YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

14 päivänä elokuuta 2002

Asia T-198/02 R

N

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Välitoimimenettely — Täytäntöönpanon lykkääminen — Kurinpitomenettely — Viraltapano”

Täydellinen teksti ranskankielellä   II-763

Aihe:

Hakemus 25.2.2002 tehdyn nimittävän viranomaisen sen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi, jolla kantajalle määrättiin Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 86 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisena kurinpitoseuraamuksena viraltapano ilman vanhuuseläkeoikeuden alentamista tai poistamista.

Ratkaisu:

Välitoimihakemus hylätään. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Lykkäämisedellytykset – Kiireellisyys – Sellaisen henkisen kärsimyksen puuttuminen, jota ei voida korvata sen paremmin välitoimimenettelyssä kuin pääasian oikeudenkäynnissäkään

   (EY 242 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

2. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Lykkäämisedellytykset – Vakava ja korjaamaton vahinko – Todistustaakka – Puhtaasti rahallinen vahinko

   (EY 242 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 1 ja 2 kohta)

1.  Välitoimimenettelyn tavoitteena ei ole, että vahingon korvaaminen taataan vaan että pääasiassa annettavan tuomion tehokkuus turvataan. Viimeksi mainitun tavoitteen saavuttamiseksi vaadittujen toimien on oltava kiireellisiä siten, että niiden määrääminen on tarpeen, jotta vältetään vakavan ja korjaamattoman vahingon aiheutuminen kantajan intresseille, ja että niiden vaikutukset toteutuvat ennen pääasian ratkaisua. Vahinko, joka on aiheutunut viraltapanon määräämisestä kurinpitoseuraamuksena tehdyn päätöksen seurauksista virkamiehen psyykkiseen tilaan, on pääsääntöisesti kaikista tämänkaltaisista päätöksistä väistämättömästi ja välittömästi aiheutuva seuraus. Lisäksi riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon mahdollinen lykkääminen ei voi korvata tämän kaltaista henkistä vahinkoa sen enempää kuin tulevaisuudessakaan mahdollinen päätöksen kumoaminen pääasian oikeudenkäynnin yhteydessä.

   (ks. 50, 52 ja 53 kohta)

   Viittaukset: asia C-65/99P(R), Willeme v. komissio, 25.3.1999 (Kok. 1999, s. I-1857, 60, 61 ja 62 kohta); asia T-173/99 R, Elkaïm ja Mazuelv. komissio, 10.9.1999(Kok. H. 1999, s. I-A-155 ja s. II-811, 25 kohta) ja asia T-120/01 R, De Nicola v. EIP, 9.8.2001 (Kok. H. 2001, s. I-A-171 ja s. II-783, 43 kohta).

2.  Sen asianosaisen, joka vaatii täytäntöönpanon lykkäämistä, on esitettävä näyttöä siitä, että hän ei voi odottaa pääasian oikeudenkäynnissä annettavaa ratkaisua ilman, että hänelle aiheutuu vahinkoa. Puhtaasti rahallista vahinkoa ei pääsääntöisesti voida katsoa korjaamattomaksi tai edes vaikeasti korjattavaksi, jos se on mahdollista korvata myöhemmin taloudellisesti. Välitoimista päättävän tuomarin on kuitenkin arvioitava kunkin yksittäistapauksen olosuhteiden perusteella, voiko lykkäyshakemuksen kohteena olevan päätöksen välitön täytäntöönpano aiheuttaa hakijalle vakavan ja välittömän vahingon, joka ei ole korjattavissa edes päätöksen kumoamisella pääasiaa koskevan oikeudenkäynnin päättyessä.

   (ks. 50, 55 ja 57 kohta)

   Viittaukset: asia 141/84 R, De Compte v. parlamentti, 3.7.1984 (Kok. 1984, s. 2575, 4 kohta); asia T-549/93 R, D. v. komissio, 30.11.1993 (Kok. 1993, s. II-1347, 45 kohta); asia T-203/98 R, Tzikisv. komissio, 26.2.1999, (Kok. H. 1999, s. I-A-37 ja s II-167. 50 kohta); em. asia Willeme v. komissio. 36 ja 37 kohtaja asia T-300/01 R, De Nicola v. EIP, 29.4.2002(59 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).