62002B0181

1. Väliaikainen oikeussuoja - Tutkittavaksi ottamisen edellytykset - Pääasian kanne, jossa vaaditaan valtiontukien takaisinmaksuun velvoittavan komission päätöksen kumoamista - Kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä olemassa olevat kansalliset oikeussuojakeinot - Merkityksettömyys välitoimihakemuksen tutkittavaksi ottamisen kannalta

(EY 242 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 1 kohta)

2. Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkääminen - Myöntämisedellytykset - Vakava ja korjaamaton vahinko - Todistustaakka - Taloudellinen vahinko - Konkurssin uhka

(EY 242 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

3. Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkääminen - Myöntämisedellytykset - Vakava ja korjaamaton vahinko - Yritys, joka mahdollisesti joutuu pyytämään maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista - Tapauskohtainen arviointi - Sen konsernin ominaisuuksien huomioon ottaminen, johon yritys kuuluu

(EY 242 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

4. Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkääminen - Myöntämisedellytykset - Vakava ja korjaamaton vahinko - Valtiontuen takaisinperimiseen velvoittava komission päätös - Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet - Sisäisten oikeussuojakeinojen vaikutukset

(EY 230, EY 234 ja EY 242 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

5. Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkääminen - Myöntämisedellytykset - Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu - Valtiontuen takaisinperimiseen velvoittava komission päätös

(EY 88 artiklan 2 kohta ja EY 242 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 7 artikla ja 11 artiklan 2 kohta)

6. Valtiontuki - Kielto - Poikkeukset - Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille - Komission harkintavalta - Sen asiayhteyden huomioon ottaminen, jota on arvioitu aikaisempien tukien tutkimisen sekä niistä tehdyn päätöksen yhteydessä

(EY 87 artiklan 3 kohta)

1. Se, että yritys, joka on saanut valtiontukea, jonka komissio on määrännyt perittäväksi takaisin, voi nostaa kansallisessa tuomioistuimessa kanteen tämän päätöksen täytäntöönpanotoimenpiteistä, ei voi johtaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 1 kohdassa vahvistetun sen säännön muuttamiseen, jonka mukaan toimielimen toimen täytäntöönpanon lykkäämishakemuksen tutkittavaksi ottamisen ainoana edellytyksenä on se, että hakija on nostanut tästä toimesta kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, eikä siihen, että tällaiselle yritykselle, joka on tosiasiallisesti nostanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kumoamiskanteen komission päätöksestä, kieltäydyttäisiin antamasta väliaikaista oikeussuojaa yhteisöjen tuomioistuimissa.

( ks. 38 ja 39 kohta )

2. Välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, missä määrin asiassa on tarpeen määrätä välitoimia niitä hakeneelle asianosaiselle aiheutuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi. Kyseisen asianosaisen asiana on näyttää toteen, ettei se voi odottaa pääasiassa annettavaa tuomiota tällaista vahinkoa kärsimättä.

Vahingon välitöntä uhkaa ei tarvitse näyttää toteen ehdottoman varmasti, sillä - varsinkin silloin, kun vahingon syntyminen riippuu useiden seikkojen yhteisvaikutuksesta - riittää, että vahingon syntyminen on ennustettavissa riittävällä todennäköisyydellä. Asianosaisen, joka hakee täytäntöönpanon lykkäämistä, on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella tällaista vahinkoa voidaan pitää vakavana ja korjaamattomana.

Vaikka taloudellista vahinkoa ei voida pitää korvaamattomana tai edes vaikeasti korvattavana joitakin poikkeustilanteita lukuun ottamatta, koska siihen voidaan kohdistaa myöhempi rahallinen korvaus, välitoimi on perusteltu siinä tapauksessa, että tällaisen toimenpiteen puuttuessa hakija joutuisi sellaiseen tilanteeseen, joka voisi vaarantaa sen olemassaolon ennen pääasian käsittelyn päättävän tuomion julistamista.

( ks. 82-84 kohta )

3. Kun arvioidaan välitoimihakemusta, tilanne, jossa yrityksen on haettava maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista, voi aiheuttaa vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, jos otetaan huomioon seuraukset, joita asialla saattaa olla yrityksen koko olemassaolon kannalta, sekä ne huomattavat vaikutukset, joita tällaisella menettelyllä on ja jotka estävät yrityksen tavanomaista toimintaa. Tällainen arviointi on kuitenkin tehtävä tapauskohtaisesti kuhunkin tilanteeseen liittyvien tosiseikkojen ja oikeudellisten kysymysten valossa. Tältä osin voidaan ottaa huomioon sen konsernin ominaisuudet, johon kyseessä oleva yritys kuuluu.

( ks. 88, 89 ja 92 kohta )

4. Jos valtiontuen takaisinperimiseen velvoittavan päätöksen laillisuus riitautetaan EY 230 artiklan nojalla, kyseisen päätöksen lopullinen luonne ei sido kansallista tuomioistuinta, ja sillä on näin ollen edelleen mahdollisuus määrätä kyseisen avun takaisinperintää koskevan hakemuksen täytäntöönpano lykättäväksi odottamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevan pääasian ratkaisua tai esittää ennakkoratkaisukysymys yhteisöjen tuomioistuimelle EY 234 artiklan nojalla. Lisäksi se seikka, että yhteisöjen lainkäyttöelin ei ole hyväksynyt lykkäyshakemusta, ei estä kansallista tuomioistuinta määräämästä lykkäystä.

Yhteisöjen lainkäyttöelimelle tehdyn välitoimihakemuksen osalta on tuensaajan näin ollen osoitettava, että kansallisen oikeuden mukaiset sisäiset oikeussuojakeinot, joiden avulla se voi riitauttaa takaisinperinnän, eivät ole riittäviä estämään sitä, että sille aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, ja että kiireellisyyttä koskeva edellytys siis täyttyy.

( ks. 107-110 kohta )

5. Kun kyse on valtiontukia koskevan päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevasta hakemuksesta, välitoimista päättävän tuomioistuimen tehtävänä on verrata keskenään yhtäältä hakijan etua saada pyytämänsä välitoimet ja toisaalta yleistä etua, joka liittyy valtiontukien valvontaa koskevien päätösten täytäntöönpanoon.

Yleisellä edulla, jonka nimissä komissio harjoittaa sille EY 88 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 659/1999 7 artiklassa uskottuja tehtäviä varmistaakseen olennaisilta osiltaan sen, että kilpailulle vahingolliset valtiontuet eivät vääristä yhteismarkkinoiden toimintaa, on tältä osin erityisen tärkeä merkitys. Tämän vuoksi yhteisön edun on yleensä, ellei lähes aina, mentävä sen edun edelle, joka tuensaajalla on välttää tuen takaisinmaksamista koskevan velvollisuuden täytäntöönpano ennen tuomion julistamista pääasiassa.

Koska tuen suhteellisen vähäinen suuruus tai edunsaajayrityksen suhteellisen pieni koko eivät sulje lähtökohtaisesti pois mahdollisuutta, että tuki vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kyseisen yrityksen vähäisen markkinaosuuden ei voida katsoa osoittavan sellaisen poikkeustilanteen olemassaoloa, joka oikeuttaisi myöntämään lykkäystä tällaisen päätöksen täytäntöönpanoon.

Se seikka, että komissio katsoo, että edellytykset tuen tilapäistä takaisinperimistä koskevan päätöksen tekemiselle neuvoston asetuksen N:o 659/1999 11 artiklan 2 kohdan nojalla eivät täyty, ei suinkaan estä komissiota katsomasta kontradiktorisen menettelyn päättyessä, että yhteisön intressi oikeuttaa poistamaan kyseessä olevan tuen välittömästi ja palauttamaan tilanteen viivytyksettä sellaiseksi kuin se oli ennen kyseisen tuen maksamista. Se, että komissio on pitkän menettelyn jälkeen päätynyt johtopäätökseen, jonka mukaan riidanalainen tuki on yhteismarkkinoille soveltumaton, ei liioin muuta mitenkään yhteisön intressiä siihen, että kyseinen tuki palautetaan viivytyksettä sen varmistamiseksi, että tilanne palautuu sellaiseksi kuin se oli ennen tuen maksamista ja että kyseisestä tuesta yhteismarkkinoille aiheutuvat kilpailunvastaiset vaikutukset poistuvat.

( ks. 111-113 ja 115-117 kohta )

6. Komissiolla on EY 87 artiklan 3 kohdan nojalla laaja harkintavalta, ja sen on tuen kilpailunvastaisia vaikutuksia tutkiessaan otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja tarvittaessa myös aikaisemmin tehdyssä päätöksessä jo arvioitu asiayhteys ja siinä päätöksessä jäsenvaltiolle mahdollisesti asetetut velvoitteet.

( ks. 118 kohta )

Asiassa T-181/02 R,

Neue Erba Lautex GmbH Weberei und Veredlung, kotipaikka Neugersdorf (Saksa), edustajanaan professori U. Ehricke, prosessiosoite Luxemburgissa,

hakijana,

jota tukee

Freistaat Sachsen, edustajanaan asianajaja M. Schütte, prosessiosoite Luxemburgissa,

väliintulijana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään V. Kreuschitz, V. Di Bucci ja T. Scharf, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa hakija ensisijaisesti vaatii valtiontuesta C 62/2001 (ex NN 8/2000), jonka Saksa on myöntänyt Neue Erba Lautex GmbH:lle ja konkurssimenettelyn alaiselle Erba Lautex GmbH:lle, 12 päivänä maaliskuuta 2002 tehdyn komission päätöksen 2002/783/EY (EYVL L 282, s. 48) täytäntöönpanon lykkäämistä ja toissijaisesti kyseessä olevan tuen maksamista takaisin osamaksuina,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on antanut seuraavan

määräyksen

1 Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (EYVL 1999, C 288, s. 2; jäljempänä suuntaviivat) 7 kohdassa todetaan seuraavaa:

"Vasta perustettu yritys ei näiden suuntaviivojen mukaan ole oikeutettu pelastamis- ja rakenneuudistustukeen, vaikka sen rahoitustilanne olisi aluksi epävarma. Tämä koskee etenkin tapauksia, joissa yritys perustetaan aikaisemmin toimineen yrityksen selvitystilan jälkeen tai ostamalla yrityksen kaikki omaisuuserät."

2 Edellä mainittuun suuntaviivojen 7 kohtaan liittyvästä alaviitteestä 10 ilmenee, että "ainoat poikkeukset tähän sääntöön muodostavat Bundesanstalt für vereinigungsbedingte Sonderaufgabenin käsittelemät asiat, jotka liittyvät sen tehtäviin Saksan uusien osavaltioiden yritystoiminnan yksityistämisessä, tai muut vastaavat näitä osavaltioita koskevat asiat niiden yritysten osalta, jotka on perustettu ennen 31 päivää joulukuuta 1999 aikaisemmin toimineen yrityksen selvitystilan jälkeen tai hankkimalla yrityksen kaikki omaisuuserät".

3 Suuntaviivojen 23 kohdan b alakohdan mukaan tullakseen hyväksytyksi pelastamistuen on liityttävä lainoihin, jotka on maksettava takaisin viimeistään 12 kuukauden kuluessa siitä, kun viimeinen lainaerä on siirretty kyseiselle yritykselle.

4 Rakenneuudistustukia koskevassa suuntaviivojen 40 kohdassa todetaan, että "tuensaajien on osallistuttava rakenneuudistussuunnitelmaan merkittävällä määrällä omia varojaan, myös myymällä omaisuuseriä, jotka eivät ole välttämättömiä yrityksen elinkelpoisuuden kannalta, tai markkinaehtoisella ulkoisella rahoituksella. - - "

5 Saksassa 5.10.1994 annetun Insolvenzordnungin (maksukyvyttömyyttä koskeva asetus, BGBl. I, s. 2866; jäljempänä InsO) 17 §:ssä määritetään ne edellytykset, joiden on Saksan oikeuden mukaan täytyttävä, jotta konkurssimenettely aloitetaan:

"1. Yleisenä perusteena menettelyn aloittamiselle on maksukyvyttömyys.

2. Velallinen on maksukyvytön, kun hän ei kykene täyttämään erääntyneitä maksuvelvoitteitaan. Maksukyvyttömyyden katsotaan olevan yleensä kyseessä, jos velallinen on lopettanut maksunsa."

Oikeudenkäynnin perustana olevat tosiseikat

6 Hakija Neue Erba Lautex GmbH:n (jäljempänä NEL tai hakija), jonka kotipaikka on Neugersdorf Saksin osavaltiossa ja joka toimii tekstiilialalla, perusti konkurssissa olevan Erba Lautex GmbH -nimisen yhtiön (jäljempänä aiempi Erba Lautex) väliaikainen pesänhoitaja 23.12.1999. Aiempi Erba Lautex oli perustettu vuonna 1992, jolloin Lautex AG -niminen yhtiö, joka oli perustettu vuonna 1990 ja johon oli yhdistynyt useita tekstiilialalla toimivia yhtiöitä, jaettiin eri yhtiöiksi.

7 Aiempi Erba Lautex on ollut useiden sellaisten rakenneuudistustoimenpiteiden kohteena, jotka vuoteen 1999 saakka rahoitettiin valtiontuilla, joiden määrä on noussut vähintään 60,9 miljoonaan euroon. Tuesta, jonka Saksan liittotasavalta on myöntänyt Lautex GmbH Weberei und Veredlung -yhtiön hyväksi, 20 päivänä heinäkuuta 1999 tekemällään päätöksellä 2000/129/EY (EYVL 2000, L 42, s. 19; jäljempänä vuonna 1999 annettu kielteinen päätös) komissio on katsonut kyseiset tuet yhteismarkkinoille soveltumattomiksi ja velvoittanut Saksan liittotasavallan vaatimaan niiden palauttamista.

8 Vuonna 1997 aiempi Erba Lautex (joka oli edelleen nimeltään Lautex AG ja joka kuului yksityistämisvirasto Treuhandanstaltille, josta sittemmin tuli Bundesanstalt für vereinigungsbedingte Sonderaufgaben, jäljempänä BvS) yksityistettiin myymällä se kahdelle yksityiselle sijoittajalle, Daun-konsernille ja Maron-konsernille. Yksityistämissopimuksen mukaisesti nämä sijoittajat ovat vuoden 1998 huhtikuun ja vuoden 1999 elokuun välisenä aikana nostaneet aiemman Erba Lautexin osakepääoman 3,067 miljoonaan euroon. Yksityistäminen riippui siitä, että komissio hyväksyy aiemmalle Erba Lautexille myönnetyt tuet. Vuonna 1999 annetun kielteisen päätöksen takia yksityistämissopimus purettiin, ja kyseiset kaksi yksityistä sijoittajaa pyysivät sijoittamansa pääoman palauttamista yksityistämissopimuksen mukaisesti.

9 Aiempi Erba Lautex haki 2.11.1999 konkurssimenettelyn (Gesamtvollstreckung) aloittamista. Gesetz betreffend Gesellschaften mit beschränkter Haftungin (rajavastuuyhtiöitä koskeva laki; RGBl. 1892, s. 477, sellaisena kuin kyseinen laki on muutettuna BGBl. 1994 I:llä, s. 2911) 60 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla konkurssimenettelyn aloittaminen aiheutti aiemman Erba Lautexin purkautumisen 31.12.1999. Niitä tukia koskeva palautuspyyntö, joita vuonna 1999 annettu kielteinen päätös koski, kirjattiin aiemman Erba Lautexin konkurssipesän velkoihin.

10 Aiemman Erba Lautexin väliaikaisen pesänhoitajan 23.12.1999 perustama NEL, joka on ensiksi mainitun yhtiön kokonaan omistama tytäryhtiö, jatkoi aiemman Erba Lautexin toimintaa. Tätä varten NEL vuokrasi aiemman Erba Lautexin kaikki sellaiset omaisuuserät, jotka olivat tarpeen viimeksi mainitun yhtiön toiminnan jatkamiseksi. Kaikki aiemman Erba Lautexin työntekijät tekivät uudet sopimukset NEL:n kanssa vaatimatta korvauksia. NEL työllistää tällä hetkellä noin 270 henkeä.

11 Saksan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 29.12.1999 päivätyllä ja komissioon 3.1.2000 saapuneella kirjeellään NEL:n perustamisesta aikaisemmin toimineen yrityksen toimintaa jatkavaksi yritykseksi (Auffanggesellschaft). Kirje sisälsi selvityksen tilintarkastusyhtiö Price Waterhouse Coopers Deutsche Revisionin laatimasta rakenneuudistussuunnitelmasta, ja kirjeen mukaan NEL:n rakenneuudistuksen pitäisi tapahtua vuonna 2000, heti kun sijoittaja löytyy. Kirjeessä ilmoitettiin lisäksi, että välivaiheessa NEL saa 4,448 miljoonan euron suuruisen pelastamistueksi luokiteltavan rahamäärän, jonka BvS ja Freistaat Sachsen (Saksin osavaltio) maksavat erään rahoituslaitoksen eli Sächsische Aufbaubankin (jäljempänä SAB) välityksellä lainojen muodossa. Enintään 29,5 miljoonan euron suuruisiksi arvioitujen rakenneuudistuksen kulujen - rahamäärä, jonka BvS ja Saksin osavaltio olivat ilmoittaneet olevansa valmiit antamaan - oli arvioitu kattavan erityisesti aiemman Erba Lautexin omaisuuserien hankinnan sekä BvS:n ja SAB:n pelastamistukena myöntämien kahden lainan takaisinmaksun.

12 Kyseisen suunnitelman mukaan aiemman Erba Lautexin omaisuuserät oli siten tarkoitus siirtää NEL:lle sen vuonna 2000 tapahtuvaa myyntiä silmällä pitäen. Tätä tarkoitusta varten käynnistettiin tarjouskilpailu vuonna 2000. Kyseinen tarjouskilpailu ei ollut vielä päättynyt sinä päivänä, jolloin välitoimihakemus jätettiin.

13 Saksan viranomaiset ilmoittivat komissioon 27.2.2001 saapuneella kirjeellään, että Maron- ja Daun-konserneille oli maksettu 3,289 miljoonan euron suuruinen rahamäärä, joka vastasi kyseisten konsernien aiemmasta Erba Lautexista maksaman kauppahinnan sekä 3,067 miljoonan euron suuruisen pääoman lisäyksen korvaamista yksityistämissopimuksen purkamisen johdosta kyseisessä sopimuksessa sovitulla tavalla.

14 Komissio ilmoitti Saksan viranomaisille 30.7.2001 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely tuen C 62/2001 (ex NN 8/2000) - Neue Erba Lautex GmbH (EYVL C 310, s. 3) osalta. Komissio vastaanotti kahdelta saksalaiselta kilpailijalta sekä yhdeltä belgialaiselta tekstiilituottajien järjestöltä huomautukset, joiden johdosta Saksan liittotasavalta esitti omat huomautuksensa 7.2.2002 päivätyllä kirjeellään.

15 Komissio teki 12.3.2002 valtiontukea C 62/2001 (ex NN 8/2000), jonka Saksa on myöntänyt Neue Erba Lautex GmbH:lle ja konkurssimenettelyn alaiselle Erba Lautex GmbH:lle, koskevan päätöksen 2002/783/EY (EYVL L 282, s. 48; jäljempänä riidanalainen päätös).

16 Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan mukaan "valtiontuet, jotka Saksa on myöntänyt konkurssimenettelyn alaisen Erba Lautex GmbH:n ja tämän kokonaan omistaman tytäryhtiön, Neue Erba Lautex GmbH:n, muodostamalle konsernille ja joiden määrä on 7,834 miljoonaa euroa (15,324 miljoonaa Saksan markkaa), eivät sovellu yhteismarkkinoille." Kyseisen päätöksen 2 artiklan mukaan Saksan liittotasavalta on velvollinen viipymättä perimään kyseiset tuet korkoineen takaisin kansallisen oikeuden mukaisten menettelytapojen mukaisesti. Kyseisen päätöksen 3 artiklan mukaan Saksan liittotasavalta on myös velvollinen ilmoittamaan komissiolle kahden kuukauden kuluessa kyseisen päätöksen tiedoksiantamisesta sen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.

17 Sen 29.12.1999 päivätyssä kirjeessä ilmoitetun 4,448 miljoonan euron suuruisen rahamäärän osalta, joka komission tehdessä päätöksensä oli noussut 4,767 miljoonan euron suuruiseksi ja joka on ainoa rahamäärä, josta tässä menettelyssä on kyse, komissio toteaa, että BvS ja SAB antoivat kyseisen rahamäärän lainoina, jotka myönnettiin 23.12.1999, 1.2.2000, 19.5.2000 ja 8.6.2000 (18 perustelukappale). Riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että kyseiset lainat oli maksettava takaisin kuudessa kuukaudessa niiden myöntämisestä, mutta tämä takaisinmaksuaika pidennettiin kahteentoista kuukauteen. Lainoja oli lyhennettävä kuukausittain 5 512 eurolla (2 556 euroa SAB:lle ja samansuuruinen rahamäärä vastaavasti BvS:lle) 1.7.2001 alkaen.

18 Katsottuaan tämän rahamäärän EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi komissio toteaa, että valtiontuen edunsaajana on aiemman Erba Lautexin ja NEL:n muodostama konserni (jäljempänä Erba Lautex -konserni), joka muodostaa yhden ainoan taloudellisen yksikön (36-38 perustelukappale).

19 Riidanalaisen päätöksen 39-59 perustelukappaleessa komissio tarkastelee seuraavaksi sitä, voidaanko kyseinen valtiontuki katsoa EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella yhteismarkkinoille soveltuvaksi.

20 Tältä osin komissio tarkastelee 44-47 perustelukappaleessa ensiksikin sitä, voidaanko NEL katsoa suuntaviivojen alaviitteessä 10 olevan poikkeussäännöksen mukaiseksi aikaisemmin toimineen yrityksen toimintaa jatkavaksi yritykseksi (Auffanggesellschaft). Riidanalaisessa päätöksessä korostetaan, että kyseistä alaviitettä voidaan soveltaa ainoastaan yrityksiin, jotka on perustettu aikaisemmin toimineen yrityksen selvitystilan jälkeen tai hankkimalla yrityksen kaikki omaisuuserät. Komissio toteaa kuitenkin, että Erba Lautex -konsernin tapauksessa ei ole ollut selvitystilaa eikä yrityksen kaikkien omaisuuserien hankkimista ole tapahtunut. Näin ollen komissio kiistää, että konkurssimenettelyn aloittaminen (Gesamtvollstreckungsverfahren) vastaa selvitystilaa (45 perustelukappale). Komissio toteaa tältä osin, että selvitystilan luonteeseen kuuluu omaisuuden muuttaminen käteiseksi rahaksi ja että selvitystila edellyttää yleensä yrityksen omaisuuserien myyntiä ja niiden jakoa velkojien ja osakkaiden kesken ennen yrityksen purkamista, kun taas konkurssi voi johtaa yrityksen toiminnan järjestämiseen uudelleen ja toiminnan jatkumiseen. Yrityksen omaisuuserien hankkimisen osalta komissio torjuu käsityksen, jonka mukaan omaisuuserien vuokraus on verrattavissa sen hankkimiseen (46 perustelukappale).

21 Todettuaan lopuksi, että alaviite 10 ei ole sovellettavissa, komissio tarkastelee seuraavaksi sitä, täyttääkö Erba Lautex -konsernille maksettu tuki suuntaviivoissa säädetyt perusteet, jotta kyseinen tuki voitaisiin katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi (48-56 perustelukappale).

22 Tältä osin komissio toteaa seuraavaa:

"Tavanomainen kuuden kuukauden ajanjakso, joksi pelastamistuki voidaan myöntää, ylitettiin tässä tapauksessa - - merkittävästi esittämättä tälle mitään perusteita. Käytettävissä olevien tietojen mukaan yrityksen on lisäksi määrä maksaa väitetty pelastamistuki takaisin kahdeksassa vuodessa, eikä korkojen maksua ole otettu huomioon. - - " (50 perustelukappale).

23 Komissio toteaa lisäksi, että "pelastamistukien tarkoitus on - - mahdollistaa yrityksen toiminnan jatkuminen siihen saakka, kun sen jatkuvuus on voitu selvittää. Vaikka noudatettaisiinkin tiettyä joustavuutta, pelastamistukia ei voida myöntää määräämättömäksi ajaksi". Tämän lisäksi komissio täsmentää, että "myynti ei ole vielä toteutunut, vaikka tarjouskilpailusta on kulunut jo kaksi vuotta. Joitakin rakenneuudistustoimenpiteitä on ilmeisesti jo toteutettu, vaikka NEL:ää ei ole vielä myyty. - - " (52 perustelukappale).

24 Komissio toteaa lopuksi, että kyseistä tukea ei voida liioin katsoa rakenneuudistustueksi. Riidanalaisessa päätöksessä todetaan erityisesti seuraavaa:

"(54) Saksa ei ole missään vaiheessa esittänyt koko konsernia koskevaa rakenneuudistussuunnitelmaa. - - Ainoa komissiolle esitetty suunnitelma koskee NEL:ää, joka on konsernin osa.

(55) Ei voida myöskään realistisesti odottaa, että konserni onnistuisi edes osittain palauttamaan kannattavuuttaan. Saksa ei ole missään vaiheessa ilmoittanut, että [aiemman Erba Lautexin] kannattavuus voitaisiin palauttaa. Ensimmäistä velkojien kokousta koskevassa raportissa todetaan, että konkurssimenettelyn alainen yhtiö ei kykene aloittamaan toimintaansa uudelleen. Vaikka Saksa katsookin, että NEL:n kannattavuus voitaisiin palauttaa, se on mahdollista vain yrityksen myynnin jälkeen. Kuten useita kertoja on jo todettu, yksikään sijoittaja ei ole kuitenkaan valmis ostamaan uutta oikeushenkilöä. Tästä syystä tuensaajat eivät ole suorittaneet merkittävää osuutta eikä sellaista ole myöskään odotettavissa."

25 Lopuksi 57 perustelukappaleessa komissio viittaa asiassa C-355/95 P, TWD vastaan komissio, 15.5.1997 annettuun tuomioon (Kok. 1997, s. I-2549) ja toteaa seuraavaa:

" - - komission on valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille tutkiessaan otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tekijät. Näihin tekijöihin kuuluvat mahdollisesti jo aikaisempaa päätöstä tehtäessä huomioon otetut seikat ja velvoitteet, jotka jäsenvaltiolle on kyseisellä päätöksellä asetettu. Uusia tukia arvioidessaan komission on otettava huomioon niiden kasautuva markkinoita vääristävä vaikutus ja takaisin perimättömät sääntöjenvastaiset tuet."

26 Komissio toteaa 58 ja 59 perustelukappaleessa, että vuonna 1999 annetussa kielteisessä päätöksessä todettiin, että aiemmalle Erba Lautexille myönnetyt valtiontuet eivät soveltuneet yhteismarkkinoille ja että kyseinen yhtiö jatkaa toimintaansa NEL:n välityksellä samoilla markkinoilla. Komissio katsoo näin ollen, että uusilla tuilla on kasautuva kielteinen vaikutus kilpailuun.

Oikeudenkäynti

27 Hakija nosti riidanalaista päätöstä koskevan kumoamiskanteen 13.6.2002.

28 Hakija on jättänyt 28.6.2002 hakemuksen, jossa se vaatii ensisijaisesti, että

- riidanalaisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanoa lykätään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan nojalla siihen saakka, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tutkinut lykkäyshakemuksen ja antanut siitä ratkaisun, ja

- riidanalaisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanoa lykätään siihen saakka, että pääasiana olevan kumoamiskanteen johdosta on annettu ratkaisu, tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräämään muuhun päivämäärään saakka.

Hakija vaatii toissijaisesti, että

- riidanalaisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanoa lykätään sillä edellytyksellä, että hakija maksaa takaisin BvS:lle ja SAB:lle kuukausittain 5 000 euron suuruisen rahamäärän tai muun rahamäärän, jonka suuruus jätetään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harkittavaksi,

- asiassa ryhdytään kaikkiin muihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tarpeellisiksi tai soveliaiksi katsomiin välitoimiin edellä mainittujen välitoimien sijasta tai niiden lisäksi, ja

- oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

29 Ottaen huomioon käsiteltävänä olevan asian olosuhteet välitoimista päättävä tuomari ei ole hyväksynyt hakijan vaatimusta, jonka se on esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan nojalla, vaan välitoimista päättävä tuomari on pyytänyt komissiota jättämään huomautuksensa.

30 Komissio jätti välitoimihakemusta koskevat huomautuksensa 15.7.2002.

31 Saksin osavaltio on 19.9.2002 pyytänyt saada osallistua välitoimimenettelyyn väliintulijana tukeakseen hakijan vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hyväksyi väliintulohakemuksen 20.9.2002 antamallaan päätöksellä.

32 Osapuolten, mukaan lukien väliintulijan, suulliset selvitykset kuultiin 20.9.2002 pidetyssä kuulemistilaisuudessa.

33 Kuulemistilaisuuden lopussa välitoimista päättävä tuomari asetti komissiolle määräajan, jotta arvioitaisiin kyseessä olevan valtiontuen takaisinmaksumahdollisuutta. Hakija toimitti 11.10.2002 päivätyllä kirjeellään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle sovintoehdotuksen, joka vastasi välitoimista päättävän tuomarin kuulemistilaisuudessa tekemää ehdotusta. Komissio vastasi samana päivänä päivätyllä kirjeellään, että se ei hyväksy kyseistä ehdotusta.

34 Hakija toimitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle 28.10.2002 päivätyllä kirjeellään lisähuomautuksensa vastauksena siihen, että komissio oli hylännyt hakijan ehdotuksen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen samana päivänä jättämässään kirjeessä komissio esitti hakijan ehdotusta koskevat täydentävät huomautuksensa.

Oikeudellinen arviointi

35 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi EY 242 ja EY 243 artiklan sekä Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta 24 päivänä lokakuuta 1988 tehdyn neuvoston päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom (EYVL L 319, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä kesäkuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 93/350/Euratom, EHTY, ETY (EYVL L 144, s. 21), 4 artiklan nojalla määrätä riidanalaisen toimen täytäntöönpanon lykättäväksi tai päättää mistä hyvänsä muusta välitoimesta, jos se katsoo, että olosuhteet sitä edellyttävät.

36 Työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimihakemuksessa on ilmoitettava ne seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaaditun välitoimen myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Näiden edellytysten on täytyttävä yhtä aikaa siten, että täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus on hylättävä, jos jokin niistä puuttuu (asia C-268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996, Kok. 1996, s. I-4971, 30 kohta; asia T-73/98 R, Prayon-Rupel v. komissio, määräys 15.7.1998, Kok. 1998, s. II-2769, 25 kohta ja asia T-198/01 R, Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, määräys 4.4.2002, Kok. 2002, s. II-2153, 50 kohta).

Välitoimihakemuksen ottaminen tutkittavaksi

37 Komissio kiistää kyseessä olevan hakemuksen ottamisen tutkittavaksi. Sen mukaan hakijan olisi pitänyt odottaa, että BvS ja SAB aloittavat takaisinperintämenettelyn, ja sen jälkeen turvautua sen käytössä oleviin kansallisiin valitusteihin vastustaakseen tätä takaisinperintää (asia C-276/99, Saksa v. komissio, tuomio 25.10.2001, Kok. 2001, s. I-8055; asia 310/85 R, Deufil v. komissio, määräys 6.2.1986, Kok. 1986, s. 537, 22 kohta ja asia 142/87 R, Belgia v. komissio, määräys 15.6.1987, Kok. 1987, s. 2589, 26 kohta).

38 Tämä väite täytyy ehdottomasti torjua. On syytä muistaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 1 kohdan mukaan toimielimen toimen täytäntöönpanon lykkäämishakemuksen tutkittavaksi ottamisen ainoana edellytyksenä on se, että hakija on nostanut tästä toimesta kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa (asia C-232/02 P(R), komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, määräys 18.10.2002, 32 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

39 Kuten edellisessä kohdassa mainitun määräyksen 33 kohdasta ilmenee, komission esittämät väitteet, jotka perustuvat eri menettelyjen suhteellista tehokkuutta koskeviin soveltuvuusnäkökohtiin, eivät voi johtaa edellisessä kohdassa mainitun valtiontukien osalta noudatetun yleisen säännön muuttamiseen eivätkä siihen, että yksittäistapauksessa, jossa yritys on nostanut kumoamiskanteen komission päätöksestä, jossa vaaditaan yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen perimistä takaisin, kieltäydyttäisiin antamasta tälle yritykselle väliaikaista oikeussuojaa yhteisöjen tuomioistuimissa.

40 On siten katsottava, että kyseessä oleva hakemus voidaan tutkia.

Välitoimihakemusta koskeva asiakysymys

Asianosaisten lausumat

Fumus boni juris

41 Osoittaakseen, että fumus boni juris -edellytys täyttyy, hakija esittää neljä kanneperustetta, joita se on laajemmin kehitellyt pääasiaa koskevassa kanteessaan.

42 Ensimmäisellä perusteellaan hakija väittää, että se ei muodosta taloudellista yksikköä aiemman Erba Lautexin kanssa. Komission ei olisi pitänyt katsoa, että hakija oli aiemman Erba Lautexin valvonnassa, sillä viimeksi mainittu yhtiö purkautui konkurssimenettelyn alkaessa eikä sillä ole enää toimintaa.

43 Lisäksi NEL on yhtiö, joka on suuntaviivojen alaviitteessä 10 olevan poikkeussäännön mukaisesti "perustettu hankkimalla yrityksen kaikki omaisuuserät". Tämä poikkeussääntö tarkoittaa yhtiöitä, jotka on perustettu konkurssin alkamisen jälkeen. "Yrityksen kaikkien omaisuuserien hankkiminen" voi puolestaan muodostua konkurssissa olevan yhtiön varallisuuserien vuokraamisesta, sillä kyseiset varallisuuserät mahdollistavat yritystoiminnan jatkamisen. Se seikka, että hakija, joka on maksukyvyttömyystilassa olevan yrityksen kokonaan omistama tytäryhtiö, jatkaa kyseisen yrityksen toimintaa, ei ole vastoin hankintaratkaisuja koskevaa poikkeussäännöstä, erityisesti koska hakija on ainoa yksikkö, joka on edelleen markkinoilla.

44 Hakija vetoaa seuraavaksi siihen, että komission olisi päätöksensä tehdessään pitänyt ottaa huomioon kaikki saatavilla oleva tieto. Komissio on kuitenkin jättänyt huomiotta Saksan liittohallituksen sille 27.2.2002 osoittaman kirjeen, jossa ilmoitettiin olennaiset seikat myöhemmin ilmestyneestä selonteosta, joka koski rakenneuudistushankkeen muuttamista, suunnitellun rakenneuudistustuen vähentämistä sekä mahdollisuutta hyväksyä tuki muutetun hankkeen perusteella; kyseisessä kirjeessä komissiolle luvattiin yksityiskohtaisempia tietoja lyhyen ajan sisällä. Komission olisi lisäksi pitänyt odottaa ja ottaa huomioon tiedot, jotka liittohallitus toimitti 12.3.2002 päivätyssä kirjeessään, koska tukien ilmoittamisesta oli kulunut yli kaksi vuotta ja koska antamiensa suuntaviivojen 3.2.4 kohdassa komissio itse myöntää tarpeen muuttaa rakenneuudistussuunnitelmia rakenneuudistuksen aikana. Tämä ilmeinen arviointivirhe on vaikuttanut riidanalaiseen päätökseen ratkaisevasti, sillä tuki olisi tämän uuden asiakirjan perusteella ollut joka tapauksessa hyväksyttävissä.

45 Komissio ei myöskään ole ottanut huomioon kaikkia niitä tietoja, jotka toimitettiin sille osoitetussa ilmoituksessa, koska se ei ole arvioinut sille alun perin ilmoitettua 29,5 miljoonan euron suuruista rakenneuudistustukea, vaan se on todennut, että sille ei ole toimitettu tietoja rakenneuudistuksen kustannusten rahoittamisesta. Tällä komission tekemällä ilmeisellä arviointivirheellä on huomattava merkitys, sillä se on estänyt komissiota käyttämästä sille annettua harkintavaltaa.

46 Toinen peruste, joka koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, muodostuu kahdesta eri osasta. Ensimmäisessä osassa hakija vetoaa siihen, että riidanalaista päätöstä rasittaa perustelujen puuttuminen. Riidanalaisessa päätöksessä ei esitetä syytä, jonka takia päätöksen sisältämä tarkastelu on erilaista kuin se, joka ilmenee komission päätöskäytännöstä. Komissio on useissa päätöksissään hyväksynyt hakijan kanssa vastaavanlaisessa asemassa olevat yritykset "vasta perustetuiksi yrityksiksi", jotka hyötyvät suuntaviivojen alaviitteessä 10 mainitusta poikkeusjärjestelystä. Riidanalainen päätös ei lisäksi sisällä riittäviä perusteluja kilpailun vääristymistä ja kaupan vaikutuksia koskevan tarkastelun osalta, ja kyseisestä päätöksestä puuttuu kokonaan tuensaajan markkinaosuutta sekä kyseessä olevien tuotteiden kauppaa koskeva tarkastelu.

47 Toisessa osassa hakija väittää, että komissio on rikkonut Saksan liittotasavallan puolustautumisoikeuksia sekä epäsuorasti myös hakijan vastaavia oikeuksia, sillä komissio ei ole ottanut huomioon rakenneuudistussuunnitelmaa koskevia tiettyjä uusia tietoja. Näiden tietojen ottaminen huomioon olisi kuitenkin saanut komission hyväksymään pelastamis- ja rakenneuudistustuet.

48 Kolmas peruste koskee harkintavallan väärinkäyttöä. Riidanalainen päätös on tehty muussa kuin siinä tarkoituksessa, jota päätöksellä oletetaan tavoiteltavan. Riidanalaisesta päätöksestä on tässä tapauksessa hyötyä, sillä kyseinen päätös ei vaaranna komission asemaa Saksan liittotasavaltaa koskevassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, josta on tiedotettu lehdissä ja joka koskee vuonna 1999 annetun kielteisen päätöksen täytäntöönpanon väitettyä laiminlyöntiä.

49 Neljännen perusteen mukaan hyvän hallintotavan periaatetta on rikottu; kyseisellä periaatteella tarkoitetaan sitä, että komissio ei suorita ennenaikaisia arviointeja eikä käytä harkintavaltaansa ennenaikaisella tavalla. Kun muodollinen tutkintamenettely aloitettiin, komission näkemys tukea koskevan tutkintamenettelyn lopputuloksesta oli kuitenkin jo luonteeltaan lopullinen.

50 Vastauksenaan ensimmäiseen perusteeseen komissio vetoaa siihen, että aiempi Erba Lautex ja NEL muodostavat konsernin. Pelkästään tämä seikka oikeuttaa ottamaan huomioon aiemmalle Erba Lautexille jo myönnetyn tuen sekä viittauksen edellä mainittuun asiaan TWD vastaan komissio (ks. riidanalaisen päätöksen 57-59 perustelukappale).

51 Komissio huomauttaa tältä osin, että aiempaa Erba Lautexia ei ollut "selvitetty" ja että NEL ei ollut hankkinut aiemman Erba Lautexin kaikkia omaisuuseriä suuntaviivojen alaviitteessä 10 tarkoitetulla tavalla.

52 Se, että aiempi Erba Lautex on lopettanut maksunsa eikä ole enää kilpailijana markkinoilla, on vailla merkitystä, kun otetaan huomioon, että NEL on aiemman Erba Lautexin kokonaan omistama tytäryhtiö. Lisäksi komissio huomauttaa, että vaikka oikeudelliseen järjestelyyn, jossa NEL:stä muodostettiin maksunsa lopettaneen yrityksen tytäryhtiö, päädyttiin vain siksi ajaksi kunnes NEL myydään sijoittajalle, tällaista sijoittajaa ei ole edelleenkään ilmestynyt.

53 Ei voida liioin katsoa, että yrityksen kaikki omaisuuserät olisi hankittu. Vuokraustapauksessa omaisuuden hallinta ja varsinainen nautintaoikeus on siirretty, mutta ei omistusoikeutta. Siten esimerkiksi ainoastaan vuokranantaja, tässä tapauksessa aiempi Erba Lautex, voisi myydä vuokralle annetun omaisuuden. Komissio lisää, että kun otetaan huomioon, että yritystoiminnan kannalta tarpeelliset omaisuuserät olivat riidanalaisen päätöksen tekohetkellä olleet vuokrattuina kauemmin kuin 27 kuukautta, ei ole mahdollista hyväksyä hakijan väitettä, jonka mukaan omaisuus oli annettu vuokralle vain alkuvaiheeksi.

54 Joka tapauksessa kyseessä oleva valtiontuki ei ole yhteensoveltuva suuntaviivojen kanssa. Komissio toteaa tältä osin, että suuntaviivojen mukaan pelastamistuet on rajoitettu enintään kuuden kuukauden pituisiksi, mutta jos rakenneuudistussuunnitelma on olemassa, niitä voidaan jatkaa kunnes komissio tekee rakenneuudistussuunnitelmaa koskevan päätöksen. Lisäksi pelastamistukien on liityttävä lainoihin, jotka on maksettava takaisin viimeistään 12 kuukauden kuluessa siitä, kun viimeinen lainaerä on siirretty kyseiselle yritykselle.

55 Komissio vetoaa siihen, että valtiontuki on käsiteltävänä olevassa asiassa myönnetty pidemmäksi ajaksi kuin 930 kuukaudeksi ja että sitä ei voida näin ollen katsoa pelastamistueksi (ks. riidanalaisen päätöksen 49-53 perustelukappale).

56 Mitä sitten tulee rakenneuudistustukiin, ne ovat riippuvaisia erityisesti siitä edellytyksestä, että tukimäärä ja -intensiteetti on rajattu määrään, joka on ehdottomasti välttämätön yrityksen rakenneuudistuksen toteuttamiseksi, ja että tukimäärä ja -intensiteetti ovat oikeassa suhteessa yhteisön kannalta tavoiteltuun päämäärään. Lisäksi tuensaajien olisi tämän toteuttamiseksi "osallistuttava rakenneuudistussuunnitelmaan merkittävällä määrällä omia varojaan". Kuten riidanalaisen päätöksen 54 ja 55 perustelukappaleesta ilmenee, kyseessä olevia lainoja ei voida katsoa rakenneuudistustueksi, koska tällaista osallistumista ei nimenomaan ole tapahtunut. Rahamäärä, joka tarvitaan rakenneuudistussuunnitelman toteuttamiseksi, on itse asiassa kokonaan rahoitettu BvS:n ja SAB:n lainoilla.

57 Vaikka sitä paitsi oletettaisiinkin, että komissio on virheellisesti katsonut, että kyseessä on yritysten muodostama konserni, kyseessä on muotovirhe, joka ei voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, sillä muut perustelukappaleet riittävät tekemään päätöksestä oikeudellisesti perustellun (asia 119/86, Espanja v. neuvosto ja komissio, tuomio 20.10.1987, Kok. 1987, s. 4121, 51 kohta).

58 Toisen perusteen osalta komissio katsoo, että se on perusteeton ja että riidanalainen päätös on riittävästi perusteltu (asia C-367/95, komissio v. Sytraval ja Brink's France, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1719, 63 kohta).

59 Komissio lisää, että tuomiot, jotka hakija on maininnut osoittaakseen joutuneensa syrjivän kohtelun kohteeksi, eivät koske NEL:n tilanteeseen verrattavia tilanteita, etenkin koska kyseisissä tuomioissa yksi tai useampi yksityinen sijoittaja oli merkittävästi osallistunut rakenneuudistukseen.

60 Mitä sitten tulee väitteeseen, jonka mukaan ei ole osoitettu sellaisia olosuhteita, joiden vallitessa tuki haittaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa ja muuttaa kaupan ehtoja yhteisen edun vastaisella tavalla, komissio viittaa riidanalaisen päätöksen 33 perustelukappaleeseen.

61 Väite puolustautumisoikeuksien rikkomisesta on myös täysin perusteeton. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (em. asia komissio v. Sytraval ja Brink's France, tuomion 59 kohta) tuensaaja vain osallistuu hallinnolliseen menettelyyn eikä se siten voi saada hyväkseen puolustautumisoikeuksia, jotka kuuluvat henkilöille, joita vastaan menettely on aloitettu. Tuensaajien menettelyllisiä oikeuksia on siis noudatettu, sillä heitä on pyydetty esittämään huomautuksensa hallinnollisessa menettelyssä.

62 Mitä sitten tulee kahteen kirjeeseen, joita komissio ei ollut ottanut huomioon, komissio toteaa, että 27.2.2000 päivätty ensimmäinen kirje oli osoitettu henkilökohtaisesti kilpailun pääosaston pääjohtajalle, joten kyseinen kirje ei siten ole virallista kirjeenvaihtoa komission kanssa, vaan se on pelkkä henkilökohtaista asiaan puuttumista koskeva pyyntö. Toinen kirje saapui komissioon 12.3.2002 eli riidanalaisen päätöksen tekemispäivänä sen jälkeen kun kokous, jossa päätettiin riidanalaisen päätöksen tekemisestä, oli jo alkanut. Komissio väittää lopuksi, että vaikka se olisi ottanut huomioon kyseiset asiakirjat, niiden sisältämät tiedot eivät olleet sellaisia, että ne olisivat muuttaneet komission arviota tuista.

63 Kolmas ja neljäs peruste pitää hylätä niiden ilmeisen virheellisyyden takia.

Kiireellisyys ja intressivertailu

64 Hakija huomauttaa ensiksi, että jos riidanalainen päätös pannaan täytäntöön, hakijayhtiön toimitusjohtaja joutuu hakemaan konkurssimenettelyn aloittamista, mikä johtaa yhtiön katoamiseen jopa ennen kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antaa ratkaisunsa pääasian kanteen johdosta. Tällainen vahinko tekee lykkäyksen määräämisestä kiireellisen (asia T-53/01 R, Poste Italiane v. komissio, määräys 28.5.2001, Kok. 2001, s. II-1479, 120 kohta).

65 Osoittaakseen tämän hakija vetoaa 20.6.2002 päivättyyn tilintarkastuksen asiantuntijalausuntoon, jonka on laatinut Price Waterhouse Coopers Deutsche Revision (jäljempänä PWC-lausunto) ja jossa esitetään kolme vaihtoehtoa.

66 Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan tuen palautus tekisi NEL:stä välittömästi maksukyvyttömän ja sen seurauksena estäisi yhtiön myöhemmän yritystoiminnan. Toinen vaihtoehto, joka perustuu olettamukseen, että pääasian kanteen johdosta annetaan ratkaisu vuonna 2004, sisältää sen, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkääminen mahdollistaa hakijan elinkelpoisuuden siihen saakka, että pääasian kanteen johdosta annetaan ratkaisu. Kolmas vaihtoehto merkitsee puolestaan sitä, että pääasian kanteen hylkääminen myönnetystä välitoimesta huolimatta aiheuttaa konkurssimenettelyn aloittamisen.

67 Ensimmäisen vaihtoehdon osalta hakija huomauttaa, että sillä ei todellisuudessa ole käytössään tarvittavia rahavaroja niiden lainojen maksamiseksi, joista kyseessä olevan tuen määrä muodostuu. Hakijan on mahdotonta saada lainaa kyseisen määrän maksamiseksi. Sillä ei ole omaa omaisuutta, joka voitaisiin tuloksellisesti myydä tässä tarkoituksessa tai joka voisi toimia vakuutena tällaisen lainan saamiseksi. Näin ollen InsO:n 17 §:ssä määritetyt maksukyvyttömyyden perusedellytykset täyttyvät. Hakija huomauttaa tältä osin, että BvS ja SAB ovat nostaneet korkoja 3.4.2002 ja 15.4.2002 päivätyillä kirjeillään, joissa vaaditaan tuen palauttamista. Nämä kirjeet ovat tukien takaisinperintään tähtääviä konkreettisia toimenpiteitä. Koska riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa ei kuitenkaan ole lykätty, saatavat ovat perimiskelpoisia. Tältä osin hakija viittaa 2.4.2002 ja 20.6.2002 päivättyihin BvS:n kahteen kirjeeseen, joista ilmenee, että BvS tulee nostamaan velkomuskanteen, jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei määrää täytäntöönpanon lykkäystä.

68 Kyseessä olevan hakemuksen hylkäämisen seurauksena olisi siis se, että NEL:n toimitusjohtajan pitäisi välittömästi hakea konkurssimenettelyn aloittamista. Tällaisessa tapauksessa yhtiön omaisuutta koskeva määräysvalta siirtyisi uskotulle miehelle. Viittaamalla PWC-lausunnon 34-46 ja 71 kohtaan hakija huomauttaa, että kaiken todennäköisyyden mukaan konkurssimenettelyn aloittamisen jälkeen ei ole enää mahdollista jatkaa yhtiön liiketoimintaa ja varmistaa yhtiön elpymistä.

69 Konkurssimenettelyn aloittaminen johtaa väistämättä NEL:n katoamiseen, kun otetaan huomioon sen asiakkaiden, tavarantoimittajien ja velkojien kadonnut luottamus sekä tämän seurauksena syntyvät maksuvalmiusongelmat. Hakija lisää, että ei ole kovinkaan todennäköistä, että rahoittaja olisi edelleen halukas sijoittamaan konkurssissa olevaan yhtiöön.

70 Hakija huomauttaa lopuksi, että tällaisia maksukyvyttömyysongelmia ei voida voittaa turvautumalla sen osalta käytettyyn ratkaisuun eli omaisuuserien hankkimiseen, koska suuntaviivoissa säädetty poikkeusjärjestely on päättynyt 31.12.1999.

71 Konkurssimenettelyn aloittamisesta aiheutuva yhtiön purkautuminen riittää tekemään asiasta kiireellisen (yhdistetyt asiat T-231/94 R, T-232/94 R ja T-234/94 R, Transacciones Marítimas ym. v. komissio, määräys 26.10.1994, Kok. 1994, s. II-885, 42 kohta).

72 Mitä sitten tulee PWC-lausunnossa esitettyyn toiseen vaihtoehtoon, hakija huomauttaa, että kuten sen taloudellisen tilanteen jatkuva paraneminen osoittaa, on riittävän todennäköistä, että se säilyy elinkelpoisena, jos lykkäys myönnetään. Asiantuntijalausunnon liitteenä olevista vuosia 2000 ja 2001 koskevista luvuista nimittäin ilmenee, että NEL:n tuotantotaso on parantunut jatkuvasti ja että tuotantotason tuleva kehitys on kaiken todennäköisyyden mukaan positiivinen vuodesta 2002 vuoteen 2004.

73 Vaihtoehto, jossa sijoittaja ostaa yrityksen, tekee mahdolliseksi uskoa yrityksen kehitykseen, joka olisi vielä myönteisempi kuin PWC-lausunnossa kuvattu kehitys.

74 Hakija vetoaa yleisemmin siihen, että edellä kuvattua vahinkoa ei voida estää, jos se joutuu odottamaan kunnes BvS ja SAB ovat vieneet tuen takaisinperimistä koskevan riita-asian saksalaisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja sen jälkeen turvautumaan kaikkiin sen käytettävissä oleviin kansallisiin valitusteihin.

75 Hakijaa vastaan Saksassa nostettu kanne ei lisäksi millään tavalla poista velan perimiskelpoista luonnetta eikä näin ollen yhtiön toimitusjohtajalle asetettua velvollisuutta hakea konkurssimenettelyn aloittamista. Tällaisessa tapauksessa hakijalla ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa siviiliprosessin kulkuun, jos kyseistä prosessia on lykätty Saksan siviiliprosessilain 240 §:n nojalla, sillä ainoastaan uskottu mies voi aloittaa kyseisen prosessin uudelleen ja hänkin vain tietyissä tapauksissa.

76 Vaikka oletettaisiinkin, että hakijan olemassaolo ei vaarannu riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon takia, hakijayhtiön toimitusjohtajan pitäisi tässä tapauksessa kuitenkin hakea konkurssimenettelyn aloittamista, eikä hakija voisi enää tulevaisuudessa saada takaisin asemaansa markkinoilla (asia T-74/00 R, asia Artegodan v. komissio, määräys 28.6.2000, Kok. 2000, s. II-2583, 45 ja 51 kohta). Tämä markkina-aseman menetys johtaisi useiden työntekijöiden irtisanomiseen, mikä tekee asiasta kiireellisen (asia T-41/96 R, Bayer v. komissio, määräys 3.6.1996, Kok. 1996, s. II-381, 59 kohta).

77 Mitä sitten tulee intressivertailuun, hakija kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että yhteisölle aiheutuva vahinko olisi niin mitätön, että se olisi tuskin mitattavissa, sillä hakijayhtiön markkinaosuus yhteismarkkinoilla on äärimmäisen alhainen. Kilpailulle aiheutuva huomattava ja korjaamaton vahinko voidaan lisäksi sulkea pois, sillä komissio ei ole katsonut, että tuen periminen tilapäisesti takaisin on tarpeellista Euroopan yhteisön perustamissopimuksen [88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 11 artiklan 2 kohdan nojalla. Kun otetaan huomioon menettelyn huomattava kesto, joka olennaisesti johtuu komission toimista niiden 19 kuukauden aikana, jonka kyseessä olevan tuen alustava tutkinta kesti, tuntuu hyväksyttävältä, että hakijayrityksen purkautumista siirretään tilapäisesti.

78 Komissio huomauttaa, että PWC-lausunto ei osoita riittävällä varmuudella, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkääminen mahdollistaa NEL:n elinkelpoisuuden siihen saakka, että pääasian kanteen johdosta annetaan ratkaisu.

79 PWC-lausunnossa vuodelle 2002 ennustettu noin 0,4 miljoonan euron suuruusluokkaa oleva positiivinen toimintatulos ei kerro NEL:n kestävästä taloudellisesta tervehtymisestä, erityisesti kun otetaan huomioon tarve kattaa edellisten vuosien taloudelliset tappiot. Lisäksi toivottu toimintatulos edellyttää PWC-lausunnon mukaan vuoden 2002 liikevaihdolta "kunnianhimoista" noin 1,5 miljoonan euron kasvua, jonka NEL voisi saavuttaa hyödyntämällä "suhdanteiden vakaata ja jatkuvaa kehitystä vuoden 2002 toisella vuosipuoliskolla". Maailmanlaajuisten suhdanteiden myönteisen kehityksen epävarmuus lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä on osoitettu Deutsches Institut für Wirtschaftsforschungin 11.7.2002 ilmestyneessä viikkotiedotteessa, jossa ennustetaan toiminnan taantuvan vuonna 2003.

80 PWC-lausunnosta ilmenee myös, että NEL:n sijoitustarpeiden rahoitus on "tällä hetkellä vielä suurelta osin määrittämättä" ja että "mahdollisuudet ovat paremmat", jos kansainvälinen tarjouskilpailu päättyisi NEL:n myyntiin "strategiselle sijoittajalle". Olisi kuitenkin äärimmäisen vaarallista ennustaa tässä vaiheessa tällaisen ratkaisun mahdollisuutta. Komissiolla ei ole tietoa yrityskaupan ostajaehdokkaista, jotka olisivat osoittaneet sitovaa mielenkiintoa asiaan.

81 Komissio katsoo lopuksi, että yhteisön mielenkiinnon siihen, että kilpailun vääristyminen saadaan päättymään palauttamalla takaisin soveltumattomat tuet, pitäisi lähes aina olla ensisijaista, paitsi jos poikkeukselliset olosuhteet puhuvat jonkun toisen ratkaisun puolesta. Käsiteltävänä olevaan asiaan ei liity minkäänlaisia poikkeuksellisia olosuhteita.

Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta

82 On selvää, että välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, missä määrin asiassa on tarpeen määrätä välitoimia niitä hakeneelle asianosaiselle aiheutuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi (asia C-213/91 R, Abertal ym. v. komissio, määräys 18.10.1991, Kok. 1991, s. I-5109, 18 kohta ja yhdistetyt asiat T-195/01 R ja T-207/01 R, Gibraltarin hallitus v. komissio, määräys 19.12.2001, Kok. 2001, s. II-3915, 95 kohta). Kyseisen asianosaisen asiana on näyttää toteen, ettei se voi odottaa pääasiassa annettavaa tuomiota tällaista vahinkoa kärsimättä (asia T-34/02 R, B v. komissio, määräys 25.6.2002, 85 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

83 Vahingon välitöntä uhkaa ei tarvitse näyttää toteen ehdottoman varmasti, sillä - varsinkin silloin, kun vahingon syntyminen riippuu useiden seikkojen yhteisvaikutuksesta - riittää, että vahingon syntyminen on ennustettavissa riittävällä todennäköisyydellä. Hakijan on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella tällaista vahinkoa voidaan pitää vakavana ja korjaamattomana (asia C-335/99 P(R), HFB ym. v. komissio, määräys 14.12.1999, Kok. 1999, s. I-8705, 67 kohta ja edellä mainittu asia B v. komissio, määräyksen 86 kohta).

84 Vaikka vakiintuneesti on katsottu, että taloudellista vahinkoa ei voida pitää korvaamattomana tai edes vaikeasti korvattavana joitakin poikkeustilanteita lukuun ottamatta, koska siihen voidaan kohdistaa myöhempi rahallinen korvaus (asia C-471/00 P(R), komissio v. Cambrigde Healthcare Supplies, määräys 11.4.2001, Kok. 2001, s. I-2865, 113 kohta ja asia T-339/00 R, Bactria v. komissio, määräys 15.6.2001, Kok. 2001, s. II-1721, 94 kohta), niin on katsottu yhtä lailla vakiintuneesti, että välitoimi on perusteltu siinä tapauksessa, että tällaisen toimenpiteen puuttuessa hakija joutuisi sellaiseen tilanteeseen, joka voisi vaarantaa sen olemassaolon ennen pääasian käsittelyn päättävän tuomion julistamista (edellä mainittu asia Poste Italiane v. komissio, määräyksen 120 kohta).

85 On siis tarkasteltava sitä, onko hakija osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että riidanalaisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpano aiheuttaa väistämättä hakijan konkurssin ja katoamisen markkinoilta ennen pääasian kanteen johdosta annettavaa tuomiota.

86 Viittaamalla PWC-lausuntoon (ks. edellä 67-69 kohta) hakija vetoaa siihen, että lykkäyshakemuksen hylkääminen tarkoittaa sille annetun tuen välitöntä takaisinperintää. Lisäksi sen selvityksen mukaan, jonka hakija esitti kuulemistilaisuudessa ja jota komissio ei ole tältä osin kiistänyt, BvS:n ja SAB:n ehdoton vaatimus riidanalaisen tuen palauttamiseksi takaisin riittää tekemään niiden saatavasta "perimiskelpoisen" InsO:n 17 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hakijan mukaan tämä aiheuttaa väistämättä konkurssimenettelyn aloittamisen.

87 Komissio ei ole kiistänyt hakijan esille tuomaa seikkaa, että konkurssimenettelyn aloittamisen jälkeen hakijan omaisuutta koskeva määräysvalta siirtyy uskotulle miehelle (InSO:n 80 §:n 1 momentti) ja että tällaisessa tapauksessa yrityksen toiminnan jatkaminen on mahdollista ainoastaan sillä edellytyksellä, että kaikki velkojat tyydytetään. Korostamalla tältä osin erityisesti sitä, että konkurssimenettelyn aloittaminen vahingoittaa korjaamattomalla tavalla hakijan suhteita "avainasiakkaisiinsa", tavarantoimittajiinsa ja velkojiinsa sekä tekee myynnin yksityiselle sijoittajalle erittäin epätodennäköiseksi, hakija on pyrkinyt osoittamaan, että konkurssimenettelyn aloittaminen johtaa väistämättä hakijayhtiön katoamiseen.

88 Ensiksi on aiheellista korostaa, että tilanne, jossa yrityksen on haettava konkurssimenettelyn aloittamista, voi aiheuttaa vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, jos otetaan huomioon seuraukset, joita asialla saattaa olla yrityksen koko olemassaolon kannalta, sekä ne huomattavat vaikutukset, joita tällaisella menettelyllä on ja jotka estävät yrityksen tavanomaista toimintaa (edellä mainittu asia HFB ym. v. komissio, määräyksen 56 kohta).

89 Tällainen arviointi on kuitenkin tehtävä tapauskohtaisesti kuhunkin tilanteeseen liittyvien tosiseikkojen ja oikeudellisten kysymysten valossa (edellä mainittu asia HFB ym. v. komissio, määräyksen 57 kohta).

90 Tässä tapauksessa välitoimista päättävä tuomari katsoo, että hakija ei ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että riidanalaisen päätöksen 2 artiklan täytäntöönpanon väistämättömänä seurauksena olisi hakijan selvitystila ja katoaminen markkinoilta.

91 On syytä huomata ensiksikin, että hakija ei ole esittänyt vakuuttavia argumentteja osoittaakseen, että se on estynyt saamasta taloudellista tukea aiemmalta Erba Lautexilta riidanalaisen tuen palauttamiseksi takaisin.

92 On kuitenkin selvää, että arvioitaessa yrityksen taloudellista elinkelpoisuutta sen taloudellisen tilanteen arviointi voidaan suorittaa ottaen huomioon muun muassa sen konsernin ominaisuudet, johon se kuuluu (asia C-43/98 P (R), Camar v. komissio ja neuvosto, määräys 15.4.1998, Kok. 1998, s. I-1815, 36 kohta ja edellä mainittu asia komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, määräyksen 56 kohta).

93 Kun lisäksi tarkastellaan yrityksen taloudellista tilaa, merkitystä ei ole sillä seikalla, onko kyseisessä yrityksessä määräysvaltaa käyttävänä tahona yritys vai luonnollinen henkilö (edellä mainittu asia HFB ym. v. komissio, määräyksen 64 kohta).

94 Hakijan esittämä väite, jonka mukaan aiempi Erba Lautex on purkautunut yhtiönä eikä hakijan ja aiemman Erba Lautexin välillä ole näin ollen konsernisuhdetta, vaikuttaa tämän takia ensi näkemältä merkityksettömältä, kun pyritään arvioimaan konsernisuhdetta.

95 Ilman että tässä tapauksessa on tarpeen ratkaista kysymys siitä, kuuluvatko aiempi Erba Lautex ja NEL samaan konserniin yhteisön oikeudessa määritetyllä tavalla (ks. asia 48/69, ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972, Kok. 1972, s. 619, Kok. Ep. II, s. 25, 134 kohta; asia 170/83, Hydrotherm, tuomio 12.7.1984, Kok. 1984, s. 2999, 11 kohta; asia 66/86, Ahmed Saeed Flugreisen ja Silver Line Reisebüro, tuomio 11.4.1989, Kok. 1989, s. 803, Kok. Ep. X, s. 21, 35 kohta ja asia C-73/95 P, Viho v. komissio, tuomio 24.10.1996, Kok. 1996, s. I-5457, 16 kohta), on sen sijaan riittävää, että todetaan, että hakija ei ole riittävällä varmuudella osoittanut taloudellisten yhteyksien puuttuvan sen ja aiemman Erba Lautexin väliltä.

96 On todettava ensiksikin, että kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, NEL on yhtiö, joka on kokonaan aiemman Erba Lautexin määräysvallassa.

97 Kuten hakija on esittänyt, aiemman Erba Lautexin pesänhoitaja on perustanut NEL:n omaisuuserien hankkimisen yhteydessä ensiksi mainitun yhtiön velkojien suostumuksella, ja perustamisen ainoana tarkoituksena on ollut aiemman Erba Lautexin velkojien tyydyttäminen paremmin erityisesti myymällä NEL tulevaisuudessa yksityiselle sijoittajalle. On myös osoitettu, että ennen kuin tällainen myynti sijoittajalle tulee tapahtumaan, aiemman Erba Lautexin omaisuuserät (koneet ja toimitilat) on vuokrattu NEL:lle kuukausittaista vuokraa vastaan, mikä mahdollistaa aiemmalle Erba Lautexille säännölliset rahatulot, jotka hakijan toimittamien selvitysten mukaan ovat olleet suurempia kuin ne tulot, jotka olisi saatu aiemman Erba Lautexin välittömän purkamisen johdosta. Lisäksi on todettava, että NEL:n henkilöstö, mukaan lukien yhtiön johto, on sama kuin aiemman Erba Lautexin.

98 Hakija on kuulemistilaisuudessa lopuksi selittänyt, että aiemmalla Erba Lautexilla on ilmeinen intressi siihen, että NEL:n mainetta ei pilata konkurssimenettelyn aloittamisella.

99 On siis selvästi osoitettu, että aiemman Erba Lautexin ja NEL:n välillä on intressiyhteys ja että NEL:n kannattavuus ja hyvä toimintakyky ovat aiemman Erba Lautexin pesänhoitajan pääasiallinen huolenaihe.

100 Hakija on kuulemistilaisuudessa kiinnittänyt huomiota siihen, että aiemman Erba Lautexin hallussa ollut varallisuus pitää käyttää yksinomaan kyseisen yhtiön velkojien tyydyttämiseen ja että aiemman Erba Lautexin pesänhoitaja saattaa itsensä rikosoikeudellisten seuraamusten kohteeksi, jos hän ei noudata tätä velvollisuutta.

101 Tältä osin on syytä huomata, että hakija on tyytynyt yleisesti viittaamaan asiaa koskevaan Saksan lainsäädäntöön esittämättä vähäisintäkään todistetta näyttääkseen, että käsiteltävänä olevan tapauksen kaltaisessa tilanteessa konkurssissa olevan yrityksen omaisuutta ei voida tietyssä määrin käyttää sellaisen tytäryhtiön auttamiseksi, joka on kokonaan kyseisen yrityksen hallinnassa ja jonka elinkelpoisuudella on merkittävä vaikutus siihen, miten konkurssissa olevan yrityksen velkojat voidaan parhaiten tyydyttää.

102 Hakijan toteamukset antavat pikemminkin päinvastoin ymmärtää, että aiemman Erba Lautexin pesänhoitajalla on tiettyä liikkumavaraa ja että tämä voi ainakin jossain määrin käyttää aiemman Erba Lautexin varallisuutta NEL:n auttamiseksi palauttamaan takaisin BvS:n ja SAB:n myöntämä tuki. Hakija on tuonut esiin kuulemistilaisuudessa, että aiemman Erba Lautexin pesänhoitajalla on oikeus myöntää alennus NEL:n maksamasta kuukausivuokrasta, jotta NEL voi palauttaa riidanalaisen tuen osamaksuina takaisin. Tämä on vahvistettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle 11.10.2002 osoitetussa kirjallisessa ehdotuksessa, jossa aiemman Erba Lautexin pesänhoitaja ehdottaa, että NEL:n maksamaa kuukausivuokraa alennetaan 50 prosentilla, edellyttäen että NEL käyttää tämän alennuksen tuen palauttamiseksi BvS:lle ja SAB:lle kuukausierinä siihen saakka, kunnes pääasiassa annetaan tuomio.

103 On myös tärkeää havaita, että hakija ei ole toimittanut todisteita, jotka osoittavat, että aiemmalla Erba Lautexilla ei olisi taloudellisia mahdollisuuksia antaa NEL:lle rahallista apua. On päinvastoin selvää, että aiempi Erba Lautex on NEL:lle vuokrattujen koneiden ja toimitilojen omistaja. Ei ole kuitenkaan osoitettu, etteikö näitä omaisuuseriä voitaisi aiemman Erba Lautexin suostumuksella käyttää esimerkiksi saksalaisille pankeille annettavana vakuutena, mikä tekisi pankkilainan saamisen NEL:lle mahdolliseksi. Lisäksi riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että perustamisestaan lähtien hakija on vuokrannut aiemman Erba Lautexin koneet ja rakennukset 215 626 euron kuukausittaisesta rahamäärästä. Hakija on kuulemistilaisuudessa tuonut esiin, että kyseistä rahamäärää on tosiasiallisesti maksettu tammikuusta 2000 lähtien. Hakija on kuulemistilaisuudessa vedonnut siihen, että kyseiset rahamäärät on osittain käytetty useiden maksujen suorittamiseen, erityisesti maksukyvyttömyysmenettelyn rahoittamiseen, ja hakija on 11.10.2002 päivätyssä ehdotuksessaan huomauttanut, että sen maksama kuukausivuokra nousee kyseisenä päivänä 57 643 euroon, mutta hakija ei kuitenkaan ole kiistänyt sitä, että aiemman Erba Lautexin varallisuus on viime vuosien aikana kasvanut huomattavilla määrillä ja että aiemmalla Erba Lautexilla on edelleen hallussaan huomattava osa näistä rahamääristä.

104 On tosin mahdollista, että konkurssimenettelyn aloittaminen - olettaen, että se seuraa automaattisesti BvS:n ja SAB:n esittämästä palautusvaatimuksesta ja että aiemmalla Erba Lautexilla ei ole tässä vaiheessa mahdollisuutta puuttua asiaan - saattaa vahingoittaa NEL:n suhteita asiakkaisiinsa, tavarantoimittajiinsa ja velkojiinsa, mutta välitoimista päättävä tuomari katsoo, että hakija ei ole näyttänyt toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, että aiemman Erba Lautexin taloudellinen puuttuminen asiaan konkurssimenettelyn alkuvaiheessa ei ole sellaista, että se estää NEL:n selvitystilan ja siten varmistaa viimeksi mainitun yhtiön elinkelpoisuuden siihen saakka, että pääasian kanteen johdosta on annettu ratkaisu. Kuten hakija itse on kuitenkin esittänyt, sen yritystoimintaa voidaan jatkaa konkurssimenettelyn aloittamisen jälkeen, jos kyseinen menettely tekee sille mahdolliseksi maksaa kaikki velkansa. Tältä osin on todettava, että PWC-lausunnon ensimmäisessä vaihtoehdossa tarkastellaan NEL:n taloudellista tilannetta ottamatta huomioon aiemman Erba Lautexin taloudellista apua, mutta kyseisessä lausunnossa rajoitutaan tästä huolimatta toteamaan, että "kaiken todennäköisyyden" mukaan NEL:n yritystoiminnan täytyy loppua, jos konkurssimenettely aloitetaan.

105 Vaikka oletettaisiinkin, että hakija olisi näyttänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla, että aiempi Erba Lautex on estynyt toimittamasta taloudellista apua, joka olisi tarpeen NEL:n kaikkien velkojien tyydyttämiseksi, yhtään vakavasti otettavaa argumenttia ei ole esitetty sen osoittamiseksi, että hakijalla ei ole mahdollisuutta kiistää perintätoimia kansallisessa tuomioistuimessa ja vedota siellä riidanalaisen päätöksen laittomuuteen.

106 Kuten hakemuksesta ja hakijan kuulemistilaisuudessa esittämistä selvityksistä ilmenee, kansallisen menettelyn, joka koskee tuen perimistä takaisin hakijalta tämän kieltäytyessä maksusta, pitää muodostua maksamismääräyshakemuksesta, jonka BvS ja SAB laittavat vireille kansallisessa tuomioistuimessa.

107 Toisin kuin hakija on esittänyt, ei ole yhteisön oikeuden vastaista, että kansallinen tuomioistuin määrää BvS:n ja SAB:n jättämän takaisinmaksua koskevan hakemuksen täytäntöönpanon lykättäväksi odottamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevan pääasian ratkaisua tai esittää ennakkoratkaisukysymyksen yhteisöjen tuomioistuimelle EY 234 artiklan nojalla. Riidanalaisen päätöksen lopullinen luonne ei sido kansallista tuomioistuinta, jos hakija on EY 230 artiklan nojalla riitauttanut kyseisen päätöksen laillisuuden (ks. vastaavasti asia C-188/92, TWD Textilwerke Deggendorf, tuomio 9.3.1994, Kok. 1994, s. I-833, Kok. Ep. XV, s. I-67, 13-26 kohta; asia C-178/95, Wiljo, tuomio 30.1.1997, Kok. 1997, s. I-585, 20 ja 21 kohta; asia C-239/99, Nachi Europe, tuomio 15.2.2001, Kok. 2001, s. I-1197, 30 kohta ja edellä mainittu asia B v. komissio, määräyksen 92 kohta).

108 Lisäksi se seikka, että yhteisöjen lainkäyttöelin ei ole hyväksynyt lykkäyshakemusta, ei estä kansallista tuomioistuinta määräämästä lykkäystä. Erityisesti edellä mainitusta asiasta Saksa vastaan komissio ilmenee, että saksalainen tuomioistuin (Landgericht Amberg) oli kyseisen tuomion antamiseen johtaneessa asiassa katsonut tarpeelliseksi lykätä takaisinmaksua koskevaa kansallista menettelyä sen jälkeen, kun yhteisöjen tuomioistuin oli 3.5.1996 antamallaan määräyksellä (asia C-399/95 R, Saksa v. komissio, Kok. 1996, s. I-2441) hylännyt Saksan liittotasavallan yhteisöjen tuomioistuimelle tekemän hakemuksen, joka koski komission tekemän päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä.

109 Kun otetaan huomioon edellisessä kohdassa mainittu tuomio, hakija ei ole osoittanut, miten Saksan oikeuden mukaiset sisäiset oikeussuojakeinot, joiden avulla se voi riitauttaa tuen välittömän palauttamisen, eivät olisi riittäviä estämään sitä, että hakijalle aiheutuisi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa (edellä mainittu asia Deufil v. komissio, määräyksen 22 kohta; edellä mainittu asia Belgia v. komissio, määräyksen 26 kohta ja asia T-155/96 R, Ville de Mayence v. komissio, määräys 6.12.1996, Kok. 1996, s. II-1655, 25 kohta).

110 Edellä esitetty huomioon ottaen hakija ei ole pystynyt näyttämään toteen, että jos riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanolle ei myönnetä lykkäystä, hakijalle aiheutuisi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, ja että kiireellisyyttä koskeva edellytys siis täyttyisi käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

111 Vaikka oletettaisiinkin, että hakija on näyttänyt täysin toteen vakavan ja korjaamattoman vahingon syntymisen, välitoimista päättävän tuomioistuimen tehtävänä olisi vielä verrata keskenään yhtäältä hakijan etua saada pyytämänsä välitoimet ja toisaalta yleistä etua, joka liittyy valtiontukien valvontaa koskevien päätösten täytäntöönpanoon.

112 Tältä osin on ensinnäkin syytä muistaa, että EY 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että jos komissio toteaa, että valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki ei sovellu yhteismarkkinoille, se tekee päätöksen siitä, että asianomaisen valtion on komission asettamassa määräajassa poistettava tuki tai muutettava sitä. Yleisellä edulla, jonka nimissä komissio harjoittaa sille EY 88 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 659/1999 7 artiklassa uskottuja tehtäviä varmistaakseen olennaisilta osiltaan sen, että kilpailulle vahingolliset valtiontuet eivät vääristä yhteismarkkinoiden toimintaa, on tämän vuoksi erityisen tärkeä merkitys (ks. vastaavasti asia T-86/96 R, Arbeitsgemeinschaft Deutscher Luftfahrt-Unternehmen ja Hapag-Lloyd v. komissio, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. II-641, 74 kohta ja em. yhdistetyt asiat Gibraltarin hallitus v. komissio, määräyksen 108 kohta). Tilanne pyritäänkin palauttamaan ennalleen asettamalla asianomaiselle jäsenvaltiolle velvollisuus poistaa tuki, joka ei sovellu yhteismarkkinoille (asia C-348/93, komissio v. Italia, tuomio 4.4.1995, Kok. 1995, s. I-673, 26 kohta ja asia C-24/95, Alcan Deutschland, tuomio 20.3.1997, Kok. 1997, s. I-1591, 23 kohta).

113 Tämän takia välitoimimenettelyssä, jossa vaaditaan lykkäämään sellaisen komission asettaman velvollisuuden täytäntöönpanoa, jonka mukaan sen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi toteama tuki on maksettava takaisin, yhteisön edun on yleensä, ellei lähes aina, mentävä sen edun edelle, joka tuensaajalla on välttää tuen takaisinmaksamista koskevan velvollisuuden täytäntöönpano ennen tuomion julistamista pääasiassa (edellä mainittu asia Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, määräyksen 114 kohta).

114 Näyttääkseen toteen sen, että käsiteltävänä olevaan asiaan liittyy lykkäyksen myöntämiseen oikeuttavia poikkeuksellisia olosuhteita, hakija vetoaa siihen, että yhteisölle aiheutuva vahinko olisi tuskin mitattavissa, sillä hakijan markkinaosuus yhteismarkkinoilla on äärimmäisen alhainen, ja siihen, että komissio ei ole katsonut, että tuen periminen tilapäisesti takaisin on tarpeellista neuvoston asetuksen N:o 659/1999 11 artiklan 2 kohdan nojalla, sekä siihen, että kyseessä olevan tuen alustava tutkinta on kestänyt komissiolta 19 kuukautta.

115 Väite, joka koskee hakijan vähäistä markkinaosuutta, täytyy hylätä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuen suhteellisen vähäinen suuruus tai edunsaajayrityksen suhteellisen pieni koko eivät sulje lähtökohtaisesti pois mahdollisuutta, että tuki vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (asia 259/85, Ranska v. komissio, tuomio 11.11.1987, Kok. 1987, s. 4393, 24 kohta; asia C-142/87, Belgia v. komissio, tuomio 21.3.1990, Kok. 1990, s. I-959, Kok. Ep. X, s. 387, 43 kohta ja asia T-214/95, Vlaams Gewest v. komissio, tuomio 30.4.1998, Kok. 1998, s. II-717, 48 kohta). Lisäksi on selvää, että jopa suuruudeltaan suhteellisen vähäinen tuki voi muuttaa kaupan ehtoja yhteisen edun vastaisella tavalla, koska tuki tekee edunsaajayrityksille mahdolliseksi alentaa sijoitustensa kustannuksia ja koska tuki vahvistaa näin ollen näiden yritysten asemaa suhteessa muihin yrityksiin, jotka kilpailevat niiden kanssa yhteisössä (asia 730/79, Philip Morris v. komissio, tuomio 17.9.1980, Kok. 1980, s. 2671, Kok. Ep. V, s. 313, 11 kohta ja edellä mainittu asia Ranska v. komissio, tuomion 24 kohta). Se seikka, että tuensaajayrityksellä ei ole merkittävää markkinaosuutta, ei estä sitä, että yhteisöllä on intressi kilpailulle vahingollisen valtiontuen poistamiseen viipymättä.

116 Mitä sitten tulee siihen, että tukea ei ole päätetty periä tilapäisesti takaisin neuvoston asetuksen N:o 659/1999 11 artiklan 2 kohdan nojalla, on riittävää todeta, että se seikka, että komissio katsoo, että edellytykset tilapäistä takaisinperimistä koskevan päätöksen tekemiselle eivät täyty, ei suinkaan estä komissiota katsomasta kontradiktorisen menettelyn päättyessä, että yhteisön intressi oikeuttaa poistamaan kyseessä olevan tuen välittömästi ja palauttamaan tilanteen viivytyksettä sellaiseksi kuin se oli ennen kyseisen tuen maksamista.

117 Se, että komissio on 19 kuukautta kestäneen tutkinnan jälkeen päätynyt johtopäätökseen, jonka mukaan riidanalainen tuki on yhteismarkkinoille soveltumaton, ei muuta mitenkään yhteisön intressiä siihen, että kyseinen tuki palautetaan viivytyksettä sen varmistamiseksi, että tilanne palautuu sellaiseksi kuin se oli ennen tuen maksamista ja että kyseisestä tuesta yhteismarkkinoille aiheutuvat kilpailunvastaiset vaikutukset poistuvat.

118 On lisäksi syytä huomata, että komissiolla on EY 87 artiklan 3 kohdan nojalla laaja harkintavalta ja että sen on tuen kilpailunvastaisia vaikutuksia tutkiessaan otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja tarvittaessa myös aikaisemmin tehdyssä päätöksessä jo arvioitu asiayhteys ja siinä päätöksessä jäsenvaltiolle mahdollisesti asetetut velvoitteet (asia C-261/89, Italia v. komissio, tuomio 3.10.1991, Kok. 1991, I-4437, 20 kohta ja edellä mainittu asia TWD v. komissio, tuomion 26 kohta).

119 Hakijan väitteiden hyväksyminen tarkoittaisi tässä tapauksessa sitä, että tällöin sivuutettaisiin komission laaja harkintavalta sekä sen velvollisuus ottaa huomioon se, että tuet on jo myönnetty aiemmalle Erba Lautexille ja että niistä on tehty kielteinen päätös, mutta että niitä ei ole tästä huolimatta palautettu takaisin Saksan liittotasavallalle.

120 Koska kiireellisyyttä koskeva edellytys ei täyty ja intressivertailu tukee sitä, ettei riidanalaista päätöstä lykätä, esillä oleva hakemus on hylättävä, eikä ole tarpeen tutkia hakijan muita väitteitä vaadittujen toimenpiteiden myöntämiseksi.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1) Välitoimihakemus hylätään.

2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.