Asia T-155/02

WG International Handelsgesellschaft mbH ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Asetus N:o 3285/94 — Asetus N:o 560/2002 — Väliaikaiset suojatoimenpiteet — Kumoamiskanne — Tutkimatta jättäminen”

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys (ensimmäinen jaosto) 30.4.2003   II-1953

Määräyksen tiivistelmä

1. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Asetus, jolla otetaan käyttöön väliaikaiset suojatoimenpiteet tiettyjen terästuotteiden tuonnissa – Yleisesti sovellettava toimi

   (EY 230 artiklan neljäs kohta ja EY 249 artikla; komission asetuksen N:o 560/2002 1 artiklan 3 kohta)

2. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Asetus, jolla otetaan käyttöön väliaikaiset suojatoimenpiteet tiettyjen terästuotteiden tuonnissa – Taloudelliset toimijat, joiden toiminnan oleellinen osa on asetuksessa tarkoitettujen tuotteiden tuonti – Sellaisen seikan puuttuminen, jonka perusteella nämä toimijat erottuisivat kaikista muista

   (EY 230 artiklan neljäs kohta; komission asetus N:o 560/2002)

3. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Kantaja, joka voi vedota toimenpiteen tekijälle kuuluvaan velvollisuuteen ottaa kantajan tilanne huomioon – Tariffikiintiön käyttöönotto väliaikaisena suojatoimenpiteenä – Tiettyjen tuojien tilanteen huomioon ottamista koskeva velvollisuus, joka edellyttää kyseessä olevan jäsenvaltion ilmoitusta niiden aikaisemmin tekemistä sopimuksista

   (EY 230 artiklan neljäs kohta; komission asetus N:o 560/2002)

1.  Toimenpiteet, joista on säädetty väliaikaisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta tiettyjen terästuotteiden tuonnissa annetussa asetuksessa N:o 560/2002, jolla avataan jokaisen kyseessä olevan tuoteryhmän tuontiin yhteisöön asetuksen voimaantulopäivästä laskettavana kuuden kuukauden ajanjaksona sovellettava tariffikiintiö ja jolla näiden tuotteiden tuonnille, joka ylittää asianomaisen tariffikiintiön määrän tai jonka osalta ei ole pyydetty kiintiön soveltamista, asetetaan lisätulli, on katsottava EY 249 artiklassa tarkoitetuiksi yleisesti sovellettaviksi toimenpiteiksi. Niitä sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin, ja niiden oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin eli kyseessä olevien niiden tuoteryhmien tuojiin, jotka on eritelty asetuksen liitteessä 3.

   Mainitun asetuksen yleiseen sovellettavuuteen ja siten sen normatiivisuuteen ei vaikuta se, että on mahdollista jollakin tarkkuudella määrittää niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin sitä sovelletaan tiettynä ajankohtana, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, kun asetusta sovelletaan sen tarkoituksen mukaisesti siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella.

   Asetuksessa nimittäin säädetään — riippumatta sen liitteessä 3 eriteltyjen terästuoteryhmien tuojien jokseenkin vähäisestä määrästä sen antamishetkellä — lisätullien soveltamisesta objektiivisen tilanteen perusteella eli yhtä tai useampaa kyseessä olevista tuoteryhmistä tuovien tuojien ylittäessä asetuksen liitteessä 2 yksilöidyn tariffikiintiön määrän tai kiintiön soveltamista koskevan pyynnön puuttuessa siten kuin sen 1 artiklan 3 kohdassa säädetään. Lisäksi niiden yritysten määrä, joihin mainitulla asetuksella on vaikutuksia, voi vaihdella koko ajan.

   (ks. 35—39 kohta)

2.  Tietyissä olosuhteissa jopa normatiivinen toimi, jota sovelletaan yleisesti kyseessä oleviin taloudellisiin toimijoihin, voi koskea erikseen joitakin näistä. Tällaisessa tapauksessa yhteisön toimi voi siis samanaikaisesti olla luonteeltaan normatiivinen ja tiettyjä taloudellisia toimijoita kohtaan päätöksen luonteinen.

   Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi kuitenkin väittää riidanalaisen toimen koskevan itseään erikseen ainoastaan, jos kyseisellä toimella vaikutetaan siihen sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella kyseinen henkilö erottuu kaikista muista.

   Pelkästään se seikka, että väliaikaisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta tiettyjen terästuotteiden tuonnissa annetun asetuksen N:o 560/2002 voimaantulolla olisi vaikutusta tiettyjen yritysten taloudelliseen tilanteeseen, koska kyseisessä säädöksessä tarkoitettujen terästuotteiden tuonti on niiden toiminnan oleellinen osa, ei vielä riitä erottamaan niitä kaikista muista. Kyseinen asetus koskee näitä yrityksiä ainoastaan siitä syystä, että ne objektiivisesti arvioituna ovat kyseisessä säädöksessä tarkoitettujen terästuotteiden tuojayrityksiä aivan kuten mitkä tahansa muut samassa tilanteessa toimivat yritykset Euroopan yhteisössä.

   (ks. 40—44 kohta)

3.  Se seikka, että komissiolla on velvollisuus erityisten sääntöjen nojalla ottaa huomioon valmisteilla olevan toimen vaikutukset tiettyihin yksityisiin, voi yksilöidä nämä yksityiset EY 230 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

   Kun kyseessä on väliaikaisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta tiettyjen terästuotteiden tuonnissa annetun asetuksen N:o 560/2002 kaltaisen asetuksen antaminen, komissiolla oli tällainen velvollisuus, jonka seurauksena tietyillä tuojayrityksillä olisi voinut olla kanneoikeus, vain siinä tapauksessa, että jäsenvaltio, josta kyseiset yritykset olivat peräisin, oli antanut komissiolle tiedoksi niiden tavallisin yksityiskohtaisin säännöin ennen asetuksen voimaantuloa tekemät sopimukset.

   (ks. 46—49 kohta)