62002B0034

1. Valtiontuki - Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperiminen - EY 88 artiklan sisältämien menettelymääräysten vastaisesti myönnetty tuki - Tuensaajien mahdollisen perustellun luottamuksen suoja - Edellytykset ja rajoitukset

(EY 88 artikla)

2. Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkääminen - Myöntämisedellytykset - Vakava ja korjaamaton vahinko - Todistustaakka

(EY 242 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

3. Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkääminen - Myöntämisedellytykset - Vakava ja korjaamaton vahinko - Valtiontuen takaisinperimiseen velvoittava komission päätös - Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet - Sisäisten oikeussuojakeinojen vaikutukset

(EY 242 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

4. Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkääminen - Myöntämisedellytykset - Vakava ja korjaamaton vahinko - Valtiontuen takaisinperimiseen velvoittava komission päätös - Varallisuusvahingon poissulkeminen - Tuensaajien oikeuksien loukkaamisen ulottuvuus

(EY 242 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 104 artiklan 2 kohta)

1. Komission EY 88 artiklan perusteella harjoittaman valtiontukia koskevan valvonnan pakottava luonne huomioon ottaen tuensaajayritykselle voi periaatteessa syntyä saadun tuen sääntöjenmukaisuutta koskeva perusteltu luottamus vain siinä tapauksessa, että tuki on myönnetty mainitussa artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

Ei kuitenkaan voida sulkea pois sääntöjenvastaisen tuen saajien mahdollisuutta vedota tuen palauttamisen vastustamiseksi poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joiden perusteella niille on syntynyt perusteltu luottamus kyseisen tuen sääntöjenmukaisuuteen.

( ks. 75 ja 76 kohta )

2. Välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, missä määrin asiassa on tarpeen määrätä välitoimia niitä hakeneelle asianosaiselle aiheutuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi. Kyseisen asianosaisen asiana on näyttää toteen, ettei se voi odottaa pääasiassa annettavaa tuomiota tällaista vahinkoa kärsimättä.

Vahingon välitöntä uhkaa ei tarvitse näyttää toteen ehdottoman varmasti, sillä - varsinkin silloin, kun vahingon syntyminen riippuu useiden seikkojen yhteisvaikutuksesta - riittää, että vahingon syntyminen on ennustettavissa riittävällä todennäköisyydellä. Täytäntöönpanon lykkäämistä pyytävän asianosaisen on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella tällaista vahinkoa voidaan pitää vakavana ja korjaamattomana.

( ks. 85 ja 86 kohta )

3. Valtiontuen takaisinperimistä koskevassa kansallisessa menettelyssä tuensaajaa ei estetä vetoamasta sellaisen kanteen tueksi, jonka se on nostanut kansallisten viranomaisten täytäntöönpanotoimenpiteitä vastaan, tuen takaisinperimiseen velvoittavan päätöksen lainvastaisuuteen, jos se on riitauttanut tämän päätöksen EY 230 artiklan perusteella. Tässä tapauksessa tämän päätöksen lopullinen luonne ei sido kansallista tuomioistuinta, joten se voi lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle kyseisen päätöksen pätevyyttä koskevan ennakkoratkaisukysymyksen EY 234 artiklan nojalla. Kansallinen tuomioistuin voi myös hyvästä oikeudenhoidosta varmistuakseen lykätä asian käsittelyä, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ratkaissut kanteen pääasiassa.

Hakijan on näin ollen osoitettava välitoimimenettelyssä, että kansallisen oikeuden mukaiset sisäiset oikeussuojakeinot, joiden avulla se voi riitauttaa valtiontuen takaisinperimisen, eivät ole riittäviä sen estämiseksi, että sille aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

( ks. 90-93 kohta )

4. Oikeuskäytäntö, jonka mukaan välitoimista päättävä tuomioistuin tutkii, jos hakijoita on useita, onko kunkin hakijan osalta esitetty näyttöä varallisuusvahingosta riippumatta siitä, ovatko hakijat oikeushenkilöitä vaiko luonnollisia henkilöitä, perustuu sen velvollisuuteen tutkia kullekin tapaukselle ominaiset olosuhteet, kun kyseessä on varallisuusvahinko. Asioissa, joissa kiistetään oikeus periä valtiontuki takaisin tuensaajilta, on tarkemmin sanoen todettu, että yhteismarkkinoille soveltumattomiksi todettujen valtiontukien edunsaajina pidettyjen henkilöiden oikeuksien loukkaaminen on ominaista kaikille komission päätöksille, joissa komissio määrää tällaiset tuet perittäviksi takaisin, eikä tämän voida sinänsä katsoa aiheuttavan vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa riippumatta siitä, millaiseksi kyseisen tapahtuneeksi väitetyn erityisen loukkauksen vakavuus ja korjaamattomuus kussakin tapauksessa tosiasiallisesti arvioidaan.

( ks. 97 kohta )

Asiassa T-34/02 R,

B, kotipaikka Versailles (Ranska), ja 255 muuta hakijaa, edustajanaan asianajaja P. Kirch, jota kuulemistilaisuudessa avusti asianajaja N. Chahid-Nouraï, prosessiosoite Luxemburgissa,

hakijoina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään G. Rozet, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastapuolena,

jossa hakijat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta lykkäämään Ranskan kehitystukena myöntämästä valtiontuesta Saint-Pierren ja Miquelonin saarilla liikennöivälle Alstom Leroux Naval -telakalla rakennetulle Le Levant -matkustaja-alukselle 25 päivänä heinäkuuta 2001 tehdyn komission päätöksen 2001/882/EY (EYVL L 327, s. 37) täytäntöönpanoa,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on antanut seuraavan

määräyksen

Asiaa koskevat oikeussäännöt

1 EY 87 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

"Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan."

2 EY 87 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaan yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää "muuta tukea, josta neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta".

3 Neuvosto antoi tämän määräyksen nojalla, joka aikaisemmin oli EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan d alakohta, 21.12.1990 laivanrakennusteollisuudelle myönnettävästä tuesta direktiivin 90/684/ETY (EYVL L 380, s. 27; jäljempänä seitsemäs direktiivi).

Seitsemäs direktiivi

4 Seitsemännen direktiivin 1 artiklan d alakohdan määritelmän mukaan tuella tarkoitetaan seuraavia tukia:

" - - [EY:n] perustamissopimuksen 92 [josta on muutettuna tullut EY 87 artikla] ja 93 artiklassa [josta on tullut EY 88 artikla] tarkoitettuja tukia, jotka kattavat valtion myöntämien tukien lisäksi alueellisten tai paikallisten yhteisöjen sekä jäsenvaltioiden laivanrakennus- ja korjausyrityksille, joita ne suoraan tai epäsuorasti valvovat, myöntämät rahoitustoimenpiteisiin kuuluvat tukiosat, joita markkinatalouden tavanomaisessa käytännössä ei pidetä yritykselle maksettuna riskipääomana.

Näitä tukia voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina, jos ne täyttävät tässä direktiivissä säädetyt poikkeusedellytykset."

5 Seitsemännen direktiivin "Toimintatukea" koskevan II osaston 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että "Laivanrakennuksen ja -muuntamisen tukia voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina, jos yksittäiselle sopimukselle myönnetyn tuen määrä avustusekvivalentteina laskettuna ei ylitä ylintä yhteistä kattoa - - ".

6 Seitsemännen direktiivin 4 artiklan 7 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Laivanrakennukseen ja -jalostukseen liittyviä tukia, jotka on myönnetty kehitysapuna kehitysmaalle, ei lueta kattoon kuuluviksi. Niitä voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina, jos ne ovat OECD:n työryhmän N:o 6 edellä 6 kohdassa tarkoitetun järjestelyn [laivojen vientiluottoja koskeva järjestely] 6, 7 ja 8 artiklan tulkintaa koskevan sopimuksen määräysten mukaisia tai mainitun sopimuksen myöhempien lisäysten tai korjausten mukaisia.

Tällaisista yksittäisistä tukiohjelmista on etukäteen ilmoitettava komissiolle. Se tarkistaa aiotun tuen kehitysosuuden ja varmistaa, että tuki kuuluu ensimmäisessä alakohdassa mainitun sopimuksen soveltamisalaan."

7 Komission jäsenvaltioille lähettämässä, 3.1.1989 päivätyssä kirjeessä [SG(89) D/311] ilmoitetaan, että jäsenvaltioiden, jotka myöntävät laivanrakennukseen ja -muuntamiseen tarkoitettuja tukia, jotka myönnetään kehitysapuna kehitysmaalle, tulee noudattaa seuraavia OECD:n sopimuksen määräyksiä:

"1) Tukea ei saa myöntää sellaisten laivojen rakentamiseen, joiden on määrä liikennöidä mukavuuslipun alla.

2) Siinä tapauksessa, että tukea ei voida luokitella OECD:n tarkoittamaksi julkiseksi kehitystueksi, tuen myöntäjän on vahvistettava, että tuki on osa hallitusten välistä sopimusta.

3) Tuen myöntäjän on annettava riittävät vakuudet siitä, että todellisen omistajan vakinainen kotipaikka on tuensaajavaltiossa ja että tuensaajayritys ei ole ulkomaisen yhtiön ei-toimiva tytäryhtiö.

4) Tuensaajan on sitouduttava olemaan myymättä laivaa ilman viranomaisten ennakkohyväksyntää."

Asetus N:o 659/1999

8 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen [88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) tuli voimaan 16.4.1999.

9 Asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, että komissio on velvollinen aloittamaan sellaista väitettyä tukea koskevan muodollisen tutkintamenettelyn, jonka soveltuvuudesta yhteismarkkinoille on alustavan tutkinnan jälkeen epäilyjä. Asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdan mukaan komissio pyytää asianomaista jäsenvaltiota ja muita asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa asetetussa määräajassa.

10 Asetuksen N:o 659/1999 14 artiklassa, joka koskee tuen takaisinperimistä, säädetään seuraavaa:

"1. Sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta - - . Komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi yhteisön lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista.

- -

3. Takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perustamissopimuksen [242] artiklan nojalla antamien määräysten soveltamista. Tämän toteuttamiseksi, ja jos asia on jonkin kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä, asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki oikeudellisissa järjestelmissään käytettävissä olevat tarpeelliset toimenpiteet, mukaan lukien tilapäiset toimet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön lainsäädännön soveltamista."

Riidanalainen päätös

11 Komissio sai vuoden 1998 lopulla lehtiartikkelin perusteella tietoonsa, että Le Levant -matkustaja-alus, jonka Alstom Leroux Naval -telakka oli rakentanut Ranskassa 228,55 miljoonan Ranskan frangin (FRF) sopimushintaan, oli rahoitettu aluksen rahoittaneille sijoittajille myönnetyin verohelpotuksin.

12 Komissio ilmoitti 2.12.1999 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisille, että se oli päättänyt aloittaa EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn. Tämä päätös julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 5.2.2000 (EYVL C 33, s. 6; jäljempänä menettelyn aloittamispäätös). Komissio totesi siinä, että sillä oli epäilyjä siitä, oliko seitsemännen direktiivin 4 artiklan 7 kohdassa säädettyjä ehtoja noudatettu. Lisäksi se kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa kuukauden kuluessa päätöksen julkaisemispäivästä.

13 EURL Le Levant 114, joka on yksi niistä yhdenmiehen rajavastuuyhtiöistä (EURL), jotka osallistuvat aluksen rahoitusjärjestelyyn (ks. jäljempänä 23-29 kohta), pyysi 13.7.2001 päivätyllä kirjeellä komissiolta täsmennyksiä siihen, mikä oli tämän yrityksen asema tutkittavana olevan tuen edunsaajia määriteltäessä. EURL Le Levant 114 pyysi komissiota erityisesti vahvistamaan, ettei sitä pidetty asianomaisena osapuolena. Koska se ei saanut komissiolta vastausta, se uudisti 19.7.2001 päivätyllä kirjeellä pyyntönsä. Komissio totesi 24.7.2001 päivätyssä vastauksessaan, että asianomaisten osapuolten huomautusten jättämiselle varattu aika oli mennyt umpeen jo kauan sitten.

14 Komissio teki 25.7.2001 päätöksen 2001/882/EY Ranskan kehitystukena myöntämästä valtiontuesta Saint-Pierren ja Miquelonin saarilla liikennöivälle Alstom Leroux Naval -telakalla rakennetulle Le Levant -matkustaja-alukselle (EYVL L 327, s. 37; jäljempänä riidanalainen päätös).

15 Tuki kuvataan riidanalaisen päätöksen viidennessä perustelukappaleessa seuraavasti:

"Tuki myönnettiin vuonna 1996 Le Levant -matkustaja-aluksen hankintaan yksityisille sijoittajille, jotka olivat [liikesalaisuus] -yhtiön aloitteesta perustaneet merenkulkualan yhteisyrityksen. Tämän jälkeen alus vuokrattiin [Compagnie des Îles du Levant -yhtiölle (jäljempänä CIL)]. CIL on ranskalaisen Îles du Ponant -yrityksen tytäryhtiö ja se on rekisteröity Wallis- ja Futunasaarille. Sijoittajille annettiin oikeus vähentää sijoitusosuutensa verotettavasta tulostaan. Näiden verohelpotusten ansiosta CIL voi liikennöidä aluksella edullisin ehdoin. Sijoittajilla on oikeus ja velvollisuus myydä osuutensa [liikesalaisuus] viiden vuoden kuluttua eli vuoden 2004 alussa. Myös CIL:llä on oikeus ja velvollisuus ostaa nämä osuudet [liikesalaisuus] hintaan, jossa voidaan ottaa huomion tuen määrä. Tuen myöntämisen ehtona oli, että CIL harjoittaa aluksella pääasiassa Saint-Pierreen ja Miqueloniin sekä niiltä pois suuntautuvaa liikennettä vähintään viiden vuoden ajan 160 päivänä vuodessa."

16 Riidanalaisen päätöksen kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, että tuki myönnettiin osana komission vuonna 1992 hyväksymää verotusjärjestelmää (Ponsin laki), joka mahdollistaa verohelpotusten myöntämisen Ranskan merentakaisissa departementeissa ja merentakaisilla alueilla toteutettaville investoinneille.

17 "Alukselle myönnettyä" tukea on tarkasteltava tässä tapauksessa seitsemännen direktiivin 4 artiklan 7 kohdan nojalla, "koska aluksen rakentamiseen vuonna 1996 myönnetyn tuen väitetään olevan kehitystukea vuonna 1992 hyväksytystä tukijärjestelmästä (Ponsin laki)" (riidanalaisen päätöksen 16 perustelukappale).

18 Komissio arvioi, että hanke täyttää kehitystuen myöntämiselle asetetut edellytykset, sellaisina kuin OECD on ne määritellyt ja komissio on niitä tulkinnut (ks. edellä 7 kohta). Se katsoo kuitenkin, että kehitysosuutta koskeva edellytys, jonka noudattamista sen on valvottava (asia C-400/92, Saksa v. komissio, tuomio 5.10.1994, Kok. 1994, s. I-4701), ei kyseessä olevassa tapauksessa täyty (riidanalaisen päätöksen 22-33 perustelukappale).

19 Komissio toteaa, että kyseessä oleva sääntöjenvastaisesti toteutettu tuki ei ole yhteensopiva seitsemännen direktiivin kanssa, joten se ei sovellu yhteismarkkinoille. Komissio päättelee, että tuki "on perittävä takaisin korkoineen" (riidanalaisen päätöksen 34 kohta).

20 Komissio huomauttaa riidanalaisen päätöksen 35 kohdassa, että "mitattavissa olevasta tuesta ovat suoraan hyötyneet" sijoittajat, joille "verohelpotukset on myönnetty". Komissio jatkaa tarkastelua riidanalaisen päätöksen 36 kohdassa, jossa se korostaa, että CIL:stä tulee "pääasiallinen lopullinen tuensaaja" vasta, kun alus on myyty sille - eli vuonna 2004 - edulliseen hintaan (riidanalaisen päätöksen 37 kohta). Telakan osalta komissio katsoo, että "[sen] voidaan katsoa saaneen välillistä etua, koska [se] sai tilauksen, jota se muutoin ei olisi saanut" (riidanalaisen päätöksen 37 kohta).

21 Riidanalaisen päätöksen 39 perustelukappaleessa todetaan, että "tuki on perittävä takaisin" nimenomaan sijoittajilta, jotka "ovat välittömiä tuensaajia ja aluksen tämänhetkisiä omistajia" ja jotka "ovat saaneet verohelpotuksia ja saavat niitä edelleenkin edullisin ehdoin ostetun aluksen omistajina". Riidanalaisen päätöksen 40 perustelukappaleessa komissio huomauttaa, että "jos alus olisi myyty CIL:lle markkinahintaa alhaisempaan hintaan ja tuki olisi näin siirtynyt sille, tuki olisi perittävä takaisin CIL:ltä", mutta että "ottaen huomioon, että omistusoikeuden siirto tapahtuu vasta vuoden 2003 puolivälissä, CIL:n liikennöitsijänä ei tässä vaiheessa voida katsoa olevan vastuussa tuen takaisinmaksamisesta".

22 Riidanalaisen päätöksen päätösosa kuuluu seuraavasti:

"1 artikla

Ranskan kehitystukena ja verohelpotuksina myöntämää valtiontukea Saint-Pierren ja Miquelonin saarilla liikennöivälle Alstom Leroux Naval -telakalla rakennetulle Le Levant -matkustaja-alukselle ei voida katsoa [seitsemännen direktiivin] 4 artiklan 7 kohdan mukaiseksi varsinaiseksi kehitystueksi, eikä se siten sovellu yhteismarkkinoille.

2 artikla

1. Ranskan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitetun ja tuensaajille sääntöjenvastaisesti maksetun tuen keskeyttämiseksi ja perimiseksi takaisin sijoittajilta, jotka ovat välittömiä tuensaajia ja matkustaja-aluksen tämänhetkisiä omistajia.

2. Tuki on maksettava takaisin viipymättä kansallisen oikeuden menettelyjen mukaisesti, jos niissä mahdollistetaan päätöksen välitön ja tehokas täytäntöönpano. - -

3 artikla

Ranskan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta sen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle."

Rahoitusjärjestelyn yksityiskohdat

23 Kuten asiakirja-aineistosta ilmenee, kyseessä olevalla toimenpiteellä on tarkoitus varmistaa Le Levant -aluksen rahoitus sellaisten sijoittajien myötävaikutuksella, jotka ovat luonnollisia henkilöitä ja jotka toimivat yksinomaan tätä tarkoitusta varten perustettujen yhdenmiehen rajavastuuyhtiöiden välityksellä, jotka merenkulkualan yhteisomistus liittää yhteen. Sijoittajien mielenkiinto osallistua tähän toimenpiteeseen johtuu heille myönnetystä mahdollisuudesta vähentää verotettavasta tulostaan toteutetun investoinnin hankintakustannus ja kulut, jotka liittyvät tähän hankintaan (korot) ja sen hallintaan, (kuoletukset) sekä hankinnan kohteen käytöstä mahdollisesti aiheutuvat tappiot.

24 Erään pankin toimesta perustettiin joulukuussa 1996 Le Levant -alukseen kohdistuva yhteisomistus siten, että aluksen omistus jaettiin 740 yhteisomistusosuuteen (quirats). Aluksen yhteisomistajia olivat alussa CIL, jolla oli kaksi osuutta ja pankki, jolla oli 738 osuutta. CIL, joka hallinnoi yhteisomistusta, on tässä ominaisuudessa rajoittamattomasti ja solidaarisesti vastuussa aiheutuvista veloista.

25 Pankin yleisölle suuntaaman säästämiskehotuksen johdosta sijoittajat, jotka olivat luonnollisia henkilöitä, hankkivat alun perin pankin hallussa olleet osuudet tätä tarkoitusta varten perustettujen yhdenmiehen rajavastuuyhtiöiden välityksellä. Kuten rajavastuuyhtiöiden yhtiöjärjestyksistä ilmenee, niiden tarkoituksena on yhteisomistusosuuksien hankkiminen, hypoteekkilainan ottaminen aluksen hankintakustannusosuuden rahoittamiseksi, aluksen välitön käyttö yhteisomistajina ja kyseisten yhteisomistusosuuksien jälleenmyynti erityisesti pankin tai sen tilalle tulleen yhtiön antaman peruuttamattoman myyntilupauksen perusteella. Tällä tavalla myytiin ilmeisesti kaikkiaan 738 yhteisomistusosuutta 281:lle yhdenmiehen rajavastuuyhtiölle, joista kunkin oli ollut hankittava vähintään kaksi osuutta.

26 Yhteisomistusosuuksien hankintavuonna yhdenmiehen rajavastuuyhtiöillä oli rahoitustarpeita, jotka johtuivat ensinnäkin kyseisten osuuksien hankintahinnasta - vähimmäissijoitusta vastaavan kahden osuuden hankintahinta oli 636 216 FRF - ja toiseksi erilaisista näiden yhtiöiden vastattaviksi tulleista kuluista. Nämä rahoitustarpeet katettiin perustamispääomalla, joka vastasi sijoittajan kahdesta yhteisomistusosuudesta suorittamaa 50 000 FRF:n alkupanosta, ja osuudella CIL:n vakuustalletuksesta, jonka se antoi kullekin yhdenmiehen rajavastuuyhtiölle vakuutena siitä, että tätä yhtiötä johdetaan hyvin, sekä pankin myöntämällä keskipitkän aikavälin 8 prosentin kiinteäkorkoisella lainalla jäljelle jäävien rahoitustarpeitten kattamiseksi.

27 Aluksen käyttövaiheen aikana yhdenmiehen rajavastuuyhtiöiden käteisvarojen tarpeet - näitä olivat mahdollinen tappiollinen toiminnan tulos (kuitenkin vain rajoitetussa laajuudessa), pankkilainakulut, kuoletukset velan takaisinmaksamiseksi ja hallinnointikulut - katettiin yhdenmiehen rajavastuuyhtiöiden osakkaiden suorittamilla vuosittaisilla osakepääoman korotuksilla ja rahoitettiin heidän saamillaan verosäästöillä. Kukin sijoittaja käytti edellisen vuoden verosäästöä rahoittaakseen yhdenmiehen rajavastuuyhtiönsä osakepääoman korotuksen.

28 CIL:n on vastattava seitsemän vuoden ajan aluksen käytöstä, ylläpidosta ja sen teknisestä ja kaupallisesta hallinnoinnista aluksen yhteisomistajien lukuun. Lisäksi CIL sitoutui takaamaan sijoittajille vähimmäiskäyttöön perustuvan bruttotuloksen ja kattamaan mahdollisesti arvioitua suuremmiksi osoittautuvat tappiot. CIL saa näiden tehtävien hoitamisesta rahavastikkeen.

29 Pankki antoi sijoittajille sitoumuksen, jonka mukaan se hankkii yhdenmiehen rajavastuuyhtiöiden osuudet ennen 15.12.2003. Kukin yhdenmiehen rajavastuuyhtiö sitoutui luovuttamaan pankille yhteisomistusosuutensa ennen 29.2.2004. Samanaikaisesti CIL sitoutui ostamaan pankilta kaikki yhteisomistusosuudet ennen 31.1.2004 ja pankki sitoutui luovuttamaan ne sille ennen 29.2.2004.

Asian käsittelyn vaiheet

30 Ranskan tasavalta on nostanut 8.10.2001 yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi, mutta se ei ole jättänyt täytäntöönpanon lykkäämistä koskevaa hakemusta. Tämä numerolla C-394/01 rekisteröity asia on vireillä yhteisöjen tuomioistuimessa. Ranskan tasavalta vetoaa kanteessaan yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koskee kyseessä olevan tuen kehitysosuuden arviointia.

31 Le Levant 001 ja 274 muuta yhdenmiehen rajavastuuyhtiötä sekä B ja 255 muuta luonnollista henkilöä ovat nostaneet 20.2.2002 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi. Tämä asia rekisteröitiin numerolla T-34/02.

32 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun viidennen jaoston puheenjohtajan 30.4.2002 antamalla määräyksellä asian T-34/02 käsittelyä päätettiin lykätä, kunnes yhteisöjen tuomioistuin on antanut tuomion asiassa C-394/01.

33 B ja 255 muuta luonnollista henkilöä (jäljempänä B tai hakijat) ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 23.4.2002 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla pyytäneet, että

- riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätään, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tutkinut lykkäämishakemuksen ja ratkaissut sen

- riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykätään, kunnes kumoamiskanne pääasiassa on ratkaistu.

34 Hakijoiden edustaja on lykkäämishakemukseen liittämässään kirjeessä pyytänyt, että asia käsiteltäisiin nimettömänä ja ettei tiettyjä tietoja ilmaistaisi.

35 Komissiota pyydettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan nojalla esittämään huomautuksensa siitä hakijoiden turvaamistoimena esittämästä pyynnöstä, joka koskee täytäntöönpanon lykkäämistä ennen lykkäämishakemuksen ratkaisemista, ja ilmoittamaan, ovatko Ranskan viranomaiset antaneet riidanalaisen päätöksen noudattamiseksi toteuttamansa toimenpiteet komissiolle tiedoksi, kuten riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa edellytetään, ja myönteisessä tapauksessa ilmoittamaan, mitä nämä toimenpiteet ovat. Komissio toimitti 7.5.2002 huomautuksensa.

36 Hakijat jättivät samana päivänä täydentäviä huomautuksia.

37 Komissio toimitti, pyydettyään ja saatuaan alun perin vahvistettuun määräaikaan jatkoajan, 22.5.2002 huomautuksensa sen pyynnön osalta, joka koskee riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, kunnes kumoamiskanne pääasiassa on ratkaistu. Komissio otti näiden huomautustensa yhteydessä kantaa nimettömänä tapahtuvaa käsittelyä ja tiettyjen tietojen ilmaisematta jättämistä koskevaan pyyntöön.

38 Asianosaiset esittivät suulliset selityksensä 13.6.2002 pidetyssä kuulemistilaisuudessa. Tässä tilaisuudessa hyväksyttiin hakijoiden välitoimimenettelyssä esittämä pyyntö asian käsittelemisestä nimettömänä.

Oikeussääntöjen soveltaminen

39 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi EY 242 ja Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta 24 päivänä lokakuuta 1988 tehdyn neuvoston päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom (EYVL L 319, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä kesäkuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 93/350/ Euratom, EHTY, ETY (EYVL L 144, s. 21), 4 artiklan nojalla määrätä riidanalaisen toimen täytäntöönpanon lykättäväksi, jos se katsoo, että olosuhteet sitä edellyttävät.

40 Työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimihakemuksessa on ilmoitettava ne seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaaditun välitoimen myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Näiden edellytysten on täytyttävä yhtä aikaa siten, että täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus on hylättävä, jos jokin niistä puuttuu (asia C-268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996, Kok. 1996, s. I-4971, 30 kohta; asia T-73/98 R, Prayon-Rupel v. komissio, määräys 15.7.1998, Kok. 1998, s. II-2769, 25 kohta ja asia T-198/01 R, Technische Glaswerke Ilmenau v. komissio, määräys 4.4.2002, 50 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

Fumus boni juris

41 Hakijat korostavat ensinnäkin, että on epäjohdonmukaista katsoa, että yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todettu tuki on laivanrakennusteollisuudelle myönnettyä tukea, ja nimetä "yksityiset sijoittajat" (riidanalaisen päätöksen viides perustelukappale), joiden kautta väitetty taloudellinen etu on kulkenut, väitetyn tuen tosiasiallisiksi edunsaajiksi, jotka siinä ominaisuudessa ovat velvollisia palauttamaan tuen. Hakijat korostavat useaan otteeseen, että he ovat toimineet yksityisinä sijoittajina ja että he eivät ole yrityksiä siinä merkityksessä kuin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-41/90, Höfner ja Elser, 23.4.1991 antamassa tuomiossa (Kok. 1991, s. I-1979, Kok. Ep. XI, s. I-147, 21 kohta) tarkoitetaan.

42 Tukeakseen käsitystään, jonka mukaan riidanalainen päätös on lainvastainen, hakijat vetoavat seuraavissa kohdissa esitettäviin yhdeksään perusteeseen niistä yhdestätoista kanneperusteesta, joihin he ovat nojautuneet pääasiassa.

43 Ensimmäinen peruste koskee EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan, EY 5 artiklan, EY 87 artiklan ja EY 211 artiklan määräysten rikkomista sekä eri perusoikeuksien loukkaamista. Hakijat väittävät komission ylittäneen toimivaltansa, kun se teki päätöksen, jolla jäsenvaltio velvoitetaan perimään väitetty valtiontuki takaisin tavallisilta yksityishenkilöiltä eikä "yrityksiltä", ilman että siten kuitenkaan palautetaan vääristymätöntä kilpailua.

44 Toinen peruste, johon hakijat vetoavat, koskee tiettyjen sellaisten yhteisön oikeuden perustavanlaatuisten periaatteiden loukkaamista, jotka liittyvät puolustautumisoikeuksiin ja oikeuteen tulla kuulluksi EY 88 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa, ja näin ollen asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan rikkomista ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklassa ilmaistujen periaatteiden loukkaamista. Hakijat katsovat, että komissio ei antanut kolmansille, joita asia koskee, tilaisuutta esittää asianmukaisella tavalla huomautuksiaan ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

45 Kolmannen perusteen mukaan EY 87 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska tavalliset yksityishenkilöt nimetään riidanalaisessa päätöksessä väitetyn valtiontuen "edunsaajiksi", jotka ovat velvollisia palauttamaan tuen. Kyseinen EY:n perustamissopimuksen määräys koskee hakijoiden mukaan kuitenkin vain "yrityksiä" yhteisön kilpailuoikeudessa tarkoitetussa merkityksessä eli se koskee taloudellisia toimijoita markkinoilla.

46 Neljäs peruste, johon hakijat vetoavat, koskee seitsemännen direktiivin 4 artiklan 7 kohdan rikkomista, sillä hakijoiden mukaan tämä säännös koskee vain telakoita ja laivaliikennöitsijöitä eikä missään tapauksessa taloudellisen sijoituksen tehneitä yksityisiä sijoittajia.

47 Viides peruste koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista, koska komissio on voinut antaa yksityisille sijoittajille aiheen oikeutetusti uskoa, että riidanalainen päätös ei koskisi heitä.

48 Kuudennen perusteen mukaan oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu, koska komissio ei ole esittänyt riidanalaisessa päätöksessä tietoja, joiden perusteella voitaisiin laskea ja siten saada tietoon, mikä on yksityisiltä sijoittajilta takaisinperittävän tuen täsmällinen määrä.

49 Seitsemäs peruste koskee asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan rikkomista, koska väitetyn tuen takaisinperiminen tapahtuisi edellä mainittujen yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden vastaisesti.

50 Kahdeksannen perusteen mukaan CIL:n ja yksityisten sijoittajien välisiä suhteita ja aluksen liikennöintiin liittyviä velvollisuuksia koskevat tosiseikat eivät pidä asiallisesti paikkaansa ja ne tosiseikat, jotka koskevat väitetyn tuen määrää ja ehtoja, joilla CIL voi ostaa aluksen, sekä toimenpiteestä aiheutuvia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia, on arvioitu ilmeisen virheellisesti.

51 Viimeisen yhdeksännen perusteen mukaan EY 253 artiklassa määrättyä perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu siltä osin, kuin riidanalaisessa päätöksessä ei määritellä asian kannalta merkityksellisiä markkinoita eikä sitä kilpailuetua, jonka yksityisten sijoittajien väitetään saaneen, eikä myöskään täsmennetä tuen kehitysosuuden uudelleenlaskemisessa käytettyä menetelmää.

52 Komissio vahvisti kuulemistilaisuudessa, että vaikkei se katso esitettyjen perusteiden olevan perusteltuja, se ei kiistä sitä, että ensi arviolta ne eivät ole täysin perusteettomia.

Kiireellisyys ja intressivertailu

53 Hakijat toteavat aluksi, että he ovat kaikki samanlaisessa tilanteessa. Tämän takia heille uhkaa aiheutua samanlainen vahinko, jos riidanalainen päätös pannaan täytäntöön. Verohelpotuksia vastaavien määrien periminen takaisin voi hakijoiden mukaan nimittäin tapahtua siten, että veroviranomaiset peruuttavat rahoitusjärjestelyn toteuttamista varten aikaisemmin antamansa suostumuksen, minkä jälkeen asianomaisille luonnollisille henkilöille lähetään heille osoitetut jälkiverotusilmoitukset, joissa heidät velvoitetaan palauttamaan viipymättä ne verosäästöt, jotka he ovat saaneet tämän järjestelyn yhteydessä ja vähintään ne säästöt, jotka he saivat alussa järjestelyyn sitouduttaessa. Kyseisten määrien takaisinperiminen järkyttäisi välittömästi ja korjaamattomalla tavalla toteutetun rahoitusjärjestelyn tasapainoa ja saattaisi siten vaaraan tämän järjestelyn olennaisena osana vaikuttavien yhdenmiehen rajavastuuyhtiöiden elinkelpoisuuden. Hakijoiden mukaan veroetu, jonka yksityiset sijoittajat saavat, on näet taloudellisesti sidoksissa siihen, että vuosittain merkitään yhdenmiehen rajavastuuyhtiön osakepääoman korotus, jonka avulla sen rahoitus voidaan pitää tiukassa tasapainossa.

54 Hakijat katsovat, että tässä tilanteessa kiireellisyyttä koskevaa edellytystä voidaan arvioida samat tunnuspiirteet omaavien henkilöiden "luokkaan", "ryhmään" tai "joukkoon" nähden, kuten yhteisöjen tuomioistuimen presidentti on hakijoiden mukaan jo katsonut asiassa 154/85 R, komissio vastaan Italia, 7.6.1985 antamassaan määräyksessä (Kok. 1985, s. 1753) ja asiassa 293/85 R, komissio vastaan Belgia, 25.10.1985 antamassaan määräyksessä (Kok. 1985, s. 3521) sekä asiassa C-195/90 R, komissio vastaan Saksa, 28.6.1990 antamassaan määräyksessä (Kok. 1990, s. I-2715).

55 Hakijat huomauttavat, että varallisuusvahingoista ja henkisestä kärsimyksestä aiheutuvat vahingolliset seuraukset ovat vakavampia silloin, kun ne kohdistuvat luonnollisiin henkilöihin kuin silloin, kun niiden kohteena ovat oikeushenkilöt, ja toteavat tämän jälkeen, että riidanalaisen päätöksen välitön täytäntöönpano aiheuttaisi heille neljänlaista vahinkoa.

56 Ensinnäkin heille aiheutuisi varallisuusvahinkoa sen vuoksi, että heidän olisi maksettava alun perin saadut verovähennykset, mistä olisi seurauksena välitön taloudellinen epätasapaino. He toteavat tältä osin, että yksityisillä ei lähtökohtaisesti ole käytettävissään siinä määrin käteisvaroja, että he voisivat maksaa odottamattomat velat välittömästi.

57 Toiseksi riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanosta aiheutuisi henkistä kärsimystä. Täytäntöönpano johtaisi hakijoiden osalta kaksoisoikeudenkäynteihin ranskalaisissa ja yhteisöjen tuomioistuimissa, mistä heille aiheutuisi huolta ja murhetta, ajanhukkaa sekä huomattavien voimavarojen menetystä. Lisäksi kyseisten määrien vaatiminen jälkiverotuksin, joka on yleensä verovelvollisen virheen tai verovilpin johdosta sovellettava menettely, saattaisi hakijat erityisen tuskalliseen tilanteeseen. Lopuksi hakijat huomauttavat eräiden yhteisomistajien kuolemaan liittyvien erityistapausten osalta, että näiden henkilöiden oikeudenomistajat olisivat pakotettuja laatimaan uudelleen edesmenneen yhteisomistajan jälkeen tulevan perinnönjaon, mikä olisi tunnetasolla vaikea tehtävä.

58 Kolmanneksi riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano saattaisi hakijoiden mukaan vaaraan itse yhdenmiehen rajavastuuyhtiöiden elinkelpoisuuden, koska osakepääoman korotuksia ei voitaisi enää rahoittaa näiden yhtiöiden ainoiden osakkaiden saamilla verosäästöillä. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin asiassa T-88/94 R, Société commerciale des potasses et de l'azote ja Entreprise minière et chimique vastaan komissio, 15.6.1994 antamasta määräyksestä (Kok. 1994, s. II-401, 33 kohta) ilmenee, ei voida kuitenkaan kieltää, että lähtökohtaisesti yhtiön purkaminen aiheuttaa sille vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa ja että tämä sama pätee myös sen osakkaisiin nähden.

59 Neljänneksi hakijat toteavat, ettei toteutettu järjestely voisi toimia ilman yhdenmiehen rajavastuuyhtiöitä, jotka luovat perustan tälle rahoitusmekanismille, paitsi jos hakijat suostuvat jatkamaan rahoitusjärjestelyä, joka olisi heille tappiollinen ja sellaisena heidän taloudellisten etujensa vastainen. Riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano estäisi heitä näin ollen toteuttamasta kiinnostavaa rahoitusjärjestelyä tai pakottaisi heidät kärsimään tappion aluksen jälleenmyynnin yhteydessä. Hakijat korostavat tältä osin, että jo mahdollisuuden menettämisen on katsottu merkitsevän vakavan ja korjaamattoman vahingon syntymistä (em. asia komissio v. Belgia, määräyksen 20 ja 23 kohta).

60 Lisäksi hakijat huomauttavat, että jos riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano johtaisi järjestelyn päättymiseen, Ranskan ja yhteisön viranomaisten tunnustamaan oikeutettuun kehitystavoitteeseen ei enää pyrittäisi Ranskan merentakaisissa departementeissa ja merentakaisilla alueilla.

61 Hakijat korostavat, että varallisuusvahinkoa ei voitaisi korjata, koska vahinko, jonka määrää ei voida arvioida, ei voisi olla myöhemmän taloudellisen korvauksen kohteena, mikäli riidanalainen päätös kumotaan (asia T-65/98 R, Van den Bergh Foods v. komissio, määräys 7.7.1998, Kok. 1998, s. II-2641, 65 kohta). Olisi nimittäin mahdotonta määrittää tarkasti tulevia verohelpotuksia, jotka riippuvat kunkin hakijan varallisuusasemasta tulevaisuudessa. Samoin olisi mahdotonta määrittää etukäteen hintaa, jolla alus olisi tosiasiallisesti voitu myydä viiden vuoden yhteisomistuksen päätyttyä. Hakijat toteavat lopuksi, että luonnolliset henkilöt ovat, toisin kuin yritykset (oikeushenkilöt), riippuvaisia elämään liittyvistä epävarmuustekijöistä, minkä vuoksi toiveet välittömästi täytäntöönpantavan riidanalaisen päätöksen johdosta aiheutuvan vahingon korvaamisesta epävarmana ajankohtana tulevaisuudessa ovat ongelmallisia ja epävarmoja. Hakijat toteavat periaatteelliselta kannalta, että koska kyseessä on ensimmäinen päätös, jolla valtiontuki määrätään perittäväksi takaisin yksityisiltä sijoittajilta, tasapaino kansalaisten etujen ja yhteisön julkisen vallan välillä tulisi turvata hyväksymällä täytäntöönpano periaatteessa lykättäväksi, jos kyseessä ovat luonnollisten henkilöiden varallisuusedut.

62 Hakijoiden intressien vertaaminen julkiseen intressiin ja kolmansien intresseihin oikeuttaa hakijoiden mukaan hyväksymään heidän täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan hakemuksensa.

63 Komissio katsoo, ettei kiireellisyyttä koskeva edellytys täyty.

64 Komissio esittää ensisijaisesti, ettei ole näytetty toteen, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano tapahtuisi välittömästi. Komissio huomauttaa erityisesti, että Ranskan viranomaiset ovat 19.10.2001 päivätyllä kirjeellään ilmoittaneet sille riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanossa kohtaamistaan vaikeuksista. Tässä samassa kirjeessä Ranskan viranomaiset ovat tehneet useita ehdotuksia tuen takaisinperimisen vaikutusten lieventämiseksi, mutta nämä ehdotukset on hylätty komission kilpailun pääosaston pääjohtajan 29.1.2002 päivätyllä kirjeellä. Tämän jälkeen komissio ei ole ilmoituksensa mukaan enää saanut tietoja Ranskan viranomaisilta.

65 Komissio toteaa edelleen, että hakijoiden neuvonantaja on korostanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 7.5.2002 lähettämässään kirjeessä, "että tämä verojen takaisinperiminen voi tapahtua mikä hetki tahansa", mikä komission mukaan vahvistaa sen, ettei yhdenkään hakijan puoleen ole vielä käännytty takaisinperintämenettelyn ensimmäinen vaiheen alkamisen vuoksi.

66 Koska hetkeä, josta alkaen asianomainen valtio panee tosiasiallisesti täytäntöön riidanalaisen päätöksen, ei voida varmuudella tietää yhdenkään nykyisestä asiakirja-aineistosta ilmenevän seikan perusteella, vahingon nykyistä luonnetta (asia T-168/95 R, Eridania ym. v. neuvosto, määräys 7.11.1995, Kok. 1995, s. II-2817, 35 kohta) ei komission mukaan ole näytetty ollenkaan toteen.

67 Komissio toteaa, että takaisinperimismenettely jakautuu joka tapauksessa useaan vaiheeseen ja että vasta niiden päätyttyä hakijoilla voi tosiasiallisesti olla edessään ilmoitukset niiden verohelpotusten takaisinperimisestä, jotka he ovat saaneet. Tästä seuraa muun muassa, että kansallisessa oikeusjärjestyksessä annetaan - erityisesti kun kyseessä on päätös, joka edeltää veroviranomaisten antaman suostumuksen peruuttamista - asianmukaisia oikeussuojakeinoja, joihin kuuluvat myös täytäntöönpanon lykkäämistä koskevat hakemukset. Komission mukaan tällä tavalla poistetaan riski siitä, että hakijoille voisi aiheutua vahinkoa, jota he väittävät olevan syytä pelätä.

68 Komissio kiistää toissijaisesti ensinnäkin sen, että vahinko, jonka väitetään aiheutuvan, voitaisiin näyttää toteen viittaamalla sellaisten henkilöiden "luokkaan", "ryhmään" tai "joukkoon", joilla on samat tunnuspiirteet, ilman vähäisintäkään viitettä hakijoiden henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Komissio ei pidä ainuttakaan niistä oikeustapauksista, joihin hakija vetoaa, asian kannalta merkityksellisenä. Komission mukaan on joka tapauksessa niin, ettei jokaisen yksityisen sijoittajan, ja siis samalla yhdenmiehen rajavastuuyhtiön ainoan osakkaan, tilannetta voida pitää kaikkien hakijoiden osalta samanlaisena eikä samanlaisena voida myöskään pitää vahinkoa, joka sijoittajille voisi aiheutua, jos riidanalainen päätös pannaan täytäntöön.

69 Komissio kiistää tämän jälkeen sen, että kaikki ne vahingot, jotka B:lle ym:ille aiheutuisivat, mikäli riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa ei lykätä, olisivat vakavia ja korjaamattomia, varsinkaan kun ei ole näytetty toteen, ettei väitetyistä varallisuusvahingoista voida selviytyä.

70 Komissio on kirjelmissään ja kuulemistilaisuudessa lisäksi korostanut, että on olemassa seikkoja, joiden nojalla "Le Levant" -hankkeen edistäjät, eli kyseessä oleva pankki, Compagnie des Îles du Ponant ja CIL yhteisomistuksen kohteen hoitajana, voitaisiin saattaa sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen.

71 Komissio katsoo, että kyseessä olevien intressien vertailu johtaa selvästi lykkäämishakemuksen hylkäämiseen.

Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta

Fumus boni juris

72 Hakijat keskittyvät huomautuksissaan pääasiallisesti siihen, voidaanko yksityisten sijoittajien ja oikeudellisten rakenteiden, jotka eivät harjoita taloudellista toimintaa, katsoa kuuluvan EY 87 artiklan 1 kohdan määräysten soveltamisalaan sillä perusteella, että ne ovat tehneet taloudellisen sijoituksen pelkästään voidakseen saada verohelpotuksen.

73 Komissio totesi kuulemistilaisuudessa nimenomaisesti, ettei se kiistä sitä, että hakijoiden esittämät perusteet eivät vaikuta täysin perusteettomilta.

74 Välitoimista päättävä tuomari katsoo hakijoiden pääasiallisen väitteen osalta, että jotkut esitetyistä perusteista ja perusteluista ovat vakavasti otettavia ja ensi arviolta omiaan synnyttämään riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta koskevia epäilyjä. Komission kuulemistilaisuudessa esittämillä huomautuksilla näitä epäilyjä ei ole tässä vaiheessa voitu poistaa.

75 Vaikka onkin katsottu vakiintuneesti, että tuensaajayritykselle voi periaatteessa, komission EY 88 artiklan perusteella harjoittaman valtiontukia koskevan valvonnan pakottava luonne huomioon ottaen, syntyä saadun tuen sääntöjenmukaisuutta koskeva perusteltu luottamus vain siinä tapauksessa, että tuki on myönnetty mainitussa artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen (asia C-5/89, komissio v. Saksa, tuomio 20.9.1990, Kok. 1990, s. I-3437, Kok. Ep. X, s. 521, 14 kohta), nyt esillä olevassa tapauksessa ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että hakijat ovat voineet perustellusti uskoa, ettei heitä pidettäisi yrityksinä yhteisön oikeudessa tarkoitetussa merkityksessä ja että koska heitä ei voitaisi pitää valtiontuen saajina, takaisinperimismenettely ei voisi kohdistua heihin.

76 Tältä osin on syytä muistaa, että oikeuskäytännössä ei suljeta pois nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa kyseessä olevan kaltaisen sääntöjenvastaisen tuen saajien mahdollisuutta vedota tuen palauttamisen vastustamiseksi poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joiden perusteella niille on syntynyt perusteltu luottamus kyseisen tuen sääntöjenmukaisuuteen (asia C-183/91, komissio v. Kreikka, tuomio 10.6.1993, Kok. 1993, s. I-3131, 18 kohta; asia T-55/99, CETM v. komissio, tuomio 29.9.2000, Kok. 2000, s. II-3207, 122 kohta ja asia T-288/97, Regione autonoma Friuli-Venezia Giulia v. komissio, tuomio 4.4.2001, Kok. 2001, s. II-1169, 107 kohta).

77 Tässä tapauksessa kirjallisissa huomautuksissa ja kuulemistilaisuudessa on tuotu esiin useita näkökohtia.

78 Ensinnäkään komissio ei, kun se arvioi tukea menettelyn aloittamispäätöksessä, millään tavalla viittaa siihen, että yksityiset sijoittajat olisivat tutkittuun toimenpiteeseen perustuvan taloudellisen edun mahdollisia saajia, ja lisäksi tämän päätöksen sanamuoto antaa aiheen olettaa, että kyseessä olevan tuen todellinen saaja on CIL.

79 Menettelyn aloittamispäätöksestä nimittäin ilmenee, että "[yksityisille sijoittajille myönnettyjen] verohelpotusten ansiosta CIL voi vuokrata aluksen hyvin alhaiseen hintaan". Kun komissio tutkii, täyttyvätkö OECD:n edellytykset (ks. edellä 7 kohta), se toteaa edellytyksestä, jonka mukaan tuensaajayritys ei saa olla ulkomaisen yhtiön ei-toimiva tytäryhtiö, että "liikennöitsijän (ja lopullisen omistajan) kotipaikka on Wallis- ja Futunasaarilla" ja että "CIL ei näytä olevan ulkomaisen yhtiön ei-toimiva tytäryhtiö".

80 Aloittamispäätöksessä täsmennetään edelleen, että kyseessä on "laivanrakennukseen liittyvä tuki, joka on myönnetty vuonna 1996 kehitystukena" ja että kyseessä olevaa alusta varten myönnettyä tukea "on arvioitava [seitsemännen direktiivin] 4 artiklan 7 kohdan säännösten nojalla". Seitsemännessä direktiivissä tarkoitettuja valtiontuen saajia ovat kuitenkin laivanrakennus- ja korjausyritykset (1 artiklan d alakohta; ks. edellä 4 kohta) ja jopa laivanvarustamot (seitsemännen direktiivin 3 artikla). Tältä osin ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että hakijat ovat voineet perustellusti katsoa, etteivät he ole tällaisia yrityksiä.

81 Lisäksi kuulemistilaisuudessa ilmeni, että komission päätöskäytännöstä löytyi esimerkki tapauksesta, jossa telakoita pidettiin käsiteltävänä olevassa tapauksessa kyseessä olevan valtiontuen kanssa samantyyppisen valtiontuen saajina, ja siten yksikköinä, jotka olivat tapauksesta riippuen velvollisia palauttamaan tuen. Niinpä komissio totesi 30.3.1999 tekemässään päätöksessä, joka koski Ranskan suunnittelemaa kehitystukea kahden Chantiers de l'Atlantiquen rakentaman ja Renaissance Financialin Ranskan Polynesiassa liikennöimän matkustaja-aluksen myyntiä varten (EYVL L 292, s. 23), seuraavaa:

"On lisäksi huomattava, että ellei tätä ehtoa noudateta, tuki ei ole laivanrakennusdirektiivin 4 artiklan 7 kohdan mukaista, jolloin sitä on pidettävä telakkatukena. Tässä tapauksessa komissio määrää, että Ranskan on perittävä tuki takaisin telakalta."

82 Komission asiamiehen esittämällä huomautuksella, jonka mukaan tätä näkökantaa ei tarvittu kyseessä olevan päätöksen tekemiseksi, ei kuitenkaan poisteta sitä, että sillä edistetään sellaisen käsityksen selkiytymistä, että nyt tarkasteltavana olevan riidan perustana olevat olosuhteet ovat erityislaatuisia, ja sillä näin ollen voimistetaan hakijoiden uskoa siihen, että heitä ei pidettäsi tuen tosiasiallisina saajina, joihin tuen takaisinperiminen voisi myöhemmin kohdistua.

83 Lopuksi on todettava, että aloittamispäätöksessä viitataan "tuensaajaan" eikä "tuensaajiin".

84 Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että nämä seikat yhdessä ovat luonteenomaisia sellaisten poikkeuksellisten olosuhteiden olemassaololle, joiden perusteella hakijat voivat perustellusti luottaa siihen, että heidän saamansa verohelpotukset ovat sääntöjenmukaisia. Mikäli asian oletetaan olevan näin - tämän tutkiminen on pääasian ratkaisevan tuomioistuimen tehtävänä - näiden poikkeuksellisten olosuhteiden, jotka ovat voineet antaa aiheen uskoa, että hakijoita ei pidettäisi taloudellisen edun tosiasiallisina saajina, olisi näin ollen pitänyt saada komissio luopumaan vaatimasta kyseisen valtiontuen takaisinperimistä asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Kiireellisyys

85 On selvää, että välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, missä määrin asiassa on tarpeen määrätä välitoimia niitä hakeneelle asianosaiselle aiheutuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi (asia C-213/91 R, Abertal ym. v. komissio, määräys 18.10.1991, Kok. 1991, s. I-5109, 18 kohta; yhdistetyt asiat T-195/01 R ja T-207/01 R, Gibraltarin hallitus v. komissio, määräys 19.12.2001, 95 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Kyseisen asianosaisen asiana on näyttää toteen, ettei se voi odottaa pääasiassa annettavaa tuomiota tällaista vahinkoa kärsimättä (em. asia Prayon-Rupel v. komissio, määräyksen 36 kohta).

86 Vahingon välitöntä uhkaa ei tarvitse näyttää toteen ehdottoman varmasti, sillä - varsinkin silloin, kun vahingon syntyminen riippuu useiden seikkojen yhteisvaikutuksesta - riittää, että vahingon syntyminen on ennustettavissa riittävällä todennäköisyydellä. Hakijan on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella tällaista vahinkoa voidaan pitää vakavana ja korjaamattomana (asia C-335/99 P(R), HFB ym. v. komissio, määräys 14.12.1999, Kok. 1999, s. I-8705, 67 kohta ja asia T-151/01 R, Duales System Deutschland v. komissio, määräys 15.11.2001, 188 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

87 Hakijat väittävät nyt esillä olevassa tapauksessa, että on tarpeen määrätä välitoimia, koska riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano saattaisi heidät alttiiksi välittömästi aiheutuvalle vakavalle ja korjaamattomalle vahingolle, kun otetaan huomioon, että riidanalaisen päätöksen välitön täytäntöönpano merkitsisi sitä, että Ranskan tasavalta perisi yksityisiltä sijoittajilta viipymättä takaisin verohelpotukset, jotka he ovat saaneet.

88 On syytä huomata, että riidanalainen päätös annettiin 27.7.2001 tiedoksi Ranskan tasavallalle ja että päivänä, jolloin kanne pääasiassa nostettiin, eli 20.2.2002, hakijat eivät vedonneet siihen, että Ranskan viranomaiset olisivat ryhtyneet mahdollisiin toimenpiteisiin kyseessä olevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi. Kuulemistilaisuudessa he vahvistivat välitoimista päättävän tuomarin kysymykseen antamassaan vastauksessa, ettei Ranskan tasavalta ollut siihen päivään mennessä ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin tuen saamiseksi takaisin siten kuin riidanalaisessa päätöksessä vaaditaan.

89 Tästä seuraa, että koska kansalliset viranomaiset eivät ole ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin aloittaakseen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon, väitettyjen vahinkojen uhkaa ei voida pitää välittömänä.

90 Kansallisen menettelyn, jolla tuki peritään hakijoilta takaisin, on määrä tapahtua sitä paitsi siten, että veroviranomaisten antama suostumus peruutetaan, minkä jälkeen ryhdytään perimään kyseessä olevia määriä takaisin, kuten kuulemistilaisuudessa todettiin ilman, että hakijat esittivät vakavasti otettavia väitteitä tätä seikkaa vastaan. Asiassa ei ole kiistetty sitä, että veroviranomaisten antaman suostumuksen peruuttamispäätös ja verotuksen oikaisupäätös ovat toimia, joiden lainmukaisuus voidaan kiistää kansallisessa tuomioistuimessa.

91 Ranskan viranomaiset ovat komissiolle lähettämässään, 19.10.2001 päivätyssä kirjeessä (ks. edellä 64 kohta), joka on oheistettu liitteenä komission huomautuksiin, täsmentäneet asiaa tältä osin toteamalla seuraavaa:

"[Riidanalaisen] päätöksen täytäntöönpano edellyttää, että Ranskan hallintoviranomaiset aloittavat menettelyn, jolla veroviranomaisten kyseessä oleville osuudenomistajille antama suostumus peruutetaan. Alkuvaiheessa tämä tapahtuu kunkin veroedun saaneen luonnollisen henkilön kanssa käytävänä kontradiktorisena menettelynä. Kyseinen menettely päättyy suostumuksen peruuttamiseen. Tästä hallinnollisesta päätöksestä voidaan valittaa toimivallan ylittämisen perusteella, koska kyseessä on oikeuksia luoneen hallinnollisen toimen peruuttaminen. Kansallisilta tuomioistuimilta voidaan hakea täytäntöönpanon lykkäämistä."

92 Tässä yhteydessä on korostettava, että mikään ei estä B:tä ym:ita vetoamasta riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuteen sellaisen kanteen tueksi, jonka he ovat nostaneet kansallisessa tuomioistuimessa kansallisten viranomaisten täytäntöönpanotoimenpiteitä vastaan. Riidanalaisen päätöksen lopullinen luonne ei sido kansallista tuomioistuinta, jos B ym. ovat EY 230 artiklan nojalla riitauttaneet kyseisen päätöksen (ks. vastaavasti asia C-188/92, TWD Textilwerke Deggendorf, tuomio 9.3.1994, Kok. 1994, s. I-833, Kok. Ep. XV, s. I-67, 13-26 kohta; asia C-178/95, Wiljo, tuomio 30.1.1997, Kok. 1997, s. I-585, 20 ja 21 kohta ja asia C-239/99, Nachi Europe, tuomio 15.2.2001, Kok. 2001, s. I-1197, 30 kohta), joten kansallinen tuomioistuin voi lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle kyseisen päätöksen pätevyyttä koskevan ennakkoratkaisukysymyksen EY 234 artiklan nojalla. Kansallinen tuomioistuin voi myös hyvästä oikeudenhoidosta varmistuakseen lykätä asian käsittelyä, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ratkaissut kanteen pääasiassa.

93 Edellä esitetyn perusteella on syytä päätellä, että hakijat - jotka ovat ilmoittaneet aikovansa turvautua ranskalaisissa tuomioistuimissa käytettävissään oleviin oikeussuojakeinoihin, koska he esittävät, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano johtaisi oikeudenkäynteihin, joista heille aiheutuisi harmia - eivät ole vedonneet yhteenkään seikkaan, joka osoittaisi, että kansallisen oikeuden mukaiset sisäiset oikeussuojakeinot, joiden avulla he voivat riitauttaa verohelpotusten takaisinperimisen, eivät ole riittäviä sen estämiseksi, ettei heille aiheutuisi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa (ks. asia 310/85 R, Deufil v. komissio, määräys 6.2.1986, Kok. 1986, s. 537, 22 kohta; asia 142/87 R, Belgia v. komissio, määräys 15.6.1987, Kok. 1987, s. 2589, 26 kohta ja asia T-155/96 R, Stadt Mainz v. komissio, määräys 6.12.1996, Kok. 1996, s. II-1655, 25 kohta).

94 Täydellisyyden vuoksi on syytä vielä esittää kaksi muuta perustelua, joilla tuetaan sitä käsitystä, ettei kiireellisyyttä koskeva edellytys täyty.

95 Ensinnäkin on syytä huomata, ettei hakijoiden väitettä, jonka mukaan kiireellisyyttä koskevaa edellytystä voidaan arvioida sellaisten henkilöiden "luokkaan", "ryhmään" tai "joukkoon" nähden, joilla on samat tunnuspiirteet, voida hyväksyä.

96 On aiheellista todeta aluksi, ettei hakijoiden mainitsemista yhteisöjen tuomioistuimen presidentin määräyksistä saada tukea heidän päätelmälleen, koska kyseisissä asioissa ei kiistetty yhteisön toimen lainmukaisuutta eikä tällaisen toimen täytäntöönpanosta aiheutuvia vaikutuksia, vaan nämä määräykset koskivat yleisten ja abstraktien kansallisten säännösten arviointia sellaisten välitoimimenettelyjen yhteydessä, jotka liittyivät jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeviin kanteisiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin asiassa T-86/96 R, Arbeitsgemeinschaft Deutscher Luftfahrt-Unternehmen ja Hapag Lloyd vastaan komissio 2.4.1998 antamasta määräyksestä (Kok. 1998, s. II-641) on syytä todeta, että sen mukaan - toisin kuin hakijat väittävät - kiireellisyyttä koskevan edellytyksen arvioinnin on tapahduttava kutakin hakijaa koskevien tarkkojen tietojen perusteella. Erityisesti tämän määräyksen 66 ja 67 kohdat merkitsevät sitä, että yleiset väitteet eivät riitä kunkin asianomaisen yrityksen konkreettisen intressin arvioimiseen ja että kyseessä olleessa tapauksessa "tarkat ja yksittäiset tosiseikoin tuetut tiedot" olisivat olleet tarpeen.

97 Oikeuskäytännöstä ilmenee sitä paitsi, että jos hakijoita on useita, välitoimista päättävä tuomioistuin tutkii, onko kunkin hakijan osalta esitetty näyttöä varallisuusvahingosta riippumatta siitä, ovatko hakijat oikeushenkilöitä vaiko luonnollisia henkilöitä (ks. erityisesti asia C-474/00 P(R), komissio v. Bruno Farmaceutici ym., määräys 11.4.2001, Kok. 2001, s. I-2909; asia T-132/01 R, Euroalliages ym. v. komissio, määräys 27.2.2002, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T-306/01 R, Aden ym. v. neuvosto ja komissio, määräys 7.5.2002, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Tämä oikeuskäytäntö perustuu välitoimista päättävän tuomioistuimen velvollisuuteen tutkia kullekin tapaukselle ominaiset olosuhteet, kun kyseessä on varallisuusvahinko. Asioissa, joissa kiistetään oikeus periä valtiontuki takaisin tuensaajilta, on tarkemmin sanoen todettu, että "yhteismarkkinoille soveltumattomiksi todettujen valtiontukien edunsaajina pidettyjen henkilöiden oikeuksien loukkaaminen on ominaista kaikille komission päätöksille, joissa komissio määrää tällaiset tuet perittäviksi takaisin, eikä tämän voida sinänsä katsoa aiheuttavan vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa riippumatta siitä, millaiseksi kyseisen tapahtuneeksi väitetyn erityisen loukkauksen vakavuus ja korjaamattomuus kussakin tapauksessa tosiasiallisesti arvioidaan" (asia T-237/99 R, BP Nederland ym. v. komissio, määräys 8.12.2000, Kok. 2000, s. II-3849, 52 kohta).

98 Toiseksi on syytä todeta, että hakijat väittävät riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanosta aiheutuvan varallisuusvahinkoa ja henkistä kärsimystä.

99 Varallisuusvahinko koostuu hakijoiden mukaan ensiksikin alunperin myönnettyjä verohelpotuksia vastaavista palautettavista määristä, toiseksi veroedun poistamisesta yhdenmiehen rajavastuuyhtiöille aiheutuvista seurauksista, koska osakepääoman korotuksia ei voitaisi enää rahoittaa niiden ainoiden osakkaiden saamilla verosäästöillä ja kolmanneksi oikeudenkäyntimenettelyistä aiheutuvista kustannuksista.

100 Tältä osin riittää, kun todetaan, että hakijat eivät ole näyttäneet toteen, etteivät he kykenisi selviytymään kyseisen vahingon edellä mainitusta kolmesta osatekijästä ottamalla sekä palautettavien määrien ja oikeudenkäyntimenettelyihin liittyvien kustannusten maksamiseksi että yhdenmiehen rajavastuuyhtiöiden rahoitustarpeista huolehtimiseksi lainan, jonka määrä olisi täysin laskettavissa.

101 Henkinen kärsimys, johon hakijat vetoavat ja joka koskee pääasiallisesti niitä haittoja, joita aiheutuisi veroviranomaisten antaman suostumuksen peruuttamismenettelystä, on jokaisesta valtiontuen palauttamismenettelystä aiheutuva väistämätön seuraus sen jälkeen kun komissio on tehnyt päätöksen, jossa se on todennut tuen sääntöjenvastaiseksi ja määrännyt sen perittäväksi takaisin. Välitoimimenettelyn tavoitteena on joka tapauksessa varmistaa pääasiassa annettavan tuomion täysi tehokkuus. Jotta tähän päämäärään päästäisiin, haettujen toimenpiteiden on oltava kiireellisiä siten, että hakijan etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi välitoimista määrääminen ja välitoimilla aikaansaatavat vaikutukset ovat tarpeen jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu (asia C-65/99 P(R), Willeme v. komissio, määräys 25.3.1999, Kok. 1999, s. I-1857, 62 kohta). Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ole kuitenkaan osoitettu, miten henkisen kärsimyksen aiheutumisella vaarannettaisiin siihen tavoitteeseen pääseminen, johon välitoimimenettelyllä pyritään.

102 Edellä esitetyn perusteella on syytä päätellä, että hakijat eivät ole näyttäneet toteen, että kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyy.

103 Riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus on näin ollen hylättävä.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1) Välitoimihakemus hylätään.

2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.