YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
15 päivänä heinäkuuta 2004
Asia T‑384/02
Fernando Valenzuela Marzo
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Palkkaus – Asettautumiskorvaus – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 9 artiklan 3 kohta – Yhden vuoden määräaika
Täydellinen teksti ranskan kielellä II ‑ 0000
Aihe: Kanne, jossa vaaditaan yhtäältä komission 16.11.2001 ja 13.2.2002 tekemien niiden päätösten kumoamista, joilla kantajalta on evätty asettautumiskorvauksen jälkimmäinen puolikas sillä perusteella, että hänen perheensä ei asettautunut asemapaikkaan henkilöstösääntöjen mukaisessa yhden vuoden määräajassa virkaan astumisen jälkeen, ja toisaalta komission velvoittamista maksamaan kantajalle asettautumiskorvauksen jälkimmäinen puolikas, johon lisätään 8 prosentin vuotuinen korko.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kumpikin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen päätös – Käsite – Puhtaasti vahvistava päätös – Ei ole asianomaiselle vastainen päätös
(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)
2. Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen päätös – Valituksen hylkäämisestä tehty päätös – Pelkkä hylkääminen – Vahvistava päätös – Tutkimatta jättäminen
(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)
3. Henkilöstö – Kulukorvaus – Sijoittautumiskorvaus – Myöntämisedellytykset – Tavanomaisen asuinpaikan tosiasiallinen vaihtuminen – Virkamiehen perheen asuinpaikan vaihtuminen – Tavanomaisen asuinpaikan käsite – Todistustaakka sijoittautumisen tapahtumisesta kuuluu virkamiehelle
(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 5 artiklan 1 ja 4 kohta ja 9 artiklan 3 kohta)
4. Henkilöstö – Kanne – Kanteen kohteena olevan toimen lainmukaisuuden arviointi toimen antamispäivänä olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen mukaan
(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)
5. Henkilöstö – Kulukorvaus – Sijoittautumiskorvaus – Myöntämisedellytykset – Perheelliset virkamiehet – Virkamiehen perheen sijoittautuminen asemapaikkaan – Koeajan päättymistä seuraava vuoden määräaika – Määräajan jatkaminen sellaisten virkamiesten osalta, jotka on vapautettu koeajasta – Määräaikaa ei voida jatkaa
(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 5 artiklan 1 ja 4 kohta ja 9 artiklan 3 kohta)
1. Päätös on pelkkä aikaisemman päätöksen vahvistava päätös eikä näin henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla virkamiehelle vastainen päätös, jos siinä ei ole mitään uutta verrattuna aiempaan toimeen ja jos sitä ei ole edeltänyt tämän aiemman toimen adressaatin tilanteen uudelleenarviointi.
(ks. 32 kohta)
Viittaukset: asia T‑321/01, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, 18.9.2003 (Kok. H. 2003, s. II‑3225, 23 kohta).
2. Kaikilla ainoastaan valituksen hylkäämistä koskevilla implisiittisillä ja nimenomaisilla päätöksillä vain vahvistetaan toimi tai toimimatta jättäminen, josta valittaja valittaa, eivätkä ne ole erillisiä kannekelpoisia toimia. Tällainen päätös voi itsessään olla kumoamiskanteen kohteena vain, jos sillä hyväksytään asianomaisen henkilön valitus kokonaan tai osittain.
(ks. 36 kohta)
Viittaukset: asia 371/87, Progoulis v. komissio, 16.6.1988 (Kok. 1988, s. 3081, 17 kohta) ja asia T‑196/95, H v. komissio, 3.6.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑133 ja II‑403, 40 kohta).
3. Tavanomaisen asuinpaikan käsitettä on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan paikkakuntaa, jolle asianomainen keskittää intressinsä pysyvästi tai tavanomaisesti, haluten näin tehdä tästä asuinpaikasta pysyvän. Asuinpaikan käsite, vaikka se ei perustukaan pelkästään henkilön tietyn maan alueella viettämään ajan pituuteen, edellyttää sen fyysisen seikan lisäksi, että henkilö pysyy tietyllä paikkakunnalla, joka tapauksessa myös sitä, että henkilöllä on aikomus elää ja solmia tavanomaiset sosiaaliset suhteensa siellä.
Tästä seuraa, että sijoittautumisen ja tavanomaisen asuinpaikan siirtymisen arviointi on sellainen tosiseikkakysymys, joka on näytettävä toteen asianmukaisilla keinoilla. Virkamiehen, joka vaatii kahden kuukausipalkan suuruista sijoittautumiskorvausta, on esitettävä kiistattomin todistein taikka sellaisten indisioiden avulla, jotka ovat yhtäpitäviä, selviä ja ristiriidattomia, näyttö perheensä tavanomaisen asuinpaikan siirtymisestä virkamiehen asemapaikkaan virkasuhteen vakinaistamisvuoden aikana.
Koska rahaetuuksia perustavia säännöksiä on tulkittava suppeasti, voi hallintoviranomainen olla vaativa sen suhteen, millainen näyttö virkamiehen perheen asettautumisesta on esitettävä, ja kieltäytyä suorittamasta sijoittautumiskorvausta, jos sillä on perusteltua syytä epäillä asettautumisen tapahtumista henkilöstösäännöissä edellytetyssä määräajassa.
(ks. 81–83 ja 104 kohta)
Viittaukset: asia C‑452/93 P, Magdalena Fernández v. komissio, 15.9.1994 (Kok. 1994, s. I‑4295, 22 kohta); asia T‑37/99, Miranda v. komissio, 24.4.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑87 ja II‑413, 32 kohta) ja asia T‑221/02, Lebedef ym. v. komissio, 18.9.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑211 ja II‑1037, 38 kohta).
4. Riitautetun yksittäisen toimen laillisuutta on arvioitava toimen antamispäivänä olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen mukaan. Jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pitäisi tarkastella riitautettuja toimia sellaisten tosiseikkojen perusteella, joita ei ollut olemassa kyseisenä päivänä, se korvaisi omalla arvioinnillaan sen toimielimen suorittaman arvioinnin, joka kyseisen toimen on laatinut. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle ei kuitenkaan kuulu toimielinten suorittaman arvioinnin korvaaminen omallaan.
(ks. 98 kohta)
Viittaukset: yhdistetyt asiat 15/76 ja 16/76, France v. komissio, 7.2.1979 (Kok. 1979, s. 321, 7 kohta); asia C‑449/98 P, IECC v. komissio, 17.5.2001 (Kok. 2001, s. I‑3875, 87 kohta); asia T‑19/90, Von Hoessle v. tilintarkastustuomioistuin, 11.7.1991 (Kok. 1991, s. II‑615, 30 kohta); yhdistetyt asiat T‑177/94 ja T‑377/94, Altmann ym. v. komissio, 12.12.1996 (Kok. 1996, s. II‑2041, 119 kohta).
5. Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 5 artiklan 1 kohdasta seuraa, että vakinaisella virkamiehellä on oikeus sijoittautumiskorvaukseen ja että määräaika, johon tämän säännöksen 4 kohdassa viitataan, on samassa liitteessä olevan 9 artiklan 3 kohdan nojalla vuosi koeajan päättymisestä. Näiden säännösten sanamuoto on niin selvä, ettei tätä määräaikaa voida jatkaa sellaisella koeajalla, jota virkamiehen ei ole tarvinnut suorittaa.
Koeajan suorittamisvelvollisille virkamiehille ja virkamiehille, jotka on vapautettu tästä velvollisuudesta, suoritetaan perheellisille virkamiehille myönnettävä sijoittautumiskorvaus samoja ajallisia edellytyksiä noudattaen, eli edellyttäen, että heidän perheensä kotipaikka siirtyy vakinaistamista seuraavan vuoden kuluessa.
Koeajan suorittamisesta vapautettujen virkamiesten tilanne on objektiivisesti tarkastellen erilainen niin oikeudellisesti kuin tosiseikkojen osalta suhteessa koeajan suorittamisvelvollisiin virkamiehiin, koska vain viimeksi mainitut joutuvat ennen vakinaistamistaan olemaan tällaisessa epävarmuudessa. Virkamiesten välinen tilanne muuttuu samanlaiseksi vasta koeajan, eli sen ajan päätyttyä, johon koeajan suorittamiseen velvollisten virkamiesten epävarma tilanne perustuu. Yhdenvertaisen kohtelun periaate velvoittaa näin ollen siihen, että kumpienkin osalta henkilöstösääntöjen mukainen vuoden mittainen määräaika alkaa virkamiesten vakinaistamisesta.
(ks. 119, 120 ja 122 kohta)