Ennakkoratkaisukysymykset – Pätevyyden arviointi – WTO-sopimuksiin ei voida vedota yhteisön toimenpiteen lainmukaisuuden riitauttamiseksi – Poikkeukset – Yhteisön toimenpide, jonka tarkoituksena on varmistaa niiden täytäntöönpano tai jossa viitataan niihin nimenomaisesti ja täsmällisesti – WTO:n riitojenratkaisuelimen päätös – Yhteisön velvoitteet – WTO-sopimuksiin ei voida vedota
(EY 234 artikla)
WTO-sopimukset eivät luonteensa ja rakenteensa vuoksi lähtökohtaisesti kuulu niihin normeihin, joihin nähden yhteisöjen tuomioistuin valvoo yhteisön toimielinten toimien lainmukaisuutta. Yhteisöjen tuomioistuimen on valvottava yhteisön toimen lainmukaisuutta WTO:n sääntöihin nähden vain, jos yhteisön tarkoituksena on ollut panna täytäntöön WTO:n yhteydessä hyväksymänsä erityinen velvoite taikka jos kyseisessä yhteisön toimessa nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin.
Kun yhteisö on WTO:n riitojenratkaisuelimen (DSB) tekemän päätöksen jälkeen sitoutunut noudattamaan WTO:n sääntöjä ja erityisesti vuoden 1994 GATT-sopimuksen I artiklan 1 kohtaa ja XIII artiklaa, sen tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut hyväksyä WTO:n yhteydessä erityistä velvoitetta, joka voisi oikeuttaa poikkeuksen siitä periaatteesta, että WTO:n sääntöihin ei voida vedota yhteisöjen tuomioistuimessa, ja mahdollistaa sen, että yhteisöjen tuomioistuin voisi valvoa kyseessä olevien yhteisön säännösten lainmukaisuutta näihin sääntöihin nähden.
Vaikka yhtäältä onkin olemassa DSB:n päätös, jossa todetaan jäsenen toteuttamien toimenpiteiden olevan ristiriidassa WTO:n sääntöjen kanssa, tämän järjestön riitojenratkaisujärjestelmässä on kuitenkin osapuolten välisillä neuvotteluilla merkittävä osuus. Jos näin ollen tuomioistuimille asetettaisiin velvollisuus olla soveltamatta WTO-sopimusten kanssa ristiriidassa olevia kansallisen oikeusjärjestyksen sääntöjä, sen seurauksena olisi, että sopimuspuolten lainsäädäntö- ja täytäntöönpanoelimiltä poistettaisiin riitojen ratkaisusta tehdyn sopimuksen 22 artiklan mukainen mahdollisuus löytää edes väliaikainen neuvotteluratkaisu.
Jos toisaalta katsottaisiin, että yhteisön lainsäädännön yhdenmukaisuuden varmistaminen WTO:n sääntöjen kanssa kuuluisi suoraan yhteisöjen tuomioistuimelle, yhteisön lainsäädäntö- tai täytäntöönpanoelimiltä vietäisiin liikkumavaraa, joka on yhteisön kauppakumppaneiden vastaavilla elimillä.
Näin ollen talouden toimija ei voi vedota jäsenvaltion tuomioistuimessa siihen, että yhteisön lainsäädäntö on ristiriidassa tiettyjen WTO:n sääntöjen kanssa, vaikka DSB olisikin todennut kyseisen lainsäädännön olevan ristiriidassa niiden kanssa.
(ks. 39–42, 48, 53 ja 54 kohta sekä tuomiolauselma)