1. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta tehty yleissopimus — Yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa tehty pöytäkirja — Ennakkoratkaisukysymykset — Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta — Pääasian asianosaisen väitteisiin perustuva kysymys — Tutkittavaksi ottamisen edellytykset — (27.9.1968 allekirjoitettu Brysselin yleissopimus; 3.6.1971 tehty pöytäkirja)
2. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta tehty yleissopimus — Vireilläolovaikutus — Eri sopimusvaltioiden tuomioistuimissa nostetut kanteet — Muun tuomioistuimen kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, toimivalta, johon vedotaan oikeuspaikkalausekkeen perusteella, ei vaikuta velvollisuuteen keskeyttää asian käsittely — (27.9.1968 allekirjoitetun Brysselin yleissopimuksen 21 artikla)
3. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta tehty yleissopimus — Vireilläolovaikutus — Eri sopimusvaltioiden tuomioistuimissa nostetut kanteet — Sen valtion tuomioistuimessa käytävän oikeudenkäynnin kohtuuttomalla kestolla, jossa kanne on ensin nostettu, ei ole merkitystä yleissopimuksen 21 artiklan soveltamisen kannalta — (27.9.1968 allekirjoitetun Brysselin yleissopimuksen 21 artikla)
1. Kansallinen tuomioistuin voi tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehdyn pöytäkirjan, sellaisena kuin tämä yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella, Helleenien tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä yleissopimuksella, Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä yleissopimuksella ja Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 29 päivänä marraskuuta 1996 tehdyllä yleissopimuksella, nojalla pyytää yhteisöjen tuomioistuinta tulkitsemaan kyseistä yleissopimusta pääasian asianosaisen sellaistenkin väitteiden perusteella, joiden oikeellisuutta se ei vielä ole varmistanut, kun se asian erityispiirteiden perusteella katsoo, että ennakkoratkaisu on tarpeen asian ratkaisemiseksi ja että sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä on merkitystä asian kannalta. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin ilmoitettava yhteisöjen tuomioistuimelle sellaiset asiaa koskevat oikeussäännöt ja tosiseikat, joiden perusteella yhteisöjen tuomioistuin voi esittää kyseistä yleissopimusta koskevan hyödyllisen tulkinnan, ja ilmoitettava ne syyt, joiden perusteella se katsoo, että vastaus sen esittämiin kysymyksiin on tarpeellinen asian ratkaisemisen kannalta.
ks. 27 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta
2. Mainitun 27.9.1968 allekirjoitetun yleissopimuksen 21 artiklaa on tulkittava siten, että muun tuomioistuimen, jonka toimivaltaan vedotaan oikeuspaikkalausekkeen perusteella, kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, on kuitenkin keskeytettävä asian käsittely, kunnes tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on todennut, ettei se ole toimivaltainen.
Tämä seikka ei nimittäin ole omiaan asettamaan kyseenalaiseksi kyseisen 21 artiklaan sisältyvän sellaisen menettelysäännön soveltamista, joka perustuu selvästi ja yksinomaan siihen aikajärjestykseen, jossa kanteet on nostettu kyseisissä tuomioistuimissa.
ks. 47 ja 54 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta
3. Mainitun 27.9.1968 allekirjoitetun yleissopimuksen 21 artiklaa on tulkittava siten, ettei sen määräyksistä voida poiketa silloin, kun oikeudenkäynnit sen sopimusvaltion tuomioistuimissa, jossa sijaitsee se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, kestävät yleisesti kohtuuttoman kauan.
Tulkinta, jonka mukaan kyseistä artiklaa on jätettävä soveltamatta tällaisessa tapauksessa, olisi selvästi kyseisen yleissopimuksen sanamuodon, systematiikan ja päämäärän vastaista.
ks. 70 ja 73 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta