(ks. 45 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

(ks. 57 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

(ks. 63 kohta)

(ks. 67 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
29 päivänä huhtikuuta 2004(1)

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus – Tutkintotodistusten tunnustaminen – Direktiivit 89/48/ETY ja 92/51/ETY – Peruskoulunopettajat – Keskiasteen jälkeisen kaksivuotisen koulutuksen perusteella saadun tutkintotodistuksen haltija – Ammatin harjoittamisen edellytykset

Asiassa C-102/02,

jonka Verwaltungsgericht Stuttgart (Saksa) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Ingeborg Beuttenmüller

vastaan

Land Baden-Württemberg

ennakkoratkaisun vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY (EYVL 1989, L 19, s. 16) ja direktiiviä 89/48/ETY täydentävästä ammatillisen koulutuksen tunnustamista koskevasta toisesta yleisestä järjestelmästä 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/51/ETY (EYVL L 209, s. 25) tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),,

toimien kokoonpanossa: P. Jann, joka hoitaa viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit C. W. A. Timmermans, A. Rosas (esittelevä tuomari), A. La Pergola ja S. von Bahr,

julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer,
kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–

Beuttenmüller, edustajanaan Rechtsanwalt T. Weber,

–

Land Baden-Württemberg, edustajanaan J. Daur,

–

Itävallan hallitus, asiamiehenään M. Fruhmann,

–

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään M. Patakia ja H. Kreppel,

kuultuaan julkisasiamiehen 16.9.2003 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

a)

’tutkintotodistuksella’ yksittäistä tutkintotodistusta, todistusta tai muuta muodollista kelpoisuutta osoittavaa asiakirjaa tai tällaisten tutkintotodistusten, todistusten tai asiakirjojen yhdistelmää:

–

jonka jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti asetettu toimivaltainen viranomainen on antanut,

–

jolla osoitetaan, että sen haltija on suorittanut vähintään kolmivuotisen tai vastaavan pituisen osa-aikaisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen yliopistossa tai korkeakoulussa tai muussa saman tasoisessa oppilaitoksessa ja tarvittaessa suorittanut keskiasteen jälkeisten opintojen lisäksi vaadittavan ammatillisen harjoittelun, ja

–

jolla osoitetaan, että sen haltijalla on ammattipätevyys ryhtyä harjoittamaan säänneltyä ammattia tai harjoittaa sitä tuossa jäsenvaltiossa,

edellyttäen, että koulutus, joka todistetaan tutkintotodistuksella, todistuksella tai muulla muodollista kelpoisuutta osoittavalla asiakirjalla, on suoritettu pääosin yhteisössä tai että sen haltijalla on kolmen vuoden ammattikokemus, jonka se jäsenvaltio todistaa, joka on tunnustanut kolmannen maan antaman tutkintotodistuksen, todistuksen tai muun muodollista kelpoisuutta osoittavan asiakirjan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tutkintotodistuksen kaltaisena pidetään jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamaa yksittäistä tutkintotodistusta, todistusta tai muuta muodollista kelpoisuutta osoittavaa asiakirjaa tai tällaisten tutkintotodistusten, todistusten tai asiakirjojen yhdistelmää, jos se on annettu yhteisössä suoritetusta koulutuksesta ja tuon jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on tunnustanut sen vastaavan tasoiseksi ja jos se antaa samat oikeudet ryhtyä harjoittamaan säänneltyä ammattia ja harjoittaa sitä tuossa jäsenvaltiossa.”

a)

jos hakijalla on tutkintotodistus, joka toisessa jäsenvaltiossa vaaditaan kyseisen ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi tuon jäsenvaltion alueella, ja tämä tutkintotodistus on annettu jossakin jäsenvaltiossa; tai

b)

jos hakija on viimeksi kuluneen 10 vuoden aikana harjoittanut kyseistä ammattia päätoimisesti kaksi vuotta toisessa jäsenvaltiossa, joka ei sääntele tätä ammattia 1 artiklan c alakohdassa ja 1 artiklan d alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ja hänellä on yksi tai useampi muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja:

–

jonka jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti asetettu toimivaltainen viranomainen on antanut,

–

joka osoittaa, että sen haltija on suorittanut vähintään kolmivuotisen tai vastaavan pituisen osa-aikaisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen jäsenvaltion yliopistossa tai korkeakoulussa tai muussa saman tasoisessa oppilaitoksessa, ja tarvittaessa suorittanut keskiasteen jälkeisten opintojen lisäksi vaadittavan ammatillisen harjoittelun, ja

–

joka antaa sen haltijalle valmiuden ammattinsa harjoittamiseen.

a)

’tutkintotodistuksella’ koulutuksesta annettua yksittäistä asiakirjaa tai tällaisten asiakirjojen yhdistelmää:

–

jonka jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti asetettu toimivaltainen viranomainen on antanut,

–

jolla osoitetaan, että sen haltija on suorittanut:

i)

muun kuin direktiivin 89/48/ETY 1 artiklan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun vähintään yksivuotisen tai vastaavan pituisen osa-aikaisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen, johon pääsemiseksi yleensä vaaditaan yliopistoon tai muuhun korkeampaan koulutukseen pääsyn edellyttämä keskiasteen koulutus, ja tarvittaessa suorittanut kyseisten keskiasteen jälkeisten opintojen lisäksi vaadittavan ammattiin perehdyttävän koulutuksen,

ii)

tai liitteessä C mainitun koulutuksen, ja

–

jolla osoitetaan, että sen haltijalla on ammattipätevyys ryhtyä harjoittamaan säänneltyä ammattia tai harjoittaa sitä kyseisessä jäsenvaltiossa,

edellyttäen, että koulutus, joka todistetaan tällä asia kirjalla, on suoritettu pääosin yhteisössä tai yhteisön ulkopuolella oppilaitoksissa, joissa annetaan jäsenvaltion lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaista koulutusta tai että sen haltijalla on kolmen vuoden ammattikokemus, mistä on sen jäsenvaltion antama todistus, joka on tunnustanut kolmannen maan koulutuksesta antaman asiakirjan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun tutkintotodistukseen rinnastetaan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama koulutuksesta annettu yksittäinen asiakirja tai tällaisten asiakirjojen yhdistelmä, jos se on annettu yhteisössä suoritetusta koulutuksesta ja tuon jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on tunnustanut sen vastaavan tasoiseksi, ja jos se antaa samat oikeudet ryhtyä harjoittamaan säänneltyä ammattia ja harjoittaa sitä tuossa jäsenvaltiossa;

g)

’säännellyllä koulutuksella’ koulutusta, joka:

–

on erityisesti suunnattu tietyn ammatin harjoittamiseen,

ja

–

käsittää koulutuksen, jota tarvittaessa täydennetään ammattiin perehdyttävällä koulutuksella tai harjoittelulla tai työelämään tutustumisella ja jonka rakenteesta ja tasosta määrätään tuon jäsenvaltion laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä tai jota valvoo tai jonka hyväksyy tätä varten asetettu viranomainen;

a)

jos hakijalla on tässä direktiivissä tai direktiivissä 89/48/ETY tarkoitettu tutkintotodistus, joka toisessa jäsenvaltiossa vaaditaan kyseisen ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi tuon jäsenvaltion alueella, ja tämä tutkintotodistus on annettu jossakin jäsenvaltiossa;

– –.

a) mahdollisen sopeutumisajan kesto ja olennainen sisältö sekä

b) mahdollisen kelpoisuuskokeen sisältö.”

–

ensisijaisesti ”sen jälkeen, kun Oberschulamt Stuttgartin 26.8.1999 tekemä päätös, sellaisena kuin se on esitetty Oberschulamt Stuttgartin 21.11.2000 valituksen johdosta tekemässä päätöksessä, on kumottu, velvoittaa vastaajan hyväksymään kantajan hakemuksen, joka koskee hänen Itävallassa suorittamaansa kaksivuotiseen opettajankoulutukseen perustuvan pätevyyden rinnastamista pätevyyteen, jota Baden-Württembergissä edellytetään ala- ja yläasteen opettajilta”;

–

toissijaisesti ”kumoaa Oberschulamt Stuttgartin 26.8.1999 tekemän päätöksen, sellaisena kuin se on esitetty Oberschulamt Stuttgartin 21.11.2000 valituksen johdosta tekemässä päätöksessä, ja toteaa, että vastaaja on velvollinen antamaan kantajalle mahdollisuuden korvaavien toimenpiteiden (sopeutumisaika, kelpoisuuskoe ym.) avulla täyttää edellytykset, joita hänen vaatimalleen rinnastamiselle on asetettu”.

”1)

Voidaanko – –  direktiivin 89/48/ETY 3 ja 4 artiklaa soveltaa sellaisenaan siten, että jäsenvaltion kansalainen voi vedota niiden säännöksiin, jos niitä ei ole asianmukaisesti saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä?

2)

Voidaanko – –  direktiivin 92/51/ETY 3 ja 4 artiklaa soveltaa sellaisenaan siten, että jäsenvaltion kansalainen voi vedota kyseisiin säännöksiin kaikkia sellaisia kansallisia säännöksiä vastaan, jotka eivät ole direktiivin säännösten mukaisia, jos asianmukaisia täytäntöönpanotoimia ei ole toteutettu määräajassa?

Jos ensimmäiseen ja/tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

3)

Onko – –  direktiivin 89/48/ETY tai – –  direktiivin 92/51/ETY vastaisena pidettävä sellaista kansallista lainsäädäntöä (tässä asiassa – –  direktiivin 89/48/ETY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä opettajan ammatin osalta 15.8.1996 annettu Baden-Württembergin osavaltion opetusministeriön asetus), jonka mukaan toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa saadun tai tunnustetun, opettajan ammattia koskevan pätevyyden tunnustaminen

a)

edellyttää poikkeuksetta vähintään kolmivuotista korkeampaa koulutusta, ja että

b)

tutkintotodistus koskee vähintään kahta sellaista ainetta, joita Baden-Württembergissä vaaditaan opettajan ammatin harjoittamiseksi?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

4)

Onko direktiivin 89/48/ETY 1 artiklan a alakohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että Itävallassa aikaisemmasta kaksivuotisesta ala-asteen opettajan ammatillisesta koulutuksesta annettu tutkintotodistus on direktiivin 89/48/ETY 1 artiklan a alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu tutkintotodistus, jos Itävallan toimivaltainen viranomainen vahvistaa, että kaksivuotisesta koulutuksesta annettu todistus katsotaan direktiivin 89/48/ETY 1 artiklan a alakohdan toista alakohtaa sovellettaessa nykyisin kolmivuotisen koulutuksen jälkeen myönnettyä tutkintotodistusta vastaavaksi ja että tällainen todistus antaa kyseisessä jäsenvaltiossa samat oikeudet ryhtyä harjoittamaan ala-asteen opettajan ammattia ja harjoittaa sitä?

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

5)

Onko direktiivin 92/51/ETY 3 artiklan toista kohtaa tulkittava opettajan tutkintotodistuksen tunnustamisen kannalta siten, että siinä edellytetty ”yli nelivuotisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen suorittaminen” tarkoittaa ainoastaan vaadittavaa korkeampaa koulutusta, vai lasketaanko ”yli nelivuotisen keskiasteen jälkeisen koulutuksen suorittamiseen” myös opetusharjoittelu?

6)

Jos direktiivin 92/51/ETY 3 artiklan ensimmäistä kohtaa sovelletaan Itävallassa kaksivuotisen (korkeamman) koulutuksen jälkeen saatuihin opettajan tutkintotodistuksiin,

syntyykö direktiivin 92/51/ETY 3 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan perusteella silloin, kun direktiiviä 92/51/ETY ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä 17 artiklassa asetetussa määräajassa, oikeus jäsenvaltiossa saatujen tutkintotodistusten rinnastamiseen opettajan ammatin harjoittamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittavan vastaavan pätevyyden kanssa, ilman että vastaanottava jäsenvaltio voi ensin vaatia 4 artiklan mukaisten korvaavien toimenpiteiden toteuttamista, vaikka vaadittavat edellytykset täyttyvät?”

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)