JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PHILIPPE LÉGER
28 päivänä lokakuuta 2004 (1)
Asia C-57/02 P
Compañía Española para la Fabricación de Aceros Inoxidables, SA (Acerinox)
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio,
asia C-65/02 P
ThyssenKrupp Stainless GmbH, entinen Krupp Thyssen Stainless GmbH,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
ja asia C-73/02 P
ThyssenKrupp Acciai Speciali Terni SpA, entinen Acciai Speciali Terni SpA,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Muutoksenhaku – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt – Seostelisä – Kilpailusääntöjen rikkomisesta vastuuseen joutuminen – Sakon määrän laskeminen – Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä – Sakon määrän alentaminen enemmän niiden yritysten osalta, jotka ovat tunnustaneet kilpailusääntöjen rikkomisen, kuin niiden osalta, jotka ovat tunnustaneet tosiseikkojen paikkansapitävyyden – Pätevyys
Sisällys
I Tosiseikat
II Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetut kanteet ja valituksenalaiset tuomiot
III Asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa ja valittajien vaatimukset
IV Valitukset
A Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan valituksenalainen tuomio on perusteltu puutteellisesti
B Toinen valitusperuste, jonka mukaan yhdenmukaistetun menettelytavan käsitettä on sovellettu virheellisesti
C Kolmas valitusperuste, jonka mukaan valituksenalainen tuomio on perusteltu puutteellisesti
D Neljäs valitusperuste, jonka mukaan sakon määräämiseen liittyviä sääntöjä on tulkittu ja sovellettu virheellisesti
E Viides valitusperuste, jonka mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen keston arvioinnissa on tehty virheitä
F Kuudes valitusperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu
V Vastavalitus
A Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
B Toinen valitusperuste, jonka mukaan yrityksen menettelytavasta seuraavan vastuun siirtymistä toiselle yritykselle koskevia edellytyksiä ei ole noudatettu
C Kolmas valitusperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia koskevia vaatimuksia ei ole noudatettu
D Neljäs valitusperuste, jonka mukaan tosiseikat eivät pidä aineellisesti paikkaansa ja todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
VI Asian käsitteleminen uudestaan
VII Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostettu kanne
VIII Oikeudenkäyntikulut
IX Ratkaisuehdotus
1. Esillä olevissa asioissa Compañía Española para la Fabricación de Aceros Inoxidables, SA (Acerinox) (jäljempänä Acerinox), Krupp Thyssen Stainless GmbH (jäljempänä KTS) ja ThyssenKrupp Acciai Speciali Terni SpA (jäljempänä AST) ovat valittaneet Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 13.12.2001 niin sanotuissa seostelisäasioissa antamista tuomioista.(2) Nämä asiat koskivat ruostumattoman teräksen hintakartellia.
2. Yksi asianosaisten esittämistä valitusperusteista liittyy kiinnostavaan kysymykseen yritysten Euroopan yhteisöjen komission kanssa harjoittamasta yhteistyöstä hallinnollisen menettelyn aikana. Asiassa on ratkaistava, voiko komissio alentaa sakkoja enemmän niiden yritysten osalta, jotka ovat tunnustaneet kilpailusääntöjen rikkomisen, kuin niiden osalta, jotka ovat tunnustaneet ainoastaan tosiseikkojen paikkansapitävyyden.
3. Ennen näiden valitusperusteiden tutkimista on palautettava mieleen asian tosiseikat ja etenkin kyseessä olevien yritysten väliset suhteet. Niillä on nimittäin merkitystä valitusten tutkinnan kannalta.
I Tosiseikat
4. Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö Krupp Thyssen Nirosta GmbH (jäljempänä KTN) muodostettiin 1.1.1995 Thyssen Stahl AG:n (jäljempänä (Thyssen Stahl) ja Fried Krupp AG Hoesch-Kruppin (jäljempänä Krupp) keskittäessä toimintansa ruostumattomasta teräksestä valmistettavien levytuotteiden alalla. Yhtiön toiminimi muutettiin 16.9.1997 KTS:ksi.
5. Italian oikeuden mukaan perustetun yhtiön AST:n tärkeimpiin toiminta-alueisiin kuuluu levytuotteiden valmistus ruostumattomasta teräksestä. Se muodostettiin 1.1.1994, kun italialaisen konsernin ILVA:n toiminnot jaettiin kolmeen eri yritykseen. Komissio antoi 21.12.1994 luvan, jonka perusteella useat yritykset, muun muassa Krupp ja Thyssen Stahl, saivat hankkia AST:n yhteisomistukseensa. Krupp kasvatti AST:n omistusosuutensa 50 prosentista 75 prosenttiin joulukuussa 1995 ja hankki myöhemmin eli 10.5.1996 AST:n kokonaan omistukseensa. Nämä osuudet on sittemmin siirretty KTN:lle, josta on tullut KTS.
6. Acerinox puolestaan on Espanjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka toimii ruostumattoman teräksen alalla ja erityisesti levytuotteiden alalla.
7. Lehdistössä julkaistujen tietojen ja joidenkin kuluttajien epävirallisten kantelujen seurauksena komissio pyysi 16.3.1995 EHTY:n perustamissopimuksen 47 artiklan nojalla useita ruostumattoman teräksen tuottajia toimittamaan sille tietoja siitä, miten kyseiset tuottajat ovat soveltaneet seostelisän nimellä tunnettua yhteistä hinnankorotusta.
8. Seostelisä on seosteaineiden kurssien perusteella laskettava hinnanlisä, joka lisätään ruostumattoman teräksen perushintaan. Ruostumattomasta teräksestä valmistettujen tuotteiden tuotannossa käytettyjen seosteaineiden (eli nikkeli, kromi ja molybdeeni) osuus tuotantokustannuksista on erittäin suuri. Lisäksi näiden aineiden kurssit vaihtelevat hyvin paljon.
9. Saatujen tietojen perusteella komissio lähetti 19.12.1995 väitetiedoksiannon 19 yritykselle.
10. Kun komissio oli toteuttanut joukon tarkastuksia paikalla, eräiden yritysten asianajajat tai edustajat ilmoittivat joulukuussa 1996 ja tammikuussa 1997 komissiolle yritysten haluavan toimia sen kanssa yhteistyössä. Tässä tarkoituksessa Acerinox, ALZ NV, Avesta Sheffield AB (jäljempänä Avesta), KTN ja Usinor SA (jäljempänä Usinor tai Ugine) toimittivat komissiolle ilmoituksen 17.12.1996 ja AST 10.1.1997.
11. Komissio lähetti näille yrityksille ja Thyssen Stahlille 24.4.1997 uuden väitetiedoksiannon, joka korvasi 19.12.1995 lähetetyn väitetiedoksiannon.
12. Komissio teki 21.1.1998 päätöksen 98/247/EHTY EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia IV/35.814 – Seostelisä).(3)
13. Tämän päätöksen mukaan ruostumattoman teräksen seosteaineiden hinnat laskivat merkittävästi vuonna 1993. Tuottajien katteet pienenivät huomattavasti, kun nikkelin hinta nousi syyskuusta 1993 alkaen. Pystyäkseen vastaamaan tähän tilanteeseen suurin osa ruostumattomasta teräksestä valmistettujen levytuotteiden tuottajista sopi Madridissa 16.12.1993 pidetyssä kokouksessa (jäljempänä Madridin kokous), että ne nostavat hintojaan yhdenmukaisesti muuttamalla seostelisän laskennassa käytettäviä tekijöitä. Tässä tarkoituksessa tuottajat päättivät soveltaa 1.2.1994 lähtien seostelisää, joka lasketaan viimeksi vuonna 1991 käytössä olleella kaavalla siten, että kaikki tuottajat käyttävät seostelisän viitearvoina syyskuun 1993 viitearvoja, jolloin nikkelin hinta oli ennätyksellisen alhaalla.
14. Riidanalaisessa päätöksessä täsmennetään, että kaikki tuottajat sovelsivat uudelleen vahvistettujen viitearvojen perusteella laskettua seostelisää Euroopan myyntiinsä 1.2.1994 lähtien Espanjaa ja Portugalia lukuun ottamatta.
15. Riidanalaisen päätöksen 1 artiklan mukaan komissio katsoi, että Acerinox, ALZ NV, AST, Avesta, Krupp (KTN 1.1.1995 lukien), Thyssen Stahl (KTN 1.1.1995 lukien) ja Usinor olivat rikkoneet EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohtaa, Avesta joulukuusta 1993 alkaen marraskuuhun 1996 asti ja muut yritykset riidanalaisen päätöksen päivämäärään asti, muuttamalla ja soveltamalla yhteisesti seostelisän viitearvojen laskukaavaa. Tämän menettelytavan tavoitteena ja seurauksena oli ollut sekä rajoittaa että vääristää tavanomaista kilpailua yhteismarkkinoilla.
16. Riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa komissio päätti määrätä seuraavat sakot:
– Acerinox: 3 530 000 ecua
– ALZ NV: 4 540 000 ecua
– AST: 4 540 000 ecua
– Avesta: 2 810 000 ecua
– KTN: 8 100 000 ecua
– Usinor: 3 860 000 ecua.
II Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetut kanteet ja valituksenalaiset tuomiot
17. KTS, AST ja Acerinox nostivat kanteet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa 11.3.1998 ja 13.3.1998.
18. Kaikki kantajat vaativat riidanalaisen päätöksen kumoamista ja toissijaisesti niille määrätyn sakon kumoamista tai sen määrän alentamista.
19. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi vaatimukset osittain. Asiassa KTS ja AST vastaan komissio antamassaan tuomiossa se kumosi riidanalaisen päätöksen 1 artiklan siltä osin kuin KTN:n on siinä katsottu olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon Thyssen Stahl on syyllistynyt, ja alensi KTS:lle ja AST:lle määrätyn sakon määrää 4 032 000 euroon. Asiassa Acerinox vastaan komissio antamassaan tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin alensi Acerinoxille määrätyn sakon määrää 3 136 000 euroon.
III Asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa ja valittajien vaatimukset
20. Acerinox, KTS ja AST ovat 22.2.2002 (asia C-57/02 P) ja 28.2.2002 (asia C-65/02 P ja asia C-73/02 P) valittaneet edellä mainituista tuomioista.
21. Kaikki valittajat vaativat valituksenalaisen tuomion kumoamista ja komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Acerinox ja KTS vaativat lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuin käsittelee asian uudelleen ja kumoaa riidanalaisen päätöksen tai ainakin alentaa niille määrättyjen sakkojen määrää.
22. Asiassa C-65/02 P komissio on tehnyt vastavalituksen asiassa KTS ja AST vastaan komissio annetusta tuomiosta. Se vaatii yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan kyseisen tuomion siltä osin kuin sillä on kumottu riidanalainen päätös (Thyssen Stahlin kilpailusääntöjen rikkomisen osalta) ja alennettu KTN:lle määrätyn sakon määrää. Komissio vaatii lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuin velvoittaa KTS:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
IV Valitukset
23. Vaatimustensa tueksi kaikki kolme valittajayritystä ovat esittäneet seuraavat kaksi valitusperustetta:
– kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa koskevat arviointivirheet ja
– puolustautumisoikeuksien, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen.
24. KTS ja AST vetoavat lisäksi vielä valitusperusteeseen, joka koskee sakon määräämiseen liittyvien periaatteiden tulkinnassa ja soveltamisessa tehtyjä virheitä.
25. Acerinox on esittänyt vielä seuraavat kolme muuta valitusperustetta:
– sen väitteiden virheellinen arviointi ja valituksenalaisen tuomion perustelujen puutteellisuus
– yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen virheellinen soveltaminen ja
– valituksenalaisen tuomion perustelujen puutteellisuus.
26. Tutkin aluksi Acerinoxin omia valitusperusteita (A–C kohta), sitten KTS:n ja AST:n yhteistä valitusperustetta (D kohta) ja lopuksi kolmen valittajayrityksen yhteisiä valitusperusteita (E ja F kohta).
A Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan valituksenalainen tuomio on perusteltu puutteellisesti
27. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa Acerinox väitti, ettei komissio ollut esittänyt todisteita seostelisän käyttämistä Espanjan markkinoilla koskevasta sopimuksesta tai yhdenmukaistetusta menettelystä.
28. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi tämän kanneperusteen seuraavilla perusteilla:
”29 On todettava, että kun kysymys on kilpailusääntöjen rikkomista koskevasta oikeudenkäynnistä, komission on esitettävä selvitys niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja oikeudellisesti riittävä näyttö siitä, että kilpailusääntöjen rikkomisen tunnusmerkit täyttyvät – – .
30 Silloin kun on näytetty toteen, että yritys on osallistunut selvästi kilpailunvastaisiin – – kokouksiin, kyseisen yrityksen on esitettävä kuitenkin selvitystä siitä, että sen osallistumisella kyseisiin kokouksiin ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että sillä oli näihin kokouksiin osallistuessaan eri tarkoitus kuin kilpailijoillaan – – .
31 Esillä olevassa asiassa ei ole kiistetty, etteikö kantaja olisi osallistunut 16.12.1993 järjestettyyn Madridin kokoukseen, jonka kuluessa – – tietyt ruostumattomasta teräksestä valmistettujen levytuotteiden valmistajat sopivat käyttävänsä samasta päivämäärästä alkaen seostelisän laskukaavassa samoja viitearvoja ja näin ollen vahvistavansa yhden näiden tuotteiden lopullisen hinnan muodostavan tekijän EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdan vastaisesti.
32 On kuitenkin tarkasteltava, onko kantaja riittävällä tavalla osoittanut, ettei se ollut osallistunut tähän yhteistoimintajärjestelyyn siten, ettei sitä voida syyttää EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdan rikkomisesta.
33 [Siltä osin kuin on kyse Espanjan markkinoista, asiassa ei ole kiistetty] sitä, etteikö Acerinox olisi tässä [Madridin] kokouksessa ilmoittanut olevansa haluton soveltamaan seostelisää Espanjassa siellä vallitsevan taloudellisen tilanteen vuoksi.
34 – – päätöksen 27 perustelukappaleessa toistetaan – – , että ’Acerinox ilmoitti, ettei se aio soveltaa seostelisää Espanjassa, koska sen mielestä tämä toimenpide ei edistä mitenkään kysyntää eikä sillä ole myönteistä vaikutusta Espanjan teollisuuteen, joka kärsii syvästä kriisistä’.
35 Koska näin ollen on selvää, että Madridin kokouksen ajankohtana kantaja poikkesi seostelisää koskevasta yhteisjärjestelystä siltä osin kuin tämä koski Espanjan markkinoita, kantajan ei voida pelkästään sen perusteella, että se otti osaa kyseiseen kokoukseen, katsoa osallistuneen yritysten väliseen yhteistoimintajärjestelyyn, jonka tavoitteena oli vahvistaa seostelisän viitearvot Espanjan markkinoilla EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdan vastaisesti.
36 Koska tällaisen yhteistoimintajärjestelyn tavoitteet eivät kyseisenä ajankohtana olleet Acerinoxin etujen mukaiset siltä osin kuin järjestely koski Espanjan markkinoita, ainoastaan näyttöä siitä, että Acerinox oli sitoutunut soveltamaan seostelisää kotimarkkinoillaan, voitaisiin näin ollen pitää osoituksena siitä, että Acerinox oli liittynyt Espanjaa koskevaan yhteistoimintajärjestelyyn – – .
37 Oikeudenkäyntiasiakirjoista kuitenkin ilmenee, – – että Avesta oli ilmoittanut 14.1.1994 päivätyllä telekopiolla tytäryhtiöilleen, eli myös Espanjassa toimivalle tytäryhtiölleen, siitä, mitä mieltä eräät sen kilpailijat olivat siitä päivästä, jolloin seostelisää olisi sovellettava näiden kotimarkkinoilla. Erityisesti Acerinoxin osalta päätöksessä todetaan seuraavaa:
’Acerinox ilmoitti, että seostelisää sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 1994 alkaen (luitte oikein, huhtikuuta!)’ [’Acerinox have announced that surcharges will be applied from 1st april 1994 (yes April!!!)’].
38 Kantaja ei kiistä tältä osin sitä vastaan esitettyjen väitteiden totuudenmukaisuutta, vaan väittää ainoastaan Avestan ilmoituksen osoittavan sitäkin suuremmalla syyllä, ettei Madridin kokouksen ajankohtana ollut olemassa sellaista sopimusta tai yhdenmukaistettua menettelytapaa, joka koskisi seostelisän eriaikaista soveltamista Espanjassa. Tällaista ilmoitusta voidaan kuitenkin pitää näyttönä siitä, että 14.1.1994 Acerinox oli joka tapauksessa ilmoittanut aikomuksestaan soveltaa seostelisää Espanjassa sen laskentatavan mukaisesti, josta asianomaiset yritykset olivat sopineet Madridin kokouksessa, ja että se oli näin ollen liittynyt yhteistoimintajärjestelyyn.
– –
45 Edellä olevasta seuraa, että kantajan on katsottava osallistuneen yhteistoimintajärjestelyyn – – siltä osin kuin kyseinen yhteistoimintajärjestely koski seostelisän soveltamista Espanjassa siitä alkaen, kun kantaja liittyi yhteistoimintajärjestelyyn eli viimeistään 14.1.1994 alkaen. – – ”
29. Ensimmäisessä valitusperusteessaan Acerinox arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se on katsonut sen osallistuneen Espanjan markkinoita koskevaan kartelliin, ja siitä, että se on pitänyt todisteena tästä osallistumisesta Avestan 14.1.1994 päivättyä telekopiota.
30. Acerinox muistuttaa, että se on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nimenomaisesti kiistänyt tämän telekopion sisällön ja siten sen todistusarvon. Pitäessään tätä asiakirjaa todisteena sen osallistumisesta kartelliin sen esittämiin väitteisiin vastaamatta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mielestä jättänyt noudattamatta sille asetettua perusteluvelvollisuutta.
31. Kuten totesin asiassa Belgia vastaan komissio,(4) yhteisöjen tuomioistuimella on harvoin ollut tilaisuus määrittää täysin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle asetetun perusteluvelvollisuuden sisältö. Tähänastisen oikeuskäytännön perusteella voidaan kuitenkin todeta joitakin periaatteita.
32. Voidaan katsoa, että tuomion perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päättely siten, että asianosaisille selviävät päätöksen syyt ja että yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden.(5) Kun kyseessä on kanne, joka perustuu EY 230 artiklaan tai EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklaan, perusteluvaatimus tarkoittaa selvästi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tutkittava kantajan esittämät kumoamisperusteet ja esitettävä ne syyt, joiden vuoksi peruste on hylätty tai riidanalainen toimi on kumottu.
33. On kuitenkin selvää, että voidakseen ottaa pätevästi kantaa kumoamisperusteeseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on ensin täytynyt ymmärtää tämä kumoamisperuste oikein. Jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin erehtyy kantajan esittämän jonkin perusteen merkityksestä, se voi tästä syystä jättää tämän perusteen virheellisesti tutkimatta(6) tai hylätä aineellisin perustein muun kuin tosiasiallisesti esitetyn perusteen.(7) Kummassakin tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jättää noudattamatta sille asetettua perusteluvelvollisuutta, sillä se ei ota kantaa kantajan todellisuudessa esittämään perusteeseen.
34. Esillä olevassa asiassa katson ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehneen tämänkaltaisen virheen.
35. Valituksenalaisen tuomion 36–38 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut Acerinoxin osallistuneen kartelliin Espanjan markkinoiden osalta. Se on pitänyt todisteena tästä osallistumisesta Avestan 14.1.1994 päivättyä telekopiota, jonka mukaan ”Acerinox ilmoitti, että seostelisää sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 1994 alkaen (luitte oikein, huhtikuuta!)” ja sitä, että sen mukaan ”kantaja ei kiistä[nyt] sitä vastaan esitettyjen väitteiden totuudenmukaisuutta”.
36. Toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, Acerinox oli nimenomaisesti kiistänyt tämän telekopion sisällön. Se täsmensi kannekirjelmässään, että ”tämän kantajan ’ilmoituksen’ sisältävä tieto – – ei pitänyt paikkaansa” ja että ”mitään tällaista ’ilmoitusta’ ei ollut tehty”.(8)
37. Vaikka tämä kiistäminen ei ollut, kuten jäljempänä todetaan,(9) kovinkaan luotettava, se oli kuitenkin todellinen: ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa Acerinox kiisti Avestan 14.1.1994 päivätyn telekopion sisällön ja siten sen todistusarvon.
38. Näissä olosuhteissa katson, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voinut pitää tätä asiakirjaa todisteena selittämättä, miksi kantajan kiistämistä ei hyväksytty. Jättäessään vastaamatta kantajan esittämiin väitteisiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on laiminlyönyt yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 36 ja 53 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden.
39. Ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion tältä osin. Koska tämä kumoaminen on kuitenkin vain osittaista, on syytä jatkaa valittajien esittämien muiden perusteiden tutkimista.(10)
B Toinen valitusperuste, jonka mukaan yhdenmukaistetun menettelytavan käsitettä on sovellettu virheellisesti
40. Toinen valitusperuste koskee asiassa Acerinox vastaan komissio annetun tuomion 29–45 kohtaa.
41. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on esittänyt niissä seuraavat perustelut:
”29 On todettava, että kun kysymys on kilpailusääntöjen rikkomista koskevasta oikeudenkäynnistä, komission on esitettävä selvitys niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja oikeudellisesti riittävä näyttö siitä, että kilpailusääntöjen rikkomisen tunnusmerkit täyttyvät – – .
– –
40 – – kantajan väitteet, [jotka koskevat seostelisän soveltamista muissa Euroopan yhteisön maissa kuin Espanjassa] – – perustuvat väärään käsitykseen niistä vaatimuksista, jotka EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdassa on asetettu näytön osalta.
41 On todettava, että kantaja ei ole esittänyt näyttöä siitä, että se olisi ottanut Madridin kokouksessa etäisyyttä muihin kokouksen osanottajiin ilmoittamalla aikomuksestaan olla soveltamatta seostelisää muissa Euroopan yhteisön maissa kuin Espanjassa. Tältä osin oikeudenkäyntiasiakirjoista sitä vastoin ilmenee, että komission kysymyksiin 17.12.1996 antamassaan vastauksessa kantaja ei väittänyt, että se olisi omaksunut Madridin kokouksessa seostelisän soveltamisessa muiden maiden osalta saman lähestymistavan, jonka se oli omaksunut Espanjan osalta – – .
42 Tästä samasta vastauksesta ilmenee lisäksi, että kantaja on soveltanut seostelisää tuotteisiinsa Tanskassa jo helmikuussa 1994 ja tämän jälkeen Saksassa, Norjassa ja Ruotsissa maaliskuussa, Irlannissa, Portugalissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Italiassa huhtikuussa sekä Ranskassa ja Belgiassa toukokuussa 1994.
43 Kantaja ei voi kuitenkaan perustellusti väittää, että sen toteuttama seostelisien mukauttaminen muiden kyseisillä markkinoilla toimivien valmistajien soveltamiin seostelisiin perustuisi pelkästään samansuuntaiseen käyttäytymiseen, joka johtui ruostumattomasta teräksestä valmistettujen levytuotteiden markkinoiden oligopolistisesta rakenteesta sekä EHTY:n perustamissopimuksen 60 artiklassa vahvistetuista avoimuussäännöistä. Vaikka oikeuskäytännöstä tosin seuraa, että samansuuntaisen käyttäytymisen ei voida katsoa olevan todisteena yhteistoiminnasta, ellei yhteistoiminta ole sille ainoa todennäköinen selitys – –, esillä olevassa asiassa komissio on esittänyt kuitenkin näyttöä siitä, että asianomaisten yritysten välillä oli ollut aiemmin yhteistoimintaa, jonka tarkoituksena oli samojen viitearvojen käyttäminen ja soveltaminen seostelisän laskukaavassa.
– –
45 Edellä olevasta seuraa, että kantajan on katsottava osallistuneen yhteistoimintajärjestelyyn siltä osin kuin yhteistoimintajärjestely koski yritysten välillä sovittujen viitearvojen perusteella lasketun seostelisän soveltamista muissa yhteisön jäsenvaltioissa kuin Espanjassa 16.12.1993 alkaen, jolloin Madridin kokous pidettiin – – .”
42. Toisella valitusperusteellaan Acerinox väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole soveltanut asianmukaisesti EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhdenmukaistetun menettelytavan käsitettä.
43. Se huomauttaa, että oikeuskäytännön mukaan tällä käsitteellä tarkoitetaan paitsi kyseessä olevien yritysten välistä yhteistoimintaa, myös tätä yhteistoimintaa seuraavaa markkinakäyttäytymistä ja näiden kahden seikan välistä syy-yhteyttä.
44. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 43 kohdassa todennut sen osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen näyttämättä Madridin kokouksen ja sen markkinakäyttäytymisen välistä syy-yhteyttä toteen.
45. Huomattakoon heti alkuun, että toisin kuin Acerinox väittää, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole luonnehtinut kilpailusääntöjen rikkomista EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi ”yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi”. Se on ainoastaan viitannut ”yhteistoimintajärjestelyyn” täsmentämättä, oliko kyse sopimuksesta vai yhdenmukaistetusta menettelytavasta. Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi perustanut ratkaisunsa Acerinoxin olettamaan luonnehdintaan, tämä peruste pitäisi kuitenkin hylätä.
46. Pitää paikkansa, että oikeuskäytännön mukaan(11) yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteellä tarkoitetaan paitsi yritysten välistä yhteistoimintaa, myös tätä yhteistoimintaa seuraavaa markkinakäyttäytymistä ja näiden kahden seikan välistä syy-yhteyttä. On siis selvää, ettei kyseistä käsitettä tulkittaessa voida katsoa, että yhteistoiminnalla olisi väistämättä vaikutuksia siihen osallistuneiden yritysten käyttäytymiseen.(12)
47. Tämän saman oikeuskäytännön mukaisesti yhteisöjen tuomioistuin katsoo olevan ”syytä olettaa, elleivät asianomaiset toimijat esitä niille kuuluvan näyttövelvollisuuden mukaisesti vastakkaista näyttöä, että yhteistoimintaan osallistuvat ja edelleen markkinoilla toimivat yritykset ottavat markkinakäyttäytymisessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihdetut tiedot”.(13) Yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt, että tällainen olettamus on syyttömyysolettamaa koskevan periaatteen(14) sekä todistustaakkaa koskevien sääntöjen mukainen.(15)
48. Tästä seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi olettaa, ellei kyseessä oleva yritys esitä sille kuuluvan näyttövelvollisuuden mukaisesti vastakkaista näyttöä, että yhteistoiminta on vaikuttanut osapuolten markkinakäyttäytymiseen.(16)
49. Acerinox ei kuitenkaan ole esillä olevassa asiassa osoittanut tai edes väittänyt esittäneensä tällaista vastakkaista näyttöä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle.
50. Koska komissio oli esittänyt näyttöä kyseessä olevien yritysten välisestä aikaisemmasta yhteistoiminnasta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin saattoi siten perustellusti olettaa, että valittaja oli ottanut markkinakäyttäytymisessään huomioon vaihdetut tiedot ja että se oli siis osallistunut kartelliin muiden maiden kuin Espanjan osalta.
51. Toisin kuin Acerinox väittää, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näin ollen ole tehnyt oikeudellista virhettä tulkitessaan tai soveltaessaan yhdenmukaistetun menettelytavan käsitettä.
C Kolmas valitusperuste, jonka mukaan valituksenalainen tuomio on perusteltu puutteellisesti
52. Kolmannella valitusperusteellaan Acerinox väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole perustellut riittävästi asiassa Acerinox vastaan komissio annetun tuomion 90 kohtaa.
53. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa Acerinox väitti, että komission määräämät sakot olivat suhteettomia. Sen mielestä komissiolla ei ollut oikeutta vahvistaa kaikkien kyseessä olevien yritysten sakon määrän laskemiselle yhtenäistä perustaa, sillä kyseiset yritykset ovat huomattavan erikokoisia.
54. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi tämän väitteen seuraavilla perusteilla:
”77 – – on todettava, että päätöksessä komissio on määrittänyt yrityksille määrättyjen sakkojen määrän ja erityisesti kantajalle määrätyn sakon määrän soveltamalla suuntaviivoissa [asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat (EYVL 1998, C 9, s. 3; jäljempänä suuntaviivat)] käyttöön otettua laskentamenetelmää.
78 Tämän menetelmän mukaan sakon laskenta perustuu rikkomuksen vakavuuden perusteella määritettyyn määrään. – – Tältä osin rikkomukset voidaan jakaa kolmeen luokkaan, nimittäin ’vakavaa vähäisempiin rikkomuksiin’ – – , ’vakaviin rikkomuksiin’ – – sekä ’erittäin vakaviin rikkomuksiin’ – – .
– –
80 Kussakin – – luokassa voi tietyissä tapauksissa olla tarpeen vaihdella määritettyjä määriä, jotta voitaisiin ottaa huomioon rikkomusten tapauskohtainen painoarvo ja siten kunkin yrityksen rikkomuksen todellinen vaikutus kilpailuun erityisesti, kun samanlaisiin rikkomuksiin syyllistyneet yritykset ovat huomattavan erikokoisia, sekä mukauttaa tämän johdosta yleistä laskentaperustetta kunkin yrityksen erityispiirteiden mukaan (1 kohdan A alakohdan kuudes alakohta).
81 Esillä olevassa asiassa komissio katsoi rikkomuksen vakavuuden osalta, että sakon määrän laskemisen perustaksi oli vahvistettava 4 miljoonaa ecua kaikille päätöksessä tarkoitetuille yrityksille – – Arvioidessaan – – sitä, olivatko kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneet yritykset ’huomattavan erikokoisia’, komissio katsoi, että kaikki yritykset olivat suuria yrityksiä ja että näin ollen rikkomisen vakavuuden perusteella määritettyjä sakkojen määriä ei tarvinnut eriyttää – – .
– –
87 Kantajan väite, jonka mukaan komission määräämissä sakoissa ei olisi otettu huomioon asianomaisten yritysten taloudellista valtaa suhteessa niiden markkinaosuuksiin, on myös hylättävä.
88 On tosin muistettava, että yritysten markkinaosuudet ovat merkityksellisiä sen määrittämisessä, millaista vaikutusvaltaa yritys on voinut käyttää markkinoilla, mutta ne eivät voi olla kuitenkaan ratkaiseva peruste sille päätelmälle, että yritys kuuluu vahvaan taloudelliseen kokonaisuuteen – – .
89 Joka tapauksessa vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa huomioon otettaviin seikkoihin voivat tapauksen mukaan kuulua niiden tuotteiden määrä ja arvo, joiden osalta kilpailusääntöjä on rikottu, sekä yrityksen koko ja taloudellinen valta – – .
90 Näin ollen todettuaan aluksi, että päätöksessä tarkoitettujen kuuden yrityksen osuus eurooppalaisesta ruostumattomasta teräksestä valmistettujen lopputuotteiden tuotannosta oli yli 80 prosenttia (päätöksen 9 perustelukappale), komissio voi esillä olevassa asiassa asianmukaisesti käyttää perusteena muun muassa kyseisten yritysten kokoa ja todeta, että kaikki kuusi yritystä olivat suuria yrityksiä. Tältä osin kantajan tekemä vertailu sen oman noin 11 prosentin suuruisen markkinaosuuden ja Uginen, AST:n ja Avestan noin 18, 15 ja 14 prosentin suuruisten markkinaosuuksien välillä ei osoita, että kyseiset yritykset olisivat olleet suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan kuudennessa alakohdassa tarkoitella tavalla ’huomattavan erikokoisia’, minkä vuoksi ne olisi eroteltava rikkomuksen vakavuutta arvioitaessa.
91 Näin ollen kantajalle määrätyn sakon määrää ei voida pitää suhteettomana – – .”
55. Acerinox väittää, että edellä mainitun tuomion 90 kohtaa ei ole perusteltu riittävästi kahdesta syystä.
56. Ensinnäkin näiden perustelujen nojalla ei voida tietää syitä, joiden vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, ettei kantajan markkinaosuuksien vertailu Usinorin, AST:n ja Avestan markkinaosuuksiin osoita näiden yritysten olleen ”huomattavan erikokoisia”, eikä myöskään sitä erilaisuuden tasoa, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vahvistaman kriteerin täyttäminen edellyttää.
57. Tutkiessaan sakon laskentatavan yhteensopivuutta suuntaviivojen kanssa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole valittajan mukaan myöskään voinut tarkistaa ainoastaan, olivatko kyseessä olevat yritykset ”huomattavan erikokoisia”. Tällainen erikokoisuus on vain yksi niistä tapauksista, joissa voi olla perusteltua vaihdella sakon määriä kunkin kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneen yrityksen painoarvon huomioon ottamiseksi.
58. Ensimmäistä väitettä tarkasteltaessa on huomattava, että tuomion perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päättely siten, että asianosaisille selviävät päätöksen syyt ja että yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden.(17) Huomattakoon myös, että EHTY:n perustamissopimuksen 33 artiklan nojalla nostetun kanteen osalta perusteluvelvollisuus edellyttää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkii kantajan esittämät perusteet ja esittää syyt, joiden vuoksi kanneperuste hylätään tai riidanalainen toimi kumotaan.
59. Asiassa Connolly vastaan komissio(18) ja edellä mainitussa asiassa Belgia vastaan komissio antamissaan tuomioissa yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin rajoittanut tätä velvollisuutta vastata asiassa vedottuihin kanneperusteisiin. Se katsoi, että tuomion perusteluja on arvioitava tapauksen olosuhteet huomioon ottaen,(19) eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tarvitse vastata yksityiskohtaisesti kaikkiin kantajan esittämiin väitteisiin.(20) Tätä velvollisuutta vastata yksityiskohtaisesti ei ole, kun kantajan väitteet eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä tai kun ne eivät perustu yksityiskohtaiseen näyttöön.(21) Mielestäni tätä velvollisuutta ei ole myöskään silloin, kun vastaus kantajan väitteeseen on niin ilmeinen, ettei se edellytä mitään selitystä.
60. Esillä olevassa asiassa valituksenalaisen tuomion 90 kohdasta ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kantajan ja muiden kyseessä olevien yritysten markkinaosuuksien välinen ero ei ollut riittävä, jotta niitä voitaisiin pitää suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan kuudennessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”huomattavan erikokoisina”.
61. Toisin kuin Acerinox, katson kuitenkin, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ollut tarpeen täsmentää kriteeriä, jonka avulla ”se on päätynyt tähän johtopäätökseen, [tai] erilaisuuden tasoa, joka täyttäisi tämän kriteerin”.(22)
62. Oli selvää, että riippumatta suuntaviivojen 1 kohdan A alakohdan kuudennessa alakohdassa tarkoitetulle ”yritysten huomattavan erikokoisuuden” käsitteelle annettavasta merkityksestä kyseessä olevien yritysten markkinaosuuksien 3—7 prosenttiosuuden ero ei voi missään tapauksessa merkitä sellaista erikokoisuutta, että komission olisi vaihdeltava sakon määriä suuntaviivojen perusteella. Vastaus tähän väitteeseen oli siis niin ilmeinen, ettei se edellyttänyt mitään lisäselitystä.
63. Myöskään Acerinoxin toinen väite ei mielestäni ole perusteltu.
64. Suuntaviivoissa(23) ”yritysten huomattavaa erikokoisuutta” pidetään nimittäin vain yhtenä niistä tapauksista, joissa voi olla perusteltua vaihdella sakon määriä, kun taas muut tapaukset on jätetty suuntaviivoissa avoimiksi.
65. Lisäksi tiedetään, että Acerinox tarkoitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ainoastaan tätä tapausta, sillä se väitti, että komission olisi pitänyt vaihdella sakon määriä ”yritysten huomattavien kokoerojen vuoksi”.(24)
66. Näissä olosuhteissa Acerinoxin väite merkitsee sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle siirretään velvollisuus tutkia omasta aloitteestaan kaikki seikat, jotka voivat oikeuttaa sakon määrän vaihtelemisen. Väittäessään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi rajoittua tutkimaan, ovatko yritykset huomattavan erikokoisia, koska tällainen erikokoisuus on vain yksi suuntaviivoissa tarkoitetuista tapauksista, Acerinox väittää todellisuudessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on perusteluvelvollisuuden vuoksi seuraavat velvollisuudet:
– kuvitella kaikki tilanteet, joissa suuntaviivojen nojalla sakon määrää voidaan vaihdella kunkin yrityksen tapauskohtaisen painoarvon huomioon ottamiseksi
– kuvitella kaikki väitteet, joihin Acerinox olisi voinut vedota riitauttaakseen komission päätöksen, jolla on kieltäydytty tällaisesta vaihtelemisesta, ja
– tutkia komission päätöksen laillisuus näiden kriteerien perusteella.
67. Mielestäni edes EY 229 artiklan tai EHTY:n perustamissopimuksen 36 artiklan toisen kohdan nojalla nostetuissa kanteissa, joiden osalta yhteisöjen tuomioistuimilla on täysi harkintavalta, perusteluvelvollisuus ei merkitse tällaisen velvollisuuden asettamista yhteisöjen tuomioistuimille. Acerinox ei ainakaan ole esittänyt mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella edellä esitettyyn voitaisiin suhtautua epäilevästi.
68. Ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää kolmannen valitusperusteen perusteettomana.
D Neljäs valitusperuste, jonka mukaan sakon määräämiseen liittyviä sääntöjä on tulkittu ja sovellettu virheellisesti
69. Neljäs valitusperuste koskee asiassa KTS ja AST vastaan komissio annetun tuomion 189–192 kohtaa.
70. KTS ja AST arvostelivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa komissiota siitä, että se oli määrännyt kolme erillistä sakkoa KTN:lle, AST:lle ja Thyssen Stahlille. Ne väittivät, että koska nämä kolme yhtiötä kuuluivat samaan konserniin, komission olisi pitänyt määrätä ainoastaan KTN:lle sakko, joka olisi kattanut samalla sekä KTN:n, AST:n että Thyssen Stahlin toiminnan.
71. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi väitteen seuraavilla perusteilla:
”189 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vastuu yrityksen kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä voidaan asettaa yrityksen emoyhtiölle, jos yritys ei ole päättänyt markkinakäyttäytymisestään itsenäisesti vaan on pääasiallisesti noudattanut emoyhtiön antamia ohjeita erityisesti näitä yrityksiä yhdistävien taloudellisten ja oikeudellisten suhteiden vuoksi – – .
190 Nyt esillä olevassa asiassa on muistutettava, että – – Krupp ja eräs italialainen yhteenliittymä hankkivat AST:n yhteisomistukseensa. Tämän jälkeen Krupp kasvatti AST:n omistusosuutensa 50 prosentista 75 prosenttiin joulukuussa 1995 ja hankki myöhemmin eli 10.5.1996 AST:n kokonaan omistukseensa. Nämä osuudet ovat sittemmin siirtyneet KTN:lle, josta on tullut KTS.
191 Kantajat eivät kuitenkaan ole väittäneet eivätkä etenkään näyttäneet toteen, että AST oli tytäryhtiöksi tultuaankin osallistunut päätöksen kohteena olevaan kartelliin emoyhtiönsä antamien ohjeiden johdosta eikä itsenäisesti. On päinvastoin todettava, etteivät kantajat kiistä toimineensa itsenäisesti koko kartellin kestoajan.
192 Kanneperuste on näin ollen hylättävä.”
72. Valituksessaan KTS ja AST ovat esittäneet kolme väitettä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiä perusteluja vastaan.
73. Ensinnäkin ne katsovat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt noudattamatta yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Niiden mukaan komission vahvistaessa sakon määrän kiinteän perusmäärän perusteella yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että tämä määrä on sama kunkin kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneen yrityksen osalta. Esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että yhdelle ja samalle yritykselle (eli KTS:lle) voidaan määrätä kaksi kertaa perusmäärän suuruinen sakko (kerran AST:lle ja kerran KTN:lle, josta on tullut KTS).
74. Toiseksi AST väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti yhteisön oikeutta. Sen mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt soveltaa asiassa Stora Kopparbergs Bergslags vastaan komissio 14.5.1998 annettua tuomiota,(25) jonka mukaan emoyhtiö voi olla vastuussa tytäryhtiön kilpailusääntöjen rikkomisesta, kun emoyhtiö ei ole voinut olla tietämättä tytäryhtiönsä kilpailunvastaisesta menettelystä. Tämä yhteisön oikeuden asianmukainen soveltaminen olisi edellyttänyt AST:n mukaan tässä tapauksessa sitä, että sakko olisi määrätty yksinomaan KTN:lle, sillä se ei ollut tietämätön tytäryhtiönsä AST:n kilpailunvastaisesta toiminnasta.
75. KTS väittää vielä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on syyllistynyt puutteellisten perustelujen esittämiseen ja oikeussuojan epäämiseen, koska se ei ole tutkinut KTS:n esittämää kanneperustetta Thyssen Stahlille ja KTN:lle määrätyistä erillisistä sakoista.
76. KTS myöntää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli jo valituksenalaisen tuomion 55–68 kohdassa kumonnut riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä katsottiin KTN:n olevan vastuussa Thyssen Stahlin toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta.(26) Se korostaa kuitenkin, että tämä kumoaminen on johtunut prosessuaalisista syistä eli KTN:n puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta. Mikään ei näin ollen estä komissiota aloittamasta uudelleen hallinnollista menettelyä, jossa se korjaa tämän lainvastaisuuden ja tekee riidanalaisen päätöksen kanssa aineellisesti samanlaisen päätöksen. KTS päättelee tästä, että huolimatta tämän päätöksen kumoamisesta KTN:n puolustautumisoikeuksien loukkaamisen vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia sen aineellisesti esittämä kanneperuste.
77. Ensimmäinen väite perustuu mielestäni selvästi virheelliseen käsitykseen ”yrityksen” käsitteestä.
78. Kilpailuoikeudessa on selvää, että ”yrityksen” käsitteellä tarkoitetaan ”kyseessä olevan sopimuksen tarkoituksen kannalta taloudellista yksikköä, vaikka oikeudellisesti tämä taloudellinen yksikkö muodostuisikin useista luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä”.(27) Yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että emoyhtiö ja sen tytäryhtiö muodostavat taloudellisen yksikön, kun tytäryhtiö ”ei määrää toiminnastaan markkinoilla itsenäisesti vaan noudattaa olennaisilta osin emoyhtiön sille antamia ohjeita”.(28)
79. Esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, että AST oli reagoinut itsenäisesti kilpailusääntöjen rikkomisen koko keston ajan. Kilpailusääntöjä rikottaessa AST ja KTN olivat siis kaksi erillistä yritystä eivätkä ne muodostaneet yhtä taloudellista yksikköä, kuten AST väittää. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näin ollen ole jättänyt noudattamatta yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, sillä tämän periaatteen mukaisesti sakon perusmäärä oli sama kunkin kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneen yrityksen ja muun muassa AST:n ja KTN:n osalta.
80. Toista väitettä tarkasteltaessa on yhtäältä huomattava, että KTN hankki AST:n omistukseensa kilpailusääntöjen rikkomisen aikana, ja toisaalta tehtävä ero tätä hankintaa edeltäneen ja sitä seuranneen ajanjakson välillä.
81. Hankintaa edeltäneen ajanjakson osalta riittää, kun todetaan, että asiassa Stora Kopparbergs Bergslag vastaan komissio 16.11.2000 antamassaan tuomiossa(29) yhteisöjen tuomioistuin kumosi edellä mainitussa asiassa Stora Kopparbergs Bergslag vastaan komissio 14.5.1998 annetun ensimmäisen oikeusasteen tuomion AST:n esille tuoman seikan osalta. Yhteisöjen tuomioistuin totesi nimenomaisesti, että emoyhtiön tietoisuus tytäryhtiönsä osallistumisesta kartelliin ennen sen hankkimista ei riittänyt siihen, että tämän emoyhtiön olisi katsottava olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisista, joihin tämä tytäryhtiö oli tuona ajanjaksona syyllistynyt.
82. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta ei voi arvostella siitä, ettei se ole soveltanut edellä mainitussa asiassa Stora Kopparbergs Bergslags vastaan komissio antamassaan tuomiossa vahvistettua kriteeriä.
83. Hankintaa seuranneen ajanjakson osalta on huomattava, että ratkaisevaa on se, onko tytäryhtiö toiminut itsenäisesti vai emoyhtiönsä antamien ohjeiden perusteella. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”yrityksen voidaan katsoa olevan vastuussa toisen yrityksen kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä, jos tämä toinen yritys ei ole päättänyt markkinakäyttäytymisestään itsenäisesti vaan on pääasiallisesti noudattanut ensin mainitun yrityksen antamia ohjeita erityisesti näitä yrityksiä yhdistävien taloudellisten ja oikeudellisten suhteiden vuoksi”.(30)
84. Pitää paikkansa, että asiassa KNP BT vastaan komissio 16.11.2000 antamassaan tuomiossa(31) yhteisöjen tuomioistuin näyttää käyttäneen jossain määrin toisenlaista kriteeriä, joka muistuttaa AST:n puoltamaa tietoisuuden kriteeriä. Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että emoyhtiö oli vastuussa tytäryhtiönsä toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomisesta sen hankintaa seuranneena ajanjaksona sillä perusteella, että koska se oli itse osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen toisen tytäryhtiön välityksellä, ”se on väistämättä tiennyt [ensimmäisen tytäryhtiönsä] osallistuvan – – kilpailusääntöjen rikkomiseen – – ja myös hyväksynyt sen ”.(32)
85. Tämä pieni oikeuskäytännön ero (tai miltä se ensi arviolta vaikuttaa) ei vaikuta millään tavoin AST:n toiseen väitteeseen annettavaan vastaukseen.
86. Riippumatta siitä, että yhteisöjen tuomioistuin ei ole vahvistanut tietoisuuden kriteeriä myöhemmässä oikeuskäytännössään, AST ei ole kuitenkaan näyttänyt, että tällainen kriteeri merkitsisi komissiolle asetettua velvollisuutta palata taaksepäin aina emoyhtiöön asti. Toisin sanoen, AST ei ole näyttänyt, että vaikka tietoisuuden kriteeri hyväksyttäisiinkin, komissiolla olisi siinä tapauksessa velvollisuus saattaa emoyhtiö vastuuseen tytäryhtiön kilpailunvastaisesta menettelystä.
87. Mielestäni tällaisessakin tapauksessa komissiolla pitäisi päinvastoin olla pelkästään mahdollisuus saattaa emoyhtiö vastuuseen kilpailusääntöjen rikkomisesta. Mikä tahansa muu ratkaisu merkitsisi sitä, että komissiolta vietäisiin laaja harkintavalta, jonka yhteisön lainsäätäjä ja yhteisöjen tuomioistuin ovat tunnustaneet sillä olevan sakkojen määräämisen osalta.(33)
88. Näissä olosuhteissa katson, että riippumatta siitä, mikä kriteeri (tehokkaan valvonnan vai tietoisuuden kriteeri) hyväksytään, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että AST:n eikä KTN:n voitiin katsoa olevan vastuussa AST:n kilpailunvastaisesta menettelystä sen hankintaa seuranneena ajanjaksona.
89. Kolmannen väitteen osalta huomattakoon, että yksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja myös yhteisöjen tuomioistuimen keskeisimmistä pyrkimyksistä on vähentää mahdollisuuksien mukaan oikeudenkäyntien kestoa ja lyhentää tuomioiden pituutta. KTS ei näytä jakavan tätä huolenaihetta.
90. KTS:n väite johtaisi siihen, että kun yhteisöjen tuomioistuimet päättävät kumota toimen muotovirheen tai menettelyvirheen vuoksi, niiden on kuitenkin jatkettava muiden aineellisten kanneperusteiden tutkimista voidakseen ratkaista, voiko vastaajana oleva toimielin tehdä uudelleen samanlaisen päätöksen uuden hallinnollisen menettelyn päätteeksi.
91. On selvää, ettei tätä väitettä voida hyväksyä, sillä se on ristiriidassa laillisuutta koskevissa riita-asioissa sovellettavan kanneperusteiden minimointia koskevan periaatteen kanssa.
92. Tämän periaatteen mukaisesti silloin, kun toimen laillisuuden ratkaiseva tuomioistuin päättää hyväksyä kanneperusteen ja kumota riidanalaisen toimen, sen ei tarvitse enää tutkia muita kantajan esittämiä perusteita. Tuomioistuin voi perustaa kumoamispäätöksensä vain yhteen kantajan esittämistä kanneperusteista.
93. On totta, että joissakin tapauksissa yhteisöjen tuomioistuimet ovat päättäneet jatkaa kantajan esittämien muiden väitteiden tutkimista siitä huolimatta, että ne ovat päättäneet kumota riidanalaisen toimen. Yhteisöjen tuomioistuinten on kuitenkin arvioitava itsenäisesti, onko tällainen päätös hyvän oikeudenkäytön mukaista, eivätkä ne ole missään tapauksessa velvollisia tähän tutkintaan tai perustelemaan valintaansa tältä osin.
94. Näiden seikkojen perusteella ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää AST:n ja KTS:n esittämän neljännen valitusperusteen.
E Viides valitusperuste, jonka mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen keston arvioinnissa on tehty virheitä
95. Kaikki kolme valittajayhtiötä ovat vedonneet viidenteen valitusperusteeseen.
96. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ne ovat väittäneet, että komissio oli arvioinut väärin kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa katsoessaan, että yhteistoiminta oli alkanut Madridin kokouksesta joulukuussa 1993 ja jatkunut riidanalaisen päätöksen tekoajankohtaan saakka. Niiden mukaan seostelisän laskukaavan viitearvojen muuttaminen, josta päätettiin Madridin kokouksessa, oli vain hetkellistä eikä jatkuvaa.
97. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kyseisen kanneperusteen seuraavista syistä:(34)
”174 Kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, komission on kartellin olemassaolon lisäksi näytettävä toteen myös kartellin kesto – – .
175 Nyt esillä olevassa asiassa on siis tutkittava, onko komissio täyttänyt näyttövelvollisuutensa – – toteamalla – – , että yhteistoiminta jatkui päätöksentekopäivään saakka.
176 Aluksi on muistutettava, että kartellin tavoite oli, että ruostumattomasta teräksestä valmistettujen levytuotteiden tuottajat käyttäisivät seostelisän laskukaavassa samoja viitearvoja saadakseen korotettua näiden tuotteiden lopullista hintaa, josta seostelisän osuus on huomattava.
177 Kuten päätöksestä – – ilmenee, kartelli alkoi Madridin kokouksessa 16.12.1993, jolloin kokoukseen osallistuneet yritykset päättivät soveltaa näin laskettua seostelisää 1.2.1994 alkaen. On myös todettu, että yritykset, muun muassa KTN ja AST, olivat viimeksi mainitusta päivästä lukien todella soveltaneet Madridin kokouksessa sovittuihin viitearvoihin perustuvaa laskukaavaa käyttäen laskettua seostelisää Euroopan myyntiinsä Espanjaa ja Portugalia lukuun ottamatta. Päätöksen 50 perustelukappaleessa on vielä todettu, että ainoastaan Avesta ilmoitti marraskuussa 1996 ryhtyvänsä käyttämään toista seostelisän laskentamenetelmää.
178 On todettava, etteivät kantajat kiistä eivätkä ne ole myöskään hallinnollisen menettelyn aikana kiistäneet, ettei seostelisän viitearvoja, sellaisina kuin niistä oli sovittu Madridin kokouksessa, ole muutettu ennen päätöksen tekemistä. Koska yritykset ovat tosiasiallisesti jatkaneet edellä mainitussa kokouksessa sopimiensa viitearvojen soveltamista, se, ettei tuolloin tehty mitään nimenomaista päätöstä kartellin soveltamisen kestosta, ei osoita, että kartelli olisi ollut hetkellinen eikä jatkuva.
– –
181 On vielä muistutettava, että silloin kun on kysymys kartellista, jota ei enää ole olemassa, EY:n perustamissopimuksen 85 artiklaa ja vastaavasti EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklaa voidaan soveltaa jo sen perusteella, että kartellin vaikutukset jatkuvat sen jälkeenkin, kun se on varsinaisesti lopetettu [asia 51/75, EMI Records, tuomio 15.6.1976, Kok. 1976, s. 811, Kok. Ep. III, s. 123, 15 kohta; asia 243/83, Binon, tuomio 3.7.1985, Kok. 1985, s. 2015, 17 kohta; asia T-2/89, Petrofina v. komissio, tuomio 24.10.1991, Kok. 1991, s. II-1087, 212 kohta ja asia T-327/94, SCA Holding v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. II-1373, 95 kohta]. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun kartellin vaikutukset ovat – kuten nyt esillä olevassa asiassa – jatkuneet päätöksentekoajankohtaan saakka ilman, että kartellia olisi varsinaisesti lopetettu.
182 Edellä todetusta ilmenee, että koska [KTN, AST ja Acerinox] eivät olleet luopuneet Madridin kokouksessa sovittujen viitearvojen soveltamisesta ennen päätöksentekoajankohtaa, komissio on voinut aiheellisesti katsoa, että kilpailusääntöjen rikkominen jatkui kyseiseen ajankohtaan saakka.”
98. Vaikka valitukset ovat tältä osin erityisen sekavia, viidennen valitusperusteen voidaan katsoa muodostuvan neljästä eri osasta, joita tutkitaan peräjälkeen.
99. Ensimmäisessä osassa KTS ja AST esittävät erilaisia väitteitä, joilla ne pyrkivät osoittamaan, että kartelli ei ole jatkunut joulukuusta 1993 tammikuuhun 1998, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, vaan se on lakannut (joitakin viikkoja) Madridin kokouksen jälkeen, kun uusi seostelisän laskukaava oli otettu käyttöön.(35)
100. Tältä osin on huomattava, että vakiintuneen oikeuskäytännön(36) mukaan yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa määrittää asian tosiseikastoa eikä lähtökohtaisesti myöskään arvioida sitä selvitystä, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut. Silloin, kun tämä selvitys on saatu asianmukaisesti ja todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita on noudatettu, ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.
101. Esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut komission esittämän selvityksen perusteella, että ”kartelli alkoi Madridin kokouksessa 16.12.1993”(37) ja että ”yritykset ovat tosiasiallisesti jatkaneet edellä mainitussa kokouksessa sopimiensa viitearvojen soveltamista [riidanalaisen päätöksen tekemiseen asti]”.(38)
102. Näissä olosuhteissa valitusperusteen ensimmäinen osa on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Koska valittajat eivät ole osoittaneet saati edes väittäneet, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi ottanut sille esitetyt todisteet huomioon vääristyneellä tavalla, sen arviointi kilpailusääntöjen rikkomisen kestosta on tosiseikkoja koskeva toteamus, jota ei voida kyseenalaistaa esillä olevien valitusten yhteydessä.
103. Valitusperusteen toinen osa koskee asiassa Acerinox vastaan komissio annetun tuomion 63 kohtaa, joka vastaa edellä toistettua asiassa KTS ja AST vastaan komissio annetun tuomion 181 kohtaa.
104. Acerinoxin mielestä kyseisessä kohdassa on tehty oikeudellinen virhe, sillä yksikään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mainitsemista tuomioista ei tue väitettä, jonka mukaan EY 81 artiklaa ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklaa voitaisiin soveltaa kartelliin, jota ei ole enää olemassa mutta jonka ”vaikutukset jatkuvat sen jälkeenkin, kun se on varsinaisesti lopetettu”. Näiden tuomioiden tarkastelu osoittaa Acerinoxin mukaan päinvastoin, että EY 81 artiklaa soveltaakseen yhteisöjen tuomioistuimet edellyttävät aina yritysten yhteistoimintaa koskevaa seikkaa. Tällaista seikkaa ei ole esillä olevassa asiassa, sillä asianosaisten yhteistoiminta on lakannut jo vuoden 1994 ensimmäisten kuukausien kuluessa.
105. Kuten komissio korostaa, tämä väite perustuu virheelliseen olettamukseen. Acerinox lähtee siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kartelli on kestänyt vain joitakin viikkoja (Madridin kokouksesta vuoden 1994 alkuun) mutta sen vaikutukset ovat jatkuneet sen lopettamisen jälkeen.
106. Kuten edellä on todettu, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että yhteistoiminta aloitettiin joulukuussa 1993 pidetyssä Madridin kokouksessa ja että sitä jatkettiin riidanalaisen päätöksen tekoajankohtaan 21.1.1998 saakka.
107. Näissä olosuhteissa Acerinoxin esittämä väite on tehoton.(39) Vaikka sen oletettaisiinkin olevan perusteltu (jolloin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi todellisuudessa tehnyt virheen mainitsemaansa oikeuskäytäntöä tulkitessaan), kyseinen väite ei voisi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen, sillä kyseisen tuomion tuomiolauselma perustuisi edelleen siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kartelli ja siten yhteistoiminta ovat jatkuneet joulukuusta 1993 alkaen 21.1.1998 saakka.
108. Valitusperusteensa kolmannessa osassa KTS ja AST arvostelevat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se on sisällyttänyt hallinnollisen menettelyn kilpailusääntöjen rikkomisen kestoon. Niiden mielestä tämä sisällyttäminen on luottamuksensuojan periaatteen vastaista, sillä hallinnollisen menettelyn kuluessa komissio ei ollut ilmoittanut niille selvästi katsovansa, että kilpailusääntöjen rikkominen jatkui.
109. Muistettakoon, että esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että komissio oli ilmoittanut selvästi kantajille kilpailusääntöjen rikkomisen jatkuvan hallinnollisen menettelyn aikana. Asiassa KTS ja AST vastaan komissio antamansa tuomion 215 kohdassa se on todennut seuraavaa:
”Komissiota ei voida – – moittia siitä, että se on pitänyt kilpailusääntöjen rikkomista jatkuvana ilmoittamatta kannastaan kantajille hallinnollisen menettelyn aikana. Komissio nimittäin on selvästi todennut kantajille 24.4.1997 lähetetyn väitetiedoksiannon 50 kohdassa, että ’yhteistoiminta alkoi joulukuussa 1993 pidetyssä Madridin kokouksessa ja että kaikki yritykset ovat jatkaneet yhteistoimintaa sen jälkeen’.”
110. Näin ollen valitusperusteen kolmas osa on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Koska valittajat eivät ole näyttäneet eivätkä edes väittäneet, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi ottanut tosiseikat ja todistusaineiston tältä osin huomioon vääristyneellä tavalla, sen arviointi kantajien hallinnollisen menettelyn kuluessa saamasta tiedosta merkitsee tosiseikkojen ja todistusaineiston arviointia, jota ei voida kyseenalaistaa esillä olevien valitusten yhteydessä.
111. Kyseinen valitusperusteen osa on joka tapauksessa täysin perusteeton.
112. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilö, joka on rikkonut selvästi voimassa olevia säännöksiä, ei voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen.(40) Yritys, joka omaksuu tarkoituksellisesti kilpailunvastaisen menettelytavan, ei voi siten vedota tähän periaatteeseen sillä varjolla, että komissio ei olisi selvästi ilmoittanut sen menettelytavan merkitsevän kilpailusääntöjen rikkomista.
113. Tältä osin valittajien väitettä on vaikeaa ymmärtää. Lopulta siinä katsotaan, että yritys voi rikkoa kilpailusääntöjä niin kauan kuin komissio ei ole kiinnittänyt sen huomiota siihen, että sen menettelytapa on kilpailua rajoittava. On selvää, ettei tällaista perustamissopimuksen kilpailusääntöjen logiikan päinvastaiseksi muuttamista voida hyväksyä.
114. Valitusperusteen neljännessä osassa Acerinox väittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laiminlyöneen sille asetetun perusteluvelvollisuuden. Se huomauttaa väittäneensä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, että kilpailusääntöjen rikkominen oli päättynyt heinäkuussa 1994 sillä perusteella, että kyseisenä ajankohtana nikkelin kurssit asettuivat vanhalle tasolleen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin hylkäsi tämän väitteen asian kannalta merkityksettömänä ”muuta selitystä esittämättä”.(41)
115. Asiassa Acerinox vastaan komissio annetun tuomion 62 kohdan pelkkä lukeminen riittää sen havaitsemiseen, että väite on selvästi perusteeton. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi siinä nimittäin seuraavaa:
” – – kantajan väitteellä, jonka mukaan yritysten välinen yhteistoimintajärjestely kesti enintään heinäkuuhun 1994, jolloin nikkelin kurssit ’asettuivat vanhalle tasolleen’, ei ole asian kannalta merkitystä, ja se on näin ollen hylättävä. Siltä osin kuin seosteaineiden viitearvot, joita kilpailusääntöjen rikkominen koski, eivät muuttuneet, se, että nikkelin hinta asettui tiettynä päivänä ’vanhalle tasolleen’, ei merkinnyt millään tavalla sitä, että kilpailusääntöjen rikkomisella ei ollut enää kilpailua rajoittavia vaikutuksia, vaan pelkästään sitä, että tällainen hintojen kehitys oli otettava huomioon seostelisän määrää laskettaessa.”
116. Toisin kuin Acerinox väittää, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on näin ollen esittänyt syyt, joiden vuoksi väite on hylätty, ja täyttänyt siten sille kuuluvan muodollisen perusteluvelvollisuuden.
117. Näissä olosuhteissa ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää viidennen valitusperusteen kokonaisuudessaan.
F Kuudes valitusperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu
118. Kuudes valitusperuste kohdistuu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointiin, joka koskee kantajien yhteistyötä hallinnollisen menettelyn kuluessa. Tämä arviointi koski muun muassa komission tiedonantoa sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa.(42)
119. Kyseinen tiedonanto sisältää säännöt komission niin sanotusta lievemmän kohtelun politiikasta, toisin sanoen suopeasta kohtelusta, jota komissio soveltaa sen kanssa hallinnollisessa menettelyssä yhteistyötä tehneisiin yrityksiin, joiden avulla se on voinut todeta (helpommin) kilpailusääntöjä rikotun ja mahdollisesti lopettaa niiden rikkomisen. Vaikka tiedonanto korvattiin vuonna 2002,(43) sitä sovellettiin riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana.
120. Tiedonannossa on esitetty kolme eri tapausta, joissa yritykselle määrättävää sakkoa voidaan alentaa. Ensimmäinen on tiedonannon B kohdassa tarkoitettu tapaus, jossa yritys ilmoittaa komissiolle salaisesta kartellista ennen kuin komissio on päättänyt aloittaa tutkimuksen: tässä tapauksessa sakon määrää voidaan alentaa vähintään 75 prosentilla. Toisessa tapauksessa, joka mainitaan tiedonannon C kohdassa, yritys on ilmoittanut salaisesta kartellista sen jälkeen, kun komissio on päättänyt aloittaa tutkimuksen, jossa ei kuitenkaan ole saatu riittäviä todisteita päätöksen tekemiseen johtavan menettelyn aloittamiseksi: tässä tapauksessa sakon määrää voidaan alentaa 50–75 prosenttia.
121. Viimeinen tapaus mainitaan tiedonannon D kohdassa, jossa määrätään, että ”jos yritys tarjoutuu yhteistyöhön ilman, että kaikki edellä B tai C kohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät, yritykselle voidaan myöntää 10–50 prosenttia alennusta siihen sakkojen määrään, mikä sille olisi määrätty ilman yhteistyötä”. Kyseisen D kohdan 2 alakohdassa täsmennetään seuraavaa:
”Näin voidaan menetellä erityisesti, jos:
– yritys toimittaa komissiolle ennen [väitetiedoksiannon] antamista tietoja, asiakirjoja tai muita todisteita, jotka auttavat rikkomuksen todistamisessa
– saatuaan tiedon [väitetiedoksiannosta] yritys ilmoittaa komissiolle, että se ei kiistä niiden seikkojen olemassaoloa, joihin komission esittämät syytökset perustuvat.”
122. Esillä olevassa tapauksessa komissio on katsonut, että kaikkiin kyseessä oleviin yrityksiin voitiin soveltaa eri tavoin tiedonannon D kohtaa.
123. Riidanalaisen päätöksen 97–101 perustelukappaleessa komissio totesi, että Usinorin ja Avestan yhteistyö oli ollut muiden yritysten yhteistyötä merkittävämpää. Komission mukaan nämä kaksi yritystä olivat muun muassa tunnustaneet kilpailusääntöjen rikkomisen. Sitä vastoin muut yritykset ja erityisesti KTN, AST ja Acerinox olivat kiistäneet kilpailusääntöjen rikkomisen, eivätkä ne olleet esittäneet mitään sellaisia tosiseikkoja tai todisteita, jotka eivät jo olisi olleet komission tiedossa. Komissio katsoi, että nämä seikat oikeuttivat alentamaan sakkojen määrää 10 prosentilla kaikkien yritysten osalta lukuun ottamatta Avestaa ja Usinoria, joiden sakkoja alennettiin 40 prosentilla.
124. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kantajat riitauttivat tämän päätöksen. Ensimmäisessä väitteessään ne vetosivat siihen, että komissio oli jättänyt huomiotta tiedonannon D kohdan sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen katsoessaan, että kantajat eivät olleet tuoneet esiin mitään uutta seikkaa.
125. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi tämän ensimmäisen väitteen. Se katsoi, että kyseessä olevien yritysten (KTN, AST, Acerinox ja Usinor) oli katsottava harjoittaneen komission kanssa samanasteista yhteistyötä, koska kukin niistä oli samassa hallinnollisen menettelyn vaiheessa ja vastaavanlaisissa olosuhteissa esittänyt komissiolle samankaltaisia tietoja. Se alensi näin ollen kantajille määrättyjä sakkoja 20 prosenttia komission myöntämän 10 prosentin alennuksen sijaan.
126. Toisella väitteellään kantajat arvostelivat komissiota siitä, että se oli katsonut niiden kiistäneen kilpailusääntöjen rikkomisen. Kantajat väittivät, että ne olivat hallinnollisen menettelyn aikana tunnustaneet kartellin olemassaolon ja että kilpailusääntöjen rikkomisen tunnustamista ei voida mitenkään käyttää sakon alentamisen perusteena.
127. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiakirja-aineiston perusteella, että kantajat eivät olleet nimenomaisesti tunnustaneet kilpailusääntöjen rikkomista hallinnollisen menettelyn aikana: ne olivat tunnustaneet ainoastaan niiden tekemiksi väitettyjen tekojen paikkansapitävyyden.(44) Tämän jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esitti seuraavat perustelut:(45)
”272 Siltä osin kuin kantajat väittävät vielä, ettei sitä, etteivät yritykset ole kiistäneet sitä, miten komissio oli oikeudellisesti luonnehtinut tosiseikkoja, saa käyttää sakon alentamisen perusteena, on ratkaistava, onko tällä perusteella tehty alennus yhteistyötä koskevan tiedonannon ja luottamuksensuojan periaatteen vastainen sekä puolustautumisoikeuksia loukkaava, kuten kantajat väittävät.
273 Aluksi on todettava, että vaikka yhteistyötä koskevan tiedonannon D 2 kohdassa todella mainitaan tilanne, jossa yritys väitetiedoksiannon jälkeen ilmoittaa komissiolle, ettei se kiistä niiden tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, joihin komission esittämät syytökset perustuvat, tämän ei kuitenkaan voida tulkita tarkoittavan yksinomaan tämäntyyppistä yhteistyötä.
274 Yhteistyötä koskevan tiedonannon D 2 kohdassa oleva luettelo tässä kohdassa tarkoitetuista yhteistyön tyypeistä on vain suuntaa-antava, koska sen edellä on adverbi ’erityisesti’.
275 On myös muistutettava, että kyseinen tiedonanto koskee myös tapauksia, joissa yksi yrityksistä on ilmoittanut komissiolle kartellista joko ennen komission tutkimusta (tiedonannon B kohta) tai sen jälkeen, kun komissio on suorittanut tutkimuksen, jossa ei kuitenkaan ole saatu riittäviä todisteita päätöksen tekemiseen johtavan menettelyn aloittamiseksi (tiedonannon C kohta). Se, että tiedonannossa otetaan tällä tavalla nimenomaisesti huomioon mahdollisuus, että kilpailusääntöjen rikkominen tunnustetaan hallinnollisen menettelyn tässä vaiheessa, ei ole esteenä sille, että tunnustus tapahtuu myöhemmässä vaiheessa.
276 On lisäksi todettava, että kartellin olemassaolon tunnustaminen helpottaa enemmän komission työtä tutkintavaiheessa kuin pelkkä tosiseikkojen paikkansapitävyyden tunnustaminen.
277 Koska komission on arvioitava yritysten sen kanssa harjoittaman yhteistyön astetta yhdenvertaisuusperiaatetta loukkaamatta, AST:lla ei ollut syytä kohdistaa perusteltua luottamusta siihen, ettei tosiseikkojen paikkansapitävyyden tunnustaneita yrityksiä kohdella eri tavalla kuin yrityksiä, jotka ovat tunnustaneet myös kartellin olemassaolon.
278 Lopuksi on todettava, ettei KTN:n väitettä, jonka mukaan komissio oli tosiasiassa asettanut puolustautumisoikeuksiaan käyttäneet yritykset huonompaan asemaan, voida hyväksyä. Ei nimittäin ole väitetty, että komissio olisi sakkoja yhteistyön perusteella alentaessaan tässä asiassa velvoittanut KTN:n antamaan sellaisia vastauksia, joiden seurauksena se olisi joutunut myöntämään kilpailusääntöjen rikkomisen – – .”
128. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vahvistanut, että komissiolla oli oikeus alentaa enemmän kartellin olemassaolon tunnustaneiden yritysten sakkoja kuin niiden yritysten sakkoja, jotka olivat tunnustaneet niiden tekemiksi väitettyjen tekojen paikkansapitävyyden.
129. Kuudennessa valitusperusteessaan valittajat riitauttavat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arvioinnin. Ne ovat esittäneet kolmenlaisia väitteitä.
130. Ensinnäkin valittajat katsovat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt huomiotta puolustautumisoikeudet ja etenkin asiassa Orkem vastaan komissio 18.10.1989 annetussa tuomiossa(46) tunnustetun oikeuden olla todistamatta itseään vastaan. Siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut sakkoja voitavan alentaa enemmän kilpailusääntöjen rikkomisen tunnustaneiden yritysten osalta, sen päättely tekee valittajien mielestä vähemmän houkuttelevaksi puolustautumisoikeuksien käyttämisen ja jopa rankaisee niitä yrityksiä, jotka käyttävät puolustautumisoikeuksiaan kiistäessään komission tosiseikoista esittämän oikeudellisen luonnehdinnan.
131. Acerinox lisää, että asiassa Orkem annetussa tuomiossa on tehty selvä ero todistusaineiston vastineena tarjotun lievemmän kohtelun (mikä on laillista) ja syyllisyyden tunnustamisen vastineena tarjotun lievemmän kohtelun (mikä on lainvastaista) välillä. Acerinoxin mielestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päättelyssä sivuutetaan tämä ero, sillä siinä palkitaan syyllisyyden tunnustaminen.
132. Toiseksi valittajat katsovat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi on yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastainen. Ne huomauttavat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen katsoneen valituksenalaisissa tuomioissa, että niiden tarjoama yhteistyö hallinnollisen menettelyn aikana oli ”samanasteista” kuin Usinorin tarjoama yhteistyö. Näissä olosuhteissa pelkästään se, että Usinor oli lisäksi tunnustanut kartellin olemassaolon, ei ole objektiivinen peruste myöntää sille lisäalennusta sakosta. Näin on etenkin sen vuoksi, että tosiseikkojen oikeudellinen luonnehdinta hallinnollisen menettelyn aikana kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan eikä ole perusteita katsoa, että tällaisen luonnehdinnan hyväksyminen voisi helpottaa komission tutkimustyötä, joka pakostikin koskee tosiseikkoja eikä oikeudellisia seikkoja.
133. Kolmanneksi valittajat väittävät, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päättelyllä loukataan luottamuksensuojan periaatetta. Mikään tiedonannossa ei nimittäin anna aihetta ajatella, että kartellin olemassaolon tunnustaneiden yritysten sakkoa alennettaisiin enemmän. Tiedonannon D kohdan 2 alakohta koskee päinvastoin ainoastaan tapauksia, joissa yritykset eivät kiistä kyseessä olevien ”seikkojen olemassaoloa”.(47)
134. Ennen näiden eri väitteiden tutkimista on todettava, että yhteisöjen tuomioistuimet ovat jo tunnustaneet lievempää kohtelua koskevan käytännön yhteensopivuuden puolustautumisoikeuksien kanssa ja etenkin asiassa Orkem annetussa tuomiossa vahvistetun oikeuden olla todistamatta itseään vastaan kanssa. Asiassa Finnboard vastaan komissio(48) yhteisöjen tuomioistuin ja asiassa BPB De Eendracht vastaan komissio(49) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ovat katsoneet, että sakosta vapauttaminen tai sakon määrän alentaminen hallinnollisen menettelyn kuluessa osoitetun yhteistyöhalukkuuden perusteella ei saanut yrityksiä todistamaan itseään vastaan tai johtanut niiden sanktioimiseen puolustautumisoikeuksien käyttämisestä.(50)
135. Tämä oikeuskäytäntö selittyy sillä asemalla, joka pakon käsitteellä on oikeudessa olla todistamatta itseään vastaan. Jotta tätä oikeutta voidaan katsoa loukatun, edellytetään sitä, että kyseinen henkilö on tosiasiallisesti pakotettu toimittamaan tiettyjä tietoja tai todisteita, jotka voivat osoittaa kilpailusääntöjen rikkomisen.(51)
136. Siten on voitu katsoa, että 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus)(52) 11 artiklan 1 kohdan mukaiset tietojensaantipyynnöt olivat yhteensopivia oikeuden olla todistamatta itseään vastaan kanssa, sillä tässä tapauksessa yritykset eivät ole velvollisia vastaamaan komission niille esittämiin kysymyksiin.(53) Sitä vastoin asetuksen N:o 17 11 artiklan 5 kohdan nojalla tehdyt tietojensaantipyyntöjä koskevat päätökset voivat olla ristiriidassa puolustautumisoikeuksien kanssa, sillä niissä määrätään yrityksille seuraamus uhkasakon tai sakon muodossa niiden kieltäytyessä vastaamasta.(54)
137. Tämä pakkoa koskeva seikka mainitaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä. Kyseinen tuomioistuin katsoo, että oikeutta vaieta on loukattu ainoastaan silloin, kun henkilö on pakotettu toimittamaan tietoja, jotka voivat todistaa rikkomuksen.(55) Sen sijaan silloin, jos kyseessä olevaa henkilöä ei ole pakotettu puhumaan tai toimittamaan tietoja, oikeutta olla todistamatta itseään vastaan ei ole loukattu.(56)
138. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimet ovat pitäneet lievempää kohtelua koskevaa käytäntöä lainmukaisena. Ne ovat todenneet, että vaikka tämä käytäntö houkuttelee yrityksiä harjoittamaan yhteistyötä komission kansa, se ei millään tavoin pakota niitä toimittamaan tosiseikkoja tai todisteita, sillä yrityksen päätös toimittaa näitä seikkoja on aina vapaaehtoinen.(57)
139. Näillä perusteilla katson, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemä ero – tosiseikkojen paikkansapitävyyden tunnustaneiden ja kartellin olemassaolon tunnustaneiden yritysten välillä – ei ole ristiriidassa puolustautumisoikeuksien kanssa.
140. Samoin kuin tosiseikkojen tai todisteiden toimittaminen, myös kilpailusääntöjen rikkomisen tunnustaminen on täysin vapaaehtoista yritykselle. Sillä ei ole minkäänlaista pakkoa tunnustaa kartellia tai esittää todisteita, jotka voisivat osoittaa sen olemassaolon. Se, minkä verran yritys on halukas tekemään yhteistyötä hallinnollisessa menettelyssä, on siis yksinomaan yrityksen vapaassa valinnassa eikä missään oloissa komission määräämä.
141. Olisi virheellistä uskoa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemä ero sanktioisi puolustautumisoikeuksiaan käyttäneitä yrityksiä. Kuten yhteisöjen tuomioistuin(58) ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin(59) ovat jo korostaneet, puolustautumisoikeuksiaan käyttäville yrityksille ei määrätä tällä perusteella korotettua sakkoa. Niille määrätään vain seuraamus kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja muiden laillisesti huomioon otettavien kriteerien perusteella yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valvonnan alaisuudessa.
142. Näin ollen katson, että riidanalainen erottelu ei ole puolustautumisoikeuksia koskevan periaatteen vastainen.
143. Tämä erottelu ei näytä olevan myöskään yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastainen.
144. Vakiintuneen oikeuskäytännön(60) mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate estää kohtelemasta toisiinsa rinnastettavia tapauksia eri tavalla tai erilaisia tapauksia samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella. Esillä olevassa tapauksessa tosiseikkojen paikkansapitävyyden ja kartellin olemassaolon tunnustaneiden yritysten erilainen kohtelu on perusteltua juuri objektiivisesta syystä, joka liittyy komission työtaakan keventämiseen.
145. Yhteisöjen tuomioistuimet ovat toistuvasti katsoneet, että sakon määrän alentaminen on perusteltua ainoastaan, jos komissio on voinut yrityksen menettelyn vuoksi todeta kilpailusääntöjen rikkomisen helpommin ja mahdollisesti lopettaa sen.(61)
146. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut asiassa KTS ja AST vastaan komissio annetun tuomion 276 kohdassa, kartellin olemassaolon tunnustaminen helpottaa paljon enemmän komission työtä kuin pelkkä tosiseikkojen paikkansapitävyyden tunnustaminen. Jälkimmäisessä tapauksessa komission on yrityksen myöntämien tosiseikkojen (esimerkiksi sen, että se on osallistunut kokoukseen muiden tuottajien kanssa) perusteella vielä osoitettava kyseisen yrityksen menettelytapojen kilpailunvastaisuus (esimerkiksi se, että kokouksen tarkoituksena oli yhdenmukaistettu hintojen korottaminen). Sen sijaan ensin mainitussa tapauksessa komissio on vapautettu tästä jälkimmäisestä velvollisuudesta, koska yritys on tunnustanut menettelytapojensa rajoittavan kilpailua tai olevan kilpailusääntöjen vastaisia.
147. Tämä lähestymistapa ei mielestäni myöskään loukkaa komission toimivaltaa hallinnollisessa menettelyssä. Riippumatta tämän toimivallan sisältöä koskevasta keskustelusta voidaan vain todeta, että toisin kuin valittajat väittävät, sakon määrää ei alenneta täsmällisen oikeudellisen luonnehdinnan (esimerkiksi sen, että yrityksen menettelytapa merkitsee EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua hintasopimusta) hyväksymisen vuoksi, vaan kyseisen menettelytavan kilpailunvastaisuuden (esimerkiksi sen, että kokouksen tarkoituksena oli hintojen yhteinen korottaminen) tunnustamisen vuoksi. Yrityksiä ei siis kehoteta esittämään täsmällistä oikeudellista luonnehdintaa, jonka esittäminen kuuluu yksinomaan komissiolle.
148. Viimeisen väitteen osalta katson, että komission tekemä ero ei ole luottamuksensuojan periaatteen vastainen.
149. Riittää, kun todetaan, että komissio harjoitti jo ennen yhteistyötä koskevan tiedonannon antamista riidanalaisten erottelujen tekemistä. Edellä mainitussa asiassa Finnboard vastaan komissio se oli alentanut sakon määrää kaksi kolmannesta kilpailusääntöjen rikkomisen tunnustaneiden yritysten osalta, kun taas tosiseikkojen paikkansapitävyyden tunnustaneiden yritysten sakon määrää oli alennettu vain kolmannes.(62) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, eikä yhteisöjen tuomioistuin poikennut sen kannasta, että kyseinen ero oli perusteltua erityisesti kyseessä olevien yritysten hallinnollisessa menettelyssä omaksuman käyttäytymisen vuoksi.(63)
150. Toisin kuin valittajat väittävät, ei ole mitään syytä ajatella, että komissio olisi päättänyt luopua riidanalaisesta erottelusta tiedonannon yhteydessä. Päinvastoin, kyseisen tiedonannon D kohdan 2 alakohdasta ja varsinkin adverbin ”erityisesti” käytöstä ilmenee selvästi, että tosiseikkojen paikkansapitävyyden tunnustaminen on vain yksi niistä menettelytavoista, jotka voivat johtaa sakon määrän alentamiseen yhteistyön perusteella.
151. Näissä olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tehnyt minkäänlaista oikeudellista virhettä katsoessaan, että komissio saattoi perustellusti alentaa sakkoa enemmän kartellin olemassaolon tunnustaneiden yritysten kuin niiden osalta, jotka olivat tunnustaneet ainoastaan tosiseikkojen paikkansapitävyyden.
152. Ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää valittajien esittämän kuudennen valitusperusteen.
V Vastavalitus
153. Vastavalitus kohdistuu asiassa KTS ja AST vastaan komissio annetun tuomion 55–68 kohtaan, jossa on kumottu riidanalainen päätös siltä osin kuin KTN:n on katsottu olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon Thyssen Stahl on syyllistynyt.
154. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa KTS väitti, että riidanalainen päätös oli EHTY:n perustamissopimuksen 36 artiklan ensimmäisen kohdan vastainen sillä perusteella, että sen oikeutta tulla kuulluksi Thyssen Stahlin toimien osalta ei ollut noudatettu.
155. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi kyseisen kanneperusteen seuraavilla perusteilla:
”55 Puolustautumisoikeudet, joihin KTS on vedonnut, on nyt esillä olevassa asiassa taattu EHTY:n perustamissopimuksen 36 artiklan ensimmäisessä kohdassa, jonka mukaan komission on ennen tässä sopimuksessa määrätyn taloudellisen seuraamuksen määräämistä varattava sille, jota asia koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa.
56 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen menettelyssä, joka saattaa johtaa seuraamusten määräämiseen, on yhteisön oikeuden perustavanlaatuinen periaate, jota on noudatettava kaikissa olosuhteissa silloinkin, kun kysymys on hallinnollisesta menettelystä. Tämän periaatteen tehokas noudattaminen edellyttää, että asianomaiselle yritykselle annetaan hallinnollisesta menettelystä lähtien tilaisuus esittää asianmukaisesti näkemyksensä esille tuotujen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksestä sekä niistä asiakirjoista, joita komissio on käyttänyt väitteidensä tukena – – . Tästä seuraa erityisesti, että komissio saa ottaa huomioon ainoastaan ne tosiseikat, joista asianomaisilla on ollut tilaisuus esittää näkemyksensä – – .
57 On myös muistutettava, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka johti yritystä silloin, kun kilpailusääntöjä rikottiin, on lähtökohtaisesti vastattava kilpailusääntöjen rikkomisesta, vaikka toinen henkilö vastaisi yrityksen toiminnan harjoittamisesta silloin, kun päätös, jossa kilpailusääntöjen rikkominen todetaan, tehdään – – .
58 Nyt esillä olevassa asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee ensinnäkin, että sekä KTN:lle että Thyssen Stahlille osoitettiin 24.4.1997 väitetiedoksianto ja että molemmat yritykset vastasivat siihen erikseen edustajiensa kirjeillä 30.6.1997. KTN on väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa lisäksi todennut nimenomaisesti, että se esittää huomautuksensa ’KTN:n nimissä ja puolesta’.
59 On kiistatonta, että KTN, jonka seuraaja kantaja KTS on, on 23.7.1997 päivätyllä komissiolle osoitetulla kirjeellä hyväksynyt vuodesta 1993 alkaen vastuun seikoista, joista Thyssen Stahlia moitittiin, vaikka Thyssen Stahlin toiminta kyseisillä tuotealoilla siirtyi sille vasta 1.1.1995.
60 KTN on edellä mainitussa kirjeessä todennut nimenomaisesti seuraavaa:
’Olette kirjeen otsikossa mainitussa menettelyssä [asia IV/35.814 – KTN] pyytänyt Thyssen Stahlin lakimääräiseltä edustajalta – – , että [KTN] Thyssen Stahlin ruostumattomien teräslevytuotteiden toimialan siirron johdosta nimenomaisesti vahvistaisi ottavansa vastuun Thyssen Stahlin mahdollisesti toteuttamista toimista vuodesta 1993 lähtien siltä osin kuin on kysymys tämän menettelyn kohteena olevista ruostumattomasta teräksestä valmistetuista levytuotteista. Tällä kirjeellä vahvistamme tämän nimenomaisesti.’
61 Komissio on päätöksen 102 perustelukappaleessa todennut ilmoituksesta, että se on otettava huomioon päätöksen päätösosassa. Komissio on tämän perusteella katsonut KTN:n olevan vastuussa EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 1 kohdan vastaisina pidetyistä Thyssen Stahlin toimista – – ja näin ollen määrännyt sille sakon myös niiden tosiseikkojen perusteella, joista Thyssen Stahlia on moitittu – – . Komissio on tältä osin katsonut päätöksen 78 perustelukappaleessa, että kilpailusääntöjen rikkominen, johon Thyssen Stahlin on katsottu syyllistyneen, on kestänyt joulukuusta 1993, jolloin pidettiin Madridin kokous, jossa ruostumattomasta teräksestä valmistettujen levytuotteiden tuottajat aloittivat yhteistoiminnan, 1.1.1995 asti, jolloin Thyssen Stahlin tämä toimiala luovutettiin.
62 On korostettava, ettei ole kiistetty, että komissiolla oli KTN:n 23.7.1997 antama ilmoitus huomioon ottaen poikkeuksellisesti oikeus katsoa KTN:n olevan vastuussa siitä kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, johon Thyssen Stahlin oli katsottu syyllistyneen joulukuun 1993 ja 1.1.1995 välisenä aikana. – –
63 Koska ilmoitus kuitenkin merkitsee poikkeusta periaatteesta, jonka mukaan henkilölle – luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle – voidaan määrätä seuraamus vain seikoista, joista sitä itseään moititaan, sitä on tulkittava suppeasti. On erityisesti todettava, että ilmoituksen antaneen henkilön ei voida olettaa luopuneen käyttämästä puolustautumisoikeuksiaan, jollei se ole itse niin ilmoittanut.
64 Toisin kuin komissio asiallisesti väittää, KTN:n 23.7.1997 antamaa ilmoitusta ei voida tulkita niin, että KTN olisi samalla luopunut oikeudestaan tulla kuulluksi seikoista, joista Thyssen Stahlia on moitittu tälle 24.4.1997 tiedoksi annetussa väitetiedoksiannossa ja joista KTN on suostunut vastedes vastaamaan, jos niiden johdosta määrätään sakko.
65 Tämä pitää paikkansa sitäkin suuremmalla syyllä, kun väitetiedoksianto on osoitettu erikseen KTN:lle ja Thyssen Stahlille ja kun KTN:lle ei väitetiedoksiannossa ilmeisestikään ole asetettu vastuuta toimista, joihin Thyssen Stahlin väitettiin syyllistyneen.
66 Nyt esillä olevassa asiassa on siis todettava, ettei komissio ole antanut KTN:lle tilaisuutta esittää huomautuksiaan niiden seikkojen paikkansapitävyydestä ja merkityksestä, joista Thyssen Stahlia on moitittu, ja ettei KTN näin ollen ole pystynyt käyttämään puolustautumisoikeuksiaan tältä osin.
67 Kuten oikeuskäytännöstä ilmenee, komissiolla ei näin ollen ollut oikeutta katsoa KTN:n olevan vastuussa Thyssen Stahlin toimista eikä siten oikeutta määrätä KTN:lle sakkoa niiden seikkojen johdosta, joista Thyssen Stahlia moitittiin, kun väitetiedoksianto oli tältä osin osoitettu vain Thyssen Stahlille – – .
68 KTS:n kanneperustetta on tämä huomioon ottaen siis pidettävä perusteltuna, ja päätöksen 1 artikla on kumottava siltä osin kuin KTN:n on siinä katsottu olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon Thyssen Stahlin on katsottu syyllistyneen.”
156. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti edellä mainitussa asiassa antamansa tuomion 315 kohdassa alentaa KTN:lle määrättyä sakkoa 3 564 000 eurolla.
157. Valituksessaan komissio vaatii valituksenalaisen tuomion kumoamista tältä osin. Se on esittänyt vaatimuksensa tueksi seuraavat neljä valitusperustetta:
– todistusaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla
– yrityksen kilpailunvastaisesta menettelytavasta seuraavan vastuun siirtymistä toiselle yritykselle koskevien edellytysten noudattamatta jättäminen
– puolustautumisoikeuksia koskevien vaatimusten noudattamatta jättäminen sekä
– tosiseikkojen aineellinen paikkansapitämättömyys ja todistusaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla.
A Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
158. Ensimmäisellä valitusperusteellaan komissio arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se on katsonut, ettei KTN ollut luopunut käyttämästä puolustautumisoikeuksiaan Thyssen Stahlin tekemiksi väitettyjen tekojen osalta.
159. Se katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tältä osin ottanut sille esitetyn todistusaineiston huomioon vääristyneellä tavalla. Se ei ole ottanut riittävästi huomioon tiettyjä asiakirja-aineistoon sisältyviä seikkoja, kuten 24.4.1997 päivättyä väitetiedoksiantoa, Thyssen Stahlin vastausta väitetiedoksiantoon ja kirjettä, jolla komissio oli pyytänyt KTN:ää vahvistamaan, että se ottaa vastuun Thyssen Stahlin menettelytavoista. Komissio katsoo, että näiden seikkojen perusteellisen tutkinnan olisi pitänyt osoittaa, että KTN oli luopunut oikeudestaan tulla kuulluksi Thyssen Stahlin tekemiksi väitetyistä teoista.
160. EHTY:n perustamissopimuksen 32 d artiklan nojalla, joka on samanlainen kuin EY 225 artikla, valituksessa saadaan tukeutua vain oikeussääntöjen rikkomista koskeviin perusteisiin eikä valitusta siis miltään osin saa kohdistaa tosiasiakysymysten arviointiin.(64)
161. Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella yhteisöjen tuomioistuimella on kuitenkin oikeus tutkia ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittamaa tosiseikkojen määrittelyä tilanteessa, jossa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi toimitetusta aineistosta.(65) Yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt, että tässä tapauksessa tämän paikkansapitämättömyyden on ilmettävä toimitetusta aineistosta selvästi ilman, että on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen tätä tosiseikastoa.(66)
162. Lisäksi oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että vaikka ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen arvioimaan esitettyjen todisteiden näyttöarvoa,(67) kysymys siitä, onko nämä todisteet otettu huomioon vääristyneellä tavalla, voidaan saattaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi valituksen yhteydessä.(68) Valitusperusteella, jonka mukaan todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, pyritään osoittamaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on muuttanut sille esitettyjen todisteiden tarkoitusta, sisältöä tai merkitystä. Vääristäminen voi näin ollen perustua todisteiden sisällön muuttamiseen,(69) siihen, että niitä koskevia olennaisia seikkoja ei ole otettu huomioon,(70) tai siihen, että niiden asiayhteyttä ei ole otettu huomioon.(71)
163. Esillä olevassa asiassa komissio väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ottanut huomioon vääristyneellä tavalla sille esitetyt todisteet (siltä osin kuin se ei ole ottanut huomioon kaikkea toimitettua aineistoa) ja että sen tosiseikkoja koskevat toteamukset ovat siten aineellisesti paikkansapitämättömiä (sillä KTN on luopunut puolustautumisoikeuksiensa käyttämisestä). Toisin kuin KTS väittää,(72) komission ensimmäinen valitusperuste on näin ollen otettava tutkittavaksi edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.
164. Mielestäni tämä valitusperuste on kuitenkin selvästi perusteeton.
165. Asiakirja-aineistossa ei ole mitään sellaista, jonka perusteella KTN:n voitaisiin todeta luopuneen puolustautumisoikeuksiensa käyttämisestä Thyssen Stahlin joulukuun 1993 ja tammikuun 1995 välisenä aikana tekemiksi väitettyjen tekojen osalta. KTN ei ole vastauksessaan ensimmäiseen väitetiedoksiantoon,(73) vastauksessaan toiseen väitetiedoksiantoon,(74) oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevassa muistiossaan(75) eikä liioin 23.7.1997 päivätyssä ilmoituksessaan(76) todennut, että se haluaisi olla esittämättä näkemystään Thyssen Stahlin kyseisenä ajanjaksona tekemiksi väitettyjen tekojen paikkansapitävyydestä ja merkityksestä.
166. Lisättäköön, että siltä osin kuin tällainen luopuminen on poikkeus yhteisön oikeuden perustavanlaatuisesta periaatteesta, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia on kunnioitettava kaikissa menettelyissä, jotka voivat johtaa seuraamusten määräämiseen, sen on välttämättä tapahduttava nimenomaisesti ja yksiselitteisesti. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on korostanut valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa, kenenkään ei voida olettaa luopuneen käyttämästä puolustautumisoikeuksiaan.
167. Näissä olosuhteissa komission esille tuomat asiakirjat (24.4.1997 päivätty väitetiedoksianto, Thyssen Stahlin vastaus väitetiedoksiantoon ja kirje, jolla komissio oli pyytänyt KTN:ää vahvistamaan, että se ottaa vastuun Thyssen Stahlin menettelytavoista) eivät voi missään oloissa osoittaa, että KTN oli luopunut käyttämästä puolustautumisoikeuksiaan. Koska nämä asiakirjat ovat peräisin muualta kuin kyseessä olevalta yritykseltä (KTN), ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi pitää niitä riittävänä näyttönä tämän yrityksen aikomuksesta luopua näiden oikeuksien käyttämisestä.
168. Kaiken esitetyn perusteella katson, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tehnyt minkäänlaista virhettä todetessaan, että KTN ei ollut luopunut käyttämästä puolustautumisoikeuksiaan Thyssen Stahlin tekemiksi väitettyjen tekojen osalta.
169. Ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää komission esittämän ensimmäisen valitusperusteen.
B Toinen valitusperuste, jonka mukaan yrityksen menettelytavasta seuraavan vastuun siirtymistä toiselle yritykselle koskevia edellytyksiä ei ole noudatettu
170. Toisella valitusperusteellaan komissio väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon edellytyksiä, jotka koskevat yrityksen kilpailunvastaisesta menettelystä seuraavan vastuun siirtymistä toiselle yritykselle.
171. Komissio korostaa, että riippumatta siitä, oliko KTN luopunut käyttämästä puolustautumisoikeuksiaan, sillä oli joka tapauksessa oikeus katsoa KTN:n olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon Thyssen Stahl oli syyllistynyt. Komission mukaan oikeuskäytännössä asetetut edellytykset ”yrityskohtaisen vastuun” periaatteesta poikkeamiseksi olivat täyttyneet, sillä KTN oli Thyssen Stahlin taloudellinen ja oikeudellinen seuraaja. Komissio vetoaa tältä osin asiassa Suiker Unie ym. vastaan komissio 16.12.1975 annettuun tuomioon(77) ja asiassa CRAM ja Rheinzink vastaan komissio 28.3.1984 annettuun tuomioon(78) sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa Enichem Anic vastaan komissio 17.12.1991 antamaan tuomioon(79) ja asiassa NMH Stahlwerke ym. vastaan komissio 11.3.1999 antamaan tuomioon.(80)
172. Mielestäni myös tämä toinen valitusperuste on perusteeton.
173. Vakiintuneen oikeuskäytännön(81) mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka johtaa kyseessä olevaa yritystä aikana, jolloin kilpailusääntöjä on rikottu, on lähtökohtaisesti vastattava kilpailusääntöjen rikkomisesta, vaikka kilpailusääntöjen rikkomisesta tehdyn langettavan päätöksen tekemispäivänä yrityksen toiminta on toisen oikeushenkilön vastuulla.
174. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt, että niin sanottua taloudellisen jatkuvuuden kriteeriä, jonka perusteella yrityskohtaisen vastuun periaatteesta on mahdollista poiketa toiminnan jatkuessa, voidaan soveltaa ainoastaan siinä tapauksessa, että yrityksen toiminnasta vastuussa oleva oikeushenkilö on oikeudellisesti lakannut olemasta kilpailusääntöjen rikkomisen jälkeen.(82)
175. Esillä olevassa asiassa asiakirja-aineistosta(83) ilmenee, että Thyssen Stahl on ollut olemassa kilpailusääntöjen rikkomisen koko keston ajan ja (ainakin) riidanalaisen päätöksen tekoajankohtaan saakka.
176. Oikeuskäytäntöä, johon komissio vetoaa, ei näin ollen voida soveltaa esillä olevassa asiassa.
C Kolmas valitusperuste, jonka mukaan puolustautumisoikeuksia koskevia vaatimuksia ei ole noudatettu
177. Kolmannella valitusperusteellaan komissio arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se on asettanut liian tiukat kriteerit puolustautumisoikeuksien osalta.
178. Se korostaa, että esillä olevassa asiassa KTN on ollut molempien väitetiedoksiantojen, sekä 19.12.1995 että 24.4.1997 päivätyn väitetiedoksiannon adressaatti; että koko hallinnollisen menettelyn ajan KTN on esittänyt huomautuksia paitsi omissa nimissään myös Thyssen Stahlin nimissä; että toisessa väitetiedoksiannossaan komissio on täsmentänyt KTN:n ottavan vastuun Thyssen Stahlin menettelytavoista; että myöhemmin lähettämässään kirjeessä se on pyytänyt KTN:ää vahvistamaan tämän seikan ja että 23.7.1997 päivätyssä ilmoituksessaan KTN on vahvistanut ottavansa vastuun Thyssen Stahlin toimista ”myös vuoteen 1993 saakka kestävän ajanjakson osalta”.
179. Komissio katsoo, että näissä olosuhteissa KTN oli täysin tietoinen Thyssen Stahlia vastaan esitetyistä väitteistä ja että se tiesi komission pitävän sitä vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon kyseinen yhtiö oli syyllistynyt. Näin ollen puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen ei edellyttänyt, toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että komissio kehottaisi uudelleen KTN:ää esittämään kantansa Thyssen Stahlin tekemiksi väitetyistä teoista. Tällaisen vaatimuksen asettaessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on komission mielestä tehnyt oikeudellisen virheen.
180. Huomattakoon, että puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia, on yhteisön oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava myös luonteeltaan hallinnollisessa menettelyssä.(84)
181. Tämän periaatteen mukaan komission yritykselle osoittamaan väitetiedoksiantoon on sisällytettävä tätä yritystä vastaan esitetyt olennaiset seikat, kuten tosiseikat, joista yritystä moititaan, niiden oikeudellinen luonnehdinta ja todistusaineisto, johon komissio tukeutuu, jotta tämä yritys voisi esittää hyödyllisesti väitteensä ja perustelunsa sitä vastaan käydyssä hallinnollisessa menettelyssä.(85)
182. Asiassa Compagnie maritime belge transports ym. vastaan komissio 16.3.2000 antamassaan tuomiossa(86) ja asiassa ARBED vastaan komissio 2.10.2003 antamassaan tuomiossa(87) yhteisöjen tuomioistuin on vielä täsmentänyt, että ”kun otetaan huomioon väitetiedoksiannon merkitys, siinä on yksiselitteisesti täsmennettävä se oikeushenkilö, jolle sakot mahdollisesti määrätään”.
183. Esillä olevassa asiassa pitää paikkansa, että 24.4.1997 päivätyssä väitetiedoksiannossaan komissio oli todennut, että KTN ”ottaa vastuun Thyssen Stahlin toimista ennen sen perustamista”.(88) Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisessa tuomiossa katsonut, tässä väitetiedoksiannossa ei kuitenkaan todettu selvästi, että komissiolla olisi aikomus määrätä sakko KTN:lle kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon Thyssen Stahl oli syyllistynyt. Se ei sisältänyt myöskään KTN:lle osoitettua selvää kehotusta esittää huomautuksensa Thyssen Stahlin tekemiksi väitettyjen tekojen paikkansapitävyydestä ja merkityksestä eikä liioin asiakirjoista, joihin komissio oli tältä osin tukeutunut.
184. Kyseisen 24.4.1997 päivätyn väitetiedoksiannon aiheuttamaa epätietoisuutta on vielä lisännyt muun muassa se, että kyseinen tiedoksianto on toimitettu erikseen KTN:lle ja Thyssen Stahlille. Näillä kahdella eri lähetyksellä komissio on antanut ymmärtää, että Thyssen Stahlille voidaan määrätä sakkoa kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon se oli syyllistynyt ennen 1.1.1995.
185. Näiden seikkojen perusteella katson, että 24.4.1997 päivätty väitetiedoksianto ei täyttänyt oikeuskäytännössä asetettuja selkeyden vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näin ollen ole tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan, että komissio ei ollut pätevästi kehottanut KTN:ää esittämään huomautuksiaan Thyssen Stahlin tekemiksi väitetyistä teoista.
186. Tämän vuoksi ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää komission esittämän kolmannen valitusperusteen.
D Neljäs valitusperuste, jonka mukaan tosiseikat eivät pidä aineellisesti paikkaansa ja todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
187. Neljännellä valitusperusteellaan komissio arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se on katsonut, ettei KTN ollut voinut käyttää puolustautumisoikeuksiaan Thyssen Stahlin toimien osalta.
188. Se katsoo, että tältä osin valituksenalaisessa tuomiossa esitetyt tosiseikat eivät pidä aineellisesti paikkaansa ja että todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Komission mukaan ”asiakirja-aineisto osoittaa, että KTN oli Thyssen [Stahlin] suostumuksella useaan otteeseen ilmaissut spontaanisti kantansa komission Thyssen [Stahlia] vastaan esittämistä väitteistä ja käyttänyt näin ollen puolustautumisoikeuksiaan”.(89)
189. Riippumatta siitä, että komissio ei ole tukenut tätä perustetta kirjelmissään,(90) se on mielestäni joka tapauksessa perusteeton.
190. Oikeuskäytännön(91) mukaan yhteisöjen tuomioistuin voi katsoa, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määrittämä tosiseikasto pidä paikkaansa ainoastaan, jos tämä paikkansapitämättömyys ilmenee toimitetusta aineistosta selvästi. Lisäksi on todettu, että valitusperuste, jonka mukaan todistusaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todella muuttanut sille esitettyjen todisteiden tarkoitusta, sisältöä tai merkitystä.(92)
191. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei kuitenkaan esillä olevassa asiassa ole tehnyt mitään tämänkaltaista virhettä.
192. Asiakirja-aineiston(93) perusteellisenkaan tarkastelun perusteella ei voida todeta varmasti ja selvästi, että KTN olisi käyttänyt puolustautumisoikeuksiaan Thyssen Stahlin toimien osalta. Mielestäni ei ole selvää, että KTN:n hallinnollisen menettelyn aikana esittämät huomautukset olisivat tavalla tai toisella käsittäneet myös komission Thyssen Stahlin tekemiksi väittämät teot.
193. Näissä olosuhteissa ei voida katsoa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määrittämä tosiseikasto ei pitäisi selvästi paikkaansa tai että se olisi ottanut todistusaineiston huomioon vääristyneellä tavalla.
194. Ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää komission esittämän viimeisen valitusperusteen.
VI Asian käsitteleminen uudestaan
195. Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, yhteisöjen tuomioistuin julistaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen mitättömäksi. Tässä tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
196. Käsiteltävänä oleva asia on mielestäni ratkaisukelpoinen siltä osin kuin olen ehdottanut tuomion kumoamista.(94) Ehdotan siten yhteisöjen tuomioistuimelle, että se käsittelee asian uudestaan ja ratkaisee lopullisesti Acerinoxin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän perusteen.
VII Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostettu kanne
197. Acerinox vaatii riidanalaisen päätöksen kumoamista ja vetoaa kahteen perusteeseen, joista toisen mukaan se ei ole osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen.
198. Tässä perusteessaan Acerinox väittää, että komissio ei ole esittänyt näyttöä sopimuksesta tai yhdenmukaistetusta menettelytavasta, joka koskisi seostelisän soveltamista Espanjan markkinoilla.
199. Se korostaa, että näyttö tällaisesta kartellista ei voi perustua 14.1.1994 päivättyyn Avestan telekopioon, jonka mukaan ”Acerinox ilmoitti, että seostelisää sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 1994 alkaen (luitte oikein, huhtikuuta!)”. Acerinoxin mukaan ”tämä kantajan tekemää ’ilmoitusta’ koskeva tieto ei pitänyt paikkaansa”(95) ”eikä mitään tällaista ’ilmoitusta’ ollut tehty”.(96)
200. Tältä osin on huomattava, että kun kysymys on kilpailusääntöjen rikkomista koskevasta oikeudenkäynnistä, komission on esitettävä selvitys niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista.(97)
201. Mikään yhteisön oikeuden periaate ei myöskään estä sitä, että kun komissio katsoo kilpailusääntöjä rikotun, se perustaa kantansa yhteen ainoaan asiakirjaan, kunhan asiakirjan todistusarvo ei ole kyseenalainen ja kunhan kyseisestä asiakirjasta yksinään käy varmuudella ilmi se, että kilpailusääntöjä on rikottu.(98) Komissio voi pitää todisteena yrityksen menettelystä myös kolmannen kanssa käytyä kirjeenvaihtoa:(99) se, että kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistynyt yritys ei ole asiakirjan laatija(100) tai adressaatti,(101) ei poista asiakirjan todistusarvoa, jota on arvioitava yksinomaan sen sisällön ja merkityksen perusteella.
202. Asiakirjan todistusarvon määrittämiseksi on otettava huomioon useita seikkoja, kuten asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet, adressaatti ja sisältö, ja pohdittava näiden seikkojen perusteella, vaikuttaako se sisällöltään järkevältä ja luotettavalta.(102) Lisäksi yritys voi pätevästi kiistää asiakirjan todistusarvon ainoastaan, jos se esittää yksityiskohtaista näyttöä, joka saattaa asiakirjan sisällön todenperäisyyden epäilyksenalaiseksi.(103)
203. Esillä olevassa asiassa Avestan 14.1.1994 päivätyn telekopion todistusarvosta ei ole epäilystä.
204. Kyseisen telekopion on laatinut Avestan edustaja Madridin kokouksessa eli W.(104) Se on seurausta tästä kokouksesta, jossa ruostumattomasta teräksestä valmistettujen levytuotteiden tuottajat sopivat soveltavansa kyseisen kokouksen päivämäärästä alkaen samojen viitearvojen perusteella laskettua seostelisää. Telekopio on myös laadittu vähän sen jälkeen, kun Ugine oli toimittanut kaikille kilpailijoilleen 11.1.1994 päivätyllä telekopiolla yksityiskohtaisia tietoja seostelisistä, joita se aikoi soveltaa Ranskan markkinoilla 1.2.1994 alkaen.
205. Lisäksi riidanalainen telekopio on osoitettu Avestan jakelusta vastaaville tytäryhtiöille ja on jatkoa aikaisemmalle, vuoden 1993 joulukuun puolivälissä laaditulle telekopiolle, jolla Avesta oli ilmoittanut mahdollisuudesta soveltaa seostelisää helmikuusta 1994 alkaen.(105)
206. Myös sisällöltään riidanalainen telekopio vaikuttaa järkevältä ja luotettavalta. Avesta ilmoittaa tytäryhtiöilleen siinä seuraavin sanoin tiettyjen kilpailijoidensa ilmaisemasta kannasta, joka koskee seostelisän soveltamispäivää niiden kotimarkkinoilla:
”Saamiemme tietojen mukaan tiettyjä toimenpiteitä on jo toteutettu:
– Ugine on ilmoittanut soveltavansa 1.2.1994 alkaen seuraavia lisiä:
4,36 GBP 430-laadun osalta
47,55 GBP 304-laadun osalta ja
74,03 GBP 316-laadun osalta;
– Acerinox ilmoitti, että seostelisää sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 1994 alkaen (luitte oikein, huhtikuuta!);
– Outokummun pitäisi käsittääksemme yhtyä tähän kantaan, mutta se ei ole vielä vahvistanut sitä;
– Thyssenin pitäisi ilmoittaa kannastaan ensi maanantaina;
– Kruppilta ei ole saatu vielä minkäänlaista tietoa;
– Ilva ilmoitti soveltavansa muutettua perushintaa helmikuusta alkaen, mutta tämä muutos koskisi vain varastonpitäjiä eikä kuluttajia;
– ALZ ei ole vielä ottanut lopullista kantaa.”
207. Näissä olosuhteissa tietoa, jonka mukaan Acerinox oli sitoutunut soveltamaan seostelisää Espanjan markkinoilla 1.4.1994 alkaen, näyttäisi olevan vaikeaa kiistää. Acerinox ei sitä paitsi ole esittänyt mitään yksityiskohtaista näyttöä, joka saattaisi tämän tiedon todenperäisyyden epäilyksenalaiseksi.
208. Näiden seikkojen perusteella katson, että riidanalainen telekopio on todiste siitä, että 14.1.1994 Acerinox oli joka tapauksessa ilmaissut aikomuksensa soveltaa Espanjassa seostelisää Madridin kokouksessa kyseessä olevien yritysten kesken sovitulla tavalla ja näin ollen osallistunut kartelliin.
209. Ehdotan näin ollen, että yhteisöjen tuomioistuin hylkää Acerinoxin esittämän perusteen.
VIII Oikeudenkäyntikulut
210. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan, jota työjärjestyksen 118 artiklan mukaan sovelletaan valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Komissio on vaatinut valittajien velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut ja (lähes) kaikki niiden vaatimukset on hylätty. Ne on näin ollen mielestäni velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan esillä olevissa muutoksenhakumenettelyissä.
211. Työjärjestyksen 122 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan silloin, kun valitus on perusteltu ja yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee itse riidan lopullisesti, se päättää oikeudenkäyntikuluista. Esillä olevassa asiassa on hylätty Acerinoxin vaatimus, jonka mukaan sen ei olisi katsottava osallistuneen kartelliin Espanjan markkinoilla, ja komissio on vaatinut valittajan velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut. Näin ollen Acerinox on velvoitettava tältä osin korvaamaan oikeudenkäyntikulut kyseisen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Muilta osin asiassa Acerinox vastaan komissio annetun tuomion tuomiolauselmaa ei ole syytä muuttaa.
IX Ratkaisuehdotus
212. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin toteaa seuraavaa:
1) Asiassa T-48/98, Acerinox vastaan komissio, 13.12.2001 annettu Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä on hylätty kantajan kanneperuste, jonka mukaan se ei ole osallistunut kartelliin Espanjan markkinoilla.
2) Valitukset hylätään muilta osin.
3) Compañía Española para la Fabricación de Aceros Inoxidables, SA:n (Acerinox) kumoamiskanne hylätään.
4) Compañía Española para la Fabricación de Aceros Inoxidables, SA (Acerinox), ThyssenKrupp Stainless GmbH ja ThyssenKrupp Acciai Speciali Terni SpA vastaavat muutoksenhakumenettelyissä aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan yhteisöjen komission oikeudenkäyntikulut näissä menettelyissä.
5) Compañía Española para la Fabricación de Aceros Inoxidables, SA (Acerinox) vastaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa Euroopan yhteisöjen komission oikeudenkäyntikuluista tässä menettelyssä. Komissio vastaa yhdestä kolmasosasta kyseisessä menettelyssä aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan.
1 – Alkuperäinen kieli: ranska.
2 – Yhdistetyt asiat T-45/98 ja T-47/98, Krupp Thyssen Stainless GmbH ja Acciai speciali Terni Spa v. komissio, tuomio 13.12.2001 (Kok. 2001, s. II-3757; jäljempänä valituksenalainen tuomio tai asiassa KTS ja AST v. komissio annettu tuomio) ja asia T-48/98, Compañía Española para la Fabricación de Aceros Inoxidables SA (Acerinox) v. komissio, tuomio 13.12.2001 (Kok. 2001, s. II-3859; jäljempänä valituksenalainen tuomio tai asiassa Acerinox v. komissio annettu tuomio).
3 – EYVL L 100, s. 55 (jäljempänä riidanalainen päätös tai päätös).
4 – Asia C-197/99 P, Belgia v. komissio, tuomio 11.9.2003 (julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 65–68 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
5 – Ks. vastaavasti asia C-259/96 P, neuvosto v. De Nil ja Impens, tuomio 14.5.1998 (Kok. 1998, s. I-2915, 32–34 kohta) ja asia C-449/98 P, IECC v. komissio, tuomio 17.5.2001 (Kok. 2001, s. I-3875, 70 kohta) sekä asia C-149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995 (Kok. 1995, s. I-2165, 58 kohta); asia C-268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996 (Kok. 1996, s. I-4971, 52 kohta) ja asia C-159/98 P(R), Alankomaiden Antillit v. neuvosto, määräys 25.6.1998 (Kok. 1998, s. I-4147, 70 kohta).
6 – Asia C-298/93 P, Klinke v. yhteisöjen tuomioistuin, tuomio 29.6.1994 (Kok. 1994, s. I-3009, 21–25 kohta).
7 – Ibidem (tuomion 19 ja 20 kohta).
8 – Acerinoxin asiassa T-48/98 toimittama kannekirjelmä (s. 9). Ks. myös Acerinoxin kyseisessä asiassa toimittama vastauskirjelmä (10 kohta).
9 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 203–209 kohta.
10 – Ks. vastaavasti asia C-196/99 P, Aristrain v. komissio, tuomio 2.10.2003 (102 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
11 – Ks. mm. asia C-49/92 P, komissio v. Anic Partecipazioni, tuomio 8.7.1999 (Kok. 1999, s. I‑4125, 118 ja 119 kohta) ja asia C-199/92 P, Hüls v. komissio, tuomio 8.7.1999 (Kok. 1999, s. I-4287, 161 kohta).
12 – Em. asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 119 kohta.
13 – Em. asia komissio v. Anic Partecipazioni, tuomion 121 kohta ja em. asia Hüls v. komissio, tuomion 162 kohta.
14 – Em. asia Hüls v. komissio, tuomion 149, 150 ja 168 kohta.
15 – Ibidem, tuomion 167 ja 168 kohta.
16 – Ks. yhdistetyt asiat T-25/95, T-26/95, T-30/95–T-32/95, T-34/95–T-39/95, T-42/95–T-46/95, T‑48/95, T-50/95–T-65/95, T-68/95–T-71/95, T-87/95, T-88/95, T-103/95 ja T‑104/95, Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomio 15.3.2000 (Kok. 2000, s. II-491, 1865, 1910 ja 1938 kohta).
17 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 32 kohta.
18 – Asia C-274/99 P, Connolly v. komissio, tuomio 6.3.2001 (Kok. 2001, s. I-1611).
19 – Em. asia Connolly v. komissio, tuomion 120 kohta.
20 – Em. asia Connolly v. komissio, tuomion 121 kohta ja em. asia Belgia v. komissio, tuomion 81 kohta.
21 – Idem.
22 – Acerinoxin valituksen 46 kohta.
23 – Huomattakoon, että suuntaviivojen laillisuus on kyseenalaistettu yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevissa yhdistetyissä asioissa C-189/02 P, C-202/02 P, C-205/02 P, C-206/02 P, C‑207/02 P, C-208/02 P ja C-213/02 P, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, joissa julkisasiamies Tizzano on antanut ratkaisuehdotuksensa 8.7.2004.
24 – Acerinoxin asiassa T-48/98 toimittama kannekirjelmä (s. 19).
25 – Asia T-354/94 (Kok. 1998, s. II-2111, 82 ja 83 kohta).
26 – Ks. tältä osin tämän ratkaisuehdotuksen 154–156 kohta.
27 – Asia 170/83, Hydrotherm, tuomio 12.7.1984 (Kok. 1984, s. 2999, 11 kohta).
28 – Asia 48/69, ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972 (Kok. 1972, s. 619, Kok. Ep. II, s. 25, 133 kohta). Ks. myös asia 15/74, Sterling Drug, tuomio 31.10.1974 (Kok. 1974, s. 1147, Kok. Ep. II, s. 373, 41 kohta); asia 16/74, Winthrop, tuomio 31.10.1974 (Kok. 1974, s. 1183, 32 kohta); asia 30/87, Bodson, tuomio 4.5.1988 (Kok. 1988, s. 2479, 19 kohta); asia 66/86, Ahmed Saeed Flugreisen ja Silver Line Reisebüro, tuomio 11.4.1989 (Kok. 1989, s. 803, Kok. Ep. X, s. 21, 35 kohta) ja asia C-73/95 P, Viho v. komissio, tuomio 24.10.1996 (Kok. 1996, s. I‑5457, 16 kohta).
29 – Asia C-286/98 P (Kok. 2000, s. I-9925, 39 kohta).
30 – Asia C-294/98 P, Metsä-Serla ym. v. komissio, tuomio 16.11.2000 (Kok. 2000, s. I-10065, 27 kohta). Ks. myös em. asia ICI v. komissio, tuomion 132 ja 133 kohta; asia 107/82, AEG v. komissio, tuomio 25.10.1983 (Kok. 1983, s. 3151, Kok. Ep. VII, s. 281, 49 kohta); asia C‑310/93 P, BPB Industries ja British Gypsum v. komissio, tuomio 6.4.1995 (Kok. 1995, s. I‑865, 11 kohta sekä kyseisessä asiassa antamani ratkaisuehdotuksen 20–31 kohta); asia C‑279/98 P, Cascades v. komissio, tuomio 16.11.2000 (Kok. 2000, s. I-9693, 77 kohta sekä julkisasiamies Mischon kyseisessä asiassa antaman ratkaisuehdotuksen 59 kohta) ja em. asia Aristrain v. komissio, tuomion 96 kohta.
31 – Asia C-248/98 P (Kok. 2000, s. I-9641, 71–74 kohta).
32 – Ibidem, tuomion 73 kohdan neljäs alakohta.
33 – Ks. tästä harkintavallasta mm. asia T-150/89, Martinelli v. komissio, tuomio 6.4.1995 (Kok. 1995, s. II-1165, 59 kohta); asia T-49/95, Van Megen Sports v. komissio, tuomio 11.12.1996 (Kok. 1996, s. II-1799, 53 kohta); asia T-229/94, Deutsche Bahn v. komissio, tuomio 21.10.1997 (Kok. 1997, s. II-1689, 127 kohta) ja asia T-224/00, Archer Daniels Midland ja Archer Daniels Midlands Ingredients v. komissio, tuomio 9.7.2003 (55 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
34 – Asia KTS ja AST v. komissio. Ks. myös asia Acerinox v. komissio, tuomion 55–66 kohta.
35 – Ks. AST:n valitus (12 ja 14–17 kohta) ja KTS:n valitus (11, 12, 16, 17 ja 19 kohta).
36 – Ks. viimeaikaisina esimerkkeinä asia C-122/01 P, T. Port v. komissio, tuomio 8.5.2003 (Kok. 2003, s. I-4261, 27 kohta) ja asia C-116/03, Fichtner v. komissio, määräys 9.7.2004 (33 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
37 – Asia KTS ja AST v. komissio, tuomion 177 kohta ja asia Acerinox v. komissio, tuomion 57 kohta.
38 – Asia KTS ja AST v. komissio, tuomion 178 kohta ja asia Acerinox v. komissio, tuomion 60 kohta.
39 – Huomattakoon, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen tuomioistuin hylkää heti väitteet, jotka kohdistuvat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toissijaisesti tai ylimääräisesti esittämiin perusteluihin. Yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman tuomion tuomiolauselma perustuu muihin perusteluihin, jotka on esitetty ensisijaisesti, tällaiset väitteet eivät voisi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen ja ne ovat tästä syystä tehottomia (ks. viimeaikaisena esimerkkinä em. asia T. Port v. komissio, tuomion 16, 17 ja 30–33 kohta sekä kyseisessä asiassa antamani ratkaisuehdotuksen 23 kohta).
40 – Ks. mm. asia 67/84, Sideradria v. komissio, tuomio 12.12.1985 (Kok. 1985, s. 3983, 21 kohta); asia C-96/89, komissio v. Alankomaat, tuomio 16.5.1991 (Kok. 1991, s. I-2461, 30 kohta); yhdistetyt asiat T-551/93 ja T-231/94–T-234/94, Industrias Pesqueras Campos ym. v. komissio, tuomio 24.4.1996 (Kok. 1996, s. II-247, 76 kohta); asia T-126/97, Sonasa v. komissio, tuomio 29.9.1999 (Kok. 1999, s. II-2793, 34 kohta); asia T-199/99, Sgaravatti Mediterranea v. komissio, tuomio 26.9.2002 (Kok. 2002, s. II-3731, 111 kohta); asia T-125/01, José Martí Peix v. komissio, tuomio 13.3.2003 (Kok. 2003, s. II-865, 107 kohta) ja asia T-217/01, Forum des migrants v. komissio, tuomio 9.4.2003 (Kok. 2003, s. II-1563, 76 kohta).
41 – Acerinoxin valituksen 43 kohta.
42 – EYVL 1996, C 207, s. 4 (jäljempänä yhteistyötä koskeva tiedonanto tai tiedonanto).
43 – Komission tiedonanto sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa (EYVL 2002, C 45, s. 3).
44 – Asia KTS ja AST v. komissio, tuomion 260–268 kohta ja asia Acerinox v. komissio, tuomion 147 kohta.
45 – Asiassa KTS ja AST annettu tuomio. Ks. myös asia Acerinox v. komissio, tuomion 145–150 kohta.
46 – Asia 374/87 (Kok. 1989, s. 3283, Kok. Ep. X, s. 231; jäljempänä asiassa Orkem annettu tuomio).
47 – Valituksessaan KTS on lisäksi esittänyt toissijaisen väitteen, joka koskee sen hallinnollisessa menettelyssä tekemien ilmoitusten sisällön sivuuttamista. KTS väittää, että toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, se on nimenomaisesti tunnustanut kartellin olemassaolon hallinnollisen menettelyn kuluessa, joten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt alentaa sen sakkoa yhtä paljon kuin Usinorin osalta. Mielestäni tämä väite on jätettävä tutkimatta, sillä tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut asiassa KTS ja AST vastaan komissio antamansa tuomion 262–267 kohdassa asiakirja-aineiston perusteella, että KTS ei ollut tunnustanut kartellin olemassaoloa hallinnollisen menettelyn kuluessa. Koska KTS ei ole näyttänyt saati edes väittänyt, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi ottanut todisteet tältä osin vääristyneellä tavalla huomioon, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen johtopäätös, jonka mukaan KTS on kiistänyt kartellin olemassaolon, merkitsee todistusaineiston arviointia, jota ei voida kyseenalaistaa esillä olevien valitusten yhteydessä.
48 – Asia C-298/98 P, Finnboard v. komissio, tuomio 16.11.2000 (Kok. 2000, s. I-10157, 58 kohta).
49 – Asia T-311/94, BPB Eendracht v. komissio, tuomio 14.5.1998 (Kok. 1998, s. II-1129, 323 ja 324 kohta).
50 – Ks. myös julkisasiamies Mischon em. asiassa Finnboard v. komissio antaman ratkaisuehdotuksen 22–27 kohta.
51 – Yhdistetyt asiat C-238/99 P, C-244/99 P, C-245/99 P, C-247/99 P, C-250/99 P–C-252/99 P ja C‑254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 15.10.2002 (Kok. 2002, s. I-8375, 275 kohta).
52 – EYVL 1962, 13, s. 204.
53 – Yhdistetyt asiat T-305/94–T-307/94, T-313/94–T-316/94, T-318/94, T-325/94, T‑328/94, T‑329/94 ja T-335/94, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 20.4.1999 (Kok. 1999, s. II-931, 455–457 kohta), joka on pysytetty yhteisöjen tuomioistuimen em. asiassa Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio antamalla tuomiolla (279 kohta).
54 – Ks. mm. asia Orkem, tuomion 34 ja 35 kohta ja em. yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomion 279 kohta sekä asia T-112/98, Mannesmannröhren-Werke v. komissio, tuomio 20.2.2001 (Kok. 2001, s. II-729, 67 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
55 – Ks. asia Funke, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 25.2.1993 (A-sarja nro 256 A, 44 kohta); asia Saunders v. Yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 17.12.1996 (oikeustapauskokoelma 1996-VI, s. 2044, 68–76 kohta) ja asia J. B. v. Sveitsi, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 3.5.2001 (oikeustapauskokoelma 2001‑III, s. 436, 65 ja 66 kohta).
56 – Ks. asia Murray v. Yhdistynyt kuningaskunta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 8.2.1996 (oikeustapauskokoelma 1996-I, s. 30, 50 kohta).
57 – Ks. vastaavasti myös Wils, W., ”The Commission notice on the non-imposition or reduction of fines in cartel cases: a legal land economic analysis”, E. L. Rev., 1997, s. 125–140 (s. 137).
58 – Em. asia Finnboard v. komissio, tuomio 16.11.2000, 58 kohta ja julkisasiamies Mischon kyseisessä asiassa antaman ratkaisuehdotuksen 24 kohta.
59 – Em. asia BPB De Eendracht v. komissio, tuomion 323 kohta ja asia T-347/94, Mayr-Melnhof Kartongesellschaft v. komissio, tuomio 14.5.1998 (Kok. 1998, s. II-1751, 308 kohta).
60 – Ks. mm. asia 106/83, Sermide, tuomio 13.12.1984 (Kok. 1984, s. 4209, 28 kohta) ja asia C‑174/89, Hoche, tuomio 28.6.1990 (Kok. 1990, s. I-2681, 25 kohta).
61 – Ks. em. asia BPB De Eendracht v. komissio, tuomion 325 kohta; asia T-338/94, Finnboard v. komissio, tuomio 14.5.1998 (Kok. 1998, s. II-1617, 363 kohta), joka on pysytetty em. muutoksenhakuasiassa Finnboard v. komissio 16.11.2000 annetulla tuomiolla, ja em. asia Mayr-Melnhof v. komissio, tuomion 330 kohta.
62 – Ks. julkisasiamies Mischon em. asiassa Finnboard v. komissio antaman ratkaisuehdotuksen 13 kohta.
63 – Em. ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio asiassa Finnboard v. komissio, 364 ja 365 kohta ja em. yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa Finnboard v. komissio, 58 kohta.
64 – Ks. mm. asia C-283/90 P, Vidrányi v. komissio, tuomio 1.10.1991 (Kok. 1991, s. I-4339, 12 kohta) ja asia C-53/92 P, Hilti v. komissio, tuomio 2.3.1994 (Kok. 1994, s. I-667, 10 kohta).
65 – Asia C-136/92 P, komissio v. Brazzelli Lualdi ym., tuomio 1.6.1994 (Kok. 1994, s. I-1981, 49 kohta); asia C-265/97 P, VBA v. Florimex ym., tuomio 30.3.2000 (Kok. 2000, s. I-2061, 139 kohta); asia C-59/96 P, Koelman v. komissio, määräys 16.9.1997 (Kok. 1997, s. I-4809, 33 kohta) ja asia C-55/97 P, AIUFASS ja AKT v. komissio, määräys 6.10.1997 (Kok. 1997, s. I‑5383, 24 kohta).
66 – Asia C-8/95 P, New Holland Ford v. komissio, tuomio 28.5.1998 (Kok. 1998, s. I-3175, 72 kohta); em. asia VBA v. Florimex ym., tuomion 139 kohta ja asia C-341/98 P, Proderec v. komissio, määräys 27.1.2000 (27 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
67 – Ks. mm. em. asia komissio v. Brazzelli Lualdi ym., tuomion 66 kohta; asia C-401/96 P, Somaco v. komissio, tuomio 7.5.1998 (Kok. 1998, s. I-2587, 54 kohta) ja asia C-185/95 P, Baustahlgewebe v. komissio, tuomio 17.12.1998 (Kok. 1998, s. I-8417, 24 kohta).
68 – Em. asia Hilti v. komissio, tuomion 42 kohta; asia C‑362/95 P, Blackspur DIY ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 16.9.1997 (Kok. 1997, s. I‑4775, 29 kohta); em. asia New Holland Ford v. komissio, tuomion 26 kohta; em. asia Baustahlgewebe v. komissio, tuomion 24 kohta; asia C‑257/98 P, Lucaccioni v. komissio, tuomio 9.9.1999 (Kok. 1999, s. I-5251, 45–47 kohta); em. asia AIUFASS ja AKT v. komissio, määräyksen 25 kohta; asia C-140/96 P, Dimitriadis v. tilintarkastustuomioistuin, määräys 16.10.1997 (Kok. 1997, s. I-5635, 35 kohta) ja em. asia Proderec v. komissio, määräyksen 28 kohta.
69 – Ks. riidanalaisen toimen vääristämisen osalta asia C-164/98 P, DIR International Film ym. v. komissio, tuomio 27.1.2000 (Kok. 2000, s. I-447, 47 ja 48 kohta) ja asia C-197/99 P, Belgia v. komissio, tuomio 11.9.2003 (67 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
70 – Ks. riidanalaisen toimen vääristämisen osalta asia C-459/00 P(R), komissio v. Trenker, määräys 11.4.2001 (Kok. 2001, s. I-2823, 71 kohta).
71 – Ks. riidanalaisen toimen vääristämisen osalta asia C-277/01 P, parlamentti v. Samper, tuomio 3.4.2003 (Kok. 2003, s. I-3019, 40 kohta).
72 – Vastavalitukseen annetun vastauksen 3 kohta.
73 – KTS:n asiassa T-45/98 toimittama kannekirjelmä (liite 6).
74 – Ibidem (liite 7).
75 – Ibidem (liite 8).
76 – Ibidem (liite 9).
77 – Yhdistetyt asiat 40/73–48/73, 50/73, 54/73–56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73 (Kok. 1975, s. 1663, 77–84 kohta).
78 – Yhdistetyt asiat 29/83 ja 30/83 (Kok. 1984, s. 1679, 6–9 kohta).
79 – Asia T-6/89 (Kok. 1991, s. II-1623, Kok. Ep. XI, s. II-1, 235 kohta).
80 – Asia T-134/94 (Kok. 1999, s. II-239, 135–138 kohta).
81 – Ks. mm. em. asia Cascades v. komissio, tuomion 78 kohta; em. asia Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio, tuomio 16.11.2000, 37 kohta ja asia C-297/98 P, SCA Holding v. komissio, tuomio 16.11.2000 (Kok. 2000, s. I-10101, 27 kohta).
82 – Ks. em. asia komissio v. Anic Partecipazione, tuomion 145 kohta; em. asia Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio, tuomio 16.11.2000, 38 kohta ja yhdistetyt asiat C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomio 7.1.2004 (359 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
83 – Ks. KTS:n vastavalitukseen antamassaan vastauksessa toimittamat tiedot (35 kohta), joita komissio ei ole kiistänyt.
84 – Asia 85/76, Hoffmann-La Roche v. komissio, tuomio 13.2.1979 (Kok. 1979, s. 461, Kok. Ep. IV, s. 341, 9 kohta).
85 – Ks. vastaavasti asia 41/69, ACF Chemiefarma v. komissio, tuomio 15.7.1970 (Kok. 1970, s. 661, Kok. Ep. I, s. 455, 26 kohta); asia C-62/86, AKZO v. komissio, tuomio 3.7.1991 (Kok. 1991, s. I-3359, Kok. Ep. XI, s. I-261, 29 kohta) ja yhdistetyt asiat C-89/85, C-104/85, C‑114/85, C-116/85, C-117/85 ja C-125/85–C-129/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomio 31.3.1993 (Kok. 1993, s. I-1307, Kok. Ep. IX, s. I-671, 135 kohta).
86 – Yhdistetyt asiat C-395/96 P ja C-396/96 P (Kok. 2000, s. I-1365, 143 kohta).
87 – Asia C-176/99 P (21 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
88 – KTS:n 10.3.1998 asiassa T-45/98 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon toimittaman kirjeen liite 4 (11 F kohta).
89 – Komission vastauskirjelmän 55 kohta.
90 – Vastauskirjelmänsä 94–102 kohdassa komissio tarkastelee tuomioita, jotka sen omasta mielestä (ks. vastauskirjelmän 54 kohta) koskevat eri väitettä, eli puolustautumisoikeuksia koskeviin vaatimuksiin liittyvää kolmatta valitusperustetta.
91 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 161 kohta.
92 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 162 kohta.
93 – Ks. erityisesti KTN:n vastaus ensimmäiseen väitetiedoksiantoon; KTN:n vastaus toiseen väitetiedoksiantoon; 28.5.1997 päivätty muistio oikeudesta tutustua asiakirja-aineistoon ja KTN:n 23.7.1997 päivätty ilmoitus (KTN:n asiassa T-45/98 toimittaman kannekirjelmän liitteet 6, 7, 8 ja 9).
94 – Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 27–39 kohta.
95 – Acerinoxin asiassa T-48/98 toimittaman kannekirjelmän s. 9.
96 – Idem.
97 – Ks. mm. em. asia Baustahlgewebe v. komissio, tuomion 58 kohta.
98 – Em. asia Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomion 1838 kohta.
99 – Ks. mm. em. asia Suiker Unie ym., tuomion 164 kohta ja asia T-56/99, Marlines v. komissio, tuomio 11.12.2003 (46 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
100 – Ks. mm. asia T-100/92, La Pietra v. komissio, tuomio 15.3.1994 (Kok. H. 1994, s. I-A-83 ja II‑275, 37 kohta).
101 – Ks. mm. yhdistetyt asiat T-5/00 ja T-6/00, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied v. komissio, tuomio 6.12.2003 (174 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
102 – Julkisasiamiehenä toimineen tuomari Vesterdorfin ratkaisuehdotus asiassa T-1/89, Rhône-Poulenc v. komissio, tuomio 24.10.1991 (Kok. 1991, s. II-867, II-956) ja em. asia Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomion 1838 ja 3172 kohta.
103 – Ks. em. asia Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomion 1346–1349 kohta ja päinvastaisesta tapauksesta asia T-65/01, Chetaud v. parlamentti, tuomio 8.7.2003 (48 kohta ja sitä seuraavat kohdat, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
104 – Kyseisen henkilön nimi on peitetty riidanalaisessa päätöksessä (ks. 21 perustelukappale), minkä vuoksi se on peitetty myös tässä ratkaisuehdotuksessa.
105 – Riidanalaisessa telekopiossa näet tarkennetaan seuraavaa: ”Martin mentioned in a fax before Christmas that there is a possibility that surcharges – – could be applied from February onwards” (Martin ilmoitti faksilla ennen joulua, että seostelisiä saatetaan soveltaa helmikuusta alkaen).