62002C0014

I Johdanto

1. Esillä olevassa asiassa Belgian Conseil d'Etat on esittänyt kysymyksiä tietyllä jännitealueella toimivia sähkölaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 19 päivänä helmikuuta 1973 annetun neuvoston direktiivin 73/23/ETY (jäljempänä direktiivi 73/23/ETY), sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/336/ETY (jäljempänä direktiivi 89/336/ETY) ja radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY (jäljempänä direktiivi 1999/5/EY) tulkinnasta sekä EY 28 ja EY 30 artiklan tulkinnasta.

II Asiaa koskevat oikeussäännöt

A Yhteisön oikeus

1. Direktiivi 73/23/ETY

2. Direktiivin 73/23/ETY 1 artiklan mukaan direktiivi koskee kaikkia vaihtovirralla nimellisjännitealueella 50-1 000 V ja tasavirralla nimellisjännitealueella 75-1 500 V toimivia sähkölaitteita, lukuun ottamatta liitteessä II lueteltuja laitteita ja ilmiöitä.

3. Direktiivin 73/23/ETY 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

"1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sähkölaite voidaan saattaa markkinoille vain, jos se on valmistettu yhteisössä voimassa olevan hyvän turvallisuusteknisen käytännön mukaisesti niin, että se ei oikein asennettuna, huollettuna ja käyttötarkoituksensa mukaisesti käytettynä aiheuta vaaraa ihmisille, kotieläimille tai omaisuudelle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen turvallisuustavoitteiden pääkohdat on lueteltu liitteessä I."

4. Tämän direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden on huolehdittava, ettei turvallisuussyistä muodosteta yrityksille 2 artiklan säännösten mukaisen sähkölaitteen vapaan liikkuvuuden estettä yhteisössä 5, 6, 7 ja 8 artiklassa säädettyjen ehtojen mukaan."

5. Direktiivin 73/23/ETY 8 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 93/68/ETY, säädetään seuraavaa:

"Ennen markkinoille saattamista 1 artiklassa tarkoitetut sähkölaitteet on varustettava 10 artiklassa säädetyllä CE-merkinnällä, joka osoittaa niiden olevan tämän direktiivin säännösten mukaisia, mukaan lukien liitteessä IV säädetyt vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt."

2. Direktiivi 89/336/ETY

6. Direktiivin 89/336/ETY 1 artiklan 1 kohdan mukaan "laitteilla" tarkoitetaan kaikkia sähköisiä ja elektronisia laitteita sekä sellaisia laitteita ja laitteistoja, jotka sisältävät sähköisiä tai elektronisia osia.

7. Tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

"Tätä direktiiviä sovelletaan laitteisiin, jotka ovat omiaan aiheuttamaan sähkömagneettisia häiriöitä tai joiden toimintaan sellainen häiriö on omiaan vaikuttamaan."

8. Tämän direktiivin 3 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 93/68/ETY, säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 artiklassa tarkoitetut laitteet voidaan saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön ainoastaan, jos ne on varustettu 10 artiklassa säädetyllä CE-merkinnällä, joka ilmaisee niiden olevan tämän direktiivin säännöskokonaisuuden mukaisia, mukaan lukien 10 artiklassa säädetyt vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt, jos laitteet ovat asianmukaisesti asennettuja ja ylläpidettyjä ja niitä käytetään käyttötarkoituksensa mukaisesti."

9. Tämän direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltiot eivät saa sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevista syistä estää alueellaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan ja sen vaatimukset täyttävän laitteen saattamista markkinoille ja ottamista käyttöön."

3. Direktiivi 1999/5/EY

10. Direktiivin 1999/5/EY 1 artiklassa perustetaan sääntelyjärjestelmä radio- ja telepäätelaitteiden markkinoille saattamiseksi yhteisössä, niiden vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi sekä käyttöön ottamiseksi.

11. Direktiivin 2 artiklan c kohdan mukaan "radiolaitteella" tarkoitetaan tuotetta tai sen olennaista osaa, joka pystyy viestimään radioaaltoja lähettämällä ja/tai vastaanottamalla maanpäälliseen tai avaruudessa tapahtuvaan radioviestintään varattua spektriä käyttäen.

12. Direktiivin 3 artiklan mukaan kaikkiin laitteistoihin on sovellettava eräitä olennaisia vaatimuksia. Radiolaitteet on lisäksi rakennettava siten, että laitteistot käyttävät tehokkaasti maanpäälliseen tai avaruudessa tapahtuvaan radioviestintään varattua spektriä ja rataresursseja haitallisen häirinnän välttämiseksi.

13. Direktiivin 5 artiklassa säädetään, että jos laitteisto täyttää yhdenmukaistetut standardit, jäsenvaltiot olettavat, että 3 artiklassa tarkoitetut olennaiset vaatimukset on täytetty.

14. Direktiivin 1999/5/EY 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että laitteistot saatetaan markkinoille ainoastaan, jos ne täyttävät 3 artiklassa määritellyt olennaiset vaatimukset ja muut tämän direktiivin asiaankuuluvat säännökset kun ne on oikein asennettu ja huollettu ja niitä käytetään käyttötarkoituksensa mukaisesti. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa tällaisille laitteistoille markkinoille saattamisen suhteen kansallisia lisävaatimuksia."

15. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden on sallittava laitteiston käyttöönotto sen alkuperäiseen tarkoitukseen, jos se on 3 artiklassa yksilöityjen soveltuvien olennaisten vaatimusten ja tämän direktiivin muiden asiaankuuluvien säännösten mukainen."

16. Direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää sellaisten laitteistojen markkinoille saattamista tai käyttöönottoa alueellaan, joissa on liitteessä VII tarkoitettu CE-merkintä, joka osoittaa niiden olevan kaikkien tämän direktiivin säännösten mukaisia, mukaan lukien luvussa II vahvistetut vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt. Tämä ei kuitenkaan rajoita 6 artiklan 4 kohdan, 7 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan 5 kohdan soveltamista."

17. Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 7 päivänä huhtikuuta 2000. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 8 päivästä huhtikuuta 2000."

B Kansallinen oikeus

18. Vartiointiyrityksistä, turva-alan yrityksistä ja sisäisistä vartiointipalveluista 10.4.1990 annetun lain (jäljempänä 10.4.1990 annettu laki) 12 artiklassa säädetään, että 1 §:n 4 momentissa tarkoitettuja hälytysjärjestelmiä ja hälytyskeskuksia tai niiden osia ei voida myydä tai saattaa muulla tavalla käyttäjien käyttöön ennen kuin ne on hyväksytty ennakollisesti kuninkaan vahvistamaa menettelyä noudattaen. Kuningas vahvistaa samoin edellytykset turva-alan yrityksistä annetun lain 1 §:n 4 momentin mukaisten hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten ja niiden osien asennuksesta, huollosta ja käytöstä.

19. Lain 12 artikla on korvattu 9.6.1999 annetulla lailla, joka tuli voimaan 1.11.1999. Uudessa 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

"1 pykälän 4 momentissa tarkoitettuja hälytysjärjestelmiä ja hälytyskeskuksia tai niiden osia ei voida myydä tai saattaa muulla tavalla käyttäjien käyttöön ennen kuin ne on hyväksytty ennakollisesti kuninkaan vahvistamaa menettelyä noudattaen.

1 pykälän 4 momentissa tarkoitettujen hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskuksien tai niiden osien, joita myydään tai saatetaan muulla tavalla käyttäjien käyttöön, on aina oltava 1 kohdassa tarkoitettua kuninkaan vahvistamaa menettelyä noudattaen hyväksytyn prototyypin mukaisia.

Kuningas vahvistaa samoin edellytykset turva-alan yrityksistä annetun lain 1 pykälän 4 momentin mukaisten hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten ja niiden osien asennuksesta, huollosta ja käytöstä."

20. 10.4.1990 annetun lain 19 §:n 1 momentin ensimmäisen kohdan mukaan luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka rikkoo lain säännöksiä tai sen perusteella annettuja säännöksiä, voidaan määrätä hallinnollinen sakko, jonka suuruus on 1 000-1 000 000 Belgian frangia (BEF), lukuun ottamatta lain 18 §:ssä tarkoitettuja rikkomuksia.

21. 10.4.1990 annetun lain 12 §:n 1 momentin perusteella annettiin 23.4.1999 kuninkaan päätös, jossa vahvistettiin vartioyrityksistä, turva-alan yrityksistä ja sisäisistä vartiointipalveluista 10.4.1990 annetussa laissa tarkoitettujen hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten hyväksymistä koskeva menettely (jäljempänä 23.4.1999 annettu kuninkaan päätös). Päätös tuli voimaan 19.6.1999.

22. 23.4.1999 annetun kuninkaan päätöksen 1 §:n 2 momentin mukaan "laitteilla" tarkoitetaan "hälytysjärjestelmiä, hälytyskeskuksia tai niiden osia, jotka on tarkoitettu henkilö- tai omaisuusrikosten ehkäisemiseen tai toteamiseen".

23. Kuninkaan päätöksen 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

"§ 1. Valmistaja, maahantuoja, tukkukauppias tai muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ei saa myydä laitetta Belgiassa tai saattaa sitä käyttäjien käyttöön ennen kuin tätä tarkoitusta varten perustettu toimikunta on hyväksynyt sen ennakollisesti; toimikuntaa kutsutaan nimellä laitetoimikunta.

§ 2. Toimikunta antaa jokaiselle hyväksytyn laitteen prototyypille tämän päätöksen liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisen hyväksymistodistuksen, jonka hakija pitää saatavilla.

Hakija kiinnittää omalla kustannuksellaan vaatimustenmukaisuusmerkinnän prototyypin mukaiseen laitteeseen, joka myydään tai saatetaan käyttäjien käyttöön.

- -

Viranomaiset, joiden tehtäviin kuuluu edellä mainitun 10.4.1990 annetun lain ja sen täytäntöönpanosäännösten valvonta, voivat määrätä tehtäväksi myyntiin tarjottavan tai käyttäjien käyttöön saatettavan laitteen vaatimustenmukaisuuden tarkastuksen jossakin tämän päätöksen 4 §:n 1 momentissa tarkoitetussa laitoksessa. Laitos lähettää kertomuksen tarkastuksesta laitetoimikunnalle, joka toteaa kertomuksen perusteella, onko laite vaatimusten mukainen.

Valvontakuluista vastaa henkilö, joka on teettänyt hyväksyntään johtaneet hyväksymiskokeet."

24. 23.4.1999 annetun kuninkaan päätöksen 4 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

"Sisäasiainministeri laatii laitetoimikunnan lausunnon perusteella luettelon laitoksista, jotka ovat erikoistuneet laitteiden mahdollista hyväksyntää edeltävien kokeiden suorittamiseen tai tämän päätöksen 9 §:ssä tarkoitettujen kertomusten tarkastamiseen.

Laitteiden hyväksymishakemukset osoitetaan suoraan jollekin näistä laitoksista. Vain näillä laitoksilla on oikeus suorittaa kokeita."

25. Kuninkaan päätöksen 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

"Laboratoriot tutkivat laitteen ennen varsinaisten kokeiden aloittamista.

Tutkimus jakaantuu seuraaviin osiin:

1. laitteen tunnistaminen;

2. elektroniikkapiirien tarkastus vertailemalla niitä valmistajan toimittamiin asiakirjoihin;

3. tämän päätöksen liitteessä 3 kuvattu toimintojen vähimmäistason tarkastaminen.

- - "

26. Päätöksen 6 §:ssä säädetään seuraavaa:

"Laitteelle tehtävissä kokeissa tutkitaan seuraavat seikat:

1. toiminnallinen soveltuvuus;

2. mekaaninen näkökohta;

3. mekaanisen tai elektronisen toiminnan luotettavuus;

4. herkkyys virhehälytyksille;

5. suojaus petoksilta tai yrityksiltä poistaa laite käytöstä.

Tätä varten laitteelle tehdään tämän päätöksen liitteissä 3 ja 5 ilmoitetut kokeet. Kokeita voidaan tehdä eri osatyypeille.

Laitteille, joissa käytetään suurtaajuusyhteyksiä, tehdään lisäksi liitteessä 6 mainitut kokeet."

27. Päätöksen 7 §:ssä säädetään seuraavaa:

"4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen laitosten laboratoriot toteavat, täyttääkö laite liitteessä 7 luetellut vaatimukset.

Tätä varten hakijan on toimitettava laboratorioille kaikki tutkimuksen kannalta tarpeelliset asiakirjat."

28. Kuninkaan päätöksen 9 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopijaosapuolina olevista muista Euroopan unionin jäsenvaltioista ja Euroopan vapaakauppa-alueen jäsenvaltioista tuotujen hälytysjärjestelmien ja -keskusten hyväksymistä varten hyväksytään kyseisissä jäsenvaltioissa hyväksytyn tai sitä varten nimetyn laitoksen antamat todistukset ja testausselosteet siltä osin kuin niissä osoitetaan, että järjestelmät ja keskukset ovat sellaisten teknisten standardien ja määräysten mukaisia, joilla taataan sama suojelun taso kuin tällä päätöksellä."

29. 23.4.1999 annetun kuninkaan päätöksen 11 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Hyväksynnät ovat voimassa kolme vuotta ja niiden voimassaoloa voidaan hakemuksesta jatkaa samoin kolmella vuodella. Jatkamista koskeva hakemus jätetään jollekin 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulle laitokselle; hakemukset käsitellään ja tutkitaan 4-9 §:n mukaisesti.

Mikäli hyväksyttyyn laitteeseen tehdään muutoksia, laite on esitettävä uudelleen jollekin 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulle laitokselle, joka arvioi lisäkokeiden tarpeen."

30. Päätöksen 12 §:ssä säädetään, että hakumenettelyyn, suoritettuihin kokeisiin ja vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvät hallinto- ja työkulut laskutetaan hakijalta.

III Pääasian tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

A Pääasia

31. Ranskan oikeuden mukaan perustettu osakeyhtiö nimeltä Atral, jonka pääkonttori on Ranskassa, valmistaa ja myy hälytysjärjestelmiä ja hälytyskeskuksia, joissa käytetään radiolinkkejä (niin kutsutut "langattomat" hälytysjärjestelmät). Vuodesta 1996 alkaen Atral on myynyt hälytysjärjestelmiään ja hälytyskeskuksiaan Belgiassa lähinnä suurissa tavarataloissa.

32. Atralin tuotteiden myyntiä ei säädelty ennen 23.4.1999 tehdyn kuninkaan päätöksen voimaantuloa, sillä tätä aikaisemmin voimassa ollutta säädöstä (vartiointiyrityksistä, turva-alan yrityksistä ja sisäisistä vartiointipalveluista 10.4.1990 annetussa laissa tarkoitettujen hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten hyväksymismenettelystä 31.3.1994 tehty kuninkaan päätös) sovellettiin vain "johdon välityksellä" toimiviin hälytysjärjestelmiin ja hälytyskeskuksiin.

33. Kuninkaan päätöksen, jota sovelletaan myös "langattomiin" hälytysjärjestelmiin ja hälytyskeskuksiin, voimaantulosta eli 19.6.1999 alkaen Atral ei voi enää myydä tuotteitaan, jos tässä tarkoituksessa muodostettu toimikunta, jäljempänä laitetoimikunta, ei ole hyväksynyt niitä ennakollisesti.

34. Atral vaati 16.8.1999 Conseil d'Etat'lta 23.4.1999 tehdyn kuninkaan päätöksen kumoamista.

35. Atral kanteli myös 31.8.1999 Euroopan yhteisöjen komissiolle hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten tuontia Belgiaan koskevista esteistä. Komissio antoi kantelun johdosta Belgialle virallisen huomautuksen. Menettely ei ole vielä päättynyt. Atral vaati lisäksi Tribunal de première instance de Bruxellesiä kieltämään Belgian valtiota asettamasta kantajan tuotteiden myynnille Belgiassa edellytykseksi sitä, että ne on hyväksytty ennakollisesti. Myöskään tämä menettely ei ole vielä päättynyt.

36. Atral väittää Conseil d'Etat'n käsiteltävänä olevassa asiassa, että 23.4.1999 tehty kuninkaan päätös on ristiriidassa EY 28 artiklan kanssa. Atral väittää, että päätöksessä säännellään kysymyksiä, jotka on saatettu yhteisön yhdenmukaistamisen piiriin direktiivillä 73/23/ETY, direktiivillä 89/336/ETY ja direktiivillä 1999/5/EY. Atralin mukaan tästä seuraa, että Belgian lainsäätäjä ei voi antaa säännöksiä, jotka ovat yhdenmukaistetussa lainsäädännössä vahvistettuja säännöksiä rajoittavampia. Se päättelee tämän perusteella, että Belgian valtio ei saa ottaa käyttöön vaatimusten täyttämistä koskevaa hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten ennakollista valvontaa. Direktiivien mukaan on sallittua vain jälkikäteen tapahtuva valvonta. Direktiiveissä asetettujen olennaisten teknisten ja laadullisten vaatimusten täyttäminen varmennetaan "CE-merkinnällä", joka kiinnitetään yrityksen vastuulla direktiivien 73/23/ETY, 89/336/ETY ja 1999/5/EY asiaa koskevissa artikloissa ja liitteissä tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn päätteeksi.

37. Atral väittää lisäksi, että Belgian valtio voi säännellä ainoastaan yhdenmukaistamisen ulkopuolelle jätettyjä asioita ja että sen on tältä osin kuitenkin noudatettava perustamissopimusta ja erityisesti sen 28 artiklaa. Atral katsoo, että 23.4.1999 tehty päätös ja erityisesti sen 9 § eivät ole sen vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisia, jonka mukaan jäsenvaltiosta tuotu, alkuperäjäsenvaltiossa lainmukaisesti valmistettu ja myyty tuote on hyväksyttävä tuontijäsenvaltion alueella, vaikka tuotetta valmistettaessa noudatetut tekniset ja laadulliset määräykset ovat erilaisia kuin tuotteelle kohdejäsenvaltiossa asetetut määräykset, paitsi milloin vedotaan pakottaviin syihin tai yleistä etua koskeviin pakottaviin vaatimuksiin, jolloin on noudatettava tarpeellisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta. Riidanalaisen päätöksen 9 §:ssä säädetään vain ennakollisen hyväksynnän saamiseksi vaadittujen testien vastavuoroisesta tunnustamisesta eikä siis itse tuotteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta. Näin rajoitettu vastavuoroinen tunnustaminen voidaan hyväksyä ainoastaan, jos se on perusteltua sellaisen olennaisen vaatimuksen johdosta, jota ei ole jo otettu huomioon yhdenmukaistetussa lainsäädännössä, ja jos osoitetaan, että tämä yhteisön sisäisen kaupan este on tarpeellinen ja suhteellisuusperiaatteen mukainen, mitä se ei siis ole. Sellaisten mahdollisten olennaisten vaatimusten osalta, joita ei ole jo otettu huomioon yhteisön tasolla yhdenmukaistetussa lainsäädännössä, on huomattava, että ollakseen EY:n perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklan mukaista, kauppaa rajoittavan lainsäädännön on oltava perusteltua pakottavien syiden tai yleistä etua koskevien pakottavien vaatimusten nojalla ja sen on oltava oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään nähden. Atralin mukaan Belgian valtio ei esillä olevassa asiassa ole osoittanut konkreettisesti, mitä ovat ne muut kuluttajansuojaan liittyvät olennaiset vaatimukset, joita ei vielä ole otettu huomioon edellä mainituissa direktiiveissä ja joiden nojalla riidanalaisessa päätöksessä tarkoitettu ennakollinen hyväksymismenettely on perusteltu. Myöskään yleisellä järjestyksellä ja erityisesti "väärien hälytysten estämisellä", johon Belgian valtio myös viittaa, ei voida perustella tällaista menettelyä. Kyseinen järjestely on sitä paitsi otettu käyttöön vain Belgiassa.

38. Belgian hallitus kiistää ensinnäkin sen, että direktiiveissä 73/23/ETY ja 89/336/ETY säännellään 23.4.1999 tehdyn päätöksen kohteena olevia kysymyksiä. Direktiivin 1999/5/EY osalta Belgian hallitus katsoo, että se ei liity asiaan, koska jäsenvaltioille tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten annettu määräaika ei ollut vielä päättynyt sinä ajankohtana, jota Conseil d'Etat'n on tarkasteltava riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta arvioidessaan, eli 23.4.1999. Näin ollen Conseil d'Etat'n ei ole otettava huomioon tätä direktiiviä arvioidessaan riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta ja sen yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa. Tätä yhdenmukaisuutta on arvioitava vain EY:n perustamissopimuksen 28-30 artiklan osalta. Vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden yleistä kieltoa koskeva poikkeus on esillä olevassa asiassa perusteltu paitsi kuluttajien suojelemiseksi myös yleisen järjestyksen vuoksi. Se on tarpeellinen ja oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään nähden.

39. Conseil d'Etat katsoi, että ennen Atralin tekemän kanteen ratkaisemista on tarpeen esittää yhteisöjen tuomioistuimelle muutamia ennakkoratkaisukysymyksiä.

B Ennakkoratkaisukysymykset

40. Conseil d'Etat on pyytänyt 8.1.2002 tekemällään päätöksellä yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

"1) Onko tietyllä jännitealueella toimivia sähkölaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 19 päivänä helmikuuta 1973 annettua neuvoston direktiiviä 73/23/ETY, sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/336/ETY sekä radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 1999/5/EY tulkittava siten, että:

a) niitä sovelletaan hälytysjärjestelmiin ja hälytyskeskuksiin ja etenkin sellaisiin tuotteisiin, joissa käytetään radiolinkkejä (niin kutsutut langattomat hälytysjärjestelmät)?

b) jos vastaus on myöntävä, onko katsottava, että kyseisen alan yhdenmukaistaminen on toteutettu niillä niin laajalti, että vartiointiyrityksistä, turva-alan yrityksistä ja sisäisistä vartiointipalveluista 10.4.1990 annetun lain 12 §:n ja 10.4.1990 annetussa laissa tarkoitettujen hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten hyväksymismenettelystä 23.4.1999 annetun kuninkaan päätöksen kaltaisten tätä samaa alaa sääntelevien kansallisten oikeussääntöjen on ehdottomasti oltava yhdenmukaisia niiden kanssa?

2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

- Onko 19.2.1973 annetun neuvoston direktiivin 73/23/ETY 3 artiklaa, 3.5.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/336/ETY 5 artiklaa ja 9.3.1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että niissä kielletään 10.4.1990 annetun lain 12 §:n ja 23.4.1999 annetun kuninkaan päätöksen kaltaiset kansalliset oikeussäännöt, joiden mukaan kaikkien toisessa jäsenvaltiossa laillisesti valmistettujen ja/tai kaupan pidettävien hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten saattaminen jäsenvaltion markkinoille edellyttää, että sellaisten hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten, jotka täyttävät edellä mainittujen direktiivien säännökset, osien osalta toimitetaan ennakollinen hyväksymismenettely?

- Onko 19.2.1973 annettua neuvoston direktiiviä 73/23/ETY, 3.5.1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/336/ETY ja 9.3.1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 1999/5/EY tulkittava siten, että niissä vahvistetaan hälytysjärjestelmiä ja hälytyskeskuksia koskevat olennaiset vaatimukset sähköturvallisuuden, sähkömagneettisen yhteensopivuuden ja radiolaitteiden osalta ja että ne ovat täten esteenä 23.4.1999 annetun päätöksen kaltaisille kansallisille oikeussäännöille, joissa kaikkien hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten saattaminen Belgian markkinoille riippuu muista kuin näissä direktiiveissä vahvistetuista vaatimuksista?

- Onko EY 28-30 artiklaa tulkittava siten, että tuonnin määrällisten rajoitusten ja vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kieltoa sovelletaan 23.4.1999 annetun kuninkaan päätöksen kaltaisiin kansallisiin oikeussääntöihin, joissa edellytetään, että hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten sellaisille osille, joiden osalta ei ole toteutettu yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteitä, suoritetaan hyväksytyssä laboratoriossa samat testit kuin markkinoille ensimmäistä kertaa saatettavalle laitteelle?

- Onko EY 28-30 artiklaa tulkittava siten, että tuonnin määrällisten rajoitusten ja vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kielto mahdollistaa sen, että jäsenvaltio saa vahvistaa 23.4.1999 annetun kuninkaan päätöksen kaltaisia kansallisia oikeussääntöjä - joiden mukaan kaikkien toisessa jäsenvaltiossa laillisesti valmistettujen ja/tai kaupan pidettävien hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten saattaminen jäsenvaltion markkinoille edellyttää ennakollista hyväksymistä ja riippuu testausta koskevien vaatimusten sekä erityisten teknisten vaatimusten täyttämisestä - vetoamalla näiden oikeussääntöjen osalta ainoastaan yleisellä tasolla kuluttajansuojan ja/tai yleisen järjestyksen kaltaisiin pakottaviin syihin ja pakottaviin vaatimuksiin, joita jäsenvaltion mielestä ei ole otettu huomioon yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteissä, eli toisin sanoen osoittamatta konkreettisesti sitä tosiasiallista pakottavaa syytä tai pakottavaa vaatimusta, johon asiassa vedotaan, tai sitä, ettei tätä pakottavaa syytä tai pakottavaa vaatimusta ole jo otettu huomioon yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteissä, tai sitä, että rajoittava toimenpide on oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään nähden?

3) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

- Onko EY:n perustamissopimuksen 28-30 artiklaa tulkittava siten, että tuonnin määrällisten rajoitusten ja vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kieltoa sovelletaan 23.4.1999 annetun kuninkaan päätöksen 9 §:n kaltaisiin kansallisiin oikeussääntöihin, joissa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sovelletaan vain niihin testeihin, joita toisessa jäsenvaltiossa laillisesti valmistetuille ja/tai kaupan pidettäville hälytysjärjestelmille ja hälytyskeskuksille on suoritettava, jotta ne saadaan saattaa jonkun jäsenvaltion markkinoille, sen sijaan että tätä periaatetta sovellettaisiin näihin hälytysjärjestelmiin ja hälytyskeskuksiin itseensä?

- Onko EY:n perustamissopimuksen 28-30 artiklaa tulkittava siten, että tuonnin määrällisten rajoitusten ja vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kieltoa sovelletaan 10.4.1990 annetun lain 12 §:n ja 23.4.1999 annetun kuninkaan päätöksen kaltaisiin kansallisiin oikeussääntöihin, joissa säädetään ennakollisesta hyväksymismenettelystä kaikkien toisessa jäsenvaltiossa laillisesti valmistettujen ja/tai kaupan pidettävien hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten saattamiseksi jonkun jäsenvaltion markkinoille?

- Onko EY:n perustamissopimuksen 28-30 artiklaa tulkittava siten, että tuonnin määrällisten rajoitusten ja vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kieltoa sovelletaan 23.4.1999 annetun kuninkaan päätöksen 2 §:n 2 momentin kaltaisiin kansallisiin oikeussääntöihin, joissa edellytetään, että toisessa jäsenvaltiossa lainmukaisesti valmistettuihin ja/tai kaupan pidettäviin hälytysjärjestelmiin ja hälytyskeskuksiin kiinnitetään kansallinen yhdenmukaisuusmerkintä?

- Onko EY:n perustamissopimuksen 28-30 artiklaa tulkittava siten, että tuonnin määrällisten rajoitusten ja vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kieltoa sovelletaan 23.4.1999 annetun kuninkaan päätöksen 9 §:n kaltaisiin kansallisiin oikeussääntöihin, joissa edellytetään, että hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten osille tehdään hyväksytyssä laboratoriossa samanlaiset testit kuin markkinoille ensimmäistä kertaa saatettaville tuotteille?

- Onko EY:n perustamissopimuksen 28-30 artiklaa tulkittava siten, että tuonnin määrällisten rajoitusten ja vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kieltoa sovelletaan 23.4.1999 annetun kuninkaan päätöksen 9 §:n kaltaisiin kansallisiin oikeussääntöihin, joiden mukaan kaikkien toisessa jäsenvaltiossa laillisesti valmistettujen ja/tai kaupan pidettävien hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten saattaminen toisen jäsenvaltion markkinoille edellyttää ennakollista hyväksymistä ja riippuu testausta koskevien vaatimusten sekä erityisten teknisten vaatimusten täyttämisestä siten, että näiden oikeussääntöjen osalta vedotaan ainoastaan yleisellä tasolla kuluttajansuojan ja/tai yleisen järjestyksen kaltaisiin pakottaviin syihin ja pakottaviin vaatimuksiin, eli toisin sanoen ei osoiteta konkreettisesti sitä tosiasiallista pakottavaa syytä tai pakottavaa vaatimusta, johon asiassa vedotaan, tai sitä, että rajoittava toimenpide on oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään nähden?"

C Yhteisöjen tuomioistuimessa käytävä menettely

41. Yhteisöjen tuomioistuimessa käytävässä menettelyssä kirjallisia huomautuksia ovat jättäneet Atral, komissio ja Belgian hallitus. Ne ovat tarkentaneet kantaansa 3.10.2002 pidetyssä suullisessa käsittelyssä. Myös Ranskan hallitus esitti kantansa tässä istunnossa.

IV Asian arviointi

A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymysten ryhmä: 1) a) ja 1) b)

42. Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymysten ryhmä koskee direktiivejä 73/23/ETY, 89/336/ETY ja 1999/5/EY. Kansallinen tuomioistuin haluaa näiden kysymysten avulla selvittää, sovelletaanko näitä direktiivejä hälytysjärjestelmiin ja hälytyskeskuksiin ja erityisesti "langattomiin" hälytysjärjestelmiin sekä mikäli niitä on sovellettava, onko yhdenmukaistaminen toteutettu niin laajalti, että samaa alaa sääntelevien kansallisten oikeussääntöjen on oltava yhdenmukaisia niiden kanssa.

43. Kirjallisia tai suullisia huomautuksia tai molempia tehneiden keskuudessa ei ole erimielisyyttä näistä kysymyksistä. Kaikki osapuolet katsovat, että näitä kolmea direktiiviä on sovellettava esillä olevassa asiassa tarkoitettuihin tuotteisiin ja että yhdenmukaistaminen on toteutettu niin laajasti, että kansallisten oikeussääntöjen on oltava yhdenmukaisia niiden kanssa.

44. Kannatan tätä näkemystä. Hälytysjärjestelmiin ja -keskuksiin kuuluu useita osia, jotka kuuluvat direktiivien soveltamisalaan. Direktiiviä 73/23/ETY on sovellettava direktiivissä säädetyillä jännitealueilla toimiviin sähkölaitteisiin. Järjestelmien ja keskusten pienijännitteiset komponentit kuuluvat näin ollen direktiivin soveltamisalaan. Lisäksi direktiiviä 89/336/ETY sovelletaan kaikkiin laitteisiin, jotka voivat aiheuttaa sähkömagneettisia häiriöitä tai joiden toimintaa tällaiset häiriöt voivat heikentää. Nämä järjestelmät ja keskukset täyttävät mainitun direktiivin 1 artiklassa tarkoitetun määritelmän. Lopuksi direktiivissä 1999/5/EY perustetaan säätelyjärjestelmä radio- ja telepäätelaitteiden markkinoille saattamiseksi yhteisössä, niiden vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi sekä käyttöön ottamiseksi. Langattomat hälytysjärjestelmät ja -keskukset täyttävät myös direktiivin 2 artiklan c kohdassa esitetyn radiolaitteen määritelmän.

45. Tästä seuraa, että mainittua kolmea direktiiviä on sovellettava hälytyslaitteisiin ja -keskuksiin, joissa käytetään radiolinkkejä. Tämä koskee kaikkia näiden laitteiden tai niiden osien toimintaan liittyviä seikkoja, jotka liittyvät pienjännitevirran käyttöön, sähkömagneettisten häiriöiden estämiseen ja radiosignaalien lähettämiseen ja vastaanottamiseen.

46. Komissio, Ranskan hallitus ja pääasian osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että kaikkien kolmen direktiivin tavoitteena on täydellinen yhdenmukaistaminen omalla aineellisella soveltamisalallaan. Kannatan tätä näkemystä, joka käy selvästi ilmi mainittujen direktiivien sanamuodosta ja tarkoituksesta. Näin ollen Belgian kansallisen lainsäädännön on oltava täysin direktiivien säännösten mukaista siltä osin kuin se koskee direktiiveissä käsiteltyjä aiheita. Lisään tähän vielä, että lainsäädännössä ei saada asettaa kyseisten laitteiden liikkuvuudelle tiukempia rajoituksia kuin mitä mainituissa direktiiveissä on erityisesti sallittu.

47. Direktiivit eivät kuitenkaan kata koko sitä alaa, jolla voi olla merkitystä hälytysjärjestelmien ja -keskusten toiminnan kannalta. Näiden laitteiden onkin käyttötarkoituksensa vuoksi täytettävä tietyt käyttötarkoituksen soveltuvuutta koskevat vaatimukset kuten käyttövarmuus, herkkyys väärille hälytyksille ja säänkestävyys. Näitä näkökohtia käsitellään 2) kohdassa esitettyjen kysymysten käsittelyn yhteydessä.

B Toinen ennakkoratkaisukysymysten ryhmä (toinen kysymys)

48. Ennakkoratkaisukysymyksen toiseen kohtaan on koottu neljä kysymystä. Ensimmäiset kaksi alikysymystä liittyvät hälytysjärjestelmien ja -keskusten osiin, joihin sovelletaan direktiivejä 73/23/ETY, 98/336/ETY ja 1999/5/EY. Käsittelen näitä kahta kysymystä seuraavassa yhdessä. Sen jälkeen vuorossa ovat peräkkäin kysymykset, jotka koskevat EY 28 ja EY 30 artiklan tulkintaa.

49. Direktiivin 73/23/ETY 3 artiklalla, direktiivin 89/336/ETY 5 artiklalla ja direktiivin 1999/5/EY 6 ja 8 artiklalla varmistetaan niiden tavaroiden, sekä laitteiden että niiden osien, vapaa liikkuvuus, jotka täyttävät artikloissa säädetyt vaatimukset.

50. Kuten komissio on tarkemmin esittänyt kirjallisissa huomautuksissaan, näillä direktiiveillä toteutettuun yhdenmukaistamiseen sisältyy "CE-merkinnällä" varustettuja laitteita koskeva oletus vaatimusten noudattamisesta. Merkintä osoittaa, että kyseinen tuote täyttää kaikki asiaan liittyvien direktiivien säännökset, mukaan lukien direktiiveihin sisältyvät vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat säännökset. Direktiiveissä säädetään tästä pääsäännöstä joitakin poikkeuksia, joilla ei ole merkitystä esillä olevan asian kannalta.

51. Kuvattuun järjestelmään kuuluu, että valmistaja voi saattaa markkinoille "CE-merkinnällä" varustettuja tuotteita ilman, että sitä ennen tarvitaan hyväksytyn tarkastuslaitoksen hyväksyntää. "CE-merkityistä" tuotteista ei lisäksi tarvitse esittää sen jäsenvaltion hyväksyttyjen tarkastuslaitosten sertifikaatteja tai tarkastusraportteja, jossa tuotteet on saatettu markkinoille.

52. Tästä seuraa, että Belgian 10.4.1990 annetun lain 12 §, sellaisena kuin se on muutettuna 9.6.1999 annetulla lailla, on ristiriidassa direktiivien kanssa. Kyseisellä säännöksellä nimittäin alistetaan tuotteet, jotka on varustettu "CE-merkinnällä" tai joiden muutoin voidaan todeta täyttävän direktiivien säännökset, ennakollisesti tapahtuvalle hyväksyntämenettelylle ennen niiden saattamista markkinoille Belgiassa. Menettelyyn kuuluu lisäksi tuotteille tehtäviä testejä ja tarkastuksia.

53. Myös 23.4.1999 tehdyn kuninkaan päätöksen 9 § on ristiriidassa direktiivien järjestelmän kanssa. Siinä määrätyn järjestelmän mukaan muista Euroopan unionin jäsenvaltioista ja Euroopan vapaakauppa-alueen jäsenvaltioista tuotujen hälytysjärjestelmien ja -keskusten hyväksymistä varten "hyväksytään kyseisissä jäsenvaltioissa hyväksytyn tai sitä varten nimetyn laitoksen antamat todistukset ja testausselosteet siltä osin kuin niissä osoitetaan, että järjestelmät ja keskukset ovat sellaisten teknisten standardien ja määräysten mukaisia, joilla taataan sama suojelun taso kuin tällä päätöksellä". Sen sijaan direktiiveissä oletetaan, että "CE-merkinnällä" varustetut tuotteet tai tuotteet, joiden muutoin on mahdollista todeta olevan direktiivin mukaisia, täyttävät vaatimukset. On ilmiselvää, että mainitun kuninkaan päätöksen 9 § on tämän periaatteen vastainen.

54. Yleisemmin esitettynä tämän asian kannalta merkityksellisistä yhteisön direktiiveistä seuraa, että jäsenvaltiot saavat asettaa direktiivien soveltamisalaan kuuluville osille ja lopputuotteille vain sellaisia lisävaatimuksia, jotka on erikseen sallittu näissä direktiiveissä. Tästä seuraa, että kansallisten säännösten tai määräysten, joiden tarkoituksena on tällaisten vaatimusten asettaminen tai jotka vaikuttavat niin, että tällaisia vaatimuksia asetetaan, on katsottava olevan ristiriidassa näiden direktiivien kanssa.

55. Ennakkoratkaisukysymyksen kohdan 2) kahteen ensimmäiseen kysymykseen on mielestäni vastattava näin.

56. Kolmas ja neljäs alikysymys koskevat hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten sellaisia osia tai ominaisuuksia, joita ei ole otettu huomioon yhdenmukaistetussa lainsäädännössä.

57. Kolmas kysymys koskee Belgian kansallisia oikeussääntöjä, joissa edellytetään, että hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten sellaisille osille, joita ei ole otettu huomioon yhdenmukaistetussa lainsäädännössä, tehdään hyväksytyssä laboratoriossa samanlaiset testit kuin markkinoille ensimmäistä kertaa saatettaville tuotteille.

58. Silloin kun yhteisön säännöksiä ei ole, jäsenvaltiot voivat vapaasti säilyttää voimassa tai toteuttaa kansallisia toimenpiteitä, mikäli tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta noudatetaan. Jälkimmäisen vaatimuksen perusteella on todettava, että tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 28 artiklassa kiellettyinä jäsenvaltioiden välisinä määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavina toimenpiteinä pidetään kaikkia kauppaa koskevia jäsenvaltioiden säädöksiä, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti. EY 30 artiklan mukaan se, mitä EY 28 artiklassa määrätään, ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja artiklassa mainittujen perusteiden nojalla, mutta ne eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Lisäksi kauppaa koskevien kansallisten oikeussääntöjen eroista aiheutuvat tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoitukset yhteisössä on hyväksyttävä siltä osin kuin niille on pakottavia syitä. Perustuipa kansallinen lainsäädäntö, jolla poiketaan EY 28 artiklasta, EY 30 artiklassa nimenomaisesti määrättyihin seikkoihin tai oikeuskäytännössä tunnustettuihin pakottaviin vaatimuksiin, kyseinen lainsäädäntö voi olla perusteltu vain, jos se on tarpeen sallitun päämäärän saavuttamiseksi ja jos kyseistä päämäärää ei voida saavuttaa keinoilla, jotka rajoittavat vähemmän tavaroiden vapaata liikkuvuutta yhteisössä.

59. Huomautan ensinnäkin, että kuten komissio on todennut, kansallinen toimenpide, joka edellyttää jo alkuperämaassa tehtyjen testien tekemistä uudelleen, on EY 28 artiklassa kielletty vaikutukseltaan vastaava toimenpide, vaikka kyseistä asiaa koskevaa lainsäädäntöä ei olisikaan yhdenmukaistettu.

60. Sama päättely pätee säännökseen, jonka mukaan muista jäsenvaltioista tuotavien hälytysjärjestelmien ja -keskusten hyväksynnässä hyväksytään vain toisen jäsenvaltion hyväksymän laitoksen antamat testaussertifikaatit ja -kertomukset siltä osin kuin niissä osoitetaan, että kyseiset järjestelmät ja keskukset ovat sellaisten teknisten standardien ja vaatimusten mukaisia, jotka tarjoavat saman suojelun tason kuin tuontimaassa. Tällaisella hyväksymismääräyksellä on nimittäin vaikutuksena, että valmistajan, joka haluaa tuoda järjestelmiään ja keskuksiaan Belgiaan, on Belgian lainsäätäjän vaatimuksen täyttääkseen teetettävä laitteilla testaus ja hyväksyntä omassa maassaan myös silloin, kun laitteen saisi omassa maassa saattaa markkinoille ilman tarkastuslaitoksen toimenpiteitä.

61. Edellytys, jonka mukaan on noudatettava samoja teknisiä standardeja ja tarjottava sama suojelun taso kuin tuontimaassa, johtaa väistämättä siihen, että muiden jäsenvaltioiden valmistajien on mukautettava tuotteensa kyseisen maan vaatimusten mukaisiksi. Tällainen tekninen kaupan este on määritelmällisesti EY 28 artiklan vastainen. Se on ristiriidassa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen kanssa.

62. Kuten totesin jo kohdassa 58, tällainen säännös voidaan perustella EY 30 artiklan mukaisella yleisen edun perusteilla tai jollakin oikeuskäytännössä tunnustetun yleistä etua koskevan pakottavan vaatimuksen vuoksi. Tällöin on käytävä ilmi, että säännös on välttämätön ja suhteellisuusperiaatteen mukainen.

63. Komissio on oikeutetusti huomauttanut, että vaikka oletettaisiin, että oikeutusperusteilla, joihin Belgian hallitus vetoaa, olisi mahdollista oikeuttaa vapaan liikkuvuuden rajoittaminen, kansallisen tuomioistuimen tehtäviin kuuluu arvioida, onko ennakollisesti tapahtuva tarkastusmenettely välttämätön vaatimus tavoiteltavan päämäärän kannalta ja onko menettely suhteellisuusperiaatteen mukainen. Näiden puitteiden mukaisesti on arvioitava myös kuninkaan päätöksen 9 §:ssä tarkoitetun sertifikaatin tai tarkastusraportin vaatimuksen välttämättömyyttä ja suhteellisuutta. Kuten komissio myös on huomauttanut, kansallinen tuomioistuin ei kysy, täyttävätkö oikeutusperusteet, joihin Belgian hallitus vetoaa, 30 artiklan tai oikeuskäytännön mukaiset vaatimukset. Neljäs alikysymys koskee oleellisilta osiltaan ainoastaan todistustaakkaa.

64. Kysymyksen ydin onkin, riittääkö se, että jäsenvaltio vetoaa ainoastaan yleisellä tasolla kuluttajansuojan ja/tai yleisen järjestyksen kaltaisiin pakottaviin syihin ja pakottaviin vaatimuksiin, joita ei jäsenvaltion mielestä ole otettu huomioon yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteissä tai jotka on otettu huomioon riittämättömästi vai onko katsottava, että jäsenvaltion on nimenomaan konkreettisesti osoitettava tosiasiallinen syy tai pakottava vaatimus, se, ettei tätä pakottavaa syytä tai pakottavaa vaatimusta ole jo otettu huomioon yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteissä sekä se, että rajoittava toimenpide on oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään nähden.

65. Pääasia koskee yhteisön oikeuteen liittyvää kysymystä, jonka ratkaisu on siirretty kansalliselle päätösvallalle. Siihen sovelletaan periaatteessa kansallista prosessioikeutta, mukaan lukien todistusoikeus. Yhteisöjen tuomioistuin asettaa tälle joitakin vaatimuksia. Yhteisön oikeuden vastaisia ovat kaikki sellaiset todistussäännöt, joiden vaikutuksesta kyseisten yhteisön oikeuden vastaisesti kannettujen verojen tai maksujen takaisinsaanti on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyt yksityiskohtaiset säännöt eivät saa näin ollen olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samanlaisia jäsenvaltion sisäisiä menettelyjä.

66. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan poikkeaminen tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta on mahdollista oikeuttaa EY 30 artiklan perusteella vain silloin, kun kansalliset viranomaiset osoittavat, että poikkeaminen on välttämätöntä yhden tai usean artiklassa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi ja että poikkeaminen ei ole ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa. Tämä pätee myös yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä oleviin, EY 28 artiklaa koskeviin ennakkoratkaisumenettelyihin, joissa jäsenvaltio vetoaa välttämättömään syyhyn kauppatavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittamisen oikeuttamiseksi. Tällaisissa tapauksissa yhteisöjen tuomioistuin arvioi perusteita, joihin jäsenvaltio vetoaa, ja analysoi konkreettisesti niiden todenmukaisuuden sekä arvioi niitä välttämättömyyden ja suhteellisuusperiaatteen kannalta. Tarvittaessa yhteisöjen tuomioistuin hankkii kaikki tiedot, jotka kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon arviossaan. Sääntöä, jonka mukaan kansallisen viranomaisen on osoitettava, että kyseessä on yhteisön oikeuden mukaan sallittu poikkeus, ei voida tulkita toisin kansallisessa prosessioikeudessa.

67. Tämä merkitsee, että pakottavat syyt tai välttämättömät vaatimukset on esitettävä konkreettisesti, jolloin on mahdollista arvioida, onko jäsenvaltion toiminta oikeutettua. Konkreettinen esitystapa on tarpeen myös siksi, että muutoin ei voida tutkia, onko kyseinen kansallinen toimenpide tehokas ja onko se suhteellisuusperiaatteen mukainen eli että se ei ylitä sitä, mikä on välttämätöntä suojeltavan päämäärän saavuttamiseksi.

68. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon, että monet hälytysjärjestelmien ja -keskusten sekä niissä käytettyjen osien ominaisuudet on jo otettu huomioon kolmen edellä käsitellyn direktiivin mukaisesti yhdenmukaistetussa lainsäädännössä. Belgian lainsäädäntö koskee toisin sanoen vain jäljellä olevia ominaisuuksia. Sen soveltamisesta seuraa kuitenkin, että koko laitteelle on tehtävä ennakollinen tarkastus. Tästä seuraa, että tällaisten tavaroiden direktiiveillä toteutettu vapaa liikkuvuus tulee kokonaan mitätöidyksi. On helppo todeta, että kansallinen lainsäädäntö, jolla on tällainen vaikutus, on ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa, koska joihinkin yhdenmukaistamisen ulkopuolella oleviin ominaisuuksiin liittyvän rajoitetun julkisen edun suojelemisesta seuraa, että muiden, määrältään selvästi suurempien ominaisuuksien yhdenmukaistamisella tavoiteltu päämäärä eli vapaa liikkuvuus tulee mahdottomaksi.

69. Jotta tämä minun mielestäni kohtuuton seuraus voitaisiin välttää, kansallisen lainsäätäjän on antaessaan määräyksiä, jotka järjestelmien ja laitteiden joidenkin ominaisuuksien on täytettävä, otettava huomioon kaikki laitteen muita ominaisuuksia koskevat, jo olemassa olevat yhdenmukaistamistoimenpiteet. EY 10 artiklassa esitetystä luottamuksen periaatteesta seuraa, että kansallisen lainsäätäjän on kansallisia säännöksiä laatiessaan pyrittävä noudattamaan niitä vaatimuksia ja menettelyjä, joita tuotteille - sekä osille että laitteille - aiheutuu yhteisön lainsäädännöstä. Esillä olevassa asiassa tämä merkitsee, että kansallisen lainsäätäjän olisi joko pitänyt hyväksyä muualla yhteisössä laillisesti markkinoille saatettujen laitteiden vaatimustenmukaisuuden tunnustaminen tai, kuten asian kannalta merkityksellisissä direktiiveissä sallitaan, olisi pitänyt tyytyä jälkikäteen tapahtuvaan valvontaan.

C Kolmas ennakkoratkaisukysymysten ryhmä (kysymys 3)

70. Kun otetaan huomioon kysymykseen 1 annettu vastaus, kohdassa 3) esitettyihin kysymyksiin ei ole tarpeen vastata.

V Ratkaisuehdotus

71. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Belgian Conseil d'Etat'n esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

72. Kysymykseen 1)

a) Tietyllä jännitealueella toimivia sähkölaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 19 päivänä helmikuuta 1973 annettua neuvoston direktiiviä 73/23/ETY, sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/336/ETY sekä radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 1999/5/EY on tulkittava siten, että niitä sovelletaan hälytysjärjestelmiin ja hälytyskeskuksiin ja etenkin sellaisiin tuotteisiin, joissa käytetään radiolinkkejä ja joita yleisesti kutsutaan langattomiksi hälytysjärjestelmiksi.

b) Direktiiveistä 73/23/ETY, 89/336/ETY ja 1999/5/EY seuraa, että jäsenvaltiot saavat asettaa direktiivien soveltamisalaan kuuluville osille ja lopputuotteille vain sellaisia lisävaatimuksia, jotka on erikseen sallittu näissä direktiiveissä. Tästä seuraa, että kansallisten säännösten tai määräysten, joiden tarkoituksena on tällaisten vaatimusten asettaminen tai jotka vaikuttavat niin, että tällaisia vaatimuksia asetetaan, on katsottava olevan ristiriidassa näiden direktiivien kanssa.

73. Kysymys 2)

- Direktiiveillä 73/23/ETY, 89/336/ETY ja 1999/5/EY toteutettuun yhdenmukaistamiseen sisältyy oletus vaatimusten noudattamisesta mukaan lukien CE-merkinnällä varustettujen laitteiden vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat menettelyt. Direktiivin 73/23/ETY 3 artiklaa, direktiivin 89/336/ETY 5 artiklaa ja direktiivin 1999/5/EY 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että niissä kielletään 10.4.1990 annetun lain 12 §:n ja 23.4.1999 annetun kuninkaan päätöksen 9 §:n kaltaiset kansalliset oikeussäännöt, joiden mukaan näiden direktiivien säännökset täyttävien ja asianmukaisella CE-merkinnällä varustettujen hälytysjärjestelmien ja hälytyskeskusten saattaminen markkinoille edellyttää ennakollisen hyväksymismenettelyn toimittamista.

- EY 28-30 artiklaa on tulkittava siten, että myös yhteisön yhdentämissäännösten puuttuessa toisessa jäsenvaltiossa lainmukaisesti valmistettuja ja markkinoille saatettuja tuotteita saa periaatteessa pitää kaupan kaikissa muissa jäsenvaltioissa ilman lisätarkastuksia. Kansallinen lainsäädäntö, jonka perusteella hälytysjärjestelmien ja -keskusten myynti asetetaan ennakollisen tarkastus- ja testausmenettelyn alaiseksi muiden kuin niiden ominaisuuksien ja toimintojen osalta, joita ei ole otettu huomioon yhteisön yhdenmukaistamissäännöksissä tai velvoittaa esittämään todistukset, joiden perusteella voidaan todeta, että kyseinen laite täyttää kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä vaatimuksia vastaavat vaatimukset, rajoittaa näin ollen tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Tällaisen kansallisen lainsäädännön on täytettävä EY 30 artiklaan perustuvat poikkeusperusteet tai muu yhteisön oikeudessa tunnustettu pakottava yleinen etu. Sen on oltava välttämätön tarkoitetun päämäärän saavuttamiseksi eikä sillä saada ylittää sitä, mikä on aivan välttämätöntä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

- Todisteiden esittämistä koskevat säännöt kuuluvat kansallisen prosessioikeuden alaan. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin varmistettava yhteisön oikeuden tehokas vaikutus. EY 28 ja EY 30 artiklan tehokas soveltaminen edellyttää lisäksi, että kansallinen tuomioistuin pystyy arvioimaan yhteisön oikeuden kannalta sitä oikeutusperustetta, johon vedotaan silloin, kun kyseessä on perusoikeuden rajoittaminen. Tämä edellyttää, että kansallisen viranomaisen, joka vetoaa tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittamisen oikeutusperusteeseen, on osoitettava konkreettisesti, että kyseessä on yleinen etu, että toimenpide on välttämätön ja että se on oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään. Kansallisen tuomioistuimen on suhteellisuutta arvioidessaan käsiteltävä lisäksi sitä, mitä seurauksia kansallisesta lainsäädännöstä on olemassa olevien yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteiden tehokkaalle vaikutukselle sekä ovatko toimenpiteet yhdenmukaistetun lainsäädännön mukaisia.