1.

EY 28 artiklan mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja niitä vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä. EY 30 artiklan mukaan jäsenvaltioiden väliset tuontia koskevat kiellot tai rajoitukset, jotka ovat perusteltuja teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi, ovat kuitenkin sallittuja, mutta ne eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.

2.

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 14 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 ( 2 ) 2 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

3.

Suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) tunnustamisen vaikutukset syntyvät asetuksen N:o 2081/92 5—7 artiklassa säädetyn menettelyn jälkeen komission antamalla rekisteröintiasetuksella.

4.

Asetuksen N:o 2081/92 17 artiklassa säädetään, että kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimet, joilla on oikeudellinen suoja, tai jäsenvaltioissa, joissa suojajärjestelmää ei ole, käytössä vakiintuneet nimitykset, jotka ne haluavat rekisteröidä tämän asetuksen mukaisesti. Komissio rekisteröi 1 kohdassa tarkoitetut 2 ja 4 artiklan mukaiset nimitykset. Jäsenvaltiot voivat säilyttää kansallisen suojan 1 artiklan mukaisesti ilmoitetuille nimityksille, kunnes päätös niiden rekisteröinnistä on tehty.

5.

Asetuksen N:o 2081/92 voimaantulon jälkeen Ranskan tasavalta antoi 3.1.1994 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laadun tunnustamista koskevan lain nro 94-2 (JORF, 3.1.1994, s. 131; jäljempänä laki). Tämän lain L. 115-23-1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Periaate, jonka mukaan merkintään tai vastaavuustodistukseen ei saa sisällyttää maantieteellistä mainintaa, jota ei ole rekisteröity suojattuna maantieteellisenä merkintänä, sisältyy code ruralin L. 643-4 §:ään, joka toistetaan seuraavassa:

’L. 643-4 § Merkintä tai vastaavuustodistus ei saa sisältää maantieteellistä mainintaa, jos viimeksimainittua ei ole rekisteröity suojattuna maantieteellisenä merkintänä.

Jos hallintoviranomainen on kuitenkin hakenut tämän maantieteellisen maininnan rekisteröintiä suojattuna maantieteellisenä merkintänä, merkintä tai vastaavuustodistus voi sisältää tämän maininnan, myös ominaispiirteissään, siihen saakka kunnes päätös rekisteröinnistä tehdään.

— —

Maataloustuotteet ja elintarvikkeet, jotka ennen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laadun tunnustamista koskevan lain nro 94-2 voimaantuloa 3.1.1994 on varustettu maatalousmerkinnällä tai vastaavuustodistuksella, saavat edelleen sisältää maininnan maantieteellisestä alkuperästä ilman, että niitä koskisi suojatun maantieteellisen merkinnän suoja, kahdeksan vuoden ajan edellä mainitun lain julkaisemista lukien.’”

6.

Ranskan viranomaiset toimittivat 21.12.1992 vastauksensa komission tekemään tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli luetteloida merkinnät ja muut kansalliset laatunimitykset, joita oli olemassa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alalla. Täydentävä vastaus toimitettiin 14.1.1993. Komissio sai sittemmin tietoonsa, että laki oli annettu.

7.

Komissio totesi, että suuri määrä ranskalaisia laatunimityksiä oli varattu tuotteille tai elintarvikkeille, jotka oli ovat peräisin yksinomaan tietyiltä ranskalaisilta alueilta ja osoitti tässä yhteydessä Ranskan hallitukselle virallisen huomautuksen 16.1.21997. Komissio totesi, että kysymyksessä olevat merkinnät olivat EY 28 artiklan vastaisia, koska niiden käyttö oli varattu tietyillä maantieteellisillä alueilla valmistetuille tuotteille ja niiden ulkopuolelle oli jätetty muiden jäsenvaltioiden tuotteet, jotka täyttävät eritelmissä vaaditut objektiiviset kriteerit, ja koska kysymyksessä olevat nimitykset sanamuotonsa vuoksi johtavat harhaan sen mahdollisen saatavuuden osalta, josta muiden jäsenvaltioiden tuotteet voisivat ehkä hyötyä. Komissio katsoo, että se, että näin varataan laatunimitykset tietyltä maantieteelliseltä alueelta peräisin oleville tuotteille, ei ole perusteltua EY 30 artiklan nojalla eikä teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Komissio toteaa, että asetuksella N:o 2081/92 yhdenmukaistettiin säännöt, joiden perusteella on sallittua varata maantieteellisen viittauksen sisältävä nimitys asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta.

8.

Ranskan viranomaiset viittasivat tähän viralliseen huomautukseen antamassaan vastauksessa poliittisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja teknisiin vaikeuksiin perustellakseen, minkä vuoksi siirtymäkauden ajan säilytettiin tietyt merkinnät, joiden osalta ei ollut voitu päättää luokitusta.

9.

Tutkittuaan nämä huomautukset komissio toimitti perustellun lausunnon, jossa se katsoi, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 28 artikla) mukaisia velvoitteitaan, koska se on pitänyt voimassa kysymyksessä oleville nimityksille annetun kansallisen suojan ja että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 79/112/ETY ( 3 ) 2 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on säätänyt laatunimitysten merkinnöissä käytettävästä maininnasta ”Contrôle par qualité France”. Komissio kehotti kyseisessä kirjeessään Ranskan tasavaltaa toteuttamaan perustellun lausunnon noudattamisen edellyttämät toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa lausunnon tiedoksiannosta.

10.

Komissio vastaanotti 7.7.1999 Ranskan viranomaisilta vastauksena perusteltuun lausuntoon selvityksen, jossa ne ilmoittivat, että ne aikoivat hyväksyä nimityksen ”Salaisons d'Auvergne” uudelleen siten, että viittaus maantieteelliseen nimeen poistetaan, ja että aikoivat muuttaa alueellisia merkintöjä koskevaa sääntelyä. Ne ilmoittivat myös, että Qualité-Francenimisen elimen presidentti aikoi ryhtyä kyseisen elimen tunnuksen korjaamiseen, jotta selkeytettäisiin kuluttajalle tälle elimelle uskotut tehtävät.

11.

Ranskan viranomaiset lähettivät 5.12.2001 päivätyssä kirjeessään komissiolle selvityksen liitteineen vastauksena perusteltuun lausuntoon siltä osin kuin kysymys oli hyväksymiselintä Qualité-France koskevan maininnan käyttämisestä. Tässä selvityksessä ne ilmoittivat komissiolle, että hyväksymiselin oli antanut säännöksiä siitä, että nimi Qualité-France mainittaisiin vain hyväksymisen antajana ja ilmoitettaisiin sen kotipaikka.

12.

Tämän selvityksen perusteella komissio luopui direktiivin 79/112/ETY 2 artiklan 1 kohdan rikkomista koskevasta väitteestä. Sitä vastoin se katsoi edelleen, että siltä osin kuin oli kysymys alueellisista merkinnöistä, Ranskan tasavalta ei ollut noudattanut perustellussa lausunnossa esitettyjä vaatimuksia. Näin ollen se päätti nostaa nyt käsiteltävänä olevan kanteen.

13.

Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

14.

Ranskan tasavalta ei kiistä sitä, että sen kansallinen lainsäädäntö ei ole yhteisön oikeuden mukainen, mutta pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ottamaan huomioon sovellettavassa oikeudessa tapahtuneen kehityksen ja katsomaan, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on päättynyt.

15.

Komissio katsoo kanteessaan, että Ranskan säännöstön mukaisten merkintöjen yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa on arvioitava EY 28 ja EY 30 artiklan suhteen siten, että niitä tulkitaan erityisesti suhteessa asetuksen N:o 2081/92 säännöksiin. Komissio viittaa tältä osin yhteisöjen tuomioistuimen 7.5.1997, ( 4 )10.11.1992 ( 5 ) ja 12.10.1978 ( 6 ) antamiin tuomioihin.

16.

Siltä osin kuin kysymys on ”Salaisons d'Auvergne” -nimityksestä, komissio toteaa, että Ranskan viranomaiset ovat katsoneet, että tätä merkintää pitäisi hakea rekisteröitäväksi SMM:nä asetuksen N:o 2081/92 5 artiklan nojalla. Komissio epäilee kuitenkin, voitaisiinko tämä merkintä rekisteröidä sellaisenaan, koska asetuksen N:o 2081/92 mukaan rekisteröidä voidaan vain tietty tuote tai elintarvike, eikä sellaista tuoteryhmää kuin ilmaisun ”salaisons” (suolaliha) piiriin kuuluu. Komissio katsoo joka tapauksessa, että koska nimityksen ”Salaisons d'Auvergne” rekisteröintiä ei ole haettu, Ranskan viranomaiset eivät voi pätevästi vedota kyseisen asetuksen 5 artiklan 5 kohtaan, jossa niille annetaan mahdollisuus suojata siirtymäkauden ajan kansallisesti nimitystä ”Salaisons d'Auvergne” siihen asti, kunnes yhteisön päätös rekisteröinnistä tehdään. Näin ollen kyseistä merkintää on tutkittava EY 28 ja EY 30 artiklan määräysten valossa.

17.

Muiden alueellisten merkintöjen osalta komissio toteaa, että vaikka lain L. 115-23-1 §:ssä säädetäänkin, että ”merkintään — — ei saa sisällyttää maantieteellistä mainintaa, jota ei ole rekisteröity suojattuna maantieteellisenä merkintänä”, siinä asetetaan kuitenkin siirtymäaika, joka on kahdeksan vuotta lain julkaisemisesta lukien, ja jonka kuluessa ”tuotteet tai elintarvikkeet saavat edelleen sisältää maininnan maantieteellisestä alkuperästä ilman, että niitä koskisi [suojatun] maantieteellisen merkinnän suoja”. Komissio toteaa, että se ottaa huomioon ne mahdolliset tekniset vaikeudet, joita taloudelliset toimijat ja toimivaltaiset alueelliset elimet voivat kohdata näihin merkintöihin liittyvän säännöstön kokonaisuudistuksen yhteydessä. Se ei kuitenkaan hyväksy kahdeksan vuoden siirtymäaikaa, joka on EY 28 ja EY 30 artiklan vastainen.

18.

Komission mukaan Ranskan lainsäädäntö, jossa otetaan käyttöön nimitys ”Salaisons d'Auvergne” ja alueelliset merkinnät, voi vaikuttaa tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen jäsenvaltioiden välillä erityisesti siltä osin kuin sen säännökset suosivat kotimaista alkuperää olevia tavaroita tuontitavaroiden kustannuksella. Näiden säännösten soveltaminen itsessään luo ja ylläpitää näiden tavararyhmien erilaista kohtelua.

19.

Nimityksen ”Salaisons d'Auvergne” ja alueellisten ranskalaisten merkintöjen tarkoituksena on ilmoittaa kuluttajalle, että tuote, joka on varustettu merkinnällä, on peräisin tietyltä alueelta, ja antaa näin tietoja maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperästä. Sen jälkeen kun voimaan tuli asetus N:o 2081/92, jonka tarkoitus on nimenomaan yksinomaisesti määritellä edellytykset, joita voidaan asettaa sellaisen nimityksen suojaksi, joka perustaa yhteyden maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden sekä tietyn maantieteellisen alkuperän välille, alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaa ei voida kuitenkaan toteuttaa muutoin kuin tällä asetuksella rajatussa piirissä.

20.

Komissio katsoo, että asetuksen N:o 2081/92 aineellisen soveltamisalan ulkopuolella yhteisöjen tuomioistuimen tunnustama ”lähtöisyysmerkinnän” käsite ei mahdollista tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen rajoittamisen oikeutusta muuten kuin sillä ehdolla, että kysymys on jonkin tietyltä alueelta peräisin olevan erityisen tuotteen tai elintarvikkeen kuluttajien keskuudessa hankkiman hyvän maineen suojaamisesta. Nimitys ”Salaisons d'Auvergne” ja ranskalaiset alueelliset merkinnät eivät ole yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettuja lähtöisyysmerkintöjä, koska niitä ei liitetä tiettyyn tuotteeseen tai elintarvikkeeseen, vaan tuoteryhmiin, joilla ei ole väitetty — saati sitten osoitettu — olevan erityistä mainetta.

21.

Komissio päättelee tästä, että koska nimitystä ”Salaisons d'Auvergne” eikä alueellisia merkintöjä ole rekisteröity asetuksen N:o 2081/92 mukaisesti ja koska ne eivät myöskään ole lähtöisyysmerkintöjä, ei ole mahdollista vedota EY 30 artiklan määräyksiin niiden yhteisön sisäisen kaupan esteiden oikeuttamiseksi, joita näistä merkinnöistä aiheutuu.

22.

Ranskan hallitus myöntää puolustuksessaan, että nimitys ”Salaisons d'Auvergne” ei ole yhteisön oikeuden mukainen ja että päätöksellä tullaan määräämään, että sen käytöstä on luovuttava.

23.

Siltä osin kuin kysymys on alueellisesta merkinnästä Savoie, Ranskan hallitus huomauttaa, että nimitykset ”tomme de Savoie”, ”emmental de Savoie” ja ”pommes et poires de Savoie” on rekisteröity neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 17 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesta maantieteellisten merkintöjen ja alkuperäisnimitysten rekisteröinnistä 12 päivänä kesäkuuta 1996 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1107/96 ( 7 ) mukaisina SSM:inä, ja että nimityksiä ”jambon de Savoie” ja ”saucisson sec de Savoie” koskee kaksi käsiteltävänä olevaa SMM:ää koskevaa hakemusta. Nimitysten ”jésus, rosette”, ”pur jus de pomme de Savoie” ja ”plants de vigne de Savoie” käyttö ollaan lakkauttamassa valmisteltavana olevalla päätöksellä.

24.

Ranskan hallitus katsoo, että voimassa olevan kansallisen lainsäädännön muuttaminen alueelliseen merkintään Franche-Comté liittyen ei ole tarpeen. Nimitys ”morbier au lait cru” tunnustettiin tarkistetuksi alkuperänimitykseksi 22.12.2000 annetulla asetuksella, ( 8 ) joka koski tarkistettua alkuperänimitystä ”Morbier”. Asetuksen N:o 2081/92 5 artiklan mukaista rekisteröintiä koskeva hakemus toimitettiin Ranskan hallituksen mukaan komissiolle 24.11.2000. Muiden tällä merkinnällä varustettujen tuotteiden osalta on tehty SMM:ää koskevat hakemukset, jotka ovat vielä käsiteltävinä.

25.

Ranskan hallitus toteaa alueellisesta merkinnästä Corse, että sitä ei ilmeisesti ole milloinkaan käytetty ja siitä olisi luovuttava.

26.

Ranskan hallitus selittää alueellisen merkinnän Midi-Pyrénées osalta, että ainoat tuotteet, joita se koskee, ovat ”produits de palmipèdes gras”. Päätös näitä räpyläjalkaisista linnuista valmistettuja tuotteita koskevien säännösten kumoamisesta on valmisteltavana.

27.

Ranskan hallitus toteaa alueellisen merkinnän Normandie osalta, että kysymyksessä olevia tuotteita koskevat eritelmät on tutkittu useita peräkkäisiä kertoja ja ne on tunnustettu SMM:inä tai maataloustuotemerkintöinä ilman maantieteellistä mainintaa, joten kansallisen oikeuden yhdenmukaisuus yhteisön oikeuden kanssa ei edellytä minkään säädöstekstin kumoamista.

28.

Alueellisen merkinnän Nord-Pas-de-Calais osalta Ranskan hallitus toteaa, että tuotteita ”fromage vieux Lille” tai ”gris de Lille”, ”bières spéciales du Nord” ja ”langue de Valencienne à la Lucullus” koskien SMM:ää koskevat hakemukset ovat käsiteltävinä. Muita tällä merkinnällä myytäviä tuotteita koskevat kansallisen oikeuden säännökset ovat kumoamismenettelyn kohteena.

29.

Ranskan hallitus selittää alueellisen merkinnän Ardennes de France osalta, että nimitykset ”jambon sec des Ardennes”, ”noix des Ardennes” ja ”boudin blanc de Rethel” saavat SMM:n suojaa tiettyjen nimitysten kirjaamisesta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2081/92 säädettyyn ”Suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin” annetun asetuksen (EY) N:o 2400/96 liitteen täydentämisestä 17 päivänä lokakuuta 2001 annetun asetuksen (EY) N:o 2036/2001 ( 9 ) nojalla. Tuotteiden ”porcs des Ardennes” ja ”boudin blanc à l'oignon de la Vallée de la Meuse” osalta on käsiteltävänä kaksi SMM:ää koskevaa hakemusta. Valmisteltavana on päätös, joka koskee muita nimityksiä eli ”saucisson sec”, ”fromage de Rocroi”, ”galette au sucre”, ”gâteau mollet” ja ”cidre” koskevien säännösten kumoamista.

30.

Ranskan hallitus toteaa alueellisesta merkinnästä Limousin, että Limousinia alkuperänä koskevaa mainintaa käytetään vain tuotteista, jotka saavat SMM:n suojaa. Tästä seuraa, että kansallisen oikeuden saattaminen yhteisön oikeuden mukaiseksi ei edellytä minkään säädöstekstin kumoamista.

31.

Alueellisen merkinnän Languedoc-Roussillon osalta Ranskan hallitus toteaa, että ainoat tuotteet, joissa viitataan Languedociin, ovat ”volailles du Languedoc”, jotka on rekisteröity SMM:inä asetuksella N:o 1107/96. Muuta siipikarjaa koskevat eritelmät on hyväksytty ilman maantieteellistä viittausta ja niiden osalta on tehty SMM:ää koskeva hakemus nimityksellä ”volailles des Cévennes”. Ilmaisun ”Lan-guedoc-Roussillon” käyttäminen on siis yhteisön säännöstön mukaista.

32.

Alueellisen merkinnän Lorraine osalta Ranskan hallitus toteaa, että tuotteet, joissa on tämä merkintä ovat ”Mirabelles de Lorraine” ja ”Bergamotes de Nancy”, jotka on rekisteröity SMM:inä asetuksessa N:o 1107/96. Sanan Lorraine käyttäminen on siis yhteisön säännöstön mukaista.

33.

Komissio kiinnittää vastauskirjelmässään huomiota siihen, että Ranskan hallitus myöntää, että nimitys ”Salaisons d'Auvergne” ei ole yhteisön oikeuden mukainen ja kyseinen hallitus myöntää siis samalla, ettei se ole noudattanut EY 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan. Komissio toteaa muiden alueellisten merkintöjen osalta, että vastineensa laatimisajankohtana Ranskan hallitus myönsi, että se ei edelleenkään noudattanut EY 28 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se piti voimassa näille nimityksille myönnetyn oikeussuojan.

34.

Ranskan hallitus toteaa vastauskirjelmässään, että uuden sisäisen lainsäädännön antamisen jälkeen kysymyksessä olevat merkinnät ja nimitykset ovat seuraavanlaiset:

Maatalous-, elintarvike-, kalastus- ja maaseudun asiain ministerin sekä pkyrityksistä, kaupasta, käsiteollisuudesta, vapaista ammateista ja kulutuksesta vastaavan valtiosihteerin 12.8.2002 tekemällä päätöksellä, jolla muutetaan alueellisista merkinnöistä tehtyä päätöstä (JORF, 11.9.2002, s. 15051), tehdään seuraavat muutokset:

35.

Alueellinen merkintä Corse kumotaan maatalous-, elintarvike-, kalastus- ja maaseudun asiain ministerin 12.8.2002 tekemällä päätöksellä, ( 10 ) jolla kumotaan yleinen maantieteellisiä merkintöjä koskeva säännöstö.

36.

Alueellisella merkinnällä Lorraine varustetut tuotteet on rekisteröity SMM:inä asetuksella N:o 1107/96.

37.

Ranskan hallitus toteaa lopuksi, että alueellisten merkintöjen Normandie, Limousin ja Languedoc-Roussillon osalta kansallisen oikeuden yhteisön oikeuden mukaiseksi saattaminen ei edellytä kansallisen lainsäädännön muuttamista.

38.

On komission tehtävä tutkia, ovatko näihin päätöksiin sisältyvät säännökset saattaneet Ranskan lainsäädännön yhteisön oikeuden mukaiseksi.

39.

Päätökset on joka tapauksessa tehty perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymisen jälkeen.

40.

Tältä osin on riittävää todeta, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä, joka on jälleen vahvistettu äskettäin annetussa tuomiossa, ( 11 ) on katsottu, että arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä. ( 12 )

41.

Edelleen kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi myös asiassa komissio v. Espanja ( 13 ) antamassaan tuomiossa, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltio ei voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole säädetyssä määräajassa saattanut direktiiviä osaksi kansallista oikeutta. ( 14 )

42.

Koska komission väittämä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on siis todettu, komission vaatimukset on hyväksyttävä.

43.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin