62001B0218

1. Oikeudenkäyntimenettely - Kanteen nostamisen määräajat - Määräajan ylittyminen - Ennalta-arvaamattomat seikat tai ylivoimainen este - Käsite - Rajat

(EY:n tuomioistuimen perussäännön 42 artiklan 2 kohta)

2. Komissio - Komission työjärjestyksen liitteenä olevat toimintasäännöt hyvästä hallintotavasta - Säännös, jonka mukaan komission päätöksissä on mainittava mahdollisuudesta nostaa kanne ja/tai kannella Euroopan oikeusasiamiehelle - Sitovuus

(EY 195 ja EY 230 artikla; komission työjärjestyksen liitteessä olevan 3 kohdan neljäs ja viides alakohta)

3. Oikeudenkäyntimenettely - Kanteen nostamisen määräajat - Määräajan ylittyminen - Anteeksiannettavan erehdyksen käsite

1. Ylivoimaisen esteen ja ennalta-arvaamattomien seikkojen käsitteet sisältävät paitsi objektiivisen elementin, joka liittyy epätavallisiin ja asianomaisesta riippumattomiin seikkoihin, myös subjektiivisen elementin, joka liittyy asianomaisen velvollisuuteen suojautua epätavallisen tapahtuman seurauksia vastaan ryhtymällä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät vaadi kohtuuttomia uhrauksia. Asianomaisen on etenkin seurattava tarkkaan asian käsittelyn vaiheita ja erityisesti osoitettava huolellisuutta noudattaakseen asetettuja määräaikoja. Niinpä ylivoimaisen esteen ja ennalta-arvaamattomien seikkojen käsitteet eivät sovellu tilanteeseen, jossa huolellinen ja harkitseva henkilö olisi objektiivisesti arvioiden kyennyt välttämään kanteen nostamisen määräajan umpeutumisen.

( ks. 17 kohta )

2. Se seikka, että komissio ei päätöksessä mainitse mahdollisuudesta nostaa kanne EY 230 artiklan mukaisesti ja/tai kannella Euroopan oikeusasiamiehelle EY 195 artiklan mukaisesti, merkitsee niiden velvoitteiden laiminlyöntiä, jotka tuo toimielin on itse asettanut itselleen vahvistamalla toimintasäännöt hyvästä hallintotavasta Euroopan komission henkilöstölle suhteissaan yleisöön, jotka ovat komission työjärjestyksen liitteenä.

( ks. 25 kohta )

3. Anteeksiannettavan erehdyksen käsite, joka perustuu suoraan pyrkimykseen varmistaa oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden noudattaminen, koskee ainoastaan poikkeuksellisia olosuhteita, joissa on erityisesti kyse siitä, että kyseinen toimielin on menetellyt tavalla, joka on yksinään tai ratkaisevassa määrin omiaan aiheuttamaan ymmärrettävän sekaannuksen vilpittömässä mielessä olevalle yksityiselle oikeussubjektille, joka on noudattanut kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaista harkitsevaisuutta noudattavalta henkilöltä. Tällainen tilanne voi olla kyseessä silloin, kun kanne nostetaan myöhässä sen vuoksi, että kyseinen toimielin on antanut sellaista virheellistä tietoa, joka voi aiheuttaa ymmärrettävän sekaannuksen tällaiselle yksityiselle oikeussubjektille, tai silloin kun se, että kyseinen toimielin on laiminlyönyt tiettyjä sisäisiä sääntöjään, kuten esimerkiksi toimintasääntöjä, on aiheuttanut tällaisen sekaannuksen. Tästä ei kuitenkaan voi olla kyse silloin kun yksityisellä oikeussubjektilla ei voi olla mitään epäilystä siitä, että sille tiedoksi annettu toimi on luonteeltaan päätös. Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa kanteen nostamisen mahdollisuutta koskevan tiedon puuttuminen ei nimittäin johda yksityistä oikeussubjektia mitenkään harhaan.

( ks. 30 kohta )

Asiassa T-218/01,

Laboratoire Monique Rémy SAS, kotipaikka Grasse (Ranska), edustajanaan asianajaja J.-F. Pupel,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään A. Bordes, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan 2.7.2001 tehdyn komission päätöksen K(2001) 1380, jolla poistettiin taloudellinen tuki, joka oli aikaisemmin myönnetty kantajalle Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston ohjausosastosta,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit N. J. Forwood ja H. Legal,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

1 Komissio on 2.7.2001 tekemällään päätöksellä K(2001) 1380 (jäljempänä riidanalainen päätös) poistanut taloudellisen tuen, joka oli myönnetty Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) ohjausosastosta kantajalle 10.11.1993 tehdyllä komission päätöksellä K(93) 3185 koe- ja esittelyhankkeeseen, joka koski Välimeren alueella kasvavan kurjenmiekan hyödyntämistä ylellisyyshajuvesiteollisuudessa ja elintarvikearomina (Ranska, Espanja, Kreikka).

2 Komissio on lähettänyt riidanalaisen päätöksen kantajalle 2.7.2001 päivätyllä kirjeellä, jonka kantaja on vastaanottanut 6.7.2001.

3 Kantaja on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 21.9.2001 jättämällään kannekirjelmällä nostanut nyt kyseessä olevan, riidanalaista päätöstä koskevan kumoamiskanteen.

4 Komissio on 26.10.2001 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jättämällään erillisellä asiakirjalla esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan nojalla oikeudenkäyntiväitteen, joka perustuu yhtäältä siihen, että kanne on nostettu liian myöhään, ja toisaalta siihen, että kanne on työjärjestyksen 44 artiklan vastainen.

5 Kantaja on esittänyt huomautuksensa tähän väitteeseen 3.12.2001.

Asianosaisten vaatimukset

6 Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- ottaa kanteen tutkittavaksi

- kumoaa riidanalaisen päätöksen

- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

7 Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- jättää kanteen tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat

- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Sovellettavat oikeussäännöt

8 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi asianosaisen hakemuksesta ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen käsittelemättä itse pääasiaa. Saman artiklan 3 kohdan mukaan hakemuksen jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätä toisin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo asiakirja-aineiston perusteella saaneensa asiassa riittävästi selvitystä, eikä suullista käsittelyä ole aloitettava.

9 EY 230 artiklan viidennen kohdan mukaan kumoamiskanne on nostettava kahden kuukauden kuluessa kyseisen toimen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei toimea ole julkaistu tai annettu tiedoksi, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon. Työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaan tätä määräaikaa on lisäksi pidennettävä pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä. Työjärjestyksen 101 artiklan 2 kohdan mukaan silloin, kun tämän määräajan viimeinen päivä on lauantai, sunnuntai tai virallinen vapaapäivä, katsotaan määräajan jatkuvan tätä seuraavan ensimmäisen työpäivän päättymiseen saakka.

10 Esillä olevassa asiassa riidanalainen päätös on annettu kantajalle tiedoksi 6.7.2001.

11 Kumoamiskanteen nostamisen määräaika on edellä 9 kohdassa esitettyjen oikeussääntöjen nojalla päättynyt keskiyöllä maanantaina 17.9.2001.

12 Nyt kyseessä oleva kanne, joka on nostettu 21.9.2001, on näin ollen nostettu myöhässä.

13 Kantaja kuitenkin korostaa, että koska se oli lähettänyt kannekirjelmän kirjattuna kirjeenä 11.9.2001, sillä oli oikeus olettaa, että tuo kannekirjelmä saapuisi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen viimeistään 17.9.2001, kun otetaan huomioon se, että kirjatun kirjeen toimitusajaksi on ilmoitettu neljä päivää. Sitä, että tuo kirje saapui perille vasta 21.9.2001, on pidettävä ennalta-arvaamattomana seikkana.

14 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että kirjekuoreen merkitty postileima osoittaa, että toisin kuin kantaja esittää, kannekirjelmän sisältänyt kirje on jätetty postiin 13.9.2001, eli korkeintaan viisi päivää - joista yksi on lauantai ja yksi sunnuntai - ennen kanteen nostamisen määräajan päättymistä.

15 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa edelleen, että kantaja on tyytynyt ainoastaan väittämään, että ranskalainen postiyhtiö La Poste sitoutuu neljän päivän toimitusaikaan, muttei esitä tästä mitään todisteita tai edes ilmoita lasketaanko tuo aika työ- vai kalenteripäivinä. Yksin tämä todisteiden puute oikeuttaa kanteen hylkäämiseen.

16 Vaikka olisikin näytetty, että La Poste antaa tällaisen sitoumuksen, se ei kuitenkaan riittäisi osoittamaan ennalta-arvaamattomien seikkojen olemassaoloa nyt kyseessä olevassa asiassa. Ennalta-arvaamattomille seikoille samoin kuin ylivoimaiselle esteelle on nimittäin luonteenomaista etenkin niiden odottamattomuus (ks. vastaavasti asia C-97/95, Pascoal & Filhos, tuomio 17.7.1997, Kok. 1997, s. I-4209, 63 kohta). La Posten lähettäjälle antama sitoumus kirjeen toimittamisesta tietyssä toimitusajassa ei voi yksinään aikaansaada sitä, että tuon toimituksen myöhästyminen olisi kaikissa tilanteissa odottamatonta.

17 Lisäksi ylivoimaisen esteen ja ennalta-arvaamattomien seikkojen käsitteet sisältävät paitsi objektiivisen elementin, joka liittyy epätavallisiin ja asianomaisesta riippumattomiin seikkoihin, myös subjektiivisen elementin, joka liittyy asianomaisen velvollisuuteen suojautua epätavallisen tapahtuman seurauksia vastaan ryhtymällä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät vaadi kohtuuttomia uhrauksia. Asianomaisen on etenkin seurattava tarkkaan asian käsittelyn vaiheita ja erityisesti osoitettava huolellisuutta noudattaakseen asetettuja määräaikoja (ks. asia C-195/91 P, Bayer v. komissio, tuomio 15.12.1994, Kok. 1994, s. I-5619, 32 kohta). Niinpä ylivoimaisen esteen ja ennalta-arvaamattomien seikkojen käsitteet eivät sovellu tilanteeseen, jossa huolellinen ja harkitseva henkilö olisi objektiivisesti arvioiden kyennyt välttämään kanteen nostamisen määräajan umpeutumisen (ks. vastaavasti asia 209/83, Ferriera Valsabbia v. komissio, tuomio 12.7.1984, Kok. 1984, s. 3089, 22 kohta).

18 On todettava, että kantaja ei ole osoittanut sitä huolellisuutta, jota odotetaan tavanomaisen harkitsevalta kantajalta määräaikojen noudattamisen suhteen, kun kantaja on postittanut kannekirjelmänsä sisältävän kirjeen korkeintaan viisi päivää - joista yksi oli lauantai ja yksi sunnuntai - ennen kanteen nostamisen määräajan päättymistä, mikä ei edes La Posten toimituksille antamaksi väitetty sitoumus huomioon ottaen voinut poistaa riskiä myöhästymisestä, ja kun oli selvää, että tuollainen myöhästyminen aiheutti prekluusion vaaran. Yhdysvalloissa 11.9.2001 tapahtuneita tapahtumia ja niistä johtuneita kuljetushäiriöitä koskevaa ohimennen tehtyä viittausta lukuun ottamatta kantaja ei vetoa mihinkään muuhun seikkaan tai erityiseen tapahtumaan, joka voisi olla sellainen ennalta-arvaamaton seikka tai ylivoimainen este, jonka vuoksi myöhästyminen kanteen nostamisessa olisi kantajan ilmeisestä huolellisuuden puutteesta huolimatta anteeksi annettavissa. Tuo epämääräinen ja yleisellä tasolla tehty viittaus kyseisiin tapahtumiin ja häiriöihin ei kuitenkaan voi olla osoitus ennalta-arvaamattomista seikoista tai ylivoimaisesta esteestä nyt kyseessä olevassa tapauksessa.

19 Nyt kyseessä olevan tapauksen olosuhteita ei näin ollen voida rinnastaa yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 25/65 ja 26/65, Simet ja Feram vastaan Euroopan hiili- ja teräsyhteisön korkea viranomainen, 2.3.1967 antamassa tuomiossa (Kok. 1967, s. 39) kyseessä olleisiin olosuhteisiin, joihin kantaja vetoaa. Noissa asioissa kannekirjelmät oli yhtäältä lähetetty kirjattuina postipaketteina kymmenen - ei viisi - päivää ennen kanteen nostamisen määräajan päättymistä; ja toisaalta yhteisöjen tuomioistuin totesi, että pääsyy myöhästymiselle oli se, että tuomioistuin sai kannekirjelmät haltuunsa vasta neljä päivää sen jälkeen, kun ne olivat saapuneet Luxemburgiin, joten tuomioistuin katsoi, että kyse oli ennalta-arvaamattomista seikoista.

20 Kantajan tai tämän asiamiehen vastuun kanteen myöhästymisestä tekee vielä ilmeisemmäksi se, että - kuten kannekirjelmässä käytetyn kirjepaperin otsikosta ilmenee - kantajan asiamiehellä oli käytössään telekopiolaite ja sähköpostiosoite. Kantajan asiamies olisi siis voinut työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdan mukaisesti toimittaa jäljennöksen kannekirjelmän allekirjoitetusta alkuperäiskappaleesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon telekopiolaitteen tai sähköpostin välityksellä. Tällaisella välitystavalla on vaikutusta määräaikojen noudattamisen kannalta, mikäli tuo alkuperäiskappale saman artiklan 1 kohdassa tarkoitettuine liitteineen ja jäljennöksineen jätetään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon viimeistään kymmenen päivän kuluessa.

21 Sen lisäksi, että kantaja tai tämän asiamies olisi voinut käyttää näitä tiedonvälitystapoja, jotka varmistavat kannekirjelmän lähes välittömän välittymisen ja edellyttävät usein lisäksi vastaanottokuittausta ja jotka aloittavat kymmenen päivän määräajan alkuperäiskappaleen jättämiselle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon, nämä olisivat myös voineet tiedustella suoraan kirjaamosta kirjeensä perilletuloa. Tämä viimeksi mainittu toimenpide, joka on osa perushuolellisuutta, olisi ollut erityisen välttämätön nyt kyseessä olevassa tapauksessa, koska kannekirjelmä lähetettiin kirjatulla kirjeellä saantitodistuksin 13.9.2001 eli vain vähän ennen kanteen nostamiselle varatun määräajan päättymistä keskiyöllä 17.9.2001, joten kantaja ja tämän asiamies eivät ainakaan voineet otaksua saantitodistuksen palautuvan ennen tuota määräajan päättymistä.

22 Toissijaisesti kantaja viittaa oikeudenkäyntiväitteeseen esittämissään huomautuksissa toimintasääntöihin hyvästä hallintotavasta Euroopan komission henkilöstölle suhteissaan yleisöön (jäljempänä toimintasäännöt), jotka ovat komission 29.11.2000 vahvistaman komission työjärjestyksen (EYVL L 308, s. 26) liitteenä.

23 Toimintasääntöjen 3 kohdan neljännessä ja viidennessä alakohdassa todetaan seuraavaa:

"Jos päätökseen voidaan yhteisön lainsäädännön mukaan hakea muutosta, tiedoksiannettavassa päätöksessä olisi selkeästi kerrottava tästä mahdollisuudesta ja siitä, miten muutosta haetaan (on ilmoitettava muutoksenhaun määräaika sekä sen henkilön tai elimen nimi ja virkaosoite, jolle muutoksenhaku on osoitettava).

Tarvittaessa päätöksessä olisi mainittava mahdollisuudesta nostaa kanne Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisesti ja/tai kannella Euroopan oikeusasiamiehelle perustamissopimuksen 195 artiklan mukaisesti."

24 Kantaja väittää, että komissio on menetellyt näiden sääntöjen vastaisesti, koska se ei ole riidanalaisessa päätöksessä maininnut kannemahdollisuudesta. Tuon laiminlyönnin vuoksi kantaja ei ollut ymmärtänyt, että sen piti ryhtyä toimiin nopeasti, mikä aiheutti sen, että asia saatettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi "kanteennostomahdollisuuden viimeisinä päivinä".

25 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että se seikka, että komissio ei ole riidanalaisessa päätöksessä maininnut mahdollisuudesta nostaa kanne EY 230 artiklan mukaisesti ja/tai kannella Euroopan oikeusasiamiehelle EY 195 artiklan mukaisesti, merkitsee niiden velvoitteiden laiminlyöntiä, jotka tuo toimielin on itse asettanut itselleen vahvistamalla toimintasäännöt.

26 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin korostaa, että tuolla laiminlyönnillä ei ole yhteyttä kannekirjelmän jättämiseen myöhässä, kuten kantajan oikeudenkäyntiväitteeseen esittämissä huomautuksissakin myönnetään.

27 Kantaja kääntyi asiassa asiamiehensä puoleen elokuun lopussa 2001. Tämä ei oikeusoppineena voinut olla tietämätön kannemääräaikoja koskevasta kysymyksestä; sitä paitsi asiamies myönsi olleensa tietoinen kannemääräajan päättymispäivästä nyt kyseessä olevassa asiassa, kun hän kantajan oikeudenkäyntiväitteeseen tekemissä huomautuksissa kirjoittaa, että "lähettäessään kirjatun kirjeen saantitodistuksin - - 11.9.2001 [hänellä] oli oikeus uskoa, että kirje toimitettaisiin vastaanottajalle viimeistään 17.9."

28 Kannekirjelmän jättäminen myöhässä johtuu näin ollen yksinomaan kantajan tai tämän asiamiehen laiminlyönnistä kannemääräaikojen osalta vaadittavan huolellisuuden ja varovaisuuden suhteen.

29 Joka tapauksessa vaikka edellä 25 kohdassa mainittu toimintasääntöjen noudattamisen laiminlyönti olisikin aiheuttanut kannekirjelmän jättämisen myöhässä, se ei merkitsisi sitä, että kanne voitaisiin ottaa tutkittavaksi kannemääräaikoja sääntelevistä oikeussäännöistä poiketen.

30 Edellä mainittu laiminlyönti ei nimittäin olisi voinut aiheuttaa kantajalle anteeksiannettavaa erehdystä eli sellaista erehdystä, jonka johdosta yhteisöjen tuomioistuimet sallivat poikkeamisen kannemääräaikoja sääntelevistä oikeussäännöistä. Anteeksiannettavan erehdyksen käsite, joka perustuu suoraan pyrkimykseen varmistaa oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden noudattaminen, koskee nimittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainoastaan poikkeuksellisia olosuhteita, joissa on erityisesti kyse siitä, että kyseinen toimielin on menetellyt tavalla, joka on yksinään tai ratkaisevassa määrin omiaan aiheuttamaan ymmärrettävän sekaannuksen vilpittömässä mielessä olevalle yksityiselle oikeussubjektille, joka on noudattanut kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaista harkitsevaisuutta noudattavalta henkilöltä (ks. erityisesti asia T-12/90, Bayer v. komissio, tuomio 29.5.1991, Kok. 1991, s. II-219, 28 ja 29 kohta, vahvistettu edellä 17 kohdassa mainitussa asiassa Bayer v. komissio annetussa tuomiossa; asia T-63/96, Fichtner v. komissio, määräys 9.7.1997, Kok. H. 1997, s. I-A-189 ja II-563, 25 kohta, vahvistettu asiassa C-312/97 P, Fichtner v. komissio, määräys 25.6.1998, Kok. 1998, s. I-4135 sekä asia T-68/96, Polyvios v. komissio, määräys 3.2.1998, Kok. 1998, s. II-153, 43 kohta). Tällainen tilanne voi olla kyseessä silloin, kun kanne nostetaan myöhässä sen vuoksi, että kyseinen toimielin on antanut sellaista virheellistä tietoa, joka voi aiheuttaa ymmärrettävän sekaannuksen edellä mainitut ominaisuudet omaavalle yksityiselle oikeussubjektille, tai silloin kun se, että kyseinen toimielin on laiminlyönyt tiettyjä sisäisiä sääntöjään, kuten esimerkiksi toimintasääntöjä, on aiheuttanut tällaisen sekaannuksen. Tästä ei kuitenkaan voi olla kyse silloin kun, kuten nyt kyseessä olevassa tapauksessa, yksityisellä oikeussubjektilla ei voi olla mitään epäilystä siitä, että sille tiedoksi annettu toimi on luonteeltaan päätös. Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa kanteen nostamisen mahdollisuutta koskevan tiedon puuttuminen ei johda yksityistä oikeussubjektia mitenkään harhaan.

31 Edellä esitetystä seuraa, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, eikä tämän vuoksi ole tarvetta tutkia myöskään sitä, onko kannekirjelmä työjärjestyksen 44 artiklan vaatimusten mukainen.

Oikeudenkäyntikulut

32 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja vastaaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1) Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

2) Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.