YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhden tuomarin kokoonpano)

4 päivänä kesäkuuta 2003

Yhdistetyt asiat T-124/01 ja T-320/01

Pietro Del Vaglio

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Henkilöstö — Korjauskerroin — Eläke — Asuinpaikan käsite — Todistustaakka — Yhdistynyt kuningaskunta”

Täydellinen teksti ranskan kielellä   II-767

Aihe:

Kanteet, joissa vaaditaan komission 5.4.2000 ja 6.9.2001 tekemien niiden päätösten kumoamista, joissa kieltäydytään soveltamasta Yhdistyneen kuningaskunnan korjauskerrointa kantajan eläkkeeseen, ensimmäisessä päätöksessä 8.5.1999 lähtien ja toisessa päätöksessä 24.9.2000 lähtien, ja määräämään vahingonkorvauksesta ja viivästyskoroista maksamattoman eläkkeen määrälle.

Ratkaisu:

Kanne asiassa T-124/01 hylätään. Komission 6.9.2001 tekemä päätös hylätään siltä osin kuin komissio kieltäytyi soveltamasta kantajan eläkkeeseen Yhdistyneen kuningaskunnan korjauskerrointa 1.1.2001 lähtien. Kanne asiassa T-320/01 hylätään muilta osin. Komissio velvoitetaan maksamaan kantajalle 1.1.2001 — 31.3.2001 maksamatta jääneille eläkkeille vuotuista viivästyskorkoa, jonka taso on kyseessä olevan ajanjakson eri vaiheissa sovellettava Euroopan keskuspankin vahvistama jälleenlainauskorko korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä; tämä viivästyskorko on laskettava niistä eri eräpäivistä alkaen, jolloin kukin maksu olisi eläkejärjestelmän nojalla pitänyt suorittaa, tosiasialliseen maksupäivään saakka. Asianosaiset vastaavat asiassa T-124/01 kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan. Asiassa T-320/01 komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet kantajan oikeudenkäyntikuluista. Asiassa T-320/01 kantaja vastaa puolesta omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

  1. Henkilöstö – Eläkkeet – Korjauskerroin – Tarkoitus – Eläkkeen saajan asuinvaltion korjauskerroin – Asuinpaikan käsite

    (Henkilöstösääntöjen 82 artikla)

  2. Henkilöstö – Kanne – Riidanalaisen toimen laillisuuden arviointi sen antamisen ajankohtana olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen mukaan

    (Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

  3. Henkilöstö – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Lainvastaisen riidanalaisen toimen kumoaminen – Vahinkoa vastaava korvaus

    (Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

  1.  Henkilöstösääntöjen 82 artiklan sanamuodon mukaan eläkkeen saajilla on oikeus siihen, että heidän eläkkeisiinsä sovelletaan sitä valtiota varten vahvistettua korjauskerrointa, jossa eläkkeen saaja on osoittanut asuinpaikkansa olevan. Sovellettavilla korjauskertoimilla pyritään takaamaan kaikille entisille virkamiehille saman ostovoiman takaavat suoritukset heidän asuinpaikastaan riippumatta ja siitä huolimatta, että eläke käytettäisiinkin muussa kuin eläkkeen saajan asuinvaltiossa. Asuinmaan käyttäminen viiteperusteena eläkkeen saajien elinolojen ja ostovoiman arvioimiseksi on perusteltua siksi, että asuinpaikan käsitteen, sellaisena kuin siitä on säädetty henkilöstösääntöjen 82 artiklassa, on katsottava käsittävän myös sen paikan, jossa entisen virkamiehen tosiasialliset sidokset ovat, ja siis myös sen paikan, jossa hänen katsotaan suorittavan hankintansa.

    Asuinpaikan käsite, jolla tarkoitetaan paikkakuntaa, jolle asianomainen keskittää intressinsä pysyvästi tai tavanomaisesti haluten näin tehdä tästä asuinpaikasta pysyvän, vaikka se ei perustukaan pelkästään henkilön tietyn maan alueella viettämän ajan pituuteen, edellyttää sen fyysisen seikan lisäksi, että henkilö pysyy tietyllä paikkakunnalla, joka tapauksessa myös sitä, että henkilöllä on aikomus elää ja solmia tavanomaiset sosiaaliset suhteensa siellä. Tämä asuinpaikan käsite on ominainen yhteisön julkishallinnolle, eikä se välttämättä vastaa tämän termin kansallisia määritelmiä.

    (ks. 70 — 72 kohta)

    Viittaukset: asia 284/87, Schäflein v. komissio. 14.7.1988 (Kok. 1988. s. 4475,9 kohta): asia T-285/94, Pfloeschner v. komissio. 14.12.1995 (Kok. H. 1995. s. I-A-291 ja s. II-889. 46 kohta); yhdistetyt asiat T-238/95 — T-242/95, Mongelli ym. v. komissio. 7.7.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-319 ja s. II-925,41 — 43 kohta); asia T-60/00, Liaskou v. neuvosto. 3.5.2001 (Kok. H. 2001. s. I-A-107 ja s. II-489, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T-29/01. Puente Martín v. komissio. 18.9.2002 (Kok. H. 2002. s. I-A-157 ja s. II-833, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

  2.  Yhteisöjen tuomioistuimissa riitautetun yksittäisen toimen laillisuutta on arvioitava toimen antamispäivänä olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen mukaan. Jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pitäisi tarkastella tätä laillisuutta sellaisten tosiseikkojen perusteella, joita ei ollut olemassa kyseisenä päivänä, se korvaisi omalla arvioinnillaan sen toimielimen suorittaman arvioinnin, joka kyseisen toimen on laatinut. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle ei kuitenkaan kuulu toimielinten suorittaman arvioinnin korvaaminen omalla arvioinnillaan.

    (ks. 77 kohta)

    Viittaukset: yhdistetyt asiat 15/76 ja 16/76, Ranska v. komissio, 7.2.1979 (Kok. 1979, s. 321, 7 kohta); asia C-449/98 P, IECC v. komissio, 17.5.2001 (Kok. 2001, s. I-3875, 87 kohta); asia T-19/90, Von Hoessle v. tilintarkastustuomioistuin, 11.7.1991 (Kok. 1991, s. II-615, 30 kohta) ja yhdistetyt asiat T-177/94 ja T-377/94, Altmann ym. v. komissio, 12.12.1996 (Kok. H. 1996, s. I-A-553 ja s. II-1471, 119 kohta).

  3.  Virkamiehen vaatima hallintoviranomaisen tekemän toimen kumoaminen on sellaisenaan asianmukainen ja pääsääntöisesti riittävä korvaus siitä aineettomasta vahingosta, joka kantajalle on voinut aiheutua riitautettujen päätösten vuoksi.

    (ks. 119 kohta)

    Viittaukset: asia C-343/87, Culin v. komissio, 7.2.1990 (Kok. 1990, s. I-225, 25 — 29 kohta) ja asia T-89/01, Willeme v. komissio, 11.9.2002 (Kok. H. 2002, s. I-A-153 ja s. II-805, 97 kohta).