YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

9 päivänä heinäkuuta 2002

Asia T-21/01

Georgios Zavvos

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Henkilöstö — Kurinpitojärjestelmä — Palkkaluokan alentaminen — Henkilöstösääntöjen 11 artiklan ensimmäinen kohta ja 14 artikla”

Täydellinen teksti ranskankielellä   II-483

Aihe:

Kanne, jossa vaaditaan sen komission 11.1.2000 tekemän päätöksen kumoamista, jolla kantajan palkkaluokka alennettiin palkkaluokasta A 5 palkkaluokkaan A 6 ikälisien säilyessä ennallaan, sekä sen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen korvaamista, joka kantajalle on väitetysti aiheutunut ja jonka suuruudeksi on arvioitu 1350000 euroa.

Ratkaisu:

Komission 11.1.2000 tekemä päätös, jolla kantajan palkkaluokkaa alennettiin palkkaluokasta A 5 palkkaluokkaan A 6 ikälisien säilyessä ennallaan, kumotaan. Komissio velvoitetaan maksamaan kantajalle 2000 euroa korvauksena tälle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. Kanne hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1. Henkilöstö – Oikeudet ja velvollisuudet – Yleisen velvollisuuden olla riippumaton ja rehellinen laajuus – Velvollisuus toimia vain yhteisöjen edun mukaisesti – Velvollisuus ilmoittaa nimittävälle viranomaiselle siitä, että riippumattomuus saattaa vaarantua – Velvollisuuksien objektiivisuus

   (Henkilöstösääntöjen 11 artiklan ensimmäinen kohtaja 14 artikla)

2. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Ehdot – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys

   (EY 288 artiklan 2 kohta)

3. Henkilöstö – Kanne – Vahingonkorvauskanne – Lainvastaisen riidanalaisen toimenpiteen kumoaminen – Kohtuullinen korvaus henkisestä kärsimyksestä

   (Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

4. Henkilöstö – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Nimittämän viranomaisen suorittama asianomaisen kuuleminen – Asianomaisen kuuleminen ennen nimittävän viranomaisen päätöstä siirtää asia kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi – Kohde

   (Henkilöstösääntöjen 87 artikla ja liitteessä IX oleva 1 artikla)

1.  Henkilöstösääntöjen 11 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja 14 artildassa asetetaan virkamiehelle yleinen velvollisuus olla riippumaton ja rehellinen toimielintään kohtaan. Ne ovat tältä osin yhteisön henkilöstön ammattietiikan peruspilareita.

   Virkamiesten riippumattomuus ja luotettavuus on olennaisen tärkeää sekä yhteisön toimielinten sisäisen toiminnan että niiden ulkoisen kuvan kannalta; ottaen huomioon henkilöstösääntöjen 11 artiklan ensimmäisen kohdan säännösten yleinen luonne, tässä säännöksessä vahvistettu menettelysääntö on ymmärrettävä siten, että siinä ei pelkästään kielletä virkamiestä pyytämästä tai ottamasta vastaan ohjeita miltään hallitukselta, viranomaiselta, organisaatiolta tai toimielimensä ulkopuoliselta henkilöltä. Tässä säännöksessä edellytetään, että virkamiehen on toimittava kaikissa olosuhteissa ainoastaan yhteisöjen edun mukaisesti. Siinä siis yleisesti kielletään kaikki sellainen toiminta, joka siitä huolimatta, onko se jonkin erityisen säännöksen vastaista vai ei, osoittaa asian tosiseikat huomioon ottaen, että kyseinen virkamies haluaa toimia tietyn erityisen edun mukaisesti yhteisön yleisen edun vahingoksi. Tässä yhteydessä sen toteaminen, että henkilöstösääntöjen 11 artiklan ensimmäistä kohtaa on rikottu ja ettei jotain erityistä säännöstä ole noudatettu, edellyttää, että osoitetaan tai että asian tosiseikkojen perusteella voidaan ainakin perustellusti katsoa, että tämä laiminlyönti on tehty muun kuin yhteisöjen edun tavoittelemiseksi.

   Henkilöstösääntöjen 14 artiklassa edellytetään, että virkamiehen on ilmoitettava nimittävälle viranomaiselle hänellä olevasta henkilökohtaisesta edusta, joka saattaa vaarantaa hänen riippumattomuutensa, kun hän tehtäviään hoitaessaan päättää tietyn asian käsittelystä tai lopputuloksesta. Ottaen huomioon, että tämän säännöksen tavoitteena oleva virkamiesten riippumattomuus ja luotettavuus on perustavanlaatuista ja että edellä mainittu velvollisuus merkitsee, että virkamiehen on ilmoitettava kyseisestä seikasta nimittävälle viranomaiselle ennakolta, jotta nimittävä viranomainen voi ryhtyä asian kannalta tarkoituksenmukaisiin toimiin, eikä heti kieltäydyttävä käsittelemästä asiaa tai osallistumasta sen ratkaisuun eikä jätettävä asian käsittelemisen tai ratkaisemisen yhteydessä huomioon ottamatta sellaisia seikkoja, jotka saattavat vaarantaa hänen henkilökohtaisen etunsa, henkilöstösääntöjen 14 artiklan soveltamisala on laaja ja se kattaa kaikki tilanteet, joissa virkamiehen on hänen hoitamansa tehtävän ja asian erityispiirteiden vuoksi ymmärrettävä, että asia saattaa vaikuttaa kolmansien henkilöiden mielestä sellaiselta, että se voi mahdollisesti heikentää hänen riippumattomuuttaan.

   Henkilöstösääntöjen 11 ja 14 artiklassa vahvistettuja velvollisuuksia sovelletaan objektiivisesti, mikä merkitsee, että sen toteaminen, että näitä velvollisuuksia ei ole noudatettu, ei edellytä, että kyseinen virkamies olisi hyötynyt tästä laiminlyönnistä, että hän olisi aiheuttanut vahinkoa toimielimelle tai että henkilö, joka katsoo kärsineensä vahinkoa virkamiehen toiminnasta, olisi nostanut asiasta kanteen.

   (ks. 37-40 kohta)

   Viittaukset: yhdistetyt asiat T-34/96 ja T-163/96, Connolly v. komissio, 19.5.1999 (Kok. H. 1999, s. I-A-87 ja s. II-463,111 kohta) ja yhdistetyt asiat T-24/98 ja T-241/99, E v. komissio, 3.7.2001 (Kok. H. 2001, s. I-A-149 ja s. II-681, 76 kohta).

2.  Yhteisö on vastuussa vahingosta ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on tosiasiallisesti syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys.

   (ks. 323 kohta)

   Viittaukset: asia 111/86, Delauche v. komissio, 16.12.1987 (Kok. 1987, s. 5345, 30 kohta) ja asia T-140/97, Hautem v. EIP, 28.9.1999 (Kok. H. 1999, s. I-A-171 ja s. II-897, 83 kohta).

3.  Virkamiehen riitauttaman hallintotoimen kumoaminen voi olla kohtuullinen ja periaatteessa riittävä korvaus siitä henkisestä kärsimyksestä, joka virkamiehelle on saattanut aiheutua, erityisesti jos toimi ei ole sisältänyt häntä loukkaavia arviointeja.

   (ks. 325 kohta)

   Viittaukset: asia T-84/98, C v. neuvosto, 16.6.2000 (Kok. H. 2000, s. I-A-113 ja s. II-497, 101 kohta).

4.  Henkilöstösääntöjen 87 artiklassa edellytetään ainoastaan, että nimittävän viranomaisen on kuultava virkamiestä, jolle se aikoo määrätä kurinpitoseuraamuksen. Henkilöstösääntöjen 87 artiklan toisen kohdan perusteella suoritetulla alustavalla kuulemisella on tutkinnallinen tavoite, ja sillä halutaan mahdollistaa se, että nimittävä viranomainen voi arvioida virkamiestä vastaan esitettyjen seikkojen todenperäisyyden ja päättää, onko asia siirrettävä henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 1 artiklan mukaisesti kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi ja onko mahdollisesti laadittava kertomus, jossa esitetään teot, joista valitetaan ja ne olosuhteet, joissa ne on tehty. Jos nimittävä viranomainen päättää siirtää asian kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi, virkamiehen ja kyseessä olevan toimielimen välillä alkaa tällöin kontradiktorinen menettely.

   (ks. 336 kohta)

   Viittaukset: asia T-74/96, Tzoanosv. komissio, 19.3.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-129 ja s. II-343, 340 kohta).