1. Kumoamiskanne — Yhteisöjen tuomioistuinten toimivalta — Täysi harkintavalta — Toimielimelle osoitettu määräys — Tutkimatta jättäminen — (EY 230 artikla)
2. Muutoksenhaku — Valitusperusteet — Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitettyjen väitteiden ja niiden perustelujen pelkkä toistaminen — Tutkimatta jättäminen — Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteuttaman yhteisön oikeuden tulkinnan tai soveltamisen riitauttaminen — Tutkittavaksi ottaminen — (EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohta )
3. Neuvosto — Komissio — Yleisön oikeus tutustua näiden toimielinten asiakirjoihin — Päätös 93/731/EY ja päätös 94/90/EHTY, EY, Euratom — Asiakirjajulkisuuden poikkeukset — Oikeus tutustua asiakirjaan evätään ilman, että ennakolta olisi tutkittu mahdollisuutta tutustua niihin asiakirjan osiin, joihin poikkeuksia ei sovelleta — Lainvastaisuus — Puutteellisten perustelujen korjaaminen oikeudenkäynnin aikana, mitä ei voida hyväksyä
4. (Neuvoston päätös 93/731; komission päätös 94/90)
1. EY 230 artiklaan perustuvan laillisuusvalvonnan yhteydessä yhteisön tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa antaa määräyksiä. Näin ollen on jätettävä tutkimatta valitus, jossa vaaditaan, että yhteisöjen tuomioistuin kehottaisi neuvostoa ja komissiota harkitsemaan kantansa uudelleen ja antamaan tilaisuuden tutustua kysymyksessä oleviin asiakirjoihin tai antaisi valittajalle oikeuden tutustua ainakin asiakirjojen osiin siten, että asiakirjoista poistetaan ne kappaleet, joiden katsotaan voivan vahingoittaa Euroopan yhteisön kansainvälisiä suhteita.
(ks. 15 ja 16 kohta)
2. EY 225 artiklasta, yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Näissä säännöissä asetettua perusteluvelvollisuutta ei täytä sellainen valitus, jossa vain kerrataan tai toistetaan sanasta sanaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, sellaisetkin, joiden pohjana olevien tosiseikkojen osalta tämä tuomioistuin on tosiseikastoa määrittäessään nimenomaisesti omaksunut eri näkemyksen. Jos valittaja kuitenkin riitauttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteuttaman yhteisön oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Muutoksenhakumenettelyn tarkoitus nimittäin jäisi osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.
(ks. 25–27 kohta)
3. Neuvosto ja komissio ovat kumpikin osaltaan yleisön oikeudesta tutustua neuvoston asiakirjoihin tehdyn päätöksen 93/731/EY ja yleisön oikeudesta saada tietoja komission asiakirjoista tehdyn päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom nojalla ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti velvollisia tutkimaan, onko annettava mahdollisuus tutustua niihin asiakirjan osiin, joihin poikkeuksia ei sovelleta. Jos näin ei ole, päätös, jolla on evätty oikeus tutustua asiakirjaan, on kumottava oikeudellisen virheen vuoksi, vaikka kun otetaan huomioon neuvoston ja komission oikeudenkäyntimenettelyn aikana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämät selitykset ja kyseisten asiakirjojen luonne, tällä oikeudellisella virheellä ei ole ollut mitään merkitystä näiden toimielinten harkinnan tuloksen kannalta.
Sen salliminen, että neuvosto ja komissio voisivat ilmoittaa sille, jota asia koskee, ensimmäistä kertaa vasta yhteisön tuomioistuimissa perustelut sille, että oikeutta tutustua asiakirjojen osiin ei anneta, merkitsisi päätöksissä 93/731/EY ja 94/90/EHTY, EY, Euratom nimenomaisesti annettujen menettelyllisten takeiden tehokkaan vaikutuksen riistämistä ja sitä, että vahingoitettaisiin vakavasti asianomaisen oikeuksia, jotka edellyttävät – paitsi poikkeuksellisissa tapauksissa –, että jokainen epäedullinen päätös on perusteltava, jotta se, jota asia koskee, saa tietää, onko päätös asianmukainen vai onko sen yhteydessä tehty sellaisia virheitä, joiden perusteella sen laillisuus voidaan riitauttaa.
(ks. 30–32 kohta)