1. Ennakkoratkaisukysymykset - Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta - Rajat - Kysymys, jolla ei ilmiselvästi ole merkitystä
(EY 234 artikla)
2. EY:n perustamissopimus - Omistusoikeusjärjestelmät - Neutraalisuusperiaate - Rajat - Kuuluminen perustamissopimuksen perustavanlaatuisten määräysten soveltamisalaan - Kansallinen lainsäädäntö, joka koskee kiinteän omaisuuden hankintaa - Pääomien vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen noudattaminen
(EY:n perustamissopimuksen 73 b ja 222 artikla (joista on tullut EY 56 ja EY 295 artikla))
3. Pääomien vapaa liikkuvuus - Kiinteän omaisuuden hankkimista koskevat rajoitukset - Rakennusmaan hankkimista koskeva ennakkolupajärjestelmä - Tätä järjestelmää ei voida hyväksyä eikä perustella - Hyväksyminen sillä perusteella, että kyseessä ovat vuoden 1994 liittymisasiakirjassa määrätyt Itävaltaa koskevat siirtymätoimenpiteet - Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle
(EY:n perustamissopimuksen 73 b artikla (josta on tullut EY 56 artikla); vuoden 1994 liittymisasiakirjan 70 artikla)
4. Ennakkoratkaisukysymykset - Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta - Rajat - Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen tulkinta siltä osin kuin kyse on sen soveltamisesta Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvissa valtioissa - Toimivallan puuttuminen
(EY 234 artikla; ETA-sopimus)
1. EY 234 artiklalla perustetussa yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yhteisöjen tuomioistuimen on lähtökohtaisesti ratkaistava esitetyt kysymykset, jos ne koskevat yhteisön oikeuden tulkintaa. Lisäksi lähtökohtaisesti yksinomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen ja onko sillä merkitystä. Tästä seuraa, että kansallisen tuomioistuimen, joka vastaa sovellettavien sääntöjen ja tosiseikkojen määrittelemisestä, jolloin yhteisöjen tuomioistuimen asiana ei ole tarkastaa niiden paikkansapitävyyttä, esittämillä kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä. Yhteisöjen tuomioistuin jättää ratkaisun antamatta ainoastaan poikkeustapauksessa, jossa on ilmeistä, että pyydetyllä yhteisön oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen.
Hypoteesi, jonka mukaan kansallisen oikeuden nojalla kyseisen jäsenvaltion kansalaisella on oltava samat oikeudet kuin toisten jäsenvaltioiden kansalaisilla olisi yhteisön oikeuden nojalla samanlaisessa tilanteessa, ei vastaa edellä mainittua poikkeustapausta. Päinvastoin tällaisessa tilanteessa yhteisöjen tuomioistuimen vastaus voi olla hyödyllinen kansalliselle tuomioistuimelle.
( ks. 29-33 kohta )
2. Vaikka kiinteää omaisuutta koskevasta omistusoikeusjärjestelmästä määrääminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan EY:n perustamissopimuksen 222 artiklan (josta on tullut EY 295 artikla) nojalla, tähän järjestelmään sovelletaan kuitenkin perustamissopimuksen perustavanlaatuisia määräyksiä. Näin ollen kansallisten toimenpiteiden, joilla säännellään kiinteän omaisuuden hankkimista tietyillä alueilla tarkoituksena kieltää vapaa-ajan asuntojen perustaminen, on oltava niiden perustamissopimuksen määräysten mukaisia, jotka koskevat pääomien vapaata liikkuvuutta.
( ks. 39 kohta )
3. Perustamissopimuksen 73 b artiklan 1 kohdan (josta on tullut EY 56 artiklan 1 kohta) vastaisena on pidettävä Vorarlberger Grundverkehrsgesetzissä (kiinteän omaisuuden hankinnasta ja myynnistä annettu Vorarlbergin osavaltion laki) säädetyn kaltaista kiinteistön hankintaa koskevaa hallinnollista ennakkolupamenettelyä, jonka mukaan jokaisen rakentamattoman kiinteistön hankkijan on osoitettava uskottavasti, että kiinteistö otetaan kohtuullisessa ajassa sille maankäyttösuunnitelmassa osoitettuun käyttöön tai osoitetaan yleisiin, yleishyödyllisiin tai kulttuurisiin tarkoituksiin.
Rajoitusten, jotka koskevat vapaa-ajan asuntojen perustamista määrätyllä maantieteellisellä alueella ja joita jäsenvaltio asettaa maankäytöllisessä tarkoituksessa tiettyjen alueiden pitämiseksi pysyvästi asuttuina ja taloudellisesti toimeliaina turismista riippumatta, voidaan tosin katsoa myötävaikuttavan yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, mutta kun toimenpiteessä edellytetään, että kiinteistön hankkija osoittaa hankittavan kiinteistön tulevan käyttötarkoituksen, siinä kuitenkin annetaan toimivaltaisille viranomaisille laaja harkintavalta, joka saattaa muistuttaa vapaata harkintaa, joten ei ole poissuljettua, että ennakkolupamenettelyä voidaan soveltaa syrjivästi. Pelkän ilmoitusmenettelyn avulla voidaan sitä paitsi poistaa ennakkolupaa koskeva vaatimus vahingoittamatta viranomaisen tavoittelemien päämäärien tehokasta toteutumista, jos ilmoitusmenettelyyn liitetään riittävät oikeudelliset keinot, joten tämän vaatimuksen ei voida katsoa olevan ehdottoman välttämätön toimenpide näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kansallisen tuomioistuimen asiana on ratkaista, voidaanko tällaiseen menettelyyn soveltaa vuoden 1994 liittymisasiakirjan 70 artiklassa määrättyä poikkeusta, jonka mukaan Itävalta saa pitää voimassa voimassa olevan vapaa-ajan asuntoja koskevan lainsäädäntönsä viiden vuoden ajan liittymispäivästä. Kyseiseen säännöstöön, joka on annettu liittymispäivän jälkeen, nimittäin sovelletaan tätä poikkeusta, jos säännöstö vastaa keskeisiltä osin sitä edeltänyttä lainsäädäntöä tai jos sillä vain väljennetään tai poistetaan aiempaan lainsäädäntöön sisältyneitä rajoituksia, jotka kohdistuvat yhteisön oikeuteen perustuvien vapauksien ja oikeuksien käyttämiseen.
( ks. 44, 46, 47, 50, 51 ja 53-57 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta )
4. Vaikka yhteisöjen tuomioistuimella on lähtökohtaisesti EY 234 artiklan nojalla toimivalta antaa ennakkoratkaisuja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen tulkinnasta, kun tällainen tulkintakysymys tulee esiin jäsenvaltion tuomioistuimessa, tämä toimivalta on kuitenkin olemassa ainoastaan yhteisöjen osalta, joten yhteisöjen tuomioistuimella ei ole EY 234 artiklan nojalla toimivaltaa antaa ratkaisuja tämän sopimuksen tulkinnasta silloin, kun kyse on tämän sopimuksen soveltamisesta Euroopan vapaakauppa-alueen (EFTA) valtioissa.
Yhteisöjen tuomioistuimelle ei ole myöskään annettu tällaista toimivaltaa ETA-sopimuksen yhteydessä. ETA-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdasta ja valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen 34 artiklasta ilmenee nimittäin, että EFTAn tuomioistuimella on toimivalta antaa ETA-sopimuksesta tulkintoja, joita sovelletaan EFTA-valtioissa. ETA-sopimuksessa ei määrätä, että yhteisöjen tuomioistuimella olisi vastaava toimivalta.
Vaikka kyseisestä EFTA-valtiosta on sittemmin tullut Euroopan unionin jäsenvaltio, minkä vuoksi ennakkoratkaisupyynnön on esittänyt jäsenvaltion tuomioistuimeksi katsottava tuomioistuin, tästä ei voi seurata, että yhteisöjen tuomioistuin olisi toimivaltainen tulkitsemaan ETA-sopimusta silloin, kun kyse on sen soveltamisesta tilanteisiin, jotka eivät kuulu Euroopan yhteisön oikeusjärjestyksen piiriin. Vaikka yhteisöjen tuomioistuin siis on toimivaltainen tulkitsemaan yhteisön oikeutta - jonka erottamaton osa ETA-sopimus on - sellaisissa tilanteissa, joissa kyse on yhteisön oikeuden soveltamisesta uusissa jäsenvaltioissa niiden liittymisen jälkeen, se ei ole toimivaltainen lausumaan vaikutuksista, joita tällä sopimuksella on liittymistä edeltäneen ajanjakson osalta näiden valtioiden kansallisissa oikeusjärjestyksissä.
( ks. 65-71 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta )