Asia C-215/01

Oikeudenkäynti

Bruno Schnitzeriä

vastaan.

(Amtsgericht Augsburgin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

«Palvelujen tarjoamisen vapaus ? Direktiivi 64/427/ETY ? Rappausalan käsityöpalvelut ? Kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään ulkomaisten käsityöyritysten kirjaamista käsityöläisluetteloon ? Oikeasuhteisuus.»

Julkisasiamies J. Mischon ratkaisuehdotus 17.9.2002 

Julkisasiamies J. Mischon ratkaisuehdotus 3.4.2003 

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 11.12.2003 

Tuomion tiivistelmä

1.     Palvelujen tarjoamisen vapaus ? Perustamissopimuksen määräykset ? Soveltamisala ? Toiminnan tilapäisyys ? Arviointiperusteet ? Samanlaisten tai samankaltaisten palvelujen tarjoaminen melko toistuvasti tai säännöllisesti toisessa jäsenvaltiossa ilman kyseisessä jäsenvaltiossa olevia toimintaedellytyksiä

2.     (EY 50 artiklan kolmas kohta) Palvelujen tarjoamisen vapaus ? Rajoitukset ? Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa edellytykseksi sille, että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet taloudelliset toimijat tarjoavat sen alueella palveluja, asetetaan käsityöläisluetteloon kirjaamiseen liittyvä menettely ? Lainsäädäntöä ei voida hyväksyä ? Arviointiperusteet

(EY 49 artikla)

1.     Pelkästään sen perusteella, että jäsenvaltioon sijoittautunut taloudellinen toimija tarjoaa samanlaisia tai samankaltaisia palveluja melko toistuvasti tai säännöllisesti toisessa jäsenvaltiossa ilman, että sillä on siellä sellaiset toimintaedellytykset, joiden johdosta se voisi pysyvästi ja jatkuvasti harjoittaa kyseisessä jäsenvaltiossa ammatillista toimintaa ja joista käsin se voisi kääntyä muun muassa kyseisen jäsenvaltioiden kansalaisten puoleen, ei voida katsoa, että se on sijoittautunut kyseiseen toiseen jäsenvaltioon.

Perustamissopimuksessa tarkoitettu ”palvelujen” käsite voi kattaa hyvinkin erilaisia palveluja mukaan lukien palvelut, joita tarjotaan pidemmän ajanjakson ajan, jopa useiden vuosien ajan, silloin kun on kyse esimerkiksi suuren rakennuksen rakentamisen yhteydessä tarjotuista palveluista. Perustamissopimuksessa tarkoitettuja palveluja voivat olla myös suoritukset, joita jäsenvaltioon sijoittautunut taloudellinen toimija tekee melko toistuvasti tai säännöllisesti jopa pidemmän ajanjakson ajan yhteen tai useampaan toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille henkilöille ja joita ovat esimerkiksi korvausta vastaan tarjotut konsultointi- tai neuvontapalvelut.

Yhdenkään perustamissopimuksen määräyksen perusteella ei voida tältä osin määrittää abstraktisti sitä kestoa tai toistuvuutta, jonka perusteella palvelujen tai tietynkaltaisten palvelujen tarjoamista toisessa jäsenvaltiossa ei voida enää pitää perustamissopimuksessa tarkoitettuna palvelujen suorittamisena vaan sen on katsottava kuuluvan sijoittautumisoikeutta koskevan luvun piiriin.

(ks. 29?32 ja 40 kohta sekä tuomiolauselma)

2.     Palvelujen tarjoamisen vapautta koskeva yhteisön oikeus on ristiriidassa sen kanssa, että taloudelliselle toimijalle asetetaan käsityöläisluetteloon kirjaamista koskeva velvollisuus, jonka johdosta sen palvelujen tarjoaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa viivästyy, hankaloituu tai tulee kalliimmaksi, silloin kun tämän toiminnan harjoittamiseen kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavan ammatillista pätevyyttä koskevan direktiivin mukaiset edellytykset ovat täyttyneet.

Kun kyseiset edellytykset ovat täyttyneet, vastaanottavan jäsenvaltion käsityöläisluetteloon kirjaamista koskevan mahdollisen vaatimuksen on oltava pelkästään automaattinen vaatimus, se ei voi olla palvelujen tarjoamista koskeva ennakkoehto, eikä se voi aiheuttaa asianomaiselle palvelujen tarjoajalle hallintokuluja tai synnyttää velvollisuutta suorittaa maksuja ammattikuntakamarille.

Näin ei ole ainoastaan sellaisten palvelujen tarjoajien osalta, joilla on tarkoitus tarjota palveluja vastaanottavassa jäsenvaltiossa ainoastaan satunnaisesti tai jopa vain yhden kerran, vaan myös sellaisten palvelujen tarjoajien osalta, jotka tarjoavat tai jotka haluavat tarjota palveluja toistuvasti tai melko säännöllisesti.

(ks. 37?38 ja 40 kohta sekä tuomiolauselma)




YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
11 päivänä joulukuuta 2003 (1)


Palvelujen tarjoamisen vapaus – Direktiivi 64/427/ETY – Rappausalan käsityöpalvelut – Kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään ulkomaisten käsityöyritysten kirjaamista käsityöläisluetteloon – Oikeasuhteisuus

Asiassa C-215/01,

jonka Amtsgericht Augsburg (Saksa) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, jossa vastaajana on

Bruno Schnitzer,

ennakkoratkaisun EY 49, EY 50, EY 54 ja EY 55 artiklan sekä itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan ISIC-pääryhmiin 23─40 (teollisuus ja pienteollisuus) kuuluvassa tuotanto- ja jalostusteollisuudessa sovellettavista, siirtymätoimenpiteitä koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä 7 päivänä heinäkuuta 1964 annetun neuvoston direktiivin 64/427/ETY (EYVL 1964, 117, s. 1863) tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),,



toimien kokoonpanossa: D. A. O. Edward (esittelevä tuomari), joka hoitaa viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit A. La Pergola ja S. von Bahr,

julkisasiamies: J. Mischo,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

─
Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes ja A. C. Pedroso,

─
Itävallan hallitus, asiamiehenään C. Pesendorfer,

─
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään P. Patakia ja P. F. Nemitz,

ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,kuultuaan julkisasiamiehen 17.9.2002 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,ottaen huomioon viidennen jaoston 10.1.2003 antaman määräyksen suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisesta,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Schnitzerin, edustajanaan Rechtsanwältin H. Böttcher, ja komission, asiamiehinään M. Patakia ja P. F. Nemitz, 27.2.2003 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 3.4.2003 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan



tuomion



1
Amtsgericht Augsburg on esittänyt 26.2.2001 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 23.5.2001 ja jota on täydennetty 11.7.2001, EY 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen EY 49, EY 50, EY 54 ja EY 55 artiklan sekä itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan ISIC-pääryhmiin 23─40 (teollisuus ja pienteollisuus) kuuluvassa tuotanto- ja jalostusteollisuudessa sovellettavista, siirtymätoimenpiteitä koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä 7 päivänä heinäkuuta 1964 annetun neuvoston direktiivin 64/427/ETY (EYVL 1964, 117, s. 1863) tulkinnasta.

2
Tämä kysymys on esitetty kyseisessä tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä, jossa Schnitzeriä syytetään laittoman työnteon ehkäisemistä koskevan Saksan lainsäädännön rikkomisesta.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Yhteisön lainsäädäntö

3
EY 49 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa: Jäljempänä olevien määräysten mukaisesti kielletään rajoitukset, jotka koskevat muuhun yhteisön valtioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja yhteisössä.

4
EY 50 artiklassa todetaan seuraavaa: Tässä sopimuksessa palveluilla tarkoitetaan suorituksia, joista tavallisesti maksetaan korvaus ja joita määräykset tavaroiden, pääomien tai henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta eivät koske.Palveluihin kuuluu erityisesti:a) teollinen toiminta;b) kaupallinen toiminta;c) käsityöläistoiminta;d) vapaiden ammattien harjoittamiseen kuuluva toiminta.Palvelun tarjoaja saa tilapäisesti harjoittaa toimintaansa valtiossa, jossa palvelu tarjotaan, niillä edellytyksillä, jotka tämä valtio asettaa kansalaisilleen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sijoittautumisoikeutta koskevan luvun määräysten soveltamista.

5
Neuvosto hyväksyi 18.12.1961 EY:n perustamissopimuksen 54 artiklan 1 kohdan ja 63 artiklan 1 kohdan (joista on muutettuina tullut EY 44 artiklan 1 kohta ja EY 52 artiklan 1 kohta) nojalla kaksi yleistä toimintaohjelmaa sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi (EYVL 1962, 2, s. 36 ja 32). Näiden ohjelmien toteuttamisen helpottamiseksi neuvosto muun muassa antoi 7.7.1964 direktiivin 64/427/ETY.

6
Direktiivissä säädetään alkuperämaassa hankittua ammattikokemusta koskevasta vastavuoroisesta tunnustamisjärjestelmästä ja sitä sovelletaan sekä sijoittautumiseen toiseen jäsenvaltioon että palvelujen tarjoamiseen siellä.

7
Direktiivi 64/427/ETY, joka oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana, kumottiin tutkintotodistusten tunnustamisjärjestelmän perustamisesta vapauttamisdirektiivien ja siirtymätoimenpiteistä annettujen direktiivien soveltamisalaan kuuluvan ammatillisen toiminnan osalta sekä tutkintotodistusten yleisen tunnustamisjärjestelmän täydentämisestä 7 päivänä kesäkuuta 1999 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 1999/42/EY (EYVL L 201, s. 77).

Kansallinen lainsäädäntö

8
Saksassa käsityöläisammatteja säännellään Handwerksordnungilla (käsityöläisammattilaki), jonka pääasiaan sovellettava versio on annettu 24.9.1998 (Bundesgesetzblatt, jäljempänä BGBl., 1998 I, s. 3074). Kyseisen lain 1 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan itsenäistä käsityöläisammattia voivat harjoittaa ainoastaan sellaiset luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt ja henkilöyhtiöt, jotka on kirjattu käsityöläisluetteloon (Handwerksrolle). Tämä kirjaaminen vastaa luvan myöntämistä kyseisen ammatin harjoittamiseen.

9
Handwerksordnungin 7 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan käsityöläisluetteloon ─ ─ kirjataan henkilö, joka on läpäissyt sitä käsityöläisammattia, jota hän aikoo harjoittaa, koskevan tai siihen läheisessä yhteydessä olevan käsityöläisammatin mestaritutkinnon ─ ─ .

10
Handwerksordnungin 8 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että poikkeustilanteissa käsityöläisluetteloon kirjoittautumiseen annetaan lupa, jos hakija on osoittanut, että hänellä on harjoitettavaksi tulevan ammatin itsenäiseen harjoittamiseen vaadittavat tiedot ja taidot.

11
Handwerksordnungin 9 §:llä liittovaltion talousministeri valtuutetaan päättämään siitä, millä edellytyksillä muiden jäsenvaltioiden kansalaiset voivat saada tällaisen käsityöläisluetteloon kirjaamista koskevan poikkeusluvan muissa kuin kyseisen lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Talousministeri teki tämän säännöksen perusteella 4.8.1966 päätöksen niistä edellytyksistä, jotka koskevat muiden jäsenvaltioiden kansalaisten kirjaamista käsityöläisluetteloon (BGBl. 1966 I, s. 469). Kyseisellä päätöksellä saatettiin direktiivin 64/427/ETY 3 artiklan ja 4 artiklan 2 ja 3 kohdan säännökset osaksi Saksan oikeutta.

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

12
Augsburgin kaupunki määräsi 28.8.2000 tekemällään päätöksellä Schnitzerille hallinnollisen sakon laittoman työnteon ehkäisemisestä annetun Saksan lainsäädännön rikkomisesta.

13
Päätöksen mukaan yhtiö, jonka laillinen edustaja Schnitzer on sen toimitusjohtajana, antoi vuoden 1994 marraskuun ja vuoden 1997 marraskuun välisenä aikana portugalilaiselle Codeigal-Construção, Decoração e Isolamentos de Portugal Lda -nimiselle yritykselle laajamittaisten, Etelä-Baijerin alueella tehtävien rappaustöiden suorittamista koskevan toimeksiannon. Koska yritys oli sijoittautunut Portugaliin eikä sitä ollut kirjattu Saksan käsityöläisluetteloon, se oli näin ollen suorittanut Saksan kipsaus- ja rappausalan töitä ilman tähän vaadittavaa lupaa. Edellä mainittu päätös koskee ajanjaksoa vuoden 1996 marraskuusta vuoden 1997 lokakuuhun, jolloin Portugaliin sijoittautunut yritys pyysi saada tulla kirjatuksi Saksan käsityöläisluetteloon, ja se merkittiin kyseiseen luetteloon 27.11.1997.

14
Schnitzer valitti päätöksestä Amtsgericht Augsburgiin. Kyseinen tuomioistuin korostaa, että yhteisöjen tuomioistuin on jo asiassa C-58/98, Corsten, 3.10.2000 antamassaan tuomiossa ottanut kantaa siihen, onko sellaiselle jäsenvaltioon sijoittautuneelle yritykselle, jolla on tarkoitus tarjota palveluja toisessa jäsenvaltiossa ainoastaan satunnaisesti tai jopa yhden ainoan kerran, asetettu velvollisuus kirjautua käsityöläisluetteloon yhteensoveltuva yhteisön oikeuden kanssa. Schnitzerin mukaan on mahdollista, että yhteisöjen tuomioistuimen katsoo, ettei tällainen kirjoittautumisvelvollisuus ole perusteltu myöskään silloin, kun palvelujen tarjoaja harjoittaa toimintaansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa toistuvasti tai melko säännöllisesti.

15
Amtsgericht Augsburg päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen: Onko se, että portugalilaisen yrityksen, joka täyttää kotimaassaan liiketoiminnan harjoittamiselle asetetut edellytykset, on täytettävä muita ─ vaikkakin vain muodollisia ─ edellytyksiä (tässä: kirjaaminen käsityöläisluetteloon [Handwerksrolle]) voidakseen harjoittaa liiketoimintaa Saksassa ei ainoastaan lyhyen aikaa, vaan myös pidemmän ajanjakson aikana, yhteensoveltuvaa palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan yhteisön oikeuden kanssa?

Ennakkoratkaisukysymys

Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset

16
Portugalin hallitus väittää, että ennakkoratkaisukysymykseen liittyy kaksi ongelmaa. Kyse on ensinnäkin siitä, onko sellaisen yrityksen, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon ja joka täyttää tarpeelliset edellytykset voidakseen harjoittaa toimintaansa kyseisessä jäsenvaltiossa, täytettävä muita täysin muodollisia edellytyksiä silloin kun se tarjoaa palveluja toisen jäsenvaltion alueella. Kyse on toiseksi siitä, onko kysymyksen ensimmäiseen osaan annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, että palveluja tarjotaan pidemmän ajanjakson ajan.

17
Portugalin hallitus väittää ensimmäisen ongelman osalta varsinkin edellä mainittuun asiaan Corsten vedoten, että palvelujen tarjoamisen vapautta voidaan perustamissopimuksella taattuna perusvapautena rajoittaa kansallisilla toimenpiteillä ainoastaan sillä edellytyksellä, että on olemassa sellaisia yleistä etua koskevia pakottavia syitä, joita sovelletaan yhtenäisesti kaikkiin taloudellisiin toimijoihin, että yleistä etua ei ole jo turvattu sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännössä ja että suhteellisuusperiaatetta noudatetaan. Portugalin hallituksen mukaan kyseiset edellytykset eivät ole täyttyneet esillä olevassa asiassa.

18
Portugalin hallitus huomauttaa toisen ongelman osalta, että se, että palveluja tarjotaan pidemmän ajanjakson ajan, ei ole peruste tulkita asiaa toisin kuin edellä mainitussa asiassa Corsten. On näet mahdotonta tietää, mistä lähtien käsityöläisluetteloon kirjaaminen tulee pakolliseksi.

19
Itävallan hallitus katsoo, että palvelujen tarjoamisen kesto, vaikka se olisi pidempikin, ei voi olla riittävä syy edellä mainitussa asiassa Corsten annetussa tuomiossa omaksutusta kannasta poikkeamiseksi. Sen mukaan näet ei ole olemassa mitään tiettyä kestoa, jonka perusteella toiminta voitaisiin luokitella palvelujen tarjoamiseksi. Toiminnan pidempi kesto voi enintään merkitä sitä, että kyse on pikemminkin sijoittautumisvapauden piiriin kuuluvasta toiminnasta, mitä on arvioitava tapauskohtaisesti.

20
Itävallan hallitus väittää joka tapauksessa, että myös pidempiaikaisen palvelujen tarjonnan osalta vaatimus käsityöläisluetteloon kirjaamisesta on ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa, koska se viivästyttää tai hankaloittaa pääasiassa kyseessä olevan toiminnan harjoittamista ja aiheuttaa hallintokuluja tai velvollisuuden suorittaa maksuja ammattikuntakamarille.

21
Komissio korostaa aluksi, että direktiivi 64/427/ETY on korvattu direktiivillä 1999/99/EY, ja erityisesti, että direktiivin 1999/42/EY 4 artikla yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä A olevan luettelon I kanssa vastaa direktiivin 64/427/ETY 3 artiklaa. Vaikka viimeksi mainittu direktiivi 64/427/ETY kumottiin direktiivin 1999/42/EY voimaantulopäivänä eli 31.7.1999 ja vaikka sen täytäntöönpanoaika päättyi vasta 31.7.2001, komissio on kuitenkin sitä mieltä, ettei direktiivissä 64/427/ETY asetettujen velvollisuuksien, jotka sisällytettiin direktiiviin 1999/42/EY, jatkuvuutta vaarantavia aukkoja ole.

22
Komission mielestä kysymystä siitä, onko käsityöläisluetteloon kirjoittautumista koskeva velvollisuus pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa yhteensoveltuva sisämarkkinoilla olennaista merkitystä omaavan palvelujen tarjoamisen vapauden kanssa, on tutkittava yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Corsten antaman tuomion 46 kohdassa vahvistamat perusteet huomioon ottaen.

23
Kyseisiä arviointiperusteita on kuitenkin vaikea soveltaa pääasiaan. On näet mahdollista, että toimintaa, joka myöhemmin osoittautuu jatkuvaksi ja pitkäaikaiseksi, ei ollut tarkoitettu alun perin tai ainakaan alkuvaiheessa tällaiseksi toiminnaksi ja se on hyvinkin saattanut muuttua myöhemmin ensimmäisten tarjottujen palvelujen kaupallisen menestyksen perusteella.

24
Komission mukaan on lisäksi vältettävä sitä, että siihen nimenomaiseen päivään, jona kirjaamisvelvollisuus syntyy, liittyvällä mahdollisella oikeudellisella epävarmuudella on kielteisiä seurauksia asianomaisen palvelujen tarjoajan kannalta. Tämä on erityisen tärkeää, koska, kuten pääasiassa, vaikka kirjaaminen on luonteeltaan vain muodollinen, se on kuitenkin asetettu sellaisten hallinnollisten sakkojen uhalla, joiden määrä on niin pelottava, että se voi estää yrityksiä käyttämästä perusvapauksiaan.

25
Komissio on näin ollen sitä mieltä, että edellä mainitussa asiassa Corsten omaksuttua kantaa voidaan soveltaa myös tilanteessa, jossa asianomaista toimintaa on harjoitettu pitkän aikaa, ilman, että perustamissopimuksen sijoittautumisoikeutta koskevat määräykset olisivat kuitenkaan sovellettavissa. Sen mukaan tosiseikaston toteavan tuomioistuimen on määritettävä pitkän ajanjakson ajan tarjottujen palvelujen osalta se ajankohta, josta lähtien velvollisuus kirjoittautua käsityöläisluetteloon on varmuudella yhteensoveltuva perustamissopimuksen kanssa. Tuomioistuimen on arvioitava asianomaisen toiminnan kestoa palvelun tarjoajalla alussa olleiden aikeiden perusteella, jotka on todettu objektiivisten tosiseikkojen perusteella.

Yhteisöjen tuomioistuimen vastaus

26
Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että yritys, jonka tehtäväksi Schnitzer antoi rappaustöiden suorittamisen, on Portugaliin sijoittautunut yritys, ja se on suorittanut kyseiset työt korvausta vastaan Saksassa. Kyse on näin ollen suorituksista, joihin sovelletaan perustamissopimuksen palveluja koskevan luvun määräyksiä, jollei asianomaista yritystä ole pidettävä Saksaan sijoittautuneena yrityksenä, jolloin kyseisiä suorituksia säännellään EY 50 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla sijoittautumisoikeutta koskevissa EY 43─EY 48 artiklassa.

27
EY 50 artiklan kolmannen kohdan mukaan palvelun tarjoaja saa tilapäisesti harjoittaa toimintaansa jäsenvaltiossa, jossa palvelu tarjotaan, niillä edellytyksillä, jotka tämä valtio asettaa kansalaisilleen. Siltä osin kuin kyseinen toiminta tässä jäsenvaltiossa pysyy tilapäisenä, tällaiseen palvelun tarjoajaan sovelletaan edelleen palveluja koskevan luvun määräyksiä.

28
Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että palvelujen tarjoajan vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoittaman toiminnan tilapäisyyttä on arvioitava sen keston lisäksi myös sen määrän, toistuvuuden ja jatkuvuuden perusteella. Toiminnan tilapäisyys ei sulje pois perustamissopimuksessa tarkoitetun palvelujen tarjoajan mahdollisuutta luoda itselleen tiettyjä toimintaedellytyksiä (myös hankkimalla käyttöönsä työhuoneen, vastaanottopaikan tai liikehuoneiston) palveluja vastaanottavaan jäsenvaltioon, jos nämä toimintaedellytykset ovat tarpeellisia kyseisten palvelujen tarjoamiseksi (asia C-55/94, Gebhard, tuomio 30.11.1995, Kok. 1995, s. I-4165, 27 kohta ja asia C-131/01, komissio v. Italia, tuomio 13.2.2003, Kok. 2003, s. I-1659, 22 kohta).

29
Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuin on erottanut tämän tilanteen tilanteesta, jossa jäsenvaltion kansalainen harjoittaa pysyvästi ja jatkuvasti ammattitoimintaa toisessa jäsenvaltiossa, jossa hänen toimintansa suuntautuu muun muassa viimeksi mainitun valtion kansalaisiin ammatillisesta kotipaikasta käsin. Yhteisön tuomioistuin teki tämän tilanteen osalta päätelmän, jonka mukaan tällaiseen kansalaiseen on sovellettava sijoittautumisoikeutta koskevan luvun eikä palveluja koskevan luvun määräyksiä (ks. edellä mainittu asia Gebhard, tuomion 28 kohta).

30
Perustamissopimuksessa tarkoitettu palvelujen käsite voi kattaa hyvinkin erilaisia palveluja mukaan lukien palvelut, joita tarjotaan pidemmän ajanjakson ajan, jopa useiden vuosien ajan, silloin kun on kyse esimerkiksi suuren rakennuksen rakentamisen yhteydessä tarjotuista palveluista. Perustamissopimuksessa tarkoitettuja palveluja voivat olla myös suoritukset, joita jäsenvaltioon sijoittautunut taloudellinen toimija tekee melko toistuvasti tai säännöllisesti jopa pidemmän ajanjakson ajan yhteen tai useampaan toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille henkilöille ja joita ovat esimerkiksi korvausta vastaan tarjotut konsultointi- tai neuvontapalvelut.

31
Yhdenkään perustamissopimuksen määräyksen perusteella ei näet voida määrittää abstraktisti sitä kestoa tai toistuvuutta, jonka perusteella palvelujen tai tietynkaltaisten palvelujen tarjoamista toisessa jäsenvaltiossa ei voida enää pitää perustamissopimuksessa tarkoitettuna palvelujen suorittamisena.

32
Tästä seuraa, että pelkästään sen perusteella, että jäsenvaltioon sijoittautunut taloudellinen toimija tarjoaa samanlaisia tai samankaltaisia palveluja melko toistuvasti tai säännöllisesti toisessa jäsenvaltiossa ilman, että sillä on siellä sellaiset toimintaedellytykset, joiden johdosta se voi pysyvästi ja jatkuvasti harjoittaa kyseisessä jäsenvaltiossa ammatillista toimintaa ja joista käsin se voi kääntyä muun muassa kyseisen jäsenvaltioiden kansalaisten puoleen, ei voida katsoa, että se on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon.

33
Pääasiassa ei ilmene, mikä kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin tarkastettava, että portugalilaisella yrityksellä olisi Saksassa sellaiset toimintaedellytykset, joiden perusteella sen voidaan katsoa olevan sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon, tai että se pyrkisi oikeudenvastaisesti välttämään kyseisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä asetettuja velvollisuuksia.

34
Yhteisöjen tuomioistuin on jo käsityöläisluetteloon kirjaamista koskevilta osin todennut, että sellaiselle jäsenvaltioon sijoittautuneelle yritykselle, joka haluaa palvelujen tarjoajana harjoittaa käsityöläisammattia toisessa jäsenvaltiossa, asetettu velvollisuus kirjoittautua viimeksi mainitun valtion käsityöläisluetteloon on EY 49 artiklassa tarkoitettu rajoitus (em. asia Corsten, tuomion 34 kohta).

35
Vaikka on totta, että palvelujen tarjoamisen vapautta koskeva rajoitus voi olla perusteltu yleistä etua koskevista pakottavista syistä, joita ovat esimerkiksi toimeenpantujen käsiteollisuustöiden laadun takaamista ja kyseisten töiden vastaanottajien suojaamista koskeva tavoite, sen, että jäsenvaltion kansallisia säännöksiä sovelletaan muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin palvelujen tarjoajiin, on oltava tavoiteltavan päämäärän saavuttamiseen soveltuva keino, eikä tällä keinolla saada ylittää sitä, mikä on välttämätöntä tämän päämäärän saavuttamiseksi (em. asia Corsten, tuomion 39 kohta).

36
Tästä seuraa, että vastaanottavan jäsenvaltion noudattama lupamenettely ei saa viivästyttää eikä hankaloittaa sitä, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut henkilö tarjoaa palveluja ensiksi mainitun valtion alueella, silloin kun kyseisen ammatin harjoittamista koskevien edellytysten tutkinta on suoritettu ja on todettu, että kyseiset edellytykset ovat täyttyneet (em. asia Corsten, tuomion 47 kohta).

37
Kun kyseiset edellytykset ovat täyttyneet, vastaanottavan jäsenvaltion käsityöläisluetteloon kirjaamista koskevan mahdollisen vaatimuksen on oltava pelkästään automaattinen vaatimus, se ei voi olla palvelujen tarjoamista koskeva ennakkoehto, eikä se voi aiheuttaa asianomaiselle palvelujen tarjoajalle hallintokuluja tai synnyttää velvollisuutta suorittaa maksuja ammattikuntakamarille.

38
Näin ei ole ainoastaan sellaisten palvelujen tarjoajien osalta, joilla on tarkoitus tarjota palveluja vastaanottavassa jäsenvaltiossa ainoastaan satunnaisesti tai jopa vain yhden kerran, vaan myös sellaisten palvelujen tarjoajien osalta, jotka tarjoavat tai jotka haluavat tarjota palveluja toistuvasti tai melko säännöllisesti.

39
Silloin kun palvelujen tarjoaja suunnittelee tarjoavansa palveluja vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja kun kyseisen ammatin harjoittamista koskevien edellytysten tutkinta on suoritettu, on yleensä vaikea sanoa, tarjotaanko kyseiset palvelut vain yhden ainoan kerran tai hyvin satunnaisesti vai tarjotaanko niitä sitävastoin toistuvasti tai melko säännöllisesti.

40
Ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava, että palvelujen tarjoamisen vapautta koskeva yhteisön oikeus on ristiriidassa sen kanssa, että taloudelliselle toimijalle asetetaan käsityöläisluetteloon kirjaamista koskeva velvollisuus, jonka johdosta sen palvelujen tarjoaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa viivästyy, hankaloituu tai tulee kalliimmaksi, silloin kun tämän toiminnan harjoittamista kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavassa ammatillista pätevyyttä koskevan direktiivin mukaiset edellytykset ovat täyttyneet. Pelkästään sen perusteella, että jäsenvaltioon sijoittautunut taloudellinen toimija tarjoaa samanlaisia tai samankaltaisia palveluja toistuvasti tai melko säännöllisesti toisessa jäsenvaltiossa ilman, että sillä on siellä sellaiset toimintaedellytykset, joiden johdosta se voi pysyvästi ja jatkuvasti harjoittaa kyseisessä jäsenvaltiossa ammatillista toimintaa ja joista käsin se voi kääntyä muun muassa kyseisen jäsenvaltioiden kansalaisten puoleen, ei voida katsoa, että se on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon.


Oikeudenkäyntikulut

41
Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Portugalin ja Itävallan hallituksille ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut Amtsgericht Augsburgin 26.2.2001 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

Edward

La Pergola

von Bahr

Julistettiin Luxemburgissa 11 päivänä joulukuuta 2003.

R. Grass

V. Skouris

kirjaaja

presidentti

1 –
Oikeudenkäyntikieli: saksa.