62001J0121

1. Henkilöstö - Palvelukseen ottaminen - Menettelyt - Siirtyminen henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesta menettelystä 29 artiklan 2 kohdan mukaiseen menettelyyn - Hyväksyttävyys - Nimittävän viranomaisen harkintavalta laajentaa valinnanmahdollisuuksiaan

(Henkilöstösääntöjen 29 artikla)

2. Henkilöstö - Palvelukseen ottaminen - Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti suoritettu palvelukseen ottaminen - Hakemusasiakirjojen sisältö - Nimityspäätöksen tekemisen jälkeen laadittujen, hyväksytyn hakijan pätevyyden osoittavien asiakirjojen esittäminen puolustuksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa - Hyväksyttävyys

3. Muutoksenhaku - Valitusperusteet - Tosiseikkojen virheellinen arviointi - Tutkimatta jättäminen - Yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artikla)

4. Henkilöstö - Muutoksenhaku - Valitusperusteet - Harkintavallan väärinkäytön käsite

1. Nimittävällä viranomaisella on avointa virkaa täytettäessä laaja harkintavalta mahdollisimman pätevien, tehokkaiden ja ehdottoman luotettavien hakijoiden etsimiseksi ja se voi päättää palvelukseen ottamisen yhdestä vaiheesta toiseen siirtymisestä, vaikka sillä on sopivia hakijoita ensimmäisessä vaiheessa.

Sanan "voidaanko" käyttäminen henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa osoittaa selvästi, että nimittävän viranomaisen ei tarvitse välttämättä suorittaa ylennystä tai siirtoa, vaan sen on ainoastaan tutkittava tapauskohtaisesti, voidaanko virkaan nimittää näillä toimenpiteillä mahdollisimman pätevä, tehokas ja ehdottoman luotettava henkilö.

Tästä seuraa, että nimittävä viranomainen voi päättää siirtyä henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa säädettyyn palvelukseenottamismenettelyyn siinäkin tapauksessa, että yksi tai useampi sellainen hakija, joka täyttää kaikki avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa esitetyt edellytykset ja vaatimukset, on jo hakenut täytettävää virkaa. Tätä päätöstä ei lisäksi välttämättä tarvitse tehdä avointa virkaa koskevan ilmoituksen julkaisemishetkellä eikä sitä tarvitse julkaista. Se, että hakijoille, jotka ovat toimittaneet hakemuksensa sisäisen palvelukseenottamismenettelyn kuluessa, ei ilmoiteta siirtymisestä ulkopuolisille hakijoille avoimeen palvelukseenottamismenettelyyn, ei myöskään merkitse kyseisen 29 artiklan 2 kohdan rikkomista, kun ensimmäiset hakijat otetaan huomioon tässä uudessa menettelyssä ja kun avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa mainittuja edellytyksiä ei ole muutettu.

( ks. 14-17 ja 19 kohta )

2. Vaikka on totta, että palvelukseen ottamista koskevan päätöksen laillisuutta on arvioitava ne tiedot huomioon ottaen, jotka nimittävällä viranomaisella oli sen tehdessä tämän päätöksen, henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa ei edellytetä, että hakijat toimittavat pätevyytensä osoittavia asiakirjoja tai muita asiakirjoja, eikä sitä, että nimittävän viranomaisen asiakirja-aineistossa on päätöksentekohetkellä asiakirjoja, jotka vahvistavat sillä olevat tiedot.

( ks. 28 kohta )

3. EY 225 artiklasta ja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklasta seuraa, että muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin ja että näin ollen ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja arvioimaan tätä tosiseikastoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitettu selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, näiden tosiseikkojen arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.

( ks. 35 kohta )

4. Harkintavallan väärinkäytön käsitteellä on täsmällinen soveltamisala ja se liittyy siihen, että hallintoviranomainen käyttää valtuuksiaan muuhun tarkoitukseen kuin mihin ne on sille myönnetty. Toimenpidettä toteutettaessa harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi.

( ks. 46 kohta )

Asiassa C-121/01 P,

Eoghan O'Hannrachain, Euroopan parlamentin virkamies, kotipaikka Cents (Luxemburg), edustajinaan avocat G. Vandersanden ja avocat L. Levi,

valittajana,

jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (viides jaosto) yhdistetyissä asioissa T-97/99 ja T-99/99, Chamier ja O'Hannrachain vastaan parlamentti, 16.1.2001 antaman tuomion (Kok. H. 2001, s. I-A-1 ja II-1) osittaista kumoamista

ja jossa vastapuolena on

Euroopan parlamentti, asiamiehinään J. Schoo, H. von Hertzen ja D. Moore, avustajanaan avocat D. Waelbroeck, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: kuudennen jaoston puheenjohtaja J.-P. Puissochet, joka hoitaa toisen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit V. Skouris ja N. Colneric (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: L. A. Geelhoed,

kirjaaja: apulaiskirjaaja H. von Holstein,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan asianosaisten 16.5.2002 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 19.9.2002 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 O'Hannrachain on yhteisöjen tuomioistuimeen 15.3.2001 toimittamallaan valituksella vaatinut EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-97/99 ja T-99/99, Chamier ja O'Hannrachain vastaan parlamentti, 16.1.2001 antamaan tuomion (Kok. H. 2001, s. I-A-1 ja II-1; jäljempänä valituksenalainen tuomio) osittaista kumoamista; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi tällä tuomiolla kokonaisuudessaan perusteettomina O'Hannrachainin ja Chamierin nostamat kanteet toisaalta nimittävän viranomaisen 16.7.1998 tekemän sen päätöksen kumoamiseksi, jolla Lopez Veiga nimitettiin "Varainhoidon ja sen valvonnan" pääosaston pääjohtajan virkaan (jäljempänä kyseessä oleva virka), samana päivänä tehdyt päätökset olla hyväksymättä heidän hakemuksiaan tähän virkaan sekä tarvittaessa 21.1.1999 tehdyt päätökset heidän valitustensa hylkäämisestä, ja toisaalta parlamentin velvoittamiseksi maksamaan heille vahingonkorvausta.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

2 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 7 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa säädetään seuraavaa:

"Nimittävä viranomainen määrää nimittämällä tai toisiin tehtäviin siirtämällä kunkin virkamiehen hänen palkkaluokkaansa vastaavaan virkaan kyseisen virkamiehen ura-alueella tai virkaryhmässä ainoastaan yksikön edun huomioon ottaen ja kansallisuudesta riippumatta."

3 Henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

"Palvelukseen otettaessa on tarkoitus varmistaa, että toimielin saa palvelukseensa mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä, joiden palvelukseen ottaminen tapahtuu yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisten joukosta maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta."

4 Henkilöstösääntöjen 29 artiklassa säädetään seuraavaa:

"1. Ennen toimielimessä avoinna olevan viran täyttämistä nimittävän viranomaisen on tutkittava:

a) voidaanko virka täyttää toimielimen sisäisellä ylennyksellä tai siirrolla,

b) voidaanko järjestää toimielimen sisäinen kilpailu,

c) kolmen Euroopan yhteisön muiden toimielinten virkamiesten tekemät siirtohakemukset,

ja aloitettava tämän jälkeen joko tutkintotodistuksiin tai kokeisiin tai molempiin perustuva kilpailumenettely. Kilpailumenettely vahvistetaan liitteessä III.

- -

2. Otettaessa palvelukseen palkkaluokkiin A 1 ja A 2 kuuluvia virkamiehiä sekä poikkeustapauksissa, kun kyseessä ovat erityispätevyyttä vaativat tehtävät, nimittävä viranomainen voi noudattaa myös muuta palvelukseenottamismenettelyä kuin kilpailumenettelyä."

Asian perustana olevat tosiseikat

5 Asian perustana olevat tosiseikat esitetään valituksenalaisessa tuomiossa seuraavasti:

"1 Euroopan parlamentin puhemiehistö (jäljempänä puhemiehistö) hyväksyi 28.1.1998 pääsihteerin ehdotuksen jakaa Henkilöstöasioiden, talousarvion ja varainhoidon pääosasto (PO V) kahdeksi uudeksi pääosastoksi eli Varainhoidon ja sen valvonnan pääosastoksi (PO VIII) ja Henkilöstöasioiden pääosastoksi (PO V).

2 Tämän päätöksen jälkeen näiden kahden pääosaston pääjohtajien palkkaluokan A 1 virat ilmoitettiin avoimiksi. PO VIII:n pääjohtajan palvelukseenottamismenettely aloitettiin henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella - - .

3 PO VIII:n pääjohtajan virkaa koskevassa 25.6.1998 päivätyssä ilmoituksessa avoimesta virasta todetaan seuraavaa:

Henkilöstösääntöjen mukaisesti Euroopan parlamentin puhemies on päättänyt aloittaa tämän viran täyttämismenettelyn ensiksi toimielimen sisäisellä ylennyksellä tai siirrolla.

1) Tehtävät

Pääsihteerin alaisuudessa ja tämän rajoittamatta varainhoitoasetuksessa ja sen täytäntöönpanoa koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä tilinpitäjälle annettuja valtuuksia ja varainhoidon valvojalle myönnettyä itsenäisyyttä:

- taloudellisista asioista eli parlamentin jäsenten palkoista, talousarviosta, kassasta ja kirjanpidosta, inventoinnista sekä varainhoidosta ja sen valvonnasta vastaavien hallinnollisten yksiköiden johtaminen

- yksiköiden koordinointi ja järjestäminen ja pääosaston henkilöstön työnjohto

- suhteet Euroopan yhteisöjen muihin toimielimiin erityisesti talousarviomenettelyn yhteydessä.

2) Tarvittava pätevyys ja tarvittavat kyvyt

- yliopistotason tiedot, joista on osoituksena loppututkinto taloustieteissä, tai vastaavan tason takaava työkokemus

- hyvät tiedot Euroopan unionin sekä sen toimielinten ja erityisesti parlamentin rakenteesta ja toiminnasta sekä perustamissopimuksista ja yhteisön lainsäädännöstä

- perusteelliset tiedot yhteisön toimielimiin sovellettavista säädöksistä erityisesti varainhoidon alalla

- erinomainen järjestelykyky ja osoitettu kyky suurten ryhmien johtamiseen sekä hallintotoimintaan

- kyky analyysiin ja synteesiin

- yhden Euroopan unionin virallisen kielen erinomainen taito ja toisen virallisen kielen erittäin hyvä taito. Toiminnallisista syistä muiden virallisten kielten taito otetaan huomioon.

Ensimmäisessä kohdassa kuvaillut tehtävät edellyttävät parhainta mahdollista pätevyyttä ja tehokkuutta sekä ehdotonta luotettavuutta, korkeatasoista arvostelu- ja päätöksentekokykyä sekä ihmissuhdetaitoja.

4 Lopez Veiga, komission virkamies, joka oli siirretty tilapäisesti parlamenttiin puhemiehen kabinettipäälliköksi, haki 2.7.1998 riidanalaista virkaa ja totesi seuraavaa:

Haen täten (Varainhoidon ja sen valvonnan) pääosaston pääjohtajan virkaa siinä tapauksessa, että nimittävä viranomainen päättää aloittaa henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdan mukaisen palvelukseenottamismenettelyn.

5 Kantajat eli O'Hannrachain ja Chamier, jotka ovat parlamentin virkamiehiä, hakivat tätä virkaa 9. ja 10.7.1998. B, V ja C hakivat myös tätä virkaa. Kuitenkin ainoastaan kahden kantajan sekä B:n ja V:n hakemukset otettiin tutkittaviksi henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla. Koska C ja Lopez Veiga olivat komission virkamiehiä, heidän hakemuksensa jätettiin tutkimatta.

6 Puhemiehistön 13.7.1998 pidetyssä kokouksessa parlamentin pääsihteeri esitteli neljä hakijaa henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja kaksi hakijaa, jotka voitaisiin ottaa huomioon henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja ehdotti, että täytettävän viran luonne huomioon ottaen puhemiehistö ryhtyisi henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa säädettyyn menettelyyn. Samana päivänä puhemiehistö päätti nimittävän viranomaisen ominaisuudessaan ryhtyä tähän menettelyyn ja ottaa huomioon C:n ja Lopez Veigan hakemukset. Puhemiehistön tämän kokouksen pöytäkirjassa todetaan seuraavaa:

3. Palkkaluokan A 1 ja A 2 virkojen täyttäminen (suljetuin ovin) - -

Puhemiehistö

- kuultuaan pääsihteerin puheenvuoron; tämä muistutti kolmeen avoimeen A 1 -virkaan (henkilöstöasioiden pääjohtaja - PO V; varainhoidon ja sen valvonnan pääjohtaja - PO VIII; hallinnollisten asioiden pääjohtaja - PO VI) ja avoimeen A 2 -virkaan (puheenjohtajiston pääosaston johtaja - PO I) saaduista hakemuksista ja ehdotti henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn aloittamista varainhoidon ja sen valvonnan pääjohtajan viran osalta - PO VIII (virka nro VIII/A/3942) valinnanmahdollisuuksien laajentamiseksi kyseisen viran hakijoiden osalta hänen 13.7.1998 päivätyssä muistiossaan mainittujen seikkojen perusteella

- kuultuaan puhemiehen puheenvuoron; tämä ehdotti, että kyseessä oleviin neljään virkaan toimitettujen hakemusten tarkastelua jatkettaisiin torstaina 16.7.1998 kello 8.30 puhemiehistön jäsenille 13.7.1998 toimitetut asiakirjat huomioon ottaen

- päättää aloittaa henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn varainhoidon ja sen valvonnan pääjohtajan viran osalta.

7 Pääsihteerille ilmoitettiin 15.7.1998, että V ja C olivat peruuttaneet hakemuksensa kyseessä olevaan virkaan. Hän esitti samana päivänä puhemiehistölle Lopez Veigan nimittämistä PO VIII:n pääjohtajan virkaan.

8 Puhemiehistö kuuli 16.7.1998 pidetyssä kokouksessaan puheenjohtajan, Fontainen, varapuheenjohtaja Cotin, pääsihteerin, oikeudellisen neuvonantajan, Imbenin, Hoffin, Martinin, Anastassopouloksen, Gutiérrez Díazin, Schleicherin, Verde i Aldean, Haarderin ja varapuheenjohtaja Collinsin puheenvuorot ja päätti äänestyksen jälkeen nimittää Lopez Veigan kyseessä olevaan pääjohtajan virkaan henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

9 Kantajat saivat 16.9.1998 henkilöstöosaston päälliköltä kirjeen, jossa todettiin seuraavaa:

Euroopan parlamentin puhemiehistön 16.7.1998 pitämän kokouksen jälkeen minun on valitettavasti ilmoitettava teille, että teidän hakemustanne edellä mainittuun virkaan ei ole hyväksytty.

Kiitän teitä kiinnostuksestanne tähän virkaan.

10 Kummatkin kantajat tekivät 13.10.1998 valituksen 16.7.1998 tehdystä päätöksestä nimittää Lopez Veiga kyseessä olevaan virkaan ja 16.9.1998 tehdystä päätöksestä hylätä heidän hakemuksensa. Nämä valitukset hylättiin 21.1.1999 tehdyillä päätöksillä, jotka annettiin kantajille tiedoksi 25.1.1999."

Kanne ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

6 Chamier ja O'Hannrachain nostivat tämän tuomion 1 kohdassa mainitut kanteet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 20. ja 22.4.1999 saapuneilla kannekirjelmillä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja yhdisti 6.6.2000 antamallaan määräyksellä asiat T-97/99 ja T-99/99 suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.

7 Kantajat esittivät nimittävän viranomaisen päätösten (jäljempänä riidanalaiset päätökset) kumoamista koskevien vaatimustensa tueksi kuusi kanneperustetta, jotka koskivat henkilöstösääntöjen 29 artiklan rikkomista, avointa virkaa koskevan ilmoituksen laiminlyöntiä, ilmeistä arviointivirhettä kyseisen viranomaisen tekemän valinnan osalta, henkilöstösääntöjen 7 ja 27 artiklan rikkomista ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista, harkintavallan väärinkäyttöä, hyvän hallintotavan periaatteen loukkaamista sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä. Kantajat esittivät myös vahingonkorvausvaatimuksia väittäen, että vastaaja oli toiminut heidän perustellun luottamuksensa vastaisesti.

8 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla sen käsiteltäväksi saatetut kaksi kannetta kokonaisuudessaan hylättyään perusteettomina kaikki kantajien esittämät kanneperusteet.

Valitus ja vaatimukset

9 O'Hannrachain valitti valituksenalaisesta tuomiosta, joka annettiin hänelle tiedoksi 16.1.2001, siltä osin kuin se koskee häntä.

10 Hän vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

- kumoaa valituksenalaisen tuomion

- hyväksyy tämän mukaisesti hänen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä vaatimukset ja näin ollen

- kumoaa nimittävän viranomaisen 16.7.1998 tekemän päätöksen nimittää L. V. "Varainhoidon ja sen valvonnan" pääosaston pääjohtajan virkaan ja samana päivänä tehdyn päätöksen olla hyväksymättä valittajan hakemusta kyseiseen virkaan sekä tarvittaessa 21.1.1999 tehdyn päätöksen valittajan tekemän valituksen hylkäämisestä

- velvoittaa parlamentin korvaamaan vahingonkorvauksena ja korkoina kohtuulliseksi arvioidun summan, joka on 100 000 euroa

- velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

11 Parlamentti vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

- jättää valituksen osittain tutkimatta ja hylkää sen muilta osin perusteettomana

- toissijaisesti, jos yhteisöjen tuomioistuin kaiken todennäköisyyden vastaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion, palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta tämä antaa uuden ratkaisun valittajan asiassa

- päättää oikeudenkäyntikuluista asiaa koskevien säännösten mukaisesti.

Valituksenalaisen tuomion kumoamisperusteet

12 O'Hannrachain esittää valituksensa tueksi kuusi valitusperustetta, jotka koskevat sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt huomiotta

- henkilöstösääntöjen 29 artiklan

- laillisuusperiaatteen, perusteluvelvollisuuden periaatteen ja kontradiktorisen periaatteen

- perusteluvelvollisuuden ja avointa virkaa koskevan ilmoituksen vaikutukset

- harkintavallan väärinkäytön käsitteen

- henkilöstösääntöjen 7 ja 27 artiklan sekä syrjintäkiellon periaatteen

- hyvän hallintotavan periaatteen sekä perusteluvelvollisuuden.

Valitus

Kumoamisvaatimukset

Henkilöstösääntöjen 29 artiklan huomiotta jättämistä koskeva valitusperuste

13 O'Hannrachain väittää ensiksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti valituksenalaisen tuomion 33-37 sekä 39 ja 40 kohdassa huomiotta henkilöstösääntöjen 29 artiklan katsoessaan, että nimittävä viranomainen voi ryhtyä tämän artiklan 2 kohdassa säädettyyn menettelyyn aloitettuaan palvelukseenottamismenettelyn 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti suorittamatta tätä ennen tämän jälkimmäisen säännöksen perusteella hyväksyttyjen hakijoiden ansioiden vertailevaa arviointia selvittääkseen, täyttävätkö nämä avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa mainitut vaatimukset. Valittaja katsoo, että nimittävä viranomainen ei tällä tavalla toimiessaan selvittänyt, saattaisiko ylennys- tai siirtomenettely henkilöstösääntöjen 29 artiklan mukaisesti johtaa tässä asiassa mahdollisimman pätevän, tehokkaan ja ehdottoman luotettavan henkilön nimittämiseen.

14 Tämän osalta on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistutti perustellusti valituksenalaisen tuomion 33-35 kohdassa, että väite, jonka mukaan nimittävä viranomainen ei voi päättää palvelukseenottamismenettelyn seuraavaan vaiheeseen siirtymisestä, koska sillä on sopivia hakijoita ensimmäisessä vaiheessa, on perusteeton. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta mahdollisimman pätevien, tehokkaiden ja ehdottoman luotettavien hakijoiden etsimiseksi (ks. mm. yhdistetyt asiat 12/64 ja 29/64, Ley v. komissio, tuomio 31.3.1965, Kok. 1965, s. 143, 161; asia 135/87, Vlachou v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 8.6.1988, Kok. 1988, s. 2901, 23 kohta ja asia C-174/99 P, parlamentti v. Richard, tuomio 13.7.2000, Kok. 2000, s. I-6189, 37 kohta).

15 Samalla tavoin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa myös, että henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa sanan "voidaanko" käyttäminen osoittaa selvästi, että nimittävän viranomaisen ei avointa virkaa täytettäessä tarvitse välttämättä suorittaa ylennystä tai siirtoa, vaan sen on ainoastaan tutkittava tapauskohtaisesti, voidaanko virkaan nimittää näillä toimenpiteillä mahdollisimman pätevä, tehokas ja ehdottoman luotettava henkilö (ks. mm. em. asia Ley v. komissio, Kok. 1965, s. 161 ja em. asia parlamentti v. Richard, tuomion 38 kohta).

16 Tästä seuraa, että nimittävä viranomainen voi siirtyä palvelukseenottamismenettelyn seuraavaan vaiheeseen siinäkin tapauksessa, että yksi tai useampi sellainen hakija, joka täyttää kaikki virkaa koskevassa ilmoituksessa esitetyt edellytykset ja vaatimukset, on jo hakenut täytettävää virkaa (em. asia parlamentti v. Richard, tuomion 40 kohta).

17 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi myös perustellusti valituksenalaisen tuomion 36 kohdassa, että aloitetun palvelukseenottamismenettelyn kuluessa tehtyä päätöstä ryhtyä henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa säädettyyn menettelyyn ei välttämättä tarvitse tehdä avointa virkaa koskeva ilmoituksen julkaisemishetkellä ja että sitä ei tarvitse julkaista (ks. yhdistetyt asiat 81/74-88/74, Marenco ym. v. komissio, tuomio 29.10.1975, Kok. 1975, s. 1247, 21 ja 23 kohta; asia 289/81, Mavridis v. parlamentti, tuomio 19.5.1983, Kok. 1983, s. 1731, 23 kohta ja asia C-331/87, Exarchos v. parlamentti, tuomio 12.12.1989, Kok. 1989, s. 4185). Se saattoi näin ollen päätellä valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa, että nimittävä viranomainen saattoi päättää henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa säädettyyn menettelyyn ryhtymisestä.

18 O'Hannrachain moittii seuraavaksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että tämä jätti huomiotta sen, että vaikkei sen ajanjakson lyhyyttä, jonka kuluessa Lopez Veiga nimitettiin, voitaisi itsessään arvostella, näin ei ole, kun otetaan huomioon tilanne, jossa tämä nimitys tehtiin ja johon kuuluu samanaikaisesti Lopez Veigalle jälkikäteen annettu mahdollisuus osallistua palvelukseenottamismenettelyyn, henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn väärinkäyttö tässä tarkoituksessa, niiden virkamiesten ansioiden vertailevan arvioinnin suorittamatta jättäminen, joiden hakemukset otettiin tutkittaviksi henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdan perusteella, puhemiehistön kiirehditty päätös parlamentin pääsihteerin heikosti perustellun ehdotuksen perusteella sekä se, että lopulta hyväksytyistä hakemuksista ei keskusteltu ja että sellaiset perustelut puuttuivat, joiden perusteella voitaisiin arvioida syitä, joiden vuoksi Lopez Veigan hakemusta pidettiin parempana kuin hänen hakemustaan.

19 Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Tämän tuomion 14 ja 17 kohdassa mainitut periaatteet huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oli perusteltua päätellä valituksenalaisen tuomion 39 kohdassa, että ajanjakson lyhyys, joka otettiin asianmukaisesti huomioon nimitystilanteeseen nähden, ei merkitse henkilöstösääntöjen 29 artiklan rikkomista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistutti tämän osalta perustellusti, että ottaen huomioon, että nimittävän viranomaisen velvollisuutena ei ole julkaista päätöstä henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa säädettyyn menettelyyn ryhtymisestä, puhemiehistöä ei voida moittia sen ajanjakson lyhyydestä, jonka kuluessa se saattoi tämän menettelyn päätökseen, koska sen valinnanmahdollisuutta oli itse asiassa laajennettu. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi lopuksi myös perustellusti valituksenalaisen tuomion 40 kohdassa, että se, että kantajille ei ollut ilmoitettu puhemiehistön aikomuksesta ryhtyä kyseisen 29 artiklan 2 kohdassa säädettyyn menettelyyn, ei myöskään voinut merkitä tämän säännöksen rikkomista, koska nimittävä viranomainen oli ottanut huomioon ulkopuolisille hakijoille avoimessa palvelukseenottamismenettelyssä hakijat, jotka olivat toimittaneet hakemuksensa sisäisessä palvelukseenottamismenettelyssä, muuttamatta avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa mainittuja edellytyksiä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näin ollen tehnyt oikeudellista virhettä henkilöstösääntöjen 29 artiklan tulkinnasta.

20 O'Hannrachain moittii lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että tämä totesi valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa, että henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitetut hakemukset olivat "ensisijaisia" tätä perustelematta. Tämä toteamus merkitsee valittajan mukaan sen myöntämistä, että parlamentti aikoi tietoisesti ja ennakolta nimittää Lopez Veigan jopa ottamatta huomioon tätä varten vahvistettuja menettelyjä.

21 Koska tämä väite perustuu valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan, sitä ei voida hyväksyä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tyytyi itse asiassa kyseisessä 37 kohdassa toteamaan ensiksi, että parlamentin pääsihteeri oli muistiossa, joka oli laadittu puhemiehistön 13.7.1998 pidettyä kokousta varten, esitellyt kaikki hakijat ja ehdottanut, että puhemiehistö ryhtyisi henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa säädettyyn menettelyyn (tämä ehdotus vahvistettiin kyseisessä kokouksessa) ja toiseksi, että tämä päätös perustui selvästi siihen, että nämä kaksi hakemusta vaikuttivat lähtökohtaisesti kiinnostavilta täytettäessä kyseessä olevaa virkaa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ainoastaan totesi tätä muotoilua käyttäessään, että kyseessä olevat kaksi hakemusta olivat ensi näkemältä kiinnostavia tämän viran asianmukaiseksi täyttämiseksi.

22 Ensimmäinen valitusperuste on näin ollen hylättävä.

Laillisuusperiaatteen, perusteluvelvollisuuden periaatteen ja kontradiktorisen periaatteen huomiotta jättämistä koskeva valitusperuste

23 O'Hannrachain moittii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se jätti valituksenalaisen tuomion 58, 61 ja 66 kohdassa huomiotta laillisuusperiaatteen, perusteluvelvollisuuden periaatteen ja kontradiktorisen periaatteen hyväksyessään sen, että parlamentti toimitti asiakirjoja, jotka oli laadittu Lopez Veigan nimittämistä kyseessä olevaan virkaan koskevan päätöksen jälkeen. Perusteluvelvollisuuden periaatteen mukaisesti hallintopäätöksen on perustuttava tarkistettavissa oleviin perusteluihin. Vaikka näitä perusteluja ei ilmaistaisikaan muodollisesti, niiden on käytävä ilmi toimenpiteen laatimismenettelyn kuluessa laadituista hallinnollisista asiakirjoista. Valituksenalaisen toimenpiteen perusteluja koskeva näyttö voitiin esittää vain seikoin, jotka vahvistettiin in tempore non suspecto (ennen toimenpidettä tai samanaikaisesti sen kanssa). Tässä asiassa perustelujen oli siis perustuttava seikkoihin, jotka olivat olemassa ja jotka parlamentti otti huomioon tehdessään tämän päätöksen. Laillisuusperiaate edellyttää valittajan mukaan, että päätöksen laillisuutta valvotaan sen tekohetkellä ottamatta huomioon myöhempiä tekijöitä, koska hallintoviranomainen ei voinut tietää niistä päätöksen tekohetkellä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöstä ottaa huomioon kyseisen päätöksen tekohetken jälkeisiä asiakirjoja ei valittajan mukaan voida perustella kontradiktorisella periaatteella.

24 Tämän osalta on muistutettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistun totesi valituksenalaisen tuomion 58 kohdassa, että parlamentin vastineensa liitteissä 8.2-8.5 esittämät asiakirjat, jotka koskivat Lopez Veigan ansioluetteloa, kuuluvat kontradiktorisen periaatteen piiriin, koska ne vastaavat kantajien epäilyihin asianomaisen koulutuksesta ja työkokemuksesta. Vaikka nämä asiakirjat laadittiin Lopez Veigan toimitettua hakemuksensa, niitä ei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan voida rinnastaa nimityspäätöksen tekemisen jälkeisiin tapahtumiin sikäli kuin niillä osoitetaan päätöksen tekijän käytössä olleiden tietojen olemassaolo ja laajuus.

25 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa seuraavaa:

"Kantajien sen väitteen osalta, jonka mukaan Lopez Veigalla ei ole loppututkintoa taloustieteissä tai vastaavaa työkokemusta, on todettava, että tällä on Bachelor of administration -tutkinto Etelä-Afrikan yliopistosta. Parlamentti on tämän osalta toimittanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä virallisen jäljennöksen Lopez Veigan saamasta tutkintotodistuksesta sekä luettelon kursseista, jotka tämän tutkintotodistuksen saamiseksi on suoritettu. Näistä asiakirjoista ilmenee, että Lopez Veigan pääaine tämän yliopistollisen koulutuksen aikana oli taloustiede. Kantajat väittävät näin ollen virheellisesti, että Lopez Veigalla ei ole yliopistollista loppututkintoa taloustieteissä."

26 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittasi valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa Lopez Veigan ansioluetteloon ja päätteli sen perusteella, että tämän aikaisemmat tehtävät osoittivat, että tällä oli kiistämätöntä kokemusta talousarvion alalla, vaikka nämä tehtävät eivät liittyneetkään yhteisöjen toimielimiin.

27 Tähän tarkasteluun ei liity oikeudellista virhettä.

28 On totta, että palvelukseen ottamista koskevan päätöksen laillisuutta on arvioitava ne tiedot huomioon ottaen, jotka nimittävällä viranomaisella oli sen tehdessä tämän päätöksen. Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa säädettyjen palvelukseenottamismenettelyjen yhteydessä ei kuitenkaan edellytetä, että hakijat toimittavat pätevyytensä osoittavia asiakirjoja tai muita asiakirjoja, eikä sitä, että nimittävän viranomaisen asiakirja-aineistossa on päätöksentekohetkellä asiakirjoja, jotka vahvistavat sillä olevat tiedot.

29 On todettava, että O'Hannrachain ei moiti nimittävää viranomaista siitä, että tällä ei ollut Lopez Veigan nimitystä kyseessä olevaan virkaan koskevan päätöksen tekohetkellä kaikkia tarvittavia tietoja. Hän vain moittii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se on hyväksynyt sellaisten asiakirjojen esittämisen, jotka laadittiin kyseisen päätöksen tekemisen jälkeen. Tämän osalta on myönnettävä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on voinut perustellusti ottaa huomioon asiakirjat, jotka toimitettiin menettelyn kuluessa parlamentin käyttäessä puolustautumisoikeuksiaan, jotka ovat kontradiktorisen periaatteen ilmentymä.

30 On näin ollen todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei valituksenalaisen tuomion 58, 61 ja 66 kohdassa jättänyt huomiotta laillisuusperiaatetta, hallintopäätösten perusteluvelvollisuuden periaatetta eikä kontradiktorista periaatetta.

Perusteluvelvollisuuden ja avointa virkaa koskevan ilmoituksen vaikutusten huomiotta jättäminen sekä henkilöstösääntöjen 7 ja 27 artiklan ja syrjintäkiellon periaatteen huomiotta jättäminen

31 Kolmatta ja viidennettä valitusperustetta on tarkasteltava yhdessä sikäli kuin ne molemmat koskevat väitettä valitun hakijan sopimattomuudesta kyseessä olevaan virkaan avointa virkaa koskevan ilmoituksen vaatimukset huomioon ottaen.

32 O'Hannrachain väittää kolmannella valitusperusteellaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 62-66 kohdassa suorittama arviointi Lopez Veigan pätevyydestä ja kokemuksesta on oikeudellisesti virheellinen sikäli kuin tällä katsotaan se perusteella olevan avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa olevia vaatimuksia vastaava pätevyys. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti näin ollen kyseisen tuomion 67 kohdassa huomiotta avointa virkaa koskevan ilmoituksen vaikutukset.

33 O'Hannrachain väittää täsmällisemmin, että entisen PO V:n jakamista kahdeksi uudeksi pääosastoksi koskeva päätös on otettava huomioon. Hänen mukaansa kyseessä olevaan virkaan liittyvien tehtävien tarkastelusta ilmenee, että sen haltijan on ehdottomasti oltava erittäin pätevä ja kokenut varainhoidon johtotehtäviin liittyvien eri seikkojen osalta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei valittajan mukaan kuitenkaan ottanut huomioon sitä, miten tärkeänä parlamentti itse piti kyseisen viran, jonka se on halunnut erottaa yleisistä hallintotehtävistä, teknistä ja erityistä luonnetta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti valittajan mukaan huomiotta sen, että Lopez Veiga ei selvästikään täytä avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa mainittua kahta edellytystä, jotka ovat seuraavat:

- yliopistotason tiedot, joista on osoituksena loppututkinto taloustieteissä, tai vastaavan tason takaava työkokemus ja

- perusteelliset tiedot yhteisön toimielimiin sovellettavista säädöksistä erityisesti varainhoidon alalla.

34 O'Hannrachain itse asiassa kiistää tällä väitteellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittaman tosiseikkojen arvioinnin.

35 Tämän osalta on muistettava, että EY 225 artiklasta ja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklasta seuraa, että muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin ja että näin ollen ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitettu selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, näiden tosiseikkojen arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin (ks. mm. asia C-449/99 P, Euroopan investointipankki v. Hautem, tuomio 2.10.2001, Kok. 2001, s. I-6733, 44 kohta ja asia C-184/01 P, Hirschfeldt v. Euroopan ympäristökeskus, tuomio 7.11.2002, 40 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

36 Tässä asiassa ei vaikuta siltä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi ottanut huomioon sille toimitetun selvitysaineiston vääristyneellä tavalla. Tämä väite on näin ollen jätettävä tutkimatta.

37 O'Hannrachain moittii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta myös siitä, että se korvasi valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa nimittävän viranomaisen arvioinnin omalla arvioinnillaan. On kuitenkin todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin noudatti sille kuuluvan valvonnan rajoja, jotka se asianmukaisesti itse täsmensi kyseisen tuomion 57 kohdassa.

38 O'Hannrachain väittää lisäksi, että päätökseen, jolla Lopez Veiga nimitettiin kyseessä olevaan virkaan, ei sisälly perusteluja, joiden perusteella voitaisiin arvioida, täyttikö tämä todella avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa mainitut vaatimukset.

39 Tätä väitettä, joka koskee parlamentin perusteluvelvollisuutta, ei esitetty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. O'Hannrachain tosin esitti sen edeltävässä valituksessaan. Sitä ei kuitenkaan toistettu sellaisenaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen toimitetussa kannekirjelmässä. Jos asianosaisella olisi oikeus esittää ensi kertaa vasta yhteisöjen tuomioistuimessa vaatimuksilleen perusteita, joihin hän ei ole ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vedonnut, asianosaisella olisi oikeus laajentaa yhteisöjen tuomioistuimessa, jonka toimivalta muutoksenhakuasioissa on rajoitettu, kannettaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käsiteltyyn asiaan nähden (asia C-155/98 P, Alexopoulou v. komissio, tuomio 1.7.1999, Kok. 1999, s. I-4069, 41 kohta). Tämä väite on näin ollen myös jätettävä tutkimatta.

40 Kolmas valitusperuste on näin ollen hylättävä.

41 O'Hannrachain moittii viidennellä valitusperusteellaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että tämä jätti valituksenalaisen tuomion 84-87 kohdassa henkilöstösääntöjen 7 ja 27 artiklan huomiotta sekä loukkasi syrjintäkiellon periaatetta kieltäytyessään kyseenalaistamasta sellaisen hakijan nimittämistä, joka ei täyttänyt kaikkia avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa mainittuja vaatimuksia, kun taas O'Hannrachain täyttää ne joka suhteessa.

42 O'Hannrachain väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki arviointivirheen katsomalla valituksenalaisen tuomion 84 kohdassa, että nimittävä viranomainen ei tehnyt ilmeistä arviointivirhettä arvioidessaan sitä, täyttikö Lopez Veigan hakemus avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa olevat vaatimukset. Lopez Veigalla ei O'Hannrachainin mukaan ole avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa edellytettyä "teknistä asiantuntemusta" talousarvion ja varainhoidon alalla. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi kyseisen tuomion 87 kohdassa virheellisesti "yksikön edun" käsitettä, koska yleisillä ja poliittisilla vastuutehtävillä ei hänen mukaansa voida korvata pätevällä tavalla teknistä tietämystä, joka liittyy läheisesti kyseessä olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoitamiseen.

43 O'Hannrachain asettaa näillä väitteillä uudelleen kyseenalaiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevan itsenäisen arvioinnin. Ne on näin ollen myös jätettävä tutkimatta.

44 Edellä esitetyn perusteella viides valitusperuste on hylättävä.

Harkintavallan väärinkäytön käsitteen huomiotta jättämistä koskeva valitusperuste

45 O'Hannrachain väittää neljännellä valitusperusteellaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti valituksenalaisen tuomion 109, 111, 112 ja 116-121 kohdassa huomiotta harkintavallan väärinkäytön käsitteen kieltäytymällä pitämästä lukuisia objektiivisia, asiaankuuluvia ja yhtäpitäviä seikkoja, joihin O'Hannrachain oli vedonnut, osoituksena harkintavallan väärinkäytöstä.

46 Tämän osalta on todettava, että kuten valituksenalaisen tuomion 104 kohdasta ilmenee, harkintavallan väärinkäytön käsitteellä on täsmällinen soveltamisala ja se liittyy siihen, että hallintoviranomainen käyttää valtuuksiaan muuhun tarkoitukseen kuin mihin ne on sille myönnetty. Toimenpidettä toteutettaessa harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi tai perustamissopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (ks. asia C-110/97, Alankomaat v. neuvosto, tuomio 22.11.2001, Kok. 2001, s. I-8763, 137 kohta).

47 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei jättänyt tätä oikeuskäytäntöä huomiotta valituksenalaisessa tuomiossa.

48 O'Hannrachain väittää erityisesti, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki erikseen eikä kokonaisvaltaisesti seikkoja, joihin kantajat olivat vedonneet niiden väitteidensä tueksi, joiden mukaan Lopez Veiga oli nimittävä viranomaisen ennakolta valitsema hakija ja joiden mukaan hänet nimitettiin lainvastaisen menettelyn jälkeen.

49 Tämän osalta on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tarkasteli valituksenalaisen tuomion 106-121 kohdassa yksityiskohtaisesti tosiseikkoja, joiden perusteella Lopez Veiga nimitettiin ja jotka kantajien mukaan osoittivat harkintavallan väärinkäytön. Edellä mainituista kohdista ei kuitenkaan seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi tarkastellut harkintavallan väärinkäyttöön perustuvan kanneperusteen tueksi esitettyjä seikkoja erikseen eikä kokonaisvaltaisesti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tosin katsoi valituksenalaisen tuomion 121 kohdassa sen erittäin lyhyen ajanjakson osalta, joka henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdassa säädettyyn menettelyyn ryhtymistä koskevan puhemiehistön päätöksen ja Lopez Veigan nimittämistä kyseessä olevaan virkaan koskevan päätöksen välillä oli, että "tämä seikka ei - - voi yksinään osoittaa, että parlamentin puhemiehistö olisi syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön". On kuitenkin todettava, että valituksenalaisen tuomion 106-121 kohdan kokonaistarkastelun perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin itse asiassa arvioi kokonaisvaltaisesti seikkoja, jotka sille kyseisen kanneperusteen tueksi esitettiin.

50 O'Hannrachain moittii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta myös siitä, että se suoritti valinnan niiden asiakirjojen välillä, jotka kantajat sille toimittivat ja että se hylkäsi tahallaan ja omavaltaisesti asiakirjat, jotka eivät tukeneet Lopez Veigan nimitystä ja joihin kuuluivat muun muassa lehtiartikkeli "Liberals and Greens oppose political patronage" ja katkelma teoksesta, jonka otsikkona on "Babilonia y babel: el Parlamento Europeo desde dentro". Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistun katsoi tämän osalta perustellusti valituksenalaisen tuomion 118 kohdassa, että tällaiset asiakirjat, jotka ovat peräisin kolmansilta osapuolilta ja jotka on laadittu Lopez Veigan nimittämistä koskevan puhemiehistön päätöksen jälkeen, eivät voi olla harkintavallan väärinkäytön osoittavia asiaankuuluvia ja objektiivisia seikkoja.

51 O'Hannrachain väittää lopuksi, että pelkästään se, että valituksenalaisen tuomion 120 kohdassa myönnetään, että Lopez Veiga osallistui sitä virkaa koskevan palvelukseenottamismenettelyn valmisteluun, johon hänet nimitettiin, osoittaa harkintavallan väärinkäytön.

52 On totta, että parlamentin puhemiehen kabinettipäällikön tehtäviensä vuoksi Lopez Veigan oli annettava tämän toimielimen pääsihteerille tietoa avointa virkaa koskevan ilmoituksen laatimistavasta. Pelkästään tämän seikan perusteella ei kuitenkaan voida osoittaa, että nimittävän viranomaisen tekemä lopullinen valinta valituksenalaisen tuomion 8 kohdassa mainituissa olosuhteissa olisi perustunut seikkoihin, jotka eivät liity toimielimen hyvän toiminnan turvaamiseen, ottaen erityisesti huomioon, että Lopez Veiga ei voinut esittää pätevällä tavalla hakemustaan tämän ilmoituksen perusteella. Valittajan väite siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi virheellisesti kanneperusteen, joka koski sitä, että riidanalaisia päätöksiä tehtäessä syyllistyttiin harkintavallan väärinkäyttöön, on näin ollen perusteeton. Neljäs valitusperuste on näin ollen hylättävä.

Hyvän hallintotavan periaatteen huomiotta jättämistä sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva valitusperuste

53 O'Hannrachain väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voinut vahvistaa Lopez Veigan nimitystä jättämättä huomiotta hyvän hallintotavan periaatetta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti valittajan mukaan myös huomiotta perusteluvelvollisuuden periaatteen katsoessaan, että nimitys perustui päteviin syihin.

54 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi valittajan mukaan virheellisesti tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja tyytyessään toteamaan valituksenalaisen tuomion 129 kohdassa, että parlamentti "pitäytyi kohtuullisissa rajoissa eikä tehnyt ilmeistä arviointivirhettä" päättäessään nimittää Lopez Veigan. Valittajan mukaan on päinvastoin osoitettu, että parlamentti teki poliittisen nimityksen sellaisen henkilön hyväksi, joka ei täyttänyt kyseessä olevan viran edellyttämiä erityisiä pätevyysvaatimuksia, lainvastaisen ja tässä tarkoituksessa supistetun menettelyn jälkeen.

55 Tämän osalta on todettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistutti perustellusti valituksenalaisen tuomion 129 kohdassa, että sen suorittamasta esitettyjen väitteiden tarkastelusta ilmenee, että puhemiehistö pitäytyi kohtuullisissa rajoissa eikä tehnyt ilmeistä arviointivirhettä päättäessään nimittää Lopez Veigan. Tämän osalta on muistutettava, että parlamentilla on laaja harkintavalta sen valitessa sopivimmat keinot henkilöstötarpeisiinsa vastaamiseksi (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 341/85, 251/86, 258/86, 259/86, 262/86 ja 266/86, 222/87 ja 232/87, Van der Stijl ja Cullington v. komissio, tuomio 28.2.1989, Kok. 1989, s. 511, 11 kohta). Tässä asiassa ei ole osoitettu, että nimittävä viranomainen olisi loukannut hyvän hallintotavan periaatetta.

56 Lopuksi väitettä, jonka mukaan perusteluvelvollisuuden periaate olisi jätetty huomiotta, ei voida myöskään hyväksyä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi perustellusti valituksenalaisen tuomion 128 kohdassa, että kyseisen periaatteen huomiotta jättämisen tueksi esitetyt väitteet koskevat niiden perustelujen asiaankuuluvuutta, jotka liittyvät siihen, vastasiko Lopez Veigan pätevyys avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa edellytettyä pätevyyttä, eivätkä näiden perustelujen riittävyyttä.

57 Kuudes valitusperuste on näin ollen hylättävä.

Vahingonkorvausvaatimukset

58 Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi riidanalaisten päätösten kumoamista koskevat vaatimukset, sen oli perusteltua hylätä valituksenalaisen tuomion 136-138 kohdassa sitä henkistä vahinkoa koskevat kantajien korvausvaatimukset, jonka nämä väittävät itselleen aiheutuneen, koska nämä eivät ole esittäneet minkäänlaista näyttöä parlamentin lainvastaisista toimista. Koska O'Hannrachain ei ole esittänyt yhtään väitettä, joka horjuttaisi tämän päättelyn pätevyyttä, hänen yhteisöjen tuomioistuimessa esittämänsä vahingonkorvausvaatimus on perusteeton.

59 Edellä esitetyn perusteella valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

Oikeudenkäyntikulut

60 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn 118 artiklan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Kyseisen työjärjestyksen 70 artiklan mukaan toimielinten on vastattava omista kustannuksistaan yhteisöjen ja niiden henkilöstön välisissä riita-asioissa. Työjärjestyksen 122 artiklan toisen kohdan mukaan 70 artiklaa ei kuitenkaan sovelleta toimielinten virkamiesten tai muuhun henkilöstöön kuuluvien tekemiin valituksiin toimielintä vastaan. Koska parlamentti on vaatinut O'Hannrachainin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska O'Hannrachain on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Valitus hylätään.

2) O'Hannrachain velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.