JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
SIEGBERT ALBER
21 päivänä marraskuuta 2002(1)

Asia C-271/01

Ministero delle Politiche Agricole e Forestali
vastaan
Consorzio Produttori Pompelmo Italiano Soc. Coop. arl (COPPI)

(Consiglio di Staton (Italia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Maatalous – EMOTR – Yhteisrahoitetun tuen takaisinperintä – Asetus N:o 355/77 – Asetus N:o 4253/88 – Komission vai kansallisten viranomaisten toimivalta

I Johdanto

1. Käsillä olevassa Consiglio di Staton (Italia) esittämässä ennakkoratkaisupyynnössä on kyse siitä, oliko Italian viranomaisilla 1997 toimivalta periä takaisin varat, jotka oli myönnetty 1993 sellaisen ohjelman puitteissa, joka rahoitettiin sekä Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) ohjausosaston myöntämillä tuilla että kansallisilla tuilla. Oikeudellisen perustan mukaan myös komissiolla saattoi olla toimivalta periä takaisin nämä varat, joko yksinomaisesti tai yhdessä Italian viranomaisten kanssa.

2. On kuitenkin kyseenalaista, olivatko kaikki ne säännökset, joiden soveltamista voidaan harkita käsillä olevassa tapauksessa, vielä voimassa silloin, kun tukia perittiin takaisin. Sen vuoksi ennen asiaa koskevien oikeussäännösten käsittelyä on tapahtumien kronologisen kulun selvittämiseksi ensin käytävä läpi tosiseikat. Sen jälkeen on siis paikallaan tutkia, missä määrin ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mainitsemat oikeussäännökset ylipäänsä vielä olivat voimassa ratkaisevana ajankohtana.

II Asiaa koskevat tosiseikat ja esitetty ennakkoratkaisukysymys

3. Italian hallitus esitti 24.6.1991 komissiolle useita alueita koskevan toimenpideohjelman ”Miglioramento delle produzioni tipiche del Mezzogiorno e sviluppo delle colture alternative” (Mezzogiornon alueelle tyypillisten tuotantotapojen parantamiseksi ja vaihtoehtoisten viljelytapojen kehittämiseksi) ja haki EMOTR:n ohjausosastolta yhteisrahoitusta toimenpideohjelmaa varten. Komissio hyväksyi ohjelman 29.11.1991 tekemällään päätöksellä K(91) 2745, jota muutettiin 29.11.1993 tehdyllä päätöksellä K(93) 3476 (jäljempänä päätös K(91) 2745), ja myönsi EMOTR:n ohjausosastosta 86 240 000 ecun suuruisen tuen, joka vastasi 50 prosentin osuutta kokonaistuesta. Komission päätös perustui asetukseen N:o 2052/88 (2) sekä sen soveltamisesta annettuun asetukseen N:o 4253/88. (3)

4. Maatalousministeriö (jäljempänä ministeriö) myönsi Consorzio Produttori Pompelmo Italianolle (jäljempänä COPPI), joka on italialaisten greipintuottajien muodostama konsortio, 9.11.1992 päivätyllä Decreto ministerialella (ministeriön asetus) nro 1905 ja 7.10.1993 päivätyllä ministeriön asetuksella nro 485 tuen, jonka suuruus vuosiksi 1991–1993 oli lopulta noin 45 miljardia Italian liiraa (ITL). Ministeriön asetuksissa, joissa viitattiin komission päätökseen ja siinä mainittuihin neuvoston asetuksiin, vahvistettiin tietyt vuosittaiset maksuosuudet sekä yhteisön ja Italian rahoitusosuudet.

5. Ministeriö kumosi 16.12.1997 päivätyllä asetuksella nro 8649 osittain asetuksen nro 485 ja määräsi 627 154 680 ITL:n takaisinperinnästä. Ministeriö perusteli tämän sillä, että asetuksen N:o 355/77 (4) 19 artiklan 2 kohdan 2 alakohdassa säädettyjä ehtoja ei ollut noudatettu. Kyseisen säännöksen mukaan laitteita, joiden hankinta on rahoitettu tuilla, ei saa myydä ilman komission etukäteen myöntämää lupaa ennen kuin on kulunut kuusi vuotta niiden hankkimisesta tai kymmenen vuotta töiden päättymisestä.

6. Kuten eräässä alaohjelmassa määrättiin, COPPI oli siirtänyt osan tuesta Società Concentrati Bevibili Sicilia arl (CBS) -nimiselle yhtiölle tiettyjen toimenpiteiden toteuttamista varten. Tämä oli kuitenkin ilman komission etukäteen myöntämää lupaa luovuttanut Impianti Brevetti Servizi Srl (IBIESSE) ‑nimiselle yhtiölle osan yritystoiminnastaan, mukaan lukien sellaisia koneita ja laitteita, jotka oli rahoitettu ohjelman puitteissa.

7. Tribunale amministrativo regionale del Lazio kumosi ministeriön 16.12.1997 antaman asetuksen nro 8649 COPPI:n nostaman kanteen perusteella. Tribunale katsoi, että asetuksen N:o 355/77 mukaan ainoastaan komissiolla, ei ministeriöllä, olisi ollut toimivalta periä tuki takaisin.

8. Ministeriö on hakenut muutosta tähän päätökseen Consiglio di Statolta. Se vetoaa valituksensa tueksi siihen, että sillä on toimivalta periä tukia takaisin asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan nojalla. Consiglio di Stato on pyytänyt yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen:

”Edellyttääkö 15.2.1977 annetun neuvoston asetuksen N:o 355/77 19 artikla – jonka mukaan kyseisen rahaston komitean annettua lausuntonsa rahoituksellisista näkökohdista komissio voi 22 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää rahaston avustuksen keskeyttämisestä, vähentämisestä tai peruuttamisesta ja periä takaisin summat muun muassa silloin, jos tuensaaja ilman komission etukäteen myöntämää lupaa myy rahaston rahoittamat laitteet tai koneet ennen asetuksessa säädettyjen määräaikojen päättymistä – tiettyä menettelyä, jossa jäsenvaltiolla ei ole toimivaltaa toteuttaa samoja, tuen peruuttamista ja takaisinperimistä koskevia toimenpiteitä, vai onko myös tällaisessa yhteydessä sovellettava asetuksen N:o 729/70 8 artiklaa ja asetuksen N:o 4253/88 23 artiklaan sisältyviä periaatteita, joiden mukaan jäsenvaltio voi toteuttaa ja sen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ehkäistäkseen epäkohtia ja ryhtyäkseen toimenpiteisiin niitä vastaan sekä periäkseen takaisin varat, jotka on menetetty väärinkäytön tai laiminlyönnin vuoksi?”

III Olivatko ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mainitsemat yhteisön oikeuden säännökset voimassa ratkaisevana ajankohtana?

9. Ennen yksittäisten säännösten arviointia on aluksi syytä luoda lyhyt yleiskatsaus niiden oikeussäännösten kehitykseen, jotka saattavat soveltua käsillä olevaan tapaukseen.

10. EMOTR perustettiin yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä huhtikuuta 1970 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 729/70 (jäljempänä asetus N:o 729/70). (5) Sen lisäksi asetus N:o 355/77 (6) oli erityinen rakennepoliittinen väline maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen edellytysten parantamiseen liittyvässä yhteisessä toiminnassa. Tämän toiminnan toteuttaminen oli periaatteessa komission tehtävä.

11. Laajan uudistuksen yhteydessä vuonna 1988 rakennerahastoista maksettaville tuille luotiin uusi oikeudellinen perusta. EY:n perustamissopimuksen 130 d artiklan (josta on muutettuna tullut EY 161 artikla) nojalla annetun neuvoston perusasetuksen N:o 2052/88 (7) tarkoituksena oli eri rakennerahastoista rahoitettujen toimintojen yhteensovittaminen sekä toimenpiteiden parempi yhteensovittaminen jäsenvaltioiden kanssa. Neuvosto antoi samalla EY:n perustamissopimuksen 130 e artiklan (josta on muutettuna tullut EY 162 artikla) nojalla joukon soveltamisasetuksia. Tässä yhteydessä merkityksellisiä ovat ennen kaikkea edellä mainittu eri rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisesta annettu asetus N:o 4253/88 (8) sekä asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) ohjausosaston osalta 19 päivänä joulukuuta 1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4256/88 (9) (jäljempänä asetus N:o 4256/88). Näitä vuonna 1988 annettuja asetuksia muutettiin vielä kerran 1993. (10)

A Asetus N:o 355/77

12. Asetuksen N:o 355/77 mukaan komissio voi myöntää tukia EMOTR:n ohjausosastosta maataloustuotteita koskevan markkinarakenteen yhteisiä parantamistoimenpiteitä varten. Kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaan komission tehtävänä on keskeyttää, vähentää tai evätä avustus, mikäli hankkeen toteutuksessa esiintyy sääntöjenvastaisuuksia. Perusteettomasti maksetun summan komissio perii takaisin. Jäsenvaltion rooli on ainoastaan komissiota tukeva. Se toimittaa komissiolle perusteena olevat asiakirjat ja kaikki asiakirjat, joilla voidaan vahvistaa, että rahoitusta koskevat ehdot tai muut asetetut ehdot on täytetty.

13. On kuitenkin kyseenalaista, oliko asetus N:o 355/77 enää ylipäänsä voimassa tai olivatko sen yksittäiset säännökset siirtymäsäännösten nojalla voimassa silloin, kun tuet perittiin takaisin.

14. COPPI ei kuvaavasti ottanut ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa lausunnossaan lainkaan kantaa tähän asetukseen, joka olisi tukenut sen oikeudellista kantaa. Komissio katsoo, että kyseistä asetusta ei voitu huomioon ottaen myös siirtymäsäännökset enää ajallisesti soveltaa käsillä olevassa tapauksessa. Italian hallitus korostaa, ettei ainoastaan asetus N:o 355/77 ollut jo kumottu takaisinperintäpäätöstä tehtäessä vaan myöskin siirtymäsäännökset, joissa määrättiin eräiden säännösten voimassaolon jatkumisesta.

15. Asetuksen N:o 4256/88 (11) (alkuperäisessä muodossaan) 10 artiklan 2 kohdan mukaan asetus N:o 355/77 kumottiin ensiksi mainitun asetuksen 1 kohdassa tarkoitetun neuvoston päätöksen voimaantulopäivästä alkaen. Neuvosto teki tämän päätöksen antamalla asetuksen N:o 866/90, (12) joka tuli voimaan 1.1.1990.

16. Asetuksen N:o 4256/88 (alkuperäisessä muodossaan) 10 artiklan 3 kohdassa säädettiin kuitenkin, että asetuksen N:o 355/77 6–15 ja 17–23 artiklan säännökset ovat voimassa sellaisten hankkeiden kohdalla, jotka oli toimitettu ennen 31.12.1989. Kuten päätöksen K(91) 2745 johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta käy ilmi, tukea haettiin kyseessä olevaa ohjelmaa varten kuitenkin vasta 24.6.1991.

17. Sen lisäksi asetuksen N:o 4256/88 (alkuperäisessä muodossaan) 10 artikla muutettiin kokonaan asetuksella N:o 2085/93. (13) Asetusta N:o 355/77 koskevia siirtymäsäännöksiä ei enää sovelleta tämän muutoksen tultua voimaan 3.8.1993. (14) Tukea, mukaan lukien yhteisön rahoittamat summat, vaadittiin takaisin vasta neljä vuotta myöhemmin 16.12.1997 annetulla ministeriön asetuksella.

18. Näin ollen asetusta N:o 355/77 ei voida soveltaa käsillä olevassa tapauksessa.

19. On todettava, että se, että asetusta N:o 355/77 ei voida soveltaa, ei koske ainoastaan kysymystä toimivallasta periä tukia takaisin vaan myös tässä asetuksessa säädettyjä aineellisia edellytyksiä. Asetuksen N:o 355/77, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1932/84, 19 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan neljännessä luetelmakohdassa säädetään, että tuen takaisinperinnästä voidaan päättää:

”jos tuensaaja ilman komission etukäteen myöntämää lupaa myy rahaston rahoittamat laitteet ja koneet kuuden vuoden kuluessa niiden hankkimisesta tai kymmenen vuoden kuluessa töiden päättymisestä”.

20. Ministeriö teki kuitenkin päätöksen tuen takaisinperinnästä, joka toteutettiin 16.12.1997 annetulla asetuksella, juuri tämän säännöksen nojalla. Myynti rikkoi mahdollisesti myös muita säännöksiä, esimerkiksi ministeriön asetuksen nro 485 tai sovellettavien neuvoston asetusten säännöksiä. Sitä erityistä tapausta, että tuensaaja luovuttaa ilman komission tai kansallisten viranomaisten lupaa sellaisia tavaroita, joita varten on myönnetty tukea, ei kuitenkaan enää mainita nimenomaisesti myöhemmin annetun – tapauksessa relevantin – asetuksen N:o 4253/88 asiaa koskevissa säännöksissä. Tällaisen menettelyn voitaisiin kuitenkin katsoa sisältyvän väärinkäytön yleiseen käsitteeseen asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan 1 kohdan mukaisessa merkityksessä. Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä ei kuitenkaan ole ennakkoratkaisumenettelyssä arvioida riidanalaisen, 16.12.1997 annetun ministeriön asetuksen nro 8649 laillisuutta. Tämä tehtävä kuuluu yksinomaisesti ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle, jonka tulee kuitenkin ottaa huomioon ministeriön asetusta tutkiessaan se, mitä yhteisöjen tuomioistuin on todennut asetuksen N:o 355/77 soveltamisesta.

B Asetus N:o 729/70

21. Kuten komissio on aivan oikein korostanut, asetukset N:o 4256/88 ja N:o 4253/88 ovat voimaantulostaan 1.1.1989 lähtien olleet perusta kaikille EMOTR:n ohjausosaston toimenpiteille. Asetuksen N:o 4256/88 11 artiklan mukaan asetusta N:o 729/70 ei enää kyseisestä päivämäärästä lähtien sovelleta tällä alalla. Näin ollen myöskään asetuksen N:o 729/70 8 artikla, jossa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan sääntöjenvastaisuuksiin kohdistuvia seuraamuksia ja perimään takaisin sellaiset summat, jotka on menetetty sääntöjenvastaisuuksien seurauksena, ei voi olla oikeudellinen perusta tuen takaisinperinnälle.

C Asetus N:o 4253/88

22. Vuonna 1988 annetut soveltamisasetukset sisältävät eri rahastojen rahoituksellisia toimia koskevat aineelliset edellytykset; EMOTR:n ohjausosastoa koskevat erityiset säännökset ovat asetuksessa N:o 4256/88, joka korvasi asetuksen N:o 355/77 vastaavat säännökset. Sen lisäksi asetus N:o 4253/88 sisältää kaikille rahastoille yhteisiä säännöksiä, erityisesti niiden yhteensovittamista ja yhteisiä menettelysääntöjä koskevat säännökset. Sikäli tämä asetus korvaa myös asetuksen N:o 355/77. Asetuksen N:o 4256/88 1 artiklan 2 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että asetusta N:o 4253/88 sovelletaan toimenpiteisiin, joiden rahoitukseen EMOTR:n ohjausosasto on osallistunut.

23. Tuen takaisinperintä voi siten perustua ainoastaan asetukseen N:o 4253/88, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2082/93. Kuten ministeriön asetusten nro 1905 ja nro 485 sanamuodoista käy ilmi, tuki myönnettiin COPPI:lle asetuksen N:o 4253/88 nojalla. Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 (15) 54 artiklan mukaan asetus N:o 4253/88 kumottiin vasta 1.1.2000 alkaen, ja siten se oli vielä voimassa, kun ministeriön asetus nro 8649 annettiin 16.12.1997.

IV Sovellettavat oikeussäännöt

24. Asetuksen N:o 4253/88, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2082/93, 23 artikla on otsikoitu ”Varainhoidon valvonta”. Kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Julkisten tai yksityisten hankkeenedistäjien toteuttamien toimien menestyksellisyyden takaamiseksi jäsenvaltioiden on toimia täytäntöönpantaessa toteutettava tarpeelliset toimenpiteet:

–: voidakseen säännöllisesti todentaa, että yhteisön rahoittamat toimenpiteet toteutetaan oikein,

–: ehkäistäkseen epäkohtia ja ryhtyäkseen toimenpiteisiin niitä vastaan,

–: periäkseen takaisin varat, jotka on menetetty väärinkäytön tai laiminlyönnin vuoksi. Jäsenvaltio on toissijaisesti vastuussa aiheettomasti maksettujen varojen takaisinmaksusta, jollei jäsenvaltio ja/tai välittäjä ja/tai hankkeenedistäjä voi osoittaa, ettei kyse ole niiden syyksi luettavasta väärinkäytöksestä tai laiminlyönnistä. – –

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot tätä varten toteuttamistaan toimenpiteistä sekä erityisesti kuvaus toiminnan tehokkuuden takaamiseksi vahvistetuista valvonta- ja hallintojärjestelmistä. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle määräajoin tietoja hallinnollisista ja oikeudellisista seuraamuksista.

– – ”

25. Kyseisen asetuksen 24 artikla on otsikoitu ”Tuen vähentäminen, pidättäminen ja peruuttaminen”. Sen 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1) Jos toiminnan tai toimenpiteen toteuttaminen ei ilmeisesti oikeuta siihen myönnettyyn rahalliseen tukeen tai osaan siitä, komissio tekee tapauksesta aiheellisen tutkimuksen yhteistyöhön osallistumista noudattaen, pyytäen erityisesti asianomaista jäsenvaltiota tai muita tämän toiminnan täytäntöönpanoa varten nimeämiä viranomaisia esittämään havaintonsa määräajassa.

2) Tämän tutkimuksen perusteella komissio voi vähentää asianomaiseen toimintaan tai toimenpiteeseen annettua tukea tai pidättää sen, jos tutkimus paljastaa epäsäännöllisyyksiä tai sellaisen huomattavan muutoksen, jolle ei ole pyydetty komission hyväksyntää tai joka vaikuttaa toiminnan tai toimenpiteen laatuun tai niihin olosuhteisiin, joissa ne pannaan täytäntöön.

– – .”

V Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

26. COPPI, Italian hallitus ja komissio ovat esittäneet väitteitä yhteisöjen tuomioistuimessa. Asianosaisten kannanotot toistetaan seuraavassa vain siltä osin kuin ne koskevat sovellettavia oikeussääntöjä.

A COPPI

27. COPPI katsoo, että ennakkoratkaisupyynnön kohteena on periaatteessa kysymys siitä, saivatko Italian viranomaiset periä takaisin sellaisen tuen, joka oli myönnetty komission asetusten N:o 2052/88, N:o 4253/88 ja N:o 4256/88 nojalla tekemällä päätöksellä ilman, että komissio millään tavalla osallistui asiaan. Jotta ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan ohella on tulkittava myös sen 24 artiklaa.

28. COPPI väittää, että näissä säännöksissä säädetään selvä tehtävänjako komission ja jäsenvaltioiden välille. Yksinomaan komissiolla on 24 artiklan 2 kohdan mukaan toimivalta päättää tuen pidättämisestä, vähentämisestä tai peruuttamisesta. Kansallisilla viranomaisilla on sitä vastoin asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan nojalla toimivalta toteuttaa säännönmukaiset muutokset, jotka liittyvät komission rahoittamien toimien toteuttamisen ja liikaa maksettujen summien takaisinperintään.

29. COPPI katsoo, että asetuksen N:o 2052/88 ja päätöksen K(91) 2745, jolla tuki myönnettiin, tarkastelu vahvistaa tämän päätelmän.

30. Perusasetus N:o 2052/88 perustuu EY:n perustamissopimuksen 130 d artiklaan (josta on muutettuna tullut EY 161 artikla). Asetusten, joissa on eri rahastoja koskevat erityiset säännökset (asetukset N:o 4254/88, N:o 4255/88 ja N:o 4256/88), sekä rahastojen yhteensovittamista koskevan asetuksen (asetus N:o 4253/88) oikeudellinen perusta on sitä vastoin EY:n perustamissopimuksen 130 e artikla (josta on muutettuna tullut EY 162 artikla). Näissä asetuksissa soveltamisasetuksina ei voi olla perusasetuksesta poikkeavia säännöksiä.

31. Asetuksen N:o 2052/88 4 artiklan 1 kohdassa on ilmaistu säännöksen perusajatus: komission ja kansallisten viranomaisten toimien valmistelu, rahoitus, seuranta ja arviointi perustuu kiinteisiin neuvotteluihin, joita kutsutaan yhteistyöhön osallistumiseksi. Asetuksen N:o 2052/88 4 artiklan 2 kohdan ja 18 artiklan mukaan komission tehtävänä on tehdä tarvittavat aloitteet kyseisen asetuksen ja neuvoston 3 artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla antamien soveltamissäännösten täytäntöönpanemiseksi.

32. Yhteistyöhön osallistumisella tarkoitetaan sitä, että asianosaisten on yhteensovitettava toimensa ja tehtävä päätökset yhdessä. Tämän vastakohta olisi tehtävien siirtäminen, jolloin toinen osapuoli päättäisi myös toisen puolesta. Yhteistyöhön osallistumiselle on tunnusomaista, että sen jokainen osapuoli tekee tehtäviinsä ja vastuulleen kuuluvat päätökset neuvoteltuaan niistä ensin muiden osapuolien kanssa. Asetus N:o 4253/88 ei voi soveltamisasetuksena sisältää säännöksiä, jotka kyseenalaistavat tämän asetuksen N:o 2052/88 perusperiaatteen.

33. Yleisen oikeusperiaatteen mukaan yhteisön toimielimen, jolle tietty tehtävä primaari- tai sekundaarioikeuden sääntöjen mukaan kuuluu, on pääsääntöisesti toteutettava kyseinen tehtävä itse. Tehtävien siirtäminen kolmannelle on kiellettyä erityisesti silloin, kun toimielimellä on harkintavaltaa asiassa – lukuun ottamatta sitä tapausta, että yhteisöoikeuden säännöksessä säädetään nimenomaisesti toimivallan siirrosta.

34. Asetuksen N:o 4253/88 24 artiklassa komissiolle annetaan eri toimintavaihtoehtoja: se voi vähentää tukea tai pidättää tai peruuttaa sen, jos on paljastunut epäsäännöllisyyksiä tai sellainen huomattava muutos, jolle ei ole pyydetty hyväksyntää. Tätä harkintavallan käyttöä komissio ei voi siirtää kolmannelle.

35. COPPI katsoo, että päätös K(91) 2745 vahvistaa tämän näkemyksen. Se vetoaa päätöksen 6 artiklaan tulkiten sitä yhdessä päätöksen liitteessä 2 olevien 21 ja 22 kohdan täytäntöönpanomääräysten kanssa, joissa määrätään seuraavaa:

”Jäsenvaltio ja tuensaaja valvovat, että yhteisön rahoitus käytetään siihen tarkoitukseen, johon se on määrätty. Jos toiminta tai toimenpide, jota varten tuki on myönnetty, oikeuttaa enää osaan tuesta, komissio voi 23 kohdan määräyksen mukaan välittömästi periä takaisin summan, joka tuensaajan täytyy maksaa takaisin, mikäli jäsenvaltio tähän suostuu – –

Tämän menettelyn perusteella komissio voi vähentää asianomaiseen toimintaan tai toimenpiteeseen annettua tukea tai pidättää sen, jos tutkimus paljastaa epäsäännöllisyyksiä tai sellaisen huomattavan muutoksen, jolle ei ole pyydetty komission hyväksyntää ja joka vaikuttaa toiminnan tai toimenpiteen laatuun tai niihin olosuhteisiin, joissa ne pannaan täytäntöön.”16 –Päätöksen 22 kohdan sanamuoto on miltei yhtenevä asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdan sanamuodon kanssa.

36. Jos asetuksen N:o 4253/88 23 artiklassa tosiasiassa hyväksyttäisiin se, että jäsenvaltio voi periä takaisin yhteisön tukia, olisi komission päätös pätemätön, koska siinä asetuksesta poiketen siirrettäisiin tehtävä komissiolle. Tämän 23 artiklan tulkinnan mukaan asetus N:o 4253/88 ei olisi yhteensopiva asetuksen N:o 2052/88 kanssa, koska siinä siirrettäisiin jäsenvaltiolle toimivalta tehdä harkintavallan nojalla yhteisön toimien täytäntöönpanoa koskevia päätöksiä. Asetuksen N:o 2052/88 18 artiklan mukaan taas tämä toimivalta kuuluu yksinomaan komissiolle.

37. COPPI katsoo, että kaikista tulkintavaihtoehdoista on valittava se, jonka mukaan oikeustoimi on pätevä ja joka parhaiten sopii yhteen oikeudellisen kontekstin kanssa. Sen vuoksi asetuksen N:o 4253/88 23 artiklaa ei voida tulkita niin, että siinä annetaan jäsenvaltiolle oikeus vähentää, pidättää tai peruuttaa tukia.

B Italian hallitus

38. Italian hallitus sitä vastoin katsoo, että tuen takaisinperintä perustuu asetuksen N:o 4253/88 23 artiklaan, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2082/93. Tässä säännöksessä jäsenvaltiolle annetaan toimivalta periä tuki takaisin väärinkäyttötapauksissa. Takaisinperintään sovelletaan samalla myös EY 280 artiklaa.

C Komissio

39. Komissio katsoo, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin viittaa kahteen eri rakenteellisia toimenpiteitä koskevaan menetelmään. Asetus N:o 355/77 koskee yhteisiä toimenpiteitä, kun taas rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisesta vuonna 1988 annettua asetusta N:o 2052/88 ja asetusta N:o 4253/88 sovelletaan kaikkiin rakenteellisiin toimenpiteisiin.

40. Asetuksen N:o 355/77 mukaan komissiolla on toimivalta tehdä päätöksiä, jotka koskevat rakenteellisten toimenpiteiden toteuttamista ja perusteettomasti maksettujen rahasummien takaisinperintää. Näin ollen sen ja tuensaajan välillä on välitön oikeussuhde.

41. Asetusten N:o 2052/88 ja N:o 4253/88 mukainen yhteisön rakenteellisia toimenpiteitä koskeva järjestelmä, joka määriteltiin vuoden 1988 uudistuksessa, korostaa sitä vastoin komission ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Komissio hyväksyy kansallisen puiteohjelman, jonka jäsenvaltio on sille esittänyt. Sen jälkeen jäsenvaltio toteuttaa tämän ohjelman omalla taloudellisella vastuulla, jolloin sen valitsemat täytäntöönpanoelimet toteuttavat yksittäiset toimenpiteet. Komission ja tuensaajan välillä ei ole välitöntä oikeussuhdetta.

42. Tästä syystä jäsenvaltiot ovat asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan 1 kohdan mukaan velvollisia ryhtymään toimenpiteisiin väärinkäytöksiä koskevien seuraamusten toteuttamiseksi ja perimään tarvittaessa tuensaajalta tuen takaisin. Neuvotteluja komission kanssa ei tarvita jo siitäkään syystä, että komissio ei ole tietoinen yksittäisistä tuen myöntämiseen perustuvista suhteista lopullisiin tuensaajiin, kuten esimerkiksi C.B.S:ään. Komissiolla on kuitenkin 23 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla toimivalta suorittaa omia tutkimuksia.

43. Komission mukaan asetuksen N:o 4253/88 24 artiklassa säännellään komission ja jäsenvaltion taloudellisia suhteita sekä annetaan komissiolle mahdollisuus väärinkäyttötapauksissa oikaista yhteisön myöntämää taloudellista tukea kontradiktorisen menettelyn jälkeen. Komissio on tämän säännöksen nojalla perinyt tuet välittömästi takaisin tuensaajalta ainoastaan poikkeustapauksissa. Näin se on menetellyt silloin, kun se on itse myöntänyt tuet. (17)

VI Oikeudellinen arviointi

44. Sen jälkeen kun on todettu, että käsillä olevassa tapauksessa tuen vähentäminen ja takaisinperiminen voi perustua vain asetukseen N:o 4253/88, on tutkittava, onko jäsenvaltioilla vastaava toimivalta asetuksen 23 artiklan nojalla. Tulkittaessa säännöstä on sen sanamuodon lisäksi otettava huomioon ennen kaikkea systemaattiset ja teleologiset näkökohdat.

A Asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan sanamuoto

45. Jäsenvaltioiden on 23 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan toisen luetelmakohdan mukaan toimia täytäntöönpantaessa toteutettava tarpeelliset toimenpiteet ehkäistäkseen epäkohtia ja ryhtyäkseen toimenpiteisiin niitä vastaan. Säännöksen kolmannen luetelmakohdan ensimmäisen lauseen mukaan jäsenvaltiot perivät takaisin varat, jotka on menetetty väärinkäytön – – vuoksi.

46. Jos se, että CBS luovutti IBIESSElle sellaisia koneita ja laitteita, joita varten oli myönnetty tukea, on tukien väärinkäyttöä – mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on ratkaistava, kuten todettua – kansallisten viranomaisten tehtävänä on ryhtyä toimenpiteisiin väärinkäyttöä vastaan ja periä takaisin väärinkäytön seurauksena perusteettomasti maksetut tuet.

47. Tulkittaessa suppeasti asetuksen N:o 4253/88 saksankielisen version käsitettä ”ahnden” (rangaista) sen voidaan ymmärtää tarkoittavan ainoastaan seuraamusten määräämistä tahallisesti tai tuottamuksellisesti tehdyistä rikoksista. Asetuksen muut kieliversiot eivät kuitenkaan tue tätä suppeaa tulkintaa. (18) Sana ”ahnden” ei missään tapauksessa sulje pois sitä, että sääntöjenvastaisuuksiin voidaan puuttua myös muilla toimenpiteillä, kuten hallinnollisilla toimenpiteillä ja seuraamuksilla. (19) Tämä käsittää erityisesti toimivallan vähentää tukia ja periä niitä takaisin.

48. Täydentävästi on syytä viitata komission päätöksen K(91) 2745 liitteessä 2 olevaan 27 kohtaan, jossa viitaten asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan toiseen luetelmakohtaan samoin velvoitetaan jäsenvaltio toteuttamaan vaadittavat toimenpiteet väärinkäytöksiä koskevien seuraamusten toteuttamiseksi ja perimään takaisin varat, jotka on perusteettomasti vastaanotettu väärinkäytön perusteella.

B Asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan systemaattinen tulkinta

49. Sekä COPPI että komissio vetoavat oikeudellisten kantojensa tueksi pääasiallisesti systemaattisiin väitteisiin mutta tekevät näistä väitteistä vastakkaiset johtopäätökset.

50. COPPI katsoo ilmeisesti, että asetuksen N:o 4253/88 23 ja 24 artiklassa säädetään eräänlaisesta porrastetusta toimivallasta komission ja jäsenvaltion välillä. Vain komissiolla on 24 artiklan mukaan toimivalta päättää tuen vähentämisestä tai sen peruuttamisesta suhteessa tuensaajaan. Kansallisten viranomaisten tehtävä on sitä vastoin toteuttaa hankkeiden täytäntöönpanon yhteydessä säännönmukaiset mukauttamiset ja periä tuet takaisin ”aineellisesti”.

51. Komissio katsoo, että asetuksen N:o 4253/88 23 ja 24 artikla koskevat kumpikin eri oikeussuhteita. 24 artiklassa säännellään komission toimivaltaa vähentää tai peruuttaa yhteisön taloudellinen tuki kansalliselle ohjelmalle, jos tukea on käytetty väärin tai ohjelmasta on poikettu; 23 artikla puolestaan koskee kansallisten viranomaisten ja tuensaajan välistä keskinäistä suhdetta [laatijan painotus].

52. Kuten komissio on vielä kerran suullisessa käsittelyssä yksityiskohtaisesti esittänyt, sen kantaa tukee se tapa, jolla tuki myönnetään. Sen mukaan jäsenvaltio esittää komissiolle toimenpideohjelman. Komissio hyväksyy ohjelman ja vahvistaa (osuuttaan vastaavan) rahasumman, jolla yhteisö tukee ohjelman toteuttamista. Tältä pohjalta jäsenvaltio myöntää kokonaistuen – joka muodostuu yhteisön osuudesta ja jäsenvaltion osuudesta – täytäntöönpanoelimelle, kuten esimerkiksi COPPI:lle, joka puolestaan ohjaa tuen edelleen muille toimijoille konkreettisten hankkeiden toteuttamista varten.

53. Toimenpideohjelman hyväksymistä koskeva komission päätös K(91) 2745 oli näin ollen osoitettu jäsenvaltiolle eikä tuensaajalle. (20) Tuensaajan ja komission välillä ei käsillä olevassa tapauksessa ollut välitöntä oikeussuhdetta. Siten COPPI:n väitettä, jonka mukaan komissio myönsi mainitulla päätöksellä tuen sille, ei voida hyväksyä.

54. Ministeriö pikemminkin loi ministeriön asetuksella nro 485 ohjelman osien täytäntöönpanemiseksi hallinnollisen, tuen myöntämiseen perustuvan suhteen Italian valtion ja COPPI:n välille. Tämän tuen myöntämiseen perustuvan suhteen puitteissa ministeriö myönsi COPPI:lle kokonaistuen – joka muodostui yhteisön osuudesta ja Italian valtion osuudesta – sen toteuttamaa tai koordinoimaa hanketta varten.

55. Ajatus jaosta kahteen tasoon, toimenpideohjelman tasoon ja tämän ohjelman täytäntöönpanon tasoon, on ilmaistu myös asetusta N:o 4253/88 muuttavan asetuksen N:o 2082/93 johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa. Siinä säädetään seuraavaa:

”Toissijaisuusperiaatteen soveltamiseksi ja rajoittamatta komission toimivaltaa erityisesti yhteisön taloudellisten varojen hoidon osalta, yhteisön tukikehyksissä käytettävien tuen antamisen muotojen täytäntöönpanon on kuuluttava pääasiallisesti jäsenvaltioiden vastuualaan asianmukaisella alueellisella tasolla kunkin jäsenvaltion ominaispiirteiden mukaisesti.”

56. Jos tuki on myönnetty tällä tavalla, ensisijaisesti jäsenvaltio valvoo täytäntöönpanotasolla sitä, että tuensaaja käyttää tuen asianmukaisesti. Sen vuoksi asetuksen N:o 4253/88 23 artiklassa säädetään nimenomaisesti, mitä toimenpiteistä jäsenvaltion on ”toimia täytäntöönpantaessa” toteutettava. Tuensaaja on suhteessa jäsenvaltioon, joka on myöntänyt tuen, taloudellisessa vastuussa siitä, että sen hallinnoima osa ohjelmasta pannaan täytäntöön asianmukaisesti.

57. Jäsenvaltio on 23 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan toisen virkkeen mukaan velvollinen antamaan komissiolle määräajoin tietoja hallinnollisista ja oikeudellisista seuraamuksista. Tämä tiedonantovelvollisuus selventää kahta seikkaa. Ensinnäkin se osoittaa, että jäsenvaltion tehtävänä on toimenpideohjelman täytäntöönpanon yhteydessä aloittaa menettely, jonka kohteena ei voi olla mikään muu kuin aiheettomasti myönnettyjen tukien takaisinperintä. Toiseksi tiedonantovelvollisuus ilmentää jäsenvaltion vastuuta ohjelman asianmukaisesta täytäntöönpanosta suhteessa komissioon.

58. Lisäksi tästä jäsenvaltion velvollisuudesta seuraa, että komissio voi asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan nojalla vähentää, pidättää tai peruttaa tuen tai periä sen takaisin jäsenvaltiolta, jos sen hyväksymää toimenpideohjelmaa rikotaan. Kyseisen 24 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään ytimekkäästi, että jokainen aiheettomasti vastaanotettu rahasumma on palautettava. Se, ketä velvollisuus koskee, ei kuitenkaan käy ilmi artiklan sanamuodosta. Näyttää kuitenkin selvältä, että komissio voi periä tuen takaisin vain taholta, jolle se on tuen välittömästi myöntänyt eli tavallisesti jäsenvaltiolta.

59. Se, että 24 artikla koskee ensisijaisesti jäsenvaltion ja komission välistä suhdetta, käy lopulta selvästi ilmi siitä, että kyseisessä säännöksessä säädetään jäsenvaltion kuulemisesta mutta ei niiden oikeussubjektien kuulemisesta, jotka ovat saaneet tukia jäsenvaltiolta toimenpideohjelman nojalla.

60. Jos komissiolla olisi käsillä olevassa tapauksessa toimivalta vähentää COPPI:lle myönnettyä tukea ja periä välittömästi takaisin liikaa maksetut rahasummat, komissiolla katsottaisiin olevan oikeus osittain kumota kansallisen viranomaisen tekemä päätös (ministeriön asetus nro 485). EY:n perustamissopimuksessa ei määrätä tällaisesta yhteisön toimielimen puuttumisesta kansalliseen toimivaltaan kuuluvalla alueella.

61. Yllä esitetyn kanssa ei ole ristiriidassa se, että komissio voi asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan nojalla tietyissä tilanteissa poikkeuksellisesti itse periä tuen takaisin tuensaajalta. Tällainen erityistapaus oli kyseessä asiassa Conserve Italia. (21) Toisin kuin käsillä olevassa tapauksessa mainitussa tapauksessa komissio oli myöntänyt tuen välittömästi tuensaajalle; jäsenvaltio oli myöntänyt yhteisrahoituksen puitteissa suoritettavan kansallisen tuen erillisellä kansallisella hallintotoimella. (22)

62. Siten komissio oli luonut tuen myöntämiseen perustuvan suhteen sen ja tuensaajan välille ja saattoi tämän suhteen perusteella peruuttaa tuen ja periä tuensaajalta takaisin vastaavat rahasummat. Koska yhteisön tuki ja kansallinen tuki oli myönnetty eri päätöksillä, ei yhteisön tuen peruuttamisella ollut vaikutusta kansalliseen tukipäätökseen, johon perustuvan tuen takaisinperintä kuuluu yksinomaan kansallisten viranomaisten toimivaltaan.

63. Myös COPPI:n väite, jonka mukaan päätöksen K91) 2745 liitteessä 2 olevissa 21 ja 22 kohdasta seuraa, että komissiolla on toimivalta periä tuki takaisin, on hylättävä. Näiden määräysten sanamuoto vastaa melkein täysin asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan sanamuotoa, ja niitä on näin ollen tulkittava myös vastaavalla tavalla. Sen vuoksi päätöksen pätevyyttä ei voida kyseenalaistaa sillä perusteella, että se on mahdollisesti asetuksen vastainen.

64. Lopuksi COPPI vetoaa asetuksen N:o 2052/88 (sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2081/93) 4 ja 18 artiklaan. Asetuksen N:o 2052/88 4 artiklan 1 kohdassa säädetään komission ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä koskevat yleiset periaatteet. Kyseisen kohdan mukaan kummankin osapuolen on osallistuttava yhteistyöhön kaikissa tukimenettelyn vaiheissa. Kuitenkin 4 artiklan 1 kohdan viidennen virkkeen mukaan yhteistyöhön osallistumisessa ”kunnioitetaan sen kaikkien osapuolien institutionaalista, oikeudellista ja varainhoitoon liittyvää toimivaltaa”.

65. Tästä seuraa, että 4 artiklan 1 kohdan ei voida katsoa sisältävän oikeudellisesti sitovaa määräystä siitä, kuinka toimivalta jaetaan yksittäisten toimenpiteiden tekemisen osalta. Se, mitkä toimivaltuudet ja tehtävät kuuluvat komissiolle ja jäsenvaltioille, voidaan paremmin päätellä niistä soveltamispäätöksistä, jotka neuvosto on asetuksen N:o 2052/88 3 artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla tehnyt, käsillä olevassa tapauksessa siis asetuksen N:o 4253/88 23 ja 24 artiklan perusteella. Asetuksen N:o 2052/88 4 artiklan 1 kohdan kolmannessa virkkeessä olevan institutionaalista, oikeudellista ja varainhoitoon liittyvää toimivaltaa koskevan nimenomaisen varauksen vuoksi ei ole aihetta kyseenalaistaa asetuksen N:o 4253/88 pätevyyttä sillä perusteella, että se oletettavasti loukkaisi yhteistyötä koskevaa periaatetta.

66. Asetuksen N:o 2052/88 4 artiklassa asetetusta yhteistyön perusajatuksesta ei myöskään seuraa, että jäsenvaltiot olisivat velvollisia ennen kuin ne ryhtyvät toimenpiteisiin väärinkäyttöä vastaan tai perivät takaisin varat, jotka on menetetty tämän väärinkäytön seurauksena, hankkimaan komission luvan toimenpiteisiin, kuten COPPI näyttää olettavan.

67. Asetuksen N:o 4253/88 täytäntöönpanosäännöksistä seuraa ainoastaan, että jäsenvaltion täytyy antaa komissiolle määräajoin tietoa hallinnollisista ja oikeudellisista seuraamuksista (23 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan toinen virke). Asetuksessa ei kuitenkaan ole säännöstä, jonka mukaan jäsenvaltion tulee kääntyä komission puoleen jollakin tavalla ennen kuin se ryhtyy 23 artiklan 1 kohdan mukaisiin toimenpiteisiin.

68. Tällaisesta velvoitteesta tuskin olisi käytännössä hyötyä käsillä olevan tapauksen kaltaisessa tapauksessa. Kuten komissio on suullisessa käsittelyssä esittänyt, sillä ei ole minkäänlaista tietoa yksittäisistä hankkeista, jotka kolmas taho COPPI:n toimeksiannosta toteuttaa alaohjelman toteuttamiseksi.

69. Tosin asetuksen N:o 2052/88 4 artiklan 2 kohdan ja 18 artiklan mukaan komission tehtävänä on asetuksen täytäntöönpano. Tästä ei kuitenkaan seuraa se, että komission tehtävänä olisi myös ryhtyä toimenpiteisiin toimenpideohjelman täytäntöönpanon yhteydessä, erityisesti toteuttaa sääntöjenvastaisuuksiin kohdistuvia seuraamuksia tai periä varat takaisin tuensaajalta. Asetuksessa N:o 2052/88 säännellään pikemminkin ensisijaisesti eri rakennerahastoilla toteutetun yhteisön toiminnan tavoitteita ja suuntaviivoja. Asetus ei koske konkreettisten toimenpiteiden toteuttamista, kuten sellaisten tukien hallintoa, jotka on myönnetty yksittäisille tuensaajille. Näin ollen 18 artiklassa ei velvoiteta komissiota ryhtymään tällaisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin.

C Asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan teleologinen tulkinta

70. Myös asetuksen N:o 4253/88 tavoitteiden mukainen tulkinta vahvistaa, että sen 23 artiklassa annetaan jäsenvaltiolle oikeus vähentää tai periä takaisin tukia. Niukkoja budjettivaroja tulee käyttää ainoastaan tukia koskevien ehtojen mukaisesti. Jos ehtoja rikotaan, on asetuksen tavoitteiden mukaista ryhtyä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti toimenpiteisiin näitä sääntöjenvastaisuuksia vastaan, jotta vahingot yhteisön talousarviolle voidaan pitää mahdollisimman vähäisinä.

71. Jäsenvaltioiden viranomaisilla on todennäköisimmin tarvittava henkilöstö ja aineelliset edellytykset, samoin kuin vaadittavat tiedot, sääntöjenvastaisuuksien tutkimiseksi paikan päällä sekä tarpeellisten hallinnollisten ja oikeudellisten menettelyjen aloittamiseksi perusteettomasti vastaanotettujen tukien takaisinperimiseksi. Komissiolle keskitetty tukien takaisinperintämenettely aiheuttaisi olennaisia viivästyksiä, jotka voisivat pahimmassa tapauksessa tehdä tuen takaisinperinnän täysin mahdottomaksi esimerkiksi silloin, kun tuensaaja on sittemmin tullut maksukyvyttömäksi. Siten on yhteisön etujen ja asetuksen N:o 4253/88 tavoitteiden mukaista, että jäsenvaltio ryhtyy tukien väärinkäyttötapauksissa välittömästi toimenpiteisiin.

72. Yhteenvetona on todettava, että asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiolla on toimivalta väärinkäyttötapauksissa vähentää tukea ja periä tuensaajalta takaisin väärinkäytön vuoksi perusteettomasti maksetut tuet. Tämä pätee joka tapauksessa silloin, kun tuki on myönnetty tuensaajalle kansallisen viranomaisen toimella kokonaistukena, joka sisältää yhteisön tuen. Kun jäsenvaltio ryhtyy toimenpiteisiin asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan 1 kohdan nojalla, se näin ollen toimii toimivaltansa puitteissa. Vastaavaa toimivallan siirtoa komissiolta jäsenvaltioille – kuten COPPI väittää – ei näin ollen tarvita.

VII Ratkaisuehdotus

73. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Jäsenvaltio oli vuonna 1997 rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88, sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1993 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2082/93, 23 artiklan 1 kohdan mukaan toimivaltainen toimenpideohjelmaa täytäntöönpantaessa toteuttamaan sääntöjenvastaisuuksiin kohdistuvia seuraamuksia sekä perimään takaisin sellaiset summat – mukaan lukien yhteisön tuen – jotka oli menetetty sääntöjenvastaisuuksien seurauksena ja jotka kyseisen jäsenvaltion viranomaiset olivat myöntäneet tuensaajalle toimenpideohjelman puitteissa kokonaistukena.

1 –: Alkuperäinen kieli: saksa.

2 –: Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa 24 päivänä kesäkuuta 1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2052/88 (EYVL L 185, s. 9), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1993 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2081/93 (EYVL L 193, s. 5), (jäljempänä asetus N:o 2052/88).

3 –: Rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta 19 päivänä joulukuuta 1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1993 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2082/93 (EYVL L 193, s. 20), (jäljempänä asetus N:o 4253/88).

4 –: Maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen edellytysten parantamiseen liittyvästä yhteisestä toiminnasta 15 päivänä helmikuuta 1977 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 355/77 (EYVL L 51, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 19.6.1984 annetulla neuvoston asetuksella N:o 1932/84 (EYVL L 180, s. 1), (jäljempänä asetus N:o 355/77).

5 –: EYVL L 94, s. 13.

6 –: Mainittu alaviitteessä 4.

7 –: Mainittu alaviitteessä 2.

8 –: Mainittu alaviitteessä 3.

9 –: EYVL L 374, s. 25.

10 –: Vrt. rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään ja Euroopan investointipankin toiminnan sekä muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2052/88 muuttamisesta 20 päivänä heinäkuuta 1993 annettu neuvoston asetus N:o 2081/93 (EYVL L 193, s. 5); asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisen osalta toisaalta keskenään ja toisaalta Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 muuttamisesta 20 päivänä heinäkuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2082/93 (EYVL L 193, s. 20) ja asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) ohjausosaston osalta annetun asetuksen (ETY) N:o 4256/88 muuttamisesta 20 päivänä heinäkuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2085/93 (EYVL L 193, s. 44).

11 –: Mainittu alaviitteessä 9.

12 –: Maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen edellytysten parantamisesta 29 päivänä maaliskuuta 1990 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 866/90 (EYVL L 91, s. 1).

13 –: Mainittu alaviitteessä 10.

14 –: Asia C-500/99 P, Concerve Italia v. komissio, tuomio 24.1.2002 (Kok. 2002, s. I-867, 82 kohta).

15 –: EYVL L 161, s.1.

16 –: Päätöksen 22 kohdan sanamuoto on miltei yhtenevä asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdan sanamuodon kanssa.

17 –: Tässä yhteydessä komissio viittaa päätökseen, jota yhteisöjen tuomioistuin tutki edellä alaviitteessä 14 mainitussa asiassa Conserve Italia annetussa tuomiossa.

18 –: Asetuksen englanninkielisessä versiossa lukee esim. ”to prevent and to take action against irregularities”.

19 –: Vrt. hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten käsitteeseen yhteisöoikeudessa, erityisesti Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1).

20 –: Vrt. kyseisen päätöksen 7 artikla.

21 –: Mainittu edellä alaviitteessä 14. Vastaavanlainen oli myös tapaus, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi asiassa T-199/99 26.9.2002 antamassaan tuomiossa (Sgaravatti Mediterranea v. komissio, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

22 –: Vrt. edellä alaviitteessä 14 mainitussa asiassa Conserve Italia annetun tuomion 20 kohdassa toistettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 25 ja 26 kohdassa suoritettu tosiseikaston arviointi.