YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

30 päivänä toukokuuta 2002

Asia T-197/00

Hubert Onidi

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Henkilöstö — Kurinpitomenettely — Viraltapano ja eläkeoikeuksien alentaminen — Korruption alaan kuuluva toiminta — Puolustautumisoikeudet — Suhteellisuusperiaate”

Taydellinen teksti ranskan kielellä   II-325

Aihe:

Kanne, jossa vaaditaan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistunta kumoamaan komission 29.7.1999 tekemä päätös, jolla kantajalle määrättiin kurinpitoseuraamuksena viraltapano ja tämän vanhuuseläkeoikeuksien alentaminen kolmanneksella, sekä 27.7.1999 päivätty komission kirje, jolla hylättiin kantajan vaatimus kurinpitomenettelyn aloittamisesta uudelleen.

Ratkaisu:

Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1. Henkilöstö – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen toimittamisen määräaika – Laskelma

   (Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1182/71 3 artiklan 4 kohta)

2. Henkilöstö – Oikeudet ja velvollisuudet – Lojaalisuusvelvollisuus – Käsite – Laajuus

   (Henkilöstösääntöjen 21 artikla)

3. Henkilöstö – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Kurinpitomenettelyn ja syytteiden samanaikaisuus – Virkamiehen velvollisuus toimittaa hallinnolle tiedot, joiden perusteella voidaan vertailla kurinpitomenettelyn alaan kuuluvia ja syytemenettelyn alaan kuuluvia tosiseikkoja

   (Henkilöstösääntöjen 88 artiklan viides kohta)

4. Henkilöstö – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettelyn aloittaminen – Vanhentumisajan puuttuminen – Nimittävän viranomaisen suorittama asian saattaminen kurinpitolautakunnalle – Määräajan puuttuminen – Hallinnon velvollisuus toimia kohtuullisessa ajassa

   (Henkilöstösääntöjen liite IX)

5. Henkilöstö – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Kurinpitolautakunnan lausunnon laatiminen – Määräaika – Noudattamatta jättäminen – Määräajan ylittäminen ei aiheuta vanhentumista

   (Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 7 artiklan ensimmäinen kohta)

6. Henkilöstö – Kurinpitojärjestelmä – Seuraamus – Nimittävän viranomaisen harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan laajuus – Rajat

   (Henkilöstösääntöjen 86-89 artikla)

7. Henkilöstö – Asianomaiselle vastainen päätös – Kurinpitoseuraamus – Perusteluvelvollisuuden laajuus

   (Henkilöstösääntöjen 25 artikla)

1.  Koska henkilöstösäännöt on neuvoston toimi ja koska sen 90 artiklassa tarkoitettuja määräaikoja koskevat erityissäännöt puuttuvat, kyseisen artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan valitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa, säädettyihin määräaikoihin sovellettavat säännöt on vahvistettu määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä annetun neuvoston asetuksen N:o 1182/71 3 artiklan 4 kohtaa.

   (ks. 46-48 kohta)

   Viittaukset: asia T-247/97, Lonuzzo-Murgantev. parlamentti, 13.3.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-119 ja II-317, 38 kohta).

2.  Henkilöstösääntöjen 21 artikla koskee virkamiehelle uskottujen erityistehtävien hoitamisen yhteydessä hänelle kuuluvien konkreettisten velvoitteiden lisäksi virkamiehen yleistä lojaalisuusvelvollisuutta, jonka nojalla tämän on yleisesti pidättäydyttävä toimielimen ja sen viranomaisten arvokkuutta ja kunnioitusta loukkaavasta menettelystä. Kurinpitomenettelyssä korruptioasioina käsiteltävä toiminta merkitsee kiistämättä tämän yleisen lojaalisuusvelvollisuuden rikkomista.

   (ks. 73 kohta)

   Viittaukset: asia T-183/96, E v. TSK, 17.2.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-67 ja II-159, 40 kohta).

3.  Henkilöstösääntöjen 88 artiklan viidennen kohdan rakenteesta ilmenee, että virkamielien tehtävä on toimittaa nimittävälle viranomaiselle ne tiedot, joiden perusteella se voi arvioida, ovatko virkamiestä vastaan kurinpitomenettelyssä esitetyt seikat samanaikaisesti häntä vastaan aloitetun syytemenettelyn kohteina. Tämän velvollisuuden täyttääkseen kyseessä olevan virkamiehen on periaatteessa osoitettava, että häntä vastaan on aloitettu syytemenettely, vaikka hän oli jo kurinpitomenettelyssä. Vain silloin, lain tällainen syytemenettely on aloitettu, tosiseikat, joita se koskee, voidaan tunnistaa ja niitä voidaan vertailla tosiseikkoihin, joiden perusteella on aloitettu kurinpitomenettely näiden seikkojen mahdollisen samankaltaisuuden määrittämiseksi.

   (ks. 81 kohta)

   Viittaukset: asia T-74/96, Tzoanos v. komissio, 19.3.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-129 ja II-343, 35 kohta), joka on vahvistettu asiassa C-191/98 P, Tzoanos v. komissio, 18.11.1999(Kok. 1999, s. I-8223).

4.  Henkilöstösäännöissä ei säädetä mistään sellaista virkamiestä, jonka väitetään jättäneen täyttämättä henkilöstösääntöjen mukaisen velvoitteensa, vastaan aloitettavan kurinpitomenettelyn vanhentumisajasta. Yhteisön lainsäätäjän olisi pitänyt joka tapauksessa vahvistaa tällainen vanhentumisaika, jotta oikeusvarmuuden periaatteen noudattaminen taattaisiin. Henkilöstösäännöissä ei aseteta myöskään määräaikoja sen osalta, missä ajassa nimittävän viranomaisen on saatettava asia kurinpitolautakunnan käsiteltäväksi. Kurinpitoviranomaisilla on joka tapauksessa velvollisuus suorittaa kurinpitomenettely huolellisesti ja toimia niin, että kukin menettely aloitetaan kohtuullisessa ajassa suhteessa edeltävään menettelyyn.

   (ks. 88 ja 91 kohta)

   Viittaukset: asia T-26/89, De Compte v. parlamentti, 17.10.1991 (Kok. 1991, s. II-781, 68 kohta); asia T-549/93, D v. komissio, 26.1.1995 (Kok. H. 1995, s. I-A-13 ja II-43, 25 kohta) ja yhdistetyt asiat T-24/98 ja T-241/99, E v. komissio, 3.7.2001 (Kok. H. 2001, s. I-A-149 ja II-681, 5 kohta).

5.  Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 7 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädettyjen määräaikojen ylittyminen ei aiheuta vanhentumista, vaan ne ovat hyvää hallintokäytäntöä koskevia sääntöjä, joiden noudattamatta jättämisestä voi seurata asianomaisen toimielimen korvausvastuu asianosaisille mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta, vaikkei se yksinään vaikuta määräaikojen päättymisen jälkeen määrätyn kurinpitoseuraamuksen laillisuuteen. Vaikka onkin totta, että kyseisten määräaikojen ylittyminen voi johtaa määräajan jälkeen toteutetun toimen mitättömyyteen, kaikista määräaikojen ylityksistä ei ole seuraamuksena automaattisesti toimen kumoaminen. Vain useat erityiset syyt yhdessä voivat erityistapauksissa vaikuttaa määräajan jälkeen määrätyn kurinpitoseuraamuksen laillisuuteen.

   (ks. 96 kohia)

   Viittaukset: asia 13/69, Van Eick v. komissio, 4.2.1970 (Kok. 1970, s. 3, 3-7 kohta); asia 228/83, F v. komissio, 29.1.1985 (Kok. 1985, s. 275, 30 kohta); yhdistetyt asiat 175/86 ja 209/86, M v. neuvosto, 19.4.1988 (Kok. 1988, s. 1891, 16 kohta); asia T-242/97, Z v. parlamentti, 4.5.1999 (Kok. H. 1999, s. I-A-77 ja II-401, 40 ja 41 kohta), joka on vahvistettu asiassa C-270/99 P, Z v. parlamentti, 27.11.2001 (Kok. 2001, s. I-9197).

6.  Sen jälkeen kun virkamiehen syyksi luettavat seikat on näytetty toteen, nimittävän viranomaisen tehtävänä on valita sopiva seuraamus. Yhteisöjen tuomioistuin ei voi kumota nimittävän viranomaisen valitsemaa kurinpitoseuraamusta ainakaan siinä tapauksessa, että määrätty seuraamus ei ole suhteeton virkamiehen syyksi luettuihin seikkoihin nähden. Nimittävän viranomaisen on seuraamusta määrittäessään arvioitava kaikkia konkreettisia tosiseikkoja ja jokaiselle yksittäistapaukselle ominaisia olosuhteita, sillä henkilöstösääntöjen 86-89 artiklassa ei säädetä virkamiesten erilaisten laiminlyöntien välisistä yhteyksistä, eikä niissä täsmennetä, missä määrin raskauttavat tai lieventävät seikat vaikuttavat seuraamuksen määräämiseen. Tämän vuoksi yhteisöjen tuomioistuinten on tutkittava vain se, onko nimittävä viranomainen harkinnut raskauttavia ja lieventäviä seikkoja tasapuolisesti; on tarkennettava, että yhteisöjen tuomioistuimet eivät tätä tutkiessaan voi asettua nimittävän viranomaisen asemaan tämän tältä osin tekemien arvoarvostelmien osalta.

   (ks. 141 ja 142 kohta)

   Viittaukset: em. asia Van Eick v. komissio, 24-25 kohta; asia 46/72, De Greef v. komissio, 30.5.1973 (Kok. 1973, s. 543, 44-46 kohta); em. asia F v. komissio, 34 kohta; asia 403/85, F v. komissio, 5.2.1987 (Kok. 1987, s. 645, 26 kohta); em. asia M v. neuvosto, 9 kohtaja asia T-146/94, Williams v. tilintarkastustuomioistuin, 7.3.1996 (Kok. H. 1996, s. I-A-103 ja II-329, 106, 107 ja 108 kohta).

7.  Henkilöstösääntöjen 25 artiklan mukaisen velvollisuuden tavoitteena on toisaalta se, että asianomainen saa siitä tarvitsemansa tiedot nähdäkseen, onko päätös perusteltu, ja toisaalta se, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen laillisuutta. Sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut henkilöstösäännöissä asetetut vaatimukset, on arvioitava ottamalla huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös sen asiayhteys ja kaikki kyseiseen asiaan sovellettavat oikeussäännöt. Vaikka nimittävän viranomaisen onkin mainittava täsmällisesti ne tosiseikat, jotka luetaan virkamiehen syyksi sekä kyseisen viranomaisen valitsemaan seuraamukseen johtaneet seikat, tämä ei kuitenkaan edellytä, että sen olisi käsiteltävä kaikkia niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, joihin asianomainen on viitannut menettelyn aikana.

   (ks. 156 kohta)

   Viittaukset: asia T-144/96, Y v. parlamentti, 16.7.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-405 ja II-1153, 22 kohta); asia T-40/95, V v. komissio, 16.10.1998 (Kok. H. 1998, s. I-A-587 ja II-1753, 36 kohta) ja yhdistetyt asiat T-34/96 ja T-163/96, Connolly v. komissio, 19.5.1999 (Kok. H. 1999, s. I-A-87 ja II-463, 93 kohta).