1. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteennäyttäminen - Kalastuskiintiöiden hallinnointiin liittyvät velvollisuudet - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteennäyttäminen esittämällä liikakalastuksen merkittävyyden ja toistuvuuden osoittavat yksityiskohtaiset tosiseikat - Hyväksyttävyys
(EY 226 artikla)
2. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteennäyttäminen - EY 228 artiklaan perustuvien taloudellisten seuraamusten mahdollisuus ei vaikuta näytön luonteeseen
(EY 226 ja EY 228 artikla)
3. Kalastus - Meren luonnonvarojen säilyttäminen - Pyyntikiintiöjärjestelmä - Valvontatoimenpiteet - Jäsenvaltioiden velvollisuudet - Käytännön vaikeuksilla ei ole merkitystä
(Neuvoston asetuksen N:o 2241/87 11 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 2847/93 21 artikla)
4. Kalastus - Meren luonnonvarojen säilyttäminen - Pyyntikiintiöjärjestelmä - Valvontatoimenpiteet - Jäsenvaltioiden velvollisuus ryhtyä rangaistustoimenpiteisiin - Käytännön vaikeuksien merkityksettömyys
(Neuvoston asetuksen N:o 2241/87 1 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 2847/93 31 artikla)
1. Komission on katsottava minkäänlaiseen olettamukseen nojautumatta näyttäneen toteen, ettei jäsenvaltio ole antanut sille myönnettyjen kalastuskiintiöiden käytön valvontaa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä ja että se on jättänyt noudattamatta valvontavelvollisuuksiaan, kun komissio voi niiden tietojen perusteella, joiden keräämisen mainitun jäsenvaltion käyttöön ottama järjestelmä mahdollistaa, esittää merkittäviä ja toistuvia liikakalastustapauksia, joista tämän jäsenvaltion kiintiöiden piiriin kuuluvat alukset ovat vastuussa.
( ks. 36, 39 ja 40 kohta )
2. Se seikka, että EY 228 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiolle voidaan määrätä taloudellisia seuraamuksia siinä tapauksessa, että se ei pane täytäntöön yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota, jossa todetaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, ei vaikuta sen noudattamatta jättämistä koskevan näytön luonteeseen, joka komission on esitettävä.
( ks. 41 kohta )
3. Tietyistä kalastustoiminnan valvontatoimenpiteistä annetun asetuksen N:o 2241/87 11 artiklan 2 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus ryhtyä pakottaviin toimenpiteisiin kaiken kalastustoiminnan kieltämiseksi väliaikaisesti jo ennen kiintiöiden täyttymistä. Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun asetuksen N:o 2847/93 21 artiklassa säädetään sama velvollisuus 1.1.1994 lähtien. Näistä säännöksistä seuraa, että jäsenvaltioilla on velvollisuus ryhtyä ajoissa kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin kyseessä olevien kiintiöiden ylittymisen ehkäisemiseksi, jotta ne voivat varmistaa jäsenvaltioille kalavarojen säilyttämistä varten myönnettyjen kiintiöiden noudattamisen.
Jäsenvaltio ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan voi vedota käytännön vaikeuksiin perustellakseen kalastuksen kieltämistä koskevien asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamatta jättämistä. Sen velvollisuutena on päinvastoin voittaa nämä vaikeudet toteuttamalla tällaiset toimenpiteet. Tästä seuraa, ettei jäsenvaltio voi vedota kolmansissa maissa tapahtuneisiin purkamisiin ja muissa jäsenvaltioissa tai yhteisön ulkopuolisissa maissa purettujen saaliiden määrien vaihteluun.
( ks. 46, 49 ja 50 kohta )
4. Kalavarojen säilyttämis- ja valvontatoimenpiteitä koskevan yhteisön lainsäädännön rikkomistapauksissa jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on tietyistä kalastustoiminnan valvontatoimenpiteistä annetun asetuksen N:o 2241/87 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti velvollisuus aloittaa rikosoikeudelliset tai hallinnolliset toimet kyseessä olevan aluksen päällikköä tai muuta vastuussa olevaa henkilöä vastaan. Yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun asetuksen N:o 2847/93 31 artiklassa säädetään sama velvollisuus jäsenvaltioille 1.1.1994 siten, että sen 2 kohdassa täsmennetään, että kyseisten menettelyjen on oltava luonteeltaan sellaisia, että ne varmistavat sen, että rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö menettää rikkomuksen tuottaman taloudellisen hyödyn, tai aikaansaavat vaikutuksia, jotka ovat suhteessa rikkomuksen vakavuuteen, ja ehkäisevät tehokkaasti muita samanlaatuisia rikkomuksia. Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset nimittäin jättävät järjestelmällisesti asettamatta syytteeseen tällaisista rikkomisista vastuussa olevat henkilöt, sekä kalavarojen säilyminen ja hoito että yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan yhdenmukainen soveltaminen vaarantuvat. Jäsenvaltio ei voi tältä osin sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole noudattanut yhteisön oikeuteen perustuvia velvoitteita ja määräaikoja.
( ks. 56, 57 ja 60 kohta )