Yhteisön oikeus - Periaatteet - Perusoikeudet - Omaisuudensuoja - Rajoitukset - Sallittavuus - Edellytykset - Vähimmäistoimenpiteet tiettyjen kalatautien torjumiseksi - Direktiivi 93/53/ETY - Toimenpiteiden kohteina oleville omistajille ei ole maksettu korvausta - Yhteensopivuus omaisuudensuojan kanssa - Kalojen omistajien tuottamuksella ei ole merkitystä
(Neuvoston direktiivin 91/67/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 93/54/ETY, liite A ja neuvoston direktiivi 93/53/ETY)
$$Yhteisöjen tuomioistuimen suojaamat perusoikeudet, joihin omaisuudensuoja kuuluu, eivät ole ehdottomia, vaan ne on otettava huomioon suhteessa niiden tehtävään yhteiskunnassa. Siten näiden oikeuksien käytölle voidaan asettaa rajoituksia erityisesti yhteisen markkinajärjestelyn nojalla, kunhan kyseiset rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia yhteisön tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näiden oikeuksien keskeistä sisältöä.
Yhteisön vähimmäistoimenpiteistä tiettyjen kalatautien torjumiseksi annetulla direktiivillä 93/53/ETY pyritään edistämään vesiviljeltyjen eläinten ja tuotteiden sisämarkkinoiden toteutumista, ja se on osa järjestelmää, jonka tarkoituksena on yhteisön vähimmäistoimenpiteiden luominen tiettyjen kalatautien torjumiseksi. Tämän johdosta kyseisen direktiivin mukaiset toimenpiteet palvelevat yleisen edun mukaisia yhteisön tavoitteita.
Kun otetaan huomioon tavoiteltu päämäärä, eläinten terveyttä koskevista edellytyksistä saatettaessa vesiviljeltyjä eläimiä ja tuotteita markkinoille annetun direktiivin 91/67/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 93/54/ETY, liitteessä A olevan I luettelon tautien torjumiseksi direktiivissä 93/53/ETY säädetyillä välitöntä hävittämistä ja teurastusta koskevilla vähimmäistoimenpiteillä ei toimenpiteiden kohteina olevien kalojen omistajille maksettavan korvauksen puuttuessa puututa perusoikeuksiin suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin omaisuudensuojan keskeistä sisältöä.
Ensinnäkin direktiivissä 93/53/ETY säädetyt toimenpiteet ovat luonteeltaan kiireellisiä ja ne on tarkoitettu takaamaan tehokkaiden toimien toteuttaminen heti taudin esiintymisen vahvistamisen jälkeen sekä poistamaan taudinaiheuttajan kaiken leviämis- tai säilymisvaaran.
Tarkoitetuilla toimenpiteillä ei myöskään estetä omistajia käyttämästä vesiviljelylaitoksiaan, vaan niillä mahdollistetaan heille toimintansa harjoittamisen jatkaminen näillä laitoksilla. Kaikkien kalojen välitön hävittäminen ja teurastaminen nimittäin mahdollistavat mainituille omistajille mahdollisimman nopean uuden populaation istuttamisen toimenpiteiden kohteina olleisiin laitoksiin. Mainitut toimenpiteet mahdollistavat näin ollen sen, että direktiivin 91/67/ETY liitteessä A olevien I ja II luettelojen taudeille alttiisiin lajeihin kuuluvien elävien kalojen kuljetuksia ja markkinoille saattamista yhteisössä jatketaan niin, että kaikki asianomaiset, vesiviljelylaitosten omistajat mukaan lukien, voivat hyötyä niiden vaikutuksista.
Lopuksi vesiviljelylaitosten omistajat harjoittavat toimintaa, johon sisältyy kaupallisia riskejä. Kasvattajina he voivat varautua siihen, että kalatauti milloin tahansa puhkeaa ja aiheuttaa niille vahinkoa. Kyseinen riski on elävien eläinten kasvatus- ja myyntitoiminnalle ominainen ja se on luonnontapahtuman seuraus sekä direktiivin 91/67/ETY liitteessä A olevan I luettelon että mainitussa liitteessä olevan II luettelon tautien osalta.
Mahdollisen vahingon laajuuden kannalta kaloilla, joissa näkyy taudin kliinisiä merkkejä, ei niiden tilan takia ole mitään markkina-arvoa. Mitä tulee kaloihin, jotka ovat saavuttaneet myyntikoon ja jotka olisi voitu myydä tai jalostaa ihmisravinnoksi, koska niissä ei teurastushetkellä näkynyt mitään taudin kliinisiä merkkejä, kasvattajille tämän laatuisten kalojen välittömästä teurastuksesta mahdollisesti aiheutuva tappio johtuu siitä, etteivät kasvattajat ole voineet valita edullisinta hetkeä niiden myymiseksi. Sen riskin takia, että niissä tulevaisuudessa näkyy tällaisia merkkejä, ei sitä paitsi ole mahdollista määritellä mitään edullisempaa hetkeä niiden myymiseksi. Kaikkien muiden kalaluokkien osalta ei myöskään ole mahdollista vahvistaa, onko niillä mitään markkina-arvoa sen riskin johdosta, että niissä tulevaisuudessa näkyy taudin kliinisiä merkkejä.
Yhteisön lainsäätäjä voi tosin sillä maatalouspolitiikan alalla olevan laajan harkintavallan yhteydessä katsoa, että on sopivaa maksaa osittainen tai täysi korvaus niiden viljelylaitosten omistajille, joissa on hävitetty ja teurastettu eläimiä. Tästä toteamuksesta ei kuitenkaan voidaan päätellä, että yhteisön oikeuteen sisältyisi yleinen periaate, joka velvoittaisi korvauksen myöntämiseen kaikissa olosuhteissa.
Nämä samat seikat huomioon ottaen jäsenvaltion direktiivin 93/53/ETY soveltamisen yhteydessä mainitussa liitteessä olevien I ja II luettelojen tautien torjumiseksi toteuttamat välittömät kalojen hävittämis- ja teurastamistoimenpiteet, jotka ovat vastaavasti samanlaisia tai samankaltaisia kuin yhteisön I luettelon tautien osalta säätämät vähimmäistoimenpiteet ja joissa ei määrätä korvauksen myöntämisestä, eivät ole yhteensopimattomia omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden kanssa.
Mainittujen kansallisten toimenpiteiden yhteensopivuuteen omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden kanssa ei vaikuta se, johtuiko taudin puhkeaminen kalojen omistajan tuottamuksesta vai ei.
( ks. 68, 78-83, 84-86, 93 ja 95 kohta sekä tuomiolauselman 1-3 kohta )