62000C0162

1. Nyt käsiteltävässä asiassa Bundesarbeitsgericht (liittovaltion työtuomioistuin, Saksa) esittää kysymyksiä Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Puolan tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Eurooppa-sopimuksen 37 artiklan 1 kohdan välittömästä oikeusvaikutuksesta, tulkinnasta ja ajallisesta ulottuvuudesta.

2. Keskeisenä ongelmana on se, onko kyseisen säännöksen perusteella kiellettyä soveltaa Puolan kansalaisiin kansallista oikeussääntöä, jonka mukaan työsopimukset voidaan vieraan kielen lehtoreiden kanssa tehdä määräaikaisina, vaikka muista erityistehtävistä vastaavien opettajien osalta määräaikaisten sopimusten tekeminen on perusteltava tapauskohtaisesti objektiivisin perustein.

Asiaa koskeva lainsäädäntö

Eurooppa-sopimus

3. Neuvosto ja komissio hyväksyivät päätöksellä 93/743/Euratom, EHTY, EY yhteisöjen puolesta sopimuksen Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Puolan tasavallan välisestä assosiaatiosta (EYVL L 348, s. 1; jäljempänä sopimus) 16.12.1991 Brysselissä. Sopimuksen 121 artiklan mukaisesti sopimus tuli voimaan 1.2.1994.

4. Sopimuksen johdanto-osan 15. perustelukappaleen mukaan sopimuspuolten välinen assosiaatio toteutetaan tietoisena siitä, että Puolan lopullinen tavoite on jäsenyys yhteisössä ja että osapuolten käsityksen mukaan tämä assosiointi tukee tämän tavoitteen saavuttamista.

5. Sopimuksen tavoitteet on esitetty 1 artiklan 2 kohdassa seuraavasti:

"- luoda asianmukaiset kehykset poliittiselle vuoropuhelulle, joka mahdollistaa osapuolten välisten läheisten poliittisten suhteiden kehittämisen;

- kehittää kauppaa ja tasapuolisia kauppasuhteita osapuolten välillä ja siten edistää voimistuvaa taloudellista kehitystä sekä hyvinvointia Puolassa;

- luoda perusta yhteisön Puolalle antamalle asiantuntija- ja rahoitusavulle;

- luoda asianmukaiset kehykset Puolan asteittaiselle yhdentymiselle yhteisöön. Puola ponnistelee täyttääkseen tätä varten tarpeelliset edellytykset;

- edistää kulttuurialan yhteistyötä."

6. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sopimuksessa annetaan useita yksityiskohtaisia määräyksiä, jotka koskevat erityisesti tavaroiden vapaata liikkuvuutta (III osasto), työntekijöiden liikkuvuutta, sijoittautumisoikeutta, palvelujen tarjoamista (IV osasto), maksuja, pääomaliikennettä, kilpailua ja muita taloudellisia määräyksiä sekä lainsäädäntöjen lähentämistä (V osasto), taloudellista yhteistyötä (VI osasto), kulttuuriyhteistyötä (VII osasto) ja rahoitusyhteistyötä (VIII osasto). Lisäksi 102 artiklassa perustetaan assosiointineuvosto, jonka tehtäväksi annetaan sopimuksen täytäntöönpano ja (104 artiklan nojalla) päätösten tekeminen ja suositusten antaminen sopimuksen erityismääräysten nojalla.

7. Nyt käsiteltävä asia koskee IV osaston määräyksiä ("Työntekijöiden liikkuvuus, sijoittautumisoikeus, palvelujen tarjoaminen") ja erityisesti kyseisen osaston I lukua ("Työntekijöiden liikkuvuus").

8. Kyseisessä I luvussa ei anneta puolalaisille työntekijöille oikeutta saapua jäsenvaltioiden alueelle ja jäädä sinne. Niiden puolalaisten työntekijöiden osalta, jotka työskentelevät laillisesti jonkin jäsenvaltion alueella, määrätään kuitenkin sopimuksen 37 artiklassa nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellisin osin seuraavaa:

"1. Jollei kussakin jäsenvaltiossa sovellettavista edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä muuta johdu:

- kansalaisuudeltaan puolalaisia työntekijöitä, jotka laillisesti työskentelevät jonkin jäsenvaltion alueella, ei saa syrjiä heidän kansalaisuutensa perusteella työehdoissa, palkkauksessa eikä irtisanomisessa verrattuna kyseisen jäsenvaltion kansalaisiin. - - "

9. Sopimuksen 37 artiklaa on luettava IV lukuun ("Yleiset määräykset") sisältyvän 58 artiklan valossa. Kyseisen 58 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

"Tämän sopimuksen IV osastoa sovellettaessa eivät mitkään tämän sopimuksen määräykset estä sopimuspuolia soveltamasta oikeudellisia ja hallinnollisia määräyksiään maahan saapumisesta ja maassa oleskelusta, työskentelystä, työskentelyedellytyksistä, luonnollisten henkilöiden sijoittautumisesta ja palvelujen tarjonnasta edellyttäen, että nämä määräykset eivät johda siihen, että ne mitätöivät tai rajoittavat niitä etuja, jotka kuuluvat jollekin sopimuspuolelle tietyn sopimusmääräyksen nojalla. Tämä määräys ei rajoita 53 artiklan soveltamista."

10. Sopimuksen liitteenä on vielä useita yhteisiä julistuksia. Julistuksista toinen, joka on otsikoitu "37 artiklan 1 kohta", kuuluu seuraavasti:

"Katsotaan, että käsitteeseen jäsenvaltiossa sovellettavat edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt sisältyvät asiaa koskevat yhteisön säännöt."

Asiaa koskeva Saksan lainsäädäntö

11. Kuten olen edellä selittänyt, Saksan tuomioistuinten oikeuskäytännöstä seuraa, että Saksan oikeuden mukaan työsopimus voidaan tehdä määräajaksi ainoastaan siinä tapauksessa, että ajalliselle rajoittamiselle on objektiivinen peruste. Käytän näistä työsopimuksista nimitystä "määräajaksi tehdyt sopimukset".

12. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tekemiä määräaikaisia työsopimuksia koskevat säännökset sisältyvät 26.1.1976 annettuun Hochschulrahmengesetziin (puitelaki korkeakouluista, jäljempänä "HRG").

13. HRG:tä on muutettu useaan kertaan. Nyt käsiteltävän asian taustalla olevien tosiseikkojen tapahtuma-aikana merkitykselliset säännökset sisältyivät HRG:hen sellaisena kuin se oli muutettuna 14.6.1985 annetun Gesetz über befristete Arbeitsverträge mit wissenschaftlichem Personal an Hochschulen und Forschungseinrichtungenin (korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tutkimushenkilökunnan kanssa tehtävistä määräaikaisista työsopimuksista annettu laki) 1 §:llä.

14. Kyseisellä muutoksella HRG:hen lisättiin useita uusia säännöksiä eli pykälät 57a-57f. HRG:n 57a §:ssä määritellään ne työntekijäryhmät, joihin uusia säännöksiä sovelletaan, ja niihin sisältyvät erityisesti HRG:n 53 §:ssä tarkoitetut "tutkimus- ja taiteellisista tehtävistä vastaavat henkilöt", 54 §:ssä tarkoitetut "lääketieteellisistä tehtävistä vastaavat henkilöt" ja 56 §:ssä tarkoitetut "erityistehtävistä vastaavat opettajat". HRG:n 57b §:n 1 momentissa säädetään siitä, että lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa työlainsäädännön yleisten säännösten ja periaatteiden mukaan objektiivisia perusteita ei edellytetä, määräaikaisten sopimusten tekeminen 57a §:ssä mainitun henkilöstön kanssa sallitaan siinä tapauksessa, että se on tällaisen perusteen vuoksi perusteltua.

15. HRG:n 57b §:n 2 momentissa säädetään, että 53 ja 54 §:ssä tarkoitettujen työntekijöiden osalta tällaiset perusteet ovat olemassa erityisesti silloin, kun kyseessä on 1) kyseisen henkilön koulutuksen tai taiteellisen kehityksen täydentäminen tai ammatillinen koulutus, 2) hänen palkkansa maksetaan kestoltaan rajoitettuun toimintaan tarkoitetuista varoista, 3) hänen on tarkoitus hankkia tai antaa väliaikaisesti erityisiä tietoja tai erityiskokemusta, 4) palkka maksetaan pääasiallisesti ulkoisista rahoituslähteistä tai 5) hänet otetaan palvelukseen ensimmäistä kertaa.

16. HRG:n 57b §:n 3 momentissa, sellaisena kuin se oli voimassa tosiseikkojen tapahtuma-aikana, säädettiin seuraavaa:

"Objektiivinen peruste työsopimuksen tekemiseksi määräaikaisena on olemassa myös silloin, kun kyseessä on erityistehtäviä hoitava vieraan kielen opettaja, silloin kun hänen tehtävänsä koskevat pääosin vieraan kielen opettamista (vieraan kielen lehtori)."

17. HRG:n 57c §:n 2 momentissa säädetään siitä, että määräaikainen työsopimus voidaan tehdä enintään viideksi vuodeksi 57b §:n 2 momentin 1-4 kohdassa tai 57b §:n 3 momentissa mainitulla perusteella. Mikäli yksi yhteisö tekee työntekijän kanssa useampia kuin yhden tällaisen sopimuksen, sopimusten kokonaiskesto ei saa ylittää viittä vuotta.

18. Voidaan havaita, että tosiseikkojen tapahtuma-aikana voimassa olleiden HRG:n säännösten mukaan vieraan kielen lehtoreiden palvelukseen ottaminen määräaikaisin sopimuksin oli sallittua mutta ei pakollista.

19. Todettakoon lopuksi, että Saksan lainsäätäjä on kumonnut 57b §:n 3 momentin 24.8.1998 alkaen. Vieraan kielen lehtoreita koskevat nykyään 57b §:n 1 ja 2 momentin yleiset säännökset. Koska kantajan sopimus päättyi ennen 24.8.1998, muutettua lakia ei Saksan oikeuskäytännön mukaan kuitenkaan sovelleta hänen tilanteeseensa.

Tosiseikat ja kansallinen oikeudenkäynti

20. Beata Pokrzeptowicz-Meyer, pääasian kantaja, on Puolan kansalainen. Valmistuttuaan vuonna 1991 Lodzissa, Puolassa, filosofian kandidaatiksi pääaineenaan saksalainen filologia hän muutti Saksaan vuoden 1992 puolivälissä. Pääasian vastaaja eli Land Nordrhein-Westfalen otti hänet palvelukseensa 5.10.1992 tehdyllä työsopimuksella 8.10.1992 ja 30.9.1996 väliseksi ajaksi osa-aikaiseksi vieraan kielen lehtoriksi Bielefeldin yliopistoon. Työsopimuksen 2 §:n mukaan palvelussuhde oli - HRG 57b §:n 3 momentin nojalla - määräaikainen, koska hänen pääasiallisena tehtävänään oli vieraan kielen opettaminen. Vastaajan laatimassa työnkuvauksessa todettiin, että kantajan tehtäviin kuului puolan kielen opettaminen kahdeksan tunnin ajan viikossa lukukauden aikana, opiskelijoiden kielitaidon arviointi ja Puolan kulttuurin tuntemuksen edistäminen. Kantajalla oli lupa antaa opetusta kielitieteessä ja kirjallisuudessa vain poikkeuksellisesti, ja tuntimäärät olivat joka tapauksessa vähäisiä.

21. Kantaja vaati Arbeitsgerichtiin (työtuomioistuin) 16.1.1996 toimittamallaan kanteella tuomioistuinta toteamaan, että hänen työsuhteensa vastaajaan ei päättyisi 30.9.1996, kuten määräajan päättymispäiväksi oli vahvistettu. Hän nojautui asiassa Spotti annettuun yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon, jossa todettiin, että tällaiset kansalliset oikeussäännöt olivat ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan vastaisia, ja väitti, ettei rajoitusta voida perustella HRG 57b §:n 3 momentin nojalla. Vastaaja vastusti tätä vaatimusta ja väitti lähinnä, että HRG:n 57 b §:n 3 momenttia sovellettiin - siihen saakka kunnes se kumottiin 24.8.1998 alkaen - edelleen työsopimuksiin, joita tehtiin sellaisista maista lähtöisin olevien vieraan kielen lehtoreiden kanssa, jotka eivät ole Euroopan unionin jäsenvaltioita.

22. Sen jälkeen kun Arbeitsgericht (työtuomioistuin), Saksa, oli hylännyt kantajan vaatimuksen, hän valitti Landesarbeitsgerichtiin (ylempi työtuomioistuin), joka antoi valitusluvan. Vastaaja valitti viimeksi mainitusta ratkaisusta Bundesarbeitsgerichtiin oikeudellisella perusteella. Koska Bundesarbeitsgericht on katsonut, että sen käsiteltäväksi saatettu asia koskee yhteisön oikeussääntöä, se on lykännyt pääasian käsittelyä ja esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1. Estääkö Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Puolan tasavallan välisestä assosioinnista 16 päivänä joulukuuta 1991 tehdyn Eurooppa-sopimuksen 37 artiklan 1 kohta soveltamasta Puolan kansalaiseen kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan vieraiden kielten lehtorien virat voidaan täyttää määräaikaisilla työsopimuksilla, vaikka tällaisten sopimusten tekeminen muista erityistehtävistä vastaavien opettajien kanssa on perusteltava tapauskohtaisesti objektiivisin perustein?

2. Jos yhteisöjen tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi:

Estääkö Eurooppa-sopimuksen 37 artiklan 1 kohta soveltamasta tällaista kansallista lainsäädäntöä silloinkin, kun määräaikainen työsopimus on tehty ennen kyseisen Eurooppa-sopimuksen voimaantuloa ja sovittu määräaika päättyy sen voimaantulon jälkeen?"

23. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Land Nordrhein-Westfalen, Ranskan hallitus ja komissio. Suullisia huomautuksia ovat istunnossa esittäneet Ranskan hallitus ja komissio.

Tutkittavaksi ottaminen

24. Nyt käsiteltävän asian kohteena oleva sopimus on - yhteisöjen ja jäsenvaltioiden sekä Puolan välillä tehty - kansainvälinen sopimus, joka EY 300 artiklan 7 kohdan nojalla sitoo yhteisöjä ja jäsenvaltioita. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällainen sopimus muodostaa voimaantulostaan lähtien erottamattoman osan yhteisön oikeusjärjestyksestä, ja tästä syystä yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen antamaan ratkaisun sen tulkinnasta EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan mukaisen menettelyn yhteydessä. Nyt käsiteltävässä asiassa esitetyt kysymykset on siis tutkittava.

Ensimmäinen kysymys

25. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, estääkö sopimuksen 37 artiklan 1 kohta sen, että Puolan kansalaisiin sovelletaan kansallista oikeussääntöä, jonka mukaan vieraan kielen lehtoreiden virat voidaan täyttää määräaikaisilla työsopimuksilla, kun määräaikaisten sopimusten tekeminen muista erityistehtävistä vastaavien opettajien kanssa on perusteltava tapauskohtaisesti objektiivisin perustein.

26. Jotta tähän kysymykseen voitaisiin vastata, on tutkittava kaksi seikkaa. Ensinnäkin, onko 37 artiklan 1 kohdalla välitön oikeusvaikutus, jolloin kantajan tilanteessa oleva yksityinen voi vedota siihen sellaista viranomaista vastaan, joka toimii yliopiston opettajien työnantajana? Toiseksi, onko kansallinen oikeussääntö 37 artiklan 1 kohdan vastainen, kun siinä säädetään siitä, että vieraan kielen lehtoreita voidaan ottaa palvelukseen määräaikaisilla sopimuksilla ilman perusteluja, joissa viitattaisiin tapauskohtaisesti objektiivisiin perusteisiin?

Sopimuksen 37 artiklan 1 kohdan välitön oikeusvaikutus

27. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan "yhteisön ja kolmansien maiden välisessä sopimuksessa olevan määräyksen on katsottava olevan välittömästi sovellettavissa, kun se sanamuotonsa sekä sopimuksen tarkoituksen ja luonteen huomioon ottaen sisältää selkeän ja täsmällisen velvoitteen, jonka täytäntöönpano tai oikeusvaikutusten syntyminen ei edellytä muita toimenpiteitä".

28. Jotta voitaisiin ratkaista, täyttääkö sopimuksen 37 artiklan 1 kohta nämä edellytykset, on aluksi tutkittava sen sanamuotoa.

29. Sopimuksen 37 artiklan 1 kohdassa määrätään, että "jollei kussakin jäsenvaltiossa sovellettavista edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä muuta johdu - - kansalaisuudeltaan puolalaisia työntekijöitä, jotka laillisesti työskentelevät jonkin jäsenvaltion alueella, ei saa syrjiä heidän kansalaisuutensa perusteella työehdoissa, palkkauksessa eikä irtisanomisessa verrattuna kyseisen jäsenvaltion kansalaisiin".

30. Kuten voidaan havaita, 37 artiklan 1 kohta koostuu kahdesta erillisestä lauseesta. Jälkimmäisessä lauseessa ("ei saa syrjiä") kielletään selvästi, täsmällisesti ja ehdottomasti puolalaisten työntekijöiden syrjiminen heidän kansalaisuutensa perusteella työehdoissa, palkkauksessa ja irtisanomisessa.

31. Tällä tavoin määrätyllä kiellolla saattaa olla välitön oikeusvaikutus, kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa El-Yassini antamassaan tuomiossa. Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuimelle esitettiin kysymyksiä Euroopan talousyhteisön ja Marokon kuningaskunnan välisen yhteistyösopimuksen 40 artiklan 1 kohdan vaikutuksista ja tulkinnasta. Kyseisen määräyksen mukaan "kukin jäsenvaltio myöntää niille työntekijöille, jotka ovat Marokon kansalaisia ja työskentelevät sen alueella, sellaisen työoloja ja palkkaa koskevan järjestelyn, jossa näitä työntekijöitä ei millään tavalla syrjitä sen oman maan kansalaisiin nähden. - - ". Koska yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että 40 artiklan 1 kohdassa "kielletään selvästi, täsmällisesti ja ehdottomasti syrjimästä kansalaisuuden perusteella vastaanottovaltion alueella työskenteleviä marokkolaisia siirtotyöläisiä työolojen ja palkan osalta" ja että "toteamus, jonka mukaan mainittu syrjintäkiellon periaate saattaa vaikuttaa välittömästi yksityisten oikeussubjektien tilanteeseen, ei tule sitä paitsi kumotuksi tutkittaessa sen sopimuksen tavoitetta ja luonnetta, jonka osa kyseinen määräys on", se päätteli, että "yksityisillä oikeussubjekteilla, joihin kyseistä määräystä sovelletaan, on oikeus vedota siihen kansallisissa tuomioistuimissa".

32. Land Nordrhein-Westfalenin mukaan sopimuksen 37 artiklan 1 kohdalla ei kuitenkaan voi olla välitöntä oikeusvaikutusta, koska sopimuspuolet ottivat ensimmäiseen kohtaan lauseen "jollei kussakin jäsenvaltiossa sovellettavista edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä muuta johdu". Sen mielestä tämä lause lieventää kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa, joten 37 artiklan 1 kohtaa ei voida pitää välitöntä oikeusvaikutusta koskevassa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla ehdottomana.

33. Tätä väitettä ei voida hylätä suoralta kädeltä. Ensi arviolta saattaisi todellakin vaikuttaa siltä, että 37 artiklan 1 kohdassa jätetään jäsenvaltioille yhteisön työntekijöiden ja puolalaisten työntekijöiden välisen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisessa tiettyä harkintavaltaa.

34. Mielestäni vastaajan väite perustuu kuitenkin siihen, että se on ymmärtänyt väärin kansainvälisten sopimusten määräysten välitöntä oikeusvaikutusta koskevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön. Tämän oikeuskäytännön mukaan tehtäessä ratkaisua siitä, onko määräys ehdoton, on tutkittava, edellyttääkö kyseisessä määräyksessä asetettu velvoite sitä, että sopimuspuolet toteuttavat myöhemmin joitain muita toimenpiteitä (eli riippuuko se niistä), vai onko velvoite riittävän täsmällinen ja täydellinen, jotta kansalliset tuomioistuimet voivat soveltaa sitä ilman tällaisia toimenpiteitä. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan ei ole ratkaisevaa, että 37 artiklan 1 kohdassa viitataan "kussakin jäsenvaltiossa sovellettaviin edellytyksiin ja yksityiskohtaisiin sääntöihin". Vaikka - kuten vastaaja väittää - kyseisestä ilmaisusta seuraa, että puolalaisille työntekijöille 37 artiklan 1 kohdalla myönnettyjen oikeuksien käyttämistä saattavat koskea tietyt kansallisessa lainsäädännössä asetetut edellytykset, kansalliset tuomioistuimet voivat aivan mainiosti soveltaa velvoitetta, jonka mukaan puolalaisia työntekijöitä ei saa syrjiä kansalaisuuden perusteella työehtojen osalta, vaikka tällaisia toimenpiteitä ei olekaan toteutettu.

35. Väitettä, jonka mukaan 37 artiklan 1 kohdalla ei voisi olla välitöntä oikeusvaikutusta, on myös vaikeaa sovittaa yhteen sopimuksen tarkoituksen ja asiayhteyden kanssa kokonaisuutena arvioiden.

36. Aivan aluksi huomautettakoon, että 37 artiklan 1 kohdassa tai missään muussakaan sopimuksen määräyksessä ei todeta nimenomaisesti, että 37 artiklan 1 kohdalla ei tarkoitettaisi olevan välitöntä oikeusvaikutusta. Kysymys on siitä, onko - tällaisen nimenomaisen lausekkeen puuttuessa sopimuksesta - lausetta "jollei - - sovellettavista edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä muuta johdu" tulkittava siten, että sillä evättäisiin 37 artiklan 1 kohdan mukaiselta yhdenvertaiselta kohtelulta välitön oikeusvaikutus.

37. Kun tähän kysymykseen pyritään vastaamaan, on otettava huomioon, että Land Nordrhein-Westfalenin suosima tulkinta - jonka mukaan puolalaisten työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu riippuu kansallisessa lainsäädännössä sovellettavista "yksityiskohtaisista säännöistä" ja "edellytyksistä", jotka liittyvät suoraan tai välillisesti kansalaisuuteen - mahdollistaisi näet sen, että jäsenvaltiot voisivat kiertää 37 artiklan 1 kohdassa määrättyä kieltoa. Kuten komissio ja Bundesarbeitsgericht huomauttavat, sillä vähennettäisiin merkittävästi 37 artiklan 1 kohdan tehoa ja mahdollisesti tehtäisiin siitä tehoton. Land Nordrhein-Westfalenin väitteeseen implisiittisesti sisältyvää esitystä siitä, että sopimuspuolet olisivat pyrkineet tällaiseen lopputulokseen, on mielestäni vaikeaa hyväksyä. Tässä yhteydessä huomautettakoon, että jäsenvaltiot tai neuvosto eivät ole esittäneet tässä oikeudenkäynnissä yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksia, joilla ne olisivat pyrkineet puolustamaan tätä näkemystä, ja että komissio ja Ranskan hallitus ovat yhtä mieltä siitä, että sopimuksen 37 artiklan 1 kohdalla saattaa olla välitön oikeusvaikutus, vaikka - Ranskan hallituksen mukaan - oikeus yhdenvertaiseen kohteluun työehtojen osalta ei sisällä oikeutta saapua jäsenvaltioiden alueelle tai jäädä sinne.

38. Joka tapauksessa on todettava, että mikäli sopimuspuolten tavoitteena olisi ollut evätä 37 artiklan 1 kohdalta välitön oikeusvaikutus ja siten suuri osa sen tehosta, ne olisivat oletettavasti ilmaisseet aikomuksensa selkeämmin kuin lisäämällä sen sanamuotoon melko epämääräisen ilmaisun "jollei - - sovellettavista edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä muuta johdu". Sopimuspuolet olisivat esimerkiksi voineet lisätä sopimuksen välitöntä oikeusvaikutusta koskevan määräyksen IX osastoon ("Institutionaaliset ja yleiset määräykset sekä loppumääräykset").

39. Kun 37 artiklan 1 kohtaa verrataan sopimuksen muihin määräyksiin, voidaan todeta, toisin kuin Land Nordrhein-Westfalen väittää, että 37 artiklan 1 kohdan mukaisella syrjintäkiellolla on välitön oikeusvaikutus. Jotkin kyseisistä määräyksistä ovat puhtaasti ohjelmallisia, ja niiden täytäntöönpaneminen riippuu päätöksistä, joita assosiointineuvoston on vielä tehtävä. Tämä koskee esimerkiksi sopimuksen 38 ja 39 artiklan mukaista työntekijöiden sosiaaliturvaa ja 55 artiklan mukaista palvelujen tarjoamista. Näissä määräyksissä viitataan nimenomaisesti toimenpiteisiin, joita assosiointineuvoston on vielä toteutettava, ja sille annetaan valtuudet antaa laillisesti sitovia määräyksiä niiden tavoitteiden toteuttamiseksi. On kyseenalaista, onko kyseisillä määräyksillä yhteisön oikeuskäytännön valossa välitön oikeusvaikutus. Toisin kuin kyseisissä määräyksissä, 37 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan sääntö, jossa määrätään selvästi saavutettavasta tavoitteesta ja joka on sekä riittävän täsmällinen että riittävän täydellinen, jotta kansalliset tuomioistuimet voivat soveltaa sitä suoraan ilman täytäntöönpanotoimia. On siis täysin johdonmukaista, että 37 artiklan 1 kohdassa ei viitata tällaisiin toimenpiteisiin ja että sopimuksen 42 artiklan mukaan assosiointineuvostolla ei ole valtuuksia tehdä sitovia päätöksiä, vaan se ainoastaan "tarkastelee - - keinoja työntekijöiden liikkuvuuden parantamiseksi" ja "antaa tästä suosituksia".

40. Näkemys siitä, että 37 artiklan 1 kohta saattaa koskea suoraan yksityisten tilannetta, on lisäksi täysin yhdenmukainen sopimuksen tarkoituksen ja luonteen kanssa. Kuten sopimuksen johdanto-osasta ja 1 artiklan 2 kohdasta ilmenee, sopimuksella perustetaan assosiaatio, jolla kehitetään kauppaa ja tasapuolisia kauppasuhteita osapuolten välillä ja edistetään hyvinvointia Puolassa luomalla asianmukaiset kehykset poliittiselle vuoropuhelulle, jotta helpotettaisiin Puolan liittymistä Euroopan unioniin. Ei voida kiistää, että tätä tavoitetta edistettäisiin, mikäli puolalaisille työntekijöille annettaisiin mahdollisuus vedota suoraan yhdenvertaista kohtelua koskeviin sopimuksen määräyksiin jäsenvaltioiden kansallisissa tuomioistuimissa. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että määräyksillä, joissa vahvistetaan kansalaisuuteen perustuvaa yhdenvertaista kohtelua koskevia periaatteita sellaisissa sopimuksissa, joilla ei pyritä kyseisten valtioiden liittämiseen yhteisöön vaan luodaan taloudellinen yhteistyö Euroopan yhteisön ja kolmannen maan välille, saattaa olla välitön oikeusvaikutus. Seikat, jotka ovat saaneet yhteisöjen tuomioistuimen omaksumaan tämän näkemyksen, pätevät ehkä vieläkin suuremmalla syyllä sellaisten sopimusten yhteydessä, joiden tarkoituksena on valmistaa valtioita yhteisön jäsenyyttä varten.

41. Voidaan lisätä, että se, että sopimuksella pyritään lähinnä edistämään Puolan taloudellista kehitystä - tarkoituksena valmistella sen liittymistä yhteisöön - ja että tästä saattaa seurata epätasapainoa yhteisön ja Puolan velvoitteiden välillä, ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan estä yhteisöjen tuomioistuinta toteamasta, että joillain sen määräyksillä on välitön oikeusvaikutus.

42. On kuitenkin pohdittava vielä sitä, miten 37 artiklan 1 kohtaan sisältyvä ilmaisu "kussakin jäsenvaltiossa sovellettavat edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt" on ymmärrettävä.

43. Tähän kysymykseen on mielestäni vastattava sopimuksen kokonaisuuden rakenteen valossa. Kuten Ranskan hallitus on korostanut, on selvää, että sopimuksessa erotetaan toisistaan pääsy työhön ja kohtelu työssä. Vaikka sopimus ei lähtökohtaisesti vaikuta puolalaisten työntekijöiden edellytyksiin päästä jäsenvaltioiden työmarkkinoille, työntekijöitä, jotka on päästetty jäsenvaltion alueelle ja jotka oleskelevat siellä laillisesti, on kohdeltava yhdenvertaisesti työehdoissa, palkkauksessa ja irtisanomisessa verrattuna kyseisen jäsenvaltion kansalaisiin. Tämä ero ilmenee siitä, että sopimuksen IV osaston I luvussa ei ole määräyksiä, joilla nimenomaisesti annettaisiin puolalaisille työntekijöille oikeus saapua jäsenvaltioiden alueelle ja oleskella siellä, sekä 58 artiklan 1 kohdasta, jonka mukaan "mitkään tämän sopimuksen määräykset eivät estä sopimuspuolia soveltamasta oikeudellisia ja hallinnollisia määräyksiään maahan saapumisesta ja maassa oleskelusta - - edellyttäen, että nämä määräykset eivät johda siihen, että ne mitätöivät tai rajoittavat niitä etuja, jotka kuuluvat jollekin sopimuspuolelle tietyn sopimusmääräyksen nojalla". Lisäksi sopimuksen liitteenä on Euroopan yhteisön julistus, jossa todetaan, että "mitään I luvun työntekijöiden liikkuvuus määräystä ei voi tulkita siten, että se jollakin tapaa rajoittaisi jäsenvaltioiden toimivaltaa työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä saapumista alueelleen ja siellä oleskelua koskevissa asioissa".

44. Tässä yhteydessä 37 artiklan 1 kohtaan sisältyvällä viittauksella "kussakin jäsenvaltiossa sovellettaviin edellytyksiin ja yksityiskohtaisiin sääntöihin" on mielestäni ymmärrettävä lähinnä muistutettavan siitä, että koska jäsenvaltioiden työmarkkinoille pääsyn edellytyksistä säädetään lähtökohtaisesti edelleen kansallisessa lainsäädännössä, oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun työssä sovelletaan ainoastaan niihin puolalaisiin työntekijöihin, jotka täyttävät asianomaisissa kansallisissa oikeussäännöissä vahvistetut alueelle saapumista ja siellä oleskelua koskevat menettelylliset ja aineelliset edellytykset.

45. Tämä tulkinta ei mitenkään ole ristiriidassa sopimuspuolten yhteisen julistuksen kanssa, jossa todetaan, että "katsotaan, että käsitteeseen jäsenvaltiossa sovellettavat edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt sisältyvät asiaa koskevat yhteisön säännöt". Vaikuttaa siltä, että sopimuspuolet pyrkivät tällä julistuksella yksinomaan muistuttamaan jäsenvaltioiden viranomaisia siitä, että yhteisön työntekijöiden maahan saapumiselle ei EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 39 artikla) mukaan saa kansallisessa lainsäädännössä asettaa ehtoja eikä yksityiskohtaisia sääntöjä.

46. Tästä syystä katson komission ja Ranskan hallituksen tavoin, että sopimuksen 37 artiklan 1 kohdalla on välitön oikeusvaikutus. Jäsenvaltion alueella laillisesti työskentelevä puolalainen työntekijä voi siten vedota oikeudenkäynnissä kyseiseen määräykseen työnantajana toimivaa viranomaista vastaan.

HRG:n 57b §:n 3 momentin yhteensopivuus sopimuksen 37 artiklan 1 kohdan kanssa

47. Sopimuksen 37 artiklan 1 kohdassa määrätään, että kansalaisuudeltaan puolalaisia työntekijöitä "ei saa syrjiä heidän kansalaisuutensa perusteella työehdoissa, palkkauksessa eikä irtisanomisessa".

48. Mielestäni ei ole epäilystäkään siitä, että HRG:n 57b §:n 3 momentti on tämän määräyksen vastainen.

49. Yhteisöjen tuomioistuin on ensinnäkin jo antanut ratkaisun siitä, että työsopimusten kesto ja erityisesti määräaikaisten sopimusten tekeminen yliopistojen opettajien kanssa kuuluu EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan (josta on muutettuna tullut EY 39 artiklan 2 kohta) "palkkaus ja muut työehdot" piiriin. Mielestäni sopimuksen 37 artiklan 1 kohdassa mainittua käsitettä "työehdot" ei ole syytä tulkita toisin.

50. Toiseksi HRG:n 57b §:n 3 momentissa erotettiin pääasian vireilletuloon johtaneiden tapahtumien aikana toisistaan vieraan kielen lehtorit ja yliopiston muu henkilöstö. Kun ensin mainittu ryhmä voitiin ottaa palvelukseen määräaikaisin sopimuksin, muista erityistehtävistä vastaavat opettajat voitiin ottaa palvelukseen määräajaksi siinä tapauksessa, että se perusteltiin tapauskohtaisesti objektiivisin perustein. Näiden kahden ryhmän erilainen kohtelu ei merkitse kansalaisuuteen perustuvaa välitöntä syrjintää. On kuitenkin muistettava, että suurin osa vieraan kielen lehtoreista ei ole työssäolovaltion kansalaisia. HRG:n 57b §:n 3 momenttiin sisältyvä kohtelun erilaisuus johtaa siis kansalaisuuteen perustuvaan välilliseen syrjintään.

51. Kolmanneksi ei ole mielestäni epäilystäkään siitä, että 37 artiklan 1 kohdassa on tulkittava kiellettävän sekä välillinen että välitön syrjintä. EY:n perustamissopimuksen artikloille annettua tulkintaa ei voida soveltaa siten, että se vain siirrettäisiin analogisesti koskemaan yhteisön ja kolmansien maiden välisten sopimusten määräyksiä. Se, että EY 39 artiklan 2 kohdassa ei kielletä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan "pelkästään kansalaisuuteen perustuvaa ilmeistä syrjintää, vaan myös kaikki piilevät syrjinnän muodot, jolloin soveltamalla muita erotteluperusteita tosiasiallisesti päädytään samaan lopputulokseen", ei siis ole ratkaisevaa tulkittaessa 37 artiklan 1 kohtaa, vaikka kyseiset artiklat ovatkin sanamuodoltaan samanlaisia. Kuten Ranskan hallitus on korostanut, kyseisten määräysten samanlaisuudesta ei seuraa myöskään se, että puolalaisilla työntekijöillä olisi 37 artiklan 1 kohdan perusteella oikeus saapua maahan ja oleskella maassa. Kun 37 artiklan 1 kohtaa luetaan sopimuksella tavoiteltujen päämäärien valossa, siitä ilmenee, että siinä määrättyä kieltoa ei saa tulkita suppeasti ja että se näin ollen kattaa kansalaisuuteen perustuvan sekä välillisen että välittömän syrjinnän työehtojen osalta. Tästä syystä vieraan kielen lehtoreiden erilainen kohtelu HRG:ssä tarkoitettuun muista erityistehtävistä vastaavaan yliopiston henkilöstöön nähden on ristiriidassa sopimuksen 37 artiklan 1 kanssa, ellei sitä perustella objektiivisin perustein.

52. Neljänneksi yhteisöjen tuomioistuimelta tiedusteltiin asiassa Spotti, voitiinko HRG:n 57b §:n 3 momenttiin perustuva välillinen syrjintä - Saksan kansalaisten ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisten välillä - perustella objektiivisin perustein. Siinä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin katsoi näin: " - - ajan tasalla olevan opetuksen varmistaminen ei voi olla perusteena sille, että vieraan kielen lehtoreiden työsopimukset tehdään määräaikaisina. Se riski, että vieraan kielen lehtorit menettäisivät yhteyden omaan äidinkieleensä, on vähäinen, kun otetaan huomioon kulttuurivaihdon lisääntyminen ja yhteyksien parantuminen, ja yliopistoilla on joka tapauksessa mahdollisuus tarkistaa lehtoreiden tietämyksen taso." Kuten komissio huomauttaa, tätä perustelua voidaan soveltaa myös puolalaisiin vieraan kielen lehtoreihin sopimuksen 37 artiklan 1 kohdan yhteydessä. Ei ole mielestäni myöskään muita perusteita, joiden vuoksi tosiseikkojen tapahtuma-aikana voimassa olleiden HRG:n säännösten mukainen vieraan kielen lehtoreiden erilainen kohtelu muuhun yliopiston henkilökuntaan nähden olisi perusteltua; asiassa huomautuksiaan esittäneet eivät myöskään ole esittäneet tällaisia perusteluja.

53. Tästä syystä katson, että sopimuksen 37 artiklan 1 kohdassa kielletään sellaisen kansallisen oikeussäännön soveltaminen Puolan kansalaisiin, jonka mukaan vieraan kielen lehtoreiden viroista voidaan tehdä määräaikaisia työsopimuksia, kun määräaikaisten työsopimusten tekeminen muista erityistehtävistä vastaavien opettajien kanssa on perusteltava tapauskohtaisesti objektiivisin perustein.

Toinen kysymys

54. Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus, nyt käsiteltävässä asiassa esitetty toinen kysymys on tutkittava. Tällä kysymyksellä Bundesarbeitsgericht pyrkii lähinnä varmistamaan, sovelletaanko sopimuksen 37 artiklan 1 kohtaa sellaisiin määräaikaisiin sopimuksiin, jotka tehtiin ennen sopimuksen voimaantuloa ja joiden oli määrä päättyä sen voimaantulon jälkeen.

55. Sopimuksen 121 artiklan nojalla sopimus "tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen ensimmäisessä kohdassa mainittujen menettelyjen päätökseen viemisestä". Kyseisen määräyksen nojalla sopimus tuli voimaan 1.2.1994.

56. Lukuun ottamatta 121 artiklaa sopimus ei sisällä siirtymämääräyksiä. Jotta voitaisiin määrittää 37 artiklan 1 kohdan ajallinen soveltamisala, on tästä syystä tarpeen tulkita kyseisen määräyksen sanamuotoa siten, että otetaan huomioon sen tavoite ja yhteisön lainsäädännön ajallista soveltamista koskeva yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

57. Kyseisestä oikeuskäytännöstä voidaan johtaa ainakin kaksi periaatetta. Ensinnäkään yhteisön toimenpiteillä ei ole taannehtivaa vaikutusta, ellei niiden sanamuodon tai yleisen rakenteen perusteella ole poikkeuksellisesti selvää, että lainsäätäjä pyrki tällaiseen vaikutukseen, että tavoiteltava päämäärä edellyttää sitä ja että asianomaisten henkilöiden perusteltua luottamusta kunnioitetaan asianmukaisesti. Toisaalta yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan yleensä sellaisten tilanteiden tuleviin vaikutuksiin, jotka ovat syntyneet lain perusteella sellaisena kuin laki oli voimassa ennen muutosta, ellei tietyn määräyksen välitön soveltaminen olisi luottamuksensuojan periaatteen vastaista.

58. Land Nordrhein-Westfalen väittää, että oikeussääntöjen soveltamista sellaiseen työsopimukseen, joka on tehty ennen kyseisten oikeussääntöjen voimaantuloa, on pidettävä lain taannehtivana soveltamisena. Koska sopimuksessa ei nimenomaisesti määrätä tällaisesta vaikutuksesta, 37 artiklan 1 kohtaa ei voida soveltaa pääasian oikeudenkäyntiin liittyvässä tilanteessa.

59. En yhdy tähän näkemykseen. Se, että oikeussääntöä sovelletaan sellaiseen määräaikaiseen työsopimukseen, jonka voimassaolo ei ole lopullisesti päättynyt oikeussäännön tullessa voimaan, ei merkitse lain taannehtivaa soveltamista; se merkitsee ainoastaan sitä, että kyseistä oikeussääntöä sovelletaan välittömästi sellaisten tilanteiden tuleviin vaikutuksiin, jotka ovat syntyneet lain nojalla sellaisena kuin se oli voimassa ennen muutosta.

60. Näkemystäni tukee asiassa Licata annettu tuomio. Kyseisen asian kantaja, talous- ja sosiaalikomitean määräaikainen työntekijä riitautti päätöksen, jolla komitea lyhensi ajanjaksoa, joksi hänet oli valittu henkilöstökomiteaan hänen tultuaan nimitetyksi vakituiseksi virkamieheksi. Kyseinen päätös oli tehty sellaisten - henkilöstökomitean edustavuutta koskevien - sääntöjen perusteella, jotka olivat tulleet voimaan vaalien jälkeen. Kantaja vetosi muun muassa siihen, että kyseisten sääntöjen soveltaminen oli ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että lainsäädännöllä ei ole taannehtivaa vaikutusta. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi kuitenkin näin: " - - lähtökohtaisesti lakeja, joilla muutetaan toista lakia, sovelletaan välittömästi vanhan lain voimassa ollessa syntyneiden tilanteiden tulevaisuudessa ilmeneviin vaikutuksiin. Näin ollen sillä, että [riidanalaisia sääntöjä] sovelletaan Licatan toimessaoloajan loppuosaan, ei loukata taannehtivuuskiellon periaatetta."

61. Periaatteesta, jonka mukaan lainsäädäntöä sovelletaan yleensä välittömästi, ilmenee siis, että 37 artiklan 1 kohdan olisi katsottava olevan sovellettavissa työsopimuksiin, jotka tehtiin ennen 1.2.1994 ja joiden oli määrä päättyä sen jälkeen. Tätä päätelmää tukee 37 artiklan 1 kohdalla tavoitellun päämäärän tärkeys. Periaate, jonka mukaan kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä, on yksi sopimuksen keskeisistä perustekijöistä, kuten useista sen määräyksistä ilmenee. On tosiaankin vaikeaa kuvitella jotain askelta, joka olisi merkityksellisempi sopimuksella tavoiteltujen yleisten päämäärien toteutumisen kannalta kuin se, että kansalaisuuteen perustuva syrjintä poistetaan kaikilla aloilla yhteisön kansalaisten ja Puolan kansalaisten väliltä. Työehtojen osalta yhdenvertainen kohtelu on lisäksi erityisen merkityksellistä, koska se vaikuttaa välittömästi sellaisten yhä useampien ihmisten elämään ja hyvinvointiin, jotka ovat muuttaneet laillisesti Puolasta yhteisön alueelle työskennelläkseen siellä.

62. Mielestäni ei ole myöskään pakottavia oikeusvarmuuteen liittyviä syitä, joiden vuoksi 37 artiklan 1 kohdan ajallista soveltamisalaa olisi rajoitettava nyt käsiteltävässä asiassa.

63. Ensinnäkään se, että sopimuksen 37 artiklan 1 kohdan mukainen yhdenvertaisen kohtelun periaate saattaa vaikuttaa olemassa oleviin sopimusjärjestelyihin, ei sellaisenaan ole oikeusvarmuuden periaatteen vastaista. Yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, että luottamuksensuojan periaatetta, joka on oikeusvarmuuden periaatteen yksi osatekijä, "ei voida ulottaa niin pitkälle, että sillä yleisesti estettäisiin uusien oikeussääntöjen soveltaminen sellaisten tilanteiden tuleviin vaikutuksiin, jotka syntyivät aikaisempien sääntöjen voimassa ollessa". Tämä toteamus pätee mielestäni sopimuksen 37 artiklan 1 kohdan kaltaiseen määräykseen, joka väistämättä muuttaa ennen sen voimaantuloa solmittujen työsopimusten piiriin kuuluvien työnantajien ja työntekijöiden oikeuksien ja velvoitteiden soveltamisalaa tai vaikuttaa siihen.

64. Tätä näkemystä saattaa tukea asiassa Dürbeck annettu tuomio. Kantaja väitti kyseisessä asiassa, että yhteisön toimenpiteellä, jolla oli välittömästi keskeytetty omenoiden tuonti yhteisöön, oli loukattu luottamuksensuojan periaatetta. Asiassa väitettiin, että kyseinen periaate merkitsi sitä, että muutos ei saanut vaikuttaa olemassa oleviin sopimuksiin, ja esti siten tuonnin keskeyttämisen soveltamisen taloudellisten toimijoiden jo tekemiin sopimuksiin. Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi tämän väitteen ensinnäkin sillä perusteella, että luottamuksensuojan periaate ei yleisesti estä uuden lainsäädännön soveltamista sellaisten tilanteiden tuleviin vaikutuksiin, jotka ovat syntyneet aikaisempien oikeussääntöjen voimassa ollessa, ja toiseksi jo allekirjoitettujen sopimusten vapauttaminen olisi merkinnyt sitä, että tuonnin keskeyttämisellä ei olisi ollut käytännön merkitystä.

65. Toiseksi sopimuksen 37 artiklan 1 kohdan soveltamisen ei voida missään tapauksessa katsoa loukkaavan kantajan perusteltua luottamusta. Kuten komissio huomauttaa, on muistettava, että sopimuspuolet, mukaan lukien Saksan liittotasavallan edustaja, allekirjoittivat sopimuksen 16.12.1991 eli noin 11 kuukautta aiemmin kuin Land Nordrhein-Westfalen teki määräaikaisen työsopimuksen Pokrzeptowicz-Meyerin kanssa. Jäsenvaltioiden, mukaan lukien Saksan osavaltioiden viranomaisten, voidaan mielestäni odottaa seuraavan kansainvälistä kehitystä ja näin ollen olevan tietoisia velvoitteista, joita syntyy niiden kansainvälisten sopimusten perusteella, joissa yhteisö on sopimuspuolena ja jotka Eurooppa-sopimusten tavoin ovat poliittisesti ja oikeudellisesti olennaisen tärkeitä yhteisölle kokonaisuutena arvioiden.

66. Lopuksi todettakoon, että yhteisöjen tuomioistuimelle ei ole esitetty nyt käsiteltävässä asiassa, että jäsenvaltioilla olisi edelleen valtuudet päättää yhtenä "kussakin jäsenvaltiossa sovellettavista edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä", mistä ajankohdasta lähtien puolalaiset työntekijät voivat vedota yhdenvertaista kohtelua koskevaan oikeuteen. Tällainen väite ei olisi mielestäni missään tapauksessa voinut menestyä. Kuten edellä on selitetty, 37 artiklan 1 kohdan viittaus "edellytyksiin ja yksityiskohtaisiin sääntöihin" on ymmärrettävä muistutukseksi siitä, että oikeus yhdenvertaiseen kohteluun työssä edellyttää sitä, että maahan saapumista ja maassa oleskelua koskevia kansallisia oikeussääntöjä noudatetaan. Mikäli tämän ilmaisun soveltamisalaa laajennettaisiin kattamaan 37 artiklan 1 kohdan ajalliset vaikutukset, sillä rajoitettaisiin kyseisen määräyksen tehoa, ja - sopimuksen 121 artiklan tarkoituksen ja oikeusvarmuuden periaatteen vastaisesti - sopimuksen eri määräykset tulisivat voimaan eri aikaan.

67. Tästä syystä katson, että sopimuksen 37 artiklan 1 kohtaa sovelletaan määräaikaisiin työsopimuksiin, jotka on tehty ennen kyseisen sopimuksen voimaantuloa 1.2.1994 ja joiden oli määrä päättyä sen jälkeen.

Ratkaisuehdotus

68. Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että yhteisöjen tuomioistuimen olisi vastattava Bundesarbeitsgerichtille seuraavasti:

(1) Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Puolan tasavallan välisestä assosioinnista tehdyn Eurooppa-sopimuksen 37 artiklan 1 kohdalla on välitön oikeusvaikutus, ja siihen voidaan vedota jäsenvaltioiden tuomioistuimissa oikeudenkäynneissä, joita käydään työnantajina toimivia viranomaisia vastaan.

(2) Se, että Puolan kansalaisiin sovelletaan sellaista kansallista oikeussääntöä, jonka mukaan vieraan kielen lehtorien virat voidaan täyttää määräaikaisin työsopimuksin, kun määräaikaisten työsopimusten tekeminen muista erityistehtävistä vastaavien opettajien kanssa on perusteltava tapauskohtaisesti objektiivisin perustein, on ristiriidassa sopimuksen 37 artiklan 1 kohdan kanssa.

(3) Sopimuksen 37 artiklan 1 kohtaa sovelletaan määräaikaisiin sopimuksiin, jotka on tehty ennen sopimuksen voimaantuloa 1.2.1994 ja joiden on ollut määrä päättyä sen jälkeen.