1. Yhteisön tavaramerkki - Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen - Merkit, joista tavaramerkki voi muodostua - Edellytys - Erottamiskyky - Arvioiminen ottamalla huomioon ne tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä on haettu
(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 4 artikla)
2. Yhteisön tavaramerkki - Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen - Ehdottomat hylkäysperusteet - Tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan käyttää osoittamaan tavaran ominaisuuksia - Sanamerkki Giroform
(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)
3. Yhteisön tavaramerkki - Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen - Tavaramerkin aikaisempi rekisteröinti joissain jäsenvaltioissa - Vaikutukset
4. Yhteisön tavaramerkki - Muutoksenhakumenettely - Kanne yhteisöjen tuomioistuimissa - Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa antaa määräyksiä virastolle
(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 6 kohta)
1. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 4 artiklan mukaan ratkaiseva tekijä sen suhteen, voiko merkki, joka voidaan esittää graafisesti, olla yhteisön tavaramerkki, on se, voidaanko tietyn yrityksen tavarat erottaa kyseisen merkin perusteella muiden yritysten tavaroista. Tästä johtuu, että merkin erottamiskykyä arvioitaessa on otettava huomioon ainoastaan ne tavarat ja palvelut, joita varten merkki halutaan rekisteröidä.
( ks. 18-19 kohta )
2. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan tavaramerkkejä, "jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia", ei rekisteröidä. Lainsäätäjän tarkoituksena on näin ollen ollut säätää, että tällaisten merkkien on jo luonteensa vuoksi katsottava olevan kykenemättömiä erottamaan jonkin yrityksen tavarat toisen yrityksen tavaroista.
Kun kyse on sanamerkin Giroform rekisteröimisestä tavaroille "paperi, pahvi ja niistä tehdyt tavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin; painotuotteet", kyseinen sanamerkki ei voi muodostaa yhteisön tavaramerkkiä, koska se antaa kuluttajalle suoraan tietoa tavaroiden käyttötarkoituksesta. Yhdessä käytettyinä sanat giro ja form merkitsevät nimittäin pankkialalla sellaista lomaketta tai painatetta, jota käytetään pankkisiirtoihin, joissa asiakkaan tililtä veloitetaan tietty rahamäärä. Se, että kyseistä tavaraa, jota varten rekisteröintiä on haettu, voidaan käyttää myös muunlaisten painotuotteiden valmistukseen, ei poista perustaa tältä päätelmältä. Lisäksi se, että merkki Giroform on isolla alkukirjaimella alkava yhdyssana, kun taas ilmaus "giro form" muodostuu kahdesta sanasta ja on englanniksi tavallisesti kirjoitettu pienillä kirjaimilla, ei ole sellainen seikka, jonka perusteella tätä merkkiä olisi pidettävä siinä määrin omaperäisenä, että yrityksen tavarat voitaisiin tämän merkin perusteella - kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena - erottaa muiden yritysten tavaroista.
( ks. 20-21 ja 24-25 kohta )
3. Kun sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) tutkii hakemusta merkin rekisteröimisestä yhteisön tavaramerkiksi, sitä ei sido se, että tälle merkille on myönnetty tavaramerkkirekisteröinti useissa jäsenvaltioissa. Kun otetaan huomioon yhteisön tavaramerkin yhtenäisen luonteen periaate, aikaisemmin jäsenvaltioissa suoritetut rekisteröinnit ovat seikka, joka voidaan ainoastaan ottaa huomioon yhteisön tavaramerkkiä rekisteröitäessä, ilman että se olisi ratkaiseva.
( ks. 26-27 kohta )
4. Kun yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta on haettu muutosta sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnan tekemään päätökseen, asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 6 kohdan mukaan viraston on toteutettava yhteisöjen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanosta johtuvat toimenpiteet. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä ei siis ole antaa virastolle täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä.
( ks. 33 kohta )