YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

16 päivänä tammikuuta 2001

Yhdistetyt asiat T-97/99 ja T-99/99

Michael Charnier ja Eoghan 0'Hannrachain

vastaan

Euroopan parlamentti

”Henkilöstö — Palkkaluokan A 1 virka — Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohta — Ilmoitus avoimesta virasta — Ilmeinen arviointivirhe — Harkintavallan väärinkäyttö”

Täydellinen teksti ranskankielellä   II-1

Aihe:

Kanteet, joissa yhtäältä vaaditaan kumoamaan parlamentin päätökset olla nimittämättä kantajia varainhoidon ja sen valvonnan pääosaston pääjohtajan virkaan ja päätös nimittää kyseiseen virkaan toinen hakija ja joissa toisaalta vaaditaan vahingonkorvausta.

Ratkaisu:

Kanteet hylätään. Asianosaiset velvoitetaan korvaamaan omat oikeudenkäyntikulunsa.

Tiivistelmä

1. Henkilöstö – Palvelukseen ottaminen – Palvelukseenottamismenettelyt – Siirtyminen henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesta menettelystä 29 artiklan 2 kohdan mukaiseen menettelyyn – Hyväksyttävyys – Nimittävän viranomaisen harkintavalta laajentaa valintamahdollisuuksiaan

   (Henkilöstösääntöjen 29 artikla)

2. Henkilöstö – Avoin virka – Hakijoiden ansioiden vertailu – Hallintoviranomaisen harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat – Palkkaluokan A 1 virka – Hakijoiden välillä tehty valinta – Yksikön etuun perustuva valinta

   (Henkilöstösääntöjen 29 artikla)

3. Henkilöstö – Kanne – Kanneperusteet – Harkintavallan väärinkäytön käsite

1.  Sanan ”voidaanko” käyttäminen henkilöstösääntöjen 29 artiklassa osoittaa selvästi, että nimittävän viranomaisen ei tarvitse välttämättä ryhtyä tässä artiklassa lueteltuihin toimenpiteisiin, joita ovat esimerkiksi toimielimen sisäinen ylennys tai siirto, vaan sen on vain jokaisessa tapauksessa tutkittava, voivatko toimenpiteet johtaa siihen, että mahdollisimman pätevä, tehokas ja luotettava henkilö nimitetään. Nimittävän viranomaisen ei näin ollen tarvitse välttämättä noudattaa annetussa järjestyksessä henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa lueteltuja eri menettelyvaiheita.

   Nimittävä viranomainen voi myös siirtyä palvelukseenottamismenettelystä, joka on aloitettu henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdan nojalla, tämän artiklan 2 kohdan mukaiseen menettelyyn, koska sen ei tarvitse jatkaa aloitettua menettelyä, vaan sillä on harkintavalta laajentaa valintamahdollisuuksiaan yksikön edun nimissä.

   Päätöstä henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdan mukaiseen menettelyyn ryhtymisestä ei jo aloitetussa menettelyssä tarvitse tehdä silloin, kun ilmoitus avoimesta virasta julkaistaan, eikä sitä edellytetä julkaistavan.

   (ks. 33-36 kohta)

   Viittaukset: yhdistetyt asiat 81/74-88/74, Marenco ym. v. komissio, 29.10.1975 (Kok. 1975, s. 1247, 21 ja 23 kohta); asia 289/81, Mavridis v. parlamentti, 19.5.1983 (Kok. 1983, s. 1731, 23 kohta); asia C-331/87, Exarchos v. parlamentti (Kok. 1989, s. 4185); asia T-38/89, Hochbaum v. komissio, 14.2.1990 (Kok. 1990, s. II-43, 15 kohta); yhdistetyt asiat T-18/92 ja T-68/92, Coussios v. komissio, 23.2.1994 (Kok. H. 1994, s. I-A-47 ja II-171, 98 kohta); asia T-586/93, Kotzonis v. ESK, 22.3.1995 (Kok. 1995, s. II-665,43 ja 44 kohta) ja asia T-118/95, Anacoreta Correia v. komissio. 11.6.1996 (Kok. H. 1996, s. I-A-283 ja II-835, 34 kohta).

2.  Nimittävällä viranomaisella on palkkaluokan A 1 täytettävän viran osalta laaja harkintavalta tällaisen vastuullisen viran hakijoiden ansioiden vertailemisessa ja yksikön edun arvioimisessa. Tätä harkintavaltaa ei voida saattaa kyseenalaiseksi, paitsi jos kysymyksessä on ilmeinen virhe. Nimittävällä viranomaisella on myös laillinen oikeus panna etusijalle toinen pätevistä hakijoista perustein, jotka liittyvät yksikön etuun.

   Valvonta, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen edellytetään tässä yhteydessä harjoittavan, ei tarkoita sitä, että se voisi ryhtyä itsenäisesti vertailemaan hakijoiden ansioita, eikä varsinkaan sitä, että se voisi omilla arvioinneillaan korvata nimittävän viranomaisen tekemät kyseisiä ansioita koskevat arvioinnit. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tarkistaa, että hallintoviranomainen on avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa olevat vaatimukset huomioon ottaen tietyn ehdokkaan nimittämisestä päättäessään pysyttäytynyt kohtuudessa ja että se ei ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti.

   (ks. 77-79 kohta)

   Viittaukset: em. asia Kotzonis v. ESK, 81 kohta ja em. asia Anacoreta Correia v. komissio, 75 kohta.

3.  Harkintavallan väärinkäytön käsitteellä on täsmällinen merkitys, jolla viitataan siihen, että hallintoviranomainen käyttää toimivaltaansa muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten toimivalta on sille myönnetty. Päätöstä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan siinä tapauksessa, että objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että päätös on tehty muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi.

   Parlamentin varapuhemiehen lausunto, josta ilmenee, että parlamentin puhemies halusi nimittää asianomaisen korkeaan virkaan ja että puhemies suunnitteli tässä tarkoituksessa puhemiehistön sisäisten poliittisten neuvottelujen järjestämistä, ei osoita sitä, että parlamentin puhemiehistö olisi tehnyt päätöksen tietyn hakijan nimittämisestä riidanalaiseen virkaan ennen henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamista, koska tässä lausunnossa ei kuitenkaan vahvisteta sitä, että puhemiehen ehdotus olisi toteutettu, eikä näin ollen myöskään sitä, että puhemiehistössä todella käytiin kyseiset neuvottelut.

   Myöskään lausunto, jossa parlamentin kvestori tyytyy selostamaan esityksiä, joita parlamentin jäsenet ovat hänelle tehneet ja joihin hän on nojautunut, ei riitä sen toteamiseksi, että päätös asianomaisen nimittämisestä tehtiin ennen puhemiehistön kokouksia, joiden jälkeen asianomainen nimitettiin välittömästi riidanalaiseen virkaan. Tämä lausunto, joka sisältää selonteon siitä, mitä kyseiselle kvestorille oli kerrottu ennen edellä mainittuja puhemiehistön kokouksia, sekä vahvistuksen hänen osallistumisestaan niihin, ei osoita, että puhemiehistön käyttämä nimittämismenettely oli virheellinen ja että puhemiehistön jäsenet olivat päättäneet asianomaisen nimittämisestä ennakolta. Menettelyn kulkua koskevat kuulopuheet eivät riitä osoittamaan, että puhemiehistö oli päättänyt asianomaisen nimittämisestä ennen henkilöstösääntöjen 29 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamista, koska se todella tutki kaikkien hakijoiden ansiot.

   (ks. 104, 109, lilja 112 kohta)

   Viittaukset: em. asia Anacoreta Correia v. komissio, 25 kohta ja yhdistetytasiat T-112/96 ja T-115/96, Séché v. komissio, 6.7.1999 (Kok. H. 1999, s. I-A-115 ja II-623, 139 kohta).