1. Ennakkoratkaisukysymykset - Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta - Rajat - Kysymyksen kohteen selvittäminen
(EY 234 artikla)
2. Ennakkoratkaisukysymykset - Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta - Rajat - Kysymys, jolla ei ilmiselvästi ole merkitystä
(EY 234 artikla)
3. Sijoittautumisvapaus - Pääomien vapaa liikkuvuus - Perustamissopimuksen määräykset - Soveltamisala - Kansallinen lainsäädäntö, jolla säännellään kiinteän omaisuuden hankkimista - Soveltamisalaan kuuluminen
(EY 44 artiklan 2 kohdan e alakohta; neuvoston direktiivin 88/361/ETY liite I)
4. Pääomien vapaa liikkuvuus - Kiinteän omaisuuden hankkimista koskevat rajoitukset - Järjestelmä, jossa kiinteän omaisuuden hankkiminen edellyttää ennakkoilmoitusta, on hyväksyttävä - Järjestelmää, jossa rakentamiskelpoisen kiinteistön hankkiminen edellyttää ennakkolupaa, ei voida hyväksyä
(EY 56 ja EY 60 artikla)
1. Vaikka yhteisöjen tuomioistuimella ei EY 234 artiklan mukaan ole toimivaltaa soveltaa yhteisön oikeussääntöä määrättyyn riitaan eikä se tästä syystä voi luonnehtia kansallisen oikeuden säännöstä tämän oikeussäännön kannalta, se voi kuitenkin tässä artiklassa määrätyn tuomioistuinten välisen yhteistyön mukaisesti ja asiakirjoista ilmenevien seikkojen perusteella esittää kansalliselle tuomioistuimelle sellaiset yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka voivat olla kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisiä sen arvioidessa tämän säännöksen vaikutuksia.
( ks. 22 kohta )
2. Se, että kaikki riidan tosiseikat ovat tapahtuneet vain yhden jäsenvaltion sisällä, ei merkitse, että yhteisöjen tuomioistuimelle tämän riidan yhteydessä esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin ei olisi tarpeen vastata. Yksinomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on nimittäin kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kansallisen tuomioistuimen esittämä pyyntö voidaan jättää tutkimatta vain, jos on ilmeistä, että tämän tuomioistuimen pyytämällä yhteisön oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen.
( ks. 24 ja 25 kohta )
3. Kansallisten toimenpiteiden, joilla maankäyttöä koskevista pakottavista syistä säännellään kiinteän omaisuuden hankkimista tarkoituksena kieltää vapaa-ajan asuntojen perustaminen tietyille alueille, on oltava niiden perustamissopimuksen määräysten mukaisia, jotka koskevat pääomien vapaata liikkuvuutta.
Ensinnäkin oikeus hankkia, käyttää ja luovuttaa kiinteää omaisuutta toisessa jäsenvaltiossa täydentää välttämättömällä tavalla sijoittautumisvapautta EY 44 artiklan 2 kohdan e alakohdasta ilmenevällä tavalla, ja tämän oikeuden käyttäminen synnyttää pääomanliikkeitä.
Toiseksi pääomanliikkeisiin kuuluvat ne toimenpiteet, joilla henkilöt, jotka eivät asu kyseessä olevassa jäsenvaltiossa, tekevät sinne kiinteistösijoituksia, kuten perustamissopimuksen 67 artiklan [joka on kumottu Amsterdamin sopimuksella] täytäntöönpanosta annetun direktiivin 88/361/ETY liitteessä I olevasta pääomanliikkeiden nimikkeistöstä ilmenee; kyseinen nimikkeistö on säilyttänyt pääomanliikkeiden käsitteen määrittämistä koskevan ohjeellisen arvonsa.
( ks. 28-30 kohta )
4. EY 56-60 artiklan vastaisena ei ole pidettävä vuoden 1997 Salzburger Grundverkehrsgesetzillä (kiinteän omaisuuden luovutuksesta annettu Salzburgin osavaltion laki, SGVG) luodussa kiinteän omaisuuden hankintaa koskevassa järjestelmässä säädetyn kaltaista ennakkoilmoitusta koskevaa menettelyä, jossa kiinteän omaisuuden hankkiminen edellyttää ilmoitusta, jossa omistusoikeuden saaja vakuuttaa, että hän on itävaltalainen tai muun jäsenvaltion kansalainen ja että hän aikoo käyttää kiinteistöä pääasiallisena asuntonaan tai ammattitoimintaan.
Vaikka kyseinen toimenpide rajoittaa jo tarkoituksensa vuoksi pääomien vapaata liikkuvuutta, tällainen rajoitus voidaan kuitenkin hyväksyä, jos - kuten esillä olevassa järjestelmässä - kansallisilla oikeussäännöillä pyritään syrjimättömällä tavalla yleisen edun mukaiseen päämäärään ja jos ne ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia eli jos muilla, vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä ei voida päästä samaan lopputulokseen.
Ensimmäisen edellytyksen osalta rajoituksia, jotka koskevat vapaa-ajan asuntojen perustamista määrätyllä maantieteellisellä alueella ja joita jäsenvaltio asettaa maankäyttöä koskevin perustein tiettyjen alueiden pitämiseksi pysyvästi asuttuina ja taloudellisesti toimeliaina turismista riippumatta, voidaan pitää päämäärältään yleisen edun mukaisina toimenpiteinä. Tätä päätelmää ainoastaan vahvistavat sellaiset muut syyt, jotka voivat olla samojen toimenpiteiden toteuttamisen taustalla, kuten ympäristönsuojeluun liittyvät syyt. Lisäksi SGVG:n säännöksistä ilmenee, että niillä ei luoda erilaista kohtelua itävaltalaisten omistusoikeuden saajien ja muissa jäsenvaltioissa asuvien sellaisten henkilöiden välille, jotka käyttävät perustamissopimuksessa taattuja vapauksia.
Toisen edellytyksen osalta maankäyttöä koskevin perustein asetettu rakentamiskelpoisten kiinteistöjen hankintaa edeltävää ennakkoilmoitusta koskeva edellytys, johon on liitetty seuraamuksia koskeva mahdollisuus siltä varalta, että annettua ilmoitusta rikotaan, on yhteisön oikeuden mukainen. SGVG:llä luotu menettely on periaatteeltaan ennen kaikkea ilmoitusmenettely. Ennakkoilmoitusta koskevalla vähimmäisvaatimuksella on se etu, että se merkitsee omistusoikeuden saajan kannalta tiettyä oikeusvarmuutta jälkikäteisiin valvontatapoihin verrattuna. Lisäksi voidaan ajatella, että ennakkoon toteutettava tutkinta on omiaan ehkäisemään tiettyjä vaikeasti korjattavia vahinkoja, joita rakennushankkeiden nopea toteuttaminen voi aiheuttaa. Ennakkoilmoitusta koskevaa muodollisuutta voidaan pitää menettelynä, joka täydentää rikosoikeudellisia seuraamuksia ja kaupan pätemättömäksi toteamista koskevaa kannetta, jonka hallintoviranomainen voi nostaa kansallisessa tuomioistuimessa. Näin ollen SGVG:llä luodun menettelyn tätä osaa voidaan pitää yhteisön oikeuden mukaisena.
Sitä vastoin EY 56-60 artiklan vastaisena on pidettävä kyseisessä järjestelmässä säädetyn kaltaista ennakkolupaa koskevaa menettelyä, jossa kiinteän omaisuuden hankkiminen edellyttää ennakkolupaa silloin, kun toimivaltainen viranomainen ei ole antanut ilmoituksen perusteella todistusta.
Ennakkolupaa koskevasta vaatimuksesta aiheutuvat pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitukset voidaan estää riittävällä ilmoitusjärjestelmällä haittaamatta kuitenkaan niiden tavoitteiden tehokasta toteutumista, joihin tällä sääntelyllä pyritään.
( ks. 32-37 ja 40 kohta sekä tuomiolauselma )