61999J0212

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Yhdenvertainen kohtelu - Työsuhteen ehdot - Tiettyjen valtion yliopistojen hallinnollinen ja sopimusoikeudellinen käytäntö, jonka perusteella entisille vieraan kielen lehtoreille ei tunnusteta näiden saavuttamia oikeuksia - Syrjintä - Syrjintää ei voida hyväksyä

(EY:n perustamissopimuksen 48 artikla (josta on muutettuna tullut EY 39 artikla))

$$Yhdenvertaisen kohtelun periaate, josta perustamissopimuksen 48 artikla (josta on muutettuna tullut EY 39 artikla) on erityinen ilmaus, ei kiellä pelkästään kansalaisuuteen perustuvaa ilmeistä syrjintää, vaan myös kaikki piilevät syrjinnän muodot, jolloin soveltamalla muita erotteluperusteita tosiasiallisesti päädytään samaan lopputulokseen.

Jäsenvaltion tiettyjen valtion yliopistojen hallinnolliset ja sopimusoikeudelliset käytännöt, joiden mukaan entisille vieraan kielen lehtoreille, joista on tullut kyseistä kieltä äidinkielenään puhuvia kielten alan asiantuntijoita, ei tunnusteta näiden saavuttamia oikeuksia, vaikka nämä oikeudet tunnustetaan kaikille kotimaisille työntekijöille, voi johtaa syrjiviin tilanteisiin. Koska kyseessä oleva jäsenvaltio ei ole tunnustanut kyseisille lehtoreille näiden saavuttamia oikeuksia, se ei näin ollen ole noudattanut perustamissopimuksen 48 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

( ks. 24, 31 ja 36 kohta sekä tuomiolauselma )

Asiassa C-212/99,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään P. J. Kuijper ja E. Traversa, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

jota tukee

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään J. E. Collins, avustajanaan barrister C. Lewis, prosessiosoite Luxemburgissa,

väliintulijana,

vastaan

Italian tasavalta, asiamiehenään U. Leanza, avustajanaan avvocato dello Stato G. Aiello, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Italian tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 39 artikla) mukaisia velvoitteitaan, koska tietyt valtion yliopistot ovat omaksuneet hallinnollisen ja sopimusoikeudellisen käytännön, jonka perusteella entisille vieraan kielen lehtoreille ei tunnusteta näiden saavuttamia oikeuksia, vaikka nämä oikeudet tunnustetaan kaikille kotimaisille työntekijöille,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Gulmann sekä tuomarit J.-P. Puissochet, F. Macken, N. Colneric ja J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: L. A. Geelhoed,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan asianosaisten 11.1.2001 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 20.3.2001 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY 226 artiklan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.6.1999 ja jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Italian tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 39 artikla) mukaisia velvoitteitaan, koska tietyt valtion yliopistot ovat omaksuneet hallinnollisen ja sopimusoikeudellisen käytännön, jonka perusteella entisille vieraan kielen lehtoreille ei tunnusteta näiden saavuttamia oikeuksia, vaikka nämä oikeudet tunnustetaan kaikille kotimaisille työntekijöille.

2 Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti hyväksyi 16.12.1999 antamallaan määräyksellä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

Asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö

3 Asiassa 33/88, Allué ja Coonan (Kok. 1989, s. 1591) sekä yhdistetyissä asioissa C-259/91, C-331/91 ja C-332/91, Allué ym. (Kok. 1989, s. I-4309), 30.5.1989 annettujen tuomioiden ja sen jälkeen, kun komissio oli aloittanut EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan (josta on tullut EY 226 artikla) nojalla ensimmäisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn (nro 92/4660), Italian tasavalta antoi 21.6.1995 lain nro 236 (GURI nro 143, 21.6.1995, s. 9; jäljempänä laki nro 236), jolla oli tarkoitus uudistaa vieraiden kielten opetus Italian yliopistoissa.

4 Laissa nro 236 säädetään seuraavista neljästä keskeisestä seikasta:

a) vieraan kielen lehtorin toimi lakkautetaan ja korvataan "kyseistä kieltä äidinkielenään puhuvan kielten alan asiantuntijan" toimella (jäljempänä kielten alan asiantuntija)

b) yliopistot palkkaavat kielten alan asiantuntijat yksityisoikeudellisten työsopimusten perusteella (eivätkä enää itsenäisen ammatinharjoittajan sopimuksen perusteella), jotka ovat yleensä toistaiseksi voimassa ja poikkeuksellisesti tilapäisten tarpeiden täyttämiseksi määräajan

c) kielten alan asiantuntijoiden työhönotto perustuu julkiseen valintamenettelyyn, jonka yksityiskohdista yliopistot päättävät omien sääntöjensä mukaisesti

d) aikaisemmin vieraan kielen lehtoreina toimineet ovat työhönotossa etusijalla ja säilyttävät lain nro 236 4 §:n 3 momentin nojalla aikaisemmissa työsuhteissaan saavuttamansa oikeudet.

5 Italian yliopistojen itsehallinto-oikeus huomioon ottaen kielten alan asiantuntijoiden oikeudellista asemaa säännellään tällä hetkellä seuraavissa laeissa ja sopimuksissa:

a) laki nro 236 ja yleisemmin määräaikaisista työsopimuksista 18.4.1962 annettu laki nro 230 (jäljempänä laki nro 230), jonka 2 §:ssä säädetään, että "jos työsuhde jatkuu alun perin sovitun tai myöhemmin jatketun sopimuksen päättymispäivän jälkeen, työsopimusta pidetään toistaiseksi voimassa olevana siitä päivästä lähtien, jona työntekijä otettiin ensimmäisen kerran työhön"

b) yliopistoja koskeva työehtosopimus (Contratto collettivo di lavoro del comparto dell'Università)

c) kunkin yliopiston oma työehtosopimus (Contratto collettivo d'Ateneo)

d) kunkin yliopiston ja kielten alan asiantuntijoiden välillä tehty erillinen työsopimus.

Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely

6 Lain nro 236 voimaantulon jälkeen useat entiset vieraan kielen lehtorit kantelivat komissiolle väittäen, että Italian yliopistot olivat syrjineet heitä uudella lailla käyttöön otettuun järjestelmään siirryttäessä.

7 Komissio aloitti näiden kantelujen perusteella Italian tasavaltaa vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn osoittaen sille 23.12.1996 virallisen huomautuksen. Italian hallitus vastasi siihen 12.3.1997 päivätyllä kirjeellään.

8 Komissio ei ollut tyytyväinen Italian tasavallan vastaukseen, minkä vuoksi se antoi 16.5.1997 perustellun lausunnon. Italian viranomaisten esitettyä 21.8.1997 antamassaan vastauksessa selityksiä ja tietoja komissio osoitti 9.7.1998 päivätyllä kirjeellään Italian hallitukselle lisätietoja koskevan pyynnön, jotta se voisi selventää ja täsmentää väitettään, joka koskee tietyissä Italian yliopistoissa vieraan kielen lehtorina ennen vuotta 1995 työskennelleiden kielten alan asiantuntijoiden saavuttamien oikeuksien tunnustamatta jättämistä.

9 Komissio antoi 28.1.1999 edellistä perusteltua lausuntoa täydentävän lausunnon Italian viranomaisten 11.8. ja 11.12.1998 antamien vastausten seurauksena ja kehotti Italian tasavaltaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet kuukauden kuluessa lausunnon tiedoksiannosta.

10 Komissio katsoi, että perustamissopimusta rikottiin edelleen, minkä vuoksi se päätti nostaa yhteisöjen tuomioistuimessa nyt esillä olevan kanteen.

Pääasia

11 Komission mukaan Basilicatan, Milanon, Palermon, Pisan ja Rooman La Sapienzan yliopistoissa ja Istituto Universitario Orientale di Napolissa (Italia) kielten alan asiantuntijoiden palkkauksessa ja sosiaaliturvajärjestelmässä ei lueta hyväksi heidän palvelusvuosiaan vieraan kielen lehtorina ennen lain nro 236 voimaantuloa.

12 Komissio väittää, että näiden yliopistojen työehtosopimuksissa ja yksittäisissä työsopimuksissa ei ole määrätty kunkin entisen lehtorin saavuttamien oikeuksien tunnustamisesta tämän erityiseen yksilölliseen ammattikokemukseen nähden.

a) Basilicatan yliopistossa aiemmin vieraan kielen lehtorina toimineet kielten alan asiantuntijat saavat samaa palkkaa kuin äskettäin työhön otetut kielten alan asiantuntijat. Jos tämä palkka on kansallisessa työehtosopimuksessa sovittua palkkaa suurempi, se ei komission mukaan merkitse sitä, että yliopisto olisi ottanut asianmukaisesti huomioon kunkin entisen lehtorin yksilöllisen kokemuksen.

b) Milanon yliopistossa yhdessäkään yliopiston työehtosopimuksen määräyksessä ei mainita saavutettuja oikeuksia, eikä entisten lehtorien palkkaus vaihtele palvelusvuosien määrän mukaan.

c) Istituto Universitario Orientale di Napoli on tehnyt toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia entisten lehtorien kanssa vasta vuodesta 1996. Samalla näiden palkkaa on pienennetty, sillä vaikka vuosittainen kokonaispalkka on noussut, kielten alan asiantuntijoiden vuosittainen työtuntimäärä on lähes kolminkertaistunut.

d) Palermon yliopisto on palkannut entisiä lehtoreita ilman, että heidän palvelusvuosiaan olisi otettu huomioon työsuhteen ehtoja määritettäessä. Tämän vuoksi 38 kielten alan asiantuntijaa on riitauttanut työtuomioistuimessa yliopiston esittämän palkkatason.

e) Pisan yliopistossa tilanne on täysin sama kuin Basilicatan yliopistossa, sillä entisten lehtorien ja äskettäin työhön otettujen kielten alan asiantuntijoiden työsopimuksissa on sovittu samasta palkasta.

f) Rooman La Sapienzan yliopistossa sovellettavaan työehtosopimukseen ei sisälly määräystä saavutettujen oikeuksien säilyttämisestä. Kyseinen yliopisto on näin ollen soveltanut Pisan ja Basilicatan yliopistojen tavoin samaa peruspalkkausta entisiin lehtoreihin ja äskettäin työhön otettuihin kielten alan asiantuntijoihin.

13 Komissio väittää, että pelkästään se, että joidenkin kielten alan asiantuntijoiden saama palkka on suurempi kuin aikaisemmin heidän toimiessaan vieraan kielen lehtoreina tai suurempi kuin äskettäin työhön otetuilla kielten alan asiantuntijoilla, ei yksinään osoita, että heidän ammattikokemuksensa olisi otettu huomioon.

14 Komission mukaan kyse on syrjinnästä niin kauan kuin kyseisten yliopistojen työehtosopimuksissa ja työsopimuksissa ei ole määräystä saavutettujen oikeuksien tunnustamisesta kullekin entiselle lehtorille tälle ennen kielten alan asiantuntijaksi palkkaamistaan kertyneen erityisen yksilöllisen ammattikokemuksen perusteella.

15 Komissio katsoo, että Italian tasavalta on syyllistynyt perustamissopimuksen 48 artiklassa kiellettyyn kansalaisuuteen perustuvaan syrjintään. Tämä johtopäätös perustuu ensinnäkin toteamukseen, jonka mukaan nämä yliopistot eivät ole tunnustaneet kielten alan asiantuntijoihin sovellettavissa työehtosopimuksissa ja työsopimuksissa heidän aikaisempia palvelusvuosiaan vieraan kielen lehtorina lain nro 236 4 §:n 3 momentin säännöksestä huolimatta, ja toiseksi siihen, että kaikkiin kotimaisiin työntekijöihin, joihin työsuhdetta sääntelee yksityisoikeudellinen työsopimus, sovellettavassa laissa nro 230 säädetään, että väärinkäyttötilanteessa eli silloin, jos työsuhde jatkuu alun perin sovitun päättymispäivän jälkeen, määräaikainen työsopimus muuttuu automaattisesti toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi "siitä päivästä lähtien, jona työntekijä otettiin ensimmäisen kerran työhön".

16 Italian hallitus väittää kirjelmissään ensinnäkin, että entisten vieraan kielen lehtorien saavuttamat oikeudet on tunnustettu kyseisissä yliopistoissa, koska heidän palkkauksensa on äskettäin työhön otettujen kielten alan asiantuntijoiden palkkausta parempi.

17 Tämän jälkeen Italian hallitus huomauttaa, että komission viittauksella lakiin nro 230, jota se pitää vertailukohtana arvioidessaan entisten lehtorien syrjivää kohtelua, ei ole merkitystä.

18 Toisin kuin määräaikaisista työsopimuksista annetussa laissa nro 230, jota sovelletaan kaikkiin kotimaisiin työntekijöihin, laissa nro 236 ei säädetä entisten vieraan kielen lehtorien työsuhteiden automaattisesta muuttumisesta, sillä nämä lehtorit voivat hoitaa uusia kielten alan asiantuntijoiden toimia vain valintakokeet läpäistyään.

19 Italian hallitus väittää, että kysymys saavutettujen oikeuksien tunnustamisesta on ratkaistava sopimusoikeudellisin perustein. Julkisoikeudelliset laitokset eivät näin ollen voi ratkaista tätä kysymystä yksipuolisesti eikä sitä suuremmalla syyllä voida ratkaista komission esittämällä tavalla.

20 Italian hallituksen mukaan komissio on esittänyt kunkin kielten alan asiantuntijan saavuttamien oikeuksien tosiasiallista tunnustamista ehdottamalla "peruspalkkaa suuremman palkan maksamista siltä osin kuin kyse on erityistä palkanlisää edellyttävästä toimesta - - tai - - lehtorina kertyneisiin palvelusvuosiin suhteutetun kertakaikkisen summan maksamista palkkasaatavina", vaikka todellisuudessa tällaiset lainsäädännölliset ratkaisut kuuluvat kunkin jäsenvaltion yksinomaiseen toimivaltaan.

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

21 Aluksi on todettava, että kun yksityisoikeudellisessa työsuhteessa olevan työntekijän määräaikainen työsopimus muutetaan lain nro 230 nojalla toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi, kaikki hänen saavuttamansa oikeudet taataan siitä lähtien, kun hänet otettiin ensimmäisen kerran työhön. Tämä vaikuttaa paitsi palkankorotuksiin myös palvelusvuosien määrään sekä työnantajan maksamiin sosiaaliturvamaksuihin.

22 Näin ollen silloin, kun vieraan kielen lehtorin, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen ja jolla on määräaikainen työsopimus, työsopimus korvataan toistaiseksi voimassa olevalla, niin ikään yksityisoikeudellisella työsopimuksella, Italian viranomaisten on varmistettava, että hän säilyttää kaikki jo ensimmäisestä työhönotostaan lähtien saavuttamansa oikeudet, sillä muutoin kysymys on perustamissopimuksen 48 artiklan vastaisesta kansalaisuuteen perustuvasta syrjinnästä.

23 Kuten yhteisöjen tuomioistuin katsoi edellä mainitussa asiassa Allué ja Coonan antamansa tuomion 12 kohdassa, se että vain 25 prosenttia vieraan kielen lehtoreista on Italian kansalaisia, johtaa siihen, että lehtorien osalta toteutettu toimenpide kohdistuu lähinnä muiden jäsenvaltioiden kansalaisia oleviin työntekijöihin ja voi näin ollen oikeuttamisperusteiden puuttuessa merkitä välillistä syrjintää.

24 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate, josta perustamissopimuksen 48 artikla on erityinen ilmaus, ei kiellä pelkästään kansalaisuuteen perustuvaa ilmeistä syrjintää, vaan myös kaikki piilevät syrjinnän muodot, jolloin soveltamalla muita erotteluperusteita tosiasiallisesti päädytään samaan lopputulokseen (ks. erityisesti asia 41/84, Pinna, tuomio 15.1.1986, Kok. 1986, s. 1, 23 kohta; ja asia C-237/94, O'Flynn, tuomio 23.5.1996, Kok. 1996, s. I-2617, 17 kohta).

25 Tästä seuraa, että lakia nro 230, jota sovelletaan kaikkiin niihin kotimaisiin työntekijöihin, joiden työsuhteesta määrätään yksityisoikeudellisessa sopimuksessa, on pidettävä vertailukohtana tarkistettaessa, vastaako vieraan kielen lehtorina toimineisiin henkilöihin sovellettava uusi järjestelmä kotimaisiin työntekijöihin sovellettavaa järjestelmää vai johtaako se sitä vastoin näiden henkilöiden heikompaan suojaan.

26 Yhteisöjen tuomioistuin katsoi tältä osin edellä mainitussa asiassa Allué ja Coonan antamansa tuomion 19 kohdassa, että kansallinen lainsäännös, jossa rajoitettiin yliopistojen ja vieraan kielen lehtorien välisen työsuhteen kestoa, oli yhteisön oikeuden vastainen, jos tällaista rajoitusta ei periaatteessa ollut muiden työntekijöiden osalta. Yhteisöjen tuomioistuin vastasi siinä Pretura unificata di Venezian (Italia) kysymykseen siitä, oliko tällainen pelkästään lehtoreihin sovellettava toimenpide yhteensopiva perustamissopimuksen 48 artiklan kanssa, "kun lähtökohtaisesti muille valtion työntekijöille on taattu työsuhteen jatkuvuus 18.4.1962 annetun lain nro 230 nojalla". Yhdessä samansisältöisessä kysymyksessä, johon yhteisöjen tuomioistuin vastasi edellä mainitussa asiassa Allué ym. antamassaan tuomiossa, viitattiin myös lakiin nro 230.

27 Sekä kansalliset tuomioistuimet että yhteisöjen tuomioistuin ovat siten käyttäneet lakia nro 230 vertailukohtana tutkiessaan, merkitsikö vieraan kielen lehtorin ammatillinen asema syrjintää kotimaisiin työntekijöihin nähden.

28 Italian hallituksen väitteeseen siitä, ettei viittauksella lakiin nro 230 olisi merkitystä, koska siinä säädetään sopimusten automaattisesta muuttumisesta päinvastoin kuin lain nro 236 mukaisessa järjestelmässä, jossa entiset vieraan kielen lehtorit valitaan uudessa julkisessa valintamenettelyssä, on vastattava, että merkitystä on annettava pikemminkin näiden kahden lakisääteisen järjestelmän olennaiselle sisällölle ja tavoitteille kuin niiden muodolle ja yksityiskohdille. Ainoastaan tutkimalla näiden lakisääteisten järjestelmien olennaista sisältöä, eikä niiden muotoa, voidaan havaita, johtaako niiden tosiasiallinen soveltaminen toisiinsa rinnastettavissa oikeudellisissa asemissa oleviin eri työntekijäryhmiin tilanteisiin, jotka ovat kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon perusperiaatteen mukaisia vai sitä vastoin tämän periaatteen vastaisia.

29 Molemmissa edellä mainituissa laeissa säädetään työntekijöiden työhistorian huomioon ottamiseksi määräaikaisten työsopimusten korvaamisesta toistaiseksi voimassa olevilla työsopimuksilla siten, että samalla taataan aikaisemmissa työsuhteissa saavutettujen oikeuksien säilyminen.

30 Näin ollen, jos lain nro 230 nojalla työntekijöiden työsuhteen ehdot määritetään uudessa järjestelmässä palkankorotusten, palvelusajan ja työnantajan maksamien sosiaaliturvamaksujen osalta siitä päivästä lähtien, jona työntekijä otettiin ensimmäisen kerran työhön, myös entisten vieraan kielen lehtorien, joista on tullut kielten alan asiantuntijoita, työsuhteen ehdot on määritettävä vastaavasti uudessa järjestelmässä siitä päivästä lähtien, jona heidät otettiin ensimmäisen kerran työhön.

31 Kansallisen lainsäädännön tarkastelu tosin osoittaa, että lain nro 236 4 §:n kolmannessa momentissa säädetään nimenomaisesti, että entiset vieraan kielen lehtorit säilyttävät aikaisemmissa työsuhteissaan saavuttamansa oikeudet. Tiettyjen Italian valtion yliopistojen hallinnollisten ja sopimusoikeudellisten käytäntöjen arvioinnin perusteella voidaan kuitenkin katsoa syrjintää esiintyvän.

32 Basilicatan ja Rooman La Sapienzan yliopistoissa entiset vieraan kielen lehtorit, joista on tullut kielten alan asiantuntijoita, ja äskettäin työhön otetut kielten alan asiantuntijat saavat samaa palkkaa, joten entisten lehtorien hankkimaa kokemusta ei ole otettu huomioon. Milanon ja Palermon yliopistoissa ja 27.7.1994 tehdystä päätöksestä lähtien myös Pisan yliopistossa entiset lehtorit, joista on tullut kielten alan asiantuntijoita, on kaikki luokiteltu samalle palkkatasolle palvelusvuosien määrästä riippumatta. Palermon yliopiston 38 entistä lehtoria on riitauttanut tämän palkkatason työtuomioistuimessa, joka on hyväksynyt heidän vaatimuksensa. Vaikka Istituto Universitario Orientale di Napolin entisten lehtorien palkka on noussut, myös vuosittainen työtuntimäärä on lisääntynyt, minkä vuoksi heidän tuntipalkkansa on pienentynyt.

33 Pitää paikkansa, että Istituto Universitario Orientale di Napolissa on 14.7.1999 tehdystä päätöksestä lähtien vahvistettu kielten alan asiantuntijoiksi tulleille entisille lehtoreille kolmenlaisia ikälisiä ja että Basilicatan, Palermon ja Rooman La Sapienzan yliopistojen viranomaiset ovat vakuuttaneet haluavansa ratkaista entisten lehtorien saavutettuja oikeuksia koskevan kysymyksen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on kuitenkin otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä (ks. mm. asia C-166/97, komissio v. Ranska, tuomio 18.3.1999, Kok. 1999, s. I-1719, 18 kohta ja asia C-219/99, komissio v. Ranska, tuomio 14.2.2001, Kok. 2001, s. I-1093, 7 kohta. Nyt esillä olevassa asiassa komissio asetti 28.1.1999 antamassaan täydentävässä perustellussa lausunnossa sen noudattamiselle kuukauden määräajan lausunnon tiedoksiannosta laskettuna.

34 Huomattakoon vielä, että kuten yhteisöjen tuomioistuin on useaan kertaan todennut, jäsenvaltio ei voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole noudattanut yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteitaan (ks. vastaavasti em. asia komissio v. Ranska, tuomio 18.3.1999, 13 kohta ja asia C-83/00, komissio v. Alankomaat, tuomio 15.3.2001, Kok. 2001, s. I-2351, 10 kohta.

35 Näin ollen on hylättävä Italian hallituksen perustelu, jonka mukaan saavutettujen oikeuksien tunnustaminen on tyypillisesti sopimusoikeudellinen kysymys, minkä vuoksi kyseiset julkisoikeudelliset laitokset eivät voisi ratkaista sitä yksipuolisesti. Sitä suuremmalla syyllä on hylättävä myös kyseisen hallituksen väite, jonka mukaan entisiä vieraan kielen lehtoreita koskevaa oikeudellista järjestelmää ei olisi lopullisesti vahvistettu Italian yliopistojärjestelmän erityispiirteiden vuoksi.

36 Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut perustamissopimuksen 48 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole tunnustanut entisille vieraan kielen lehtoreille, joista on tullut kielten alan asiantuntijoita, näiden saavuttamia oikeuksia, vaikka nämä oikeudet tunnustetaan kaikille kotimaisille työntekijöille.

Oikeudenkäyntikulut

37 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista ja Italian tasavalta on hävinnyt asian, viimeksi mainittu on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Yhdistynyt kuningaskunta, joka on asiassa väliintulijana, vastaa työjärjestyksen 69 artiklan 4 kohdan mukaisesti omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Italian tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 39 artikla) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole tunnustanut entisille vieraan kielen lehtoreille, joista on tullut kielten alan asiantuntijoita, näiden saavuttamia oikeuksia, vaikka nämä oikeudet tunnustetaan kaikille kotimaisille työntekijöille.

2) Italian tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3) Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.