61999C0384

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus Jacobs 15 päivänä kesäkuuta 2000. - Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Belgian kuningaskunta. - Jäsenyysvelvoitteiden laiminlyönti - Televiestintä - Verkkojen yhteenliittäminen - Palvelujen yhteentoimivuus - Yleispalvelun tarjoaminen. - Asia C-384/99.

Oikeustapauskokoelma 2000 sivu I-10633


Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset


1 Käsiteltävänä olevassa EY 226 artiklan nojalla nostetussa kanteessa komissio vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole pannut täytäntöön televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi 30 päivänä kesäkuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/33/EY (jäljempänä direktiivi)(1) 5 artiklaa luettuna yhdessä liitteen I ja III kanssa.

2 Direktiivin 23 artiklan 1 kohdan mukaan "jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 31 päivään joulukuuta 1997 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä".

3 Belgian hallitus ilmoitti 13.1.1998 päivätyllä kirjeellä komissiolle 19.12.1997 annetun lain, jolla muutettiin 21.3.1991 annetun lain säännöksiä direktiivi huomioon ottaen. Komissio katsoi tutkittuaan näiden lakien säännöksiä, ettei Belgian kuningaskunta ollut pannut asianmukaisesti täytäntöön direktiivin 5 artiklaa, ja se kehotti 24.8.1998 virallisella huomautuksella Belgian hallitusta esittämään huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa. Belgian hallitus totesi 23.11.1998 antamassaan vastauksessa antavansa lähiaikoina joukon säännöksiä, jotta direktiivi voitaisiin saattaa lopullisesti osaksi Belgian oikeusjärjestystä. Vastaus ei tyydyttänyt komissiota, joten se lähetti 9.3.1999 Belgian hallitukselle perustellun lausunnon, jossa se kehotti tätä toteuttamaan lausunnon noudattamisen edellyttämät toimenpiteet. Koska Belgian hallitus ei toteuttanut näitä toimenpiteitä määräajassa, komissio nosti 8.10.1999 nyt käsiteltävänä olevan kanteen.

4 Komissio väittää kanteessaan, että Belgian laki on ristiriidassa direktiivin kanssa kolmelta eri osin:

i) Eräiden sanomalehtien ja aikakauslehtien sekä Belga-nimisen uutistoimiston osalta noudatettiin erityisiä yhteenliittämismaksuja, jotka rahoitettiin yleisiä telepalveluja Belgiassa tarjoavan organisaation (Belgacom) muiden asiakkaiden suorittamin maksuin. Tämä oli ristiriidassa direktiivin 5 artiklan ja liitteen I kanssa, joiden mukaan "erityisehdoin välitettäviä palveluita" voidaan tarjota vain "vammaisille tai henkilöille, joilla on sosiaalisia erityistarpeita".

ii) Menetelmä, jonka mukaisesti televerkkoja ylläpitävien organisaatioiden maksettavaksi kuuluva osa yleispalveluvelvoitteiden nettokustannuksista (näistä kustannuksista vastasi Belgacom) laskettiin, ei ollut direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa vahvistetun avoimuuden vaatimuksen mukainen. Belgian hallitus ei tarkemmin sanoen ollut antanut, julkaissut tai ilmoittanut komissiolle sellaista säännöstä, jossa olisi määritetty yleispalveluvelvoitteiden nettokustannusten laskentamenetelmä ja organisaatioilta perittävien maksujen laskentaperuste.

iii) Yleispalveluvelvoitteiden nettokustannusten laskentamenetelmä, sellaisena kuin se on esitetty Belgian lainsäädännössä hyvin ylimalkaisesti, oli virheellinen. Siinä ei otettu muun muassa huomioon yleispalvelua tarjoavalle organisaatiolle mahdollisesti koituvaa markkinaetua, kuten direktiivin 5 artiklan 4 kohdassa edellytetään. Siinä ei otettu myöskään huomioon kaikkia direktiivin liitteessä III vahvistettuja laskentaperiaatteita.

5 Belgian hallitus ei kiistä, etteikö se olisi jättänyt panematta direktiiviä täytäntöön 23 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa.

6 Se toteaa kuitenkin komission ensimmäisen väitteen osalta antaneensa 3.12.1999 lakiesityksen (projet de loi), jossa säädetään pääosin, että eräiden sanoma- ja aikakauslehtien sekä Belgan osalta noudatettavia erityismaksuja ei rahoiteta enää muiden organisaatioiden suorittamin maksuin. Erityismaksut riippuvat vastedes sellaisista yleishyödyllisistä tehtävistä (missions d'intérêt général), jotka yleispalvelujen tarjoajalle (Belgacom) on asetettu ja jotka rahoitetaan Belgian valtion avustuksin.

7 Toisen ja kolmannen väitteen osalta Belgian hallitus toteaa antaneensa 23.12.1999 säädöksen, jolla muutettiin 21.3.1919 annetun lain liitteen 2 1 ja 4 §:ää. Muutetuissa säännöksissä vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt yleispalveluvelvoitteiden nettokustannusten laskemiseksi yleispalvelua tarjoaville organisaatioille mahdollisesti koituva hyöty huomioon ottaen sekä direktiivin liitteen III mukaiset laskentaperusteet. Belgian hallitus laati myös 31.1.2000 hallinnollisen kiertokirjeen, jossa selvitetään sitä liikevaihdon käsitettä, jota käytetään laskettaessa organisaatioiden osuutta yleispalveluiden nettokustannuksista.

8 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle 3.4.2000 lähetetyssä kirjeessä komissio katsoi, ettei Belgian lainsäädäntö ollut direktiivin mukainen toisen ja kolmannen väitteen osalta. Ensimmäisen väitteen osalta komissio totesi kuitenkin, että se tutki edelleen uuden lainsäädännön nojalla Belgian uutispalveluiden alalla sovellettavien erityismaksujen yhteensopivuutta EY:n perustamissopimuksen valtiontukia koskevien säännösten kanssa.

9 Komission kirjettä ei voida mielestäni tulkita siten, että sillä olisi peruutettu jokin käsiteltävänä olevassa asiassa esitetty väite. Yhteisöjen tuomioistuimen on annettava näin ollen ratkaisu kaikkien kolmen edellä mainitun väitteen osalta.

10 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan "kun arvioidaan sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä. Yhteisöjen tuomioistuin ei voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia".(2)

11 Sillä, että Belgia on antanut perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päätyttyä säännöksiä, joiden tarkoituksena oli varmistaa direktiivin noudattaminen, ei ole merkitystä käsiteltävänä olevan asian kannalta.

12 Tämän perusteella komission väitteet on hyväksyttävä.

13 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Katson näin ollen, että Belgia on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

Ratkaisuehdotus

14 Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin

1) toteaa, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen ja televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi 30 päivänä kesäkuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/33/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole pannut täytäntöön asianmukaisesti kyseisen direktiivin 5 artiklaa luettuna yhdessä liitteen I kanssa ja koska se ei ole antanut kaikkia kyseisen direktiivin 5 artiklan luettuna yhdessä liitteen I ja III kanssa edellyttämiä toimenpiteitä,

2) velvoittaa Belgian kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) - EYVL L 199, s. 32.

(2) - Asia C-316/96, komissio v. Italia, tuomio 16.12.1997 (Kok. 1997, s. I-7231, 14 kohta).