Osista koostuvat sanamerkit – Erottamiskyky – Postkantoor
– – ”
11. Mainitun artiklan C osan 1 kohdassa määrätään, että ”merkin suojaamiskelpoisuutta arvosteltaessa on otettava huomioon kaikki tosiseikat, erityisesti kuinka kauan merkki on ollut käytössä”. 2. Tavaramerkit yhteisön oikeudessa A. Euroopan yhteisön perustamissopimus 12. EY:n perustamissopimuksen 30 artiklassa määrätään seuraavaa: ”Mitä 28 ja 29 artiklassa määrätään, ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja – – teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Nämä kiellot tai rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.” B. Tavaramerkkidirektiivi 13. Tavaramerkkidirektiivillä pyritään lähentämään jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädäntöä sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja toiminnan varmistamiseksi. Tämä lähentäminen on kuitenkin vain osittaista, joten yhteisön lainsäätäjän toimenpiteet rajoittuvat rekisteröityihin tavaramerkkeihin ja jäsenvaltiot saavat vapaasti säätää menettelystä, jota noudatetaan jo rekisteröityjen tavaramerkkien rekisteröinnissä, menettämisessä tai mitättömäksi julistamisessa. (11) 14. Direktiivin 2 artiklassa säädetään tavaramerkin muodostavista merkeistä: ”Tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti, erityisesti sanoin, henkilönnimet mukaan lukien, kuvioin, kirjaimin, numeroin taikka tavaroiden tai niiden päällyksen muodon avulla, jos sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.” 15. Direktiivin 3 artiklassa säädetään tavaramerkin rekisteröinnin esteistä ja mitättömyysperusteista:– –
– – ”
16. Direktiivin 5 artiklassa säädetään tavaramerkin haltijan oikeuksista seuraavaa: ”1. Rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus tavaramerkkiin. Tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa: a) merkkiä, joka on sama kuin tavaramerkki ja samoja tavaroita tai palveluja varten kuin ne tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkki on rekisteröity; b) merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä. 2. Jäsenvaltio voi myös säätää, että haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan elinkeinotoiminnassa käyttämästä merkkiä, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, vaikka tavarat tai palvelut, joita varten merkki on, eivät ole samankaltaisia kuin ne, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, milloin viimeksi mainittu tavaramerkki on laajalti tunnettu tässä jäsenvaltiossa ja merkin aiheeton käyttö merkitsee tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka on haitaksi tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle. – – ” 17. Direktiivin 6 artiklassa rajoitetaan tavaramerkin haltijan oikeuksia: ”1. Tavaramerkin haltija ei saa kieltää toista käyttämästä elinkeinotoiminnassa: – – b) tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia osoittavia merkintöjä, – – ” C. Yhteisön tavaramerkistä annettu asetus 18. Neuvosto antoi 20.12.1993 asetuksen N:o 40/94 (13) yhteisön tavaramerkistä (jäljempänä asetus); kuten olen jo edellä mainitussa ratkaisuehdotuksessa todennut, asetuksella pyritään kansallisia markkinoita vastaavat olosuhteet tarjoavien sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja erityisesti sellaisten olosuhteiden luomiseen, joilla helpotetaan yritysten valmistus- ja tavaroiden jakelu- ja palvelujen tarjoamistoiminnan nopeaa mukautumista yhteisön mittasuhteisiin. (14) Asetuksella on siis tarkoitus luoda yhteisön tavaramerkki, jota säädellään kaikissa jäsenvaltioissa välittömästi sovellettavalla yhteisön oikeudella. (15) Yhteisön oikeudella ei kuitenkaan pyritä korvaamaan tavaramerkkejä koskevaa jäsenvaltioiden oikeutta. (16) 19. Samalla tavoin kuin tavaramerkkidirektiivissä myös asetuksessa määritellään ne merkit, joista yhteisön tavaramerkki voi muodostua (4 artikla), ja säädetään yhteisön tavaramerkin rekisteröintiesteistä (7 ja 8 artikla). Siinä säädetään niin ikään tavaramerkin haltijan oikeuksista (9 artikla) ja niihin kohdistuvista rajoituksista (12 artikla). 3. Tavaramerkit Benelux-talousliitossa 20. Edistääkseen tavaroiden vapaata liikkuvuutta alueidensa välillä Benelux-talousliiton kolme jäsenvaltiota allekirjoittivat 19.3.1962 tavaramerkkisopimuksen, (17) jossa ne sitoutuivat sisällyttämään lainsäädäntöönsä sopimukseen liitetyn Benelux-tavaramerkkilain. 21. Sopimus tuli voimaan 1.7.1969, ja sillä perustettiin uusi virasto, Benelux-tavaramerkkivirasto, jonka kotipaikka on Haag ja joka vastaa lain ja sen soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen täytäntöönpanosta. Kyseisen säädöstekstin tulkinta kuuluu Benelux-talousliiton kolmen jäsenvaltion tuomioistuimille ja ennakkoratkaisujen antaminen Benelux Gerechtshofille. (18) 22. Mukauttaakseen lainsäädäntönsä direktiiviin ja täydentääkseen sitä yhteisön tavaramerkkiä koskevilla säännöksillä Belgia, Luxemburg ja Alankomaat allekirjoittivat 2.12.1992 pöytäkirjan, jolla muutettiin Benelux-maiden yhtenäistä tavaramerkkilakia. (19) Pöytäkirjan 8 §:n mukaisesti pöytäkirja ja sillä Benelux-tavaramerkkilakiin tehdyt muutokset tulivat voimaan 1.1.1996. 23. Pöytäkirjaa koskevan hallitusten yhteisen kommentaarin I kohdan 6 alakohdan viimeisen kappaleen mukaan Benelux-tavaramerkkiviraston tutkintatavan ”on oltava varovainen ja pidättyväinen tapa, jossa otetaan huomioon kaikki elinkeinoelämän edut ja jossa pyritään siihen, että sellaisia rekisteröintihakemuksia, joita ei selvästikään voida hyväksyä, korjataan sisällön osalta ennemmin kuin että niiden rekisteröinti evätään. Tutkinta on suoritettava Benelux-maissa ja erityisesti Benelux Gerechtshofissa luodun oikeuskäytännön rajoissa.” 24. Benelux-maiden yhtenäisen tavaramerkkilain 1 §:ssä säädetään seuraavaa: ”Tavaramerkkinä voi olla sana, kuvio, painojälki, leima, kirjain, numero, tavaroiden tai niiden päällyksen muoto ja muu merkki, jolla voidaan erottaa yrityksen tavarat. Tavaramerkkinä ei kuitenkaan voi olla tavaran luonteenomainen muoto, sen arvoon olennaisesti vaikuttava muoto tai teollisia tuloksia aiheuttava muoto.” 25. Benelux-tavaramerkkilain 6 bis §:ssä säädetään seuraavaa: ”1. Benelux-tavaramerkkiviraston on evättävä rekisteröinti, jos se katsoo, että: