Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin määräys 15 päivänä huhtikuuta 1998. - Camar Srl vastaan Euroopan yhteisöjen komissio ja Euroopan unionin neuvosto. - Muutoksenhaku - Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin välitoimimenettelyssä antama määräys - Kiireellisyys - Asetuksen (ETY) N:o 404/93 30 artikla. - Asia C-43/98 P (R).
Oikeustapauskokoelma 1998 sivu I-01815
1 Muutoksenhaku - Valitusperusteet - Tosiseikkojen virheellinen arviointi - Tutkimatta jättäminen - Soveltaminen välitoimimääräystä koskevassa valitusasiassa
(EY:n perustamissopimuksen 168 a artikla; EY:n tuomioistuimen perussäännön 50 artiklan toinen alakohta ja 51 artikla)
2 Välitoimet - Väliaikaismääräykset - Määräämisedellytykset - Vakava ja korjaamaton vahinko - Kantajana olevan yhtiön tosiasiallinen tilanne - Arviointi ottaen huomioon sen konsernin ominaisuudet, johon kantaja kuuluu
(EY:n perustamissopimuksen 186 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan 2 kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)
3 Välitoimet - Väliaikaismääräykset - Määräämisedellytykset - Vakava ja korjaamaton vahinko - Fumus boni juris - Hakemuksen hylkääminen vain sillä perusteella, ettei kiireellisyysedellytys täyty - Seuraukset muutoksenhaussa
(EY:n perustamissopimuksen 186 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan 2 kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)
4 Välitoimet - Väliaikaismääräykset - Määräämisedellytykset - Siirtyminen yhteisön banaanialaa koskevaan järjestelmään - Määräysten pyytäminen niiden vaikutusten lieventämiseksi, joita aiheutuu komission kieltäytymisestä määrätä siirtymävaiheen toimista - Yleisten määräämisedellytysten soveltaminen
(EY:n perustamissopimuksen 186 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan 4 kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 404/93 30 artikla)
5 Perustamissopimuksen 168 a artiklan ja EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artiklan määräyksiä, joiden mukaan muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin, sovelletaan myös EY:n tuomioistuimen perussäännön 50 artiklan toisen alakohdan perusteella tehtyihin valituksiin, jotka koskevat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen välitoimia käsittelevänä tuomioistuimena tekemiä päätöksiä.
6 Arvioidessaan, saattaako banaanintuojayritykselle aiheutua vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa komission päätöksestä, jolla sille on kieltäydytty myöntämästä ylimääräisiä tuontitodistuksia, välitoimista päättävän tuomarin on arvioitava yrityksen tosiasiallista tilannetta ja otettava tällöin huomioon muun muassa sen konsernin ominaisuudet, johon valittajayritys omistuspohjansa perusteella kuuluu.
7 Muutoksenhaussa, jossa valitetaan määräyksestä, jolla välitoimihakemus on hylätty sillä perusteella, etteivät vaaditut toimenpiteet olleet kiireellisiä, ja tutkimatta välitoimien määräämisedellytysten täyttymistä, sellaiset näiden edellytysten täyttymistä koskevat valitusperusteet, jolla ei riitauteta kiireellisyyden puuttumista, eivät voi aiheuttaa valituksenalaisen määräyksen osittaistakaan kumoamista.
8 Pyydettyjen välitoimien määräämisedellytykset eivät poikkea välitoimien yleisistä määräämisedellytyksistä välitoimiasiassa, jossa toimien määräämistä on pyydetty niiden vaikutusten lieventämiseksi, joita aiheutuu siitä, että komissio on kieltäytynyt toimimasta helpottaakseen siirtymistä banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen N:o 404/93 30 artiklassa säädettyyn järjestelmään.
Vaikka mainitun asetuksen 30 artiklassa annetaan komissiolle toimivalta ja vaikka sillä tietyissä tilanteissa on tämän artiklan perusteella velvollisuus säännellä lopullisesti tiettyjä vaikeita tilanteita, välitoimista päättävän tuomarin, jonka käsittelemään tapaukseen liittyvän pääasian kanne kohdistuu kyseisen toimielimen toimintaan tai toimimattomuuteen, on määrättävä välitoimista vain, jos niistä määrääminen on välttämätöntä ennen pääasiassa annettavan ratkaisun tekemistä kantajan etuja koskevan sellaisen vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi, jota ei voida korvata, jos pääasian kanne hyväksytään annettavassa tuomiossa.
Välitoimista päättävä tuomari ei siis voi komission puolesta soveltaa mainittua 30 artiklaa, sillä tästä aiheutuisi, että se menisi pidemmälle kuin pelkästään määräisi tarpeellisista toimenpiteistä annettavan lopullisen ratkaisun täyden vaikutuksen varmistamiseksi.