1 Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne - Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi siitä, onko kanne perusteltu - Huomioon otettava tilanne - Tilanne perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä
(EY:n perustamissopimuksen 169 artikla (josta on tullut EY 226 artikla))
2 Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Poikkeukset - Toiminnot, jotka liittyvät julkisen vallan käyttöön - Vartioimisyritysten ja turva-alan yritysten toiminta ei liity julkisen vallan käyttöön
(EY:n perustamissopimuksen 55 artiklan ensimmäinen kohta ja 66 artikla (joista on tullut EY 45 artiklan ensimmäinen kohta ja EY 55 artikla))
3 Palvelujen tarjoamisen vapaus - Rajoitukset - Vartioimisyritysten velvollisuutta pitää toimipaikkansa kansallisella alueella ei voida hyväksyä - Asiassa ei ole kyse yleiseen järjestykseen ja yleiseen turvallisuuteen liittyviä syitä koskevasta oikeutusperusteesta
(EY:n perustamissopimuksen 56 ja 59 artikla (joista on muutettuina tullut EY 46 ja EY 49 artikla) sekä 66 artikla (josta on tullut EY 55 artikla))
4 Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Sijoittautumisvapaus - Rajoitukset - Turva-alan yritysten johtajille ja henkilöstölle asetettua asumisedellytystä ei voida hyväksyä - Asiassa ei ole kyse yleiseen turvallisuuteen liittyviä syitä koskevasta oikeutusperusteesta
(EY:n perustamissopimuksen 48 ja 52 artikla sekä 56 artiklan 1 kohta (joista on muutettuina tullut EY 39 ja EY 43 artikla sekä EY 46 artiklan 1 kohta))
5 Palvelujen tarjoamisen vapaus - Yleisellä edulla perustellut rajoitukset - Hyväksyttävyys - Edellytykset
(EY:n perustamissopimuksen 59 artikla (josta on muutettuna tullut EY 49 artikla) ja 60 artikla (josta on tullut EY 50 artikla))
6 Palvelujen tarjoamisen vapaus - Vartioimisyrityksen henkilöstö - Kansallisen lainsäädännön mukaan myönnettyä henkilökorttia koskeva vaatimus - Vaatimusta ei voida hyväksyä
1 Arvioitaessa perustamissopimuksen 169 artiklan (josta on tullut EY 226 artikla) nojalla nostetun kanteen yhteydessä sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, eikä yhteisöjen tuomioistuin voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia.
(ks. 22 kohta)
2 Perustamissopimuksen 55 artiklan ensimmäisessä kohdassa (josta on tullut EY 45 artiklan ensimmäinen kohta), jota tarvittaessa luetaan yhdessä perustamissopimuksen 66 artiklan (josta on tullut EY 55 artikla) kanssa, määrätty poikkeus on poikkeuksena sijoittautumisvapauden perustavanlaatuiseen oikeussääntöön rajoitettava koskemaan vain sellaisia toimintoja, jotka sellaisenaan liittyvät välittömästi ja nimenomaisesti julkisen vallan käyttöön. Vartioimisyritysten, turva-alan yritysten ja sisäisten vartiointipalvelujen toiminta eivät ole sellaisia toimintoja.
(ks. 24-26 kohta)
3 Jäsenvaltio, joka vaatimalla vartioimisyrityksiä pitämään toimipaikkansa kansallisella alueellaan tekee palvelujen tarjoamisen tällä alueella mahdottomaksi muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneille yrityksille, rikkoo perustamissopimuksen 59 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 49 artikla) mukaisia velvoitteitaan. Tällaista vaatimusta ei voida perustella yleiseen järjestykseen ja yleiseen turvallisuuteen liittyvillä syillä. Jäsenvaltioiden oikeudella rajoittaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta näillä perusteilla ei myöskään ole tarkoitus saattaa yksityisen turva-alan kaltaisia talouselämän aloja tämän periaatteen soveltamisalan ulkopuolelle alalle pääsyn osalta, vaan sillä on tarkoitus antaa jäsenvaltioille oikeus estää sellaisten henkilöiden pääsy niiden alueelle tai oleskelu siellä, joiden pääsy kyseisille alueille tai oleskelu siellä merkitsisi sellaisenaan vaaraa yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle.
(ks. 27-29 ja 41 kohta sekä tuomiolauselma)
4 Kansallisen oikeuden mukainen säännös, jonka mukaan vartioimisyritysten ja sisäisten vartiointipalvelujen johdon ja henkilöstön hallinto- ja logistisissa tehtävissä toimivaa henkilöstöä lukuun ottamatta on asuttava sen jäsenvaltion alueella, johon ne ovat sijoittautuneet, rajoittaa sijoittautumisvapautta ja työntekijöiden vapaata liikkuvuutta. Tätä asuinpaikkavaatimusta ei voida perustella sillä, että asianomaisten henkilöiden taustan ja menettelytapojen tarkistaminen on välttämätöntä. Tarve saada näitä seikkoja koskevia tietoja voidaan nimittäin tyydyttää vapaata liikkuvuutta vähemmän rajoittavilla keinoilla eli turvautumalla tarvittaessa jäsenvaltioiden viranomaisten väliseen yhteistyöhön. Lisäksi kaikkia johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneita yrityksiä voidaan valvoa ja niihin voidaan kohdistaa sanktioita niiden johtajien asuinpaikasta riippumatta.
(ks. 31-34 ja 41 kohta sekä tuomiolauselma)
5 Palvelujen tarjoamisen vapautta perustamissopimuksen mukaisena perustavanlaatuisena periaatteena voidaan rajoittaa vain yleistä etua koskevien pakottavien syiden perusteella annetuilla säännöksillä, joita sovelletaan kaikkiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa toimiviin henkilöihin tai yrityksiin, ja näin sikäli kuin tätä etua ei suojella palvelujen tarjoajaan sen sijoittautumisvaltiossa sovellettavin säännöksin.
(ks. 37 kohta)
6 Kansallisen oikeuden säännös, jonka mukaan jokaisella vartioimisyrityksen tai sisäisen vartiointipalvelun henkilöstöön kuuluvalla on oltava kansallisen lainsäädännön mukaisesti annettu henkilökortti, on palvelujen tarjoamisen vapauteen kohdistuva rajoitus. Tällaisen henkilökortin saamisen edellytykset ovat nimittäin omiaan lisäämään kustannuksia palvelujen tarjoamisessa valtiosta toiseen. Toiseen jäsenvaltioon tulevalla palvelun tarjoajalla on sitä paitsi oltava henkilökortti tai passi, joten erillistä henkilöllisyysasiakirjaa koskeva vaatimus ei ole oikeassa suhteessa siihen, että asianomaiset henkilöt on voitava tunnistaa.
(ks. 39-41 kohta ja tuomiolauselma)