1. Ennakkoratkaisukysymykset - Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta - Rajat - Kysymys, jolla ei ilmiselvästi ole merkitystä
(EY:n perustamissopimuksen 177 artikla (josta on tullut EY 234 artikla))
2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Perustamissopimuksen määräykset - Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto - Soveltamisala - Yksityishenkilöiden asettamat työehdot kuuluvat soveltamisalaan
(EY:n perustamissopimuksen 48 artikla (josta on muutettuna tullut EY 39 artikla))
3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Mahdollisuudet työhön - Kielitaitovaatimus - Menettelyä, jossa työnantaja velvoittaa työhönottomenettelyyn osallistuvat työnhakijat hankkimaan paikallisen viranomaisen antaman kaksikielisyystodistuksen, ei voida hyväksyä
(EY:n perustamissopimuksen 48 artikla (josta on muutettuna tullut EY 39 artikla))
1. Kun ennakkoratkaisukysymyksiä käsitellään perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 234 artikla) nojalla, yksinomaan sen kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kansallisen tuomioistuimen esittämä pyyntö voidaan jättää tutkimatta, jos on ilmeistä, että kansallisen tuomioistuimen pyytämällä yhteisön oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen.
( ks. 18 kohta )
2. Perustamissopimuksen 48 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 39 artikla) määrättyä kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa, joka on muotoiltu yleisin sanamuodoin ja jota ei ole erityisesti osoitettu jäsenvaltioille, sovelletaan myös yksityishenkilöiden asettamiin työehtoihin.
( ks. 30 ja 36 kohta )
3. Menettely, jossa työnantaja velvoittaa työhönottomenettelyyn osallistuvat työnhakijat osoittamaan kielitaitonsa yksinomaan jäsenvaltion määrätyn maakunnan antamalla tietyllä tutkintotodistuksella, on EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 39 artikla) vastainen.
Tällä velvollisuudella asetetaan muiden jäsenvaltioiden kansalaiset huonompaan asemaan, koska niillä henkilöillä, jotka eivät asu tässä maakunnassa, on heikot mahdollisuudet saada tutkintotodistus eli kaksikielisyystodistus, ja koska heidän on vaikeaa, jopa mahdotonta, tulla valituiksi kyseiseen työhön. Velvollisuus ei ole perusteltavissa sellaisilla kyseisten henkilöiden kansalaisuudesta riippumattomilla syillä, jotka ovat oikeassa suhteessa laillisesti tavoiteltuun päämäärään nähden. Tältä osin voidaan todeta, että vaikka voikin olla perusteltua vaatia, että työnhakijalla on tietyntasoinen kielitaito ja vaikka kaksikielisyystodistuksen kaltainen tutkintotodistus voikin olla yhtenä perusteena tätä taitoa arvioitaessa, sitä seikkaa, että kielitaitoa ei voida osoittaa muilla keinoilla eikä varsinkaan muissa jäsenvaltioissa suoritetuilla vastaavilla opinnäytteillä, on pidettävä tavoiteltuun päämäärään nähden suhteettomana. Tästä syystä tämän velvollisuuden asettaminen on perustamissopimuksen 48 artiklan vastaista kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää.
( ks. 39-40 ja 44-46 kohta sekä tuomiolauselma )