1 Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Edellytykset - Lainvastaisuus - Vahinko - Syy-yhteys - Samanaikaiset edellytykset - Tuomioistuimella ei ole velvollisuutta tutkia näitä edellytyksiä tietyssä järjestyksessä
(EY:n perustamissopimuksen 215 artiklan 2 kohta (josta on tullut EY 288 artiklan 2 kohta))
2 Henkilöstö - Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu - Vahingon arviointi - Henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla saatujen suoritusten huomioon ottaminen
(EY:n perustamissopimuksen 215 artikla (josta on tullut EY 288 artikla); henkilöstösääntöjen 73 artikla)
3 Muutoksenhaku - Valitusperusteet - Tosiseikkojen virheellinen arviointi - Tutkimatta jättäminen - Yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
(EY:n perustamissopimuksen 168 a artikla (josta on tullut EY 225 artikla); EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artikla)
4 Muutoksenhaku - Valitusperusteet - Perustelujen puutteellisuus - Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käyttämät perusteet myönnettävän vahingonkorvauksen määrän vahvistamiseksi - Yhteisöjen tuomioistuimen harjoittama valvonta
5 Muutoksenhaku - Valitusperusteet - Sellaista valitusperustetta ei voida tutkia, jonka tueksi ei ole esitetty oikeudellisia perusteluja
(EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artiklan 1 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohta)
1 Yhteisö on vastuussa vahingosta ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys.
Yhteisöjen tuomioistuimilla ei ole velvollisuutta tutkia toimielimen vastuun perusteena olevia edellytyksiä tietyssä järjestyksessä. Koska näiden kolmen edellytyksen on täytyttävä samanaikaisesti, yhden edellytyksen täyttymättä jääminen riittää siihen, että vahingonkorvauskanne on hylättävä.
2 Silloin kun virkamiehen palvelukseen ottanut toimielin on vastuussa tapaturmasta tai ammattitaudista, virkamies ei voi vaatia kahteen kertaan korvausta vahingosta, kerran henkilöstösääntöjen 73 artiklan ja kerran perustamissopimuksen 215 artiklan (josta on tullut EY 288 artikla) nojalla.
Kun yhteisöjen tuomioistuimet arvioivat korvattavan vahingon suuruutta sellaisen kanteen yhteydessä, jossa vaaditaan vahingonkorvausta työnantajana olevan toimielimen tuottamuksen perusteella, niiden on otettava huomioon virkamiehen henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla tapaturman tai ammattitaudin perusteella saamat suoritukset.
3 Yhteisöjen tuomioistuimella ei siten ole toimivaltaa määrittää valitusta käsitellessään asian tosiseikastoa eikä lähtökohtaisesti myöskään arvioida sitä selvitystä, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut. Silloin kun tämä selvitys on saatu asianmukaisesti ja todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä ja yleisiä oikeusperiaatteita on noudatettu, ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä nimittäin on arvioida sille esitetyn selvityksen näyttöarvoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle toimitettu aineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi yhteisöjen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.
4 Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut vahingon olemassaolon, se on yksin toimivaltainen arvioimaan esitetyn vaatimuksen rajoissa vahingonkorvauksen laadun ja ulottuvuuden. Jotta yhteisöjen tuomioistuin voisi kuitenkin harjoittaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioihin kohdistuvaa laillisuusvalvontaa, näiden tuomioiden on oltava riittävästi perusteltuja ja niissä on vahingon arvioinnin yhteydessä ilmoitettava ne perusteet, joita on käytetty vahingonkorvauksen määrää vahvistettaessa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin perustelee tältä osin riittävällä tavalla tuomion, kun se käyttää useita eri arviointiperusteita selvittääkseen, riittääkö kantajalle myönnetty summa korvaamaan hänen kärsimänsä vahingon.
5 Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 51 artiklan ensimmäisen kohdan ja yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, sekä ne oikeudelliset perusteet, joihin halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi.
Sellainen valitusperuste ei ole tämän edellytyksen mukainen, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta moititaan siitä, että sen olisi pitänyt tehdä tietynsuuntainen päätelmä, täsmentämättä kuitenkaan sitä oikeudellista perustaa, jonka nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt päätellä toisin.