YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (neljäs jaosto)

26 päivänä marraskuuta 1999

Asia T-253/97

Kurt Giegerich

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Henkilöstö — Ylentämättä jättäminen — Kumoamis — ja vahingonkorvauskanne — Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen”

Täydellinen teksti saksan kielellä   II-1177

Aihe:

Ylentämisvaatimuksen nimenomaisesta hylkäämisestä ja vahingonkorvauksen maksamisesta 18.10.1996 tehdyn komission päätöksen kumoamista koskeva kanne.

Ratkaisu:

Kanne jätetään tutkimatta. Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1. Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastaisen päätöksen käsite – Objektiivisuus – Ainoastaan tuomioistuimen toimivaltaan kuuluva määrittely – Ylennyskelpoisista virkamiehistä laaditun luettelon vahvistamispäätös

   (Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2. Henkilöstö – Kanne – Edeltävän hallinnollisen valituksen käsite – Tuomioistuimen toimivaltaan kuuluva määrittely

   (Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

3. Henkilöstö – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajan kuuluminen ehdottomiin prosessinedellytyksiin – Määräajan menettäminen – Määräajan uudelleen alkamisen edellytykset – Uusi seikka

   (Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4. Henkilöstö – Kanne – Määräajan kuuluminen ehdottomiin prosessinedellytyksiin – Määräajan menettäminen – Anteeksiannettavan erehdyksen käsite

   (Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

5. Henkilöstö – Kanne – Kumoamiskanteeseen liittyvä vahingonkorvauskanne – Kumoamiskanteen tutkimatta jättäminen johtaa vahingonkorvauskanteen tutkimatta jättämiseen

   (Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.  Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun virkamiehelle vastaisen päätöksen määrittämistä ei voida jättää asianosaisten määritettäväksi tai riippumaan heidän oikeuden sisältöä koskevista kannoistaan, vaan se kuuluu ainoastaan tuomioistuimen toimivaltaan.

   Virkamiehelle vastaisen toimen käsite on objektiivinen käsite ja se riippuu yksinomaan siitä, vaikuttaako kysymyksessä oleva toimi asianomaisen henkilön oikeudelliseen asemaan suoraan ja erikseen. Toisaalta koska henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan säännöt ovat ehdottomia prosessinedellytyksiä, joista asianosaiset eivät voi poiketa sopimuksella, ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on asianosaisten esittämistä kannoista riippumatta tutkia se, onko virkamiehelle vastaista toimenpidettä tehty.

   Päätös, jolla toimielin vahvistaa virkaan A 3 ylennyskelpoisista virkamiehistä laaditun luettelon tietyn varainhoitovuoden osalta keskijohdon virantäyttöä varten vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, on sellaiselle virkamiehelle vastainen toimi, jonka nimeä ei ole luettelossa.

   (ks. 17-20 kohta)

   Viittaukset: asia T-34/91, Whitehaed v. komissio, 11.5.1992 (Kok. 1992, s. II-1723, 19 kohta) ja asia T-26/96, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, 25.10.1996 (Kok. H. 1996, s. II-1357, 17 kohta).

2.  Virkamiehen “valitus”— tai “vaatimus”kirjeen oikeudellinen luonnehdinta kuuluu ainoastaan tuomioistuimelle, eikä se riipu asianosaisten tahdosta. Virkamiehen kirje, jolla hän yksiselitteisesti pyrkii sovinnon aikaansaamiseen riidanalaisista kohdista, kuten myös kirje, josta ilmenee selvästi kantajan tahto riitauttaa hänelle vastainen päätös, on henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa oleva valitus, vaikka kantaja ei nimenomaisesti vaadi tämän päätöksen peruuttamista.

   (ks. 21 ja 22 kohta)

   Viittaukset: asia T-205/95, Cordiale v. parlamentti, 30.4.1998 (Kok. H. 1998, s. II-551, 34 kohta) ja asia T-219/97, Brems v. neuvosto, 14.7.1998 (Kok. H. 1998, s. II-1085, 45 kohta).

3.  Valitusta ja kannetta koskevat määräajat ovat ehdottomia prosessinedellytyksiä, ja näistä määräajoista mahdollisesti olevia poikkeuksia ja poikkeamisia, kuten määräaikojen uudelleen alkaminen uuden tosiseikan johdosta, on tulkittava suppeasti.

   Sitä, että kantaja havaitsee jälkikäteen jo olemassa olleen perusteen tai seikan, ei pääsääntöisesti voida oikeusvarmuuden periaatetta loukkaamatta rinnastaa uuteen seikkaan, jonka perusteella kanteen nostamiselle varattu määräaika voisi alkaa uudelleen.

   (ks. 27 ja 28 kohta)

   Viittaukset: asia T-506/93, Moat v. komissio, 21.2.1995 (Kok. H. 1995, s. II-147, 28 kohta); asia T-569/93, Moat v. komissio, 11.5.1995 (Kok. H. 1995, s. II-305, 23 kohta); yhdistetyt asiat T-78/96 ja T-170/96, W v. komissio, 28.5.1998 (Kok. H. 1998, s. II-745, 68 kohta) ja asia T-40/98, Pagliarani v. komissio, 17.9.1998 (Kok. H. 1998, s. II-1555, 25 ja 33 kohta).

4.  “Anteeksiannettavan erehdyksen” käsitettä on 90 ja 91 artiklan määräaikojen uudelleen alkamisen osalta tulkittava suppeasti, ja tämä käsite voi koskea vain niitä poikkeuksellisia tilanteita, jolloin kyseisen toimielimen toiminta on sellaisenaan tai ratkaisevassa määrin vaikuttanut siihen, että sellainen vilpittömässä mielessä oleva henkilö, joka on toiminut siten kuin huolelliselta henkilöltä voidaan odottaa, on voinut erehtyä.

   (ks. 35 kohta)

   Viittaukset: yhdistetyt asiat T-33/89 ja T-74/89, Blackman v. parlamentti, 16.3.1993 (Kok. 1993, s. II-249, 34 kohta) ja asia T-63/96, Fichtner v. komissio, 9.7.1997 (Kok. H. 1997, s. II-563, 25 kohta).

5.  Jos kumoamiskanne ja vahingonkorvauskanne liittyvät läheisesti toisiinsa, kumoamiskanteen tutkimatta jättäminen johtaa vahingonkorvauskanteen tutkimatta jättämiseen.

   (ks. 43 kohta)

   Viittaukset:asia T-27/90, Latham v. komissio, 24.1.1991(Kok. 1991, s. II-35, 37 kohta).