61997J0230

1 Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Ajokortti - Yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen, jolla on yhteisön mallin mukainen ajokortti - Laiminlyönti noudattaa velvollisuutta vaihtaa alkuperäjäsenvaltion myöntämä ajokortti uuden asuinjäsenvaltion ajokorttiin - Rinnastaminen ajokortitta ajoon - Rangaistusseuraamusten hyväksyttävyys

(EY:n perustamissopimuksen 48 ja 52 artikla; neuvoston direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta)

2 Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Ajokortti - Yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen, jolla on yhteisön mallin mukainen ajokortti - Laiminlyönti noudattaa direktiivissä 80/1263/ETY asetettua ajokortin vaihtamisvelvollisuutta - Rangaistusseuraamukset - Direktiivi 91/439/ETY - Direktiivin 1 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan välitön oikeusvaikutuksen ulottuvuus - Kansallisessa rikosoikeudessa vallitseva periaate syytetyn kannalta edullisimpien säännösten taannehtivasta soveltamisesta - Vaikutus

(Neuvoston direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja neuvoston direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohta ja 8 artiklan 1 kohta)

1 Vaikka jäsenvaltiot eivät voi säätää yhteisön ajokortin käyttöönotosta annetun ensimmäisen direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen ajokortin vaihtamisvelvollisuuden laiminlyönnistä sen vakavuuteen nähden suhteetonta rangaistusta, jolla rajoitettaisiin henkilöiden vapaata liikkuvuutta, sen merkityksen vuoksi, joka moottoriajoneuvon ajo-oikeudella on itsenäisen ammatin harjoittamiseen tai palkkatyön tekemiseen erityisesti ryhdyttäessä harjoittamaan toimintaa tietyillä aloilla tai pyrittäessä hoitamaan tiettyjä tehtäviä, sen rajoituksen perusteena, joka jäsenvaltioiden toimivallalle säätää tällaisista rangaistusseuraamuksista on asetettu, on perustamissopimuksessa tarkoitettu henkilöiden vapaa liikkuvuus. Yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen ei voi tehokkaasti vedota henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeviin säännöksiin, joita sovelletaan vain sellaisiin yhteisön jäsenvaltion kansalaisiin, jotka haluavat asettua asumaan toisen jäsenvaltion alueelle, taikka saman jäsenvaltion sellaisiin kansalaisiin, joilla on jokin yhteisön oikeudessa tarkoitettu liittymä toiseen jäsenvaltioon.

Näin ollen ensimmäisen neuvoston direktiivin 80/1263/ETY säännökset taikka EY:n perustamissopimuksen määräykset eivät estä sitä, että jos yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen, jolla on jäsenvaltion myöntämä yhteisön mallin mukainen ajokortti, jonka hän olisi voinut vaihtaa toisen jäsenvaltion ajokorttiin muutettuaan sinne, mutta joka ei ole tätä tehnyt säädetyssä yhden vuoden määräajassa, ajaa moottoriajoneuvoa, niin tämä rinnastetaan viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa ajokortitta ajoon, minkä seurauksena kyseinen henkilö tuomitaan rangaistukseksi vankeuteen tai sakkoon.

2 Direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan ajokorttia koskevat säännökset asettavat jäsenvaltioille selviä ja täsmällisiä velvoitteita, joita ovat - kortinhaltijan kansallisuudesta riippumatta - yhteisön mallin mukaisen ajokortin vastavuoroinen tunnustaminen ja kielto edellyttää toisen jäsenvaltion myöntämän ajokortin vaihtamista, eikä vastaanottavilla jäsenvaltioilla ole minkäänlaista harkintavaltaa niiden toimenpiteiden suhteen, joihin niiden on ryhdyttävä täyttääkseen nämä vaatimukset. Kyseisillä säännöksillä tämän vuoksi oleva välitön oikeusvaikutus merkitsee, että yksittäisellä oikeussubjektilla on oikeus vedota niihin kansallisessa tuomioistuimessa.

Näin ollen yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen, jolla on jonkin jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva yhteisön mallin mukainen ajokortti ja joka on muuttanut vakinaisesti asumaan toiseen jäsenvaltioon mutta joka ei ole vaihtanut ajokorttiaan direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyssä yhden vuoden määräajassa, voi vedota suoraan direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohtaan ja 8 artiklan 1 kohtaan vastustaakseen sitä, että hänet tuomitaan uudessa asuinjäsenvaltiossa ajokortitta ajosta vankeuteen tai sakkoon. Yhteisön oikeuden vastaista ei ole se, että jäsenvaltion tuomioistuin ottaa kansallisessa rikosoikeudessa vallitsevan periaatteen mukaisesti taannehtivasti huomioon direktiivin 91/439/ETY syytetyn kannalta edullisemmat säännökset kansallista oikeutta soveltaessaan, vaikka kyseinen rikkomus olisikin tapahtunut ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle säädetyn määräajan päättymistä.

Asiassa C-230/97,

jonka Hof van Cassatie (Belgia) on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa, jossa vastaajana on

Ibiyinka Awoyemi

ennakkoratkaisun yhteisön ajokortin käyttöönotosta 4 päivänä joulukuuta 1980 annetun neuvoston ensimmäisen direktiivin 80/1263/ETY (EYVL L 375, s. 1) 8 artiklan 1 kohdan sekä yhteisön ajokortista 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY (EYVL L 237, s. 1) 1 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. Hirsch sekä tuomarit G. F. Mancini ja R. Schintgen (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: P. Léger,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään Treasury Solicitor's Departmentin virkamies S. Ridley, avustajanaan barrister R. Thompson, ja

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet B. J. Drijber ja L. Pignataro,

ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,

kuultuaan julkisasiamiehen 16.7.1998 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Hof van Cassatie on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 17.6.1997 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 24.6.1997, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kolme ennakkoratkaisukysymystä yhteisön ajokortin käyttöönotosta 4 päivänä joulukuuta 1980 annetun neuvoston ensimmäisen direktiivin 80/1263/ETY (EYVL L 375, s. 1) 8 artiklan 1 kohdan sekä yhteisön ajokortista 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY (EYVL L 237, s. 1) 1 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan tulkinnasta.

2 Nämä kysymykset on esitetty yleisen syyttäjän vireille panemassa rikosasiassa, jossa vastaajana on Awoyemi, jota syytetään moottoriajoneuvon ajamisesta Belgiassa yleisellä tiellä ilman voimassa olevaa ajokorttia.

Ajokorttia koskevat direktiivit

3 Ajokortteja yhdenmukaistettiin ensimmäisen kerran direktiivillä 80/1263/ETY, jonka tarkoituksena on ensimmäisen perustelukappaleen mukaan parantaa tieliikenneturvallisuutta ja helpottaa sellaisten henkilöiden liikkuvuutta, jotka asettuvat toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jossa he ovat suorittaneet kuljettajantutkinnon, tai jotka matkustavat yhteisön sisällä.

4 Tässä tarkoituksessa direktiivillä 80/1263/ETY lähennettiin asiaa koskevia kansallisia säännöksiä erityisesti kansallisten ajokorttien myöntämisjärjestelmien, ajoneuvoluokkien ja korttien voimassaoloehtojen osalta. Siinä säädettiin myös yhteisön ajokortin mallista ja perustettiin jäsenvaltioiden myöntämien ajokorttien vastavuoroista tunnustamista koskeva järjestelmä sekä korttien vaihtamisjärjestelmä sellaisia tilanteita varten, joissa kortinhaltija vaihtaa asuin- tai työpaikkaansa jäsenvaltiosta toiseen.

5 Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan ajokortin myöntäminen edellyttää ensinnäkin käytännön ajokokeen ja teoriakokeen läpäisemistä sekä terveydellisten vaatimusten täyttämistä ja toiseksi vakituista asuinpaikkaa ajokortin myöntävän jäsenvaltion alueella, jos kyseisen valtion lainsäädäntö niin edellyttää.

6 Direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden on säädettävä, että jonkin jäsenvaltion myöntämän voimassa olevan kansallisen ajokortin tai yhteisön mallin mukaisen ajokortin haltijan hankkiessa vakituisen asuinpaikan toisesta jäsenvaltiosta, hänen ajokorttinsa on voimassa tässä jäsenvaltiossa enintään vuoden ajan asuinpaikan hankkimisesta lukien. Tässä määräajassa sen jäsenvaltion, josta asianomainen henkilö on hankkinut vakituisen asuinpaikan, on ajokortin haltijan pyynnöstä ja vanhan ajokortin palauttamista vastaan myönnettävä tälle (yhteisön mallin mukainen) ajokortti vastaavaa ajoneuvoluokkaa tai -luokkia varten soveltamatta 6 artiklassa säädettyjä edellytyksiä. Jäsenvaltio voi kuitenkin kieltäytyä vaihtamasta ajokorttia, jos kortin myöntäminen olisi sen kansallisen lainsäädännön vastaista, mukaan lukien terveydelliset vaatimukset.

Ennen ajokortin vaihtamista hakijan on esitettävä ilmoitus, josta ilmenee, että hänen ajokorttinsa on voimassa. Vaihdon suorittavan jäsenvaltion on tarvittaessa tarkistettava tämän ilmoituksen todenperäisyys. Vaihdon suorittavan jäsenvaltion on palautettava vanha ajokortti sen myöntäneen jäsenvaltion viranomaisille."

7 Direktiivillä 91/439/ETY toteutettiin uusi vaihe kansallisten säännösten yhdenmukaistamisessa erityisesti ajokortin myöntämisedellytysten ja ajoneuvoluokkien osalta; sillä myös poistettiin velvollisuus vaihtaa ajokortti vakinaisen asuinpaikan vaihtuessa toiseen jäsenvaltioon, koska tämä velvollisuus esti direktiivin yhdeksännen perustelukappaleen mukaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja jota ei voitu hyväksyä ottaen huomioon toteutunut Euroopan yhdentymiskehitys.

8 Tämän direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden antamat ajokortit on tunnustettava vastavuoroisesti."

9 Kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa taas säädetään seuraavaa:

"Jos jäsenvaltion antaman voimassa olevan kansallisen ajokortin haltija on muuttanut vakinaisesti asumaan toiseen jäsenvaltioon, hän voi pyytää, että hänen ajokorttinsa vaihdetaan sitä vastaavaan ajokorttiin; vaihdon suorittavan jäsenvaltion asiana on tarvittaessa todentaa, onko sille esitetty ajokortti yhä voimassa."

10 Saman artiklan 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jos jäsenvaltio vaihtaa yhteisöön kuulumattoman maan antaman ajokortin yhteisön mallin mukaiseksi ajokortiksi, vaihdosta samoin kuin mahdollisista myöhemmistä ajokortin uudistamisista tai ajokortin korvaamisesta on tehtävä merkintä ajokorttiin.

Tällainen vaihtaminen voidaan suorittaa ainoastaan, jos kolmannen maan antama ajokortti annetaan vaihdon suorittavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Jos tällaisen ajokortin haltija siirtyy asumaan vakinaisesti toiseen jäsenvaltioon, kyseisen jäsenvaltion ei tarvitse soveltaa 1 artiklan 2 kohtaa."

11 Direktiivin 91/439/ETY 12 artiklan 1 kohdassa säädetään puolestaan seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden on komissiota kuultuaan annettava 1 päivään heinäkuuta 1994 mennessä lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin noudattamiseksi 1 päivästä heinäkuuta 1996."

12 Saman direktiivin 13 artiklassa on seuraava säännös:

"Kumotaan direktiivi 80/1263/ETY 1 päivästä heinäkuuta 1996."

Kansalliset säännökset

13 Belgiassa 6.5.1988 annetun kuninkaan asetuksen 2 §:ssä (Moniteur belge, 28.9.1988, s. 13631) säädetään seuraavaa:

"1. Belgian ajokortti voidaan myöntää

1) Belgiassa olevan kunnan väestörekisteriin tai ulkomaalaisrekisteriin merkitylle henkilölle, jolla on jokin seuraavista Belgiassa myönnetyistä asiakirjoista:

a) Belgian kansalaiselle tai ulkomaalaiselle myönnettävä henkilötodistus,

b) todistus ulkomaalaisrekisteriin merkitsemisestä,

c) Euroopan talousyhteisön jäsenvaltion kansalaisen (ks. 90/364/ETY 2 artikla) oleskelulupa,

d) rekisteröintitodistus;

2) henkilölle, jolla on jokin seuraavista Belgiassa myönnetyistä asiakirjoista:

a) diplomaattikunnan jäsenelle myönnettävä henkilötodistus,

b) konsulikunnan jäsenelle myönnettävä henkilötodistus,

c) erityisoleskelulupa.

2. Ensimmäisen momentin 1 kohdassa tarkoitetulla henkilöllä on oltava Belgian ajokortti moottoriajoneuvoa kuljettaessaan. Tällainen henkilö voi kuitenkin kuljettaa ajoneuvoa, jos hänellä on Euroopan talousyhteisön jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva kansallinen ajokortti, yhden vuoden ajan siitä lukien, kun hänet on merkitty Belgiassa olevan kunnan väestö- tai ulkomaalaisrekisteriin. Muulla moottoriajoneuvon kuljettajalla on oltava hallussaan Belgian taikka ulkomaalainen, kansallinen tai kansainvälinen ajokortti kansainvälistä liikennettä koskevien säännösten mukaisin edellytyksin.

- - ."

Pääasiassa esillä oleva kiista

14 Nigerian kansalainen Awoyemi asui jonkin aikaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, missä hänellä oli voimassa oleva yhteisön mallin mukainen ajokortti, joka oli myönnetty ajalle 11.4.1990-26.1.2003.

15 Hän on asunut vakinaisesti Belgiassa 17.12.1990 alkaen.

16 Awoyemi joutui 27.7.1993 Oostendessa (Belgia) poliisin pysäyttämäksi, jolloin hänen todettiin kuljettaneen moottoriajoneuvoa ilman Belgian ajokorttia.

17 Vaikka Awoyemi vetosi tosiseikkojen tapahtumisen aikaan voimassa olleeseen yhteisön mallin mukaiseen ajokorttiinsa, Correctionele rechtbank te Brugge (Belgia) tuomitsi hänet 4.1.1995 edellä mainitun 6.5.1988 annetun kuninkaan asetuksen 2 §:n nojalla 2 000 Belgian frangin suuruiseen sakkoon ajoneuvon ajamisesta yleisellä tiellä Belgiassa ilman voimassa olevaa ajokorttia. Tuomioistuin katsoi, että Awoyemilla ei ollut Belgian ajokorttia, vaikka hän asui Belgiassa, ja että tekohetkellä oli jo päättynyt se yhden vuoden määräaika ulkomaalaisrekisteriin merkitsemisestä Belgiassa, jonka aikana hänellä oli oikeus kuljettaa ajoneuvoa, jos hänellä oli jonkin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva ajokortti.

18 Awoyemi teki tuomiosta kassaatiovalituksen.

19 Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen perusteluista ilmenee Hof van Cassatien katsoneen, että edellä mainittu 6.5.1988 annettu kuninkaan asetus annettiin nimenomaan direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan täytäntöönpanemiseksi. Hof van Cassatie viittaa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-193/94, Skanavi ja Chryssanthakopoulos, 29.2.1996 antamaan tuomioon (Kok. 1996, s. I-929) ja toteaa, että se annettiin asiassa, jossa oli kyse Euroopan yhteisön jäsenvaltion kansalaisista, kun taas esillä olevassa asiassa on kyse yhteisön ulkopuolisen maan kansalaisesta, jolla on muun jäsenvaltion kuin asianomaisen henkilön vastaanottaneen maan myöntämä ajokortti. Kyseinen tuomioistuin toteaa vielä, että direktiivi 80/1263/ETY kumottiin 1.7.1996 alkaen direktiivillä 91/439/ETY, jonka 1 artiklan 2 kohdassa säädettiin jäsenvaltioiden myöntämien ajokorttien vastavuoroisesta tunnustamisesta ja jonka 8 artiklan 1 kohdalla voimassa olevan ajokortin vaihtamisvelvollisuus vuoden kuluessa kortinhaltijan vakinaisesta muutosta toiseen jäsenvaltioon muutettiin pelkäksi oikeudeksi. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan näillä säännöksillä on ilmeisesti välitön oikeusvaikutus, mutta direktiivissä 91/439/ETY ei täsmennetä, voidaanko sitä soveltaa direktiivin 80/1263/ETY alaisiin rikkomuksiin.

20 Koska Hof van Cassatie katsoi tämän vuoksi, että asian ratkaiseminen riippuu yhteisön oikeuden tulkinnasta, se lykkäsi asian käsittelyä ja pyysi yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

1) Onko yhteisön ajokortin käyttöönotosta 4 päivänä joulukuuta 1980 annetun neuvoston ensimmäisen direktiivin 80/1263/ETY ja erityisesti sen 8 artiklan vastaisena pidettävä sitä, että jos sellainen henkilö, joka ei ole Euroopan unionin kansalainen mutta joka on jäsenvaltion myöntämän kansallisen tai yhteisön mallin mukaisen ajokortin haltija ja joka olisi voinut vaihtaa tämän ajokorttinsa vastaanottavan valtion ajokorttiin mutta joka ei ole tätä tehnyt säädetyssä määräajassa, kuljettaa moottoriajoneuvoa, tämä rinnastetaan ajokortitta ajoon, minkä seurauksena kyseinen henkilö tuomitaan rangaistukseksi vankeuteen tai sakkoon?

2) Seuraako yhteisön ajokortista 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohdasta, jonka mukaan jäsenvaltioiden myöntämät ajokortit on tunnustettava vastavuoroisesti, ja tämän direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä vaihtamisoikeudesta se, että henkilö, joka ei ole Euroopan unionin kansalainen mutta joka on jäsenvaltion myöntämän kansallisen tai yhteisön mallin mukaisen ajokortin haltija ja jonka vakituinen asuinpaikka on jossakin toisessa jäsenvaltiossa, voi vedota 1.7.1996 lähtien tuomioistuimissa näihin säännöksiin, vaikka tätä koskevia kansallisia säännöksiä ei olisi annettu?

3) Jos vastaus toiseen kysymykseen on myöntävä, onko yhteisön ajokortista 29 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohdalla ja 8 artiklan 1 kohdalla taannehtiva vaikutus siten, että niiden vastaisena on pidettävä sitä, että jos sellainen henkilö, joka ei ole Euroopan unionin kansalainen mutta joka on jäsenvaltion myöntämän kansallisen tai yhteisön mallin mukaisen ajokortin haltija ja joka olisi voinut vaihtaa tämän ajokorttinsa vastaanottavan valtion ajokorttiin mutta joka ei ole 27.7.1993 tätä tehnyt säädetyssä määräajassa, kuljettaa moottoriajoneuvoa, tämä rinnastetaan ajokortitta ajamiseen, minkä seurauksena kyseinen henkilö tuomitaan rangaistukseksi vankeuteen tai sakkoon?

Ensimmäinen kysymys

21 Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen perusteluista ilmenee, että ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy yhteisöjen tuomioistuimelta pääasiassa sitä, estävätkö direktiivin 80/1263/ETY säännökset tai perustamissopimuksen määräykset sen, että jos sellainen yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen kuljettaa moottoriajoneuvoa, jolla on jonkin jäsenvaltion myöntämä yhteisön mallin mukainen ajokortti, jonka hän olisi voinut vaihtaa toisen jäsenvaltion ajokorttiin muutettuaan asuinpaikkansa sinne, mutta joka on laiminlyönyt tehdä tämän muodollisuuden säädetyssä yhden vuoden määräajassa, tämä rinnastetaan tässä viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa ajokortitta ajoon ja kyseinen henkilö tuomitaan tämän takia vankeuteen tai sakkoon.

22 Aluksi on todettava, kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 21 kohdassa huomauttanut, että direktiivin 80/1263/ETY soveltamisalaan kuuluvat jäsenvaltioiden kansalaisten lisäksi toisten jäsenvaltioiden myöntämien ajokorttien haltijat kansalaisuudestaan riippumatta.

23 Tämän vuoksi sellaisessa tilanteessa olevat henkilöt kuin Awoyemi, jolla on Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisten viranomaisten myöntämä ja kiistanalaisten tapahtumien aikaan voimassa ollut yhteisön mallin mukainen ajokortti, kuuluvat direktiivin henkilölliseen soveltamisalaan.

24 Kuitenkaan direktiivissä ei ole säännöksiä 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen ajokortin vaihtamisvelvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksista.

25 Koska alaa koskevia yhteisön säännöksiä ei näin ollen ole, jäsenvaltioilla on periaatteessa edelleen toimivalta määrätä tällaisen velvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuvat seuraamukset (ks. em. asia Skanavi ja Chryssanthakopoulos, tuomion 36 kohta).

26 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiot eivät silti voi säätää laiminlyöntiin nähden suhteetonta seuraamusta, jolla rajoitettaisiin henkilöiden vapaata liikkuvuutta, sen merkityksen vuoksi, joka moottoriajoneuvon ajo-oikeudella on itsenäisen ammatin harjoittamiseen tai palkkatyön tekemiseen erityisesti ryhdyttäessä harjoittamaan toimintaa tietyillä aloilla tai pyrittäessä hoitamaan tiettyjä tehtäviä (ks. em. asia Skanavi ja Chryssanthakopoulos, tuomion 36 ja 38 kohta).

27 Awoyemin kaltainen henkilö ei kuitenkaan voi vedota kyseiseen oikeuskäytäntöön.

28 Edellä mainitussa asiassa Skanavi ja Chryssanthakopoulos annetun tuomion 36-39 kohdan nojalla nimittäin sen rajoituksen perusteena, joka on asetettu jäsenvaltioiden toimivallalle säätää rangaistusseuraamuksista ajokortin vaihtamisvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi, on perustamissopimuksessa tarkoitettu henkilöiden vapaa liikkuvuus.

29 Awoyemin kaltaisessa tilanteessa oleva yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen ei voi tehokkaasti vedota henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeviin säännöksiin, joita vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sovelletaan vain yhteisön jäsenvaltion kansalaisiin, jotka haluavat asettua asumaan toisen jäsenvaltion alueelle, taikka kyseisen valtion sellaisiin kansalaisiin, joilla on jokin liittymä johonkin yhteisön oikeudessa tarkoitettuun tilanteeseen (ks. esim. asia C-147/91, Ferrer Laderer, tuomio 25.6.1992, Kok. 1992, s. I-4097, s. 7).

30 Näin ollen tällaisen yhteisön ulkopuolisen maan kansalaisen oikeudelliseen asemaan hänelle direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen ajokortin vaihtamisvelvollisuuden laiminlyönnin johdosta mahdollisesti määrättävien rangaistusseuraamusten osalta ei sovelleta kyseisen direktiivin säännöksiä eikä myöskään perustamissopimuksen henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä.

31 Tämän vuoksi ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, etteivät direktiivin 80/1263/ETY säännökset tai perustamissopimuksen määräykset estä sitä, että jos sellainen yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen, joka on jäsenvaltion myöntämän yhteisön mallin mukaisen ajokortin haltija ja joka olisi voinut vaihtaa tämän ajokorttinsa vastaanottavan valtion ajokorttiin, mutta joka ei ole tätä tehnyt säädetyssä yhden vuoden määräajassa, kuljettaa moottoriajoneuvoa, niin tämä rinnastetaan viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa ajokortitta ajoon, minkä seurauksena kyseinen henkilö tuomitaan rangaistukseksi vankeuteen tai sakkoon.

Toinen ja kolmas kysymys

32 Toisella ja kolmannella kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, kansallinen tuomioistuin kysyy pääasiassa sitä, voiko yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen, jolla on yhteisön jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva yhteisön mallin mukainen ajokortti ja joka on muuttanut vakinaisesti asumaan toiseen jäsenvaltioon mutta joka on laiminlyönyt velvollisuutensa vaihtaa ajokorttinsa direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyssä yhden vuoden määräajassa, vedota suoraan direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohtaan ja 8 artiklan 1 kohtaan vastustaakseen sitä, että hänet tuomitaan uudessa asuinjäsenvaltiossa ajokortitta ajosta vankeuteen tai sakkoon, kun kyseinen rikkomus tapahtui ennen direktiivin 91/439/ETY täytäntöönpanolle säädetyn määräajan päättymistä.

33 Aluksi on huomattava, että direktiivin 91/439/ETY 12 ja 13 artiklan mukaan direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyi 1.7.1994 ja direktiiviä oli sovellettava jäsenvaltioissa vasta 1.7.1996 alkaen, josta ajankohdasta lukien direktiivi 80/1263/ETY oli kumottu.

34 Tämän vuoksi direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetty ajokortin vaihtamisvelvollisuus oli voimassa 1.7.1996 saakka, koska direktiivin 91/439/ETY säännöksellä ei ole taannehtivaa vaikutusta (ks. vastaavasti em. asia Skanavi ja Chryssanthakopoulos, tuomion 28 kohta).

35 Koska pääasiassa esillä oleva teko tapahtui 27.7.1993, Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio asettavat kyseenalaiseksi, onko direktiivin 91/439/ETY tulkinnasta hyötyä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisemisessa.

36 Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee kuitenkin, että kansallinen tuomioistuin on pitänyt tarpeellisena pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan tulkintaa, jotta se voi tarvittaessa soveltaa sitä sen kansallisessa oikeudessa olevaa lievemmän lain periaatetta, jonka mukaan rikoslakia voidaan syytetyn hyväksi soveltaa taannehtivasti, ja näin jättää soveltamatta niitä kansallisen oikeuden säännöksiä, joiden voimassaoloaikana kyseiset rikkomukset tehtiin, mikäli valtion sisäisen oikeuden todetaan olevan ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa ja mikäli yksityinen voi vedota suoraan yhteisön oikeuden asiaa koskeviin säännöksiin.

37 Esitettyihin kysymyksiin on näin ollen vastattava, koska kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-358/93 ja C-416/93, Bordessa ym., tuomio 23.2.1995, Kok. 1995, s. I-361, 10 kohta; yhdistetyt asiat C-163/94, C-165/94 ja C-250/94, Sanz de Lera ym., tuomio 14.12.1995, Kok. 1995, s. I-4821, 15 kohta; asia C-341/94, Allain, tuomio 26.9.1996, Kok. 1996, s. I-4631, 13 kohta ja em. asia Skanavi ja Chryssanthakopoulos, 18 kohta).

38 Yhteisön oikeuden vastaista ei näet ole se, että kansallinen tuomioistuin ottaa valtion sisäisessä rikosoikeudessa vallitsevan periaatteen mukaisesti huomioon direktiivin 91/439/ETY syytetyn kannalta edullisemmat säännökset kansallista oikeutta soveltaessaan, vaikka yhteisön oikeus ei tähän velvoittaisikaan, kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan todennut.

39 Kun määritetään sitä, onko edellä mainituilla direktiivin 91/439/ETY säännöksillä välitön oikeusvaikutus, on huomattava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaikissa tapauksissa, joissa jonkin direktiivin säännökset ilmeisesti ovat sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, yksityiset voivat vedota niihin valtiota vastaan, kun valtio ei ole asetetussa määräajassa saattanut direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä tai kun se ei ole tehnyt sitä asianmukaisesti (ks. esim. asia 80/86, Kolpinghuis Nijmegen, tuomio 8.10.1987, Kok. 1987, s. 3969, 7 kohta).

40 Tältä osin jo kansallisen tuomioistuimen esittämän toisen kysymyksen sanamuodosta ilmenee, ettei direktiivin 91/349/ETY 1 artiklan 2 kohtaa ja 8 artiklan 1 kohtaa ollut saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä säädetyssä määräajassa eikä niitä ole tehty siinä sovellettaviksi kyseisen direktiivin 12 artiklan mukaisesti 1.7.1996 alkaen.

41 Sen kysymyksen osalta, ovatko mainitun direktiivin säännökset riittävän täsmällisiä ja ehdottomia, jotta yksityinen voisi vedota niihin kansallisessa tuomioistuimessa, on puolestaan todettava, että 1 artiklan 2 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden myöntämien ajokorttien vastavuoroisesta tunnustamisesta ilman muodollisuuksia (ks. em. asia Skanavi ja Chryssanthakopoulos, tuomion 26 kohta) ja että 8 artiklan 1 kohdalla muutettiin pelkäksi oikeudeksi direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen voimassa olevan ajokortin vaihtamisvelvollisuus vuoden kuluessa siitä, kun ajokortin haltija on muuttanut vakinaisen asuinpaikkansa toiseen jäsenvaltioon, ja tämä velvollisuus on määritelty direktiivin 91/439/ETY yhdeksännessä perustelukappaleessa henkilöiden vapaan liikkuvuuden esteeksi.

42 Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 37-41 kohdassa korostanut, kyseisissä säännöksissä asetetaan siten jäsenvaltioille selviä ja täsmällisiä velvoitteita, joita ovat ajokortin haltijan kansalaisuudesta riippumatta yhteisön mallin mukaisen ajokortin vastavuoroinen tunnustaminen ja kielto vaatia toisen jäsenvaltion myöntämän ajokortin vaihtamista, eikä vastaanottavilla jäsenvaltioilla ole minkäänlaista harkintavaltaa niiden toimenpiteiden suhteen, joita niiden on toteutettava täyttääkseen nämä vaatimukset.

43 Direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohdalla ja 8 artiklan 1 kohdalla tämän vuoksi oleva välitön oikeusvaikutus merkitsee, että yksityisillä on oikeus vedota niihin kansallisissa tuomioistuimissa.

44 Asia olisi toisin, jos asianomainen olisi saanut ajokortin ensimmäisessä jäsenvaltiossa vaihdossa yhteisön ulkopuolisen maan myöntämään ajokorttiin. Direktiivin 91/439/ETY 8 artiklan 6 kohdan mukaan toisten jäsenvaltioiden ei näet ole tunnustettava tällaista ajokorttia ja tällöin kyseisessä direktiivissä ei vastaavasti myöskään aseteta ehdotonta velvollisuutta. Asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, miten Awoyemi sai yhteisön mallin mukaisen ajokortin Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

45 Edellä mainituilla perusteilla toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen, jolla on yhteisön jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva yhteisön mallin mukainen ajokortti ja joka on muuttanut vakinaisesti asumaan toiseen jäsenvaltioon mutta joka ei ole vaihtanut ajokorttiaan direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyssä yhden vuoden määräajassa, voi vedota suoraan direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohtaan ja 8 artiklan 1 kohtaan vastustaakseen sitä, että hänet tuomitaan uudessa asuinjäsenvaltiossa ajokortitta ajosta vankeuteen tai sakkoon. Yhteisön oikeuden vastaista ei ole se, että jäsenvaltion tuomioistuin ottaa kansallisessa rikosoikeudessa vallitsevan periaatteen mukaisesti taannehtivasti huomioon direktiivin 91/439/ETY syytetyn kannalta edullisemmat säännökset kansallista oikeutta soveltaessaan, vaikka kyseinen rikkomus olisikin tapahtunut ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle säädetyn määräajan päättymistä.

Oikeudenkäyntikulut

46 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(toinen jaosto)

on ratkaissut Hof van Cassatien 17.6.1997 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

47 Yhteisön ajokortin käyttöönotosta 4 päivänä joulukuuta 1980 annetun neuvoston ensimmäisen direktiivin 80/1263/ETY säännökset taikka EY:n perustamissopimuksen määräykset eivät estä sitä, että jos yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen, joka on jäsenvaltion myöntämän yhteisön mallin mukaisen ajokortin haltija, ja joka olisi voinut vaihtaa tämän ajokorttinsa vastaanottavan valtion ajokorttiin, mutta joka ei ole tätä tehnyt säädetyssä yhden vuoden määräajassa, kuljettaa moottoriajoneuvoa, niin tämä rinnastetaan viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa ajokortitta ajoon, minkä seurauksena kyseinen henkilö tuomitaan rangaistukseksi vankeuteen tai sakkoon.

48 Yhteisön ulkopuolisen maan kansalainen, jolla on yhteisön jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva yhteisön mallin mukainen ajokortti ja joka on muuttanut vakinaisesti asumaan toiseen jäsenvaltioon mutta joka ei ole vaihtanut ajokorttiaan direktiivin 80/1263/ETY 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyssä yhden vuoden määräajassa, voi vedota suoraan direktiivin 91/439/ETY 1 artiklan 2 kohtaan ja 8 artiklan 1 kohtaan vastustaakseen sitä, että hänet tuomitaan uudessa asuinjäsenvaltiossa ajokortitta ajosta vankeuteen tai sakkoon. Yhteisön oikeuden vastaista ei ole se, että jäsenvaltion tuomioistuin ottaa kansallisessa rikosoikeudessa vallitsevan periaatteen mukaisesti taannehtivasti huomioon direktiivin 91/439/ETY syytetyn kannalta edullisemmat säännökset kansallista oikeutta soveltaessaan, vaikka kyseinen rikkomus olisikin tapahtunut ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle säädetyn määräajan päättymistä.