Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Edellytykset itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan kuuluvan tuotanto- ja jalostusteollisuuden aloittamiseksi - Yksityiskohtaiset säännöt - Lupa useiden ammattien harjoittamiseksi
(EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan c kohta, sekä 52 ja 59 artikla; neuvoston direktiivin 64/427/ETY 3 artikla)
Itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan ISIC pääryhmiin 23-40 (teollisuus ja pienteollisuus) kuuluvassa tuotanto- ja jalostusteollisuudessa sovellettavista, siirtymätoimenpiteitä koskevista yksityiskohtaisista säännöksistä annetun neuvoston direktiivin 64/427/ETY 3 artiklaa on tulkittava siten, että kun jossakin jäsenvaltiossa itsenäisten ammatinharjoittajien tuotanto- ja jalostusteollisuuteen kuuluvan toiminnan aloittamista ja harjoittamista varten edellytetään tiettyjä tietoja ja taitoja, tämä jäsenvaltio ei voi vaatia, että yhteisön kansalainen, joka hakee useita lupia harjoittaakseen sen alueella ammattitoimintaa, jonka harjoittamisesta sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, josta tämä henkilö tulee, ovat antaneet todistuksen, on täyttänyt tosiasiallista toiminnan harjoittamista koskevat, tässä artiklassa säädetyt ajanjaksot erikseen kunkin sellaisen ammatin osalta, jonka toimenkuva on määritelty vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä.
Vaikka toiminnat, joiden harjoittamisesta se jäsenvaltio, josta henkilö tulee, on antanut todistuksen, kuuluvat usean, vastaanottavan jäsenvaltion määrittelemän ammatin toimenkuvaan, vastaanottavaa jäsenvaltiota sitovat sen jäsenvaltion, josta henkilö tulee, antamaan todistukseen sisältyvät tiedot, eikä se siis voi määritellä kunkin käsityöläisammatin harjoittamisen aloittamista koskevia edellytyksiä eikä näiden ammattien toimenkuvaa siten, että siinä tarkoituksessa annettu todistus, että tämä henkilö voisi harjoittaa todistuksessa tarkoitettua ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa, on hyödytön.
Tämä tulkinta on yhteensopiva ensinnäkin direktiivin 3 artiklan toisen kohdan kanssa, jossa säädetään, että toiminnan harjoittamisen päättymisestä ei ole saanut kulua enempää kuin kymmenen vuotta ennen sijoittautumista koskevan hakemuksen jättöpäivää. Joskin vastaanottava jäsenvaltio voi direktiivin 3 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaan vaatia, että kutakin ammattia on harjoitettu itsenäisesti kuusi peräkkäistä vuotta, hakijan on mahdotonta vastaaviksi tunnustettujen asiakirjojen perusteella osoittaa, että hänellä on tiedot ja taidot, jotka ovat tarpeen, jotta hänelle myönnettäisiin luvat harjoittaa useampaa kuin kahta toimintaa.
Toisaalta tällainen tulkinta voidaan perustella niillä vaatimuksilla, joita perustamissopimuksen 3 artiklan c kohdassa, 52 artiklassa ja 59 artiklassa taatut sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus asettavat. Nämä yhteisön järjestelmässä perustavanlaatuiset vapaudet eivät nimittäin toteudu, jos kukin jäsenvaltio voi kieltäytyä myöntämästä yhteisön oikeuden säännösten mukaisia etuja niille, jotka ovat saavuttaneet direktiivissä tarkoitetun ammattikokemuksen toisessa jäsenvaltiossa, vetoamalla omaan, kunkin käsityöläisammatin toimenkuvasta antamaansa rajoittavaan määritelmään.