Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen puheenjohtajan määräys 29 päivänä marraskuuta 1996. - J. Antonissen vastaan Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan yhteisöjen komissio. - Välitoimet. - Asia T-179/96 R.
Oikeustapauskokoelma 1996 sivu II-01641
Välitoimet - Myöntämisedellytykset - Toimenpiteet, joilla ei vaikuteta pääasiassa annettavaan ratkaisuun - Pääasian kanne, jonka tarkoituksena on saada yhteisö sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen - Vaaditun vahingonkorvauksen osaa vastaavien määrien maksaminen - Ei määrätä maksettavaksi
(EY:n perustamissopimuksen 178 ja 186 artikla ja 215 artiklan toinen kohta, ensimmäisen oikeusasteen työjärjestyksen 107 artiklan 3 ja 4 kohta)
Välitoimista päättävän tuomarin myöntämien toimenpiteiden tarkoituksena on oltava pelkästään asianosaisten intressien turvaaminen yhteisöjen tuomioistuimessa tai yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin aikana siten, ettei pääasiassa annettava päätös jäisi vaille merkitystä siten, ettei sillä olisi tehokkaita vaikutuksia (effets utiles). Nämä toimenpiteet ovat niin muodoin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaan väliaikaisia ja niiden voimassaolo päättyy periaatteessa silloin kun asiassa annetaan lopullinen tuomio. Tästä seuraa, että ne eivät saa vaikuttaa pääasian päätökseen, eli niissä ei saa vielä päättää myöhemmin pääasiassa annettavan ratkaisun vaikutuksista.
Näin ollen välitoimia koskeva hakemus, jossa on pyydetty yhteisön velvoittamista maksamaan määriä, jotka vastaavat osaa kantajan pääasiassa perustamissopimuksen 178 artiklan ja 215 artiklan toisen kohdan perusteella nostamassa kanteessa aiheutuneeksi katsotusta vahingon määrästä, on hylättävä.
Nimittäin tällaisen hakemuksen hyväksymisellä puututtaisiin pääasiassa käytävän oikeudenkäynnin alaan, koska välitoimista päättävän tuomarin pitäisi sille kuuluvan fumus bonis juris -menettelyn yhteydessä tehtävän harkinnan yhteydessä ensi näkemältä päättää sopimussuhteen ulkopuolisesta yhteisön vastuusta ja siten hyväksyä osa pääasian kanteen vaatimuksista, ilman että ennen sitä olisi tutkittu, onko kanne perustamissopimuksen 215 artiklan toisen kohdan nojalla perusteltu. Vastuun syntymistä ja siitä seuraavia tosiseikkoja ei kuitenkaan voida todeta ensi näkemältä tehtävän harkinnan perusteella, vaan vasta tosiseikkojen ja esitettyjen väitteiden tultua lopullisesti arvioiduiksi sellaisessa menettelyssä, jossa voidaan taata, että kaikkien asianosaisten puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan.