YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

21 päivänä lokakuuta 1998

Asia T-100/96

Miguel Vicente-Nuñez

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

”Henkilöstö — Palkkatason määrittäminen — Virkaiän hyvittäminen palkkatasossa — Palvelukseentuloa edeltävä työkokemus ja yliopistotasoinen koulutus”

Täydellinen teksti ranskankielellä   II-1779

Ailie:

Kanne, jossa pääasiallisesti vaaditaan kumoamaan 24.5.1995 tehty komission päätös, joka koskee kantajan palkkatason määrittelemisen tarkistamista ja sen vahvistamista 1.6.1997 alkaen palkkaluokan A 7 palkkatasolle 2 eikä palkkatasolle 3.

Lopputulos:

Osittainen kumoaminen; hylkääminen muilta osin.

Tuomion lyhennelmä

Kantaja työskenteli helmikuusta 1976 syyskuuhun 1986 Espanjan suurlähetystössä Brysselissä. Hän työskenteli 1.12.1979 alkaen toimistopäällikkönä. Kantaja suoritti vuonna 1982 kandidaatin tutkinnon opiskeltuaan vuosina 1977—1982 Saint-Louis'n kauppakorkeakoulussa Brysselissä.

Vuonna 1986 kantaja tuli komission palvelukseen ura-alueen B virkamiehenä. Tämän jälkeen hän läpäisi avoimen kilpailun CES/A/6/89, joka järjestettiin varallaololuettelon laatimiseksi ura-alueen A palkkaluokkien 7 ja 6 hallintovirkamiehistä. Voidakseen osallistua kilpailuun hakijoilla oli oltava ”a) yliopistotasoinen koulutus, josta osoituksena tutkintotodistus — — tai vastaavantasoinen työkokemus; b) tehtäviin liittyvä vähintään viiden vuoden työkokemus”.

Sen jälkeen kun kantaja oli nimitetty hallintovirkamieheksi Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 29 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisella ”siirtopäätöksellä”, hänen palkkaluokkansa määriteltiin 1.6.1991 alkaen palkkaluokkaan A 7 palkkatasolle 1 päätöksellä, joka tehtiin henkilöstösääntöjen 46 artiklan nojalla; kyseisen artiklan mukaan ei ole mahdollista ottaa huomioon ennen palvelukseen tuloa hankittua työkokemusta. Kantaja määrättiin tehtävään, joka avointa virkaa koskevan ilmoituksen COM/2430/90 mukaan edellyttää yliopistotasoista tutkintoa tai vastaavantasoista työkokemusta.

Komissio pyysi 10.2.1994 tiedonannossaan, joka koski yhdistetyissä asioissa T-103/92, T-104/92 ja T-105/92, Baiwir ym. vastaan komissio, 28.9.1993 annettua yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiota (Kok. 1993, s. II-987), kaikkia virkamiehiä, jotka olivat samassa tilanteessa kuin kyseisen asian kantajat, ilmoittautumaan, jotta heidän palkkatasonsa voitaisiin määritellä uudelleen. Jos palkkataso määriteltäisiin uudelleen, kyseisen uudelleenmäärittelyn rahalliset vaikutukset laskettaisiin alkaviksi vasta edellä mainitun tuomion julistamispäivästä.

Kantaja pyysi 4.5.1994 palkkatasonsa uudelleenmäärittelemistä. Hän vetosi siihen, että henkilöstösääntöjen 32 artiklan mukaan kaikki se työkokemus, jonka hän oli hankkinut tasolla A ennen tuloaan komission palvelukseen, oli otettava huomioon 1.6.1991 alkaen. Määrittelykomitea ilmoitti 17.6.1994 kantajalle, että se oli esittänyt nimittävälle viranomaiselle kantajan palkkaluokan määrittelemistä 1.6.1991 alkaen palkkaluokkaan A 7 palkkatasolle 1 12 kuukauden virkaiällä. Komitea katsoi, että kantajan työkokemus voitiin ottaa huomioon ainoastaan siitä alkaen, kun hän oli saanut tutkintotodistuksensa. Kantaja vastasi 27.6.1991 määrittelykomitealle, joka sitten pyysi komission oikeudellisen yksikön lausuntoa; viimeksi mainittu suositti 18.10.1994 kantajalle edullisempaa ratkaisua, jonka mukaan osa siitä työkokemuksesta, jonka kantaja oli hankkinut ennen tutkintotodistuksen saamista, olisi otettu huomioon. Määrittelykomitea noudatti kaikesta päätellen kyseistä lausuntoa ja esitti kantajan palkkaluokan määrittelemistä palkkaluokkaan A 7 palkkatasolle 2. Komissio vahvisti 24.5.1995 kantajan palkkaluokaksi 1.6.1991 alkaen A 7 palkkatasolla 2 ja 28.9.1993 (em. asiassa Baiwir ym. v. komissio annetun tuomion julistamispäivä) alkaen A 7 palkkatasolla 3 rahallisine vaikutuksineen tuomion julistamispäivästä alkaen (kanteen kohteena oleva päätös).

Tutkittavaksi ottaminen

Kanteen kohteena oleva päätös on kantajalle vastainen päätös, koska siinä evätään kantajalta henkilöstösääntöjen 32 artiklan mukainen enimmäisikälisähyvitys, eli palkkataso 3. Se, että kyseisellä päätöksellä parannettiin kantajan alkuperäistä palkkatasoa ja siten osittain hyväksyttiin hänen palkkatasonsa uudelleen määrittelemistä koskeva pyyntönsä, ei vaikuta tähän päätelmään. Kanne on näin ollen otettava tutkittavaksi (47 ja 50 kohta).

Viittaukset: yhdistetytasiat 33/79 ja 75/79, Kuhner v. komissio, 28.5.1980(Kok. 1980, s. 1677, 9 kohta).

Pääasia

Vaatimukset, jotka koskevat kantajan palkkatason tarkistamista koskevan 24.5.1995 tehdyn komission päätöksen kumoamista

Vuoden 1983 päätös tehtiin erityisesti henkilöstösääntöjen 32 artiklan toisen kohdan täytäntöönpanemiseksi. Päätöksen tarkoituksena on luoda sääntöjä sen laajan harkintavallan käyttämiseksi, joka nimittävällä viranomaisella on kyseisen artiklan osalta. Kyseessä on sisäinen ohje, jota, vaikka sitä ei voikaan pitää henkilöstösääntöjen 110 artiklassa tarkoitettuna yleisenä täytäntöönpanosäännöksenä, on pidettävä viitteellisenä toimintaohjeena, jonka viranomainen asettaa itselleen ja josta se ei voi syytä ilmoittamatta poiketa ilman, että se loukkaisi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta (67 kohta).

Viittaukset: asia T-2/90, Ferreira de Freitas v. komissio, 7.2.1991 (Kok. 1991, s. II-103, 56 ja 61 kohta) sekä mainitut viittaukset yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

Riidanalainen määräys koskee kaikkia henkilöstösääntöjen 5 artiklassa tarkoitettuja ura-alueita ”niissä tapauksissa, joissa täytettävään tehtävään ei vaadita tutkintotodistusta”, ja siinä todetaan samalla, että näissä tapauksissa koko se työkokemus, joka on hankittu kokopäivätyössä, joka tavallisesti edellyttää tällaista tutkintotodistusta, voidaan ottaa huomioon ikälisähyvitystä harkittaessa.

Jotta voitaisiin määritellä kyseisen määräyksen ulottuvuus suhteessa ura-alueeseen A kuuluvaan avoimeen kilpailuun ja tehtävään, sitä on tarkasteltava ottaen huomioon vuoden 1983 päätöksen 2 artiklan kuudes alakohta, jota sovelletaan ainoastaan virkamiehiin, jotka on otettu palvelukseen sellaisen kilpailuilmoituksen perusteella, jossa tehtävään pääsyn edellytykseksi asetetaan loppuun saatetut yliopistotasoiset opinnot, joista osoituksena on tutkintotodistus. Kyseisen kuudennen alakohdan mukaan huomioon voidaan ottaa ainoastaan sellainen työkokemus jonka asianomainen on hankkinut sen jälkeen, kun hän on saanut sen tutkintotodistuksen, jonka perusteella hän on voinut osallistua palvelukseen ottamiseensa johtaneeseen kilpailuun.

Näiden kahden määräyksen tarkastelusta yhdessä ilmenee, että kuudes alakohta, siltä osin kuin siinä rajoitetaan kaikki ikälisähyvitykset vaaditun tutkintotodistuksen saamisen jälkeen hankittuun työkokemukseen, on rajoittavampi kuin riidanalainen määräys, jossa ei ole määrätty tällaisesta rajoituksesta. Tätä erottelua ei voida mitenkään arvostella yhdenvertaisen kohtelun periaatteen näkökulmasta. Kuudennen alakohdan soveltamisalaan kuuluvat kilpailut ja riidanalaisen määräyksen alaan kuuluvat kilpailut ovat itse asiassa erilaisia kilpailuja. Yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää näin ollen ainoastaan sitä, että kaikkia saman kilpailun perusteella palvelukseen otettuja virkamiehiä kohdellaan yhdenvertaisesti (71 kohta).

Viittaukset: asia 266/83, Samara v. komissio, 15.1.1985 (Kok. 1985, s. 189, 12 ja 15 kohta) ja em. asia Ferreira de Freitas v. komissio, 58 ja 61 kohta.

Kilpailu CES/A/6/89 oli avoin sekä korkeakoulututkinnon haltijoille että sellaisille, joilla ei ollut korkeakoulututkintoa, edellyttäen, että viimeksi mainitut kykenivät osoittamaan, että heillä oli vastaavantasoinen työkokemus. Avointa tehtävää koskevassa ilmoituksessa COM/2430/90 soveltuvuusedellytyksenä oli joko korkeakoulututkinto tai vastaavantasoinen työkokemus. Kantaja oli näin ollen tilanteessa, ”jossa täytettävään tehtävään ei [vaadittu] tutkintotodistusta” riidanalaisessa määräyksessä tarkoitetulla tavalla. Kyseinen määräys kattaa näin ollen kantajan tilanteen ja sitä olisi pitänyt soveltaa.

Tilanteessa, jossa kantaja olisi hyväksytty kilpailuun ainoastaan työkokemuksensa perusteella, komission mukaan hänen kokonaistyökokemuksestaan olisi kuitenkin vähennettävä viisi vuotta korkeakoulututkinnon puuttumisen hyvittämiseksi, joten kantaja ei missään tapauksessa voi vedota vuoden 1983 päätöksen 3 artiklassa tarkoitettuun seitsemän vuoden työkokemukseen saadakseen hyväkseen palkkatason 3.

Yhdenvertaisen kohtelun periaatteella voidaan perustella se, että kun kyseessä on ”sekakilpailu”, johon voivat osallistua sekä korkeakoulututkinnon haltijat että ne, joilla ei ole korkeakoulututkintoa, kilpailun läpäisseet henkilöt, jotka kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään, asetetaan ikälisähyvityksen osalta samalle viivalle ensimmäiseen ryhmään kuuluvien kilpailun läpäisseiden henkilöiden kanssa ”hyvittämällä” se, että heiltä puuttuu tutkinto, riittävällä määrällä työvuosia. Tällainen hyvitys on kuitenkin hylättävä tässä tapauksessa, koska kantajalla oli samanaikaisesti työkokemusta ja korkeakoulututkinto.

Kanteen kohteena oleva päätös on näin ollen kumottava, koska riidanalaista määräystä on rikottu.

Ratkaisu:

Komission 24.5.1995 tekemä päätös kumotaan siltä osin kuin kantajan palkkaluokaksi määritellään 1.6.1991 alkaen A 7 palkkatasolla 2 ja 28.9.1993 alkaen A 7 palkkatasolla 3.

Kanne hylätään muilta osin.