61996J0404

1 Muutoksenhaku - Valitusperusteet - Tutkittavaksi ottaminen - Edellytykset - Sillä, että väitteet on esitetty myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, ei ole merkitystä

(EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2 Kumoamiskanne - Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt - Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet - Yksityistä suoraan koskeva päätös - Arviointiperusteet - Yhteisön Neuvostoliitolle ja sen tasavalloille myöntämän lainan täytäntöönpano - Komission lainanottajalle osoittama päätös, jossa kieltäydytään hyväksymästä lainanottajan valtuuttaman asiamiehen ja sopimusosapuolena olevan yrityksen tekemiin sopimuksiin tehtyjen muutosten yhdenmukaisuutta sovellettavien yhteisön säännösten kanssa - Yritystä suoraan koskeva päätös

(EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan neljäs kohta)

1 Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta tehdyssä valituksessa mainitaan täsmällisesti ne valituksenalaisessa tuomiossa todetut seikat, joita arvostellaan, samoin kuin oikeudelliset perusteet, joilla kumoamisvaatimusta erityisesti perustellaan, sillä seikalla, että nämä väitteet on esitetty myös ensimmäisessä oikeusasteessa, ei voida perustella niiden tutkimatta jättämistä.

2 Jotta yhteisön toimi koskisi suoraan kantajaa, mikä on edellytyksenä sille, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön toiselle henkilölle osoitetusta päätöksestä nostama kumoamiskanne otetaan tutkittavaksi, edellytetään, että sillä on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, koska täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja se perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä muita välittäviä sääntöjä sovelleta. Näin on myös silloin kun niillä, joille toimenpide on osoitettu, on vain teoreettinen mahdollisuus olla ryhtymättä yhteisön toimenpiteessä edellytettyihin toimiin ja kun heidän tahdostaan ryhtyä säädöksen mukaisiin toimenpiteisiin ei ole epäilystäkään.

Kun kyse on yhteisön Neuvostoliitolle ja sen tasavalloille maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden sekä lääkintätarvikkeiden tuonnin mahdollistamiseksi myöntämän lainan täytäntöönpanosta, sellainen komission päätös, joka on osoitettu lainanottajana olevan tasavallan rahoitusasioita hoitavalle asiamiehelle ja jolla kieltäydytään hyväksymästä sopimusosapuolena olevan yrityksen ja lainanottajana olevan tasavallan valtuuttaman asiamiehen tekemiin sopimuksiin tehtyjen muutosten yhdenmukaisuutta sovellettavien yhteisön säännösten kanssa, koskee yritystä, jonka kanssa vehnäntoimituksia koskeva sopimus on tehty, suoraan edellä kuvatulla tavalla, jos asiamiehellä oleva mahdollisuus toteuttaa toimitussopimukset komission riitauttamilla ehdoilla ja sen mahdollisuus näin luopua yhteisön myöntämästä rahoituksesta on puhtaasti teoreettinen, niin että kyseisellä päätöksellä, jonka komissio on tehnyt omien toimivaltuuksiensa nojalla, viedään sopimusosapuolena olevalta yritykseltä kaikki todelliset mahdollisuudet toteuttaa toimitukset tai saada maksu sovittujen sopimusehtojen mukaisesti tehdyistä toimituksista.

Asiassa C-404/96 P,

Glencore Grain Ltd, aiemmin Richco Commodities Ltd, Bermudan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Hamilton (Bermuda), edustajinaan asianajajat M. M. Slotboom, P. V. F. Bos ja J. G. A. van Zuuren, Rotterdam, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Marc Loesch, 11 rue Goethe,

valittajana,

jossa valittaja vaatii muutoksenhaussaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmannen jaoston) asiassa T-509/93, Richco vastaan komissio, 24.9.1996 antaman tuomion (Kok. 1996, s. II-1181) kumoamista, vastapuolena: Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet B. J. Drijber ja N. Khan, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat C. Gulmann, H. Ragnemalm, M. Wathelet (esittelevä tuomari) ja R. Schintgen sekä tuomarit G. F. Mancini, J. C. Moitinho de Almeida, P. J. G. Kapteyn, J. L. Murray, D. A. O. Edward, J.-P. Puissochet, G. Hirsch, P. Jann, L. Sevón ja K. M. Ioannou,

julkisasiamies: A. La Pergola,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan asianosaisten 8.10.1997 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 16.12.1997 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Glencore Grain Ltd -niminen yhtiö, aikaisemmin Richco Commodities Ltd (jäljempänä Glencore tai valittaja), on yhteisöjen tuomioistuimeen 23.12.1996 toimittamallaan valituksella hakenut muutosta EY:n tuomioistuimen perussäännön 49 artiklan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-509/93, Richco vastaan komissio, 24.9.1996 antamaan tuomioon (Kok. 1996, s. II-1181, jäljempänä valituksenalainen tuomio), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti tutkimatta valittajan nostaman kanteen, jossa vaadittiin komission 12.7.1993 State Export-Import Bank of Ukrainelle osoittaman päätöksen kumoamista.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

2 Neuvosto teki 16.12.1991 päätöksen 91/658/ETY keskipitkän aikavälin lainan myöntämisestä Neuvostoliitolle ja sen tasavalloille (EYVL L 362, s. 89).

3 Kyseisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

"Yhteisö myöntää Neuvostoliitolle ja sen tasavalloille enintään 1 250 miljoonan ecun suuruisen, kolmena peräkkäisenä eränä nostettavan keskipitkän aikavälin lainan enintään kolmeksi vuodeksi maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden sekä lääkintätarvikkeiden tuonnin mahdollistamiseksi - - ."(1)

4 Päätöksen 91/658/ETY 2 artiklassa määrätään, että ensimmäisen artiklan toteuttamiseksi komissiolla on valtuudet

"ottaa Euroopan talousyhteisön nimissä lainaksi tarvittavat varat, jotka annetaan lainana Neuvostoliiton ja sen tasavaltojen käyttöön".

5 Päätöksen 3 artiklassa määrätään seuraavaa:

"Komissio huolehtii 2 artiklassa tarkoitetusta lainasta."

6 Lisäksi päätöksen 4 artiklassa määrätään seuraavaa:

"1. Komissiolla on valtuudet yhteisymmärryksessä Neuvostoliiton ja sen tasavaltojen viranomaisten kanssa - - täsmentää lainan myöntämisen taloudelliset ja rahoitukselliset edellytykset sekä säännöt, jotka koskevat varojen käyttöön antamista ja lainan takaisinmaksun varmistamiseksi tarpeellisia vakuuksia.

- -

3. Niiden tuotteiden tuonnin, joiden rahoitus taataan lainalla, on tapahduttava maailmanmarkkinahintaan. Vapaa kilpailu on taattava tuotteiden oston ja toimittamisen osalta, ja tuotteiden on oltava kansainvälisesti hyväksyttyjen laatuvaatimusten mukaisia."

7 Komissio antoi 9.7.1992 asetuksen N:o 1897/92 päätöksellä 91/658/ETY perustetun keskipitkän aikavälin lainan myöntämistä Neuvostoliitolle ja sen tasavalloille koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 191, s. 22).

8 Kyseisen asetuksen 2 artiklassa säädetään muun muassa seuraavaa:

"Lainat myönnetään tasavaltojen ja komission välisten sopimusten perusteella; näihin sopimuksiin on maksuehtoina sisällyttävä 3-7 artiklassa annetut säännökset."(2)

9 Lisäksi asetuksen 4 artiklassa täsmennetään seuraavaa:

"1. Lainoilla rahoitetaan ainoastaan niitä tuotteiden osto- ja hankintasopimuksia, jotka komissio on hyväksynyt päätöksen 91/658/ETY säännösten ja 2 artiklassa tarkoitettujen sopimusten määräysten mukaisesti.

2. Tasavaltojen tai näiden valtuuttamien rahoitusasioita hoitavien asiamiesten on toimitettava sopimukset komissiolle hyväksyttäviksi."

10 Asetuksen 5 artiklassa todetaan ne edellytykset, joiden täyttyessä 4 artiklassa tarkoitettu hyväksyntä annetaan. Tällaisia edellytyksiä ovat muun muassa kaksi seuraavaa:

"1) Sopimus on tehty menettelyssä, jossa vapaa kilpailu turvataan - -

2) Sopimuksessa olevat ostoehdot ovat kansainvälisiltä markkinoilta tavanomaisesti saatujen hintojen osalta käytetyt kaikkein edullisimmat ehdot."

11 Euroopan talousyhteisö ja Ukraina Neuvostoliiton seuraajana allekirjoittivat 13.7.1992 asetuksen N:o 1897/92 mukaisesti "yhteisymmärryspöytäkirjan" (Memorandum of Understanding, jäljempänä puitesopimus), jonka perusteella yhteisö myöntäisi Ukrainalle päätöksellä 91/658/ETY perustettavan lainan. Sovittiin, että yhteisö lainanantajana myöntää lainanottajana olevalle Ukrainalle tämän rahoitusasioita hoitavan asiamiehen State Export-Import Bank of Ukrainen (jäljempänä SEIB) välityksellä 130 miljoonan ecun suuruisen keskipitkän aikavälin lainan enintään kolmeksi vuodeksi.

12 Puitesopimuksen 6 kohdassa sovittiin seuraavaa:

"Lainan määrä, josta vähennetään ETY:n järjestelypalkkiot ja kulut, maksetaan lainanottajalle, ja se on lainasopimuksen lausekkeiden ja ehtojen mukaisesti käytettävä yksinomaan lainanottajan kansainvälisten vakiomallien mukaisesti avaamien peruuttamattomien, tavarantoimitussopimusten mukaisten remburssien kattamiseen; lainan maksamisen edellytyksenä on, että Euroopan yhteisöjen komissio on todennut nämä sopimukset ja remburssit 16.12.1991 tehdyn neuvoston päätöksen ja tämän sopimuksen mukaisiksi."

13 Puitesopimuksen 7 kohdassa todetaan ne ehdot, joiden oli täytyttävä, jotta tavarantoimitussopimusta voitiin pitää edellä mainitun päätöksen ja sopimuksen mukaisena. Siinä täsmennetään erityisesti, että yhteisöön sijoittautuneita tavarantoimittajia valittaessa ukrainalaisten järjestöjen on pyydettävä tarjous ainakin kolmelta toisistaan riippumattomalta yritykseltä.

14 Komissio ja SEIB allekirjoittivat 13.7.1992 asetuksessa N:o 1897/92 ja puitesopimuksessa tarkoitetun lainasopimuksen (jäljempänä lainasopimus). Tässä sopimuksessa määrätään yksityiskohtaisesti lainan nostomenettelystä. Lainasopimuksessa sovitaan lainan nostojakson aikana (20.8.1992-20.4.1993) käytettävissä olevasta järjestelystä, joka koskee toimitusten maksamiseen hyväksyttyjen summien maksamista.

Tosiseikat ja oikeudenkäyntimenettely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa

15 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa seuraavaa:

"7 Vuoden 1993 toukokuussa järjestetyn epämuodollisen vehnän ostoa koskevan tarjouspyyntömenettelyn järjestämisen jälkeen Ukrimpex, Ukrainan lukuun toimiva ulkomaankauppaorganisaatio, vastaanotti seitsemän tarjousta, joista yksi oli kantajan tarjous. Koska ainoastaan kyseisessä tarjouksessa taattiin vehnän toimitus ennen 15.6.1993, Ukrimpex hyväksyi tarjouksen, vaikka se ei ollut hintansa puolesta edullisin. Kantaja sitoutui 26.5.1993 tehdyllä sopimuksella toimittamaan 40 424 tonnia vehnää hintaan 137,47 ecua tonnilta toimitusehdolla cif free out ukrainalaisessa Mustanmeren satamassa, siten, että laivauksen oli tapahduttava viimeistään 15.6.1993.

8 SEIB antoi sopimuksen tiedoksi komissiolle hyväksymistä varten, ja Ukrainan varapääministeri Demianov puuttui henkilökohtaisesti asiaan vaatien sopimuksen hyväksymistä mahdollisimman pian, minkä jälkeen komissio ilmoitti Demianoville 10.6.1993 päiväämällään kirjeellä, ettei se voinut hyväksyä sopimusta, jonka SEIB oli sille toimittanut. Komissio katsoi, ettei sopimuksella turvattu edullisimpia ostoehtoja, erityisesti hinnan osalta, joka ylitti hyväksyttävänä pidettävän hinnan. Komissio ilmoitti samassa kirjeenvaihdossa, että huomioon ottaen vaikeasta elintarviketilanteesta johtuvan kiireellisyyden komissio oli valmis avaamaan yhteisön varastot, jotta Ukrainaan toimitettaisiin välittömästi 50 000 tonnia vehnää hintaan, joka voisi olla 30 Yhdysvaltain dollaria (USD) tonnilta alempi kuin kantajan ehdottama hinta. Tämän toimituksen osalta käytiin uusi tarjouspyyntömenettely, jonka kantaja voitti.

9 Ukrimpex ilmoitti kantajalle 11.6.1993 komission kielteisestä päätöksestä ja pyysi kantajaa lykkäämään tavaran kuljetusta. Vastauksessaan kantaja ilmoitti, että se oli jo rahdannut aluksen. Toimitus käsitti tosiasiallisesti siten lähes 40 000 tonnia viljaa.

10 SEIB:lle 12.7.1993 osoitetulla, komission jäsenen R. Steichenin allekirjoittamalla kirjeellä komissio ilmoitti virallisesti kieltäytyvänsä hyväksymästä sille esitettyä sopimusta. Steichen ilmoitti tältä osin, että 'komissio voi hyväksyä tavarantoimitussopimukset vain silloin, kun ne täyttävät kaikki komission päätöksessä 91/658/ETY, komission asetuksessa N:o 1897/92 ja puitesopimuksessa luetellut ehdot. Lisäksi Ukrainan kanssa 13.7.1992 tehdyn lainasopimuksen 5 1) b) artiklan mukaan komissiolla on $täysi harkintavalta$ hyväksymisilmoitusten antamiseen'. Steichen jatkoi seuraavasti: 'Komissio on katsonut, että 31.5. hyväksymistä varten toimitettu sopimus ei täyttänyt kaikkia vaadittavia edellytyksiä, ja siten komission oli kieltäydyttävä käyttämästä harkintavaltaansa antaakseen hyväksymisilmoituksen". Steichen täsmensi, että tämän kieltäytymisen perusteena oli se, että sopimuksenmukainen hinta oli paljon korkeampi kuin mitä komissio saattoi hyväksyä ja että tässä oli kysymyksessä yksi lainaehdoista, joka sisältyi neuvoston päätökseen 91/658/ETY (4 artiklan 3 kohta) ja komission asetukseen N:o 1897/92 (5 artiklan 2 kohta). Hän teki tästä johtopäätöksen, että 'vaikka olen tietoinen Ukrainan tarpeiden kiireellisyydestä, näissä olosuhteissa komissio ei voi kaikki nämä seikat huomioon ottaen katsoa, että sille hyväksyttäväksi toimitettu sopimus tarjoaa edullisimmat ostoehdot - - '.

- -

11 Näissä olosuhteissa kantaja nosti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 10.9.1993 toimittamallaan kirjelmällä esillä olevan kanteen.

12 Komissio esitti oikeudenkäyntiväitteen 30.11.1993 kirjaamoon toimittamallaan kirjelmällä."

16 Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee kantajan vaativan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

"- kumoaa päätöksen tai ainakin komission SEIB:lle 12.7.1993 osoittaman toimen;

- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut" (valituksenalaisen tuomion 15 kohta).

17 Komissio on esittänyt oikeudenkäyntiväitteen ja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

"- toteaa, että kanne on jätettävä tutkimatta;

- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut" (valituksenalaisen tuomion 16 kohta).

Valituksenalainen tuomio

Oikeudenkäyntiväite siitä, että kysymyksessä ei ole kannekelpoinen toimi

18 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi oikeudenkäyntiväitteen siltä osin kuin se perustui perustamissopimuksen 173 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun kannekelpoisen toimen puuttumiseen seuraavilla perusteilla:

"25 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kumoamiskanne on mahdollista nostaa kaikkia sellaisia toimielinten säännöksiä vastaan, joilla pyritään luomaan oikeusvaikutuksia, tällaisten säännösten luonteesta ja muodosta riippumatta (asia 22/70, komissio v. neuvosto, tuomio 31.3.1971, Kok. 1971, s. 263).

26 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa esillä olevassa asiassa, että kun komissio antaa hyväksymisilmoituksen, tämän ilmoituksen vastaanottajalla SEIB:llä on oikeus tehdä lainan nostohakemus, mikä käy ilmi lainasopimuksesta, jonka osapuoli SEIB on. Jos komissio kieltäytyy antamasta hyväksymisilmoitusta, SEIB:llä ei ole tällaista oikeutta.

27 Siten on todettava, että toimella, jolla komissio kieltäytyy toteamasta, että sopimus täyttää yhteisön rahoituksen myöntämistä koskevat edellytykset, on oikeusvaikutuksia SEIB:hen. Tämä toimi on siten perustamissopimuksen 173 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu kannekelpoinen toimi."

Oikeudenkäyntiväite, joka mukaan toimenpide, jonka kumoamista kantaja vaatii, ei koske sitä suoraan

19 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että komission SEIB:lle 12.7.1993 osoittama päätös (jäljempänä riidanalainen päätös) ei koskenut kantajaa suoraan perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla ja että kyseistä päätöstä koskeva kumoamiskanne oli näin ollen jätettävä tutkimatta seuraavilla perusteilla:

"39 Perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen.

40 Siltä osin kuin kanteen kohteena oleva toimi on komission SEIB:lle osoittama 12.7.1993 päiväämä kirje, on esillä olevassa asiassa ratkaistava, koskeeko kyseinen kirje kantajaa suoraan ja erikseen.

41 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensiksi, että komissio ei ole kiistänyt sitä, että kirje koskee kantajaa erikseen. Asian olosuhteet huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tässä asiassa on tarkasteltava ainoastaan sitä, koskeeko riidanalainen päätös kantajaa suoraan.

42 Tältä osin on todettava, että yhteisön säännöksissä sekä yhteisön, Ukrainan ja SEIB:n välisissä sopimuksissa jaetaan toimivalta komission ja sen asiamiehen kesken, jonka Ukraina on valtuuttanut ostamaan vehnää. Tämän asiamiehen - eli tässä tapauksessa Ukrimpexin - tehtävänä on tarjouspyyntömenettelyssä valita sopimuspuoli, neuvotella sopimuksen ehdoista ja tehdä sopimus. Komission tehtävänä on pelkästään sen tarkastaminen, että yhteisön rahoituksen myöntämiselle asetetut edellytykset täyttyvät, ja kun näin on tapahtunut, todeta nämä sopimukset päätöksen 91/658/ETY ja Ukrainan ja SEIB:n kanssa tehtyjen sopimusten määräysten mukaisiksi, jotta laina voitaisiin nostaa. Komission tehtävänä ei siis ole arvioida kaupallista sopimusta muiden kuin edellä mainittujen arviointiperusteiden perusteella.

43 Tästä seuraa, että yritys, jonka kanssa sopimus on tehty, on oikeussuhteessa vain sopimuskumppaniinsa eli Ukrimpexiin, jonka Ukraina on valtuuttanut tekemään vehnänostosopimuksia. Komissio puolestaan on oikeussuhteessa vain lainanottajaan ja sen rahoitusasioita hoitavaan asiamieheen SEIB:hen, jonka on ilmoitettava komissiolle kaupallisista sopimuksista, jotta ne todettaisiin määräysten mukaisiksi, ja jolle komission tätä asiaa koskeva päätös on osoitettu.

44 Tämän johdosta on korostettava, ettei komission puuttuminen asiaan vaikuta kantajan ja Ukrimpexin välisen kaupallisen sopimuksen oikeudelliseen pätevyyteen eikä muuta kyseisen sopimuksen määräyksiä eikä erityisesti niitä määräyksiä, jotka koskevat sopimuspuolten sopimia hintoja. Siitä huolimatta, että komissio päätti pitää sopimuksia niihin sovellettavien säännösten ja määräysten vastaisina, sopimuspuolten 26.5.1993 tekemä sopimus on tehty pätevästi niiden keskenään sopimilla ehdoilla.

45 Se seikka, että komissio on ollut yhteydessä kantajaan tai Ukrimpexiin, ei voi muuttaa niiden oikeuksien ja juridisten velvollisuuksien arviointia, joita kullakin asiaan osallisella on sovellettavan lainsäädännön ja sopimusten perusteella. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamisesta lisäksi, että kirjeenvaihto, johon kantaja viittaa, ei osoita, että komissio olisi toiminut tehtäväalueensa ulkopuolella, johon kuuluu sen tutkiminen, onko sopimus säännösten ja määräysten mukainen. Asia on näin myös sitä suuremmalla syyllä komission ja kantajan tytäryhtiöiden välisen väitetyn yhteydenpidon osalta, joka koski sopimuksia, jotka ovat erillisiä verrattuna esillä olevassa asiassa kysymyksessä oleviin sopimuksiin.

46 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo lisäksi, että vaikka onkin totta, että SEIB ei voi avata sellaista remburssia, jonka yhteisö voisi taata, kun SEIB saa komissiolta päätöksen, jossa todetaan, ettei sopimus ole sovellettavien säännösten ja määräysten mukainen, päätös ei kuitenkaan vaikuta kantajan ja Ukrimpexin välillä tehdyn sopimuksen pätevyyteen eikä sen määräyksiin, kuten aiemmin on jo täsmennetty. Tältä osin on korostettava, että komission päätöksellä ei voida korvata Ukrainan kansallisten viranomaisten päätöstä, koska komissio on yhteisön rahoituksen myöntämiseksi toimivaltainen tarkastelemaan ainoastaan sen, ovatko sopimukset säännösten ja määräysten mukaisia.

47 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa muutoin asetuksen N:o 1897/92 välittömästä sovellettavuudesta, johon kantaja vetoaa, että tämän asetuksen 5 artiklassa ei luetella tyhjentävästi niitä edellytyksiä, jotka sopimusten on täytettävä yhteisön rahoituksen myöntämiseksi, mikä ilmenee siitä, että on käytetty adverbia 'erityisesti'; lisäksi asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa viitataan nimenomaisesti Ukrainan ja komission välillä tehtyjen sopimusten määräyksiin. Lainasopimuksessa todetaan tarkasti ne muodollisuudet, joiden mukaan yhteisön rahoitusta myönnetään, ja sen 5 artiklan 1 kohdassa viitataan komission ehdottomaan harkintavaltaan. Näissä olosuhteissa kantajan väitettä ei voida pitää perusteltuna.

48 Lopuksi on lisättävä, että näyttääkseen toteen, että riidanalainen päätös koskee sitä suoraan, kantaja ei voi vedota siihen, että kaupallisissa sopimuksissa on sellainen lykkäävä ehto, jonka mukaan sopimuksen täytäntöönpano ja kauppahinnan maksaminen riippuvat siitä, että komissio on todennut yhteisön myöntämän lainan nostoedellytysten tulleen täytetyksi. Tällaisella ehdolla sopimuspuolet itse asiassa päättävät sitoa tekemänsä sopimuksen ja tulevaisuudessa tapahtuvan epävarman seikan toisiinsa; ainoastaan tämän seikan toteutuminen tekisi sopimuksesta sitovan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kuitenkin, ettei perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan mukaisen kanteen tutkittavaksi ottamista voida asettaa riippumaan sopimuspuolten tahdosta. Kantajan perustelut on näin ollen hylättävä."

20 Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta ja velvoitti kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Muutoksenhaku

21 Valituksensa tueksi Glencore vetoaa kahteen valitusperusteeseen, joista toinen koskee perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan rikkomista ja toinen valituksenalaisen tuomion perustelujen ristiriitaisuutta.

Ensimmäinen valitusperuste

22 Ensimmäinen valitusperuste jakautuu kahteen osaan.

23 Valittaja arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että tämä ei ole noudattanut yhteisöjen tuomioistuimen eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä katsoessaan, että riidanalainen päätös ei koskenut kantajaa suoraan.

24 Ensinnäkin valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut virheellisesti, että päätöksellä ei voida korvata Ukrainan viranomaisten päätöstä (valituksenalaisen tuomion 46 kohta). Valittaja viittaa tältä osin asetuksen N:o 1897/92 4 artiklaan sekä valittajan ja Ukrimpexin väliseen toimitussopimukseen, jossa määrätään yhteisön lainasopimuksen mukaisesta maksutavasta, jota voitiin soveltaa ainoastaan, jos komissio hyväksyy sopimuksen ja jota voitiin perustella Ukrainan viranomaisten huonolla taloudellisella tilanteella, minkä vuoksi ne eivät olisi voineet täyttää maksuvelvollisuuttaan ilman yhteisön rahoitusta.

25 Toimitussopimuksessa määrätään, että Ukrimpex:in tehtävänä on "kaikkien tarvittavien sopimusten tekeminen ja etenkin toimitussopimuksen saattaminen komission tai Euroopan yhteisön hyväksyttäväksi" ja että "kutakin tavaraerää koskeva maksu suoritetaan ETY:n lainasopimuksen ehtojen mukaisesti - - ."

26 Täyttäessään velvollisuutensa Glencorea kohtaan Ukrainan viranomaiset olivat siis valittajan mukaan yhteisön rahoituksen osalta oikeudellisesti ja asiallisesti täysin riippuvaisia komission hyväksymisestä. Näin ollen, kun komissio kieltäytyi 10.6.1993 päivätyllä kirjeellään hyväksymästä 26.5.1993 tehtyä sopimusta, tämä päätös korvasi sovitun hinnan maksamista koskevan Ukrainan viranomaisten päätöksen.

27 Toiseksi valittaja arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se ei ole ottanut huomioon, että Ukrainan viranomaisilla ei ollut Glencoreen kohdistuvan maksuvelvollisuutensa osalta minkäänlaista harkintavaltaa, jos yhteisön rahoitus jäi saamatta (yhdistetyt asiat 41/70-44/70, International Fruit Company ym. v. komissio, tuomio 13.5.1971, Kok. 1971, s. 411; asia 62/70, Bock v. komissio, tuomio 23.11.1971, Kok. 1971, s. 897 ja asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985, s. 207).

28 Kolmanneksi valittaja arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta siitä, että se ei ole noudattanut yhteisöjen tuomioistuimen eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä sellaisten kanteiden tutkittavaksi ottamisesta, jotka "mahdollinen tuen saaja" on nostanut valtion tukia koskevista komission päätöksistä.

29 Valittaja huomauttaa tältä osin, että samalla tavoin kuin tuen myöntämistä suunnitteleva jäsenvaltio voi sopia mahdollisen tuen saajan kanssa siitä, että tukea myönnetään ainoastaan, jos komissio hyväksyy tiedoksi annetun tuen, Ukrainan viranomaisilla on sopimukseen perustuva velvollisuus maksaa Glencorelle uusi kauppahinta, jos komissio hyväksyy sen rahoitettavaksi yhteisön varoilla. Lisäksi Glencorella, joka on komission hyväksymismenettelyn aikana ollut tähän jatkuvassa yhteydessä, on samankaltainen asema kuin suunnitellun tuen saajalla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ollut väärässä, kun se ei ole pitänyt tätä seikkaa merkityksellisenä valituksenalaisen tuomion 45 kohdassa.

30 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valittajan mukaan katsonut virheellisesti, että sopimuksen täytäntöönpanoon ja kauppahinnan maksamiseen vaikuttava lykkäävä ehto ei aiheuttanut sitä, että päätös koskisi Glencorea suoraan (valituksenalaisen tuomion 48 kohta). Sen sijaan se, että komission oli hyväksyttävä Glencoren ja Ukrimpexin välinen sopimus ennen yhteisön rahoituksen saamista ja että sopimuksen täytäntöönpano riippui näin ollen asiallisesti ja oikeudellisesti tästä hyväksymisestä, on suora lykkäävä ehto.

31 Komissio katsoo, ettei valitusta voida tutkia, koska lähes kaikki esitetyt valitusperusteet ovat vain sellaisten perusteiden toistoja, jotka valittaja oli esittänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että valitus, jossa pelkästään kerrataan tai toistetaan jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esitetyt perusteet ja väitteet, ei vastaa EY:n tuomioistuimen perussäännön 51 artiklassa eikä yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetettuja edellytyksiä.

32 Pääasian osalta komissio huomauttaa aluksi, että valittaja vetoaa Ukrimpexin kanssa tehtyyn myyntisopimukseen sisältyvään lykkäävään ehtoon. Komissio jättää kyseistä ehtoa koskevat erilaiset tulkinnat huomioimatta ja huomauttaa, että jos komissio epää yhteisön rahoituksen, tästä ei voi olla seurauksena, että myyntisopimuksesta johtuvia rahoituksellisia velvoitteita ei tarvitsisi noudattaa.

33 Lisäksi komissio katsoo, ettei yksityisen oikeus riitauttaa yhteisön toimielimen toimi voi missään tapauksessa riippua yksityisoikeudellisista sopimuksista, joita tämä yksityinen on tehnyt kolmannen osapuolen kanssa, eikä toisen tai molempien sopimusosapuolten toteuttamista sopimuksen täytäntöönpanotoimista.

34 Komissio toteaa, että Ukrainan viranomaisille ei ollut annettu yhteisön politiikan täytäntöönpanoon liittyvää julkisoikeudellista tehtävää. Ukrainan viranomaisten päätöksellä tehdä myyntisopimus ja niiden myöhemmällä päätöksellä kieltäytyä tämän myyntisopimuksen täytäntöönpanosta ei millään tavoin pyritty panemaan täytäntöön yhteisön toimenpidettä, ja niillä on ollut vain yksityisoikeudellisia vaikutuksia Ukrimpexin ja valittajan väliseen suhteeseen. Edellä mainitussa asiassa International Fruit Company ym. vastaan komissio vallinnut tilanne on tältä osin merkittävästi erilainen. Tässä viimeksi mainitussa asiassa kansallinen täytäntöönpanoelin, jolle komission tekemä riidanalainen päätös oli osoitettu, toimi ainoastaan välittäjänä komission ja kantajan välillä, eikä sillä ollut lainkaan itsenäistä oikeutta toimia.

35 Lopuksi komissio huomauttaa valittajan mainitseman valtion tukia koskevan oikeuskäytännön osalta, että kun se toteaa yrityksen saaman tuen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, tällainen päätös koskee kyseistä yritystä aina suoraan riippumatta siitä, mitä jäsenvaltio on mahdollisesti määrännyt yrityksen kanssa tehdyssä sopimuksessa.

36 Komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen osalta on todettava, että valituksessa mainitaan täsmällisesti ne valituksenalaisessa tuomiossa todetut seikat, joita arvostellaan, samoin kuin oikeudelliset perusteet, joilla kumoamisvaatimusta erityisesti perustellaan (ks. erityisesti asia C-244/92 P, Kupka-Floridi v. talous- ja sosiaalikomitea, määräys 26.4.1993, Kok. 1993, s. I-2041, 9 kohta). Näin ollen sillä seikalla, että nämä väitteet on esitetty myös ensimmäisessä oikeusasteessa, ei voida perustella niiden tutkimatta jättämistä.

37 Oikeudenkäyntiväite on näin ollen hylättävä.

38 On muistettava, että perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan nojalla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kumoamiskanteen hänelle osoitetusta päätöksestä tai päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen.

39 Riidanalainen päätös on tässä tapauksessa muodollisesti osoitettu SEIB:lle.

40 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on käsitellyt vain kysymystä siitä, koskiko riidanalainen päätös kantajaa suoraan, koska komissio ei ole kiistänyt sitä, että kyseinen päätös koski kantajaa erikseen.

41 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta yhteisön toimi koskisi suoraan yksityistä, edellytetään, että sillä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, koska täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja se perustuu yksinomaan yhteisön lainsäädäntöön eikä muita välittäviä sääntöjä sovelleta (ks. vastaavasti erityisesti em. yhdistetyt asiat International Fruit Company ym. v. komissio, tuomion 23-29 kohta; asia 92/78, Simmenthal v. komissio, tuomio 6.3.1979, Kok. 1979, s. 777, 25 ja 26 kohta; asia 113/77, NTN Toyo Bearing Company ym. v. neuvosto, tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1185, 11 ja 12 kohta; asia 118/77, ISO v. neuvosto, tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1277, 26 kohta; asia 119/77, Nippon Seiko ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1303, 14 kohta; asia 120/77, Koyo Seiko ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1337, 25 kohta; asia 121/77, Nachi Fujikoshi ym. v. neuvosto, tuomio 29.3.1979, Kok. 1979, s. 1363, 11 kohta; yhdistetyt asiat 87/77, 130/77, 22/83, 9/84 ja 10/84, Salerno ym. v. komissio ja neuvosto, tuomio 11.7.1985, Kok. 1985, s. 2523, 31 kohta; asia 333/85, Mannesmann-Röhrenwerke ja Benteler v. neuvosto, tuomio 17.3.1987, Kok. 1987, s. 1381, 14 kohta; asia 55/86, Arposol v. neuvosto, tuomio 14.1.1988, Kok. 1988, s. 13, 11-13 kohta; asia 207/86, Apesco v. komissio, tuomio 26.4.1988, Kok. 1988, s. 2151, 12 kohta ja asia C-152/88, Sofrimport v. komissio, tuomio 26.6.1990, Kok. 1990, s. I-2477, 9 kohta).

42 Näin on myös silloin kun niillä, joille toimenpide on osoitettu, on vain teoreettinen mahdollisuus olla ryhtymättä yhteisön toimenpiteessä edellytettyihin toimiin ja kun heidän tahdostaan ryhtyä säädöksen mukaisiin toimenpiteisiin ei ole epäilystäkään (ks. vastaavasti em. asia Bock v. komissio, tuomion 6-8 kohta; em. asia Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomion 8-10 kohta ja yhdistetyt asiat C-68/94 ja C-30/95, Ranska ym. v. komissio, tuomio 31.3.1998, Kok. 1998, s. I-1375, 51 kohta).

43 Edellä esitetty huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi pitänyt tässä tapauksessa tarkistaa, onko riidanalaisella päätöksellä ollut vaikutusta Glencoren oikeudelliseen asemaan, koska Venäjän toimivaltaisilla viranomaisilla ei ollut harkintavaltaa sen suhteen, pannaanko sopimus täytäntöön niiden sopimusmääräysten mukaisesti, joista osapuolet ovat sopimuksen muutoksessa sopineet mutta joita komissio ei ole hyväksynyt ja jotka aiheuttivat yhteisön rahoituksen epäämisen.

44 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tältä osin tyytynyt toteamaan, että komissio oli "toimivaltainen tutkimaan ainoastaan, täyttivätkö sopimukset yhteisön rahoitukselle asetetut edellytykset", ja että komission päätös ei ollut vaikuttanut "kantajan ja Ukrimpexin välisen kaupallisen sopimuksen oikeudelliseen pätevyyteen" eikä sillä muutettu "kyseisen sopimuksen määräyksiä erityisesti sopimuspuolten sopimien hintojen osalta" ja että "sopimuspuolten 26.5.1993 tekemä sopimus [oli siis] tehty pätevästi niiden keskenään sopimilla ehdoilla" (44 ja 46 kohta). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on lisäksi todennut, että sopimuksessa oleva "lykkäävä ehto, jonka mukaan sopimuksen täytäntöönpano ja kauppahinnan maksaminen riippuvat siitä, että komissio on todennut yhteisön myöntämän lainan nostoedellytysten tulleen täytetyksi", oli sopimuspuolten tahdonilmaisu, josta perustamissopimuksen 173 artiklan neljänteen kohtaan perustuvan kanteen tutkittavaksi ottaminen ei voinut riippua (48 kohta).

45 Näin ollen useista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamista objektiivisista, asian kannalta merkityksellisistä ja yhdenmukaisista seikoista ilmenee, että riidanalainen päätös koski kantajaa suoraan.

46 Valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee nimittäin, että SEIB osallistui puitesopimuksen ja sen lainasopimuksen mukaisesti, joka liitti sen komissioon, Ukrainan rahoitusasioita hoitavana asiamiehenä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden sekä lääkintätarvikkeiden maahantuontia Ukrainaan koskevan yhteisön myöntämän rahoituksen toteuttamiseen, sellaisena kuin kyseisestä rahoituksesta säädetään päätöksessä 91/658/ETY.

47 Lisäksi on ilmeistä, että kyseisen toimitussopimuksen voimaantulo edellytti sellaisen lykkäävän ehdon täyttymistä, jonka mukaan komission oli todettava sopimuksen täyttävän yhteisön lainan nostoedellytykset, ja että yhtään maksua ei voitu suorittaa, jos sopimuksessa nimetty pankki ei saanut komission sääntöjenmukaista takaisinmaksusitoumusta.

48 Tätä seikkaa vahvistaa se sosioekonominen yhteys, jossa toimitussopimus tehtiin ja jolle oli neuvoston päätöksen 91/658/ETY kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenevällä tavalla tyypillistä kriittinen talous- ja rahoitustilanne, johon kyseinen lainan saanut tasavalta oli joutunut, samoin kuin kyseisen tasavallan elintarvike- ja lääkintätarviketilanteen huonontuminen. Noissa olosuhteissa oli laillista katsoa, että toimitussopimus tehtiin vain sillä edellytyksellä, että yhteisö täyttäisi lainanantajana velvollisuutensa SEIB:tä kohtaan heti kun kaupalliset sopimukset olisi todettu yhteisön säännöstön mukaisiksi.

49 Näin ollen se, että sopimukseen otettiin lykkäävä ehto, mitä sopimuspuolet varmasti halusivatkin, heijastaa julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 69 kohdassa korostamalla tavalla vain sitä, että toimitussopimus oli objektiivisesti taloudellisesti riippuvainen yhteisön ja kyseisen tasavallan tekemästä lainasopimuksesta, sillä viljatoimitusten maksu saattoi tapahtua vain niillä varoilla, jotka yhteisö asetti ostajien käytettäväksi avaamalla peruuttamattomia rembursseja.

50 Ukrimpexillä ollut mahdollisuus toteuttaa toimitussopimukset komission riitauttamilla hintaehdoilla ja sen mahdollisuus näin luopua yhteisön myöntämästä rahoituksesta oli puhtaasti teoreettinen, eikä kyseinen mahdollisuus näin ollen voinut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamat seikat huomioon ottaen riittää siihen, että voitaisiin katsoa, että riidanalainen päätös ei koskenut kantajaa suoraan.

51 On siis ilmeistä, että riidanalaisella päätöksellä, jolla komissio omien toimivaltuuksiensa nojalla kieltäytyi hyväksymästä Ukrimprexin ja Glencoren tekemää toimitussopimuksen muutosta, Glencorelta vietiin kaikki todelliset mahdollisuudet toteuttaa sille myönnetyt toimitukset tai saada maksu sovittujen sopimusehtojen mukaisesti tehdyistä toimituksista.

52 Vaikka riidanalainen päätös oli osoitettu SEIB:lle Ukrainan rahoitusasioita hoitavana asiamiehenä, kyseisen päätös on näin ollen vaikuttanut suoraan kantajan oikeudelliseen asemaan.

53 Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan toteamiensa tosiseikkojen perusteella, ettei riidanalainen päätös koskenut kantajaa suoraan perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

54 Valitus on siis perusteltu siltä osin kun se koskee sitä, että valituksenalaisessa tuomiossa kumoamiskanne jätettiin tutkimatta.

Toinen valitusperuste

55 Edellä esitetty huomioon ottaen toista valitusperustetta ei ole syytä tarkastella.

Asian palauttaminen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi

56 EY:n tuomioistuimen perussäännön 54 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että "jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, yhteisöjen tuomioistuin julistaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen mitättömäksi. Se voi joko ratkaista asian lopullisesti itse, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi."

57 Yhteisöjen tuomioistuin katsoo tässä tapauksessa, ettei se voi ratkaista asiaa sellaisena kuin se on ja että asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, jotta se ratkaisisi pääasian.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

58 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-509/93, Richco vastaan komissio, 24.9.1996 antama tuomio kumotaan siltä osin kun siinä jätetään tutkimatta Glencore Grain Ltd -nimisen yhtiön, aikaisemmin Richco Commodities Ltd, nostama kumoamiskanne.

59 Asia palautetaan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, jotta se ratkaisisi pääasian.

60 Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

(1) - Tässä ja jäljempänä tuomiossa esitetyt lainaukset päätöksestä on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.

(2) - Tässä ja jäljempänä tuomiossa esitetyt lainaukset asetuksesta on suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa, koska EYVL:ssä ei ole julkaistu suomenkielistä tekstiä.