1 Kilpailu - Yhteisön oikeusnormit - Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla) samanaikaisen soveltamisen sallittavuus - 85 ja 86 artiklan tavoitteet
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan a, b, d ja e alakohta ja 86 artiklan a-d alakohta (joista on tullut EY 81 artiklan 1 kohdan a, b, d ja e alakohta sekä EY 82 artiklan a-d alakohta))
2 Kilpailu - Määräävä markkina-asema - Yhteisen määräävän markkina-aseman käsite - Kollektiivinen yksikkö
(EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 ja 3 kohta ja 86 artikla (joista on tullut EY 81 artiklan 1 ja 3 kohta ja EY 82 artikla))
3 Kilpailu - Määräävä markkina-asema - Yhteisen määräävän markkina-aseman käsite - Linjakonferenssi
(EY:n perustamissopimuksen 86 artikla (josta on tullut EY 82 artikla); neuvoston asetuksen N:o 4056/86 8 artiklan 2 kohta)
4 Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Päätös - Oikeudellisen arvioinnin perusteltavuus - Huomioon otettavat seikat
5 Oikeudenkäyntimenettely - Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa - Käsittelytapa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta)
6 Liikenne - Meriliikenne - Kilpailusäännöt - Määräävä markkina-asema - Väärinkäyttö - Linjakonferenssi - "Hintataistelulaivojen käyttämiseksi" kutsuttu menettelytapa
(EY:n perustamissopimuksen 86 artikla (josta on tullut EY 82 artikla); neuvoston asetus N:o 4056/86)
7 Kilpailu - Yhteisön oikeusnormit - Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla) samanaikaisen soveltamisen sallittavuus - 86 artiklan soveltaminen menettelytapaan, jolle on 85 artiklan 3 kohdan nojalla myönnetty poikkeus - Hyväksyttävyys
(EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla (joista on tullut EY 81 ja EY 82 artikla))
8 Liikenne - Meriliikenne - Kilpailusäännöt - Määräävä markkina-asema - Väärinkäyttö - Ehdoton kielto
(EY:n perustamissopimuksen 86 artikla (josta on tullut EY 82 artikla); neuvoston asetuksen N:o 4056/86 3 artikla ja 8 artiklan 1 ja 2 kohta)
9 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen - Väitetiedoksianto - Välttämätön sisältö - Niiden asianosaisten selkeä täsmentäminen, joille sakot saatetaan määrätä
(Neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 99/63/ETY 4 artikla)
1 Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan a, b, d ja e alakohdasta sekä 86 artiklan a-d alakohdasta (joista on tullut EY 81 artiklan 1 kohdan a, b, d ja e alakohta ja EY 82 artiklan a-d kohta) ilmenee, että samalla menettelytavalla voidaan rikkoa kahta määräystä. Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan samanaikaista soveltamista ei siis lähtökohtaisesti voida sulkea pois. Näiden kahden määräyksen tavoitteet on kuitenkin erotettava toisistaan. Perustamissopimuksen 85 artiklaa sovelletaan sellaisiin yritysten välisiin sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ottamatta huomioon kyseisten yritysten markkina-asemaa. Perustamissopimuksen 86 artikla koskee sitä vastoin yhden tai useamman taloudellisen toimijan käyttäytymistä, kun nämä käyttävät tai tämä käyttää väärin taloudellista valtaansa tavalla, joka mahdollistaa yritykselle toimivan kilpailun säilyttämisen estämisen relevanteilla markkinoilla tarjoamalla sille mahdollisuuden toimia kilpailijoistaan, asiakkaistaan ja lopulta kuluttajista huomattavan riippumattomalla tavalla.
(ks. 33-34 kohta)
2 Perustamissopimuksen 86 artiklan (josta on tullut EY 82 artikla) mukaan useilla "yrityksillä" voi olla määräävä asema. Perustamissopimuksen kilpailusääntöjä koskevassa luvussa esiintyvä "yrityksen" käsite edellyttää kyseisen yksikön taloudellista riippumattomuutta. Tästä seuraa, että perustamissopimuksen 86 artiklassa olevalla ilmaisulla "useampi yritys" tarkoitetaan sitä, että kaksi - tai useampi - oikeudellisesti toisistaan riippumatonta taloudellista kokonaisuutta voivat olla määräävässä asemassa edellyttäen, että ne taloudelliselta kannalta katsoen esiintyvät tai toimivat yhdessä tietyillä markkinoilla yhtenä yksikkönä. Ilmaisu "yhteinen määräävä asema" on ymmärrettävä tällä tavalla.
Jotta kollektiivisen yksikön voitaisiin katsoa olevan olemassa, on tarpeen tutkia asianomaisten yritysten välisiä taloudellisia yhteyksiä tai vuorovaikutussuhteita. Tällöin on erityisesti tarkistettava, onko asianomaisten yritysten välillä sellaisia taloudellisia yhteyksiä, joiden avulla ne voivat toimia yhdessä niiden kilpailijoista, asiakkaista ja kuluttajista riippumatta. Pelkästään se seikka, että kahden tai useamman yrityksen välillä on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) tarkoitettu yritysten välinen sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yritysten yhdenmukaistettu menettelytapa, ei sinänsä voi olla riittävä peruste sille, että kollektiivisen yksikön voitaisiin katsoa olevan olemassa. Sopimuksen, yritysten yhteenliittymän päätöksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan (joille perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla joko on tai ei ole myönnetty poikkeusta) täytäntöönpano voi sitä vastoin kiistattomasti aiheuttaa sen, että asianomaiset yritykset sitoutuvat toimimaan tietyillä markkinoilla siten, että ne esiintyvät näillä markkinoilla kollektiivisena yksikkönä niiden kilpailijoihin, kauppakumppaneihin ja kuluttajiin nähden.
Yhteisen määräävän aseman olemassaolo voi siis perustua sopimuksen luonteeseen ja sanamuotoon, sen täytäntöönpanotapaan ja siitä aiheutuviin yritysten välisiin yhteyksiin tai vuorovaikutussuhteisiin. Sopimuksen tai muiden oikeudellisten yhteyksien olemassaolo ei kuitenkaan ole yhteisen määräävän aseman toteamisen välttämätön edellytys, sillä toteaminen voi perustua myös muihin vuorovaikutussuhteisiin ja riippua sekä taloudellisesta että erityisesti kyseistä markkinarakennetta koskevasta arvioinnista.
Kahden tai useamman yrityksen yhteisen määräävän aseman toteamisen on lisäksi periaatteessa perustuttava sellaiseen taloudelliseen arviointiin, joka koskee kyseisten yritysten asemaa relevanteilla markkinoilla, ja tämä arviointi on suoritettava ennen kuin tutkitaan, ovatko nämä yritykset käyttäneet markkina-asemaansa kilpailusääntöjen vastaisesti.
(ks. 35-36 kohta, 38 kohta ja 41-45 kohta)
3 Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan yksityiskohtaisesta soveltamisesta meriliikenteeseen annetun asetuksen N:o 4056/86 säännöksistä seuraa, että linjakonferenssi, jolle neuvoston määritelmän mukaan voidaan myöntää kyseisessä asetuksessa säädetty ryhmäpoikkeus, voidaan sen laatu ja tavoitteet huomioon ottaen määrittää markkinoilla niin käyttäjiin kuin kilpailijoihinkin nähden esiintyväksi kollektiiviseksi yksiköksi. Tältä kannalta katsoen on johdonmukaista, että neuvosto antaa asetuksella N:o 4056/86 tarvittavia säännöksiä estääkseen linjakonferenssista aiheutuvat perustamissopimuksen 86 artiklan (josta on tullut EY 82 artikla) kannalta soveltumattomat vaikutukset. Tämä ei millään tavoin vaikuta siihen, onko linjakonferenssilla tietyssä tilanteessa määräävä asema tietyillä markkinoilla, eikä varsinkaan siihen, onko se käyttänyt tätä asemaa kilpailusääntöjen vastaisesti. Kuten kyseisen asetuksen 8 artiklan 2 kohdasta ilmenee, määräävässä asemassa oleva linjakonferenssi voi käyttäytymisellään aiheuttaa perustamissopimuksen 86 artiklan kannalta soveltumattomia vaikutuksia.
(ks. 48-49 kohta)
4 Komission oikeudellisen arvioinnin perusteltavuutta on arvioitava ottaen huomioon ne tosiseikat ja olosuhteet, jotka on nimenomaisesti mainittu tätä arviointia koskevassa päätöksen osassa, ja näiden lisäksi kaikki muut tästä päätöksestä ilmenevät riidattomat seikat.
(ks. 56 kohta)
5 Vaikka onkin totta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pitää periaatteessa vastata oikeudenkäynnin aikana esitettyihin väitteisiin ja perustella vaatimuksen tutkimatta jättämistä koskeva päätös, jotta yhteisöjen tuomioistuin voisi harjoittaa laillisuusvalvontaa valitusasiaa käsitellessään, siltä ei kuitenkaan voida edellyttää, että se joka kerta kun asianosainen oikeudenkäynnin kuluessa vetoaa sellaiseen uuteen perusteeseen, joka ei selvästikään täytä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa asetettuja edellytyksiä, tuomiossaan selvittäisi, miksi perustetta ei oteta tutkittavaksi, tai tutkisi perinpohjaisesti tällaisen perusteen.
Se seikka, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole nimenomaisesti lausunut tämän perusteen tutkittavaksi ottamisesta, ei vaikuta kantajan asemaan, koska on ilmeistä, ettei kanneperustetta voida ottaa tutkittavaksi.
(ks. 106-108 kohta)
6 Menettely, jossa määräävässä asemassa oleva linjakonferenssi, jolla on yli 90 prosentin osuus kyseisistä markkinoista ja vain yksi kilpailija, alentaa valikoivasti hintoja mukauttaakseen ne keskitetysti kilpailijan hintoihin, on määräävän aseman väärinkäyttöä. Kyseiselle linjakonferenssille aiheutuu tästä "hintataistelualuksiksi" kutsutusta menettelytavasta kahdenlaista hyötyä. Ensinnäkin se poistaa pääasiallisen ja jopa ainoan kilpailukeinon, joka kilpailevalla yrityksellä on. Toiseksi se voi edelleen periä käyttäjiltä korkeampia hintoja sellaisista palveluista, joita tämä kilpailu ei uhkaa.
(ks. 117 kohta ja 119-120 kohta)
7 Perustamissopimuksen 85 artiklan (josta on tullut EY 81 artikla) soveltaminen johonkin järjestelyyn ei estä perustamissopimuksen 86 artiklan (josta on tullut EY 82 artikla) soveltamista tämän saman järjestelyn osapuolten käyttäytymiseen, jos kummankin määräyksen soveltamisedellytykset täyttyvät. Poikkeuksen myöntäminen perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan perusteella ei tarkemmin sanoen estä perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamista. Se, että todellisessa kilpailutilanteessa toimiville yrityksille on myönnetty lupa tiettyyn menettelyyn, ei siten tarkoita sitä, että määräävässä asemassa olevan yrityksen samanlainen menettely ei koskaan voisi olla tämän aseman väärinkäyttöä. Tutkittaessa määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttäytymistä on otettava huomioon, että yrityksellä, jolla on pidemmän aikaa erittäin suuri markkinaosuus, on vahva asema, jonka johdosta siitä tulee kauppakumppaneilleen välttämätön kauppakumppani.
(ks. 130-132 kohta)
8 Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan yksityiskohtaisesta soveltamisesta meriliikenteeseen annetun asetuksen N:o 4056/86 8 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettu määräävän aseman väärinkäyttö on kiellettyä ilman, että siitä täytyy etukäteen tehdä päätöstä. Tämä selkeä säännös on täysin yhdenmukainen perustamissopimuksen 86 artiklan (josta on tullut EY 82 artikla) tehokkuutta ja poikkeuksen mahdottomuutta koskevien periaatteiden kanssa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määräävän aseman väärinkäytön sallivaa poikkeusta ei missään tapauksessa voida myöntää. Tästä seuraa, että kyseisen asetuksen 8 artiklan 2 kohdalla ei rajoiteta eikä voidakaan rajoittaa komission toimivaltaa määrätä sakkoja perustamissopimuksen 86 artiklan rikkomisen perusteella. Tämän 8 artiklan 2 kohdan mukaan komissio voi peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta aiheutuvan edun, jos se toteaa, että linjakonferensseilla, joille mainitun asetuksen 3 artiklassa tarkoitetusta poikkeuksesta aiheutuu etua, jossakin erityisessä tapauksessa kuitenkin on perustamissopimuksen 86 artiklan kannalta soveltumattomia vaikutuksia.
(ks. 135-136 kohta)
9 Väitetiedoksiannossa on selkeästi mainittava kaikki ne oleelliset seikat, joihin komissio yhteisön kilpailusääntöjen soveltamismenettelyn tässä vaiheessa nojautuu. Väitetiedoksianto, joka on menettelymääräysten noudattamisen olennainen tae, on sen yhteisön oikeuden perustavanlaatuisen periaatteen ilmaus, joka edellyttää, että puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan kaikissa menettelyissä. Tästä seuraa, että komissiolla on väitetiedoksiannossa velvollisuus selkeästi täsmentää ne henkilöt, joille sakot mahdollisesti määrätään.
Väitetiedoksiannolla, jossa rikkojaksi määritellään tietty kollektiivinen yksikkö, ei riittävän selvästi ilmoiteta tämän yksikön muodostaville yhtiöille, että kullekin niistä tullaan määräämään sakkoja, jos rikkomisen todettaisiin tapahtuneen. Tämän yksikön oikeushenkilöllisyyden puuttumisella ei ole merkitystä tältä kannalta katsoen. Näin laaditulla väitetiedoksiannolla ei varoiteta riittävällä tavalla kyseisiä yhtiöitä siitä, että sakkojen määrän vahvistaminen perustuu arvioon siitä, missä määrin kunkin yhtiön menettely on vaikuttanut väitetyn rikkomisen syntymiseen.
(ks. 142-145 kohta)