61996J0062

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Alusten rekisteröinti jäsenvaltiossa - Omistajien kansalaisuutta koskeva edellytys ei ole sallittu - Yhteisön oikeuden kanssa yhteensoveltumattoman kansallisen säännöksen pysyttäminen voimassa - Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen

(EY:n perustamissopimuksen 6, 48, 52, 58 ja 221 artikla; komission asetuksen N:o 1251/70 7 artikla; neuvoston direktiivin 75/34/ETY 7 artikla)

Jäsenvaltio ei noudata yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteitaan pitäessään voimassa lainsäädäntöä, jonka mukaan kansalliseen alusrekisteriin voidaan merkitä vain sellaisia kalastus- ja kauppa-aluksia sekä vapaa-ajan veneilyyn käytettäviä aluksia, joista yli puolet omistaa

- kyseisen jäsenvaltion kansalaiset, tai

- kyseisen jäsenvaltion oikeuden mukaan perustettu oikeushenkilö, josta kyseisen jäsenvaltion kansalaiset omistavat yli puolet.

Tällaista lainsäädäntöä ei voida perustella kansainvälisen merioikeuden säännöillä, yhteisön kalastusjärjestelmällä, vaikka siihen sisältyy kansallinen kiintiöjärjestelmä tai vaikka sillä säännellään vesillepääsyoikeutta, jäsenvaltiolle tiettyjen merikuljetuspalvelujen osalta myönnetyllä määräaikaisella poikkeuksella palvelujen vapaan tarjonnan periaatteesta eikä maanpuolustusjärjestelmällä, sillä jäsenvaltiolla on oikeus takavarikoida sen lipun alla liikennöivät alukset.

Asiassa C-62/96,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään komission oikeudellisen yksikön oikeudellinen neuvonantaja Frank Benyon ja saman yksikön virkamies Maria Condou Durande, prosessiosoite Luxemburgissa c/o komission oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

kantajana,

vastaan

Helleenien tasavalta, asiamiehinään ulkoasiainministeriön Euroopan yhteisöjä koskevia asioita hoitavan erityisosaston avustava oikeudellinen erityisneuvonantaja Aikaterini Samoni-Rantou, saman osaston oikeudellisia asioita hoitava avustava virkamies Evi Skandalou ja saman osaston tieteellinen erityisavustaja Stamatina Vodina, prosessiosoite Luxemburgissa Helleenien tasavallan suurlähetystö, 117 Val Sainte-Croix,$

vastaajana,

jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että pitäessään voimassa lainsäädäntöä, jonka mukaan Kreikan alusrekisteriin voidaan rekisteröidä vain aluksia, joista Kreikan kansalainen tai kreikkalainen oikeushenkilö, josta Kreikan kansalaiset omistavat yli puolet, omistaa yli puolet, Helleenien tasavalta ei ole noudattanut sille EY:n perustamissopimuksen 6, 48, 52, 58 ja 221 artiklan, työntekijöiden oikeudesta jäädä jäsenvaltion alueelle työskenneltyään siinä valtiossa 29 päivänä kesäkuuta 1970 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1251/70 (EYVL L 142, s. 24) 7 artiklan eikä jäsenvaltion kansalaisten oikeudesta jäädä toisen jäsenvaltion alueelle harjoitettuaan siellä itsenäistä ammattitoimintaa 17 päivänä joulukuuta 1974 annetun neuvoston direktiivin 75/34/ETY (EYVL L 1975, L 14, s. 10) 7 artiklan mukaisia velvoitteitaan,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: M. Wathelet, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit J. C. Moitinho de Almeida, D. A. O. Edward, P. Jann (esittelevä tuomari) ja L. Sevón,

julkisasiamies: G. Tesauro,

kirjaaja: H. A. Rühl, johtava hallintovirkamies,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan asianosaisten 1.7.1997 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset

kuultuaan julkisasiamiehen 25.9.1997 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 6.3.1996 ja jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että pitäessään voimassa lainsäädäntöä, jonka mukaan Kreikan alusrekisteriin voidaan rekisteröidä vain aluksia, joista Kreikan kansalainen tai kreikkalainen oikeushenkilö, josta Kreikan kansalaiset omistavat yli puolet, omistaa yli puolet, Helleenien tasavalta ei ole noudattanut EY:n perustamissopimuksen 6, 48, 52, 58 ja 221 artiklan, työntekijöiden oikeudesta jäädä jäsenvaltion alueelle työskenneltyään siinä valtiossa 29 päivänä kesäkuuta 1970 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1251/70 (EYVL L 142, s. 24) 7 artiklan eikä jäsenvaltion kansalaisten oikeudesta jäädä toisen jäsenvaltion alueelle harjoitettuaan siellä itsenäistä ammattitoimintaa 17 päivänä joulukuuta 1974 annetun neuvoston direktiivin 75/34/ETY (EYVL L 1975, L 14, s. 10) 7 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

2 Komissio osoitti Helleenien tasavallalle 13.6.1990 päivätyn virallisen huomautuksen, jossa se väitti ensinnäkin, että Kreikan merioikeudellisista säännöksistä annetun asetuksen nro 187 5 §:n (jäljempänä Kreikan asetuksen 5 §) säännöksillä, jotka koskevat Kreikan lipun myöntämistä kalastusaluksille, rikotaan ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklaa (josta on tullut EY:n perustamissopimuksen 6 artikla) ja 52 sekä 221 artiklaa. Lisäksi komissio väitti, että kuninkaan asetuksen nro 666/66 11 §:n säännös, jonka mukaan lupa ammattimaiseen sienenpyyntiin edellyttää, että luvansaaneen kalastusaluksen omistaja on työskennellyt kymmenen vuotta miehistön jäsenenä aluksessa, jolla on lupa sienenpyyntiin, on perustamissopimuksen 7 ja 52 artiklan vastainen. Lopuksi komissio piti työntekijöiden vapaan liikkuvuuden esteenä sitä, että tietty prosenttimäärä kalastusaluksilla olevista työpaikoista on varattu Kreikan kansalaisille.

3 Helleenien tasavalta vastasi 29.1.1991 kiistäen siihen kohdistetut moitteet.

4 Komissio osoitti Helleenien tasavallalle 9.7.1990 päivätyn toisen virallisen huomautuksen, jossa se väitti, että Kreikan asetuksen 5 §:n säännökset, jotka koskevat Kreikan lipun myöntämisedellytyksiä vapaa-ajan veneilyyn käytettäville aluksille, ovat nekin ETY:n perustamissopimuksen 7, 48, 52 ja 221 artiklan vastaisia.

5 Helleenien hallitus vastasi 28.1.1991 tähän viralliseen huomautukseen.

6 Komissio lähetti 5.6.1992 Helleenien tasavallalle kolmannen virallisen huomautuksen, jossa se katsoi, että Kreikan asetuksen 5 §:n säännökset, jotka koskevat Kreikan kansallisuuden myöntämisedellytyksiä kauppa-aluksille, ovat ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan, 52 ja sitä seuraavien artikloiden sekä 221 artiklan vastaisia.

7 Koska komissio ei saanut vastausta tähän viimeksi mainittuun kirjeeseen ja koska muissa kirjeissä annetut vastaukset eivät tyydyttäneet sitä, se antoi 27.7.1993 perustellun lausunnon, joka koski Kreikan kansallisuuden myöntämisedellytyksiä kaikille Kreikan alusrekisterin mukaisille alustyypeille, niitä rajoituksia, jotka koskevat muiden jäsenvaltioiden kansalaisten työhönottoa kreikkalaisille kalastusaluksille ja ammattimaisen sienenpyyntiluvan myöntämisedellytyksiä.

8 Helleenien hallitus vastasi tähän perusteltuun lausuntoon. Koska tämä vastaus, jossa Helleenien hallitus käsitteli Kreikan kansallisuuden myöntämistä kaikentyyppisille aluksille, ei tyydyttänyt komissiota, se nosti nyt esillä olevan kanteen.

9 Mainitun asetuksen 5 §:ssä, joka on otsikoitu "Aluksen kansallisuus", säädetään seuraavasti:

"Kreikan kansallisuuden myöntämisedellytykset

1. Jollei erityislaeista muuta johdu, Kreikan kansallisuus myönnetään alukselle, josta Kreikan kansalainen tai kreikkalainen oikeushenkilö, josta Kreikan kansalaiset omistavat yli puolet, omistaa yli puolet. Aluksen omistajan on tehtävä hakemus, johon on liitettävä selvitys omistusoikeudesta.

2. Jos aluksen omistusoikeuden siirtymistä koskeva asiakirja on laadittu ulkomailla, konsuliviranomaisen on varmennettava tämä asiakirja ennen kuin alus voidaan merkitä alusrekisteriin.

3. Presidentin asetuksella, joka on tehty ministeriön esityksestä sen jälkeen, kun kauppamerenkulkuasioita käsittelevä neuvosto on antanut lausuntonsa, vahvistetaan edellytykset, jotka koskevat kreikkalaisten alusten käyttämistä henkilöliikenteeseen."

10 Komissio väittää, että tässä säännöksessä olevat kalastus- ja kauppa-aluksia koskevat Kreikan kansallisuuden myöntämisedellytykset ovat yhteisön oikeuden ja erityisesti EY:n perustamissopimuksen 6, 48, 52, 58 ja 221 artiklan vastaisia. Komissio katsoo, että Kreikan asetuksen 5 §:llä rikotaan perustamissopimuksen 6, 48 ja 52 artiklaa sekä asetuksen N:o 1251/70 7 artiklaa ja direktiivin 75/34/ETY 7 artiklaa vapaa-ajan veneilyyn käytettävien alusten osalta, joita ei käytetä taloudellisen toiminnan välineinä.

11 Helleenien tasavalta katsoo ensinnäkin, että sillä on asiassa C-221/89, Factortame ym., 25.7.1991 annetun tuomion (Kok. 1991, s. I-3905, 17 kohta) mukaan oikeus soveltaa Genevessä vuonna 1958 tehdyn aavaa merta koskevan yleissopimuksen 5 artiklaa ja vuonna 1982 tehtyä Yhdistyneiden kansakuntien merioikeussopimuksen 91 ja sitä seuraavia artikloita, joissa määrätään, että jokaisen valtion on vahvistettava edellytykset, jotka koskevat kansallisuuden myöntämistä, alusrekisteriin merkitsemistä ja oikeutta liikennöidä sen lipun alla, siten, että valtion ja aluksen välillä on todellinen yhdysside. Tällaista yhdyssidettä edellytetään sen vuoksi, että valtioilla on monia velvollisuuksia sen lipun alla liikennöivää alusta kohtaan. Laivanomistajan kansallisuus on lähtökohtaisena perusteena myönnettäessä oikeutta liikennöidä tietyn valtion lipun alla. Helleenien hallitus viittaa tältä osin vuonna 1986 tehtyyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen joka koskee alusten rekisteröimisedellytyksiä ja jonka 7-10 artiklassa "todellinen yhdysside" määritetään selkeästi. Se korostaa, että Kreikan lainsäädäntö noudattaa 8 artiklaa, joka koskee aluksen omistusoikeuden määrittämisperusteita.

12 Helleenien hallitus toteaa edelleen, että Kreikan lainsäädäntö ei estä muiden jäsenvaltioiden kansalaisia hankkimasta ja käyttämästä Kreikassa toisen valtion lipun alla liikennöiviä aluksia.

13 Lisäksi Helleenien hallitus väittää, että tiettyjen toimintojen harjoittaminen on varattu kansallisen lipun alla liikennöiville laivoille yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmän perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3760/92 (EYVL L 389, s. 1) ja palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta merikuljetuksiin jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7 päivänä joulukuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3577/92 (EYVL L 364, s. 7) säädetyin tavoin. Vaikka viimeksi mainittu asetus koskee palvelujen tarjoamista, se vaikuttaa vastaajan mukaan myös sijoittautumisvapauteen, sillä muussa tapauksessa olisi katsottava ettei asetuksella ole tehokasta vaikutusta. Sijoittautumisen käsite sisältää näet palvelujen tarjoamisen. Näiden palvelujen vapauttaminen on toteutettava asteittain. Lisäksi Helleenien tasavaltaa koskee asetuksen N:o 3577/92 6 artiklan 3 kohdassa säädetty sosiaalis-taloudellisen koheesion edellyttämä erityinen järjestelmä.

14 Helleenien tasavalta toteaa lopuksi, että rekisteröintilainsäädäntöä voidaan perustella historiallisten ja geopoliittisten syiden maanpuolustusorganisaatiolle asettamilla erityisvaatimuksilla. Valtiolla on tarvittaessa oltava mahdollisuus takavarikoida aluksia.

15 Komissio kiistää Helleenien hallituksen väitteet ja niiden perustelut yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten. Yhteisöjen tuomioistuin ei ole edellä mainitussa asiassa Factortame ym. antamassaan tuomiossa hyväksynyt näkemystä, johon Helleenien tasavalta nyt esillä olevassa asiassa vetoaa. Muilta osin komissio katsoo, että asetuksen N:o 3577/92 säännöksillä, joilla Helleenien hallituksen mukaan kyseisen ammattitoiminnan harjoittaminen varataan Kreikan lipun alla liikennöiville aluksille, pyritään soveltamaan palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatetta merikuljetuksiin jäsenvaltioissa, mutta säännökset eivät koske niitä oikeuksia, jotka perustamissopimuksen 52 ja 221 artiklassa annetaan luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille. Kreikan asetuksen 5 § ei myöskään koske alaa, josta säädetään asetuksessa N:o 3760/92, jossa sitä paitsi jäsenvaltioille ei anneta lupaa toteuttaa yksipuolisia, perustamissopimuksen vastaisia toimenpiteitä.

16 Komissio kiistää myös sen, että Helleenien tasavalta voisi pitää voimassa lainsäädäntöä, jolla poiketaan vapaan liikkuvuuden periaatteesta sillä perusteella, että sen on kyettävä takavarikoimaan aluksia maanpuolustukseen liittyvistä syistä. Kaikilla Kreikan lipun alla liikennöivien alusten omistajilla on samat velvollisuudet kuin Kreikan kansalaisilla. Vapaan liikkuvuuden rajoittaminen ei ole tässä suhteessa tarpeen.

17 Tältä osin on ensin todettava, että Kreikan lainsäädäntöä vastaavista kansallisista säännöksistä on olemassa yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä (ks. etenkin em. asiassa Factortame ym. annettu tuomio ja asia C-93/89, komissio v. Irlanti, tuomio 4.10.1991, Kok. 1991, s. I-4569; asia C-246/89, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 4.10.1991, Kok. 1991, s. I-4585; asia C-334/94, komissio v. Ranska, tuomio 7.3.1996, Kok. 1996, s. I-1307 ja asia C-151/96, komissio v. Irlanti, tuomio 12.6.1997, Kok. 1997, s. I-3327).

18 Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että kaupalliseen toimintaan käytettävien alusten osalta jäsenvaltion on noudatettava kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa käyttäessään toimivaltaansa määritellä "kansallisuutensa" myöntämisedellytykset aluksia varten ja että perustamissopimuksen 52 artiklassa ei sallita ehtoa, jonka mukaan aluksen omistavilla tai vuokralle ottavilla luonnollisilla henkilöillä tai yhtiön osalta pääoman omistajilla ja sen hallinnollisten toimielinten jäsenillä on oltava tietty kansalaisuus. Tällainen edellytys on perustamissopimuksen 52 ja 58 artiklan vastainen aluksen rekisteröinnin tai hallinnoinnin osalta silloin, kun kyse on toissijaisesta toimipaikasta kuten kauppaedustajan liikkeestä, sivuliikkeestä tai tytäryhtiöstä (ks. mm. edellä 17 kohdassa mainitussa asiassa komissio v. Irlanti, 12.6.1997 annettu tuomio, tuomion 12 kohta).

19 Niiden alusten osalta, joita ei käytetä kaupalliseen toimintaan, yhteisöjen tuomioistuin on muistuttanut edellä 17 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Irlanti, 12.6.1997 antamassaan tuomiossa, tuomion 13 kohta, että yhteisön oikeudessa taataan jokaiselle jäsenvaltion kansalaiselle sekä vapaus siirtyä työntekijäksi tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi toiseen jäsenvaltioon että oikeus jäädä sinne työnteon tai ammatinharjoittamisen päätyttyä. Mahdollisuus harrastaa tässä jäsenvaltiossa tarjolla olevaa vapaa-ajan toimintaa perustuu suoraan liikkumisvapauteen (tuomion 21 kohta).

20 Tällä perusteella yhteisöjen tuomioistuin toteaa edellä 17 kohdassa mainitussa asiassa komissio vastaan Irlanti, 12.6.1997 annetun tuomion 14 kohdassa, että yhteisön oikeuden vapaata liikkuvuutta koskevia oikeussääntöjä on sovellettava silloin, kun toisen jäsenvaltion kansalainen merkitsee vapaa-ajan veneilyyn käytettävän aluksen alusrekisteriin vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

21 Näin ollen Helleenien tasavallan esittämiä väitteitä on arvioitava myös tämän oikeuskäytännön valossa.

22 Edellä mainitussa asiassa Factortame ym. annetun tuomion 17 kohta ei tue Kreikan hallituksen esittämää kansainväliseen merioikeuteen perustuvaa väitettä. Yhteisöjen tuomioistuin on näet nimenomaisesti todennut, että jäsenvaltioiden on noudatettava yhteisön oikeuden sääntöjä, kun ne käyttävät toimivaltaansa määrittääkseen niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä alus voidaan merkitä tämän valtion alusrekisteriin ja joiden mukaan sille voidaan myöntää oikeus liikennöidä tämän valtion lipun alla. Vaikka tämä on todettu vain Genevessä vuonna 1958 tehdyn yleissopimuksen 5 artiklassa, sen merkitystä eivät vähennä vuosina 1982 ja 1986 tehdyt kaksi Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta, jotka molemmat on allekirjoitettu sen jälkeen kun Helleenien tasavalta liittyi yhteisöön.

23 Tämän jälkeen on syytä todeta, että Helleenien hallituksen väitteellä, jonka mukaan Kreikan lainsäädännöllä ei estetä muiden jäsenvaltioiden kansalaisten toimintaa, ei ole merkitystä, kun sitä tarkastellaan perustamissopimuksen 52 artiklan toisen kohdan kannalta. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Factortame ym. annetun tuomion 25 kohdassa todennut, jäsenvaltioiden kansalaisten sijoittautumisvapauteen kuuluu "oikeus harjoittaa ammattitoimintaa - - niiden samojen edellytysten mukaisesti, jotka sijoittautumismaan lainsäädännön mukaan koskevat tämän maan omia kansalaisia - - ".

24 Helleenien hallituksen esittämän sen perustelun osalta, joka nojautuu asetukseen N:o 3760/92, on todettava, että nyt esillä olevan kaltaisen kansallisen alusrekisterilain tarkoituksena ei ole kiintiöiden käytön tai jonkin jäsenvaltion kalastajien vesillepääsyoikeuden sääntely. Kansallista kaikkien alusten rekisteröintiä koskevaa lainsäädäntöä ei myöskään voida perustella sillä, että yhteisön kalastusjärjestelmässä sallitaan rajatut kansalliset vyöhykkeet.

25 Asetuksen N:o 3577/92 6 artiklan 3 kohdan osalta on todettava, että vaikka siinä säädetään Helleenien tasavaltaa koskevasta määräaikaisesta poikkeuksesta, tämän poikkeuksen perusteella ei voida säätää syrjiviä alusten rekisteröintiedellytyksiä. Vaikka onkin totta, että asetuksen mukaan palvelujen vapaan tarjoamisen periaatetta aletaan vasta 1.1.2004 lukien soveltaa tiettyihin merikuljetuspalveluihin, tämä ei kuitenkaan voi olla perustana sille, että sijoittautumisvapaudelle asetetaan lisärajoituksia.

26 Helleenien tasavallan maanpuolustusjärjestelmän osalta voidaan todeta, että Kreikan viranomaiset voivat takavarikoida sotilaallisiin tarkoituksiin jokaisen Kreikan lipun alla liikennöivän aluksen, olipa sen omistajan kansalaisuus mikä tahansa.

27 Edellä esitetyistä seikoista seuraa, että pitäessään voimassa lainsäädäntöä, jonka mukaan Kreikan alusrekisteriin voidaan rekisteröidä vain aluksia, joista Kreikan kansalainen tai kreikkalainen oikeushenkilö, josta Kreikan kansalaiset omistavat yli puolet, omistaa yli puolet, Helleenien tasavalta ei ole noudattanut ETY:n perustamissopimuksen 6, 48, 52, 58 ja 221 artiklan, asetuksen N:o 1251/70 7 artiklan eikä direktiivin 75/34/ETY 7 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

Oikeudenkäyntikulut

28 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Komissio on vaatinut Helleenien tasavallan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Koska Helleenien tasavalta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Pitäessään voimassa lainsäädäntöä, jonka mukaan Kreikan alusrekisteriin voidaan rekisteröidä vain aluksia, joista Kreikan kansalainen tai kreikkalainen oikeushenkilö, josta Kreikan kansalainen omistaa yli puolet, omistaa yli puolet, Helleenien tasavalta ei ole noudattanut ETY:n perustamissopimuksen 6, 48, 52, 58 ja 221 artiklan, työntekijöiden oikeudesta jäädä jäsenvaltion alueelle työskenneltyään siinä jäsenvaltiossa 29 päivänä kesäkuuta 1970 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1251/70 7 artiklan eikä jäsenvaltion kansalaisten oikeudesta jäädä toisen jäsenvaltion alueelle harjoitettuaan siellä itsenäistä ammattitoimintaa 17 päivänä joulukuuta 1974 annetun neuvoston direktiivin 75/34/ETY 7 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

2) Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.