61996C0416

1 Immigration Adjudicator on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön, joka koskee Rabatissa 27.4.1976 allekirjoitetun ja 26.9.1978 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2211/78(1) yhteisön puolesta hyväksytyn Euroopan talousyhteisön ja Marokon kuningaskunnan välisen yhteistyösopimuksen (jäljempänä sopimus) 40 artiklan ensimmäisen kohdan ulottuvuutta.

2 Kysymykset on esitetty oikeudenkäynnissä, joka koskee sitä, että toimivaltainen viranomainen on kieltäytynyt uudistamasta sellaisen Marokon kansalaisen oleskelulupaa, joka haluaa jatkaa työskentelyä jäsenvaltiossa.

Asiaa koskevat sopimuksen määräykset

3 Sopimuksen 1 artiklan mukaan sen tavoitteena on " - - edistää sopimuspuolten välistä kattavaa yhteistyötä, jolla on tarkoitus edistää Marokon taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja sopimuspuolten välisten suhteiden lujittamista. Tätä varten vahvistetaan ja pannaan täytäntöön taloudellisen, teknisen ja rahoitusyhteistyön alaa sekä kauppaa ja sosiaalista alaa koskevia määräyksiä ja toimia".

4 Kyseistä yhteistyötä ryhdytään harjoittamaan taloudellisen, teknisen ja rahoitusyhteistyön alalla (I osasto), kaupan alalla (II osasto) ja työvoima-alalla (III osasto).

5 Sopimuksen III osastossa olevassa 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa: "Kukin jäsenvaltio myöntää niille työntekijöille, jotka ovat Marokon kansalaisia ja työskentelevät sen alueella, sellaisen työoloja ja palkkaa koskevan järjestelyn, jossa näitä työntekijöitä ei millään tavalla syrjitä sen oman maan kansalaisiin nähden".

Tosiseikat

6 El-Yassini sai 1.1.1989 luvan tulla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vierailijana; lupaan sisältyi kielto työskennellä siellä.

7 El-Yassinin oleskeluoikeutta kieltäydyttiin uudistamasta 16.5.1990, mutta hänen avioitumisensa Ison-Britannian kansalaisen kanssa lokakuussa 1990 mahdollisti sen, että hän sai 12.3.1991 Yhdistyneessä kuningaskunnassa oleskeluluvan, joka oli kyseisen jäsenvaltion tavanomaisen siirtolaisia koskevan käytännön mukaisesti voimassa aluksi 12 kuukautta, minkä lisäksi työskentelyä koskeva kielto poistettiin.

8 Pari erosi vuoden kuluttua. Vaikuttaa lisäksi siltä, että El-Yassinin puoliso olisi poistunut Ison-Britannian alueelta asettautuakseen Kanadaan. Kukaan ei kuitenkaan väitä, että kyseinen avioliitto olisi järjestetty siksi, että asianomaiselle olisi saatu laillinen oleskelulupa.

9 El-Yassini on oleskeluluvan saamisen jälkeen ollut palkatussa työssä.

10 El-Yassini haki 5.3.1992 oleskelulupansa uudistamista Ison-Britannian kansalaisen puolisona. Koska hakemus hylättiin 18.11.1992, hän valitti 23.11.1992 kyseisestä päätöksestä toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle.

11 Samanaikaisesti hän haki oleskelulupaa sopimuksen 40 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella; myös tämä hakemus hylättiin 5.11.1993. Secretary of State for the Home Department perusteli hylkäävän päätöksensä sillä, että sopimuksen 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa olevaa viittausta "työoloihin ja palkkaan" ei voi ymmärtää siten, että määräyksessä annettaisiin kyseiselle henkilölle oikeus jatkaa työskentelyä jäsenvaltiossa, ja sillä, että määräyksestä ei näin ollen voida johtaa oleskeluoikeutta.

12 El-Yassini valitti kyseisestä päätöksestä Immigration Adjudicatorille väittäen itse asiassa, että sopimuksen 40 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että siinä annetaan marokkolaiselle työntekijälle oikeus oleskella vastaanottavassa jäsenvaltiossa niin kauan kuin kyseisellä työntekijällä on siellä hänen laillinen työpaikkansa. Väitteidensä tueksi hän viittaa toisaalta yhteisöjen tuomioistuimen eri tuomioihin, joita on annettu EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan osalta ja toisaalta Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen(2) sekä ETY-Turkki-sopimukseen liitetyn lisäpöytäkirjan(3) osalta.

13 Koska Immigration Adjudicator on epävarma sopimuksen 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa olevalle käsitteelle "työolot" annettavasta merkityksestä, se on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Kun kysymys on Marokon kansalaisesta, joka oleskelee ja työskentelee säännönmukaisesti tietyssä jäsenvaltiossa, tarkoitetaanko Euroopan talousyhteisön ja Marokon kuningaskunnan välisen yhteistyösopimuksen 40 artiklassa käytetyllä ilmaisulla 'työolot' myös työsuhteen turvaamista työnantajan ja työntekijän keskenään vapaasti sopiman työsuhteen keston (eli työskentelykauden) ajan ja niitä etuja, jotka aiheutuvat tästä turvaamisesta, kuten sellaisen urakehityksen takaaminen, jossa työntekijällä on mahdollisuus ylennykseen, oikeus ammatilliseen koulutukseen, sellaiseen palkkaan ja vanhuuseläkkeeseen, joka vastaa työntekijän palvelusvuosia, kun sovelletaan soveltuvin osin niitä perusteluja, joita yhteisöjen tuomioistuin on käyttänyt esimerkiksi asiassa C-272/92, Spotti, 20.10.1993 antamassaan tuomiossa (Kok. 1993, s. I-5185) ja asiassa 225/85, komissio vastaan Italia, 16.6.1987 antamassaan tuomiossa (Kok. 1987, s. 2625)?

2) Jos vastaus on myöntävä, onko sitä, että valittajan työskentelykautta koskee se tosiasiallinen ajallinen rajoitus, joka aiheutuu ulkomaalaisten maahantuloa ja oleskelua koskevien Yhdistyneen kuningaskunnan lakien soveltamisesta, ja sitä, että käsiteltävänä olevassa asiassa valittajan työskentely päättyy siksi, että vastaaja on päättänyt olla uudistamatta valittajan oleskelulupaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, pidettävä kansalaisuuteen perustuvana syrjintänä 'työolojen' osalta, koska vastaaja ei voi määrätä omien kansalaistensa osalta tällaisesta tosiasiallisesta ajallisesta rajoituksesta eikä tällaisesta työskentelyn päättymisestä?

3) Jos vastaukset kahteen ensimmäiseen kysymykseen ovat myöntäviä, edellytetäänkö Euroopan talousyhteisön ja Marokon kuningaskunnan välisen yhteistyösopimuksen 40 artiklassa, että jäsenvaltio myöntää marokkolaiselle työntekijälle oleskeluluvan hänen säännönmukaisen työskentelynsä ajaksi?"

Asian tutkittavaksi ottamista koskeva alustava huomautus

14 Immigration Adjudicator on pyytänyt yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että ensiksi mainittu on EY:n perustamissopimuksen 177 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin.

15 Käsitykseni mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Immigration Adjudicator on saattanut asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

16 Asianosaiset, väliintulijoina olevat jäsenvaltiot ja komissio eivät kiistä sitä, että kyseessä on tuomioistuin.

17 Muistutan niistä perusteista, joihin yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä viitataan sen toteamiseksi, että tietty elin on tuomioistuin: lakisääteisyys, pysyvyys, velvollisuus saattaa oikeusriidat kyseisen elimen käsiteltäväksi, oikeussääntöjen soveltaminen, menettelyn kontradiktorisuus, toimivalta ratkaista oikeusriita sitovalla tavalla,(4) ja sen jäsenten riippumattomuus.(5)

18 Immigration Adjudicator on perustettu vuoden 1971 Immigration Actilla (II osasto). Kyseisen lainsäädännön, jossa sen toimivalta määritellään, mukaan se käsittelee oikeusriitoja, jotka koskevat ulkomaalaisten oikeutta tulla alueelle ja oleskella siellä.(6) Sen mukaan, kuinka suuri yleiseen järjestykseen liittyvä etu on kyseessä,(7) Immigration Adjudicator antaa ratkaisunsa joko ensimmäisenä ja viimeisenä oikeusasteena tai niihin voidaan hakea muutosta Immigration Appeal Tribunalissa. Immigration Adjudicatorin lakisääteisyys ja sen pakottava tuomiovalta ovat näin ollen kiistattomia.

19 Immigration Adjudicator on pysyvä elin.(8) Sen ratkaisut tehdään "lakeja(9) ja muita asiassa sovellettavia sääntöjä soveltaen".(10)

20 Immigration Adjudicator on velvollinen noudattamaan vuoden 1984 Immigration Appeals (Procedure) Rulesin mukaisia menettelysääntöjä.(11) Menettelyllä on akkusatorinen luonne, joten se on kontradiktorinen. Näin ollen samalla kun Immigration Adjudicatorilla on laajat tutkintavaltuudet (erityisesti todistajien haastaminen(12) ja lisätietojen pyytäminen), asianosaiset voivat esittää sille täydentävää näyttöä, pyytää sitä kuulemaan todistajia ja esittää totuuden selvittämiseksi tarpeellisia kysymyksiä.(13) Oikeusriidan asianosaiset voivat lisäksi esiintyä kyseisessä elimessä itse tai asiamiehen edustamina.(14) Immigration Adjudicatorin ratkaisut perustellaan(15) ja niitä on noudatettava.(16)

21 Myös kyseisen elimen riippumattomuutta koskeva edellytys täyttyy.(17) Immigration Adjudicatorit nimittää Lord Chancellor(18) yleensä, joskaan ei välttämättä, sellaisten lakimiesten joukosta, joilla on tietty ammatillinen kokemus; heidät nimitetään toimikaudeksi, joka on uudistettavissa ja kestoltaan joko kymmenen vuotta(19) tai yksi vuosi.(20) Hoitaessaan tehtäviään he nauttivat luonnollisesti samoista riippumattomuutta ja puolueettomuutta(21) koskevista takeista kuin ammattituomarit.

22 Immigration Adjudicatoria on näin ollen pidettävä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettuna tuomioistuimena.

Vastaus kysymyksiin

23 Koska yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä kolmea ennakkoratkaisukysymystä ei voi erottaa toisistaan, annan niihin yhden vastauksen. Kysymykset koskevat sitä, merkitseekö sopimuksen 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu kaiken kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto työolojen ja palkkauksen osalta sitä, että marokkolaiselle työntekijälle annetaan oikeus oleskella jäsenvaltiossa niin kauan kuin hänellä on siellä työpaikka, riippumatta siitä, mikä hänen asemansa on suhteessa vastaanottavan valtion siihen lainsäädäntöön, joka koskee ulkomaalaisten tuloa kyseisen valtion alueelle ja oleskelua siellä.

24 Tämä on käsittääkseni ensimmäinen kerta kun yhteisöjen tuomioistuinta pyydetään ottamaan kantaa sopimuksen 40 artiklan ensimmäisen kohdan ulottuvuuteen; sopimus vaikuttaa täyttävän ilman pienintäkään epäilystä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetut välittömän oikeusvaikutuksen myöntämisen edellytykset. Yhteisöjen tuomioistuin on itse asiassa todennut, että "yhteisön ja kolmansien maiden välisessä sopimuksessa olevan määräyksen on katsottava olevan välittömästi sovellettavissa, kun se sanamuotonsa sekä sopimuksen tarkoituksen ja luonteen huomioon ottaen sisältää selvän ja täsmällisen velvoitteen, jonka täytäntöönpano tai oikeusvaikutusten syntyminen ei edellytä muita toimenpiteitä".(22)

25 Yhteisöjen tuomioistuin on sitä paitsi asiassa C-18/90, Kziber, 31.1.1991 antamassaan tuomiossa(23) todennut, että

" - - yhteistyötä työvoima-asioissa käsittelevän III osaston 40 ja 41 artiklaa, joiden luonne ei suinkaan ole puhtaasti ohjelmallinen, vaan niissä vahvistetaan työolojen ja palkkaa koskevan järjestelyn sekä sosiaaliturvan alalla yksityisten oikeusasemaan vaikuttava periaate".

26 Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa tarkemmin ottaen selvittää, onko sopimuksen 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätyn syrjintäkiellon periaatteen ulottuvuus marokkolaisten työntekijöiden oleskeluoikeuden uudistamisen osalta identtinen sen ulottuvuuden kanssa, jonka yhteisöjen tuomioistuin on myöntänyt samalle periaatteelle, joka esiintyy erityisesti toisaalta perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdassa(24) ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1612/68(25) sekä toisaalta lisäpöytäkirjan 38 artiklassa ja ETY-Turkki-sopimuksella perustetun assosiaationeuvoston assosiaation kehittämisestä 19 päivänä syyskuuta 1980 tekemän päätöksen N:o 1/80 (jäljempänä päätös N:o 1/80)(26) 6 artiklan 1 kohdassa.

27 Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä itse asiassa seuraa, että perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhdenvertaisuuden periaatteen vastaista on sellaisen kansallisen säännöksen soveltaminen, jossa säädetään rajoitus vastaanottavan jäsenvaltion työnantajan ja muun jäsenvaltion työntekijän työsuhteen kestolle silloin kun tällaista rajoitusta ei periaatteessa ole säädetty työntekijöille, jotka ovat kyseisen vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisia.(27)

28 Päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdan kolmannen luetelmakohdan osalta yhteisöjen tuomioistuin on yhtä vakiintuneesti(28) katsonut, että " - - vaikka kyseisessä kohdassa määrätään turkkilaisen työntekijän asemasta ainoastaan työnteon osalta eikä oleskeluoikeuden osalta, mainitut kaksi turkkilaisen työntekijän henkilökohtaiseen tilanteeseen liittyvää tekijää ovat läheisessä yhteydessä keskenään, ja koska kyseessä olevissa määräyksissä myönnetään tälle työntekijälle tietyn jäsenvaltiossa suoritetun laillisen työjakson jälkeen pääsy kaikkeen valitsemaansa palkkatyöhön, edellytetään niissä myös kyseisen henkilön oleskeluoikeuden olemassaoloa kyseisen ajanjakson osalta, koska muuten mainituissa määräyksissä turkkilaiselle työntekijälle myönnetty oikeus jäisi ilman vaikutusta - - ."(29)

29 Vielä tämän jälkeen yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että " - - [päätöksen N:o 1/80] 6 artiklan 1 kohdan kolmessa luetelmakohdassa turkkilaisille työntekijöille myönnetyt työntekoon liittyvät oikeudet edellyttävät välttämättä asianomaiselle myönnettyä oleskeluoikeutta, jottei oikeutta työmarkkinoille pääsyyn ja työskentelyyn tehtäisi täysin merkityksettömäksi (ks. em. asiat Sevince, tuomion 29 kohta; Kus, tuomion 29 ja 30 kohta ja Bozkurt, tuomion 28 kohta)."(30)

30 Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Kus - jonka tosiseikat vastaavat hyvin käsiteltävänä olevaa asiaa - "ettei päätös N:o 1/80 loukkaa jäsenvaltioiden toimivaltaa säätää Turkin kansalaisten pääsystä alueelleen ja edellytyksistä, joilla he saavat ensimmäisen työpaikkansa, vaan siinä, erityisesti sen 6 artiklassa, määrätään ainoastaan laillisesti jäsenvaltioiden työmarkkinoille tulleiden turkkilaisten työntekijöiden asemasta. Sillä ei näin ollen voida perustella sitä, että turkkilaisilta työntekijöiltä, joilla jo on jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukainen työlupa ja tarvittaessa oleskelulupa, evätään päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdassa määrätyt oikeudet.

Näin ollen - - päätöksen n:o 1/80 6 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että Turkin kansalaisella, joka on saanut oleskeluluvan jäsenvaltion alueella solmiakseen siellä avioliiton kyseisen jäsenvaltion kansalaisen kanssa ja joka on tehnyt siellä työtä yli vuoden saman työnantajan palveluksessa, voimassa olevan työluvan turvin, on kyseisen määräyksen nojalla oikeus työluvan uusimiseen, vaikka hänen avioliittonsa olisi purkautunut aikana, jolloin hänen työluvan uusimishakemustaan on käsitelty".(31)

31 Samoin kuin väliintulijoina olevat jäsenvaltiot ja komissio, en katso, että kyseinen oikeuskäytäntö on asiaankuuluvaa sopimuksen 40 artiklan ensimmäisen kohdan yhteydessä.

32 Yhteisöjen tuomioistuin on myös itse asiassa poikkeuksetta todennut,(32) että "sopimuksen määräysten ja vastaavien yhteisön säännösten ja määräysten sanamuodon yhtenevyys ei tarkoita, että niitä olisi välttämättä tulkittava yhtenevällä tavalla. Niinpä kansainvälistä sopimusta ei ole tulkittava yksinomaan sen sanamuodon perusteella vaan ottaen huomioon myös sen tavoitteet. Wienissä 23.5.1969 tehdyn valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen 31 artiklassa täsmennetään tältä osin, että valtiosopimusta on tulkittava vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys, sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa".(33)

33 Asiaankuuluvien kolmenlaisten sääntelyjen - yhteisön kansalaisiin sovellettavien, Turkin kansalaisiin sovellettavien ja Marokon kansalaisiin sovellettavien sääntelyjen - vertailu paljastaa siten niiden erilaiset tavoitteet.

Perustamissopimuksen tavoite

34 Yhteisön työntekijöiden oikeus oleskella ilman ajallista rajoitusta unionin alueella - toisin sanoen oikeus vapaaseen pääsyyn sisämarkkinoille työvoiman alalla - vahvistetaan perustamissopimuksen 48 artiklassa, erityisesti sen 3 kohdassa, jossa määrätään seuraavaa:

"3. Yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden vuoksi perustelluin rajoituksin [työntekijöiden vapaa liikkuvuus yhteisössä] sisältää oikeuden:

- -

c) oleskella jäsenvaltion alueella työn tekemiseksi tämän valtion kotimaisten työntekijöiden työsuhdetta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti;

d) työsuhteen päätyttyä jäädä jäsenvaltion alueelle komission antamissa soveltamisasetuksissa säädetyin edellytyksin".

35 Lisäksi asetuksen N:o 1612/68, jolla pannaan täytäntöön yhteisön työntekijöitä koskeva kansalaisuuteen perustuvan syrjintäkiellon periaate, 1 artiklassa täsmennetään seuraavaa:

"1. Jokaisella jäsenvaltion kansalaisella on oltava asuinpaikasta riippumatta oikeus ryhtyä palkattuun työhön ja toimia siinä toisen jäsenvaltion alueella kyseisen valtion kansalaisten työntekoa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti.

2. Hänellä on erityisesti oltava sama oikeus ottaa vastaan tarjolla olevaa työtä toisen jäsenvaltion alueella kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisella",

ja sen 7 artiklassa seuraavaa:

"1. Jäsenvaltion kansalaista ei työntekijänä saa kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen jäsenvaltion alueella kotimaisiin työntekijöihin verrattuna eri asemaan työ- ja palvelussuhteen ehtojen suhteen; tämä koskee erityisesti palkkausta, irtisanomista ja työttömyyden sattuessa paluuta saman alan työhön tai uudelleen työllistämistä".

36 Perustamissopimuksen 48 artiklan 1 kohdassa ilmaistaan yhteisön työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaate, kun taas artiklan 2 ja 3 kohdassa täsmennetään kyseisen periaatteen sisältö. Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaate jäsenvaltioiden kansalaisten välillä työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa on näin ollen ainoastaan väline tietyn tavoitteen saavuttamiseksi; tämä tavoite on panna tosiasiallisesti täytäntöön yhteisön työntekijöiden vapaa liikkuvuus.

37 Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi todennut, että "henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien perustamissopimuksen määräysten tarkoituksena on näin ollen helpottaa yhteisön kansalaisten kaikenlaisen ammatillisen toiminnan harjoittamista koko yhteisön alueella ja niiden vastaista on sellainen kansallinen säännöstö, joka voi saattaa nämä kansalaiset epäedulliseen asemaan silloin kun he haluavat laajentaa ammatillista toimintaansa yhden ainoan jäsenvaltion alueen ulkopuolelle"(34) ja että "tämän vuoksi jäsenvaltioiden kansalaisilla on erityinen, välittömästi perustamissopimuksen 48 ja 52 artiklan perusteella heille kuuluva oikeus tulla muiden jäsenvaltioiden alueelle ja oleskella siellä näissä määräyksissä tarkoitetun taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi - - ."(35)

38 Yhteisöjen tuomioistuin on myös oikeuskäytännössään(36) vakiintuneesti varmistanut yhteisön työntekijöille etusijan sisämarkkinoilla tarjolla oleviin työpaikkoihin.

39 Yhteisön työntekijöiden oikeus vapaaseen liikkuvuuteen unionin alueella merkitsee näin ollen välttämättä oikeutta pääsyyn sisämarkkinoille työvoiman alalla ja oikeutta oleskella samalla alueella työskentelyä varten ilman ajallista rajoitusta.

ETY-Turkki-sopimuksen tarkoitus

40 Turkkilaisen työntekijän henkilökohtainen asema ETY-Turkki-sopimuksen, lisäpöytäkirjan ja päätöksen N:o 1/80 yhteydessä on eri kuin yhteisön työntekijän. Turkkilainen työntekijä ei nauti oikeudesta pääsyyn sisämarkkinoille työvoiman alalla eikä yhteisön työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta.

41 Lisäpöytäkirjan 38 artiklan ensimmäisessä kohdassa todetaan ainoastaan seuraavaa: "Ennen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden asteittaista toteutumista yhteisön jäsenvaltioiden ja Turkin välillä assosiaationeuvosto voi tarkastella kaikkia turkkilaisten työntekijöiden alueellisen ja ammatillisen liikkuvuuden, erityisesti työ- ja oleskelulupien jatkamisen aiheuttamia kysymyksiä helpottaakseen näiden työntekijöiden työskentelyä jokaisessa jäsenvaltiossa".

42 Päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdassa määrätään lisäksi seuraavaa:

"1. - - turkkilaisella työntekijällä, joka työskentelee laillisilla työmarkkinoilla tietyssä jäsenvaltiossa, on oikeus

- työskenneltyään säännönmukaisesti yhden vuoden saada työlupansa uudistetuksi tässä jäsenvaltiossa samaa työnantajaa varten, jos hänellä on työpaikka;

- työskenneltyään säännönmukaisesti kolme vuotta vastaanottaa tässä jäsenvaltiossa valitsemaltaan saman ammattialan työnantajalta työtarjous, joka on tehty tavanomaisin ehdoin ja joka on rekisteröity tämän valtion työvoimaviranomaisissa, jollei yhteisön työntekijöille annettavasta etusijasta muuta johdu;

- työskenneltyään säännönmukaisesti neljä vuotta tehdä vapaasti minkälaista tahansa valitsemaansa palkattua työtä".

43 Kyseisten määräysten tarkastelusta seuraa kuitenkin se, että vaikka yhteisön oikeudessa ei anneta turkkilaiselle työntekijälle oikeutta vapaaseen pääsyyn sisämarkkinoille työvoiman alalla, yhteisön oikeudessa kuitenkin myönnetään kyseiselle työntekijälle tiettyjä oikeuksia silloin kun hän työskentelee laillisilla työmarkkinoilla tietyssä jäsenvaltiossa.

44 Yhteisöjen tuomioistuin on todennut kyseisten määräysten perusteella erityisesti sen, että turkkilaisella työntekijällä, joka työskentelee laillisilla työmarkkinoilla tietyssä jäsenvaltiossa, on oikeus oleskelulupansa uudistamiseen jatkaakseen työskentelyään kyseisessä jäsenvaltiossa.(37)

45 Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi myös täsmentänyt, että turkkilaisille työntekijöille myönnettävät oikeudet vaihtelevat ja niitä koskevat edellytykset vaihtelevat riippuen säännönmukaisen työsuhteen pituudesta kyseisessä jäsenvaltiossa.(38)

46 ETY-Turkki-sopimuksen tarkoitus on näin ollen huomattavasti laajempi kuin pelkkä taloudellinen, tekninen ja rahoitusyhteistyö ja kaupan alaa koskeva yhteistyö, jonka tavoitteena olisi ainoastaan edistää Turkin taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

47 Tämän vuoksi yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että päätöksen N:o 1/80 ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan määräykset "ovat täydentävä vaihe työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamisessa ja niiden lähtökohtana pidetään perustamissopimuksen 48, 49 ja 50 artiklaa (ks. em. asia Bozkurt, tuomion 14 ja 19 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin on tämän vuoksi pitänyt välttämättömänä saattaa näissä perustamissopimuksen artikloissa hyväksytyt periaatteet koskemaan mahdollisuuksien mukaan turkkilaisia työntekijöitä, joilla on päätöksessä N:o 1/80 tunnustetut oikeudet (ks. em. asia Bozkurt, tuomion 20 kohta)".(39)

48 Tästä seuraa, että päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdassa myönnetään turkkilaiselle työntekijälle, joka täyttää artiklassa määrätyt edellytykset, myös oikeuksia, joihin voidaan vedota suoraan asianomaisten jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, ja erityisesti oikeus saada oleskelulupa uudistetuksi. Turkkilaisella työntekijällä, joka on työskennellyt jäsenvaltiossa yli neljän vuoden ajan, on lisäksi päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeus tehdä vapaasti minkälaista tahansa valitsemaansa palkattua työtä tässä jäsenvaltiossa.(40)

ETY-Marokko-sopimuksen tavoite

49 Kuten olen edellä todennut,(41) ETY-Marokko-sopimuksen tavoitteena on sitä vastoin edistää sopimuspuolten välistä kattavaa yhteistyötä, jolla on tarkoitus edistää Marokon taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja sopimuspuolten välisten suhteiden lujittamista.

50 Sopimus ei sisällä mitään sellaisia määräyksiä, jotka vastaisivat ETY-Turkki-sopimuksen ja päätöksen N:o 1/80 määräyksiä, erityisesti mainitun päätöksen 6 artiklan 1 kohtaa. Kuten ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on todennut,(42) sopimus ei ole välivaihe marokkolaisten työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamisessa.

51 Sopimus ei myöskään sisällä mitään määräystä, jolla säännellään marokkolaisen työntekijän henkilökohtaista asemaa suhteessa hänen oleskeluoikeuteensa.

52 Toisin kuin yhteisön työntekijöillä, ja vähemmässä määrin turkkilaisilla työntekijöillä, marokkolaisilla työntekijöillä ei lisäksi ole minkäänlaista etusijaa päästä sisämarkkinoille työvoiman alalla.

53 Sopimus ei lopuksi sisällä mitään määräyksiä, joissa jäsenvaltiot velvoitetaan hyväksymään yhteisiä sääntöjä, jotka koskevat marokkolaisten työntekijöiden oikeutta tulla niiden alueelle ja oleskella siellä.

54 Teen edellä esitetyn perusteella näin ollen sen päätelmän, että yhteisön oikeuden nykytilassa jäsenvaltiot ovat yksin toimivaltaisia määrittelemään siirtolaisia koskevan politiikkansa. Sopimuksen 40 artiklan ensimmäistä kohtaa ei näin ollen voi tulkita siten, että siinä rajoitetaan jäsenvaltioiden toimivaltaa säännellä Marokon kansalaisten tuloa niiden alueelle, heidän ensimmäisen työpaikkansa ehtoja sekä niiden työmarkkinoilla työskentelevien marokkolaisten työntekijöiden asemaa.

55 Totean lisäksi, että Amsterdamin sopimus merkitsee huomattavaa muutosta, koska perustamissopimuksen kolmanteen osaan sisällytetään III a osasto, joka otsikko on "Viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä muu henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä politiikka". Sen 73 k artiklan 3 kohdassa ja 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään erityisesti siitä, että neuvosto toteuttaa viiden vuoden kuluessa Amsterdamin sopimuksen voimaantulosta, seuraavalla tavalla

"3) maahanmuuttopolitiikkaa koskevat toimenpiteet seuraavilla aloilla:

a) maahantuloa ja oleskelua koskevat edellytykset sekä menettelyt ja määräykset pitkäaikaisten viisumien ja oleskelulupien myöntämisessä jäsenvaltioissa, mukaan lukien perheiden yhdistäminen,

b) laiton maahantulo ja laiton oleskelu, mukaan lukien laittomasti maassa oleskelevien palauttaminen;

4) toimenpiteet niiden oikeuksien ja edellytysten määrittelemiseksi, joiden mukaisesti jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset saavat oleskella muissa jäsenvaltioissa."(43)

56 Edellä esitetty merkitsee sitä, että marokkolaisten työntekijöiden henkilökohtainen asema on erilainen kuin yhteisön työntekijöiden tai turkkilaisten työntekijöiden. Olisi turhaa väittää, että jäsenvaltio harjoittaa sopimuksen 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa kiellettyä syrjintää, jos se kieltäytyy uudistamasta marokkolaisen työntekijän oleskelulupaa, joka on tarpeen säännönmukaisen työskentelyn harjoittamiseksi, silloin kun kyseisen työntekijän työskentelyjakso, johon kyseinen jäsenvaltio oli lainmukaisesti antanut luvan, päättyy. Tämän takia katson, ettei marokkolainen työntekijä voi vaatia yhteisöjen tuomioistuimen niiden tuomioiden soveltamista vastaavasti, jotka koskevat yhteisön työntekijöiden oleskeluoikeutta tai turkkilaisten työntekijöiden oleskeluoikeuden uudistamista,(44) joista edelliset on annettu perustamissopimuksen ja jälkimmäiset päätöksen N:o 1/80 perusteella.

57 Euro-Välimeri-sopimus, jolla luodaan assosiaatio Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden ja Marokon kuningaskunnan välille, joka on allekirjoitettu Brysselissä 26.2.1996 ja joka ei ole vielä tullut voimaan,(45) ei muuta tätä päätelmää millään tavoin. Tarkennettaessa uuden sopimuksen 64 artiklalle(46) annettavaa ulottuvuutta kyseisen määräyksen soveltamista koskevassa yhteisessä julistuksessa nimittäin täsmennetään seuraavaa:

"1. Osapuolet tarkastelevat marokkolaisen työntekijän, joka on laillisesti työssä jäsenvaltion alueella, laillisesti maassa perheiden jälleenyhdistämisen nimissä oleskelevien puolison ja lasten pääsyä jäsenvaltion työmarkkinoille, ei kuitenkaan kausityöntekijöiden, komennustyöntekijöiden tai harjoittelijoiden osalta, työntekijän ammatillisen laillisen oleskelun ajan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kunkin jäsenvaltion edellytysten ja yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamista.

2. Syrjinnän poistamista irtisanomisessa koskevaa sopimuksen 64 artiklan 1 kohtaa ei voida soveltaa oleskeluluvan uusimisen saamiseksi. Oleskeluluvan saantia, uusimista tai kieltämistä säädellään ainoastaan kunkin jäsenvaltion lainsäädännöllä sekä Marokon ja tämän jäsenvaltion kahdenvälisillä sopimuksilla".(47)

58 Edellä esitetystä seuraa, että marokkolaisen työntekijän henkilökohtainen asema suhteessa hänen oleskeluoikeuksiinsa ei kuulu yhteisön oikeuden alaan. Kyseinen työntekijä ei näin ollen voi vedota yhteenkään yhteisön oikeuden sääntöön saadakseen hyväkseen oleskelulupansa uudistamisen, mikä mahdollistaisi sen, että hän voi työskennellä yhteisön työnantajan palveluksessa. Toisin sanoen se, että työnantaja vastaanottavassa jäsenvaltiossa tekee Marokon kansalaisen hyväksi työsopimuksen pidemmäksi ajaksi kuin siksi ajaksi, johon vastaanottava jäsenvaltio on antanut luvan, ei millään tavoin velvoita antamaan kyseiselle kansalaiselle oleskelulupaa.

59 Asian ratkaiseminen muulla tavoin merkitsisi kahta pääasiallista seurausta.

60 Ensinnäkin se rajoittaisi vakavalla tavalla sitä toimivaltaa, joka jäsenvaltioilla on siirtolaisia koskevan politiikan alalla. Jos yhteisöjen tuomioistuin tilanteessa, joka vastaa käsiteltävänä olevaa asiaa, asettaisi vastaanottavalle jäsenvaltiolle velvoitteen antaa marokkolaisille työntekijöille lupa jäädä alueelleen työskennelläkseen siellä pidemmän ajan kuin minkä kyseinen valtio on vapaasti määrittänyt - eli silloin kun kyseinen valtio on selvästi osoittanut antavansa luvan työskentelyyn ainoastaan tietyksi ajaksi - yhteisöjen tuomioistuin itse asiassa sallisi yksityisten oikeussubjektien tehdä merkityksettömiksi kaikki ne oletukset, joiden varaan kyseinen valtio on luonut siirtolaisia koskevan politiikkansa.

61 Vastaanottava jäsenvaltio ei lisäksi kykenisi enää varmistamaan sen etusijan noudattamista, joka koskee vapaiden työpaikkojen saantia ja joka, kuten olen todennut, myönnetään perustamissopimuksessa yhteisön työntekijöille ja päätöksessä N:o 1/80 vähemmässä määrin turkkilaisille työntekijöille.

62 Täydellisyyden nimissä haluan täsmentää, että tähän ratkaisuun päätyminen ei tee sopimuksen 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrättyä syrjintäkiellon periaatetta sisällöltään tyhjäksi.

63 Silloin kun jäsenvaltio on antanut kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti marokkolaiselle työntekijälle luvan työskennellä alueellaan, tämä periaate merkitsee nähdäkseni itse asiassa sitä, että kyseisen valtion on myönnettävä kyseiselle työntekijälle - joka täyttää samat edellytykset, kuin mitä vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä vaaditaan sen omilta kansalaisilta, kansalaisuuteen liittyvää vaatimusta lukuun ottamatta(48) - ne oikeudet ja edut, jotka seuraavat työsopimuksesta ja asiassa sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä(49) ja jotka vastaavat niitä oikeuksia ja etuja, jotka myönnetään kyseisen valtion samaa työtä tekeville kansalaisille.(50) Kyseiset oikeudet ja edut on tällöin katsottava työoloja ja palkkaa koskeviksi oikeuksiksi ja eduiksi. Jos kyseinen valtio myöntää kyseisen luvan tietyksi ajaksi, marokkolaisen työntekijän on voitava nauttia sopimuksen 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätystä yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta koko kyseisen ajan.

64 Tästä periaatteesta seuraa myös se, että jos kyseisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti marokkolaisella työntekijällä on lupa työskennellä jäsenvaltion alueella tietyn ajan, hänellä on myös oikeus oleskella samalla alueella kyseisen ajan, koska muuten kyseinen periaate jäisi kokonaan ilman tehokasta vaikutusta.(51)

65 Yhteisön oikeuden perusperiaatteiden, kuten sopimuksen 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätyn yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, rajoitusta tai niistä poikkeamista on " - - tulkittava suppeasti siten, etteivät jäsenvaltiot voi kukin yksinään määritellä sen laajuutta ilman yhteisön toimielinten valvontaa".(52) Yhteisöjen tuomioistuin on näin ollen todennut, että ainoastaan toimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmistaa jäsenvaltioiden oikeutettujen etujen, kuten yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden, suojaaminen, täyttävät tämän vaatimuksen.(53)

66 Tämän vuoksi ja kyseisen oikeuskäytännön mukaisesti erityisesti talouden ongelmiin liittyvät perustelut eivät mielestäni ole oikeutettuja syitä sellaisen oleskeluoikeuden - ja siten työskentelyoikeuden - päättämiseksi, jonka marokkolainen työntekijä on laillisesti saanut. Muu ratkaisu merkitsisi sitä merkittävää vaaraa, että suhdanteisiin liittyvien talousvaikeuksien aikana kyseiseltä työntekijältä saatettaisiin tosiasiallisesti evätä hänen työsopimuksensa. Kuten olemme todenneet, sopimuksen 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätty yhdenvertaisuusperiaate merkitsee sitä, että jäsenvaltioiden on varmistettava marokkolaiselle työntekijälle hänen työsopimuksensa osalta sama suoja, joka myönnetään kotimaiselle työntekijälle. Kyseistä suojaa ei olisi ilmeisesti varmistettu, jos marokkolaiselta työntekijältä evättäisiin työnteko, johon hänelle on myönnetty oikeus.

67 Toiminta, jonka pääasian hakijan edustaja on tuonut esille suullisessa käsittelyssä ja joka pitää sisällään sen, että vastaanottava jäsenvaltio - tilanteessa, jossa asianomaisiin yrityksiin kohdistuu raskaita taloudellisia velvoitteita (esimerkiksi neuvoteltu palkkojen korottaminen) - toteuttaisi erityisesti marokkolaisia työntekijöitä koskevia epäedullisia toimenpiteitä - kuten kaikkien marokkolaisille työntekijöille myönnettyjen oleskelulupien peruuttamisen - on mielestäni kiellettyä sopimuksen 40 artiklan ensimmäisen kohdan syrjintäkiellon periaatteen perusteella, koska kyseinen toimenpide ei voi ikinä koskea kotimaista työntekijää.

68 Edellä esitetty huomioon ottaen en löydä yhtään pätevää syytä, jolla voisi perustella erilaisen kohtelun sellaisten ulkomaisten työntekijöiden samanlaisten tilanteiden välillä, jotka tekevät samaa työtä tietyssä vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Tämän vuoksi tällaisessa tilanteessa oleva marokkolainen työntekijä voi mielestäni pätevästi vedota niiden ratkaisujen vastaavaan soveltamiseen, joita yhteisöjen tuomioistuin on antanut perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan ja päätöksen N:o 1/80 6 artiklan osalta.

69 Edellä mainitut seikat huomioon ottaen ehdotan, että sopimuksen 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrättyä syrjintäkiellon periaatetta työolojen ja palkkauksen osalta on tulkittava siten, että sillä ei anneta marokkolaiselle työntekijälle oikeutta saada oleskeluoikeuttaan uudistetuksi, vaikka kyseisellä työntekijällä olisi tosiasiallinen työpaikka. Sopimuksen 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätyn syrjintäkiellon periaatteen täytäntöönpano edellyttää nimittäin sitä, että ulkomaalaisten maahantuloa ja oleskelua koskevan kansallisen lainsäädännön säännöksiä on ensiksi noudatettu.

Ratkaisuehdotus

70 Edellä esitetty huomioon ottaen ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Immigration Adjudicatorin esittämään kysymykseen seuraavasti:

Rabatissa 27.4.1976 allekirjoitetun ja 26.9.1978 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2211/78 yhteisön puolesta hyväksytyn Euroopan talousyhteisön ja Marokon kuningaskunnan välisen yhteistyösopimuksen 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrättyä kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta työolojen ja palkkauksen osalta on tulkittava siten, että sillä ei anneta marokkolaiselle työntekijälle oikeutta saada oleskeluoikeuttaan uudistetuksi, vaikka kyseisellä työntekijällä olisi tosiasiallinen työpaikka. Kyseisen periaatteen täytäntöönpano edellyttää välttämättä sitä, että ulkomaalaisten maahantuloa ja oleskelua koskevaa vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä on ensiksi noudatettu.

(1) - EYVL L 264, s. 1.

(2) - Sopimus on allekirjoitettu 12.9.1963, tullut voimaan 1.12.1964 ja vahvistettu yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY (EYVL 1964, 217, s. 3685; jäljempänä ETY-Turkki-sopimus).

(3) - Lisäpöytäkirja on allekirjoitettu 23.11.1970, tullut voimaan 1.1.1973 ja hyväksytty yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella N:o 2760/72 (EYVL L 293, s. 1; jäljempänä lisäpöytäkirja).

(4) - Ks. erityisesti asia 61/65, Vaassen-Göbbels, tuomio 30.6.1966 (Kok. 1996, s. 377; Kok. Ep. I, s. 263); asia C-393/92, Almelo ym., tuomio 27.4.1994 (Kok. 1994, s. I-1477) ja asia C-54/96, Dorsch Consult, tuomio 17.9.1997 (Kok. 1997, s. I-4961).

(5) - Ks. asia C-24/92, Corbiau, tuomio 30.3.1993 (Kok. 1993, s. I-1277).

(6) - 12-23 §.

(7) - Poliittisista tai muista syistä.

(8) - Juss, S., "Rule-making and the Immigration Rules - A Retreat from Law?", Statute Law Review, 1992, osa 13, s. 151-153.

(9) - Tässä yhteydessä "lailla" tarkoitetaan Immigration Actia ja yleisemmin "common law'ta". Macdonald, I. ja Blake, N., Immigration Law and Practice in the United Kingdom, Butterworths, 1991, s. 442 ja 443.

(10) - Immigration Actin 19 §:n 1 momentin a kohdan i alakohta.

(11) - SI 1984/2041.

(12) - Procedure Rules, 27 §.

(13) - Idem, 28 §:n a momentti.

(14) - Idem, 26 §.

(15) - Idem, 39 §:n 2 momentti.

(16) - Immigration Act, 19 §:n 3 momentti ja 20 §:n 3 momentti.

(17) - Seikoista, jotka on otettava huomioon sen tarkistamiseksi, täyttääkö tietty elin riippumattomuutta koskevan edellytyksen, ks. em. asia Dorsch Consult, tuomion 36 kohta.

(18) - Immigration Act, 12 §:n a momentti.

(19) - Kokoaikaisena työskentelevän Immigration Adjudicatorin tapauksessa.

(20) - Silloin kun tehtävää hoidetaan osa-aikaisena.

(21) - Tältä osin ks. erityisesti Wade, W. ja Forsyth, C., Administrative Law, Clarendon Press Oxford, 1994, s. 471-.

(22) - Ks. asia 12/86, Demirel, tuomio 30.9.1987 (Kok. 1987, s. 3719, 14 kohta).

(23) - Asia C-18/90 (Kok. 1991, s. I-199, 22 kohta).

(24) - Ks. erityisesti asia 48/75, Royer, tuomio 8.4.1976 (Kok. 1976, s. 497); asia 157/79, Pieck, tuomio 3.7.1980 (Kok. 1980, s. 2171); asia 33/88, Allué ja Coonan, tuomio 30.5.1989 (Kok. 1989, s. 1591) ja em. asia Spotti.

(25) - EYVL L 257, s. 2.

(26) - Julkaisematon päätös. Ks. erityisesti asia C-192/89, Sevince, tuomio 20.9.1990 (Kok. 1990, s. I-3461); asia C-237/91, Kus, tuomio 16.12.1992 (Kok. 1992, s. I-6781); asia C-355/93, Eroglu, tuomio 5.10.1994 (Kok. 1994, s. I-5113); asia C-434/93, Bozkurt, tuomio 6.6.1995 (Kok. 1995, s. I-1475); asia C-171/95, Tetik, tuomio 23.1.1997 (Kok. 1997, s. I-329) ja asia C-98/96, Ertanir, tuomio 30.9.1997 (Kok. 1997, s. I-5179).

(27) - Ks. erityisesti em. asia Allué ja Coonan, tuomion 18 kohta ja em. asia Spotti, tuomion 21 kohta.

(28) - Em. asiassa Sevince annetun tuomion jälkeen, tuomion 29 kohta.

(29) - Em. asia Kus, tuomion 29 kohta.

(30) - Em. asia Tetik, tuomion 24 kohta.

(31) - Ks. em. asia Kus, tuomion 25 ja 26 kohta.

(32) - Ks. erityisesti asia 270/80, Polydor ja RSO, tuomio 9.2.1982 (Kok. 1982, s. 329, 8 kohta) ja asia 104/81, Kupferberg, tuomio 26.10.1982 (Kok. 1982, s. 3641, 29-31 kohta). Ks. myös julkisasiamies Tesauron asiassa C-103/94, Krid, tuomio 5.4.1995 (Kok. 1995, s. I-719) esittämän ratkaisuehdotuksen 13 kohta.

(33) - Lausunto 1/91, 14.12.1991 (Kok. 1991, s. I-6079, 14 kohta).

(34) - Asia 143/87, Stanton, tuomio 7.7.1988 (Kok. 1988, s. 3877, 13 kohta).

(35) - Asia C-370/90, Singh, tuomio 7.7.1992 (Kok. 1992, s. I-4265, 17 kohta).

(36) - Ks. erityisesti em. asia Eroglu, tuomion 14 kohta ja asia C-386/95, Eker, tuomio 29.5.1997 (Kok. 1997, s. I-2697, 23 kohta).

(37) - Ks. erityisesti em. asia Kus, tuomion 25 ja 26 kohta.

(38) - Ks. erityisesti em. asia Eroglu, tuomion 12 kohta ja em. asia Tetik, tuomion 23 kohta.

(39) - Ks. em. asia Tetik, tuomion 20 kohta.

(40) - Idem, tuomion 22 ja 25 kohta.

(41) - Tämän ratkaisuehdotuksen 3 kohta.

(42) - Ks. ennakkoratkaisupyynnön 10 kohta.

(43) - Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehty, Amsterdamissa 2 päivänä lokakuuta 1997 allekirjoitettu Amsterdamin sopimus (EYVL C 340, s. 1).

(44) - Ks. erityisesti em. asia Kus, tuomion 29 ja 30 kohta ja em. asia Tetik, tuomion 24 kohta.

(45) - Sopimusta ei ole julkaistu.

(46) - Jossa pääasiallisesti toistetaan em. 40 artiklan sanamuoto.

(47) - Julkisasiamiehen kursivoima.

(48) - Ks. erityisesti vastaavasti em. asia Kziber, tuomion 28 kohta; asia C-126/95, Hallouzi-Choho, tuomio 3.10.1996 (Kok. 1996, s. I-4807, 35 ja 36 kohta) ja em. asia Spotti, tuomion 21 kohta.

(49) - Ks. erityisesti vastaavasti asia 63/76, Inzirillo, tuomio 16.12.1976 (Kok. 1976, s. 2057).

(50) - Ks. myös vastaavasti em. asia Kziber, tuomion 28 kohta ja em. asia Hallouzi-Choho, tuomion 35-37 kohta.

(51) - Ks. erityisesti vastaavasti em. asia Kus, tuomion 30 kohta.

(52) - Ks. vastaavasti asia 36/75, Rutili, tuomio 28.10.1975 (Kok. 1975, s. 1219, 27 kohta; Kok. Ep. II, s. 495). Ks. myös vastaavasti em. asia komissio v. Italia ja em. asia Spotti.

(53) - Ks. erityisesti vastaavasti asia C-292/89, Antonissen, tuomio 26.2.1991 (Kok. 1991, s. I-745) ja em. asia Kus, tuomion 34 kohta.