61996C0041

1. Tässä oikeudenkäynnissä käsiteltävällä, Landgericht Hamburgin esittämällä ennakkoratkaisukysymyksellä yhteisöjen tuomioistuimen pohdittavaksi on jälleen saatettu se Saksan oikeuskäytännössä kehitetty aukottomuuden teoria, joka koskee valikoivien jakelujärjestelmien tehokkuutta ja sitä, voidaanko niihin vedota kolmansia vastaan.

Kansallinen tuomioistuin pyytää yhteisöjen tuomioistuinta erityisesti ratkaisemaan, onko vilpillistä kilpailua koskevan kansallisen oikeusperiaatteen soveltaminen ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa, jos valikoivaan jakelujärjestelmään voidaan tämän periaatteen mukaan pätevästi vedota kolmansia vastaan ainoastaan siinä tapauksessa, että järjestelmä on sekä teoriassa että käytännössä aukoton, eli vain siinä tapauksessa, että yksinomaan hyväksytyt jälleenmyyjät voivat myydä ja käytännössä myyvät järjestelmään kuuluvia tuotteita kuluttajille.

Käsiteltävään asiaan liittyvät tosiseikat ja lainsäädäntö sekä ennakkoratkaisukysymys

2. Jotta voitaisiin paremmin ymmärtää käsiteltävänä olevan kysymyksen ulottuvuus ja merkitys, on ensin esitettävä lyhyesti pääasian taustalla olevat tosiseikat, asiaa koskeva lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö sekä asianosaisten kansallisessa tuomioistuimessa esittämät väitteet.

3. Saksalainen autonvalmistaja Volkswagen AG (jäljempänä VW), myy valmistamiaan autoja Euroopan unionin alueella yksinomaan jakeluverkostoon hyväksyttyjen yksinmyyjien välityksellä, ja nämä käyvät kauppaa suoraan kuluttajien kanssa. Yksinmyyjien allekirjoittamissa jälleenmyyntisopimuksissa määrätään muun muassa siitä, että ne eivät saa myydä uusia ajoneuvoja sellaisille jälleenmyyjille, jotka eivät ole hyväksyttyjä yksinmyyjiä. Pääasian kantaja VAG-Händlerbeirat eV (jäljempänä VAG) on VW:n jakeluverkostoon hyväksyttyjen saksalaisten yksinmyyjien yhdistys.

Vastaaja SYD-Consult on riippumaton autojen jälleenmyyjä, joka myy muun muassa uusia VW-merkkisiä ajoneuvoja. Se hankkii autot saksalaiselta maahantuojalta, joka puolestaan ostaa ne italialaiselta jälleenmyyjältä hintaan, joka alittaa Saksan hintatason.(1) SYD-Consult kykenee siis tarjoamaan asiakkailleen uusia VW:n tuotevalikoimaan kuuluvia ajoneuvoja kilpailukykyisiin hintoihin verrattuna viralliseen jakeluverkostoon kuuluvien kilpailijoiden hintoihin.

4. Koska VAG katsoi, että tällainen menettely oli Gesetz gegen den unlauteren Wettbewerbin (vilpillistä kilpailua koskeva Saksan laki, jäljempänä UWG) 1 §:ssä tarkoitettua vilpillistä kilpailua,(2) se nosti kieltokanteen SYD-Consultia vastaan väittäen, että tämä oli käyttänyt hyväkseen sitä, että italialainen jälleenmyyjä oli rikkonut VW:n valikoivassa jakelujärjestelmässä sille määrättyjä sopimusvelvoitteita. Kansallisessa tuomioistuimessa VAG on lisäksi korostanut, että tämä järjestelmä on yhteisön kilpailusääntöjen mukainen, koska sitä koskee perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan mukainen ryhmäpoikkeus, josta on säädetty asetuksessa (ETY) N:o 123/85.(3)

5. Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, Saksan oikeuskäytännön mukaan sillä, että riippumattomat jälleenmyyjät myyvät valikoivaan jakelujärjestelmään kuuluvia tavaroita, rikotaan vilpillistä kilpailua koskevia säännöksiä ainoastaan silloin, jos järjestelmä on oikeudellisesti pätevä ja sekä teoriassa että käytännössä aukoton. Tämä oikeuskäytäntö perustuu sille ajatukselle, että valmistaja voi vaatia hyväksyttyä jälleenmyyjää noudattamaan sopimusvelvoitteitaan ainoastaan siinä tapauksessa, että järjestelmä on aukoton, koska muussa tapauksessa hyväksytty jälleenmyyjä saattaisi joutua riippumattomien jälleenmyyjien vilpillisen kilpailun kohteeksi.

Kuten ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä täsmennetään, Saksan oikeuden mukaan valikoiva jakelujärjestelmä toisin sanoen sitoo sopimuksen osapuolia ja siihen voidaan vedota kolmansia vastaan ainoastaan siinä tapauksessa, että se on ehdottoman aukoton. Kun järjestelmän aukottomuus on varmistettu, oletetaan näet, että riippumaton jälleenmyyjä on onnistunut hankkimaan tuotteita virallisen jakeluverkoston ulkopuolelta ainoastaan käyttämällä hyväkseen hyväksytyn jälleenmyyjän mahdollista sopimusvelvoitteiden rikkomista.

6. SYD-Consult on kansallisessa tuomioistuimessa puolustautunut väittämällä, ettei VW:n valikoiva jakelujärjestelmä ole aukoton, joten edellä mainitun oikeuskäytännön perusteella kyseessä ei ole vilpillinen kilpailu.

VAG on puolestaan vedonnut siihen, että Saksan tätä asiaa koskeva oikeuskäytäntö on ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa. Sen mukaan yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tämän näkemyksen asiassa Cartier 13.1.1994 antamassaan tuomiossa.(4) Näin ollen VAG:n mukaan sekä tämän tuomion perusteella että sen periaatteen perusteella, jonka mukaan yhteisön oikeus on ensisijainen kansalliseen oikeuteen nähden, ei ole enää sallittua pitää valikoivan jakelujärjestelmän aukottomuutta sen edellytyksenä, että järjestelmään voidaan vedota kolmansia vastaan.

7. Landgericht Hamburg on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen saadakseen ratkaisun siitä, miten tätä tuomiota tulkitaan nyt käsiteltävän asian tosiseikkojen kannalta:

"Kun otetaan huomioon asiassa C-376/92, Metro-SB-Märkte GmbH & Co. KG vastaan Cartier S.A. 13.1.1994 annettu yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, onko Saksan kansallisen oikeuden soveltaminen yhteisön oikeuden ja erityisesti yhteisön oikeuden täydellistä ja yhtenäistä soveltamista koskevan periaatteen mukaista, kun kansallista oikeutta voidaan luonnehtia seuraavasti:

Kolmansia osapuolia, jotka kuulumatta sellaiseen valikoivaan jakelujärjestelmään, johon komission ryhmäpoikkeusasetuksen perusteella ei sovelleta ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa, hankkivat tähän järjestelmään kuuluvia tuotteita, voidaan tuomioistuimessa vaatia lopettamaan näiden tuotteiden jälleenmyynti ainoastaan, jos valikoiva jakelujärjestelmä on Gesetz gegen den unlauteren Wettbewerbin (UWG, vilpillisestä kilpailusta annettu Saksan laki) 1 §:ssä säädettyjen muiden edellytysten lisäksi aukoton; onko kysymykseen vastattava eri tavalla riippuen siitä, onko valikoiva jakelujärjestelmä aukoton vain teoriassa vai sekä teoriassa että käytännössä."

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

8. Vastaus, jota yhteisöjen tuomioistuimelta pyydetään tässä oikeudenkäynnissä, riippuu siis ensisijaisesti asiassa Cartier annetun tuomion tulkinnasta, sillä kyseisessä tuomiossa on VAG:n mukaan vahvistettu aukottomuutta koskevan periaatteen yhteensopimattomuus yhteisön oikeuden kanssa erityisesti siltä osin kuin sitä pidetään sen edellytyksenä, että valikoivaan jakelujärjestelmään voidaan vedota kolmansia vastaan.

On siis välttämätöntä käydä ensin läpi kyseisen tuomion pääkohdat. Yhteisöjen tuomioistuin, jolle Oberlandesgericht Düsseldorf oli esittänyt ennakkoratkaisupyynnön, antoi ratkaisun aukottomuuden periaatteen suhteesta yhteisön kilpailusääntöihin.

9. Kyseisen tuomion taustalla olleessa oikeusriidassa asianosaisina olivat Cartier-yhtiö, joka on tiettyjen ylellisyystuoteryhmien markkinajohtaja maailmanmarkkinoilla, ja Metro-konserni, joka on riippumaton tukkukauppias. Metro onnistui hankkimaan (laillisesti) Cartierin tuotteita näiden tuotteiden myyntiin tarkoitetun (ja komission nimenomaisesti hyväksymän) valikoivan jakelujärjestelmän ulkopuolelta, ja se myi niitä omissa myyntipisteissään alempaan hintaan kuin viralliset jälleenmyyjät.

Cartierin valikoivan jakelujärjestelmän aukollisuudella oli olennainen merkitys ratkaistaessa asianosaisten välistä riitaa, joka oli syntynyt Cartierin kieltäydyttyä antamasta takuuta Metron myymille kelloille. Kansallinen tuomioistuin näet katsoi, että jos tämä järjestelmä ei (aukollisuutensa vuoksi) ollut yhteensopiva perustamissopimuksen 85 artiklan kanssa, siitä seuraisi myös se, että olisi lainvastaista rajoittaa takuuta virallisen verkoston ulkopuolella myytyjen tuotteiden osalta. Kansallinen tuomioistuin esitti siis yhteisöjen tuomioistuimelle kysymyksen, jonka tarkoituksena oli selvittää, oliko kyseisen järjestelmän aukottomuus sen pätevyyden edellytys, siten kuin perustamissopimuksen 85 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetaan.

10. Yhteisöjen tuomioistuin tutki ensin, mitä käytännön vaikutuksia kyseisen periaatteen soveltamisella on Saksan oikeudessa.(5) Se korosti, että sen lisäksi, että aukottomuusedellytyksellä on prosessuaalista merkitystä, koska järjestelmän ollessa aukoton todistustaakka siirtyy pois valmistajalta, joka ryhtyy toimenpiteisiin kolmatta vastaan syyttäen tätä vilpillisestä kilpailusta, sillä on myös aineellinen sisältö: jos järjestelmä on aukoton, valmistaja voi näet ryhtyä toimenpiteisiin hyväksyttyä jälleenmyyjää vastaan pakottaakseen tämän noudattamaan sopimusvelvoitteitaan, kun taas silloin, kun järjestelmässä on aukkoja, hyväksytty jälleenmyyjä on kilpailutilanteessa kolmansien kanssa, mikä vapauttaa hänet pääosin velvoitteidensa noudattamisesta.(6)

Vastatessaan tämän jälkeen tarkemmin kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymykseen yhteisöjen tuomioistuin vahvisti, ettei valikoivan jakelujärjestelmän aukottomuus ole yhteisön oikeuden mukaan sen pätevyyden edellytys.(7) Se täsmensi erityisesti, että perustamissopimuksessa määrätty yritysten välisiä yhteisjärjestelyjä koskeva kielto ei voi riippua kansalliseen järjestelmään kuuluvasta edellytyksestä, kuten aukottomuutta koskevasta edellytyksestä, joka on kehitetty Saksan oikeudessa ja joka on "tuntematon lähes kaikkien muiden jäsenvaltioiden oikeudessa".(8) Sitä, ettei perustamissopimuksen 85 artiklan 1 ja 2 kohtaa voida soveltaa valikoivaan jakelujärjestelmään, ei siis voida saattaa kyseenalaiseksi pelkästään sen vuoksi, ettei valmistaja ole pystynyt varmistamaan järjestelmän aukottomuutta. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan toisenlaisen vaihtoehdon "järjenvastainen seuraus olisi se, että jäykimpiä ja suljetuimpia jakelujärjestelmiä suosittaisiin verrattuna joustavampiin ja rinnakkaismyynnille avoimempiin jakelujärjestelmiin". Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi joka tapauksessa täsmentänyt, ettei valmistajaa voida velvoittaa varmistamaan verkoston aukottomuus kaikkialla, koska tiettyjen kolmansien maiden lainsäädäntö voi vaikeuttaa tämän tavoitteen saavuttamista tai jopa kokonaan estää sen toteutumisen.(9)

11. Katson, että toisin kuin VAG on väittänyt (sekä kansallisessa tuomioistuimessa että yhteisöjen tuomioistuimelle esittämissään huomautuksissa), kyseisessä tuomiossa ei ole vahvistettu aukottomuusperiaatteen olevan yhteisön kilpailusääntöjen vastainen. Yhteisöjen tuomioistuin on vain todennut vastauksena kansallisen tuomioistuimen tiettyyn ennakkoratkaisukysymykseen, ettei 85 artiklassa tarkoitetun valikoivan jakelujärjestelmän pätevyys voi riippua järjestelmän aukottomuudesta.

Tämä tarkoittaa mielestäni yksinkertaisesti sitä, että jakelujärjestelmän aukottomuusedellytys, jonka täyttymisestä johtuu kansallisen oikeuden mukaan tiettyjä vilpilliseen kilpailuun liittyviä menettelyllisiä ja aineellisia seurauksia, on voimassa ainoastaan kansallisella tasolla, eikä sillä siis ole ainakaan pääsääntöisesti vaikutusta (muutoin yhteisön oikeuden mukaisen) järjestelmän pätevyyteen perustamissopimuksen 85 artiklan kannalta.(10) Tuomio ei tuo lisäselvitystä tähän seikkaan; se, että sen tulkittaisiin tarkoittavan aukottomuusedellytyksen hylkäämistä yhteisön oikeuden kannalta, näyttää siten mielivaltaiselta.(11)

12. Lisään tähän, että riippumatta siitä, mitä asiassa Cartier annetusta tuomiosta ilmenee, olen sitä mieltä, että aukottomuuden periaatetta, sellaisena kuin se on kehitetty Saksan oikeuskäytännössä, ei voida pitää yhteisön kilpailusääntöjen vastaisena, toisin kuin VAG väittää.

VAG nimittäin väittää, että - jos lähdetään siitä olettamasta, että VW:n jakelujärjestelmä ei ole aukoton mutta kuitenkin yhteisön oikeuden mukaan täysin pätevä - kansallisen oikeuden periaatetta, jonka mukaan, kuten tässä tapauksessa, järjestelmän on oltava aukoton, jotta voitaisiin vaatia sen noudattamista, on välttämättä pidettävä yhteensopimattomana yhteisön oikeuden ensisijaisuuden periaatteen kanssa ja joka tapauksessa sellaisena, että poikkeuksia koskeva perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohta menettää sen vuoksi tehokkaan vaikutuksensa (effet utile). VAG vetoaa väitteensä tueksi asiassa Wilhelm ym. 13.2.1969 annetun tuomion(12) mukaiseen oikeuskäytäntöön todeten, että kyseinen periaate, joka on ainoastaan Saksan oikeusjärjestyksessä, on ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan yhteisön kilpailusääntöjä on sovellettava yhdenmukaisesti yhteisössä.

13. Totean aluksi, että yhteisön menettelyssä, jossa jakelujärjestelmälle myönnetään poikkeus perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisesta, olipa kyseessä yksittäinen poikkeus kuten asiassa Cartier tai ryhmäpoikkeus kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa, annetaan ainoastaan lupa poiketa yleisistä säännöistä. Yleiset säännöt perustuvat siihen, että markkinoilla pitää vallita kilpailu, ja niiden mukaan rinnakkaistuonti eli jakelujärjestelmien aukollisuus ei ole pelkästään sallittavaa vaan jopa toivottavaa. Poikkeus ei siis missään tapauksessa ole velvoittava, ja siinä ainostaan annetaan valmistajalle lupa poiketa yleisistä kilpailusäännöistä ja sopia jälleenmyyjän kanssa järjestelmän tekemisestä aukottomaksi, ilman että tämä merkitsisi (ainakaan välttämättä) kaikkien jakelujärjestelmän aukkojen poissulkemista, sillä niitä pidetään kilpailua lisäävinä tekijöinä ja sen vuoksi sallittuina ja yhteisön oikeuden mukaan tietyissä tapauksissa jopa välttämättöminä.(13)

Näin ollen on itsestään selvää, että sellaisen kansallisen periaatteen soveltaminen, jonka mukaan se, onko valmistajan (tai hyväksytyn jälleenmyyjän) riippumatonta jälleenmyyjää (joka on laillisesti hankkinut valikoivaan jakelujärjestelmään kuuluvia tavaroita) vastaan vilpillisestä kilpailusta nostama kanne perusteltu, riippuu siitä, pystyykö valmistaja (tai hyväksytty jälleenmyyjä) todistamaan, että järjestelmä on aukoton, ei ole missään tapauksessa ristiriidassa yhteisön kilpailusääntöjen vaatimusten kanssa eikä sillä poisteta perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan tehokasta vaikutusta (effet utile). Tällä periaatteella ei näet ole merkitystä: kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo asiassa Cartier antamassaan tuomiossa todennut, kyseinen periaate on kansallinen oikeusperiaate, joka koskee vilpillistä kilpailua eikä suoranaisesti yhteisön kilpailusääntöjä.

14. Tämän jälkeen on kuitenkin muistutettava, että asetuksen (ETY) N:o 123/85(14) 3 artiklan 11 kohdassa, johon ryhmäpoikkeus perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kiellosta VW:n jakelujärjestelmän osalta perustuu, edellytetään poikkeuksen myöntämiseksi nimenomaisesti, että järjestelmää sovellettaessa välittäjät voivat myydä tuotteita, ja välittäjillä tarkoitetaan viralliseen järjestelmään kuulumattomia jälleenmyyjiä, jotka ovat kuitenkin saaneet valtakirjan.(15) Autojen jälleenmyynnin alalla sovellettavan poikkeuksen edellytyksenä on siis mm. se, että kuluttajien valtuuttamat välittäjät voivat myydä autoja ja tämän luonnollisena seurauksena tuoda niitä rinnakkaistuonnilla maahan.

Tästä on selvästi se seuraus, että autojen valikoivan jakelujärjestelmän aukottomuus - annettiinpa kansallisessa oikeudessa aukottomuuden käsitteelle teoreettinen ja/tai käytännöllinen sisältö ja olivatpa siihen liittyvät vaikutukset millaisia hyvänsä - ei missään tapauksessa voi johtaa siihen, että välittäjien harjoittama rinnakkaistuonti kiellettäisiin, koska näillä välittäjillä on kuluttajilta saatu valtakirja, vaikka he eivät kuulu jakeluverkostoon.

15. Jos aukottomuusperiaatetta tulkittaisiin ja sovellettaisiin siten, että vilpillistä kilpailua koskevan kanteen menestyminen riippuisi siitä, pystyykö valmistaja tai hyväksytty jälleenmyyjä näyttämään toteen järjestelmän täydellisen aukottomuuden, jolloin asetuksen (ETY) N:o 123/85 3 artiklan 11 kohdassa tarkoitettujen välittäjien liiketoiminta kiellettäisiin (tai ainakin tehtäisiin se mahdottomaksi), tästä olisi selvästi se seuraus, että poikkeus ei koskisi kyseistä järjestelmää, koska järjestelmä olisi ristiriidassa asetuksen ja erityisesti perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kanssa.

Tällaisesta näkemyksestä seuraisi kuitenkin se, ettei olisi lainkaan mahdollista nostaa kolmansia vastaan kannetta vilpillisestä kilpailusta, koska edellytys, jonka mukaan hyväksytyn jälleenmyyjän olisi pitänyt rikkoa sopimusvelvoitteitaan, ei täyty. Viimeksi mainittu seikka liittyy tietenkin poikkeusasetukseen, jonka on oltava jokaisen yksittäisen jakelusopimuksen laillisuuden mittari nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiltä osin. Toisaalta ennakkoratkaisupyynnöstä ei käy ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin ajatella, että nämä "kolmannet", jotka "eivät kuulu valikoivaan jakelujärjestelmään" ja joihin kansallinen tuomioistuin viittaa, tarkoittaisivat myös kuluttajien valtakirjan saaneita välittäjiä.

Katson siis, että aukottomuusedellytys, jolla pääsääntöisesti ei ole merkitystä ratkaistaessa, onko valikoiva jakelujärjestelmä pätevä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kannalta, ei missään tapauksessa ole ristiriidassa yhteisön kilpailusääntöjen kanssa.

16. Edellä esitetyn perusteella ehdotan siis, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Landgericht Hamburgin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Sellaisen vilpillistä kilpailua koskevan kansallisen oikeuden periaatteen soveltaminen, jonka mukaan valikoiva jakelujärjestelmä sitoo kolmansia ainoastaan siinä tapauksessa, että järjestelmä on aukoton, ei ole ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.

(1) - Kyseessä on siis tyyppiesimerkki ajoneuvojen rinnakkaistuonnista, joka, kuten tunnettua, perustuu eri jäsenvaltioiden hintatasojen välisiin eroihin ja niiden valtioiden valuuttakurssien kehitykseen, joissa autot myydään. Aikaisemmin ja erityisesti 1980-luvun alkupuoliskolla ilmiö oli juuri päinvastainen tuolloin vallinneiden erilaisten hinta- ja valuuttakurssiolosuhteiden vuoksi, sillä tuolloin italialaiset rinnakkaistuojat ostivat autoja saksalaisilta VW:n yksinmyyjiltä ja myivät niitä Italiassa kilpailukykyisin ehdoin ja hinnoin.

(2) - Tämän säännöksen perusteella jakelujärjestelmään kuulumattomat syyllistyvät vilpilliseen kilpailuun seuraavissa kolmessa tapauksessa: 1) kun ne ostavat järjestelmään kuuluvia tuotteita väärillä tiedoilla ja peitellysti; 2) kun ne yllyttävät hyväksyttyjä jälleenmyyjiä rikkomaan sopimusvelvoitteitaan; ja 3) kun ne saavat kilpailuetua siitä, että hyväksytty jälleenmyyjä on rikkonut sopimusvelvoitteitaan.

(3) - Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta moottoriajoneuvojen jälleenmyyntiä ja huoltopalveluja koskevien sopimusten ryhmiin 12 päivänä joulukuuta 1984 annettu komission asetus (ETY) N:o 123/85 (EYVL 1985, L 15, s. 16), joka on myöhemmin kumottu ja korvattu 28 päivänä kesäkuuta 1995 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1475/95 (EYVL L 145, s. 25).

(4) - Asia C-376/92, Cartier, tuomio 13.1.1994 (Kok. 1994, s. I-15).

(5) - On hyvä täsmentää, että kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi, vaikka teoreettisen aukottomuuden osalta edellytetään ainoastaan, että valmistaja on tehnyt valitsemiensa jälleenmyyjien kanssa sopimuskokonaisuuden, joka varmistaa, että kuluttaja voi saada tuotteita ainoastaan hyväksyttyjen jälleenmyyjien välityksellä, käytännön aukottomuus merkitsee sitä, että valmistaja todistaa myös valvovansa järjestelmän noudattamista ryhtymällä toimiin velvoitteitaan rikkovia sopimuskumppaneitaan vastaan tai sellaisia kolmansia vastaan, jotka hankkivat tuotteita sopimusvelvoitteitaan rikkovilta jälleenmyyjiltä (asia Cartier, tuomion 21 kohta).

(6) - Asia Cartier, tuomion 22 ja 23 kohta.

(7) - Asia Cartier, tuomion 28 kohta.

(8) - Asia Cartier, tuomion 25 kohta.

(9) - Asia Cartier, tuomion 26, 27 ja 29 kohta. Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti kyseisessä tuomiossa lisäksi, että jakelujärjestelmän aukottomuus ei ole edellytys sen yhteensopivuudelle perustamissopimuksen kanssa siltä osin kuin vetoaminen järjestelmän aukottomuuteen merkitsisi sitä, että merkittävä ja luonnollinen osa rinnakkaismyynnistä estettäisiin, ja totesi sen jälkeen, että Cartierillä oli oikeus kieltäytyä antamasta takuuta Metron myymille tuotteille ja vähentää tällä tavoin, kaupallisesti asiaa katsottuna, rinnakkaismyyntiä harjoittavien taloudellisten toimijoiden markkinointimahdollisuuksia erityisesti kuluttajien vahingoksi. Täydellisyyden vuoksi on lopuksi todettava, että hieman asiassa Carter annetun tuomion julistamisen jälkeen annetussa lehdistötiedotteessa komissio totesi, ettei yhteisöjen tuomioistuimen ilmaisemaa periaatetta sen mukaan voitu soveltaa autojen jakelusopimuksiin, joille oli myönnetty asetuksessa (ETY) N:o 123/85 tarkoitettu ryhmäpoikkeus. Kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa asetetaan näet poikkeuksen edellytykseksi, että lopullinen kuluttaja saa hyväkseen ilmaishuollot riippumatta siitä, onko hän ostanut auton hyväksytyltä vai riippumattomalta jälleenmyyjältä (IP/94/488, 6.7.1994).

(10) - Ks. vastaavasti asiassa Cartier 27.10.1993 antamani ratkaisuehdotus (Kok. 1994, s. I-17, 11-23 kohta).

(11) - Myös oikeuskirjallisuus (ks. kuitenkin Bechtold: "Ende des Erfordernisses der Lückenlosigkeit", Neue juristische Wochenschrift, 1994, s. 3211 ja sitä seuraavat sivut, johon VAG:n esittämä väite mitä ilmeisimmin suurelta osin perustuu, sekä kyseisessä artikkelissa mainittu saksalainen kirjallisuus) näyttää olevan pääosin yhtä mieltä tästä asiassa Cartier annetun tuomion tulkinnasta. Ks. esim. Idot: "Distribution sélective", Europe, 1994, Act. N. 117, s. 10 ja sitä seuraavat sivut ja Kovar: "Le dernier métro - L'étanchéité des réseaux de distribution: un réseau peut être ouvert ou fermé", La Semaine juridique - édition entreprise, 1994, Suppl. no 4, s. 2 ja sitä seuraavat sivut, jossa kirjoittaja toteaa jopa seuraavaa: "Lisäksi mikään ei anna aihetta olettaa, että yhteisöjen tuomioistuin olisi halunnut kieltää sen, että kansallisissa oikeuksissa ja erityisesti Saksan oikeudessa otetaan huomioon valikoivan jakelujärjestelmän aukottomuus säänneltäessä niitä edellytyksiä, joilla valmistaja voi nostaa kanteen vilpillisestä kilpailusta sellaisia kolmansia vastaan, joilla ei ole lupaa myydä sen tuotteita" (s. 5 lopussa).

(12) - Asia 14/68, Wilhelm ym., tuomio 13.2.1969 (Kok. 1969, s. 1).

(13) - Kuten tunnettua, yhteisöjen tuomioistuin on aina suhtautunut suopeasti myyntimahdollisuuksiin verkoston ulkopuolella ja siis suosinut rinnakkaistuontia, jota pidetään hyvänä ja tarpeellisena markkinoiden liiallisen jäykkyyden poistamiseksi. Ks. esim. yhdistetyt asiat 100/80, 101/80, 102/80 ja 103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomio 7.6.1983 (Kok. 1983, s. 1825, 81-89 kohta). Kuten jo totesin, myös asiassa Cartier antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin muistutti nimenomaisesti suosivansa "rinnakkaistuonnin kannalta joustavampia ja avoimempia" jakelujärjestelmiä (26 kohta). Ks. erityisesti autojen oston ja myynnin osalta asia 154/85, komissio v. Italia, tuomio 17.6.1987 (Kok. 1987, s. 2717).

(14) - Mainittu edellä alaviitteessä 3.

(15) - Ks. tältä osin asia C-226/94, Grand garage albigeois ym., tuomio 15.2.1996 (Kok. 1996, s. I-651) ja asia C-309/94, Nissan France ym., tuomio 15.2.1996 (Kok. 1996, s. I-677) sekä vastikään ratkaistu asia C-128/95, Fontaine, tuomio 20.2.1997 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Näissä tuomioissa yhteisöjen tuomioistuin täsmensi myös, että koska asetus (ETY) N:o 123/85 koskee ainoastaan tavarantoimittajien ja näiden hyväksyttyjen jälleenmyyjien välisiä sopimussuhteita, sitä ei missään tapauksessa voida tulkita siten, että sillä kiellettäisiin viralliseen jakeluverkostoon kuulumattomia liikkeenharjoittajia, jotka eivät ole valtakirjan saaneita välittäjiä, harjoittamasta sellaista merkkiä olevien uusien ajoneuvojen rinnakkaistuontia, jotka kuuluvat viralliseen jakeluverkostoon (tuomioiden 16-20 kohta). Kanne, jolla pyritään estämään kyseisten kolmansien osapuolten toiminta, ei siis voi perustua pelkästään sovellettavaan kansalliseen oikeuteen.