61996C0026

1 Finanzgericht Hamburg on pyytänyt yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen polkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta 31 päivänä toukokuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1531/88(1) pätevyydestä.

2 Tämä kysymys on esitetty hallintoriita-asiassa, jossa vastakkain ovat Rotexchemie International Handels GmbH & Co. -niminen yritys (jäljempänä Rotexchemie) ja Hampurin päätullikamari ja jossa on kyse Kiinasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa jälkitullauksin kannetuista polkumyyntitulleista.

3 Rotexchemie toi maahan 21.7.1988-31.10.1989 tullinimikkeeseen CN 2841 6000 0100 kuuluvaa kaliumpermanganaattia 667 000 kg saattaakseen sen vapaaseen liikkeeseen. Kaikissa 30 tullausilmoituksessa, jotka Rotexchemie teki Hampurin eri tullitoimipaikkoihin, se ilmoitti Taiwanin olevan kaliumpermanganaatin alkuperämaa, mistä syystä tuonnista kannettiin kolmansista maista peräisin oleviin tavaroihin sovellettava 6,9 prosentin suuruinen tulli.

4 Hampurin tulliviranomaisten tutkimuksissa selvisi, ettei kaliumpermanganaatti ollut peräisin Taiwanista vaan Kiinan kansantasavallasta. Tulliviranomaiset vaativat Rotexchemietä 26.3.1991 tehdyllä jälkitullauspäätöksellä maksamaan polkumyyntitulleja yhteensä 1 495 170 Saksan markkaa (DEM) 30:stä kaliumpermanganaatin erästä. Rotexchemie valitti 6.4.1991 tästä jälkitullauspäätöksestä, mutta Saksan tulliviranomaiset hylkäsivät valituksen 7.2.1994 tekemällään päätöksellä, joka annettiin valittajalle tiedoksi 11.2.1994.

5 Valituksensa tultua hylätyksi Rotexchemie nosti kanteen Finanzgericht Hamburgissa sillä perusteella, että asetus N:o 1531/88, johon polkumyyntitullien kantaminen jälkitullauksin perustui, oli pätemätön. Se myönsi, että kaliumpermanganaatti oli peräisin Kiinasta, mutta väitti, ettei asetus N:o 1531/88 ollut pätevä muun muassa siksi, että neuvosto oli menetellyt väärin käyttäessään viitemaana markkinatalousmaa Yhdysvaltoja kaliumpermanganaatin normaaliarvon laskemisessa ja Kiinasta peräisin olevaan kaliumpermanganaatin tuontiin sovellettavan yhteisön polkumyyntitullin suuruuden määrittämisessä.

6 Kansallinen tuomioistuin katsoi, että Rotexchemien väitteisiin vastaamiseksi ja sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisemiseksi oli tarpeen esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraava ennakkoratkaisukysymys:

"Onko 31 päivänä toukokuuta 1988 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1531/88 pätevä?"

7 Ennen kuin käsittelen sitä, millä perusteilla asetus N:o 1531/88 mahdollisesti olisi pätemätön, käyn lyhyesti läpi yhteisön toimenpiteet kaliumpermanganaatin tuonnissa havaitun polkumyynnin poistamiseksi.

Kaliumpermanganaatin tuontiin kohdistetut polkumyynnin vastaiset menettelyt

8 Kaliumpermanganaatti on voimakas hapetin, jota käytetään muun muassa juomaveden ja jäteveden käsittelyssä, metallien jalostuksessa ja metallipintojen puhdistuksessa, kemikaalien valmistuksessa ja käsittelyssä, radioaktiivisuuden poistamisessa, hajunpoistossa, valkaisussa ja tekstiiliteollisuudessa erityiskäsittelyissä. Sitä käytetään myös vesiviljelyssä ja desinfiointiaineena maataloudessa ja eläinten hoidossa.

9 Suunnitelmatalousmaat tuottavat suurimman osan tästä hapettimesta maailmassa. Näiden maiden kaliumpermanganaatin vienti yhteisöön on ollut useiden kauppaa suojaavien yhteisön toimenpiteiden kohteena.

Ensimmäisiin toimenpiteisiin ryhdyttiin yhteisön teollisuuden valituksen johdosta, jonka perusteella komissio aloitti tammikuussa 1986 T$ekkoslovakiasta, Saksan demokraattisesta tasavallasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa kaliumpermanganaatin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn. Tämä menettely johti asetuksen (ETY) N:o 2495/86(2) antamiseen ja näin kaliumpermanganaatin tuonnissa otettiin käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli. Komissio hyväksyi päätöksellään 86/589/ETY(3) hintasitoumukset, jotka kiinalainen yritys Sinochem sekä tsekkoslovakialaiset ja saksalaiset tuottajat olivat antaneet. Tästä syystä neuvosto sääti asetuksella (ETY) N:o 3661/86(4) lopullisen polkumyyntitullin käyttöön otettavaksi ainoastaan Kiinasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa lukuun ottamatta Sinochemin tuontia.

10 Vuonna 1987 komissio sai yhteisön teollisuudelta todisteita, jotka osoittivat, ettei kiinalainen yritys Sinochem ollut noudattanut antamiaan sitoumuksia, sillä se oli vienyt kaliumpermanganaattia Ranskaan ja Espanjaan erittäin alhaisilla hinnoilla. Todettuaan tämän tiedon pitävän paikkansa komissio sääti asetuksella (ETY) N:o 360/88(5) otettavaksi käyttöön Kiinasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa väliaikaisen polkumyyntitullin, joka koski myös Sinochemin tuottamaa tai viemää kaliumpermanganaattia. Samalla komissio aloitti uuden polkumyynnin vastaisen menettelyn, joka päättyi komission antamaan asetukseen N:o 1531/88, jonka pätevyydestä tässä asiassa on kyse. Tällä asetuksella komissio muutti Kiinan kansantasavallasta peräisin olevassa tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen polkumyyntitullin lopulliseksi.

11 Joulukuussa 1992 komissio julkaisi ilmoituksen(6) Kiinasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa kannettavan polkumyyntitullin soveltamisen tulevasta päättymisestä. Yhteisön tuottajat pyysivät komissiota ryhtymään uudelleentarkasteluun, minkä vuoksi komissio aloitti uuden menettelyn, joka päättyi sen antamaan asetukseen (EY) N:o 2819/94(7), jolla se sääti otettavaksi käyttöön uuden lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa.

12 Vuonna 1989 yhteisön teollisuus toimitti komissiolle todisteita, jotka osoittivat, ettei tsekkoslovakialainen tuottaja ollut noudattanut antamaansa hintasitoumusta. Komissio aloitti tästä syystä uuden menettelyn, jonka päätteeksi se sääti asetuksella (ETY) N:o 2535/89(8) otettavaksi käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin. Tämä väliaikainen polkumyyntitulli muutettiin lopulliseksi asetuksella (ETY) N:o 385/90(9). Tämä uusi polkumyynnin vastainen toimenpide lakkasi olemasta voimassa vuonna 1995. Vuonna 1990 komissio aloitti lisäksi Neuvostoliitosta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuontia koskevan tutkimuksen, jonka yhteydessä se sääti asetuksella (ETY) N:o 1537/90(10) otettavaksi käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin. Tutkimus päätettiin päätöksellä 91/24/ETY(11).

Ennakkoratkaisukysymys

13 Finanzgericht Hamburg pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan asetuksen N:o 1531/88 pätevyyden. Tähän hyvin yleisluontoiseen kysymykseen asetuksen pätevyydestä on liitetty laaja selvitys neljästä eri perusteesta, jotka voivat vaikuttaa asetuksen pätevyyteen. Kansallinen tuomioistuin katsoo voitavan perustellusti epäillä sitä, onko Yhdysvaltojen valinta viitemaaksi Kiinasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin normaaliarvon määrittämistä varten ollut oikea ratkaisu. Muut kolme Rotexchemien perustetta, jotka koskevat yhteisön teollisuuden kärsimän vahingon määrittämistä, sitä, ettei yhteisöllä ollut intressiä asiassa, ja polkumyyntitullin määrää, eivät Finanzgericht Hamburgin mukaan vaikuta asetuksen pätevyyteen.

14 Koska kansallisen tuomioistuimen kysymys koskee yleisluonteisesti asetuksen N:o 1531/88 pätevyyttä ja koska tässä asiassa huomautuksia esittäneet asianosaiset ovat käsitelleet pääasiassa esitettyjen neljän pätemättömyysperusteen merkitystä asetuksen pätevyyden kannalta, katson olevan välttämätöntä, että yhteisöjen tuomioistuin lausuu kaikista näistä perusteista eikä pelkästään siitä, johon Finanzgericht Hamburg suurimmat epäilynsä perustaa. Yhteisöjen tuomioistuin on jo aiemmin katsonut asianmukaiseksi tutkia pääasian asianosaisten esittämät mahdolliset pätemättömyysperusteet, silloin kun kansallinen tuomioistuin on yleisluonteisesti asettanut asetuksen pätevyyden kyseenalaiseksi viittaamatta perusteisiin, joihin asianosaiset ovat vedonneet.(12) Tätä samaa ratkaisua on mielestäni noudatettava silloin, kun kansallinen tuomioistuin on joko nimenomaisesti hylännyt tai muuten sivuuttanut jotkin asianosaisten esittämät pätemättömyysperusteet. Tästä syystä käsittelen seuraavassa erikseen kutakin näistä perusteista, jotka voivat vaikuttaa asetuksen N:o 1531/88 pätevyyteen, vaikka tutkinkin yksityiskohtaisemmin sitä perustetta, joka saa kansallisen tuomioistuimen epäilemään asetuksen pätevyyttä.

Normaaliarvon määrittäminen

15 Asetus N:o 1531/88 on soveltamisasetus, joka on annettu asetuksen (ETY) N:o 2176/84(13) (jäljempänä perusasetus) mukaisesti.

16 Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan "tuotetta pidetään polkumyynnillä tuotuna, jos sen hinta yhteisöön vietäessä on alhaisempi kuin samankaltaisen tuotteen normaaliarvo". Muusta kuin markkinatalousmaasta lähtöisin olevassa tuonnissa normaaliarvo määritetään perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa olevien perusteiden avulla. Tässä kohdassa säädetään seuraavaa:

"Muusta kuin markkinatalousmaasta - - lähtöisin olevassa tuonnissa normaaliarvo määritetään asianmukaisella ja kohtuullisella tavalla jollakin seuraavista perusteista:

a) hinta, jolla kolmannen markkinatalousmaan samankaltainen tuote tosiasiallisesti myydään:

i) kulutukseen kyseisen maan kotimarkkinoilla, tai

ii) muihin maihin, mukaan lukien yhteisö, taikka

b) samankaltaisen tuotteen laskennallinen arvo kolmannessa markkinatalousmaassa, taikka

c) jollei a tai b alakohdan mukaisesti määritetty hinta tai laskennallinen arvo ole riittävä peruste, samankaltaisesta tuotteesta tosiasiallisesti yhteisössä maksettu tai maksettava hinta, jota on tarvittaessa asianmukaisesti tarkistettu kohtuullisen voittomarginaalin sisällyttämiseksi siihen."

17 Normaaliarvon määrittämisen jälkeen lasketaan vientihinta ja näitä kahta verrataan toisiinsa ja tehdään tarvittavat tarkistukset, jotta päästään oikeaan lopputulokseen. Vertailusta saadaan selville, onko olemassa polkumyyntimarginaalia, jonka käsite määritellään perusasetuksen 2 artiklan 13 kohdan a alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan " - - määrää, jolla normaaliarvo on vientihintaa suurempi".

18 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdalla on tarkoitus estää se, että huomioon otettaisiin muiden kuin markkinatalousmaiden hinnat ja kustannukset eli hinnat ja kustannukset, jotka eivät perustu markkinavoimien normaaliin vaikutukseen.(14) Markkinatalousmaan käyttäminen viitemaana on suunnitelmatalousmaasta lähtöisin olevan viennin normaaliarvon laskentapa, johon on pakko turvautua, mutta johon liittyy kieltämättä käytännön vaikeuksia.(15) Tästä syystä 2 artiklan 5 kohdassa säädetään, että tällaisissa tapauksissa normaaliarvo määritetään "asianmukaisella ja kohtuullisella tavalla". Yhteisöjen tuomioistuin onkin johdonmukaisesti tämän kanssa lausunut, että " - - viitemaan valinta kuuluu siihen harkintavaltaan, joka toimielimillä on käytettävänään niiden arvioidessa taloudellisesti monitahoisia tilanteita".(16)

Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin lisäksi todennut, että tämän harkintavallan käyttö ei kuitenkaan jää sen harjoittaman laillisuusvalvonnan ulkopuolelle, vaikka yhteisöjen tuomioistuimen on rajoituttava valvomaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaiseen valintaan johtaneet seikat ovat aineellisesti oikeat, ettei näitä seikkoja arvioitaessa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Tämä tarkoittaa sitä, että viitemaan valinnassa on tarkistettava, ovatko toimielimet jättäneet huomiotta olennaisia seikkoja pitäessään tietyn maan valitsemista asianmukaisena ja että kaikki asiaan liittyvät seikat on tutkittu tarpeeksi huolellisesti, jotta voidaan katsoa, että normaaliarvo on määritetty asianmukaisella ja kohtuullisella tavalla.(17)

19 Toimielinten noudattama käytäntö markkinatalousmaan valinnassa viitemaaksi on vakiinnuttanut arviointiperusteet, jotka yhteisön oikeuskäytännössä(18) näyttää myös omaksutun. Tämän käytännön mukaan komissio edellyttää, että viitemaassa on olemassa samankaltainen tuote, että tuotannon määrä ja tuotantotapa ovat samankaltaiset, että raaka-aineiden saantimahdollisuudet ovat vastaavat kuin asianomaisessa viejämaassa ja että hintojenmuodostuksessa noudatetaan markkinatalouden pelisääntöjä.(19)

20 Nyt esillä olevassa tapauksessa yhteisöön viety kaliumpermanganaatti oli lähtöisin Kiinan kansantasavallasta, joka ei ole markkinatalousmaa. Tästä syystä kaliumpermanganaatin normaaliarvo määritettiin asetuksessa N:o 1531/88 perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti. Aivan kuin muissakin polkumyyntiasetuksissa, jotka koskivat suunnitelmatalousmaista lähtöisin olevan kaliumpermanganaatin tuontia, Yhdysvallat, joka on markkinatalousmaa, valittiin viitemaaksi tuotteen normaaliarvon määrittämistä varten.

21 Komission perustelut sille, että se oli laskenut normaaliarvon Yhdysvaltojen kotimaan markkinoilla noudatettujen hintojen perusteella, on todettu asetuksen N:o 2495/86 seitsemännessä, kahdeksannessa ja yhdeksännessä perustelukappaleessa sekä asetuksen N:o 1531/88 kymmenennessä ja yhdennessätoista perustelukappaleessa. Tärkeimmät sen käyttämistä perusteluista ovat seuraavat:

- Valituksen tehneet yhteisön tuottajat olivat ehdottaneet Yhdysvaltoja viitemaaksi. Eräät viejät olivat tosin vastustaneet tätä, koska Yhdysvaltojen markkinoita hallitsi yksi tuottaja eli Carus Chemical Company, mutta ne eivät ehdottaneet muuta maata viitemaaksi.

- Kiinalainen viejä pyysi, että normaaliarvo laskettaisiin Thaimaan tuotantokustannusten perusteella. Komissio hylkäsi tämän pyynnön, koska Thaimaassa ei tuoteta kaliumpermanganaattia ja koska perusasetuksessa ei ole säädetty tällaisesta laskentatavasta.

- Kaliumpermanganaatin myyntihinnat Yhdysvaltojen markkinoilla olivat alhaisemmat kuin Intiassa, joka oli toinen tätä ainetta tuottava markkinatalousmaa.

- Yhdysvalloissa ei ollut hintavalvontaa, ja kilpailu oli siellä riittävää kolmansista maista lähtöisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnin määrän ansiosta.

- Komissio varmisti, että ainoa amerikkalainen tuottaja sai perimiensä hintojen ansiosta kohtuullisen vaan ei ylisuuren voiton.

22 Rotexchemie ja kansallinen tuomioistuin katsovat olevan epävarmaa, täyttääkö Yhdysvaltojen valitseminen viitemaaksi perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan a alakohdan i alakohdassa asetetut edellytykset; tämän säännöksen mukaan normaaliarvo on määriteltävä asianmukaisella ja kohtuullisella tavalla sen hinnan perusteella, jolla kolmannen markkinatalousmaan samankaltainen tuote tosiasiallisesti myydään tämän maan kotimarkkinoilla.

23 Rotexchemien ja kansallisen tuomioistuimen epäilyt siitä, onko Yhdysvaltojen valitseminen viitemaaksi ollut oikea ratkaisu, perustuvat ensinnäkin kaliumpermanganaatin Yhdysvaltojen kotimaan markkinoiden ominaispiirteisiin. Niiden mukaan Yhdysvaltojen markkinat ovat yhden tuottajan käsissä, jonka ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa ja joka hyötyy lisäksi kansallisten viranomaisten kauppaa suojaavista toimenpiteistä eli Kiinasta ja Espanjasta lähtöisin olevalle tuonnille asetetuista polkumyyntitulleista. Kiinasta lähtöisin olevaan tuontiin sovellettavien polkumyyntitullien korkea määrä ja Espanjasta lähtöisin olevaan tuontiin sovellettavan polkumyyntitullin kantaminen, mikäli tulli vahvistettaisiin, mahdollistaisivat sen, että amerikkalainen tuottaja voisi pitää yllä kotimaan markkinoilla yhteisön tuottajan hinnat ylittäviä kaliumpermanganaatin myyntihintoja. Koska Yhdysvaltojen markkinoilla ei näin ollen ollut todellisia kilpailunedellytyksiä, Yhdysvaltoja ei olisi pitänyt voida valita viitemaaksi yhteisöön viedyn kiinalaisen kaliumpermanganaatin normaaliarvon määrittämistä varten.

24 Kansallinen tuomioistuin asettaa lisäksi kyseenalaisiksi komission perustelut sille, miksi se valitsi Yhdysvallat viitemaaksi Kiinasta yhteisöön viedyn kaliumpermanganaatin normaaliarvon laskemista varten Intian ja Brasilian sijaan, vaikka nekin ovat molemmat markkinatalousmaita.

25 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella, joka koskee muista kuin markkinatalousmaista lähtöisin olevan tuonnin normaaliarvon laskemista, nämä väitteet eivät mielestäni voi vaikuttaa asetuksen N:o 1531/88 pätevyyteen.

26 Ensinnäkin Yhdysvaltojen valitseminen viitemaaksi oli pakon eli sen olennaisen tosiseikan sanelema, että se oli käytännössä ainut markkinatalousmaa, jossa tuotettiin merkittävästi kaliumpermanganaattia vuonna 1987 eli ajankohtana, jota komissio tutki ennen asetuksen N:o 1531/88 antamista.

27 Intia mainittiin asetuksessa N:o 2495/86 toisena kaliumpermanganaattia tuottavana markkinatalousmaana. Yhteisön toimielimet valitsivat viitemaaksi Intian sijasta Yhdysvallat ensinnäkin siksi, että kaliumpermanganaatin myyntihinnat Intiassa olivat korkeammat kuin Yhdysvaltojen kotimaan markkinoiden hinnat, toiseksi siksi, ettei yksikään yhteisön maahantuoja eikä yksikään kiinalaista kaliumpermanganaattia vievä yritys ehdottanut Intiaa viitemaaksi ja kolmanneksi siksi, että Intian tuotanto oli käsityövaltaista ja hädin tuskin 36 tonnia vuonna 1985, johon asetuksen N:o 2495/86 antamista edeltänyt tutkimus kohdistui.

28 Tiedot Intian kaliumpermanganaatin tuotannon ominaispiirteistä toimitti komissiolle valituksen tehnyt yhteisön tuottaja. Yhteisön toimielimet ovat aivan oikein katsoneet, että mikäli näihin tietoihin olisi tullut muutoksia vuosien 1985 ja 1987 välillä, kiinalaista kaliumpermanganaattia tuovat yhteisön maahantuojat olisivat saattaneet ne toimielinten tietoon. Koska yhteisön toimielimille ei ilmoitettu, että muutoksia olisi tapahtunut, niiden tiedossa ei ollut mitään, mikä olisi antanut niille aihetta tutkia yksityiskohtaisesti kaliumpermanganaatin tuotantoa Intiassa ennen asetuksen N:o 1531/88 antamista.

Joka tapauksessa Intian tuotannon käsityövaltaisuus, Intian kotimaan markkinoilla noudatetut korkeat myyntihinnat ja tuotannon erittäin vähäinen määrä (36 tonnia vuonna 1985) verrattuna yhteisöön suuntautuvaan Kiinan vientiin (1 850 tonnia vuonna 1987) tekivät Intiasta selvästi epäsopivan viitemaan yhteisön tuoman kiinalaisen kaliumpermanganaatin normaaliarvon määrittämisen kannalta.

29 Kiinalaisen kaliumpermanganaatin tuonnissa käyttöön otettavaksi säädettyä uutta polkumyyntitullia koskevan asetuksen N:o 2819/94 antamiseen päättyneen menettelyn aikana komissio sai tietää, että Brasiliassa on tämän tavaran tuotantokeskus. Tämän asetuksen 29. perustelukappaleen saksankielinen toisinto ("In anderen Ländern wurde die Produktion eingestellt (Brasilien) oder noch nicht aufgenommen - - ") ja ranskankielinen toisinto ("dans d'autres pays, la production a été interrompue (Brésil) ou n'a pas encore commancé - - ") saatetaan ymmärtää niin, että Brasiliassa olisi tuotettu kaliumpermanganaattia ennen vuotta 1994. Näin ei kuitenkaan ole asianlaita. Brasilian tuotantokeskus ei ollut toiminnassa vuonna 1994 eikä sitä ennen, kuten englanninkielisestä toisinnosta, joka on alkuperäinen teksti ("Finally, production in other countries is not operational (Brazil) or has not yet started - - "), ja espanjankielisestä toisinnosta ("Finalmente, la producción en otros países no es operativa (Brasil), todavía no ha empezado - - ") ilmenee.

30 Edellä esitetystä käy selvästi ilmi, että Yhdysvallat oli todella ainoa markkinatalousmaa, jonka yhteisön toimielimet saattoivat ottaa viitemaaksi kiinalaisen kaliumpermanganaatin normaaliarvon määrittämistä varten perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

31 Lisäksi Yhdysvaltojen kotimaan markkinoilla täyttyivät kilpailun vähimmäisedellytykset, jotka takasivat sen, että kaliumpermanganaatin hinta saattoi muodostua markkinatalouden sääntöjen mukaisesti.

32 Rotexchemie ja Finanzgericht Hamburg katsovat kuitenkin, että Yhdysvalloissa noudatetut kaliumpermanganaatin hinnat eivät ole markkinavoimien ansiosta syntyneitä, koska Yhdysvaltojen markkinat ovat yhden tuottajan eli Carus Chemical Companyn käsissä, joka voi periä erittäin korkeita hintoja, koska se ei joudu kilpailemaan muiden kanssa. Niiden mukaan Yhdysvaltojen viranomaiset ovat asettaneet Kiinasta peräisin olevalle tuonnille erittäin korkean 39,5 prosentin suuruisen polkumyyntitullin. Näin ankara toimenpide tarkoittaa niiden mielestä, että amerikkalaiset viranomaiset pyrkivät kiinalaisten tuottajien harjoittaman polkumyynnin vaikutusten poistamisen lisäksi suojaamaan omaa tuotantoa. Rotexchemien ja Finanzgericht Hamburgin näkemystä tukee se, että vuodesta 1984 alkaen myös Espanjasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuontiin sovellettiin polkumyyntitullia, jonka suuruus oli 16,16 prosenttia vuonna 1986.

33 Näitä Rotexchemien ja Finanzgericht Hamburgin perusteluja ei voida hyväksyä.

34 Se, että Yhdysvalloissa kaliumpermanganaatin markkinat ovat yhden ainoan tuottajan käsissä, ei merkitse sitä, etteikö näillä markkinoilla kilpailtaisi. Tuonti sellaisista kolmansista maista, jotka tuottavat kotimaan tuotannon kanssa laadultaan samanlaista kaliumpermanganaattia, pääsee näille markkinoille. Vaikka komissio ja neuvosto eivät ole yksilöineet tämän tuonnin tarkkaa määrää, koska amerikkalaisen tuottajan toimittama tieto on luottamuksellinen, ne ovat ilmoittaneet, että tämä tuonti oli huomattavaa. Tätä tukee asetuksen N:o 2819/94 29. perustelukappale, jonka mukaan kaliumpermanganaatin tuonnilla oli 1.7.1992-30.6.1993 Yhdysvalloissa 25-30 prosentin markkinaosuus.

35 Ainoan amerikkalaisen tuottajan oli pärjättävä kilpailussa myös muiden hapettimien kanssa, kuten otsonin ja hapen, jotka monissa sovelluksissa voivat korvata kaliumpermanganaatin. Tämä kilpailu vaikuttaa alentavasti kaliumpermanganaatin hintoihin, jotka amerikkalaisen tuottajan oli pidettävä kohtuullisella, tuotantokustannusten perusteella määräytyvällä tasolla.

Komissio ja neuvosto ovat lisäksi vastauksessaan yhteisöjen tuomioistuimen niille esittämään kirjalliseen kysymykseen ilmoittaneet, että Yhdysvaltojen markkinoilla kaliumpermanganaatin hinnat olivat yhteisön tuottajan yhteisön markkinoilla noudattamia hintoja alhaisemmat, ja toistaneet tämän istunnossa poiketen täten Finanzgericht Hamburgin päätöksessä todetusta.

36 Sitä paitsi se, että valtio kantaa polkumyyntitulleja, ei estä valitsemasta tätä valtiota viitemaaksi, jos polkumyyntitullien ainoana tarkoituksena on kohtuullisten kilpailunedellytysten turvaaminen. Tästä näyttää olevan kyse niissä polkumyyntitulleissa, joita Yhdysvallat soveltaa kiinalaisen kaliumpermanganaatin tuontiin. Näiden polkumyyntitullien suuruus vuonna 1987 oli 39,8 prosenttia. Mikään ei todista, että niiden käyttöön ottamisen taustalla olisi protektionistisia tavoitteita sen sijaan, että niillä pyrittiin pelkästään poistamaan se vahinko, jonka kiinalaisen kaliumpermanganaatin tuottajan harjoittama polkumyynti aiheutti kotimaiselle tuotannolle.

37 Espanjasta lähtöisin olevalle tuonnille asetettujen 16,6 prosentin suuruisten polkumyyntitullien osalta Espanjan hallituksen antamista tiedoista käy ilmi, etteivät Yhdysvaltojen viranomaiset kantaneet niitä vuonna 1987 ja että niiden määrää alennettiin huomattavasti seuraavina vuosina. Lisäksi Yhdysvaltoihin tuotiin muista maista, kuten entisestä Saksan demokraattisesta tasavallasta, lähtöisin olevaa kaliumpermanganaattia, eikä tähän tuontiin sovellettu polkumyyntitulleja.

38 Näiden tietojen perusteella komissio saattoi siis päätellä, että Yhdysvaltojen markkinoilla kaliumpermanganaatin myyntihinnat muodostuivat vapaan kilpailun sääntöjen mukaisesti ja mahdollistivat sen, että ainoa kotimainen tuottaja sai kohtuullisen voiton. Mikään ei anna aihetta epäillä, että komissio olisi jättänyt huomiotta olennaisia seikkoja valitessaan viitemaana käytettävää markkinatalousmaata tai ettei se olisi tutkinut asian asiakirjoissa olevia tietoja vaadittavan huolellisesti.

39 Edellä esitetystä seuraa, ettei se, että kaliumpermanganaatin normaaliarvo on määritelty Yhdysvaltojen markkinoiden myyntihinnan perusteella, voi saattaa asetuksen N:o 1531/88 pätevyyttä kyseenalaiseksi.

Yhteisön teollisuuden kärsimä vahinko

40 Polkumyynti on tuomittavaa ainoastaan, jos se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa yhteisön tuottajille. Tästä syystä komission on selvitettävä sen jälkeen, kun se on todennut polkumyynnin olemassaolon ja määritellyt polkumyyntimarginaalin, aiheuttaako polkumyynnillä tapahtuva tuonti vahinkoa yhteisön teollisuudelle, joka valmistaa tuodun tuotteen kanssa samankaltaista tuotetta.(20) Perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa todetaan tästä seuraavaa:

"1. Vahinko voidaan määrittää ainoastaan, jos polkumyynnillä - - tapahtuvan tuonnin vaikutukset aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa polkumyynnin - - vaikutusten vuoksi vakavaa vahinkoa yhteisön vakiintuneelle tuotannolle tai merkittävästi hidastavat tämän tuotannon vakiintumista. - - "

41 Vahingon määrittämiseksi on varmistettava, että polkumyynnillä tuotu tuote ja kotimainen tuote ovat samankaltaisia, selvitettävä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan perusteiden mukaisesti todellisen vahingon olemassaolo sekä osoitettava, että polkumyynnin ja vahingon välillä vallitsee syy-seuraus-suhde ja että vahinko kohdistuu yhteisön vakiintuneeseen tuotantoon.

42 Perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdassa säädetään, että "yhteisön tuotannolla" tarkoitetaan "kaikkia samankaltaisen tuotteen tuottajia yhteisössä tai sitä osaa tuottajista, joiden yhteenlaskettu tuotanto edustaa merkittävää osaa näiden tuotteiden kokonaistuotannosta yhteisössä - - ".

43 Rotexchemie on tässä asiassa asettanut riidanalaiseksi ainoastaan sen, että espanjalainen yritys Asturquímica SA, joka oli ainoa kaliumpermanganaatin tuottaja yhteisössä, on yksin katsottu yhteisön tuotannoksi, jota kiinalaisten tuottajien polkumyynti on rasittanut. Rotexchemien mukaan perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdassa puhutaan "tuottajista", jolloin yhtä ainoaa tuottajaa ei voida katsoa yhteisön tuotannoksi polkumyyntitullien soveltamisen kannalta. Mikäli tämä olisi mahdollista, polkumyyntitullit poistaisivat yhteisön markkinoilta kilpailun, ja yhteisön kyseisen tuottajan määräävää markkina-asemaa suosittaisiin sallimalla hintojen muodostuminen sellaiseksi, että tämän tuottajan kannattavuus on taattu.

44 Nämä väitteet eivät voi menestyä, koska perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdassa määritelty "yhteisön tuotannon" käsite ei edellytä, että yhteisössä pitäisi olla useita tuottajia, mitä Finanzgericht Hamburg huomautuksissaan sekä neuvosto ja komissio yhteisissä huomautuksissaan ovat korostaneet. Jos yhteisössä on vain yksi kaliumpermanganaatin tuottaja, se edustaa tietenkin koko yhteisön tuotantoa, eikä ole olemassa syytä, miksi sitä ei suojattaisi polkumyynnillä tapahtuvalta tuonnilta polkumyyntitullein, kuten asetuksella N:o 1531/88 on tehty. Yhteisön toimielinten noudattama käytäntö tukee tätä päätelmää, eikä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä löydy mitään vastakkaista.

Sitä paitsi polkumyyntitullien määrääminen tuotteelle, jota valmistaa vain yksi yhteisön tuottaja, ei vaikuta kielteisesti vapaaseen kilpailuun yhteisön markkinoilla, koska polkumyyntitulleilla on tarkoitus poistaa kaupasta epäreilu käytäntö, joka nimenomaan vääristää kilpailunedellytyksiä.

45 Asetuksen N:o 1531/88 16.-22. perustelukappaleesta käy ilmi riittävällä tavalla, että yhteisön kaliumpermanganaatin tuotanto, jota edustaa yksi ainoa yritys, on kärsinyt vahinkoa. Asiassa ei ole näytetty toteen mitään sellaista, joka voisi vaikuttaa tämän asetuksen pätevyyteen.

Yhteisön etu

46 Huolimatta polkumyynnin olemassaolosta ja yhteisön tuotannolle aiheutuneesta vahingosta väliaikaiset ja lopulliset polkumyyntitullit voidaan ottaa käyttöön perusasetuksen 11 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan mukaan ainoastaan, jos yhteisön etu sitä vaatii.

Perusasetuksessa ei täsmennetä tätä kolmatta edellytystä eikä niitä seikkoja, jotka on otettava huomioon määritettäessä, edellyttääkö yhteisön etu polkumyyntitullien käyttöön ottamista.(21) Tämä liikkumavara jättää komissiolle ja neuvostolle laajan harkintavallan, jonka nojalla ne käytännössä tutkivat kahta toisilleen vastakkaista tekijää eli yhteisön kuluttajien, käyttäjien ja jalostajien intressiä saada tavaraa mahdollisimman alhaisin hinnoin sekä yhteisön tuottajien tarvetta saada suojaa polkumyyntiä vastaan reilun kilpailun turvaamiseksi kyseisellä talouden alalla, jolloin siis yhteisön tuotannon elinkelpoisuus säilyy.(22)

47 Rotexchemie on kansallisessa tuomioistuimessa kiistänyt sen, että yhteisöllä olisi intressi määrätä polkumyyntitulli pelkästään Kiinasta lähtöisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnille, ja katsonut, että kaliumpermanganaatin hinnat yhteisön markkinoilla jäivät alhaisiksi T$ekkoslovakiasta ja Saksan demokraattisesta tasavallasta peräisin olevan tuonnin vuoksi.

48 Tämä väite on perusteeton, ja se on hylättävä. Neuvosto on asetuksen N:o 1531/88 23. perustelukappaleessa perustellut riittävällä tavalla, miksi yhteisön etu vaati polkumyyntitullin määräämistä kiinalaisen kaliumpermanganaatin tuonnille. Nämä perustelut esitettiin jo asetuksen N:o 2495/86 22.-24. perustelukappaleessa, ja niitä täydennettiin asetuksessa N:o 2819/94, jolla säädettiin otettavaksi käyttöön uusi tätä tuotetta koskeva polkumyyntitulli.

Neuvosto katsoi, että yhteisöllä oli intressi määrätä polkumyyntitulleja kaliumpermanganaatin tuonnille, koska yhteisön tuotanto oli joutunut moniin vaikeuksiin, jotka johtuivat tuonnin aiheuttamasta hintojen laskusta yhteisön markkinoilla. Mikäli tätä kauppapoliittista suojatoimenpidettä ei olisi käytetty, yhteisön tuottaja ei olisi kyennyt pysymään markkinoilla ja parantamaan tuottavuuttaan, ja tunnemme hyvin kaikki ne kielteiset seuraukset, joita kannattavuuden menetyksestä koituu työllisyydelle. Neuvosto katsoi lisäksi, että polkumyyntitullien käyttäminen vaikutti vain vähän käyttäjien niistä tuotteista maksamien hintojen tasoon, joiden valmistuksessa käytetään kaliumpermanganaattia.

49 Asetuksella N:o 1531/88 säädettiin otettavaksi käyttöön Kiinasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa polkumyyntitulli, koska kiinalainen yritys Sinochem ei ollut noudattanut yhteisön toimielimille antamaansa hintasitoumusta, jonka johdosta oli annettu päätös 86/589/ETY. Tämän päätöksen ansiosta Sinochem oli välttynyt asetuksella N:o 2495/86 käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien lopulliselta kantamiselta. Siihen mennessä yhteisön toimielinten tietoon ei ollut saatettu, että tsekkoslovakialaiset ja saksalaiset tuottajat eivät olisi noudattaneet antamiaan hintasitoumuksia. Yhteisön teollisuus ilmoitti komissiolle vasta vuonna 1989, että tsekkoslovakialainen viejä oli rikkonut sitoumuksensa. Komissio asetti tuolloin asetuksella N:o 2535/89 väliaikaisen polkumyyntitullin T$ekkoslovakiasta peräisin olevalle tuonnille. Tämä väliaikainen polkumyyntitulli muutettiin lopulliseksi polkumyyntitulliksi asetuksella N:o 385/90.

50 Tämän vuoksi yhteisöllä oli asetuksen N:o 1531/88 antamishetkellä intressi määrätä polkumyyntitullit ainoastaan Kiinasta yhteisöön alhaisin hinnoin tuotavalle kaliumpermanganaatille. Se, etteivät kaliumpermanganaatin hinnat nousseet yhteisön markkinoilla asetuksella N:o 1531/88 kiinalaiselle tuonnille asetettujen polkumyyntitullien käyttöön ottamisen jälkeen, johtui siitä, että kiinalaista kaliumpermanganaattia tuotiin väärin alkuperäilmoituksin polkumyyntitullien maksamiselta välttymiseksi. Nyt esillä olevassa tapauksessa Rotexchemien tuoman kaliumpermanganaatin ilmoitettiin alun perin olevan peräisin Taiwanista, vaikkei Taiwanissa ole yhtään kaliumpermanganaatin tuottajaa. Komission antamien tietojen mukaan kyse ei ole yksittäistapauksesta, sillä vuosilta 1988-1989 selvisi noin 667 tonnia kiinalaista kaliumpermanganaattia tuodun yhteisöön väärin alkuperäilmoituksin.

51 Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että neuvosto on perustellut riittävällä tavalla sen, miksi yhteisöllä oli intressi asettaa asetuksella N:o 1531/88 polkumyyntitulli.

Polkumyyntitullin suuruus

52 Polkumyyntitullin suuruus on määrättävä perusasetuksen 13 artiklan mukaisesti. Siinä säädetään seuraavaa:

"1. Polkumyyntitullit - - otetaan käyttöön asetuksella riippumatta siitä, ovatko ne väliaikaisia vai lopullisia.

2. Näissä asetuksissa yksilöidään erityisesti käyttöön otettavan tullin määrä ja laji, kyseinen tuote, alkuperä- tai viejämaa, toimittajan nimi, jos mahdollista, sekä ne syyt, joihin asetukset perustuvat.

3. Näiden tullien määrä ei saa olla suurempi kuin väliaikaisesti arvioitu tai lopullisesti vahvistettu polkumyyntimarginaali - - ; sen on oltava pienempi, jos pienempi tulli riittää vahingon poistamiseen.

- - "

53 Perusasetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaan "jos tuoja voi osoittaa, että kannettu tulli ylittää tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin - - , kun otetaan huomioon painotettujen keskiarvojen soveltaminen, ylimenevä osuus palautetaan".

54 Asetuksen N:o 1531/88 15. perustelukappaleen mukaan polkumyyntimarginaali kiinalaisen kaliumpermanganaatin tuonnissa on 30 prosenttia painotettujen keskiarvojen soveltamisen jälkeen. Tämän asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, että Kiinasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa sovellettava polkumyyntitullin määrä " - - on joko nettohinnan kilogrammalta vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana ja 2,25 ecun välisen eron suuruinen tai 20 prosenttia nettohinnasta kilogrammalta vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana sen mukaan, kumpi määrä on suurempi".

Polkumyyntitullin suuruus saadaan selville vertaamalla toisiinsa 20 prosentin suuruista, arvon perusteella kannettavaa tullia ja muuttuvaa tullia, jonka suuruus saadaan tuontihinnan ja 2,25 ecun kilogrammahinnan välisestä erotuksesta. Näistä kannetaan aina määrältään suurempi, mikä tarkoittaa sitä, että tulli on aina vähintään 20 prosenttia.

55 Rotexchemie katsoo, että 92 prosentin suuruiset polkumyyntitullit, jotka asetettiin kiinalaisen kaliumpermanganaatin tuonnille, ylittävät huomattavasti komission asetuksessa N:o 1531/88 laskeman 30 prosentin suuruisen polkumyyntimarginaalin. Tästä syystä asetuksessa vahvistetun polkumyyntitullin määrä on sen mielestä ristiriidassa perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan kanssa, jonka mukaan polkumyyntitullien katto on polkumyyntimarginaalin suuruus.

56 Tämä Rotexchemien väite on mielestäni perusteeton, ja samaa mieltä kanssani ovat Finanzgericht Hamburg, komissio ja neuvosto. Yhteisöjen tuomioistuin on oikeuskäytännössään lausunut, että yhteisön toimielimillä on laaja harkintavalta, kun ne määrittelevät polkumyyntitullien laskentatavat.(23)

Käytännössä yhteisön toimielimet asettavat kolmenlaisia polkumyyntitulleja: erityisiä polkumyyntitulleja, arvon perusteella kannettavia tulleja ja muuttuvia tulleja. Toimielimet ovat asetuksessa N:o 1531/88 valinneet laskennassa käytettäväksi yhdistelmän 20 prosentin suuruisesta arvon perusteella kannettavasta tullista ja vähimmäishinnan perusteella laskettavasta muuttuvasta tullista. Arvon perusteella kannettava tulli on pienempi kuin asetuksessa N:o 1531/88 määritelty 30 prosentin suuruinen polkumyyntimarginaali. Muuttuva tulli, joka on kiinalaisen kaliumpermanganaatin vientihinnan ja 2,25 ecua kilogrammalta määräisen viitehinnan välisen erotuksen suuruinen, määrättiin, jottei kaliumpermanganaattia tuotaisi selvästi alhaisemmin hinnoin, kuin mitä noudatettiin komission tutkimuksen aikaan. Vähimmäishinta asetettiin tasolle, joka oli selvästi alle polkumyyntimarginaalin, mutta joka turvasi yhteisön tuottajalle riittävän kannattavuuden. Toisin kuin arvon perusteella kannettavan tullin kohdalla, polkumyyntimarginaalia ei käytetä muuttuvan tullin kattona, koska kiinalaisen kaliumpermanganaatin vientitullien huomattava laskeminen voi johtaa siihen, että sovelletaan polkumyyntimarginaalia suurempaa tullia, kuten tässä tapauksessa kävi. Asetuksessa N:o 1531/88 käyttöön otettavaksi säädetyn muuttuvan tullin käyttökelpoisuus perustuu nimenomaan sen joustavuuteen, jonka avulla polkumyynti voidaan poistaa tuontihintojen laskiessa antamatta uutta yhteisön asetusta.

57 Näin ollen katson, etteivät yhteisön toimielimet ole ylittäneet oikeuskäytännön niille suomaa harkintavaltaa vahvistaessaan polkumyyntitullin suuruuden. Olen siis sitä mieltä, ettei ole osoitettu mitään sellaista, mikä vaikuttaisi asetuksen N:o 1531/88 pätevyyteen.

Ratkaisuehdotus

58 Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi Finanzgericht Hamburgin sille esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Tässä asiassa ei ole tullut esiin mitään sellaista, mikä vaikuttaisi lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen polkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta 31 päivänä toukokuuta 1988 annetun asetuksen (ETY) N:o 1531/88 pätevyyteen.

(1) - EYVL L 138, s. 1.

(2) - Väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Tsekkoslovakiasta, Saksan demokraattisesta tasavallasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa 1 päivänä elokuuta 1986 annettu komission asetus (EYVL L 217, s. 12).

(3) - Tsekkoslovakiasta, Saksan demokraattisesta tasavallasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisessa menettelyssä annettujen sitoumusten hyväksymisestä 26 päivänä marraskuuta 1986 tehty komission päätös (EYVL L 339, s. 32).

(4) - Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa ja Tsekkoslovakiasta, Saksan demokraattisesta tasavallasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen polkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta 26 päivänä marraskuuta 1986 annettu neuvoston asetus (EYVL L 339, s. 1).

(5) - Väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa 4 päivänä helmikuuta 1988 annettu neuvoston asetus (EYVL L 35, s. 13).

(6) - EYVL C 319, s. 4.

(7) - Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa 17 päivänä marraskuuta 1994 annettu neuvoston asetus (EYVL L 298, s. 32).

(8) - Väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Tsekkoslovakiasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa 2 päivänä elokuuta 1989 annettu komission asetus (EYVL L 245, s. 5).

(9) - Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta T$ekkoslovakiasta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen polkumyyntitullin lopullisesta kantamisesta 12 päivänä helmikuuta 1990 annettu komission asetus (EYVL L 42, s. 1).

(10) - Väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Neuvostoliitosta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuonnissa 28 päivänä toukokuuta 1990 annettu komission asetus (EYVL L 145, s. 9).

(11) - Neuvostoliitosta peräisin olevan kaliumpermanganaatin tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä 11 päivänä tammikuuta 1991 tehty komission päätös (EYVL L 14, s. 56).

(12) - Yhdistetyt asiat 103/77 ja 145/77, Royal Scholten-Honig, tuomio 25.10.1978 (Kok. 1978, s. 2037, 16 ja 17 kohta) ja asia C-323/88, Sermes, tuomio 11.7.1990 (Kok. 1990, s. I-3027, 13 kohta).

(13) - Polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 23 päivänä heinäkuuta 1984 annettu neuvoston asetus (EYVL L 201, s. 1).

(14) - Asia C-16/90, Nölle, tuomio 22.10.1991 (Kok. 1991, s. I-5163, 10 kohta) ja yhdistetyt asiat C-305/86 ja C-160/87, Neotype Techmashexport v. komissio ja neuvosto, tuomio 11.7.1990 (Kok. 1990, s. I-2945).

(15) - Ongelmia, jotka johtuvat siitä säännöstä, että suunnitelmatalousmaasta tuotujen tavaroiden normaaliarvon määrittämiseksi viitemaaksi on otettava markkinatalousmaa, ja ratkaisuja niihin on yksityiskohtaisesti käsitellyt C. López-Jurado Romero de la Cruz teoksessa El Control jurisdiccional de la actividad comunitaria en materia de dumping y de subvención, Servicio de Publicaciones de la Universidad de Granada, Granada, 1993, s. 162-.

(16) - Em. asia Nölle, tuomion 11 kohta. Ks. myös asia T-164/94, Ferchimex v. neuvosto, tuomio 28.9.1995 (Kok. 1995, s. II-2681, 66 kohta).

(17) - Em. asia Nölle, tuomion 12 ja 13 kohta ja em. asia Ferchimex v. neuvosto, tuomion 67 kohta.

(18) - Em. asia Nölle, tuomion 14-29 kohta ja em. asia Ferchimex v. neuvosto, tuomion 68 kohta.

(19) - Ks. esim. Hermitte, M.-A., "Dumping en droit communautaire. Éléments constitutifs", Jurisclasseur Europe, nide 2311, s. 7-; Van Bael, I. ja Bellis, J.-F, Anti-Dumping and other Trade Protection Laws of the EC, CCH Europe, Bicester, 1996, s. 92-; Vermulst, E. ja Waer, P., EC Anti-Dumping Law and Practice, Sweet & Maxwell, London, 1996, s. 200-.

(20) - Ks. López-Jurado Romero de la Cruz, C., mt., s. 191-.

(21) - Sitä vastoin polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1) 21 artiklassa luetellaan arviointiperusteet, joita yhteisöjen toimielinten on käytettävä määrittäessään, edellyttääkö yhteisön etu polkumyyntitullin asettamista.

(22) - Ks. yksityiskohtainen yhteisön käytännön selvitys, Van Bael, I. ja Bellis, J.-F., mt., s. 502-.

(23) - Asia C-189/88, Cartorobica, tuomio 27.3.1990 (Kok. 1990, s. I-1269, 25 kohta).