1 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Valitusten tutkinta - Komissiolla ei ollut velvollisuutta tehdä päätöstä siitä, oliko kilpailusääntöjä rikottu - Asian tutkintaan liittyvän yhteisön edun ottaminen huomioon
(EY:n perustamissopimuksen 85, 86 ja 189 artikla; asetuksen N:o 17 3 artikla)
2 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Valitusten tutkinta - Asian tutkintaan liittyvän yhteisön edun ottaminen huomioon - Arviointiperusteet - Ilmoitetuista menettelytavoista oli jo luovuttu
(EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan g kohta, 86 artikla, 89 artiklan 1 kohta ja 155 artikla)
3 Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Perusteluvelvollisuuden laajuus - Komission päätös hylätä valitus sen vuoksi, ettei asiaan liittynyt riittävää yhteisön etua
(EY:n perustamissopimuksen 190 artikla)
4 Kumoamiskanne - Kumoamisperusteet - Harkintavallan väärinkäytön käsite
(EY:n perustamissopimuksen 173 artikla)
1 Asetuksen N:o 17 3 artiklassa ei anneta tämän artiklan perusteella valituksen tehneelle henkilölle oikeutta saada komissiolta perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitettua päätöstä siitä, onko perustamissopimuksen 85 ja/tai 86 artiklaa rikottu. Lisäksi komissio voi määritellä sen, millainen käsittelyjärjestys sille toimitetuille valituksille on annettava, ja se voi hylätä valituksen sen vuoksi, ettei asiaan liity riittävää yhteisön etua, jotta asian tutkiminen olisi tarpeen. Tältä osin on todettava, että vaikka oletettaisiinkin, että komissio on alustavasti tutkinut sille ilmoitetut tosiseikat perustamissopimuksen 86 artiklan kannalta, tämä ei kuitenkaan estä sitä, että päätös perustuu ainoastaan siihen, että yhteisöllä ei ole riittävää etua asiassa.
2 Asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdan perusteella komission käsiteltäväksi saatettuun hakemukseen liittyvän yhteisön edun arviointi perustuu välttämättä kunkin yksittäisen asian ominaispiirteiden tutkintaan, jonka tuomioistuinvalvonnasta huolehtii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin.
Ottaen huomioon sen, että perustamissopimuksen 3 artiklan g kohdan yleistavoitteen perusteella yhteisön toimintaan sisältyy järjestelmä, jolla taataan, ettei kilpailu yhteismarkkinoilla vääristy, ja komissiolle perustamissopimuksen 89 artiklan 1 kohdassa ja 155 artiklassa annetun yleisen valvontatehtävän, komissio voi perustellusti päättää, edellyttäen että se esittää perustelunsa, ettei ole tarkoituksenmukaista ryhtyä jatkotoimiin sellaisen valituksen osalta, jossa ilmoitetaan menettelytavoista, joista sittemmin on luovuttu. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun menettelytavoista on luovuttu komission toiminnan vuoksi. Tältä osin ei juurikaan ole merkitystä sen oikeudellisen perustan selvittämisellä, jonka nojalla päätös, jolla ilmoitetut menettelytavat lopetetaan, on tehty, koska vain tämän päätöksen vaikutus on otettava huomioon.
Tällaisessa tapauksessa asian tutkintaa ja tapahtuneiden kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista ei tehtäisi enää vääristymättömän kilpailun varmistamiseksi yhteismarkkinoilla, jolloin tämä tutkinta ja toteaminen ei siten vastaisi komissiolle perustamissopimuksessa osoitettua tehtävää. Tällaisen menettelyn keskeinen tarkoitus olisi helpottaa valittajia osoittamaan kansallisissa tuomioistuimissa virheen olemassaolo vahingonkorvauksen saamiseksi.
3 Perustamissopimuksen 190 artiklassa määrätty perusteluvelvollisuus tarkoittaa, että perusteluissa on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistava yhteisön toimielimen tekemän riidanalaisen toimenpiteen perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviää sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että yhteisöjen tuomioistuin voi valvoa toimenpiteen laillisuutta. Jos komissio tekee päätöksen, jolla se hylkää saamansa valituksen riittävän yhteisön edun puuttumisen vuoksi, se ei voi tyytyä viittaamaan abstraktisti yhteisön etuun; sen on esitettävä oikeudellisia ja tosiseikkoja koskevat pohdintansa, joiden perusteella se on katsonut, ettei asiassa ole kysymyksessä riittävää yhteisön etua, jotta tutkintatoimenpiteisiin ryhtyminen olisi perusteltua.
4 Päätöstä tehtäessä harkintavaltaa on käytetty väärin vain, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimenpide on tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi.