—

Ranskan hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston apulaisjohtaja Catherine de Salins sekä samalla osastolla toimiva keskushallinnon avustaja Frédéric Pascal,

—

Helleenien tasavalta, asiamiehinään valtion oikeudellisen neuvoston avustava neuvonantaja Georgios Kanellopoulos sekä samassa virastossa toimiva oikeudellinen asiamies Foteini Dedoussi,

—

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Eugenio de March ja oikeudellisen yksikön virkamies Gérard Berscheid,

1

Tribunal administratif d'Amiens on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 22.5.1995 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 7.6.1995, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisupyynnön, johon sisältyy useita kysymyksiä sokerialan eri maksuja koskevien yhteisön säädösten tulkinnasta.

2

Nämä kysymykset on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat osakeyhtiö Sucrerie agricole de Maizy (jäljempänä Sucrerie de Maizy), joka on sokerin valmistukseen erikoistunut yritys ja jonka kaikki omaisuus, oikeudet ja velvoitteet, mukaan luettuna pääasian oikeudenkäynti, siirtyivät Sucrerie de Berneuil-sur-Aisne -nimiselle osakeyhtiölle, vastaan directeur régional des impôts (jäljempänä alueellinen veroviranomainen).

3

Riita-asia koskee sen jälkiverotuksen laillisuutta, jossa veroviranomainen on määrännyt Sucrerie de Maizylle tilikausien 1985/1986 (päättyi 30.6.1986) ja 1986/1987 (päättyi 30.6.1987) osalta yhtiöiltä kannettavan veron jälkiveroa. Kyseiset jälkiverot koskevat: a) sokerialaa koskevissa yhteisön säädöksissä käyttöön otettuina varastointimaksuina, poistomaksuina ja erityisinä poistomaksuina maksettavia summia; b) samoissa säädöksissä säädettyinä tuotantomaksuina maksettavien summien huomioon ottamista sekä edellä mainittujen kahden poistomaksun nojalla maksettavien summien huomioon ottamista Sucrerie de Maizyn varastojen uudelleen arvioinnissa 30.6.1987.

4

Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy ilmi, että Ranskan verolainsäädännön mukaan (Code general des impôts:n 38 pykälän 2 momentti) maksun määrä voidaan vähentää yhtiöiltä kannettavan veron perusteesta (toisin sanoen verotettavasta tulosta) kolmannen osapuolen saatavana. Kolmannen osapuolen saatava voidaan merkitä tilivuoden päättyessä kirjanpitoon maksettavina kustannuksina vain silloin, jos tämä saatava, jonka peruste on selvä ja jonka määrä on täsmällisesti määritelty, liittyy toimenpiteeseen, jonka aiheuttava tapahtuma liittyy mainittuun tilikauteen.

5

Verohallinto toteutti edellä mainitun jälkiverotuksen arvioidessaan, että yhteisön säädösten mukaan varastointimaksu on ensinnäkin sokerin myyntiin liittyvä markkinoinnin kustannus ja että siten vastaavat summat liittyvät tilikauteen, jolloin sokeri myytiin, eikä tilikauteen, jonka aikana sokeri tuotettiin; toiseksi poistomaksu ja erityinen poistomaksu liittyvät markkinointivuosien 1986/1987—1990/1991 tuotantoon ja että siten vastaavat summat liittyvät näihin tilikausiin; ja kolmanneksi tuotantomaksuihin, poistomaksuihin ja erityisiin poistomaksuihin liittyvät summat on otettava huomioon sokerin tuotantokustannuksina määriteltäessä Sucrerie de Maizyn varastojen omakustannushintaa 30.6.1987.

6

Sitä vastoin Sucrerie de Maizy arvioi, että yhteisön säädösten mukaan varastointi-maksu on ensinnäkin tuotantokustannus, jonka aiheuttava tapahtuma on sokerin tuotanto, ja että siten vastaavat summat liittyvät tilikauteen, jonka aikana sokeri tuotettiin; toiseksi poistomaksu ja erityinen poistomaksu liittyvät tuottajien toimintaan tilikausina 1981/1982—1985/1986 ja että siten vastaavat summat on hyväksyttävä näiden tilikausien kustannuksiksi eikä tilikausien 1986/1987—1990/1991 kustannuksiksi; ja kolmanneksi tuotantomaksut ja kaksi poistomaksua ovat markkinoinnin kustannuksia, jotka liittyvät sokerin myyntiin ja siten vastaavia summia ei voida ottaa huomioon määriteltäessä varastojen omakustannushintaa 30.6.1987.

7

Tribunal administratif d'Amiensissa 14.11.1990 nostamallaan kanteella Sucrerie de Maizy vaati itselleen määrättyjä jälkiveroja ja viivästyskorkoja koskevan päätöksen kumoamista.

8

Arvioidessaan riidan ratkaisun edellyttävän yhteisön oikeuden tulkintaa Tribunal administratif d'Amiens päätti esittää yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön. Ennakkoratkaisupyyntöä koskevan päätöksen päätöslauselman 1 artikla kuuluu seuraavasti:

”Asian käsittelyä lykätään Société sucrière agricole de Maizyn nostaman kanteen osalta, kunnes Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on antanut ratkaisunsa ennakkoratkaisukysymyksistä, jotka esitetään tämän päätöksen perusteluissa”.

9

Ennakkoratkaisupyyntöä koskevan päätöksen perusteluista ilmenevillä kysymyksillä pyritään siihen, että sokerialan yhteistä markkinajärjestelyä koskevien asian kannalta merkityksellisten yhteisön säädösten tulkinnalla määritellään:

10

Ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessä ei ole muotoiltu ennakkoratkaisukysymyksiä. Ottaen huomioon että yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjen kysymysten sisältö ja sanamuoto käy kuitenkin selvästi ilmi yhteisön säännöksistä, jotka on mainittu ennakkoratkaisupyynnön perusteluissa, ja näiden perustelujen ongelmakuvauksesta, yhteisöjen tuomioistuin voi muotoilla itse nämä kysymykset.

11

Siten jäljempänä muotoillaan perätysten ensiksi kysymys varastointimaksusta, toiseksi kysymys tuotantomaksuista ja kolmanneksi kysymys poistomaksusta ja neljänneksi erityiseen poistomaksuun liittyvä kysymys ja tarkastellaan niitä.

12

Ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa tuomiossa esitetään, että ”asian ratkaisu riippuu edellä mainittujen yhteisön säännösten tulkinnasta siltä osin kuin kysymyksessä on varastointimaksun suoritusvelvollisuuden aiheuttava tapahtuma”.

13

Tältä osin on muistutettava, että asiassa C-19/94, SAFBA, 4.5.1995 antamassaan tuomiossa (Kok. 1995, s. I-1051, 11 kohta) yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että ”varastointimaksun aiheuttava tapahtuma”, johon kansallinen tuomioistuin viittaa, ei ole yhteisön oikeuden kyseisiin säädöksiin kuuluva käsite, vaan Ranskan vero-oikeuden käsite. Yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaan ei kuulu kansallisen oikeuden käsitteen sisällöstä lausuminen. Sitä vastoin yhteisöjen tuomioistuimen on yhteistoiminnassa kansallisten tuomioistuinten kanssa tulkittava asianomaisia yhteisön oikeuden säännöksiä sen selvittämiseksi, mistä hetkestä alkaen näissä säännöksissä vaaditut suoritusvelvollisuuden edellytykset ovat täyttyneet. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tämän jälkeen kansallisen vero-oikeuden soveltaminen yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukaisesti.

14

Edeltävän huomioon ottaen esillä olevassa asiassa on katsottava, että kansallinen tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1981 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1785/81 (EYVL L 177, s. 4) 8 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan a alakohtaa ja sokerialan varastointikustannusten korvausta koskevista yleisistä säännöistä ja asetuksen (ETY) N:o 750/68 kumoamisesta 20 päivänä kesäkuuta 1977 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1358/77 (EYVL L 156, s. 4) 6 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että varastointimaksun suoritusvelvollisuuden edellytykset täyttyvät sokerin tuotantoajankohtana vai siten, että ne täyttyvät sokerin myyntiajankohtana.

15

Edellä mainitussa asiassa SAFBA antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että asetuksen N:o 1785/81 8 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan a alakohtaa ja asetuksen N:o 1358/77 6 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että varastointimaksun suoritusvelvollisuuden edellytykset täyttyvät sokerin myyntiajan-kohtana.

16

Sama vastaus on annettava esillä olevassa asiassa ensimmäiseen kysymykseen.

17

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ei mainitse niitä yhteisön oikeuden tuotantomaksuihin liittyviä säännöksiä, joiden tulkintaa pyydetään. Kuitenkin yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä huomautuksista käy ilmi, että ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa tuomiossa mainitut ”tuotantomaksut” ovat edellä mainitun asetuksen N:o 1785/81, sellaisena kuin se on muutettuna 24 päivänä maaliskuuta 1986 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 934/86 (EYVL L 87, s. 1), 28 artiklan mukaisia perustuotantomaksuja ja B-maksuja.

18

Asetuksessa N:o 1785/81 asetetaan periaate siitä, että tuottajat vastaavat itse kokonaisuudessaan yhteisön tuotannon ylijäämien myyntikustannuksista. Tätä tarkoitusta varten otettiin käyttöön perustuotantomaksu, joka koskee A- ja B-sokerin tuotantoa.

19

Asetuksen N:o 1785/81 28 artiklan 3 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Jos 1 kohdassa tarkoitetut 2 kohdan mukaisesti tarkistetut toteamukset johtavat ennakoitavaan kokonaistappioon, tappio jaetaan kyseisenä markkinointivuonna tuotetun A- ja B-sokerin ja A- ja B-isoglukoosin ennakoitavalla määrällä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 29 artiklan 1 kohdan soveltamista. Tuloksena oleva määrä peritään valmistajilta perustuotantomaksuna heidän A- ja B-sokerin ja A- ja B-isoglukoosin tuotannostaan.

— —”

20

Tälle maksulle on asetettu enimmäismäärä. Jos perustuotantomaksulla ei tämän enimmäismäärän vuoksi voida kattaa kokonaistappiota eli ylijäämien myyntikustannuksia, asetuksessa N:o 1785/81 säädetään lisämaksun, eli niin sanotun ”B-maksun”, perimisestä B-kiintiöstä.

21

Asetuksen 28 artiklan 4 kohdassa säädetään tältä osin seuraavaa:

”Jos perustuotantomaksun enimmäismäärällä ei voida kattaa kokonaan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kokonaistappiota, jäännös jaetaan kyseisenä markkinointivuonna tuotetun B-sokerin ja B-isoglukoosin ennakoitavalla määrällä. Tuloksena oleva määrä peritään valmistajilta B-maksuna heidän B-sokerin ja B-isoglukoosin tuotannostaan. Jollei 5 kohdasta muuta johdu, tämä maksu ei saa kuitenkaan ylittää:

22

Ennakkoratkaisupyyntöä koskevan tuomion tuotantomaksuihin liittyvässä osassa todetaan, että ”asian ratkaisu riippuu yhteisön säännösten tulkinnasta — — siltä osin kuin kysymyksessä on riidanalaisten maksujen suoritusvelvollisuuden aiheuttava tapahtuma”. On selvitettävä, ovatko näitä maksuja koskevat summat markkinoinnin kustannuksia, jotka liittyvät sokerin myyntiin, vai ovatko ne sokerin tuotantoon liittyviä kustannuksia, jotka on sellaisina otettava huomioon määriteltäessä Sucrerie de Maizyn varastojen omakustannushintaa 30.6.1987.

23

Tältä osin on huomautettava, että tuotantomaksujen suoritusvelvollisuuden ”aiheuttava tapahtuma”, johon kansallinen tuomioistuin viittaa, ei ole yhteisön oikeuden kyseisiin säädöksiin kuuluva käsite, vaan Ranskan vero-oikeuden käsite (ks. varastointimaksujen osalta esillä olevan tuomion 13 kohta), ja että tällaisessa tilanteessa yhteisöjen tuomioistuimen on tulkittava asian kannalta merkityksellisiä yhteisön oikeuden säännöksiä sen selvittämiseksi, mistä hetkestä alkaen näiden säännösten mukaiset tuotantomaksujen suoritusvelvollisuuden edellytykset ovat täyttyneet. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tämän jälkeen kansallisen vero-oikeuden soveltaminen yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukaisesti.

24

Edeltävän huomioon ottaen on katsottava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevällä toisella kysymyksellä kansallinen tuomioistuin pyrkii pääasiallisesti selvittämään, onko asetuksen N:o 1785/81 28 artiklan 3 ja 4 kohtaa tulkittava siten, että niissä säädettyjen tuotantomaksujen suoritusvelvollisuuden edellytykset täyttyvät sokerin tuotannon yhteydessä vai siten, että ne täyttyvät sokerin myynnin yhteydessä.

25

Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 1785/81 edellä mainitun 28 artiklan 3 kohdan mukaan sokerin tuotanto, eikä sen myynti, aiheuttaa perustuotantomaksun suoritusvelvollisuuden. Kyseisessä säännöksessä näet säädetään, että maksu lasketaan jakamalla ennakoitava kokonaistappio ”markkinointivuonna tuotetun” A- ja B-sokerin ennakoitavalla määrällä, ja että ”tuloksena oleva määrä peritään valmistajilta— — heidän A- ja B-sokerin —— tuotannostaan”.

26

Siten tästä seuraa, että jokaisen markkinointivuoden lopussa on mahdollista määritellä sokerin kokonaistuotannon perusteella perustuotantomaksun määrä.

27

Sama koskee myös B-maksua. Asetuksen N:o 1785/81 edellä mainitussa 28 artiklan 4 kohdassa nimittäin säädetään, että tämä maksu lasketaan jakamalla kokonaistappion jäännös, eli summa, jota ei ole katettu perustuotantomaksusta saadulla tulolla,”kyseisenä markkinointivuonna tuotetun” B-sokerin ennakoitavalla määrällä, ja että ”tuloksena oleva määrä peritään valmistajilta —— heidän B-sokerin — — tuotannostaan — —”.

28

Siten tähän kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1785/81 28 artiklan 3 ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että asetuksessa säädettyjä tuotantomaksuja koskevan suoritusvelvollisuuden edellytykset täyttyvät laskettaessa sokerin tuotanto jokaisen markkinointivuoden lopussa.

29

Ajanjakson 1981/1982—1985/1986 jälkeen todettiin noin 400 miljoonan ecun alijäämä suhteessa yhteisön tuotantoylijäämien vientiin liittyviin kustannuksiin. Tämän vajeen kattamiseksi luotiin poistomaksu.

30

Siten asetuksen N:o 934/861 artiklan 9 kohdassa lisättiin asetukseen N:o 1785/81 32 a artikla, jonka 1 kohta on sanamuodoltaan seuraava:

31

Sokerialan poistomaksun perimistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä säädettiin 3 päivänä lokakuuta 1986 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 3046/86 (EYVL L 283, s. 15).

32

Tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot perivät sokerin- ja isoglukoosinvalmistajilta poistomaksun, jonka määrät vahvistetaan asetuksen (ETY) N:o 1785/81 32 a artiklan 2 ja 3 kohdassa kahdessa osassa. Maksu peritään kunakin markkinointivuotena ennen markkinointivuoden joulukuun 15 päivää ensimmäisen osan osalta, joka on ennakkomaksu, ja toisen osan osalta, joka on jäännösmaksu, ennen tätä seuraavan markkinointivuoden joulukuun 15 päivää.” ( *2 )

33

Ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessä on todettu, että ”asian ratkaisu riippuu edellä mainittujen yhteisön säännösten tulkinnasta, siltä osin kuin kysymyksessä on yhtäältä suoritusvelvollisuuden aiheuttava tapahtuma — — ” ja toisaalta poistomaksun ”perimisjakso”. On selvitettävä, ovatko poistomaksuun liittyvät määrät markkinoinnin kustannuksia, jotka liittyvät sokerin myyntiin, mikä merkitsisi siten niiden suoritusvelvollisuuden ”aiheuttavaa tapahtumaa”, vai ovatko ne sokerin tuotantoon liittyviä kustannuksia, mikä merkitsisi puolestaan niiden suoritusvelvollisuuden ”aiheuttavaa tapahtumaa”, ja onko nämä määrät otettava sellaisina huomioon määriteltäessä Sucrerie de Maizyn varastojen omakustannushintaa 30.6.1987. ”Perimisjakson” osalta on määriteltävä, liittyvätkö poistomaksun määrät toimintaan, jota tuottajat harjoittivat markkinointivuosina 1981/1982—1985/1986, mikä merkitsisi näiden määrien huomioon ottamista kyseisten markkinointivuosien osalta, vai liittyvätkö ne markkinointivuosiin 1986/1987—1990/1991.

34

Koska poistomaksun suoritusvelvollisuuden ”aiheuttava tapahtuma” ja ”perimisjakso”, joihin kansallinen tuomioistuin viittaa, eivät ole yhteisön oikeuden kyseisiin säädöksiin kuuluvia käsitteitä, vaan Ranskan vero-oikeuden käsitteitä, yhteisöjen tuomioistuimen on myös tässä tapauksessa (ks. esillä olevan tuomion 13 ja 23 kohta) tulkittava asian kannalta merkityksellisiä yhteisön oikeuden säännöksiä sen selvittämiseksi, mistä hetkestä alkaen näiden säännösten mukaiset poistomaksun suoritusvelvollisuuden edellytykset ovat täyttyneet. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tämän jälkeen kansallisen vero-oikeuden soveltaminen yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukaisesti.

35

Edeltävän huomioon ottaen tältä osin on todettava, että ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä ilmenevällä kolmannella kysymyksellä kansallinen tuomioistuin pyrkii pääasiallisesti selvittämään, onko asetuksen N:o 1785/81, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 934/86, 32 a artiklan 1 kohtaa ja asetuksen N:o 3046/86 1 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että poistomaksun suoritusvelvollisuuden edellytykset täyttyvät jakson 1981/1982—1985/1986 aikana vai siten, että ne täyttyvät sokerin tuotannossa jokaisena yksittäisenä markkinointivuotena ajanjaksona 1986/1987—1990/1991.

36

Tältä osin on muistutettava, että edellä mainitun asetuksen N:o 934/86 seitsemännessä perustelukappaleessa täsmennetään poistomaksun käyttöön ottamisen osalta, että ”kaikkien yhteisön tuotantoylijäämien viennistä aiheutuvien todellisten kustannusten kattamiseksi markkinointivuosina 1981/1982—1985/1986 ja riippumatta asetuksen (ETY) N:o 1785/81 28 artiklassa säädetyn itserahoitusjärjestelmän soveltamisesta tulevaisuudessa olisi lisäksi säädettävä poistomaksun käyttöön ottamisesta kyseisellä alalla; tällöin kaikilta kyseisiltä tuottajilta olisi vaadittava yhteisvastuullisuutta, jotta ajanjakson 1981/1982— 1985/1986 lopussa todettu ja talousarviossa 400 miljoonaksi ecuksi arvioitu alijäämä voitaisiin poistaa; tämän maksun soveltamiseksi mahdollisimman tasapuolisesti on perusteltua jakaa se viidelle markkinointivuodelle ja soveltaa sitä kaikkeen sokerin — — tuotantoon, joka on — — hyötynyt yhteisen markkinajärjestelyn takeista.” Saman asetuksen kahdeksannessa perustelukappaleessa lisätään, että ”on käytännössä mahdotonta siirtää tätä maksua yksittäin maataloustuottajalle ja jalostusteollisuudelle — —”.

37

Siten tällä perusteella asetuksen N:o 1785/81 32 a artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”sokerin — — valmistajilta peritään markkinointivuosina 1986/1987— 1990/1991 A- ja B-sokerin —— tuotannosta poistomaksu — —”.

38

Tästä seuraa, että poistomaksua laskettaessa ratkaisevaa on sokerin tuotanto markkinointivuosina 1986/1987—1990/1991, eikä yksittäisten sokerinvalmistajien sokerintuotantoa markkinointivuosina 1981/1982—1985/1986 oteta huomioon tässä laskennassa.

39

Lisäksi asetuksen N:o 3046/86 1 artiklan 1 kohdasta käy ilmi, että poistomaksu on maksettava kahdessa erässä, joista ensimmäinen erä on maksettava ennen jokaisen kysymyksessä olevan markkinointivuoden joulukuun 15 päivää ja toinen erä ennen seuraavan markkinointivuoden joulukuun 15 päivää.

40

Siten tähän kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1785/81, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 934/86, 32 a artiklan 1 kohtaa ja asetuksen N:o 3046/86 1 artiklan 1 kohtaa on tullattava siten, että poistomaksun suoritusvelvollisuuden edellytykset täyttyvät laskettaessa sokerin tuotanto jokaisen yksittäisen markkinointivuoden lopussa ajanjaksona 1986/1987—1990/1991.

41

Erityinen poistomaksu koskee markkinointivuotta 1986/1987. Maksu otettiin käyttöön erityisen poistomaksun käyttöön ottamisesta sokerialalla markkinointivuonna 1986/1987 2 päivänä heinäkuuta 1987 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1914/87 (EYVL L 183, s. 5), jotta poistettaisiin tätä markkinointivuotta koskeva merkittävä tappio, jota ei voitaisi kattaa tuotantomaksuista saatavilla tuloilla.

42

Asetuksen N:o 1914/87 1 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

43

Asetuksen N:o 1914/87 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä säädettiin sokerialalla markkinointivuonna 1986/1987 sovellettavan erityisen poisto-maksun laskentakertoimen määrittämisestä 13 päivänä lokakuuta 1987 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 3061/87 (EYVL L 290, s. 10).

44

Tämän asetuksen 2 artiklassa säädetään, että erityinen poistomaksu peritään samaan aikaan kuin asetuksen N:o 1785/81 28 artiklan (1 kohta) mukaisten tuotantomaksujen jäännös, ja jäsenvaltiot määrittelevät tässä tarkoituksessa jokaisen tuottajan osalta asetuksen N:o 1914/87 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ennakon markkinointivuoden 1986/1987 osalta ennen 1.11.1987 (2 kohta).

45

Ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessä todetaan, että ”asian ratkaisu riippuu yhteisön säännösten tulkinnasta, siltä osin kuin kysymyksessä on yhtäältä suoritusvelvollisuuden aiheuttava tapahtuma — —” ja toisaalta erityisen poisto-maksun ”perimisjakso”.

46

Ne syyt, joiden vuoksi kansallinen tuomioistuin esittää kysymyksiä tämän maksun suoritusvelvollisuuden ”aiheuttavasta tapahtumasta” ja ”perimisjaksosta”, ovat vastaavat kuin esillä olevan tuomion 33 kohdassa esitetyt syyt, jotka koskevat poisto-maksua.

47

Koska erityisen poistomaksun suoritusvelvollisuuden ”aiheuttava tapahtuma” ja ”perimisjakso”, joihin kansallinen tuomioistuin viittaa, eivät ole yhteisön oikeuden kyseisiin säädöksiin kuuluvia käsitteitä vaan Ranskan vero-oikeuden käsitteitä, yhteisöjen tuomioistuimen on myös tässä tapauksessa (ks. esillä olevan tuomion 13, 23 ja 34 kohta) tulkittava asian kannalta merkityksellisiä yhteisön oikeuden säädöksiä sen selvittämiseksi, mistä hetkestä alkaen erityisen poistomaksun suoritusvelvollisuuden edellytykset täyttyvät. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tämän jälkeen kansallisen vero-oikeuden soveltaminen yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukaisesti.

48

Edeltävän huomioon ottaen on todettava, että ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä ilmenevällä neljännellä kysymyksellä kansallinen tuomioistuin pyrkii pääasiallisesti selvittämään, onko asetuksen N:o 1914/87 1 artiklaa ja asetuksen N:o 3061/87 1 ja 2 artiklaa tulkittava siten, että erityisen poistomaksun suoritusvelvollisuuden edellytykset täyttyvät tuotettaessa sokeria markkinointivuonna 1986/1987 vai siten, että ne täyttyvät ennen tätä markkinointivuotta.

49

Tältä osin on todettava, että asetuksen N:o 1914/87 1 artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että erityinen poistomaksu täydentää tuotantomaksuja. Kyseisen säännöksen mukaan maksu lasketaan näet jokaisen yrityksen osalta soveltamalla summaan, joka yrityksen on maksettava tuotantomaksuina markkinointivuonna 1986/1987, tiettyä kerrointa.

50

Siten tästä seuraa, että erityinen poistomaksu on samanluonteinen kuin tuotantomaksut.

51

Ottaen huomioon viimeksi mainittujen maksujen osalta esillä olevan tuomion 25 ja 27 kohdassa tehdyt toteamukset, on todettava, että sokerin tuotanto markkinointivuonna 1986/1987, eikä sokerin myynti, aiheuttaa erityisen poistomaksun suoritusvelvollisuuden. Maksuvelvollisuus konkretisoituu täsmennettäessä maksettava summa.

52

Kyseisen määrän osalta asetuksen N:o 3061/87 1 artiklassa määritellään asetuksen N:o 1914/87 1 artiklan 2 kohdan mukainen kerroin.

53

Lisäksi tässä viimeksi mainitussa säännöksessä säädetään, että erityinen poisto-maksu on maksettava ennen 15.12.1987. Asetuksen N:o 3061/87 2 artiklassa täsmennetään tältä osin, että kyseinen maksu peritään samaan aikaan kuin tuotantomaksujen jäännös (1 kohta) ja että jäsenvaltiot määrittelevät tässä tarkoituksessa jokaisen tuottajan osalta jäännöksen ennen 1.11.1987 (2 kohta).

54

Siten neljänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1914/87 1 artiklaa ja asetuksen N:o 3061/87 1 ja 2 artiklaa on tulkittava siten, että erityisen poisto-maksun suoritusvelvollisuuden edellytykset täyttyvät laskettaessa sokerin tuotanto markkinointivuoden 1986/1987 lopussa.

55

Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Ranskan ja Helleenien tasavallan hallituksille ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on ratkaissut Tribunal administratif d'Amiensin 22.5.1995 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti: