1 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Banaanit - Tuontijärjestelmä - Tariffikiintiö - Komission Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittymisen vuoksi toteuttamat siirtymätoimenpiteet - Oikeudellinen perusta - Liittymisasiakirjan 149 artikla - Syrjintäkiellon periaatetta ei ole rikottu
(EY:n perustamissopimuksen 40 artiklan 3 kohta; Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittymisasiakirjan 137 artiklan 2 kohta ja 149 artikla; neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 19 artikla; komission asetukset (EY) N:o 3303/94, (EY) N:o 479/95 ja (EY) N:o 1219/95)
2 Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Perustelut - Perusteluvelvollisuuden laajuus
(EY:n perustamissopimuksen 190 artikla)
3 Antaessaan asetukset (EY) N:o 3303/94, (EY) N:o 479/95 ja (EY) N:o 1219/95, joissa säädetään Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittymistä seuraavien kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen osalta, että näiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset antavat niiden alueelle sijoittautuneille ja edellisinä vuosina banaaneja tuoneille toimijoille luvan tuoda kolmansista maista peräisin olevia banaaneja tiettyjen vahvistettujen erityiskiintiöiden rajoissa, ja joissa poiketaan tältä osin asetuksella (ETY) N:o 404/93 vahvistetusta yhteisestä markkinajärjestelystä, komissio on käyttänyt pätevästi perustana liittymisasiakirjan 149 artiklaa, jossa sille annetaan valtuus päättää tiettynä rajoitettuna ajanjaksona siirtymätoimenpiteistä, jotka ovat tarpeen helpottamaan siirtymistä uusissa jäsenvaltioissa voimassa olevasta järjestelmästä yhteisen markkinajärjestelyn soveltamisesta aiheutuvaan järjestelmään.
Itse asiassa liittymisasiakirjan 149 artiklassa annetaan mahdollisuus poiketa liittymisasiakirjan 137 artiklan 2 kohdassa määrätystä periaatteesta, jonka mukaan yhteistä markkinajärjestelyä sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin täysimääräisesti 1.1.1995 lähtien, asettamalla siinä tarkoitetuille toimenpiteille ainoastaan yksi edellytys eli tarve helpottaa tätä siirtymistä. Tämä edellytys täyttyi, koska uusien jäsenvaltioiden toimijoiden lukeminen mukaan kahdentoista jäsenvaltion muodostamaa yhteisöä varten vahvistettuun tariffikiintiöön olisi johtanut siihen, että vanhojen jäsenvaltioiden toimijoiden tuontioikeudet olisivat supistuneet, eikä oikeuksia olisi ollut riittävästi jaettaviksi myös uusien jäsenvaltioiden toimijoille; tämä olisi myös johtanut banaanipulaan ja hintojen kohoamiseen yhteisössä, eivätkä nämä seuraukset olisi olleet neuvoston asetuksen tavoitteiden mukaisia.
Lisäksi se, että uusien jäsenvaltioiden taloudellisia toimijoita koskee erilainen järjestelmä kuin vanhojen jäsenvaltioiden toimijoita siksi, ettei asetuksen (ETY) N:o 404/93 19 artiklassa vahvistettua jakoperustetta sovelleta ensiksi mainittuihin, ei ole vastoin perustamissopimuksen 40 artiklan 3 kohdassa ilmaistua syrjintäkiellon periaatetta. Itse asiassa uusien jäsenvaltioiden tilanne tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta oli erilainen kuin vanhoissa jäsenvaltioissa, koska edellä mainituista syistä oli vahvistettava väliaikaisesti erityiskiintiö ja koska jakoperusteen soveltaminen olisi aiheuttanut vakavia saatavuusongelmia sen vuoksi, että uusien jäsenvaltioiden toimijat kuuluivat vain yhteen tiettyyn luokkaan.
4 Perustamissopimuksen 190 artiklassa edellytetty perusteluvelvollisuus määräytyy kulloinkin kyseessä olevan säädöksen luonteen mukaan. Perusteluissa on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistava yhteisön toimielimen antaman säädöksen perustelut siten, että niille, joita asia koskee, selviävät sen syyt, ja siten, että yhteisöjen tuomioistuin voi valvoa säädöksen lainmukaisuutta. Ei voida kuitenkaan edellyttää, että säädöksen perusteluissa selvitetään säädöksen taustalla olleita tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, silloin kun tämä säädös kuuluu systemaattiseen kokonaisuuteen, jonka osa se on.