1 Palvelujen tarjoamisen vapaus - Televisiolähetystoiminta - Direktiivi 89/552/ETY - Televisiomainos - Direktiivin säännösten noudattamisen valvonta - Sen jäsenvaltion valvonta, josta lähetykset lähetetään - Kuluttajien suojaa harhaanjohtavalta mainonnalta koskeva kansallinen lainsäädäntö - Toimenpiteet mainostajaa vastaan toisesta jäsenvaltiosta lähetetyn televisiomainoksen takia - Hyväksyttävyys - Edellytys - Esteiden puuttuminen varsinaiselle televisiolähetyksen lähettämiselle toisesta jäsenvaltiosta
(Neuvoston direktiivit 84/450/ETY ja 89/552/ETY)
2 Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutuksiltaan vastaavat toimenpiteet - Käsite - Esteet, jotka aiheutuvat kansallisista säännöksistä, joilla ei syrjitä erilaisia myyntijärjestelyjä - Perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamatta jättäminen - Televisiomainos - Harhaanjohtavaa mainontaa koskeva lainsäädäntö - Toimenpiteet mainostajaa vastaan toisesta jäsenvaltiosta lähetetyn televisiomainoksen takia - Hyväksyttävyys - Edellytykset
(EY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla)
3 Palvelujen tarjoamisen vapaus - Rajoitukset - Televisiomainos - Harhaanjohtavaa mainontaa koskeva lainsäädäntö - Toimenpiteet mainostajaa vastaan toisesta jäsenvaltiosta lähetetyn televisiomainoksen takia - Perusteleminen yleistä etua koskevilla syillä - Edellytykset
(EY:n perustamissopimuksen 56 ja 59 artikla)
4 Palvelujen tarjoamisen vapaus - Televisiolähetystoiminta - Direktiivi 89/552/ETY - Televisiomainonta - Direktiivin säännösten noudattamisen valvonta - Sen jäsenvaltion valvonta, josta lähetykset lähetetään - Kansalliset säännökset, joilla pyritään erityisesti valvomaan televisiomainonnan sisältöä alaikäisten suojelemiseksi - Soveltaminen muista jäsenvaltioista lähetettyihin lähetyksiin, mitä ei voida hyväksyä
(Neuvoston direktiivin 89/552/ETY 16 ja 22 artikla)
5 Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetulla direktiivillä 89/552/ETY ei estetä sitä, että jäsenvaltio ryhtyy kuluttajien suojaa harhaanjohtavalta mainonnalta koskevan yleisen lainsäädännön mukaisesti toimenpiteisiin mainostajaa vastaan, eli esimerkiksi antaa kieltoja ja määräyksiä, toisesta jäsenvaltiosta lähetetyn televisiomainoksen takia, jos näillä toimenpiteillä ei estetä varsinaista televisio-ohjelmien lähettämistä sen alueelle kyseisestä toisesta jäsenvaltiosta.
Direktiivissä säädetään, että jäsenvaltioiden on taattava vapaus vastaanottaa televisiolähetyksiä toisista jäsenvaltioista, eivätkä ne saa rajoittaa niiden lähettämistä alueelleen perustein, jotka koskevat televisiomainontaa ja sponsorointia, mutta direktiivin vaikutuksena ei kuitenkaan ole sulkea täysin ja automaattisesti pois sitä, että sovelletaan muita oikeussääntöjä kuin niitä, jotka koskevat erityisesti ohjelmien lähetystä ja jakelua, varsinkaan kansallista lainsäädäntöä, jonka yleinen tavoite on kuluttajansuoja mutta jolla ei oteta käyttöön toista televisiolähetysten valvontamekanismia sen valvonnan lisäksi, joka lähettäjävaltion on toteutettava.
Harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettu direktiivi 84/450/ETY ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava, että käytettävissä on riittävät ja tehokkaat keinot harhaanjohtavan mainonnan valvomiseksi sekä kuluttajien että kilpailijoiden ja yleisön edun edellyttämällä tavalla, saattaisi menettää merkityksensä televisiomainonnan alalla, jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa ei voitaisi ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin tällaista mainostajaa vastaan, mikä olisi vastoin yhteisön lainsäätäjän ilmaisemaa tahtoa.
6 Tiettyjä myyntijärjestelyjä rajoittaviin tai ne kieltäviin kansallisiin toimiin ei sovelleta perustamissopimuksen 30 artiklaa, jos niitä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltion alueella toimiviin toimijoihin ja jos niillä on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin. Lainsäädäntö, jolla kielletään televisiomainonta tietyllä alalla, koskee alan myyntijärjestelyjä, koska sillä kielletään tiettyyn tuotteiden markkinointimenetelmään kuuluva myynninedistämiskeino.
Tästä seuraa, että perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten, että sen vastaista ei ole se, että jäsenvaltio ryhtyy kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti toimenpiteisiin mainostajaa vastaan toisesta jäsenvaltiosta lähetetyn televisiomainoksen takia, paitsi jos näillä säännöksillä ei ole oikeudellisesti ja tosiasiallisesti samaa vaikutusta sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin, jos ne eivät ole tarpeellisia yleistä etua, kuten kuluttajansuojaa sekä asianmukaista menettelyä liiketoiminnassa, koskevien pakottavien vaatimusten täyttämiseksi tai jonkin perustamissopimuksen 36 artiklassa mainitun päämäärän saavuttamiseksi, jos ne eivät ole oikeasuhtaisia tätä varten tai jos nämä päämäärät olisi voitu saavuttaa tai pakottavat vaatimukset täyttää toimenpiteillä, joilla olisi rajoitettu vähemmän yhteisön sisäistä kauppaa.
7 Perustamissopimuksen 59 artiklaa on tulkittava siten, että sen vastaista ei ole se, että jäsenvaltio ryhtyy harhaanjohtavaa mainontaa koskevien kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti toimenpiteisiin mainostajaa vastaan toisesta jäsenvaltiosta lähetetyn televisiomainoksen takia. Kansallisen tuomioistuimen on kuitenkin tutkittava, ovatko nämä säännökset tarpeellisia yleistä etua, kuten kuluttajansuojaa sekä asianmukaista menettelyä liiketoiminnassa, koskevien pakottavien vaatimusten täyttämiseksi tai jonkin perustamissopimuksen 56 artiklassa mainitun päämäärän saavuttamiseksi, ovatko ne oikeasuhtaisia tätä varten ja eikö näitä päämääriä olisi voitu saavuttaa tai pakottavia vaatimuksia täyttää toimenpiteillä, joilla olisi rajoitettu vähemmän yhteisön sisäistä kauppaa.
8 Televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annettua direktiiviä 89/552/ETY on tulkittava siten, että direktiivin vastaisena on pidettävä kansallisen radiolain sellaisen säännöksen soveltamista toisista jäsenvaltioista lähetettyihin televisio-ohjelmiin, jonka mukaan mainoskatkon aikana lähetetyllä televisiomainoksella ei saa pyrkiä herättämään alle 12-vuotiaiden lasten kiinnostusta.
Edellä mainitussa direktiivissä on nimittäin kokonaisuus säännöksiä, jotka koskevat nimenomaan alaikäisten suojelua televisio-ohjelmilta yleensä ja televisiomainonnalta erityisesti ja joiden noudattamisen valvominen kuuluu valtiolle, josta lähetykset lähetetään. Näiden säännösten vaikutuksena ei ole se, että valtion, jossa lähetykset vastaanotetaan, sellaista lainsäädäntöä ei voitaisi soveltaa, jonka yleisenä tavoitteena on kuluttajien tai alaikäisten suojelu, jos kyseisen lainsäädännön soveltamisella ei estetä toisesta jäsenvaltiosta tapahtuvaa varsinaista televisio-ohjelmien lähettämistä, mutta niiden vastaista on se, että jäsenvaltio, jossa lähetykset vastaanotetaan, soveltaa toisista jäsenvaltioista lähetettyihin lähetyksiin säännöksiä, joiden tarkoituksena on erityisesti valvoa alaikäisille suunnatun televisiomainonnan sisältöä, ja ottaa näin käyttöön toisen televisiolähetysten valvontamekanismin sen valvonnan lisäksi, joka lähettäjävaltion on direktiivin mukaan toteutettava.