1 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen - Konserniin kuuluvat tytäryhtiöt rikkovat kilpailusääntöjä - Päätös osoitettu emoyhtiölle sen hallinnollisessa menettelyssä omaksuman asenteen vuoksi - Emoyhtiö vetoaa kanneperusteeseen, jonka mukaan päätöksen adressaatti on väärä - Tutkittavaksi ottaminen (EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan neljäs kohta) 2 Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Perusteluvelvollisuuden laajuus - Kilpailusääntöjen soveltamispäätös - Useita adressaatteja koskeva päätös - Yrityksen sen yksikön määritteleminen, jonka on kannettava vastuu kilpailusääntöjen rikkomisesta (EY:n perustamissopimuksen 190 artikla) 3 Kilpailu - Yhteisön oikeussäännöt - Tytäryhtiö rikkoo kilpailusääntöjä - Emoyhtiön vastuuseen joutuminen - Edellytykset 4 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen - Yrityksille asetetut velvoitteet - Suhteellisuus - Edellytykset (Neuvoston asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohta) 5 Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Perusteluvelvollisuuden laajuus - Päätös, jolla useille yrityksille määrätään sakkoja kilpailusääntöjen rikkomisesta (EY:n perustamissopimuksen 190 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla) 6 Kilpailu - Sakon suuruuden määrääminen - Perusteet - Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus - Lieventävät asianhaarat - Tehokkaan kilpailusääntöjen noudattamisohjelman käyttöön ottaminen yhteisön kilpailusääntöihin mukautumiseksi (Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla) 7 Kilpailu - Sakon suuruuden määrääminen - Perusteet - Kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus ja kesto - Harkinnassa huomioon otettavat seikat - Mahdollisuus korottaa sakkojen tasoa niiden varoittavan vaikutuksen vahvistamiseksi (Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)
8 Yritys, joka niiden tietojensaantipyyntöjen johdosta, joita on asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla lähetetty useille sen tytäryhtiöille, ilmoittaa edustavansa koko konsernia mutta jonka asenne komissiossa käydyssä hallinnollisessa menettelyssä on moniselitteinen ja joka komission väitetiedoksiannon adressaatin ominaisuudessa päättää olla ottamatta kantaa omaa vastuutaan tytäryhtiöidensä kilpailunvastaisista toimenpiteistä koskeviin komission nimenomaisiin väitteisiin, voi vedota komission lopullista päätöstä vastaan kanneperusteeseen, jonka mukaan se ei ole päätöksen oikea adressaatti, vaikka komissiolla olikin oikeus päätellä sen asenteesta tilanteen olevan tämän. Vaikka se, että yritys komissiossa käydyssä hallinnollisessa menettelyssä nimenomaisesti tai implisiittisesti myöntää joitakin tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, voikin olla todiste arvioitaessa, onko tuomioistuimessa nostettu kanne hyväksyttävä, myöntäminen ei voi rajoittaa itse kanteennostamisoikeutta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan nojalla. Nimenomaisen oikeudellisen perustan puuttuessa tällainen rajoitus olisi vastoin laillisuusperiaatetta ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta, jotka ovat perustavanlaatuisia periaatteita. 9 Jollekulle vastainen päätös on perusteltava niin, että päätöksen lainmukaisuutta voidaan valvoa tehokkaasti ja että sille, jota asia koskee, annetaan riittävä selvitys, jonka perusteella hän voi tietää, onko päätös asianmukainen. Sitä, onko perustelu riittävä, on arvioitava ottaen huomioon asian olosuhteet, erityisesti päätöksen sisältö, esiin tuotujen perustelujen luonne ja se, mikä intressi päätöksen adressaateilla on selvitysten saamiseen. Jotta perustelut olisivat riittävät näiden tehtävien täyttämiseksi, niissä on selvästi ja yksiselitteisesti ilmaistava yhteisön toimielimen tekemän riidanalaisen toimenpiteen perustelut. Jos perustamissopimuksen 85 tai 86 artiklan soveltamispäätös koskee useaa adressaattia ja vastuun kohdistaminen kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheuttaa ongelmia, päätöksessä on oltava riittävät perustelut kunkin adressaatin osalta, erityisesti niiden osalta, joiden on päätöksen sanamuodon mukaan kannettava vastuu kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta. 10 Se, että tytäryhtiö on erillinen oikeushenkilö, ei riitä sulkemaan pois sitä mahdollisuutta, että emoyhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa sen toiminnasta; näin on erityisesti silloin, kun tytäryhtiö ei määrää toiminnastaan markkinoilla itsenäisesti vaan noudattaa olennaisilta osin emoyhtiön sille antamia ohjeita. Kun kyseessä on emoyhtiön täysin omistama tytäryhtiö, se väistämättä noudattaa emoyhtiön toimintaperiaatteista päättävien yhtiöjärjestyksen mukaisten toimielinten hahmottelemia toimintaperiaatteita. Kun emoyhtiön on perustellusti katsottu olevan vastuussa täysin omistamansa tytäryhtiön kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, komissiolla on oikeus katsoa emoyhtiön olevan vastuussa myös muiden sellaisten tytäryhtiöiden toiminnasta, jotka ovat osallistuneet samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen ja jotka kuuluvat sen määräysvallan alaisuuteen, kun emoyhtiö ei ole voinut olla tietämätön niiden kilpailunvastaisesta toiminnasta. 11 Sovellettaessa asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohtaa yritystä voidaan kieltää jatkamasta tiettyjä lainvastaisiksi todettuja toimintoja, menettelytapoja tai tilanteita, mutta myös kieltää alkamasta toimia samalla tavalla myöhemmin. Koska tätä säännöstä on sovellettava suhteessa todettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, komissiolla on toimivalta määrätä niiden velvoitteiden laajuudesta, joita asianomaisille yrityksille asetetaan, jotta rikkominen saataisiin loppumaan. Yrityksille asetetut velvoitteet eivät kuitenkaan saa ylittää sitä, mikä on asianmukaista ja tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi eli asiassa rikottujen sääntöjen mukaisen laillisen oikeustilan palauttamiseksi. Asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytyksiä ei täytä kielto, jolla pyritään estämään sellaisten puhtaasti tilastollisten tietojen vaihto, jotka eivät ole yrityskohtaisia tai yksilöitävissä, sillä päätöksestä ei ilmene komission katsoneen, että tällainen tietojen vaihto sellaisenaan merkitsisi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomista, ja pelkästään se, että tilastotietojen vaihtoa koskevaa järjestelmää voidaan käyttää kilpailunvastaisiin tarkoituksiin, ei tee siitä tämän määräyksen vastaista, koska sen kilpailunvastaiset vaikutukset on tällaisessa tapauksessa todettava konkreettisesti. 12 Yksittäispäätöstä koskevan perusteluvelvollisuuden tavoitteena on mahdollistaa se, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen laillisuutta, ja antaa sille, jota asia koskee, riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko päätös asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa, kuitenkin niin, että tämän velvollisuuden laajuus riippuu kyseisen päätöksen luonteesta ja siitä asiayhteydestä, missä se on tehty. Kun on kyse päätöksestä, jolla useille yrityksille määrätään sakkoja yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta, perusteluvelvollisuuden laajuus on määrättävä ottaen huomioon se, että rikkomisten vakavuus on määritettävä useiden seikkojen perusteella, joihin kuuluvat erityisesti asian erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen varoittava vaikutus, mutta niistä perusteista, jotka on välttämättä otettava huomioon, ei kuitenkaan ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa. Komissiolla on kunkin sakon määrää vahvistaessaan lisäksi harkintavaltaa, eikä voida katsoa, että se olisi tältä osin velvollinen soveltamaan tarkkaa matemaattista kaavaa. Päätöksen perustelujen on oltava itse päätöksessä, ja komission myöhemmät selitykset voidaan ottaa huomioon vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kun komissio toteaa päätöksessä, että yhteisön kilpailusääntöjä on rikottu, ja määrää rikkomiseen osallistuneille yrityksille sakkoja siten, että se ottaa sakkojen suuruutta vahvistaessaan järjestelmällisesti huomioon tietyt perusseikat, sen on mainittava nämä seikat itse päätöksessä, jotta ne, joille päätös on osoitettu, voivat tarkastaa, onko sakkojen taso perusteltu, ja arvioida mahdollisen syrjinnän olemassaoloa. 13 Yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen suuruutta vahvistettaessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuus on määritettävä useiden seikkojen perusteella, joihin kuuluvat erityisesti asian erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen varoittava vaikutus, mutta niistä perusteista, jotka on välttämättä otettava huomioon ei kuitenkaan ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa. Vaikka kilpailusääntöjen noudattamisohjelman käyttöön ottaminen yhteisön kilpailusääntöihin mukautumiseksi osoittaakin kyseisen yrityksen halua estää kilpailusääntöjen rikkominen tulevaisuudessa ja vaikka ohjelma näin ollen osaltaan mahdollistaakin sen, että komissio voi paremmin hoitaa tehtävänsä, joka koostuu erityisesti perustamissopimuksessa vahvistettujen periaatteiden soveltamisesta kilpailun alalla ja pyrkimyksestä saada yritykset toimimaan näiden periaatteiden mukaisesti, pelkästään se, että komissio on aikaisemmassa päätöskäytännössään eräissä tapauksissa ottanut lieventävänä asianhaarana huomioon kilpailusääntöjen noudattamisohjelman käyttöön ottamisen, ei merkitse, että komissiolla olisi velvollisuus toimia samoin tietyssä tapauksessa. 14 Komissio voi sakkojen yleistä tasoa harkitessaan perustellusti ottaa huomioon, että yhteisön kilpailusääntöjen selvät rikkomiset ovat vielä melko yleisiä, joten se voi korottaa sakkojen tasoa niiden varoittavan vaikutuksen vahvistamiseksi. Vaikka komissio on aikaisemmin määrännyt tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, se ei estä sitä korottamasta tätä tasoa asetuksessa N:o 17 säädetyissä rajoissa, jos osoittautuu, että se on välttämätöntä yhteisön kilpailupolitiikan toteuttamiseksi. Komissio voi kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioidessaan lisäksi ottaa huomioon asianomaisten yritysten toimenpiteet salaisen yhteistyön peittämiseksi. Komissio voi sakkojen yleistä tasoa vahvistaessaan ottaa huomioon muun muassa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisen pitkän keston ja ilmeisyyden ja sen, että se on tapahtunut siitä huolimatta, että komission aikaisempi päätöskäytäntö olisi pitänyt ymmärtää varoitukseksi.