Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) tuomio 14 päivänä heinäkuuta 1995. - Koyo Seiko Co. Ltd vastaan Euroopan unionin neuvosto. - Polkumyynti - Vahinko. - Asia T-166/94.

Oikeustapauskokoelma 1995 sivu II-02129

Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa

Avainsanat

1 Yhteinen kauppapolitiikka - Polkumyynniltä suojautuminen - Vahinko - Määrittely kartiorullalaakereiden (KRL) perustavanlaatuisen osan, erikseen myytävän laakerirenkaan, avulla - Ilmeinen arviointivirhe - Harkintavallan väärinkäyttö - Ilmeisen arviointivirheen ja harkintavallan väärinkäytön puuttuminen
(Neuvoston asetuksen N:o 2423/88 2 artiklan 1 kohta)
2 Yhteinen kauppapolitiikka - Polkumyynniltä suojautuminen - Vahinko - Polkumyyntituonnin vaikutus - Arviointi yhteisön markkinoiden edustavan osan perusteella - Hyväksyttävyys - Yhteisön markkinoiden yhtenäisyyden periaatteen rikkominen - Rikkomisen puuttuminen - Yhteisön säännöksien mukaisilla kansallisilla toimenpiteillä suojattujen markkinoiden jättäminen huomiotta - Hyväksyttävyys
(Neuvoston asetuksen N:o 2423/88 4 artiklan 4 ja 5 kohta)
3 Yhteinen kauppapolitiikka - Polkumyynniltä suojautuminen - Vahinko - Syy-yhteyden toteaminen - Toimielinten velvollisuudet - Muiden kuin polkumyyntiin liittyvien seikkojen huomioon ottaminen - Muissa kolmansissa maissa valmistettujen tuotteiden tuonti yhteisön tuottajiin etuyhteydessä olevien tuottajien toimesta - Tuonti, joka ei vähennä yhteisön teollisuuden kannattavuutta
(Neuvoston asetuksen N:o 2423/88 4 artiklan 1 kohta)
4 Toimielinten säädökset ja muut asiakirjat - Perustelu - Perusteluvelvollisuus - Ulottuvuus - Asetukset, joissa säädetään polkumyyntitulleista - Epätäsmällisyys, joka ei estä tullien asettamisen syiden ymmärtämistä - Vaikutuksettomuus
(EY:n perustamissopimuksen 190 artikla)

Tiivistelmä

5 Kun neuvosto on antanut lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista peräisin olevien kartiorullalaakerien (KRL) ulkorenkaiden (laakerirenkaiden) tuonnissa yhteisöön asetuksen (ETY) N:o 55/93, jonka mukaan tämä polkumyyntitulli on erisuuruinen kuin kokonaisille KRL:ille asetettu polkumyyntitulli, ja käyttänyt yhteisön laakerirenkaiden tuottajille aiheutetun vahingon olemassaoloa ja laajuutta arvioidessaan perustana kokonaisten KRL:ien hinnan sijasta KRL:n yhden osan eli laakerirenkaiden hintaa, se ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä eikä käyttänyt väärin harkintavaltaansa.
Riippumatta siitä, onko eri tuottajien valmistamien laakerirenkaiden välillä kilpailua ja voidaanko yhden tuottajan laakerirenkaita yhdistää toisen tuottajan valmistamiin muihin kokonaisen KRL:n osiin, laakerirenkaat ovat erillisiä tuotteita, jotka myydään ja joista laskutetaan erillään kokonaisen KRL:n muista osista, joten niihin voidaan kohdistaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukainen polkumyyntiä koskeva menettely.
Siltä osin kuin tuote kokonaisuudessaan eli kokonainen KRL on korvattavissa minkä tahansa tuottajan kokonaisella KRL:lla, tälle tuotteelle jonkin sen osan perusteella eli tässä tapauksessa erillisenä tuotteena myytävälle laakerirenkaalle koituva etu vaikuttaa ostajan valintaan. Kun tämä etu koskee hintaa, ostaja pitää pääsääntöisesti parhaana edullisinta osaa välittämättä siitä, että tämä osa sopii yhteen vain yhden tyyppisten kokonaisen KRL:n muodostavien osien kanssa, joten yhden osan eli tässä tapauksessa laakerirenkaan alihinnoittelu aiheuttaa vahinkoa laakerirenkaiden tuottajille yhteisössä.
Siltä osin kuin kokonaisen KRL:n muodostavista osista yhden valitseminen tarkoittaa sitä, että myös muut osat tulevat samalta valmistajalta, eri tuottajien valmistamien laakerirenkaiden välinen kilpailu heijastuu kokonaisiin KRL:ihin siten, että eri tuottajien laakerirenkaiden ja kartioiden yhdistämisen tosiasiallisen mahdottomuuden seurauksena on se, että polkumyynnillä tapahtuva japanilaisten laakerirenkaiden tuonti aiheuttaa vahinkoa ensinnäkin yhteisössä valmistetuille laakerirenkaille ja toiseksi kokonaisen KRL:n muodostaville muille yhteisössä valmistetuille osille.
6 Yhteisön toimielinten käytäntö, jonka mukaan vain edustava osa yhteisön markkinoista otetaan huomioon analysoitaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta, ei ole vastoin yhteisön markkinoiden yhtenäisyyden periaatetta, jos yhteisön markkinoista valitun otoksen edustavuus on osoitettu riittävällä tavalla.
Tältä osin toimielimet ovat perustellusti valinneet ainoastaan hintaerojen, myyntien ja markkinaosuuksien tutkimisen kannalta edustavan osan yhteisön markkinoista, kun ne ovat jättäneet huomiotta yhteisön teollisuuden kärsimää vahinkoa arvioidessaan tiettyjen sellaisten jäsenvaltioiden markkinat, joihin polkumyynnillä tuotuja tuotteita ei voida tuoda yhteisön säännöksien mukaisten kansallisten suojatoimenpiteiden takia. Jos nämä markkinat sisällytettäisiin arvioon, suhteellistettaisiin vahingon suuruus ja vähennettäisiin polkumyyntitullia koskevassa perusasetuksessa säädettyä tarpeellista suojaa siinä osassa yhteisön markkinoita, joka on kyseisten tuotteiden tuonnille avoin.
7 Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 2423/88 4 artiklan 1 kohdan mukaan toimielinten on tutkittava, onko niiden toteaman vahingon syynä todella polkumyynnillä tapahtunut tuonti, ja erotettava muista seikoista johtuva vahinko.
Tilanteessa, jossa muista kolmansista maista kuin polkumyyntiä koskevan menettelyn kohteena olevista maista tapahtuva tuonti on samansuuruista ja jossa toimielimet arvioivat yhteisön teollisuuden kärsimää vahinkoa käyttäen perusteena kannattavuutta, on syytä todeta, että muista kolmansista maista tapahtuva tuonti ei katkaise polkumyynnin ja vahingon välistä syy-yhteyttä. Tältä osin on todettava, että tämä tuonti ei pienennä yhteisön teollisuuden kannattavuutta, koska tuojina toimivat tuottajat ovat etuyhteydessä yhteisön tuottajiin, jotka ovat tuonnista päättäneet.
8 Perustamissopimuksen 190 artiklassa määrätyissä perusteluissa on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistava yhteisön toimielimen riidanalaisen toimenpiteen perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviää sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että yhteisöjen tuomioistuin ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voivat valvoa toimenpiteen laillisuutta.
Asetuksen, jolla säädetään polkumyyntitullista, yksi perustelukappale on epätäsmällinen, minkä ei voida katsoa vaikuttavan kyseisen asetuksen laillisuuteen, koska kokonaisuutena tarkastellen asetuksen perusteluista ilmenee selvästi ja ymmärrettävästi toimielinten perustelut siten, että kantaja, jolla on kaikki yhteisöjen toimielinten perustelujensa tukena olleet tiedot ja joka on toisaalta osallistunut aktiivisesti edeltävän hallinnollisen, lopullisen polkumyyntitullin asettamista koskevan menettelyn eri vaiheisiin, ei ole mitenkään voinut olla tietämätön perustelujen sisällöstä.

Asianosaiset

Asiassa T-166/94,
Koyo Seiko Co. Ltd, japanilainen yhtiö, kotipaikka Osaka (Japani), edustajinaan asianajaja Jacques Buhart, Pariisi, ja barrister Charles Kaplan (Englannin ja Walesin asianajoyhteisö), prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Arendt et Medernach, 8-10 rue Mathias Hardt,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään oikeudelliset neuvonantajat Ramon Torrent ja Jorge Monteiro, joita avustavat asianajajat Hans-Jürgen Rabe ja Georg M. Berrisch, Hampuri ja Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Euroopan investointipankin oikeudellisten asioiden osaston johtaja Bruno Eynard, 100 boulevard Konrad Adenauer,
vastaajana,
jota tukevat
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen osaston virkamies Eric L. White, jota avustaa komissiossa työskentelevä kansallinen virkamies Claus-Michael Happe, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen osaston virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
ja
Federation of European Bearing Manufacturers' Association, saksalainen yhdistys, Frankfurt-am-Main (Saksa), edustajinaan asianajajat Dietrich Ehle ja Volker Schiller, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Marc Lucius, 6 rue Michel Welter,
väliintulijoina,
jossa vaaditaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista peräisin olevien kartiorullalaakerien ulkorenkaiden tuonnissa yhteisöön 8 päivänä tammikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 55/93 (EYVL L 9, s. 7) kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts, tuomarit R. Schintgen, R. García-Valdecasas, C. W. Bellamy ja P. Lindh,
kirjaaja: H. Jung,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 5.4.1995 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion

Tuomion perustelut

Kanteen perustana olevat tosiseikat
1 Tällä kanteella pyritään kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista peräisin olevien kartiorullalaakerien ulkorenkaiden tuonnissa yhteisöön 8 päivänä tammikuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 55/93 (EYVL L 9, s. 7, jäljempänä asetus N:o 55/93 tai riidanalainen asetus). Tämä asetus annettiin polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä heinäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2423/88 (EYVL L 209, s. 1; jäljempänä asetus N:o 2423/88 tai perusasetus) nojalla. Komissio oli antanut 14.7.1992 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Japanista peräisin olevien kartiorullalaakerien ulkorenkaiden tuonnista yhteisöön asetuksen (ETY) N:o 1994/92 (EYVL L 199, s. 8; jäljempänä asetus N:o 1994/92 tai väliaikainen asetus).
Tuote
2 Kartiorullalaakereiden ulkorenkaat, joista käytetään myös nimitystä laakerirenkaat, ovat yksi kartiorullalaakerin perusosista (jäljempänä kokonainen KRL).
Kokonaisen KRL:n osat ovat seuraavat:
- kartion mallinen sisärengas, joka on tehty samasta aineesta kuin ulkorengas;
- kitkaa pienentävät kartiorullat, jotka sovitetaan sisärenkaaseen ja jotka mahdollistavat sen liikkumisen suhteessa ulkorenkaaseen;
- kehä, joka pitää rullia sisärenkaassa;
- laakerirengas, johon liitetään kartio (joka muodostuu sisärenkaasta, kartioista ja kehästä).
3 Nämä kokonaisen KRL:n osat voidaan ostaa erikseen. Kokonaisen KRL:n lopulliset käyttäjät, kuten jotkut autonvalmistajat, saattavat asentaa kokonaisen KRL:n kappaleet auton eri osiin, joten kokonainen KRL muodostuu vasta autoa kokoonpantaessa.
Hallinnollinen menettely
4 Federation of European Bearing Manufacturers Associations (jäljempänä FEBMA) jätti 26.9.1990 komissiolle valituksen polkumyynnistä.
5 Samaan aikaan kun riidanalaisen asetuksen perusteena oleva valitus jätettiin, lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Japanista peräisin olevien kuulalaakerien ja kartiorullalaakerien tuonnista 24 päivänä kesäkuuta 1985 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1739/85 (EYVL L 167, s. 3, jäljempänä asetus N:o 1739/85) asetettiin kantajan kokonaisille KRL:ille 5,5 %:n suuruinen ja kartioille 4,3 %:n suuruinen polkumyyntitulli; molemmat tuotteet kuuluvat tariffikoodiin CN nro 80422000. Tämä asetus kumottiin Japanista peräisin olevien kartiorullalaakerien yhteisöön tuonnissa sovellettujen polkumyyntitoimenpiteiden lakkauttamisesta taannehtivin vaikutuksin 27 päivänä syyskuuta 1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2655/93 (EYVL L 244, s. 1).
6 Komissio julkaisi 4.1.1991 ilmoituksen Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia koskevan ilmoituksen polkumyyntimenettelyn aloittamisesta (EYVL C 2, s. 8).
7 Tämän menettelyn päättyessä komissio antoi 14.7.1992 väliaikaisen asetuksen väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta.
8 Vastauksessaan kantajalta 24.7.1992 saamaansa kirjeeseen komissio täsmensi tavan, jolla se oli laskenut polkumyyntimarginaalin ja vahingon.
9 Neuvosto hyväksyi 8.1.1993 riidanalaisen asetuksen, joka julkaistiin 15.1.1993 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
Oikeudenkäynti
10 Tässä tilanteessa kantaja on kirjaamoon 29.4.1993 toimittamallaan kanteella pannut asian vireille.
11 Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti hyväksyi määräyksellään 15.9.1993 komission väliintulon neuvoston väitteiden tueksi.
12 Yhteisöjen tuomioistuimen presidentti hyväksyi 1.10.1993 antamallaan määräyksellä FEBMAn väliintulon neuvoston väitteiden tueksi. Samassa määräyksessä yhteisöjen tuomioistuimen presidentti erotti väliintulijalle toimitettavista oikeudenkäyntiasiakirjoista aineistoa, joka sisälsi liikesalaisuuksia.
13 Yhteisöjen tuomioistuin on siirtänyt asian yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 18.4.1994 antamallaan määräyksellä Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta tehdyn päätöksen 88/591/EHTY/ETY/Euratom (EYVL L 144, s. 21) muuttamisesta 8.6.1993 tehdyn neuvoston päätöksen 93/350/Euratom/EHTY/ETY 4 artiklan ja 7.3.1994 tehdyn neuvoston päätöksen 94/149/EHTY/EY (EYVL L 66, s. 29) mukaisesti.
14 Kantaja pyysi 31.5.1994, että sen 16.5.1994 päivätystä väliintulokirjelmästä esittämiä huomautuksia sekä niiden liitteitä käsiteltäisiin luottamuksellisina. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen laajennetun jaoston puheenjohtaja suostui 24.2.1995 päivätyllä määräyksellään kantajan pyyntöön.
15 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (neljäs laajennettu jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ryhtyä suulliseen käsittelyyn ilman edeltäviä asian selvittämistoimia. Työjärjestyksen 64 artiklassa mainittujen prosessinjohtotoimien mukaisesti asianosaisia pyydettiin vastaamaan kirjallisesti joihinkin kysymyksiin ennen 16.3.1995.
16 Julkinen istunto pidettiin 5.4.1995, ja siellä asianosaiset esittivät suulliset lausumansa ja vastasivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin.
Asianosaisten vaatimukset
17 Kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta:
- kumoamaan asetuksen N:o 55/93 siltä osin kuin se koskee kantajaa;
- velvoittamaan neuvoston ja FEBMAn korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18 Neuvosto vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta:
- hylkäämään kanteen;
- velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
19 Komissio vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta:
- hylkäämään kanteen.
20 FEBMA vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta:
- hylkäämään kanteen;
- velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien väliintulijan oikeudenkäyntikulut.
Asian aineelliset perusteet
21 Kantaja vetoaa viiteen perusteeseen kanteensa tueksi. Ensimmäinen koskee ilmeistä arviointivirhettä ja perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan rikkomista, sillä Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden tuonti ei voinut aiheuttaa vahinkoa. Toinen peruste koskee harkintavallan väärinkäyttöä, sillä riidanalaisen asetuksen tavoitteena on estää polkumyyntitullin kiertäminen silloin, kun perusasetuksen 13 artiklan 10 kohdassa mainitut edellytykset eivät täyty. Kolmas peruste koskee perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan rikkomista, sillä neuvosto on ottanut huomioon vain yhteisön laakerirenkaiden myynnin Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kun se on arvioinut Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden tuonnin vaikutusta yhteisön laakerirenkaiden koko myyntiin. Neljäs peruste koskee perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan rikkomista, sillä neuvosto ei ole kylliksi ottanut huomioon laakerirenkaiden tuontia muista kolmansista maista kuin Japanista määritellessään tuonnin vaikutusta yhteisössä tapahtuvaan laakerirenkaiden valmistukseen. Viides peruste koskee perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista.
Ensimmäinen peruste: ilmeinen arviointivirhe ja perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan rikkominen
Asianosaisten väitteet
22 Kantajan olennainen väite on se, että koska eri valmistajien laakerirenkaat eivät korvaa toisiaan, yhteisön toimielimillä ei ollut oikeutta katsoa, että oli olemassa erilliset laakerirenkaiden ja kokonaisten KRL:ien markkinat ja että tämän takia pelkkien laakerirenkaiden hintatietojen perusteella ei voinut määritellä yhteisön tuotannon kärsimää vahinkoa. Kantaja lisää, että laakerirenkaiden hintojen alenemisen seurauksena ei ole kokonaisten KRL:ien hintojen aleneminen, koska kartioiden, joista neuvotellaan ja jotka myydään erikseen, hinta voisi nimenomaan korvata laakerirenkaiden hinnan alenemisen.
23 Tältä osin kantaja muistuttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan polkumyyntitullin asettamiseksi on osoitettava, että polkumyynnin kohteena oleva tuote aiheuttaa vahinkoa yhteisön vakiintuneelle tuotannolle. Tässä tapauksessa on mahdotonta osoittaa taloudellisesti, että Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden tuonti on voinut aiheuttaa vahinkoa yhteisön tuotannolle ja määritellä tämän mahdollisen vahingon laajuus, koska eri valmistajien laakerirenkaat eivät korvaa toisiaan.
24 Tästä kantaja päättelee, että ei ole olemassa laakerirenkaiden markkinoita, koska ne eivät ole kilpailuasemassa keskenään. Itse asiassa laakerirenkaiden ostajat voivat valita vain samaa merkkiä olevat laakerirenkaan ja kartion.
25 Vahingon laajuuden arvioimisen osalta kantaja päättelee myös, että laakerirenkaiden ostajat eivät valitse tiettyä merkkiä laakerirenkaan hinnan vaan kokonaisen KRL:n hinnan perusteella, joka ei perustu ainoastaan laakerirenkaan vaan myös kartion hintaan.
26 Kantaja päättelee, että yhteisön toimielimet ovat tehneet ilmeisen arviointivirheen, kun ne ovat perustaneet arvionsa vahingon olemassaolosta ja laajuudesta laakerirenkaiden eikä kokonaisten KRL:ien hintaan, koska ainoastaan kokonaisten KRL:ien hinta määrää ostajan valinnan. Kantaja toteaa vielä, että sen taloudellisen analyysin perusteluja ei heikennä se seikka, että laakerirenkaita voidaan myydä ja niistä voidaan laskuttaa erillään kartioista.
27 Neuvosto, komissio ja FEBMA puolestaan arvioivat, että laakerirenkaita tuodaan polkumyynnillä, mikä aiheuttaa vahinkoa laakerirenkaiden tuottajille yhteisössä. Itse asiassa ne ovat sitä mieltä, että laakerirengas on eri tuote kuin kokonainen KRL riippumatta sen korvattavuudesta.
28 Yhteisön toimielimet ovat myös muistuttaneet, että kysymys eri tuottajien laakerirenkaiden korvattavuudesta ei ole olennainen tässä tapauksessa, koska toisaalta laakerirenkaat ovat teoreettisesti ja teknisesti korvattavissa huolimatta käyttäjien toiveesta saada kokonaisen KRL:n kaikki osat samalta valmistajalta ja koska toisaalta laakerirenkaita voidaan myydä ja niistä voidaan laskuttaa erikseen.
29 Lisäksi ne toteavat, että koska laakerirenkaita tuodaan polkumyynnillä, tuonnista on vahinkoa laakerirenkaiden tuottajille yhteisössä ei ainoastaan laakerirenkaiden vaan myös kokonaisten KRL:ien markkinoilla. Itse asiassa sellainen tuonti aiheuttaa vahinkoa kokonaisten KRL:ien tuottajille siltä osin kuin tuotujen laakerirenkaiden hinta tekee mahdolliseksi sen, että japanilaiset tuottajat saavat näin korvauksen kartioita tuotaessa pidätetystä polkumyyntitullista. Kokonaisten KRL:ien ostajat tosiaankin houkuteltaisiin maksamaan korkeampi hinta Japanista peräisin olevista kartioista, jos hinta, jolla ne voivat hankkia Japanista peräisin olevia laakerirenkaita enemmän kuin korvaa sieltä peräisin olevien kartioiden hinnan kohoamisen. Sen takia polkumyynnillä tapahtuva laakerirenkaiden tuonti aiheuttaa vahinkoa laakerirenkaiden ja kokonaisten KRL:ien tuottajille yhteisössä.
30 Vahingon määrän osalta neuvosto myöntää, että sitä on tosin vaikea arvioida sen takia, että laakerirenkaiden tuottajat tuottavat myös kokonaisia KRL:ita, mutta se arvioi, että sillä on ollut riittävästi tietoja päätelmän tekemiseksi: laakerirenkaiden myyntihinnat, laakerirenkaiden tuotannon ja myynnin määrä yhteisössä, japanilaisten ja yhteisön tuottajien markkinaosuuksien kehittyminen sekä yhteisössä tapahtuvan laakerirenkaiden tuotannon kannattavuuden kehittyminen. Neuvosto siis päättelee, että vaikka laakerirenkaat eivät todellisuudessa ole korvattavissa, sillä on ollut perusteltu syy perustaa analyysinsä laakerirenkaiden eikä kokonaisten KRL:ien hintaan.
31 Sitä paitsi komissio huomauttaa, että kantaja ei kiistä sitä, että polkumyynnillä tapahtuva laakerirenkaiden tuonti aiheuttaa vahinkoa, vaan se tyytyy kiistämään tavan, jolla komissio on laskenut asetetun tullin. Mutta tässä tapauksessa vahingon määrää koskeva arvio on kohtuullinen siltä osin kuin se perustuu laakerirenkaiden hintaan, joka on soveliain laskemisen perusta, kun kantaja ei ole esittänyt täsmällisempiä tietoja.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
32 Ensiksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että ne tiedot, joiden perusteella komissio antoi väliaikaisen asetuksen ja neuvosto riidanalaisen asetuksen, koskevat kokonaisen KRL:n muista osista erillään myytyjä ja laskutettuja laakerirenkaita, kuten neuvosto ja komissio ovat täsmentäneet istunnossa kantajan sitä kiistämättä.
33 Asianosaiset ovat samaa mieltä siitä, että laakerirengas on erillinen tuote, joka voi olla erillisen polkumyyntimenettelyn kohteena; tämän kantaja tunnustaa nimenomaisesti vastauksensa 3 kohdassa.
34 Kuitenkin kantaja väittää, että huolimatta tästä teknisestä erosta laakerirenkaan ja kokonaisen KRL:n välillä eri tuottajien laakerirenkaat eivät ole keskenään kilpailevia tuotteita, koska tosiasiassa on mahdotonta yhdistää yhden tuottajan laakerirenkaita toisen tuottajan valmistamiin muihin kokonaisen KRL:n osiin. Kun laakerirenkaiden tuonti on polkumyynnin kohteena, se ei voi siis myöskään aiheuttaa erilaista vahinkoa kuin mitä polkumyynnillä tapahtuva kokonaisten KRL:ien tuonti aiheuttaa.
35 Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdassa todetaan, että "polkumyyntitullia voidaan soveltaa polkumyynnillä tuotuun tuotteeseen, jonka luovutuksesta vapaaseen liikkeeseen yhteisössä aiheutuu vahinkoa". Tästä seuraa, että yhteisön toimielimet ovat aivan oikein keskittyneet arviossaan laakerirenkaaseen erillisenä tuotteena siltä osin kuin laakerirenkaita myydään ja niistä laskutetaan teknisistä eroista huolimatta erillään kokonaisen KRL:n muista osista. Sitä paitsi on lisättävä, että laakerirenkaiden korvattavuuden aste ei ole ainoa keino arvioida sitä, onko eri tuottajilta peräisin olevien laakerirenkaiden välillä kilpailua, kun korvattavuus määritellään sen perusteella, missä määrin jonkin tuottajan valmistama laakerirengas ja toisen tuottajan valmistamat muut osat voidaan yhdistää KRL:ia valmistettaessa.
36 Itse asiassa on todettava, että kun ohitetaan kysymys näin määritellystä eri tuottajien valmistamien laakerirenkaiden korvattavuudesta, jonkin tuottajan valmistama kokonainen KRL voidaan korvata minkä tahansa tuottajan samankaltaisella kokonaisella KRL:lla ilman, että millään tavalla vaikutetaan ostajan siitä saamaan hyötyyn. Siltä osin kuin koko tuote voidaan korvata toisella tuotteella, tälle tuotteelle jonkin sen osan perusteella - osa myytynä erillisenä tuotteena - koituva etu vaikuttaa ostajan valintaan. Kun tämä etu koskee hintaa, ostaja pitää pääsääntöisesti parhaana halvinta osaa välittämättä muuten siitä, että tämä osa sopii yhteen vain yhden tyyppisten kokonaisen KRL:n muodostavien osien kanssa. Yhden osan eli tässä tapauksessa laakerirenkaan alihinnoittelu aiheuttaa siis vahinkoa laakerirenkaiden tuottajille yhteisössä.
37 Kantajan mielestä laakerirenkaiden hintataso ei kuitenkaan ole luotettava, koska muiden kokonaisen KRL:n osien hinnat vaikuttavat laakerirenkaan hintaan, joten laakerirenkaan hinnan aleneminen ei tarkoita kokonaisen KRL:n hinnan alenemista.
38 Tähän ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että asianosaiset ovat samaa mieltä siitä, että laakerirenkaan hinta on 31,8 %-34,8 % kokonaisen KRL:n muodostavien osien yhteenlasketusta hinnasta.
39 Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantajan vastauksensa 52 kohdassa luottamuksellisesti esittämistä numeroesimerkeistä ei seuraa, että laakerirenkaan hinnan jokainen alentaminen tarkoittaisi kokonaisen KRL:n muiden osien hinnan korottamista, vielä vähemmän että tämä korottaminen korvaisi laakerirenkaan hinnan alentamisen vaikutuksen kokonaisen KRL:n kokonaishintaan. Sitä vastoin kantajan esittämistä esimerkeistä käy ilmi, että alhaisimman laakerirenkaan hinnan seurauksena on alhaisin kokonaisen KRL:n hinta. On siis todettava, että kokonaisen KRL:n muodostavien muiden osien hinnat ovat suhteellisen vakaita ja että ne eivät korjaa niitä vahingollisia vaikutuksia, joita aiheutuu eri tuottajien valmistamien laakerirenkaiden välisestä kilpailusta, kun japanilaisia laakerirenkaita tuodaan polkumyynnillä.
40 Lisäksi on todettava, että koska kokonaisen KRL:n muodostavista osista yhden valitseminen tarkoittaa sitä, että myös muut osat tulevat samalta valmistajalta - mitä kantajakin sitä paitsi korostaa - eri tuottajien valmistamien laakerirenkaiden välinen kilpailu heijastuu kokonaisiin KRL:ihin. Sen takia eri tuottajien laakerirenkaiden ja kartioiden yhdistämisen tosiasiallisen mahdottomuuden seurauksena on se, että polkumyynnillä tapahtuva japanilaisten laakerirenkaiden tuonti aiheuttaa vahinkoa ensinnäkin yhteisössä valmistetuille laakerirenkaille ja toiseksi kokonaisen KRL:n muodostaville muille osille.
41 Edellä olevasta seuraa, että koska laakerirenkaita kiistatta tuotiin polkumyynnillä, laakerirenkaiden tuottajille yhteisössä saattoi aiheutua vahinkoa ja että yhteisön toimielimet eivät ole tehneet ilmeistä harkintavirhettä käyttäessään laakerirenkaiden hintoja perusteena laakerirenkaiden tuottajille yhteisössä aiheutuneen vahingon olemassaolon ja laajuuden määrittelylle.
42 Ensimmäinen peruste on siis hylättävä.
Toinen peruste: harkintavallan väärinkäyttö
Asianosaisten väitteet
43 Kantaja väittää, että riidanalainen asetus on annettu harkintavaltaa väärinkäyttäen. Itse asiassa asetuksella ei pyritä polkumyynnin kohteena olevan tuotteen tuonnin rankaisemiseen, vaan sen välttämiseen, että osittain erikseen tapahtuvalla laakerirenkaiden tuonnilla kierrettäisiin yhtäaikaiselle laakerirenkaiden ja KRL:ien kartioiden tuonnille tai asetuksella N:o 1739/85 kokonaisten KRL:ien tuonnille asetettuja polkumyyntitulleja. Mutta perusasetuksen ainoassa tätä koskevassa säännöksessä eli 13 artiklan 10 kohdassa tarkoitetaan yksinomaan yhteisön alueella tapahtuvaa sellaisten tuotteiden kokoamista, jotka tuotuina osina eivät ole polkumyyntitullin kohteena, mutta joihin kohdistuu polkumyyntitulli, jos ne tuodaan koottuina. Koska tämän säännöksen soveltamisen edellytykset eivät täyty, neuvosto ei olisi saanut nojautua siihen.
44 Neuvosto vastaa väliintulijoiden tukemana, että perusasetuksen 13 artiklan 10 kohtaa ei voida mitenkään soveltaa tähän tapaukseen. Tässä sen avulla olisi voitu vastata vain valitukseen, joka olisi koskenut polkumyynnillä tuotua tuotetta, jonka olisi väitetty aiheuttaneen vahinkoa yhteisön tuotannolle. Koska oli todettu polkumyynnin ja vahigon tapahtuneen, oli mahdollista asettaa eri tulli kuin mitä asetuksella N:o 1739/85 asetettiin kokonaisille KRL:ille.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
45 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että ensimmäisen perusteen hylkäämisestä seuraa, että kun yhteisön toimielimet olivat käyttäneet arviointinsa perustana kokonaisen KRL:n muista osista erillisenä käsiteltyjen laakerirenkaiden hintaa, ne eivät tehneet ilmeistä arviointivirhettä japanilaisen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin yhteisön tuottajille aiheuttaman vahingon olemassaoloa ja laajuutta arvioidessaan. On siis täysin perusteltua, että ne tarkastelivat laakerirenkaita erillisinä osina asettaessaan niille eri polkumyyntitullin kuin asetuksella N:o 1739/85 asetettiin kokonaisille KRL:ille.
46 Tästä seuraa, että perusasetuksen 13 artiklan 10 kohtaa ei sovelleta tähän tapaukseen ja että yhteisön toimielimet eivät ole käyttäneet harkintavaltaansa väärin.
47 Kantajan toinen peruste on siis hylättävä.
Kolmas peruste: perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan rikkominen
Asianosaisten väitteet
48 Kantaja väittää, että neuvosto ei ole ottanut huomioon perusasetuksen 4 artiklan 5 kohtaa, koska se on rajoittanut laakerirenkaiden myyntiä yhteisössä koskevan tutkimuksensa vain Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtuneeseen myyntiin, kun se on selvittänyt sitä, miten Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden tuonti vaikuttaa yhteisön tuotantoon.
49 Neuvosto vastaa, että se saattoi rajoittaa tutkimuksensa laakerirenkaiden myynnin kehityksestä yhteisössä näihin jäsenvaltioihin, koska suurin osa myynneistä tapahtuu niissä. Sen takia nämä markkinat edustavat kyllin hyvin koko yhteisön markkinoita. Markkinoiden yhtenäisyyttä on siis kunnioitettu. Neuvosto korostaa myös sitä, että laakerirenkaiden myynnin osuus Italiassa ja Espanjassa ei ole niin merkittävä kuin kantaja väittää. Itse asiassa Italia (10 %) ja Espanja (8 %) edustavat yhdessä vain 18 %:a yhteisön markkinoista, kun taas Ranska (14 %), Saksa (45 %) ja Yhdistynyt kuningaskunta (18 %) edustavat yhdessä 77 %:n osuutta.
50 Komissio on sitä mieltä, että polkumyyntimenettelyn tehokas ja nopea sujuminen edellyttää, että komissio voi rajoittaa kyseessä olevan tuotteen tuonnin vaikutusten tutkimisen osaan yhteismarkkinoita. Sen takia perusasetuksessa oikeutettiin komissio rajoittamaan tutkimuksensa vain joihinkin jäsenvaltioihin, mikäli nämä markkinat ovat kyllin edustavat.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
51 Aluksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa siitä, että perusasetuksen 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa oikeutetaan yhteisön toimielimet arvioimaan yhteisön tuotannolle polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa haittaa siten, että tutkitaan tuonnin vaikutusta suhteessa yhteisön tuottajiin, "joiden yhteenlaskettu tuotanto edustaa merkittävää osaa näiden tuotteiden kokonaistuotannosta yhteisössä".
52 Asianosaiset ovat samaa mieltä siitä, että Ranskan, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan tuottajat edustavat suurinta osaa laakerirenkaiden kokonaistuotannosta yhteisössä perusasetuksen 4 artiklan 5 kohdan tarkoittamalla tavalla, koska ne edustavat 80 %:a tästä tuotannosta (riidanalaisen asetuksen 19 perustelukappale ja kanteen 63 ja 66 kohdat). Kuitenkin kantaja kiistää yhteisön toimielinten oikeuden rajoittaa tutkimustaan yhteisön tuotannolle aiheutuneen vahingon määrittelemiseksi hintaeroihin, myyntiin ja markkinaosuuksiin, jotka kattavat vain edustavaksi luokiteltua osaa yhteisön markkinoista.
53 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sitä mieltä, että yhteisön toimielinten käytäntö, jonka mukaan vain edustava osa yhteisön markkinoista otetaan huomioon analysoitaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta, ei ole vastoin yhteisön markkinoiden yhtenäisyyden periaatetta, mikäli yhteisön markkinoista valitun otoksen edustavuus on osoitettu riittävällä tavalla.
54 Tältä osin kantaja toteaa, että Italian ja Espanjan jättäminen otoksen ulkopuolelle vaikuttaa sen edustavuuteen siltä osin kuin yhteisön tuottajien Italiassa ja Espanjassa tapahtuvien myyntien huomioon ottaminen olisi tehnyt mahdolliseksi rajoittaa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta muussa yhteisössä, koska laakerirenkaiden tuonti Japanista näihin maihin ei ollut mahdollista tutkimusajanjaksona (1.1.1990-31.12.1990; ks. väliaikaisen asetuksen 6 perustelukappale) siitä syystä, että nämä valtiot olivat ryhtyneet kansallisiin toimenpiteisiin yhteisestä tuontiin sovellettavasta järjestelmästä 5 päivänä helmikuuta 1982 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 288/82 (EYVL L 35, s. 1) 1 artiklan 2 kohdan nojalla.
55 Ensin on tutkittava, oliko toimielimillä velvollisuus ottaa huomioon Italian ja Espanjan markkinat, kun toimielimet arvioivat polkumyynnillä Japanista tapahtuneen laakerirenkaiden tuonnin aiheuttaman vahingon laajuutta, vai saattoivatko toimielimet rajoittaa tutkimuksensa vain siihen osaan yhteisön markkinoita, johon tuonti oli mahdollista.
56 Tältä osin on todettava, että Italian ja Espanjan markkinoita suojaavilla, yhteisön säännöksiin perustuvilla kansallisilla toimenpiteillä nämä markkinat suljettiin ja niitä suojeltiin Japanista polkumyynnillä tapahtuvan laakerirenkaiden tuonnin haitallisilta vaikutuksilta. Tästä seuraa, että Italian ja Espanjan markkinoita on pidettävä poikkeuksellisina verrattuna koko yhteisön laakerirenkaiden markkinoihin, jotka ovat periaatteessa tuonnille avoimet.
57 Kantajan päätelmien hyväksymisestä seuraisi se, että samasta polkumyyntikäytännöstä rangaistaisiin eri tavalla riippuen siitä, onko kohteena olevilla tuotteilla pääsy koko yhteisön markkinoille vai vain osalle niitä. Jälkimmäisessä tilanteessa olisi kantajan mukaan vahingon merkittävyyttä arvioitaessa laskettava vahinko koko yhteisön markkinoille mukaan lukien se osa, johon kyseisiä tuotteita ei voi tuoda ja jossa ei ole kärsitty mitään vahinkoa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan tämä väite on hylättävä siltä osin kuin sen seurauksena olisi sen vahingon suuruuden suhteellistaminen, joka kärsitään siinä osassa yhteisön markkinoita, joka on kyseisten tuotteiden tuonnille avoin, sillä vahinko laskettaisiin koko yhteisön markkinoille; hyväksymällä tämä väite vähennettäisiin perusasetuksessa säädettyä tarpeellista suojaa yhteisön avoimella markkinoiden osalla.
58 Seuraavaksi on tutkittava, ovatko Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta edustava osa yhteisön markkinoita kokonaisuutena mitä tulee hintaerojen, myyntien ja markkinaosuuksien tutkimiseen, minkä kantaja kiistää.
59 Hintaerojen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantaja kiistää valitun yhteisön markkinoiden otoksen edustavuuden (kanteen 63 kohta), mutta ei esitä mitään näyttöä siitä, että ranskalaisten, saksalaisten ja brittiläisten tuottajien harjoittama hinnoittelu Italiassa ja Espanjassa olisi erilainen kuin Ranskassa, Saksassa ja Isossa-Britanniassa. Kantaja ei siis ole osoittanut, että yhteisöjen toimielimet olisivat tehneet ilmeisen virheen rajoittaessaan yhteisön tuotannon hintaerojen takia kärsimää vahinkoa koskevan tutkimuksensa Ranskaan, Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (väliaikaisen asetuksen 33 perustelukappale).
60 Myyntien ja markkinaosuuksien osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantaja kiistää myös sen, että Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta edustaisivat yhteisön markkinoita, koska Italiassa ja Espanjassa toteutuneet myynnit ovat siinä määrin tärkeitä, että niiden jättäminen tutkimuksesta vaikuttaa otoksen edustavuuteen.
61 Tältä osin on todettava, että komissio on todennut väliaikaisen asetuksen 30 perustelukappaleessa, että yhteisössä valmistettujen sekä japanilaisten valmistajien yhteisössä jälleenmyymien KRL:ien laakerirenkaiden myynnistä Ranskan, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinat yhdessä muodostavat suurimman osan. Neuvosto vahvisti tämän käsityksen riidanalaisen asetuksen 19 perustelukappaleessa. Vastineensa 33 kohdassa neuvosto myös täsmensi, että myynnit Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa edustivat 77 % yhteisön markkinoilla tapahtuneista eri alkuperää olevien laakerirenkaiden myynneistä, kun taas myynnit Italiassa ja Espanjassa edustivat niistä vain 18 % ja muut jäsenvaltiot jäljelle jääviä 5 %:ia. Istunnossa kantaja ei väittänyt vastaan, kun neuvosto totesi, että määriä ei ole kiistetty, vaikka vastauksessaan kantaja oli epäillyt neuvoston käyttämiä lähteitä ja niiden luotettavuutta. Kantaja ei ole myöskään esittänyt näyttöä siitä, että luvut ovat epätäsmällisiä.
62 Lisäksi on tutkittava sitä, onko toimielinten otos, joka siis edustaa 77 % yhteisössä tapahtuneesta eri alkuperää olevien laakerirenkaiden myynnistä, edustava myös mitä tulee koko yhteisössä tapahtuvaan Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuotettujen laakerirenkaiden myyntiin.
63 Vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen neuvosto on esittänyt yhteisöön sijoittautuneiden tuottajien suorittamasta laakerirenkaiden myynnistä (valmistus yhteisössä ja muissa kolmansissa maissa kuin Japanissa) ja Japaniin sijoittautuneiden tuottajien myynnistä vertailevan ja kehityksen suuntaa seuraavan taulukon, jonka sisältämät tiedot esitetään jäljempänä. Istunnossa neuvosto täsmensi, että taulukossa esitetyt tiedot, joita kantaja ei kiistä, edustavat ranskalaisten, saksalaisten ja brittiläisten tuottajien toteuttamaa laakerirenkaiden kokonaismyyntiä Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (EY:n tuottajien osuudet) sekä Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden myyntiä näissä kolmessa jäsenvaltiossa. On muistettava, että kaikki yhteisöjen toimielinten sekä väliaikaisessa ja riidanalaisessa asetuksessa että tämän oikeudenkäynnin asiakirjoissa käyttämät tuotantoa koskevat tiedot viittaavat ainoastaan Ranskaan, Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneisiin tuottajiin (jotka edustavat 80 % yhteisön tuotannosta), eikä kantaja kiistä tätä tarkastelutapaa (ks. edellä 52 kohta).
Laakerirenkaiden myynti 1988 1989 1990
EY:n tuottajien osuudet 78,3 % 75,9 % 70,8 % (valmistus EY:ssä) EY:n tuottajien osuudet 10,5 % 11,5 % 14,9 % (valmistus kolmansissa maissa) Japanista 11,2 % 12,6 % 14,3 % _____________________________
100 % 100 % 100 %
64 Edellä esitetyistä luvuista voidaan päätellä, että vuonna 1990 (tutkimusajanjakso) ranskalaiset, saksalaiset ja brittiläiset tuottajat vastasivat 70,8 %:sta yhteisössä valmistettujen laakerirenkaiden kokonaismyynnistä yhteisössä (laskettuna 77 %:sta) eli Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mikä vastaa 54,5 %:a kaikesta yhteisössä toteutuneesta myynnistä. Kyseessä on siis yhteisössä tapahtuvan eri alkuperää olevien laakerirenkaiden kokonaismyynnin pääosa.
65 Lopuksi on tutkittava, edustavatko ranskalaisten, saksalaisten ja brittiläisten tuottajien toteuttamat laakerirenkaiden myynnit Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa myös suurinta osaa näiden tuottajien kaikista myynneistä koko yhteisössä. Tätä tarkoitusta varten on verrattava kolmessa mainitussa jäsenvaltiossa näiden tuottajien toimesta tapahtuneen myynnin osuutta siihen osuuteen, joka niiden myynnillä on muissa jäsenvaltioissa; osuudet on koko ajan suhteutettava myyntiin koko yhteisössä.
66 Tältä osin yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että vaikka oletetaan, että ranskalaisilla, saksalaisilla ja brittiläisillä tuottajilla on monopoli muissa jäsenvaltioissa, niiden myynnin osuus ei voisi ylittää 23 % koko yhteisössä tapahtuneesta laakerirenkaiden myynnistä - eli 18 % Italiassa ja Espanjassa ja 5 % muissa jäsenvaltioissa.
67 Tästä seuraa, että ranskalaisten, saksalaisten ja brittiläisten tuottajien myyntiosuus Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (54,5 %) on välttämättä suurempi kuin näiden tuottajien myyntiosuus muissa jäsenvaltioissa mukaan lukien Italia ja Espanja (23 %). Toimielinten väitteitä kaikkein vähiten tukevan oletuksen mukaan myynnit Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ovat vielä yli kaksinkertaiset näiden tuottajien muualla yhteisössä toteuttamaan myyntiin verrattuna (54,5 % / 23 %).
68 Tästä voidaan päätellä, että yhteisön markkinoilla myydyistä ja Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa valmistetuista laakerirenkaista pääosa myydään näissä kolmessa jäsenvaltiossa.
69 Edeltävästä seuraa, että yhteisön toimielimet ovat perustellusti katsoneet, että ranskalaisten, saksalaisten ja brittiläisten tuottajien Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteuttamat myynnit edustavat yhtä aikaa koko yhteisön markkinoilla toteutuneen eri alkuperää olevien laakerirenkaiden myynnin pääosaa ja ranskalaisten, saksalaisten ja brittiläisten tuottajien koko yhteisön markkinoilla toteuttaman myynnin erittäin merkittävää pääosaa.
70 Kaikesta edellä mainitusta seuraa, että yhteisön toimielimet ovat perustellusti katsoneet, että käytetty otos edusti koko yhteisön markkinoita sekä hintaeroja, myyntiä että markkinaosuuksia koskevilta osin.
71 Tästä seuraa, että myös kolmas peruste on hylättävä.
Neljäs peruste: ilmeinen arviointivirhe ja perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan rikkominen
Asianosaisten väitteet
72 Kantaja väittää, että oikeuskäytännön mukaan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan neuvosto ja komissio vahinkoa määrittäessään tutkimaan, aiheutuuko vahinko, jonka ne aikovat estää, todella polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista, ja jättämään huomiotta muista tekijöistä seuraava vahinko (asia C-358/89, Extramet Industrie v. neuvosto, tuomio 11.6.1992, Kok. 1992, s. I-3813, 16 kohta).
73 Tässä tapauksessa kantaja moittii neuvostoa siitä, että se ei ole riittävästi tutkinut - eikä menettelyään perustellut - ettei muista kolmansista maista kuin Japanista tapahtuva laakerirenkaiden tuonti ole voinut vaikuttaa yhteisön tuotannolle aiheutuneeseen vahinkoon. Kantajan mielestä tällainen tuonti on voinut vaikuttaa yhteisön tuotannolle aiheutuneeseen vahinkoon, koska jokainen yhteisöön tuotu laakerirengas, olkoonkin se yhteisössä vapaassa vaihdannassa laakerirenkaana tai osana kokonaista KRL:a, on välttämättä vienyt paikan yhteisössä valmistetulta laakerirenkaalta. Kantaja korostaa numerotietoja tukenaan käyttäen (ks. kanteen liitteen 3 liitteet 9 ja 10), että kokonaisia KRL:ita sekä laakerirenkaita on tuotu huomattavia määriä muista kolmansista maista kuin Japanista. Kantaja siis hämmästelee sitä, että yhteisön toimielimet toteavat ilman lisätäsmennyksiä, että kolmansista maista on tuotu vain vähäisiä määriä laakerirenkaita ja että niillä ei ole ollut vaikutusta yhteisön tuottajien toiminnan kannattavuuteen (väliaikaisen asetuksen 47 perustelukappale).
74 Neuvosto ja komissio vastaavat, että kantajan väite, jonka mukaan kolmansista maista peräisin olevien laakerirenkaiden tuonnin vaikutuksia ei ole mitenkään tutkittu, ei pidä paikkaansa. Neuvosto korostaa, että komissio oli tutkimuksensa aikana todennut muista kolmansista maista kuin Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden tuonnin olevan vähäistä ja laakerirenkaiden valmistajien olevan yleensä yhtiöitä, jotka ovat etuyhteydessä yhteisön tuottajiin, joten tällä tuonnilla ei ollut tai oli vain vähän vaikutusta yhteisön tuottajien toiminnan kannattavuuteen (väliaikaisen asetuksen 47 perustelukappale, johon neuvosto viittaa riidanalaisen asetuksen 26 perustelukappaleessa). Siten neuvosto on täyttänyt perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvollisuutensa.
75 Sitä paitsi komissio lisää, että kun se laski eri alkuperää olevien laakerirenkaiden markkinaosuuksia yhteisössä, se saattoi jättää ulkopuolelle yhteisöstä viedyt laakerirenkaat ja muista kolmansista maista kuin Japanista tuodut laakerirenkaat - tuojina oli useimmiten yhteisön tuottajiin etuyhteydessä olevia yhtiöitä - koska ne on tarkoitettu vain kokonaisten KRL:ien valmistukseen eikä niitä siis saateta vapaaseen vaihdantaan yhteisössä laakerirenkaina. Tällä perusteella komissio totesi, että kolmansista maista tuotujen laakerirenkaiden markkinaosuus ei ollut merkittävä.
76 Tukeakseen neuvoston ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin antaman vastauksen 22 kohdassa esitettyä taulukkoa, jota kantaja ei ole kiistänyt, neuvosto ja komissio ovat istunnossa kuitenkin selittäneet, että muista kolmansista maista kuin Japanista peräisin olevien, erikseen myytyjen ja laskutettujen laakerirenkaiden myynti oli lisätty yhteisön tuottajilta peräisin olevien laakerirenkaiden myyntiin, jotta voitaisiin määritellä erityisesti yhteisön tuotannolle aiheutunut vahinko myynnin, markkinaosuuksien ja voittojen osalta (väliaikaisen asetuksen 39-42 perustelukappale).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
77 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että väliaikaisen asetuksen 47 perustelukappaleessa, joka vahvistetaan riidanalaisen asetuksen 26 perustelukappaleessa, todetaan, että "mitä tulee muista kolmansista maista peräisin olevien laakerirenkaiden vaikutuksiin, komissiolle toimitetuista tiedoista ilmenee, että tämä tuonti on määrältään vähäistä ja että se on peräisin pääasiassa yhtiöiltä, jotka ovat etuyhteydessä yhteisön tuottajiin (tytär- tai emoyhtiöitä)". Kantajan mielestä tämä toteamus ei ole täsmällinen, koska muista kolmansista maista kuin Japanista peräisin oleva tuonti ei ole "määrältään vähäistä", vaan ainakin samansuuruista, vuonna 1990 jopa suurempaa kuin tuonti Japanista, mikä ilmenee neuvoston ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin antaman vastauksen 22 kohdassa esitetystä taulukosta (jäljennetty edellä 63 kohdassa). Yhteisön toimielimet olisivat näin rikkoneet velvollisuuttaan tutkia ja ottaa huomioon kaikkien sellaisten tekijöiden vaikutus, jotka ovat voineet aiheuttaa yhteisön tuotannon kärsimän vahingon; velvollisuus perustuu perusasetuksen 4 artiklan 1 kohtaan sellaisena kuin sitä on tulkittu oikeuskäytännössä tuomiossa asiassa Extramet Industrie v. neuvosto (em. 16 kohdassa).
78 Tältä osin on todettava, että istunnossa neuvosto kuten komissiokin ovat myöntäneet, että ilmaisu "määrältään vähäistä" ei ollut täsmällinen, koska tällä tarkoitetut määrät olivat samaa suuruusluokkaa kuin Japanista tuotujen laakerirenkaiden määrä, mikä sitä paitsi ilmenee neuvoston ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin antaman vastauksen 22 kohdassa esitetystä taulukosta (ks. edellä 63 kohta). Neuvosto on kuitenkin painottanut välttämättömyyttä tutkia kaikki väliaikaisen asetuksen 47 perustelukappaleessa säädetyt seikat ja olla erottamatta ilmaisua "määrältään vähäistä" kyseessä olevan määrän alkuperästä eli yhteisöön sijoittautuneisiin tuottajiin etuyhteydessä olevista yhtiöistä.
79 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että vaikka yhteisön toimielimet olisivatkin myöntäneet väliaikaisen asetuksen 47 perustelukappaleen olevan epätäsmällinen, sen sisältöä on kuitenkin tarkasteltava suhteessa kyseisten toimielinten koko päättelyyn riidanalaisessa asetuksessa, jotta voidaan tarkastella toisaalta sitä, ovatko ne tutkineet muiden tekijöiden mahdollista vaikutusta havaittuun vahinkoon, ja toisaalta sitä, ovatko ne ottaneet nämä tekijät huomioon.
80 Ensimmäisen kysymyksen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että päin vastoin kuin kantaja väittää, väliaikaisen ja riidanalaisen asetuksen perustelukappaleista sekä erityisesti väliaikaisen asetuksen 41 perustelukappaleessa esitetyistä numerotiedoista, sellaisina kuin neuvosto niitä täsmensi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin antamansa vastauksen 22 kohdassa, ilmenee, että yhteisön toimielimet ovat ainakin tutkineet, onko muista kolmansista maista kuin Japanista tapahtuva laakerirenkaiden tuonti voinut vaikuttaa yhteisön tuotannon kärsimään vahinkoon ja erityisesti yhteisön tuotannon markkinaosuuden pienenemiseen Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
81 Toiseksi on tutkittava sitä, ovatko yhteisön toimielimet ensin tutkittuaan muista kolmansista maista kuin Japanista tapahtuvan laakerirenkaiden tuonnin vaikutusta todetun vahingon määrittelyyn jättäneet ottamatta sen huomioon, ja erityisesti sitä, eikö tämä tuonti ole voinut katkaista syy-yhteyttä Japanista polkumyynnillä tapahtuvan laakerirenkaiden tuonnin ja yhteisön tuotannon kärsimän vahingon välillä.
82 Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että yhteisön toimielimet ovat määritelleet vahingon "kaikkien samankaltaisten tuotteiden kannattavuuden, joita yhteisön tuottajat myyvät samoilla markkinoilla" (väliaikaisen asetuksen 42 perustelukappale) perusteella käyttäen tietoja, jotka koskevat hintaeroja (väliaikaisen asetuksen 33 perustelukappale ja kiistanalaisen asetuksen 21 perustelukappale), myyntejä ja markkinaosuuksia (väliaikaisen asetuksen 31, 32 ja 39-41 perustelukappale, kiistanalaisen asetuksen 21 ja 24 perustelukappale ja neuvoston ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin antaman vastauksen 20-22 kohdat) ja tuotantoa (väliaikaisen asetuksen 34-38 perustelukappale), ja toiseksi, että kantaja ei ole kertaakaan kiistänyt sitä, että yhteisön toimielimet ovat perustellusti määritelleet vahingon käyttäen perusteena yhteisön tuotannon kannattavuutta, vaikka kantaja väittääkin, että todettua vahinkoa ei ole määritelty oikein ja että on tehty ilmeisiä arviointivirheitä.
83 On siis tutkittava, onko syy-yhteys oikein määritelty yhteisön tuotannon kannattavuuden kannalta tarkasteltuna siten kuin yhteisön toimielimet sen ovat käsittäneet hintaerojen, myyntien ja markkinaosuuksien sekä tuotannon perusteella.
84 Mitä tulee ensinnäkin hintaeroihin, on tutkittava, onko yhteisön tuotannon kärsimän vahingon, sellaisena kuin yhteisön toimielimet sen ovat määritelleet, alkuperä mahdollisesti osaksi tai kokonaan yhteisön tuottajien laakerirenkaiden ja muista kolmansista maista kuin Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden hintojen välillä havaituissa eroissa, jotka perustuvat siihen, myydäänkö laakerirenkaita erikseen ja laskutetaanko niistä erikseen vai myyvätkö yhteisön tuottajat niitä osana kokonaisia KRL:ita.
85 Tältä osin asianosaiset ovat ensinnäkin yhtä mieltä siitä, että muista kolmansista maista kuin Japanista tuodut laakerirenkaat ovat pääasiallisesti peräisin yhteisöön sijoittautuneisiin tuottajiin etuyhteydessä olevista yhtiöistä.
86 Kantaja ei ole koskaan väittänyt eikä näyttänyt toteen, että muista kolmansista maista kuin Japanista tuotujen, erikseen myytävien ja laskutettavien laakerirenkaiden myyntihinta olisi ollut toinen kuin mitä yhteisön tuottajat käyttävät. Samat hinnat vaikuttavat loogisilta siltä osin kuin toiminnallisesti toisiinsa etuyhteydessä olevien yhtiöiden ei oleteta tällä tasolla kilpailevan keskenään.
87 Lopuksi on huomattava muista kolmansista maista kuin Japanista tuotujen kokonaisiin KRL:ihin liitettyjen laakerirenkaiden osalta, joita yhteisön tuottajat myyvät, että yhteisön toimielimet ovat rajoittaneet yhteisön tuotannon kärsimän vahingon tutkimisen pelkästään erikseen myytyjä ja laskutettuja laakerirenkaita koskeviin tietoihin, minkä neuvosto nimenomaisesti totesi vahvistaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin antamansa vastauksen 22 kohtaa ja mitä kantaja ei ole kiistänyt.
88 Edeltävästä seuraa, että yhteisön toimielinten määrittelyn mukainen yhteisön tuotannon kärsimä vahinko ei voi olla osaksi tai kokonaan yhteisön tuottajien laakerirenkaiden ja muista kolmansista maista kuin Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden hintojen erojen aiheuttama.
89 Mitä tulee toiseksi myyntiin ja markkinaosuuksiin, on tutkittava, onko yhteisön toimielinten määrittelyn mukaisen yhteisön tuotannon kärsimän vahingon syynä voinut mahdollisesti olla muista kolmansista maista kuin Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden myynnin ja markkinaosuuksien merkitys.
90 Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että väliaikaisen asetuksen 41 perustelukappaleessa komissio toteaa, että "yhteisön tuottajien markkinaosuus on myös pienentynyt vuoden 1988 ja tutkimusajanjakson välillä:
1988 88,8 % 1989 87,4 % 1990 85,7 %".
Komissio on lisäksi täsmentänyt kantajalle postitse 25.11.1992 (kanteen liitteen 13 22 kohta), että muista kolmansista maista kuin Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden myynti on sisällytetty väliaikaisen asetuksen 41 perustelukappaleessa esitettyihin prosenttimääriin. Neuvosto on lopuksi täsmentänyt näiden lukujen yksityiskohdat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjallisiin kysymyksiin esittämänsä vastauksen 22 kohdassa olevassa taulukossa, jonka jäljennös on edellä 63 kohdassa.
91 Tästä taulukosta, jonka sisältämiä tietoja kantaja ei ole kiistänyt, ilmenee, että väliaikaisen asetuksen 41 perustelukappaleeseen otetut prosenttimäärät saadaan laskemalla yhteen taulukon ensimmäinen ja toinen rivi. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kun yhteisön toimielimet ovat käyttäneet tiettyjä myyntejä ja markkinaosuuksia arvioidakseen japanilaisten laakerirenkaiden tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannolle aiheutuneen haitan määrittelemiseksi, näissä luvuissa on otettu huomioon myös muista kolmansista maista kuin Japanista tapahtuva laakerirenkaiden tuonti.
92 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa lisäksi, että yhteisössä valmistettujen, yhteisöön sijoittautuneilta tuottajilta peräisin olevien laakerirenkaiden myynti ja markkinaosuudet sellaisina kuin ne esitetään taulukon ensimmäisellä rivillä ovat pienentyneet suhteellisesti enemmän kuin komissio väittää väliaikaisen asetuksen 41 perustelukohdassa. Pieneneminen on itse asiassa 7,5 % ensimmäisessä tapauksessa (78,3 %:sta 70,8 %:iin), kun taas toisessa tapauksessa se on vain 3,1 % (88,8 %:sta 85,7 %:iin), kun siihen lisätään muista kolmansista maista kuin Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden myynti ja markkinaosuudet. Tästä seuraa, että yhteisön tomielimet ovat ottaneet huomioon muista kolmansista maista kuin Japanista tapahtuvan laakerirenkaiden tuonnin mahdolliset vaikutukset.
93 Kantaja ei siis voi väittää, että pelkkä muista kolmansista maista kuin Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden myynnin ja markkinaosuuksien kasvu (10,5 %:sta 14,9 %:iin) osoittaa sen, että tällä tuonnilla on ollut vaikutusta yhteisön toimielinten toteaman vahingon määrittelyssä. Itse asiassa vaikka oletettaisiin muista kolmansista maista kuin Japanista tapahtuvan laakerirenkaiden tuonnin pysyneen vuoden 1988 tasolla vuosina 1989 ja 1990 eli 10,5 %:na Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutuneesta yhteisön laakerirenkaiden kokonaismyynnistä, yhteisöstä peräisin olevien laakerirenkaiden myynnin määrän olisi täytettävä tämä erotus eli 4,4 %, jotta päästäisiin 75,2 %:iin yhteisön laakerirenkaiden kokonaismyynnistä edellä mainituissa kolmessa jäsenvaltiossa. Havaittu yhteisön laakerirenkaiden myynnin väheneminen vuosien 1988 ja 1990 välillä on siis 3,1 % (78,3 %:sta 75,2 %:iin), mikä vastaa täsmälleen väliaikaisen asetuksen 41 perustelukappaleessa mainittua markkinaosuuksien pienenemistä (ks. edellä 92 kohta) sekä Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden myynnin määrän kasvua (11,2 %:sta 14,3 %:iin).
94 Tästä seuraa, että edes muista kolmansista maista kuin Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden myynnin ja markkinaosuuksien kasvu ei selitä osaksi tai kokonaan yhteisön tuotannon kannattavuuden laskua japanilaisen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin takia.
95 Tämän vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että yhteisön toimielimet ovat ottaneet huomioon muista kolmansista maista kuin Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden myynnin ja markkinaosuuksien mahdollisen vaikutuksen määritellessään yhteisön tuotannon kärsimää vahinkoa kannattavuuden kannalta, kun ne ovat sisällyttäneet nämä myynnit ja markkinaosuudet yhteisön tuottajien myyntiin ja markkinaosuuksiin.
96 Mitä tulee kolmanneksi itse yhteisön tuotannon kärsimään vahinkoon, on tutkittava, voiko siihen olla osaksi tai kokonaan syynä muihin kolmansiin maihin kuin Japaniin sijoittautuneista ja toiminnallisesti yhteisön tuottajiin etuyhteydessä olevista yhtiöistä peräisin oleva laakerirenkaiden tuonti.
97 Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sitä mieltä, että kun vahinko on määritelty käyttäen perusteena yhteisön tuottajien toiminnan kannattavuutta, yhteisöjen toimielinten ei ollut harkitsematonta katsoa, että etuyhteydessä olevilta yrityksiltä peräisin olevien laakerirenkaiden tuonti ei ole voinut vaikuttaa yhteisön tuottajien toiminnan kannattavuuteen. Itse asiassa yhteisöön sijoittautuneet tuottajat ovat itse päättäneet tästä tuonnista. Kunkin tuottajan lopullinen tavoite tuotteiden valmistukseen liittyviä päätöksiä tehtäessä on yrityksen kannattavuuden lisääminen, ellei toisin osoiteta. Yhteisöön sijoittautunut tuottaja voi siis valita, tuottaako se laakerirenkaita yhteisössä vai tuoko se etuyhteydessä olevilta yrityksiltä peräisin olevia laakerirenkaita joko myydäkseen niitä suoraan ja erillisinä yhteisön markkinoilla tai liittääkseen ne kokonaisiin KRL:ihin, kun se tavoittelee omakustannushintansa pienentämistä ja kannattavuutensa kasvattamista. Tällaisesta päätöksestä ei voi seurata kannattavuuden lasku eikä se siis voi olla edes yhteisön toimielinten määrittelemän vahingon lisäsyy, varsinkaan kun kantaja ei ole näyttänyt toteen sitä, että yhteisön tuottajien tavoitteena ei ollut kannattavuuden parantaminen tuomalla laakerirenkaita niihin etuyhteydessä olevilta yhtiöiltä.
98 On siis perusteltua, että yhteisön toimielimet ovat katsoneet, että muista kolmansista maista kuin Japanista peräisin olevien laakerirenkaiden tuonti ei voi vaikuttaa yhteisön tuotannon kannattavuuteen ja että tätä tuontia ei siis tarvinnut ottaa huomioon Japanista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa vahinkoa määriteltäessä.
99 Kaikesta edeltävästä seuraa, että vaikkakin väliaikaisen asetuksen 47 perustelukappale on epätäsmällinen siltä osin kuin siinä todetaan, että muista kolmansista maista kuin Japanista peräisin oleva tuonti on "määrältään vähäistä" ja että se siis saattaa olla harhaanjohtava, yhteisön toimielinten pohjimmainen perustelu riidanalaisessa asetuksessa on osoittautunut oikeaksi.
100 Tästä seuraa, että neljäs peruste on hylättävä.
Viides peruste: perustamissopimuksen 190 artiklan rikkominen
Asianosaisten väitteet
101 Kantaja arvioi, että riidanalaisen säädöksen perustelut eivät vastaa perustamissopimuksen 190 artiklan määräyksiä kolmen kohdan osalta. Ensinnäkin perusteluissa ei kerrota syitä sille, miksi voidaan päätellä, että on olemassa erilliset laakerirenkaiden markkinat, joilla yhteisöstä ja Japanista peräisin olevat laakerirenkaat kilpailevat; näiden markkinoiden perusteella määritellään yhteisön tuotannolle aiheutunut vahinko. Toiseksi perusteluissa ei täsmennetä riittävästi sitä, miksi tutkimus vahingon olemassaolosta on rajoitettu laakerirenkaiden myyntiin Ranskassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kolmanneksi perusteluista ei käy ilmi, että toimielimet ovat tutkineet kolmansista maista peräisin olevan tuonnin vaikutuksia väitetyn vahingon laajuuteen.
102 Neuvosto on sitä mieltä, että se on toiminut perustamissopimuksen 190 artiklan määräysten mukaisesti.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
103 On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (ks. erityisesti asia 258/84, Nippon Seiko v. neuvosto, tuomio 7.5.1987, Kok. 1987, s. 1923, 27-29 kohdat) perustamissopimuksen 190 artiklassa määrätyissä perusteluissa on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistava yhteisön toimielimen riidanalaisen toimenpiteen perustelut siten, että henkilöille, joita toimenpide koskee, selviää sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että yhteisöjen tuomioistuin ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voivat valvoa toimenpiteen laillisuutta.
104 Tässä tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on sitä mieltä, että ensimmäisen ja kolmannen perusteen tutkimisen nojalla se voi päätellä, että kyseessä olevien asetusten perusteluista käy ilmi selvästi ja yksiselitteisesti yhteisöjen toimielinten perustelut, joten kantaja on saanut niistä selville väliaikaisen ja riidanalaisen asetuksen perustelut oikeuksiaan puolustaakseen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on perustelujen nojalla voinut harjoittaa valvontaa sekä sen osalta, onko laakerirenkaiden välillä kilpailua, että sen osalta, että Japanista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusten tutkiminen on rajoitettu Ranskaan, Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.
105 Muista kolmansista maista kuin Japanista tapahtuvan tuonnin vaikutusten tutkimisen osalta, jota selvitellään neljäntenä perusteena, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että se totesi väliaikaisen asetuksen 47 perustelukappaleen muotoilun olevan sellainen, että se on omiaan johtamaan harhaan yhteisöön sijoittautuneisiin tuottajiin etuyhteydessä olevista ja muihin kolmansiin maihin kuin Japaniin sijoittautuneista yhtiöistä peräisin olevan laakerirenkaiden tuonnin määrän osalta, mutta että tämä epätäsmällisyys ei millään tavalla vaikuta riidanalaisen asetuksen laillisuuteen eikä asetuksen pohjimmaisiin perusteluihin. Itse asiassa väliaikaisen ja riidanalaisen asetuksen perustelukappaleista ilmenee selvästi ja ymmärrettävästi yhteisöjen toimielinten perustelut siten, että kantaja, jolla on kaikki yhteisöjen toimielinten perustelujensa tukena olleet tiedot ja joka on toisaalta osallistunut aktiivisesti edeltävän hallinnollisen, lopullisen polkumyyntitullin asettamista koskevan menettelyn eri vaiheisiin, ei ole mitenkään voinut olla tietämätön perustelujen sisällöstä.
106 Viides peruste on siis hylättävä.
107 Edeltävästä seuraa, että kanne on hylättävä.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista

Oikeudenkäyntikulut
108 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja neuvosto sekä väliintulija FEBMA ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan neuvoston ja FEBMAn oikeudenkäyntikulut. Ensimmmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Päätöksen päätösosa